It's a secret mission, mr. Agent.

3.8.1991, lauantai // Lucas mukaan! //

Aurorivirastossa oli tavalliseen tapaan menossa hyvin rauhallinen lauantai päivä. Kenelläkään ei tainnut olla mitään sen suurempaa tekemistä joten aikaa käytettiin lähinnä tylsien paperi hommien tekemiseen ja muuhun mikä kaiken toiminnan aikana ei ollut mahdollista. Remyä tämä ei kuitenkaan kiinnostanut ja nainen olikin töihin päästyään ryhtynyt selailemaan vain etsintäkuulutettuja rikollisia aikeinaan vaikkapa vain lähteä potkimaan jotakin mitätöntä pikku rikollista persuksille jos ei muuta. Siinä seinää vielä tutkiessaan ilmestyi paikalle joku kiinnittämään uutta ilmoitusta.
" Mikä tää tapaus on?", Remy kysyi jo ennen kuin velho sai kuvaa ja tietoja kiinnitettyä seinälle.
" Kauppaa laitonta tavaraa. Lohikäärmeenmunia lähin-", velho ei ehtinyt edes lausettaan saamaan loppuun kun Remy oli jo ilmoituksen tuon käsistä napannut ja ilmoittanut hoitavansa sen heti. Velhon vielä huudellessa jotakin hänen peräänsä huitaisi Remy vain kädellään tuon puheille. Matkalla pomolleen ilmoittamaan lähdöstään lukaisi nainen nopeasti sen käsissään olevan ilmoituksen läpi ja alkoi vaikuttamaan siltä, että tämä mies olisi pitempääkin jo onnistunut tavaroidensa välittämisen kanssa.

Remy pysähtyi pomonsa työhuoneen eteen ja heti koputtamisen jälkeen työnsi hän oven auki työntäen päänsä sisään vaikka häntä edes oltu kutsuttu sisälle vielä. Hän ei ollut yhtään odottanut, että tulisi keskeyttämään jotakin, mutta huoneessa oli joku muukin. Välittämättä tästä häneen selin olevasta miehestä sen enempää kohotti Remy katseensa pomoonsa.
" Mä lähden hoitamaan tätä", nainen ilmoitti ja heilutti kädessään sitä ilmoitusta niin, että hänen pomonsa tietenkään nähnyt mistä oli kyse.
" Hoitamaan mitä? Mikä tapaus", udeltiin Remyltä heti ja nopean vilkaisun jälkeen ilmoitti hän nimen Zach Rivers. Pomon ilmeen muuttuminen kertoi heti sen, että hänen pitäisi joko nyt lähteä ja olla kuuntelematta mitään tai muuten..
" Liian vaarallista. Et sä sinne yksin lähde.. sä tiedät, että on parempi toimia aina parin kanssa, mutta meillä ole täällä ketään tänään", Remy hymähti vain aikeissaan väittää jo pärjäävänsä ihan mainiosti kun hänen pomonsa ehdotti, että se mies huoneessa lähtisi hänen mukaansa.
" Remy tässä on Lucas Dawson.. ehkä jos laitetaan mies sun matkaas voidaan selvittää oisko meillä pian uus aurori täällä". Remy käänsi vihdoin katseensa takaisin tähän hänelle juuri esiteltyyn mieheen ja ensinmäinen asia mitä naisen mieleen tuli hänen kohdatessaan Lucasin katseen oli lähinnä se, että missä ihmeessä noin komea mies oli ollut piilossa näin pitkään!
" Ei kiitos. En mä ota ketään aloittelijaa taakakseni", Remy ilmoitti heti kun oli saanut tämän katsekontaktin rikottua.

Työhaastattelu oli itseasiassa mennyt odotettua paremmin kuin mitä Lucas oli osannut odottaa, mutta ennen kuin mitään sen virallisempaa oli ehditty päättää, joku ryntäsi huoneeseen välittämättä siitä keskeyttikö mitään. Lucas kääntyi katsomaan ovelle, mutta kun asia ei häntä liiemmin koskenut (miksi olisi koskenutkaan), nojautui hän takaisin nojatuoliinsa jääden odottelemaan että kaksikon sananvaihto päättyisi. Mutta se ei päättynytkään ilman että koski häntä vaan hänen yllätyksekseen viraston pomo ilmoittikin että hän voisi lähteä tämän naisen työpariksi jollekin.. tehtävälle.
Lucas tottakai kiinnostui heti, koska hänelle työnnettiin tilaisuus näyttää että hänestä olisi hommaan vaikkei hänellä mitään virallisia papereita näytettävänään ollutkaan. Hän kääntyi katsomaan naista uudemman kerran ja pomon esitellessä heidät, hän nousi seisomaan tervehtiäkseen paremmin. Mutta sen sijaan että olisi saanut tervehdyksen osakseen, hänet todettiin aloittelijaksi eikä häntä sen tähden otettaisi mukaan.
Lucas yllättyi tästä ja hymähti hieman ojentaen kuitenkin kätensä tälle.. Remylle.
"En mä mikään aloittelija ole," hän sanoi viitsimättä sen enempää alkaa avautumaan taustoistaan kun viraston pomonkin oli vaikea sulattaa hänen työhistoriaansa.. Vaikka ei hän tuollekaan ollut alkanut avautumaan viimeisestä kymmenestä vuodesta.
"Ja vakuutan etten ole taakaksi," hän lisäsi ja irrotti otteensa kättelystä, "lohikäärmeen muniako?" Hän vilkaisi Remyn käsissä olevia papereita. Hän ei ollut koskaan kuullutkaan nimeä Zach Rivers, mutta äkkiäkös sitä selvitteli asioita.
"Remy.. Jos haluat hoitaa tämän asian pois päiväjärjestyksestä niin.." viraston pomo nyökkäsi merkitsevästi Lucasin suuntaan ja Lucas siirsi katseensa pomosta takaisin Remyyn.
"Se sanoo olevansa salaisen palvelun exagentti," pomo jatkoi lähinnä vakuuttaakseen Remyn siitä ettei tuon edessä seisova mies nyt aivan toivoton tapaus ollut.. Tai että Remyn asia olisi katsoa puhuiko mies totta vai ei.
"Voisi sopiakin tähän tehtävään."

Lucasin tarjotessa kättään hänelle tarttui Remy siihen ihan vain siksi, että se oli kohteliasta mutta miehen puheet siitä, ettei tuo muka ollut aloittelija sivuutti hän kokonaan. Tottakai oli! Jos tuo oli juuri vasta sopimassa töihin tulemisesta ei miehellä mitenkään voinut olla samanlaista kokemusta asioista kuin hänellä tai kenellä tahansa muulla velholla tällä osastolla.
" Joo... lohikäärmeenmunia", Remy vastasi samalla kun veti paperit lähemmäs itseään. Ihan kuin ne olisivat tarkoitettu vain hänen luettavakseen. Pomon kuitenkin taas puhutellessa häntä käänsi Remy katseensa Lucasista eikä hänelle kauheasti annettu mahdollisuuksia väittää enempää vastaan vaikka tämän miehen mukaan ottaminen olisi varmasti todella huono idea.
Pomon yritykset vaakuutta hänet Lucasista saivat naisen kääntämään katseensa takaisin työtä hakevaan mieheen.
" Vai ihan entinen salaisen palvelun agentti. Sä olet siis tehnyt töitä jästeille", hän totesi vain tylysti, mutta pomonsa katseen huomatessaan ei hän oikein muuta voinut kuin myöntyä ottamaan Lucasin mukaansa.
" Ehkä siitä sitten on jotain hyötyä..", hän mutisi ennen kuin iski sen Zachin ilmoituksen Lucasille ja lähti edeltä huoneesta. Kunhan Lucas ei hänen tielleen tulisi ja pysyttelisi jossakin syrjässä niin ehkä homma saataisiin hoidettua.

Koko matkan hisseille Remy pysytteli hiljaa. Vasta tilattuaan hissin käänsi hän katseensa taas Lucasiin.
" Mikäs sai herra agentin harkitsemaan tätä uran vaihdosta?", hän kysyi ja väisti hieman hissistä ulos tulevia ihmisiä ennen kuin asteli sisään itse.
" Onhan se varmasti hieman erilaisempaa hommaa kuin tämä. Toivottavasti otit sauvan mukaan... ei ehkä sovi uhkailla velhoa aseen kanssa". Lucasinkin päästyä hissiin painoi Remy hissin lähtemään oikeaan kerrokseen.

Remyn vetäessä paperit kokonaan itselleen, Lucas nosti katseensa niistä ja vilkaisi naista ennen kuin siirsi katseensa takaisin porukan pomoon tuon puhuessa. Häntä huvitti hieman se miten nainen nyt käyttäytyi.
Remyn todetessa hänen tehneen töitä jästeille, Lucas siirsi katseensa taas takaisin naiseen ja nyökkäsi hieman hymyillen. Hän olisi ehkä voinut alkaa puolustelemaan omaa toimintaansa ja sitä miksi oli alunalkaenkin lähtenyt sille linjalle kun olisi toisaalta voinut samantien hakeutua aurorikoulutukseen ja sitä kautta ministeriöön. Olisi monta mutkaa jäänyt kokematta.. Mutta sen sijaan että olisi selitellyt, hän vaikeni niistä. Ei hän kokenut tarpeelliseksi selitellä omia syitään varsinkaan siinä tilanteessa.. Ja varsinkaan kun Remyn sanat eivät olleet olleet kysymys vaan pikemminkin toteamus.
Ilmeisesti Remyllä ei kuitenkaan ollut varaa alkaa liiaksi valittamaan vaan lopulta tuo myöntyi pomonsa kehotukseen tai käskyyn ja iski ne paperit hänelle marssien sitten ulos huoneesta. Lucas kääntyi vielä nopeasti kiittämään miestä pöydän takana ja kiiruhti sitten käytävään tutkien samalla niitä saamiaan papereita.

Vasta hissien luona he pysähtyivät ja Remy avasi suunsa saaden Lucasin huomion nousemaan papereista takaisin naiseen. Hänestä tuntui hyvin vahvasti että nainen hänen edessään koki hänet jonkinasteisena uhkana.. Ehkä hän astui tietyssä mielessä tuon varpaille? Vaikka hän nyt.. olikin vain alokas.
Remy jatkoi vielä piikittelyä aseesta ja sauvasta, mikä sai Lucasin hymähtämään huvittuneena ja laskemaan paperit alas kasvojensa edestä.
"En tiedä.. Tuli vaan sellainen olo että pitäisi vaihtaa työtä," hän vastasi vastoin totuutta mutta hymyili kuitenkin rennosti, "jästit kävivät pitkäveteisiksi." Hän teki myöskin tilaa hissistä poistuville ja asteli sitten Remyn perässä sisään.
"No.. Mikä on suunnitelma?" hän kysyi heilauttaen papereita käsissään ja katsahtaen Remyä, "tiedetäänkö tämän.. Riversin viimeisimmistä liikkeistä vielä mitään?"

Remy ei ruvennut sen enempää utelemaan syitä siihen miksi Lucas nyt oli päättänyt heille töihin hakea ja otti paperit tuolta takaisin itselleen miehen kysellessä vuorostaan häneltä kohteesta.
" Se on nähty viimeksi eräässä kaupungin hotellissa. Ilmeisesti se on siellä ollut vasta sopimassa kaupoista joten tavaraa ei se ei ole toimittanut eteenpäin vielä mahdolliselle ostajalle", Remy sanoi ja sujautti paperit talteen hissin ovien avautuessa.
" Sitä on kuitenkin tavattu myös Tylyahossa, Viistokujalla ja .. ympäri Lontoota. Se selvästi on tajunnut, että paremmin se pysyy piilossa tehdessään kauppoja jästien keskuudessa jossa puheet joistakin lohikäärmeenmunista sivuutetaan vaan jonkun hourailuna", Remy selosti samalla kun suuntasi ripeään tahtiin ministeriön lävitse.

Oli kuitenkin ollut tämän Zachin huonoa tuuria, että heti kun tuo oli yrittänyt muniaan kaupitella Tylyahossa oli joku asiasta ilmoittanut ministeriöön. Myöhemmin joku velho oli sattunut samaan hotelliinkin. Heidän onnensahan se vain oli kun mies sattui olemaan niin varomaton.
" Suunnitelmissa olisi varjostaa sitä. Ei me voida tehdä mitään ennen kuin me saadaan se kiinni niin, että sillä on ne lohikäärmeen munat mukanaan. Ilman todisteita sitä tuomita mistään..". Helpoten he varmasti seuraisivat Zachin touhuja tekeytymällä hotellin henkilökunnaksi. Silloin heillä olisi pääsy tuon huoneeseen ja olisi helpompi seurata miehen liikkeitä muutenkin.
Hotellilla Remy asteli suoraan sisään, mutta toisin kuin muut sisälle tulevat he eivät suunnanneet tiskille huonetta varatakseen.
" Meidän pitää päästä osaksi henkilökuntaa", hän sanoi ja käänsi vihdoin taas katseensa Lucasiin. Varmasti jossain säilytettiin työntekijöille varavaatteita ja sellaiset heidän pitäisi nyt löytää.

Lucas kuunteli mitä Remyllä oli sanottavanaan ja painoi sen mieleensä. Tylyahossa, Viistokujalla, Lontoossa.. Enimmäkseen varmaan Lontoossa, jos Remy arveli tuon tajunneen että pysyi paremmin piilossa jästien keskuudessa kuin velhojen keskuudessa mikä oli sinänsä fiksua kyllä.
"Onko se Romaniasta vai brittiläinen?" Lucas kysyi, "vai jostain muualta? Jos se on britti, sillä on pakko olla yhteys Romaniassa tai jossain muaalla, josta lohikäärmeenmunia saa helposti ja nopeasti. Lohikäärmeen munien kaupittelu tuskin loppuu siihen että saamme yhden brittiyhteyden kiinni.. Tuskin tämä Zach Rivers on ainoa laatuaan."

Remyn suunnitelmissa oli varjostaa tätä Riversiä ja sitäkautta saada tietoja mahdollisista ostajista ja muista välittäjistä. Se oli hyvä lähtökohta, mutta Lucas ei uskonut että hotellihuoneesta löytyisi mitään ihmeempää. Tuskin Rivers oli niin tyhmä että säilyttäisi kiellettyä kauppatavaraa edes jästien hotellissa.
"Sillä on pakko olla jokin parempi piilo jossain lähellä," Lucas sanoi, "paitsi jos se tekee ensin tilauksen mahdolliselta ostajalta ja sitten noutaa tavaran myytäväksi.. Mikä olisi sinänsä fiksua sekin. Mutta yleensä diilereillä on aina jokin piilo jossakin, jossa ne pitävät ainakin halvempaa tavaraa säilössä myymistä varten.. Tiedä sitten lohikäärmeen munista."

He saapuivat hotellille ja Remy ilmeisesti odotti hänen hoitavan heille jonkinlaiset naamiaisasut hotellista. Lucas ymmärsi yskän, hymähti ja asteli sitten sisään hotelliin. Hän katsahti ympärilleen ja respan työntekijällä oli paraikaa asiakkaita, joten tuo ei kiinnittänyt heihin mitään huomiota. Siivooja taas suuntasi aulasta vasemmalla olevaan käytävään, kello väitti olevansa kaksitoista ja se merkitsi yleensä jonkinasteista kahvitaukoa.
Lucas nyökkäsi siivoojan suuntaan ja lähti samalle käytävälle olettaen Remyn nyt sitten seuraavan häntä kuin hai laivaa.. Samalla merkaten aivoihinsa hänen jokaisen virheensä ja typerän liikkeensä jotta voisi raportoida sitten auroriviraston pomolle.
"Anteeksi, neiti?" Lucas pysäytti siivoojan suoden naisparalle mitä valloittavimman hymynsä, "etsin erästä ystävääni. Meidän piti tavata taukotilassanne.. Onkohan se missäpäin?" Oli ilo huomata että hänen kirkkaan siniset silmänsä hoitivat vielä hommansa ja nainen viittoikin heitä eteenpäin käytävällä ja käski kääntyä käytävän päädystä oikealle. Lucas kiitti nätisti ja lähti ohjeistettuun suuntaan.
"Taukotilan lähellä on yleensä jotain komeroita, missä pidetään puhtaita vaatteita," hän mutisi Remylle, "mutta jos heillä on kahvitauko juuri nyt.. Joudumme odottamaan sen loppumista, jotta voimme tutkia asiaa. Ei ole mitään järkeä lähteä kyselemään ja unhoittelemaan sitten koko hotellin henkilökuntaa."

" Britti, mutta ne munat tulee varmasta Romaniasta", Remy vastasi ja tyhmäkin olisi osannut sen asian päätellä. Lohikäärmeitä ihan missä tahansa ollut ja tämä Zach tuskin kierteli ympäri maailmaa etsimässä pesiä joista munia varastaa kun oli helpompikin keino saada niitä munia itselleen.
" Tuskin loppuu, mutta ei me oikein voida tehdä mitään niile jotka niitä munia sieltä välittää. Muuta kuin ilmoittaa Romaniaan asiasta ja toivoa, että ne itse ryhtyy valvomaan asiaa paremmin". Yhteistyö ei kuitenkaan aina ollut kovin sujuvaa, mutta kukaan tuskin halusi että täysikasvuinen lohikäärme pääsisi aiheuttamaan tuhoa ja paljastamaan jästeille jotakin sellaista mitä ei noiden silmille ole tarkoitettu.
Remy ei uskonutkaan löytävänsä mitään piilotettuna Zachin huoneesta. Aina sitä kannatti kuitenkin aloittaa sieltä ja varmistaa oliko siellä mahdollisesti jotakin mikä heitä auttaisi yhtään. Mahdollisesti vihje siitä missä Zach säilytti kauppatavaraansa, tieto siitä mahdollisesa välittäjästa jotta sekin ehkä saataisiin kiinni.. mitä vain.
" Varmasti onkin. Ei niitä hotellilla kannata piilotella", Remy myönsi.

Hotellilla Remy odotti Lucasin toimivan hänen kerrottua mitä he voisivat tehdä. Olihan sitä otettava selvää mitä tämä mies osasi ja mitä ei jotta hän voisi jotakin raportoida pomolleen jos he selviäisivät hengissä takaisin.
Lucasin toimiessa lähti Remy perään ja todellakin seurasi jokaista miehen liikettä siinä samalla kun varmisteli, ettei kukaan sen kummemmin kiinnittänyt huomiota heidän tekemisiinsä. Remy jäi hieman kauemmas Lucasin jututtaessa siivoojaa, joka taisi olla niin ystävällinen vaan siksi koska oli lumoutunut tuijottelemaan Lucasin silmiä ja hymyillen he saivatkin pian tietoonsa oikean suunnan.
Silmiään pyöritellen seurasi Remy taas Lucasia jättäen siivoojan unelmoimaan itsekseen kärryjensä luokse.
" Toivottavasti ei ole..", hän vastasi päästyään taas Lucasin luokse, mutta tottakai siellä oli kahvitauko meneillään kun he pääsivät paikalle. Ei siis auttanut muuta kuin odotella joten Remy nojasi selkänsä vasten seinään ja risti käsivartensa. Kahvitauko ei toivottavasti enää kovin pitkään kestäisi.
" En tiedä pitäisikö tuota äskeistä kehua vai paheksua. Nais parka ei varmaan koskaan toivu ennalleen", Remy sanoi ja vilkaisi suuntaan josta he olivat tulleet. Hän ei ihmettelisi vaikka se siivoja olisi vielä tullut perään kurkkimaan.

Työntekijöiden kahvitauon loputtua odottelivat he, että viimeinen asteli ovesta ulos ja ennen kuin tuo ehti karkaamaan mihinkään pysätti Remy naisen ja ilmoitti heidän olevan uusi harjoittelijoita ja että pitäisi työvaatteet saada. Sen enempiä ihmettelemättä heille osoitettiin oikea varaston ovi ja koska sitä pidettiin lukittuna kiireinen nainen kävi avaamassa sen nopeasti heille ennen kuin poistui hommiinsa.
" Ketäs herra agentti haluaa tänään olla ?", Remy kysyi katsellessaan niitä lappuja joihin oli kirjoiteltu vain hyllyssa oleva vaatteen koko ja se ammatti keille vaatteet kuuluivat.
" Ei taida olla siivoojan asua sun kokosena.. se nainen olisi varmasti mielellään ottanut sut oppipojakseen".

Remyn puhuessa siitä kuinka ainoa asia mitä he voisivat tehdä, oli ilmoittaa asiasta Romaniaan. Lucas vilkaisi naista eikä ollut aivan samaa mieltä.
"Tai sitten joku voisi lähteä Romaniaan ja selvittää asiat niiden päädyn kanssa kasvotusten," hän sanoi, "yleensä asioita alkaa tapahtumaan oikeasti ja nopeammin siten kuin että lähettäisi pöllön." Hän vilkaisi Remyä uudemman kerran, muttei jatkanut enää aiheesta. Hän oli alta vuorokausi takaperin luvannut veljelleen ettei lähtisi ulkomaille nyt vähään aikaan.. Nopeastipa suunnitelmat sinänsä alkoivat muuttua.
Kahvitauko oli tosiaan alkanut juuri ja he joutuivat odottelemaan vuoroaan. Remyn mietteet hänen käyttäytymisestään saivat Lucasin hymähtämään hieman ja vilkaisemaan suuntaan, josta he olivat tulleet. Hän sai Remystä jokseenkin feministisen mielikuvan jo tämän ehkä puolen tunnin tuntemisen jälkeen.
"No ehkä käyn pyytämässä anteeksi ja kiittämässä," hän vastasi siirtäen katseensa Remyyn, "sitten kun tämä on ohi."

Kahvitauon loputtua, ihmiset tungeksivat heidän ohitseen takaisin töihinsä ja osa noista katsaht heitä vähintäänkin oudoksuen. Lucas yritti olla herättämättä yhtään huomiota sillä ajatuksella että he tutkisivat mahdollisen vaatekomeron sijainnin itse, mutta Remyllä olikin muuta mielessään.
Joku nainen osoitti heille oikean komeron ja Lucas kiitti tuota ennen kuin nainen poistui paikalta.
"Työharjoittelijoita.." hän mutisi hieman huvittuneena ja kumartui tutkimaan komeroa Remyn vierestä. Kolmekymppisiä työharjottelijoita! Kuka uskoi semmoista? Lucas vilkaisi Remyä. No.. Ehkä Remystä voisi uskoakin toisaalta.
"Voi harmi," hän vastasi naisen pahoitellessa siivoojan asun kokoa, "mutta ota sinä se rooli sitten.. Pääset ainakin huoneeseen luvan kanssa." Hän tutki miesten vaatteita ja nappasi sieltä tarjoilijan puvun.
"Oho.. Se on oikeaa kokoa," hän sanoi katsahtaen mustaa takkia käsissään, "kuinkas sattuikaan. Lucas virnisti hieman ja katsahti ympärilleen. Pukuhuoneet olivat myöskin samassa yhteydessä. Hän nyökkäsi miestenhuoneen suuntaan, näytti vaatteitaan ja katosi sitten vaihtamaan niitä.

"Ihan kuin kotona olisi.." Lucas mutisi peilikualleen suoristellessaan puvuntakkiaan ja sauvallaan oikoi vielä mahdolliset rypyt puvusta. Sitten hän tunki sauvan takkinsa sisätaskuun ja katsahti kokonaisuutta. Kyllä hän ihan kelpotarjoilijalta näytti.
"Valmista, neiti siivooja?" hän kysyi palattuaan takaisin komeron luo.
"Meidän täytyy selvittää Riversin huoneen numero," hän sanoi, "palataan tiskille. Sä voit kysyä niiltä missä huoneessa Rivers asuu ja sanoa sen kaivanneen huoneeseen siivoojaa. Mä käyn baarin puolella hakemassa jonkun verukkeen jolla päästä sisään kun Rivers itse on vielä paikalla.."

Tai sitten joku voisi lähte Romaniaan? Ehkä agenteilla oli tapana juosta pidättämässä ja seuraamassa muiden valtioiden rikollisia, mutta ei heillä olisi mitään valtaa tehdä Romaniassa yhtään mitään.
" Ne hoitaa siellä omansa ja me hoidetaan omamme täällä. Toki sä voit lähteä sinne Romaniaan.. varmasti nekin siellä ottais mielellään uusia innokkaita auroreita töihin", Remy ehdotti Lucasille.
Ei Lucasin toteamus kuitenkaan tyhmä ollut. Asioista sai aina sovittua ja mikäli sattuisi ,jopa niin, että nämä välittäjät olisivatkin brittejä jotka vain pitivät majaansa Romaniassa.. olisivat nuo kelmit heidän ongelmansa ihan yhtä paljon.

Siivojan asua ei Lucasille löytynyt joten se rooli lankesi Remylle. Toisella heistä kuitenkin pitäisi olla keino päästä sinne huoneeseen ja ketäs muuta sinne päästettäisiin kuin siivoojaa. Lucasin jo kadottua vaatteitaan vaihtamaan etsi Remy vielä itselleen oikeaa kokoa ja sulki kaapin ennen kuin lähti itse vaihtamaan vaatteensa.
" Valmis", hän ilmoitti vasta ulos päästyään ja sujautti sauvansa piiloon ennen kuin kohotti katseensa Lucasiin. Ehkä heidän valitsemaan roolit olivat menneet ihan oikein päin koska aika uskottavalta tarjoilijalta mies näytti.
Remy myöntyi idealle ja pian sitä suunnattiin samaa reittiä takaisin hotellin aulaan. Hän asteli tiskille utelemaan sitä numeroa eikä sen saaminen hankalaa ollutkaan. Lucasia nainen asteli odottamaan hisseille

Heidän tiensä erosivat tiskin kohdalla kuten oltiin sovittu ja Lucas jatkoi matkaansa ravintolan puolelle. Hänen oli lähinnä toivottava että hotelli olisi sen verran suuri etteivät kaikki tarjoilijat lähteneet heti epäilemään ettei hän kuulunut joukkoon. Toisaalta jos niin kävisi, hänen olisi vain.. vakuutettava nuo asiastaan.
Päästyään ravintolan henkilöstötiloihin, Lucas huomasi pöydällä huoneista tulleet tilaukset. Hän vilkaisi ympärilleen ja kun kukaan ei ollut kiinnittänyt häneen huomiota, hän kaivoi sauvansa varoen esiin ja sen avulla kirjoitti herra Riversiltä tulleen tilauksen.. Ja sai tungettua sauvansa taskuunsa juuri parahiksi jonkun toisen tullessa paikalle.
"Tulin noutamaan herra Riversin tilauksen," hän sanoi ja ravintoloitsija oli kieltämättä hieman yllättynyt sekä tilauksesta että hänestä.
"Ja kukahan sinä olet?" tuo kysyikin samalla kun käski jotakuta valmistelemaan toimituksen.
"Uusi," Lucas vastasi hymyillen ja ojensi kättään, "John McWenning. Tapasimme viime viikolla, mutta ymmärrän jos olette kiireinen ja unohtanut.."
"Ei kyllä minä muistan," mies vakuutti ja Lucas kiitti kohteliaasti vaikka huvittuikin toisen vastauksesta. Eiväthän he tietenkään olleet tavanneet aikaisemmin, mutta syyllistäminen toimi lähes poikkeuksetta. Saattaisihan mies alkaa jotain epäilemään myöhemmin, mutta siinä vaiheessa he olisivat luultavasti jo poistuneet.
"Tässä.. Vie nopeasti, jottei hän joudu turhaan odottamaan," ravintoloitsija käski tarjottimen tullessa tilauksen myötä.

Lucas lähti tarjottimen kera ravintolasta ja saapui pian hissille, jossa tutun näköinen siivooja jo odotteli.
"Kerros?" hän kysyi painaessaan nappia ja Remyn vastatessa, hän hymyili ja päästi naisen edellään hissiin.
"Sama suunta siis," hän vastasi siltä varalta että joku kuuntelisi.. vaikka tuskin kuunteli.
"Mikä huoneen numero?" hän kysyi hissin ovien sulkeuduttua, "vien ruuan sinne, sählään ja tiputan ne lattialle ja pääset sillä verukkeella huoneeseen."
Suunnitelma oli noin sanottua äärimmäisen hyvä, mutta se kariutui jo ovien auettua oikeassa kerroksessa ja herra Riversin kävellessä heitä vastaan. Lucas kumarsi hieman kuten nyt tarjoilijan oletettiin ja asteli ulos hissistä voimatta muutakaan.

Lucas saapui melko nopeasti paikalle tarjottimen kanssa ja Remy nyökkäsi tuolle vain tervehdykseksi ja ilmoitti oikean kerroksen heidän astuessa hissiin. Vasta hissin ovien sulkeuduttua sitä saatettiin taas tuntea toinen.
" 1156", Remy kertoi samalla kun seurasi numeroita jotka ilmoittivat siitä missä kerroksessa milloinkin oltiin menossa.
" Kuulostaa hyvältä suunnitelmalta. Tehdään niin", hän ehti jo suostumaan, mutta kun he hissistä käytävään pääsivät asteli heidän rikollisensa käytävällä vastaa ja suunnitelmiin olisi heti tehtävä muutos. Vasta Zachin kadottua hissiin ja sen lähdettyä laskeutumaan alas vilkaisi Remy Lucasiin ja suuntasi kuitenkin oikean oven luokse.
Jästejä ei näkyny missään joten Remy vetäisi sauvansa esiin ja pian oli ovi saatu auki.
"Ei taida mies pelätä pahemmin, että sitä seurattaisiin tänne kun ei ole taioin varmistanut oveaan", Remy sanoi ihmetellen kyllä asiaa hieman.

He eivät voinet mitenkään tietää kauanko Zach olisi poissa. Voisi olla hetken tai sitten monta tuntia, mutta heidän olisi kuitenkin toimittavatta nopeasti. Oven sulkeuduttua heidän perästään katseli Remy pikaisesti ympärilleen ja kaikki näytti niin normaalilta kuin hotellihuone vain saattoi näyttää.
Sehän oli kuitenkin ollut selvä jo, että munia ei hotellilla olisi piilossa, mutta jotakin he voisivat kuitenkin löytää ja sen enempää aikaa tuhlaamatta ryhtyi Remy käymään läpi huonetta.
Hetken sitä sai kiireellä etsiä edes jotakin, kunnes Remy huomasi ne sängyn viereen myttyyn jätetyt vaatteet. Zach oli varmaan potkinut vaatteensa vain lattialle, käynyt suihkussa ja unohtanut ne. Remy kumartui nostamaan housut ylös ja pengottuaan taskut kunnolla hän löysi lopulta jotakin.
" .. Ainoastaan tilausten määriä..", Remy mutisi ja lapun kanssa asteli tarkistamaan jos Lucas oli löytänyt jotakin.
" Se on merkinnyt ylös mitä hankkia joten ilmeisesti Zachillä ei ole paikkaa missä säilyttää niitä munia pitempiä aikoja"

Lucas olisi ehkä halunnut hetken ajan olla Riversin kanssa samassa tilassa, koska yleensä salakuljettajat ja rikolliset kävivät varovaisemmiksi jonkun tuntemattoman ollessa läsnä. Pienikin hetki olisi voinut kertoa paljon enemmän kuin tyhjä hotellihuone.
Remy jatkoi kuitenkin ovelle ja Lucas seurasi häntä tarjottimineen. Jo se ettei Rivers ollut vahvistanut huonettaan suojataioin, kertoi ettei munia löytyisi vahingossakaan. Ja tuskin muutakaan kovin tärkeää.
Lucas laski tarjottimen pöydälle ja kumartui tutkimaan pöytälaatikoita. Tyhjää täynnä. Ainoa asia minkä hän löysi, oli tyhjä lehtiö ja kynä. Onneksi Remy oli löytänyt jotain ehkä aavistuksen hyödyllisempää.
Lucas nousi ylös kyykystä ja otti paperin Remyn kädestä tutkiakseen sitä itsekin.
"Aikooks se tuoda koko seuraavan lohikäärmesukupolven Britanniaan?" Lucas totesi nähtyään listan laajuuden ja vilkaisi sitten lehtiötä, jonka oli löytänyt.
"Hmm.. mitähän muuta se on kirjoittanut?" hän totesi enemmänkin kuin kysyi vilkaisten Remyä. Hän laski lehtiön pöydälle, otti kynän ja alkoi suttaamaan paperia.
"Ah.. Kuten arvelinkin. Siinä on kellonaika, 2.30 pm.," Lucas sanoi näyttäen lappua jonka painaumisa näkyi kirjoitettu aika.
"Paikkaa ei ole.." hän sanoi ja vilkaisi samassa kelloa, "tietysti Rivers on velho ja voisi ilmiintyä kaukaskin, mutta jos ei niin.. Se lähti 45 minuuttia ennen tapaamista joten paikka ei voi olla kovin kaukana." Samassa ovelta kuului rapinaa; joku oli tulossa!
"Piiloon," Lucas sähähti ja nappasi itse tuomansa tarjottimen hiipien sitten nopeasti kylppärin puolelle. Hän sulki oven jättäen sen hieman raolleen ja katsoi kuinka Remy katosi sängyn alle.

Rivers tuli takaisin ja selvästi kiireisenä ja etsien jotain. Tuon penkomisesta päätellen, Lucas tajusi että se mitä tuo ikinä etsikään, oli hänen kädessään! Ja vaatekasa, jossa Rivers todennäköisesti olettaisi etsimänsä olevan, oli puolestaan Remyn naaman edessä. Jos tuo kumartuisi, Remy paljastuisi!
Lucas peruutti kylppärin toisesta toisesta ovesta toiseen huoneeseen ja poistui hiljaa ja nopeasti käytävään. Sitten hän juoksi tarjottimensa kanssa Riversin oikealle ovelle ja koputti siihen napakasti.
"Mitä nyt?!" Rivers ärähti saavuttuaan ovelle ja Lucas kumarsi jälleen.
"Aterianne, sir," hän sanoi ja sen kummempia odottelematta, asteli Riversin ohi tuon huoneeseen.
"Mit--.. En minä ole tilannut mitään ateriaa!" Rivers puolustautui seuraten Lucasia. Lucas käännähti ympäri tiputtaen vapaalla kädellään listan maahan taakseen.
"Mutta ravintolalle oli tullut tilaus teidän nimissänne," hän sanoi muka kovinkin yllättyneenä, "Dean Rivers, huone 2156 ja tilasitte.."
"Dean Rivers? En minä ole Dean Rivers!" Rivers ärähti. Lucas näytti entistä pöllästyneemmältä ja potkaisi lappua vainvihkaa tuon vaatekasan alle.
"Ettekö.. Voi olen pahoillani herra Rivers.. tarkoitan herra.. herra.. hmm.."
"Ei sillä väliä, poistukaa olkaa hyvä. Minulla on kiire," Rivers käski ja ohjasi kädellään Lucasia ulos. Lucas teki nöyränä ja pahoitellen kuten käskettiin ja poistui huoneesta. Remy oli nyt omillaan.

Määrät mitä paperille oli kirjoitettu olivat aika hurjia ja jos sellainen määrä munia pääsisi britanniaan asti ja vielä kuoriutumaan. Heillä olisi aikamoinen ongelma edessä. Lucasin ryhtyessä tutkimaan löytyisikö lehtiöstä jotakin asteli Remy lähemmäs ja seurasi miten lehtiö paljasti heille kellon ajan.
" Voidaan toivoa, että se on kävellyt niin on mahdollisuus löytääkin se vielä", Remy sanoi ja oli jo kehumassa Lucasin tekemisiä kun ovelta kuului ääniä.
Nopeasti nainen katosi sängyn alle piiloon Lucasin piiloutuessa kylpuhuoneeseen. Remy seurasi jalkoja jotka rivakasti astelivat ympäri hotellihuonetta ja se mitä mies etsikään ei meinannut millään löytyä. Vasta ne housut edessään huomatessaan tajusi Remy miehen etsivän sitä listaa niistä tilausten määristä. Eikä lappua tietenkään löytäisi edes sieltä housujen taskusta koska lappu oli Lucasilla.
Remy hivutti jo sauvansa valmiiksi siltä varalta, että pitäisi toimia. Jossakin vaiheessa Rivers kuitenkin huomaisi housunsa tai etsisi vähintään lappuaan vielä sängyn alta ja silloin hän paljastuisi varmasti.

Koputus ovelta kuitenkin pelasti hänet ja Lucasin äänen kuullessaan ei hän voinut kuin ihmetellä miten se mies oli livahtanut ulos. Rivers ei tietenkään ollut tilannut mitään ja väärinkäsityksen selvittelyn aikana huomasi Remy sen vaatekasan päälle pudotetun lappusen ja ennen kuin Lucas häädettiin ulos oli lappu siellä missä sen pitäisin.
Harmi vain, että mikäli Rivers etsisi lappuaan vaatekasasta.. hän olisi vaarassa paljastua silloinkin! Riversin manaillessa typerää henkilökuntaa kuuli hän miehen samalla astelevan kylpyhuoneseen penkomaan.. mikä olisi kyllä todella outo paikka jättää tärkeitä tavaroita, mutta onni se hänelle oli.
Remy kurotti nappaamaan lapun vaatteiden alta ja juuri ennen kuin Rivers saapui kylpyhuoneesta ehti hän kurottamaan sen sängyn päälle. Yleensähän se mitä etsi oli kokoajan ollut ihan siinä silmien edessä ja näin Riverskin tuntui siitä ärtyneestä tuhahduksesta päätellen ajattelemaan tuon huomatessa viimein paperinsa. Äkkiä mies olikin ulkona huoneestaan ja lähtenyt kiiruhtamaan tapaamiseensa. Nyt heidän vain pitäisi olla nopeita jos he haluaisivat tietää minne Rivers oli menossa.

Remy kuitenkaan voinut poistua ulos heti perästä, mutta niin pian kun hän uskalsi oli nainen ulkona huoneesta ja Riversiä ei näkynyt missään.
" Ehkä siitä agentti touhusta on sittenkin ollut jotain hyötyä", Remy totesi Lucasille vaatteita oikoessaan ja asteli hissin luokse mikä edelleen matkasi alas aina alimpaan kerrokseen asti.
" Mennään perään. Täähän helpottaa sen seuraamista huomattavasti kun tiedetään ,ettei olla paljoa jäljessä", Remy sanoi ja siitä saattoi vain olla kiitollinen ettei hänenkään asuaan nyt ehkä ihan heti yhdistäisi siivoojaan. Tämä hotelli oli selvästi halunnut luopua tavallisimmista asuista.
Hissi saapui saapui pian taas ylös heitä varten ja Remy kohotti katseena Lucasiin heidän jäädessä matkaamaan alas. Ehkä hän oli aliarvioinut miehen heidän tavatessaan, mutta kuka niin ei olisi tehnyt? Eikö jokaisen kuitenkin pitänyt taitonsa osoittaa ennemmin tai myöhemmin ja Lucas näytti toimivan oikein hyvin.

Lucas hipsi sivukäytävälle ja kyykistyi sinne odottelemaan. Hän katsahti kelloaan, joka väitti olevansa jo lähemmäs kahta joten herra Riversille tulisi pian kiire. Lisäksi aika tuntui matelevan, koska hän oli tavallaan jättänyt työparinsa tietynlaiseen vaaratilanteeseen. Ja vaikkei nyt kuolonsyöjästä puhuttukaan, ei sitä koskaan voinut mennä vannomaan mitä Rivers olisi valmis tekemään jos löytäisi tunkeilijan huoneistostaan.
Äkkiä hän kuuli oven avautuvan ja napsahtavan lukkoon. Samassa Rivers kiisi hänen ohitseen hissille. Lucas nousi seisomaan ja kurkkasi käytävään. Rivers katosi hissiin ja hän kiiruhti huoneen ovelle, mutta Remy tuli sieltä ulos ennen kuin hän ehti tarttua ovenkahvaan.
Remyn toteamus sai Lucasin naurahtamaan ja katsahtamaan hissin suuntaan.
"Ei sekään mitään jästiaseilla pelleilyä ollut," hän vastasi lähtien astelemaan Remyn kanssa hissille päin.

Alas aulaan päästyään, he kiiruhtivat ulko-oville. Lucas katsahti ympärilleen ja nappasi yhden pitkän naisten takin narikasta ennen kuin astui ovesta ulos.
"Tässä," hän sanoi ja ojensi takkia Remylle, "pistä se päällesi niin et herätä huomiota tuossa siivoojan asussa."
Lucas katsoi ympärilleen ja hetken hän jo luuli että Rivers oli kuitenkin ilmiintynyt, kunnes huomasi tutunnäköisen miehen seisoskelevan liikennevaloissa.
"Tuolla," hän mutisi ja lähti Riversin perään. Valot vaihtuivat ja he ehtivät juuri parahiksi samaan suuntaan.
"Miksi se ei ilmiinny?" hän ihmetteli hiljaa Remylle, "se olisi paljon helpompaa.. Ja karistaisi epätoivotut seuraajat kannoilta. Jos minä olisin hän, varmasti ilmiintyisin.."
Seurattuaan aikansa hyvän välimatkan päästä, Lucas ja varmasti Remykin, tajusi minne mies oli menossa. Viistokujalle.
"Ja jos olisin hän.. en tapaisi ketään Viistokujalla tälläisissä merkeissä," hän mutisi heidän astuessaan varoen Vuotavaan Noidankattilaan.

Viistokujalle päästyään, heitä kohtasi kuitenkin entistä suurempi ongelma.
".. Irveta," Lucas huokaisi nähdessään Riversin kapuavan portaita kohti Irvetan sisäänkäyntiä. Hän pysähtyi siihen paikkaan.
"Noniin.. Mitä tekee iskujoukkoaurori tässä tilanteessa?" hän kysyi Remyltä, "mulla ei ainakaan ole mitään keinoa jatkaa Irvetaan." Eihän hänellä ollut itsellään edes holvia enää! Tai olisi, mutta tyhjä sellainen. Ja sitäpaitsi hänen nimellään ei varmasti asteltu enää Irvetaan.. Koska hän oli edelleen kuolleiden kirjoilla.

Remy otti alhaalla vastaan sen takin jonka Lucas oli ehtinyt nappaamaan jostakin ja kiitollisena kiskoi sen päälleen. Olihan se aina parempi kuin se hänen siivoojan asunsa. Rivers ei näyttänyt ehtineen kauas ja liikennevalojen vaihtuessa vihreiksi olivat he jo saavuttaneet tuota ihan tarpeeksi.
" Jos se on menossa jonnekkin jästien keskuuteen taas?", Remy ehdotti, mutta ei mennyt kauaa kun valkeni minne mies oli suuntaamassa. Vuotavan Noidankattilan tullessa näkyviin livahti Rivers sisään ja heidän myöhemmin tullessa perästä oli mies jo kadonnut Viistokujalle.

Viistokuja ei mikään paras paikka ollut tällaisiin kauppoihin, mutta seuraavaksi kun he Riversin näkivät suuntasi tuo jo portaita ylös kohti Irvetaa ja oli hetkessä selvää, että miksi mies ei ollut vain ilmiintynyt.
" Maahisia ei kiinnosta vaikka me oltaisiin miten auroreita", Remy huokaisi seuratessaan Riversin katoamista sisälle Irvetaan. Hänellä tietysti oli mahdollista todistaa, että aurori ja heillä olisi hommia hoidettavana. Se riittäisikin ihan missä tahansa muualla, mutta ei nyt. Heitä ei kukaan päästäisi huviajelulle pitkin Irvetan sokkeloita. Sinne mentäisi muuta kuin omaa holviaan katsomaan.
" Me ei päästä kovinkaan pitkälle ilman, että halutaan vaan käydä omassa holvissa", Remy totesi asian ääneenkin lähtiessään astelemaan tietä pitkin kohti Irvetaa. Heidän pitäisi vain hankkiutua vaunua kuljettavasta maahisesta hetkellisesti eroon tai ei olisi mitään mahdollisuutta mennä muualle kuin hänen holviinsa. Ei sellainen tietenkään paras vaihtoehto ehkä ollut, mutta mitään muuta naisella ei tullut mieleen sillä hetkellä. Maahiset kun menivät ihan omien sääntöjensä mukaan.

Remyn vastaukselle, Lucas nyökkäsi ja oli jo miettimässä miten tästä nyt sitten jatkettaisiin kun Remy jatkoikin matkaansa selittäen jotain hänen holviinsa menemisestä. Lucasin suu loksahti auki, hän vilkaisi naisen selästä Irvetaan ja kiiruhti sitten Remyn rinnalle.
"Etkai sä tarkota että me mentäisiin sun holville ja sitten vaan potkastaisiin se maahinen alas sieltä ja lähettäis hiippailee ominemme sinne?!" hän kysyi epäuskoisena ja tarttui sitten Remyä olkapäästä pysäyttääkseen naisen.
"Ei pahalla mutta mua ei just nyt hirveemmin kiinnosta jäädä loukkoon maan alle," hän sanoi, "ja jos nyt en väärin muista.. sitä se tulisi olemaan. Potkase maahinen alas ja siellä ollaan ja pysytään." Hän siirsi katseensa Irvetaan ja sen ympäristöön pudistaen hieman päätään.
"Mä sanoisin että mennään kahville ja kytätään Irvetan ovia kunnes se/ne tulee ulos sieltä," hän sanoi, "ei siinä kovin kauaa voi mennä."
Hän ei suuremmin jäänyt odottelemaan Remyn vastaväitteitä ja toivoi tosiaan naisen seuraavan häntä kun hän lähti viereiseen kahvilaan.

Tilattuaan heille kahvit ja pullat, Lucas hakeutui reunimmaiseen terassipöytään ja istahti alas. He näyttivät varmasti hyvin oudolta perus kahvilassa.. Varsinkin hän, jolla oli käytännössä musta puku päällä. Ei sitä yleensä Viistokujalla kävelty puvussa.
"Olisi kai pitänyt sittenkin käydä hakemassa ne vaatteet.." hän sanoi hörpäten kahvistaan, "nyt tuntuu lievästi typerältä istua tässä puku päällä.." Hän siirsi katseensa Irvetaan, mutta Riversiä ei näkynyt.
"No.. Mikä sun sukunimi on?" hän kysyi, "kuulin vain että etunimi on Remy, mutta siihen se jäikin."

Remy ei ollut ottanut ollenkaan huomioon sitä Irvetan holveista pois pääsemistä. Se oli asia jota olisi mietitty vasta kun sen aika olisitullut. Lucasin ehdotus oli mennä istumaan kahville ja odottaam. Rivers tulisi kuitenkin ulos jossakin vaiheessa ja mistään muualta tuo pois pääsisi kuin pääovista.
Lucasin suunnitelma oli niin yksinkerainen, että se sai hänet lähinnä näyttämään tyhmältä ja kun mies ei edes odottanut hänen vastaustaan vaan paineli jo kahvilaan jäi Remy hetkeksi siihen keskelle tietä vain tuijottamaan tuon perään ennen kuin ei muuta voinut kuin seurata perästä.

Hän istui alas siihen pöytään minkä Lucas oli valinnut eikä koskenutkaan kahvikuppiinsa vaan käänsi katseensa ikkunaan jääden katselemaan niitä Irvetan ovia vaikka Rivers ei nyt varmasti aivan heti ollut takaisin tulossa. Hän kyllä kuuli Lucasin kysymyksen, mutta ei vaivautunut kääntämmän katsettaan. Eikä heidän pitänyt tulla vain odottamaan Riversiä eikä ruveta tutustumaan toisiinsa!
" Gallow", hän kuitenkin vastasi ja irroitti viimein katseensa Irvetasta. Lucasin sukunimi ei ollut kertonut hänelle yhtään mitään joten mies ei voinut olla ainakaan mistään varakkaasta puhdasverisestä suvusta.
Ehkä sitä olisi pitänyt yrittää herättää keskustelua kyselemällä itse vuorostaan jotakin ,mutta Remy käänsi katseensa vain kahvilan muuhun väkeen ja jokunen tosiaan näytti ihmettelevän hieman Lucasin pukua.

Remy kertoi kyllä sukunimensä, muttei sanonut mitään muuta saatika katsonut häneen. Lucas vilkaisi naista ja päätti sitten vaieta itsekin. Naiset! Nyt tuo oli selvästi loukkaantunut hänen ehdotuksestaan. Olisiko sitten ollut parempi mennä Irvetaan ja jäädä sinne?
"Oukeii.." Lucas vastasi kuitenkin ja jäi sitten tuijottelemaan Irvetan portaita vaikka tosiasiassa hänen ajatuksensa olivat hetkellisesti pois raiteiltaan. Mitä Remy oli edes kuvitellut saavuttavansa suunnitelmallaan? Mikä todennäköisyys olisi ollut että he olisivat edes päätyneet lähelle Riversin holvia? Riversin ja Remyn holvithan saattoivat olla ihan eri puolilla Britanniaa! Ne käytävät olivat laajoja ja ylettyivät kauas Lontoon alapuolelle.. eikä Lucas yllättyisi vaikka ne ylettyisivät pitkin Britanniaa muutenkin.

Lucas ei itse kiinnittänyt suuremmin huomiota siihen miten hänen pukuaan katsottiin hieman oudoksuvasti. Hän oli kiinnittänyt katseensa Irvetan portaisiin vaikkei niiden tuijottelu ollut toistaiseksi mitään tulosta tuottanutkaan. Sitäpaitsi väkeä lappasi sisään ja ulos sellaisella vauhdilla että Irvetassa oli varmasti ruuhkaa.. Tässä voisi vierähtää tovi.
Lucas joi kahvistaan ja alkoi sitten repiä pullastaan palasia, jota viskoi suuhunsa aina välistä. Noh.. Jos Remy halusi olla hiljaa, ollaan sitten. Kyllä se häneltä onnistui.

Siinä he istuivat hiljaa ja Irvetan suunnallakaan näyttänyt tapahtuvan muuta kuin vieraiden ihmisten menoa sisään ja ulos. Remy tarttuikin kuppiinsa lopulta kun näytti siltä, että hän saisi istua siinä hieman pitempään mitä oli luullut ja käänsi vihdoin katseensa takaisin Lucasiin. He näyttäisivät lähinnä joltakin avioeron kynnyksellä olevalta pariskunnalta jos hän antaisi äskeisen vaivata mieltään pitempään.
Ei hänellä silti miehelle ollut mitään sanottavaa, mutta hiljaa istuminen.. sekin vaikutti niin typerältä.
" Ja sun sukunimes oli ..Dawson?", hän kysyi lopulta kun ei muutakaan keksinyt. Hän halunnut ruveta miestä pommittamaan millään turhilla kysymyksillä tuon elämästä sen kummemmin koska ei halunnut vuorostaan joutua itse vastaamaan niihin!
" Onko se jokin vanhakin velhosuku..", Remy jatkoi vielä samasta aiheesta ja laski kupin pöytään voidakseen vilkaista sitä pullaa.

Sitä hiljaisuutta tuntui kestävän kauemmin kuin mitä se ehkä oikeasti kestikään, mutta lopulta Remy päätti rikkoa tämän vaivaantuneen hiljaisuuden. Lucas heitti palan pullaa suuhunsa ja siirsi katseensa naiseen tuon kysellessä hänen nimeään ja nyökkäsi vain vastaukseksi. Ja sitten Remy kysyi hänen suvustaan, mikä sai Lucasin laskemaan hieman huvittuneen hymyn kera katseensa takaisin siihen pullaan kädessään.
"Ei se ole," hän sanoi, "se on mun isän nimi ja mun isä oli jästi ja.. työskenteli samassa paikassa missä mäkin." hän nosti katseensa taas Remyyn miettien nyt sitä kysymystä, mikä yleensä herätti eripuraa velhoyhteiskunnassa. Sinänsä jästien maailmassa tuntui joskus olevan niin paljon helpompaa elää ja olla.
"Äitini oli noita," hän jatkoi arvellen että kysyi Remy sitä tai ei, tuota taisi kiinnostaa hänen verenperimänsä. Olihan tuo jo ministeriössä niin kärkkäästi todennut hänen työskennelleen jästien parissa.
"Mutta se työskenteli lastentarhassa," Lucas sanoi juoden kahvistaan. Ei häntä ollut koskaan kiinnostanut se mitä verta kukin oli.. Kuinka hän olisi voinutkaan kiinnostua sellaisesta? Oma isä oli jästi ja hänestä ei saataisi puhdasveristä millään ilveellä. Ei edes leikisti.
"Sä olet varmaan puhdasverinen?" hän totesi enemmän kuin kysyi ja repäisi taas palan pullastaan.

Remyä kiinnosti tietenkin se verenperimä. Olihan sitä vanhemmiten oppinut olemaan arvostelematta toisia heti sen mukaan, mutta .. mihis sitä vanhoista tavoistaan pääsisi lopullullisesti? Kyllä hän edelleen katsoi jästisyntyisiä hieman toisin kuin muita vaikka sitä ehkä ääneen ilmaissut. Hänen mielipiteensä kuitenkaan eivät pysyneet pitkään koskaan piilossa joten jokainen hänen seurassaan aikaansa viettänyt jästisyntyinen oli kyllä lopulta saanut tietää mitä hän noista ajatteli.
Lucasin kertoessa äitinsä olevan noita Remy vain nyökkäsi hieman kuin asia olisi ollut ihan sama hänelle. Vaikka se ei ollut! Puoliverisissä niinkään mitään vikaa ollut... pakostakin jonkun noidan tai velhon oli lopulta jästeihin sekaannuttava jos ei halunnut perhettä alkaa serkkunsa kanssa perustamaan.
Lucasin toteamus hänen verenperimästään sai naisen hieman naurahtamaan. Remy nyppi hetken sitä pullaansa ennen kuin nakkasi palan suuhunsa ja kohotti katseensa hymyillen Lucasiin.
" Huomaako sen noin selvästi?", hän kysyi eikä nainen omasta mielestään ollut niinkään antanut mitään vihjeitä mihinkään suuntaan.
" Vai lastentarhanopettaja.. mä oon aina ihmetellyt sitä miksi noidat tai velhot valitsee mielummin ammatin jästien joukosta. Ehkä se sitten johtuu siitä, että mä olen puhdasverinen ja mun ajatusmaailmani on mitä on, mutta kerro sä miksi valitsit olla agentti ennemmin kuin aurori? "

Lucas hymähti ja kohautti kulmiaan Remyn vastauksen saatuaan. Hän nyppi pullaansa ja kuunteli Remyn mietintöjä siitä miksi velhot lähtivät jästien pariin työskentelemään. Lucas nojautui tuoliinsa ja laski pullan käsistään tarttuen puolestaan kahvikuppiinsa. Hän vilkaisi taas Irvetan suuntaan.
"En mä oikeastaan tiedä," hän vastasi, "nytemmin kun sitä ajattelee niin helposti miettii miten olisi pitänyt valita toisin. Ruveta auroriksi alunalkaenkin." Hän joi kupistaan ja laski sen sitten asetille.
"Mutta kai suurin vaikuttaja oli isäni," hän sanoi, "tai olikin, ei siitä ole epäilystäkään. Seurasin häntä armeijaan ja sitä kautta salaiseen palveluun. En edes ajatellut auroria vaihtoehtona."
"Sitäpaitsi meillä katsottiin telkkaria ja agentit oli cool," hän lisäsi naurahtaen ja heitti palan pullaa suuhunsa.
"Entäs sinä sitten? Miten sä auroriksi päädyit?" hän kysyi puolestaan.

Remy jäi kuuntelemaan Lucasia samalla kun nyppi pullaa suuhunsa ja se vastaus minkä hän sai oli ihan järkevä. Aika useinhan sitä lapset saivat inspiraation omaan tulevaan ammattiinsa vanhempiaan seuraamalla.
Tai sitten telkkarista. Remy laski vain naurahtaen katseensa siihen pullaan jota nyppi parasta aikaa. Hän oli muutamaan kertaan kyseiseen laitteeseen törmännyt vieraillessaan Letician siskon luona eikä se kovin suurta vaikutusta häneen ollut tehnyt vaikka siitä niin hienoja juttuja oltiin kerrottu.
" Toiminta", Remy vastasi ja kohautti hieman olkiaan. Hän oli oikeastaan aina tiennyt mitä halusi, mutta ei auriksi ryhtyminen aina ollut se päärämä ollut kun sattui kasvamaan monen muun teini-ikäisen luihuisen kanssa aikana jolloin Voldemort piti valtaansa.
" Pahiksien jahtaaminen vaikutti niin hienolta puuhalta.. ja sitähän tää onkin. En mä voisi harkita tekeväni mitään muuta".

Remyn vastaus sai Lucasin hieman hymyilemään ja nyökkäämään hyväksyvästi. Hän tiesi mistä Remy puhui, koska samahan hänellä oli osittain ollut.. Hän vain oli saanut vimmansa isän ja telkkarin kautta. Jokainen pikkupoikahan halusi olla se pahiksia rökittävä sankaripoika. Hän ei oikeastaan kokenut olevansa sankariainesta, mutta ainakin.. toimintaa riitti. Toki hän oli siihen päivään mennessä katunut jo useasti ammatinvalintaansa syystä jos toisestakin, mutta silti..
"Tiedän mitä tarkotat," hän vastasi hymähtäen ja nosti katseensa kahvikupistaan Remyyn. Heidän suurin eronsa taisi olla siinä että hän oli kouluttautunut taistelemaan enemmänkin.. Britannian jästiväestön puolesta kuin niinkään aurorina velhojen puolesta. Nythän asiat olivat tietysti muuttuneet.

Lucas siirsi katseensa taas Irvetan suuntaan ja onneksi hän teki niin, sillä herra Rivers asteli ulos mukanaan jotakin.
"Remy," hän nyökkäsi pankin suuntaan ja heitti loput kahvit naamaansa ennen kuin nousi lähtien ulko-ovelle.
"Sillä on jotain mukana," hän sanoi Remylle astellessaan ripeästi Riversin perään, "jos se ei ole lohikäärmeenmuna niin mikä sitten..?" Ovelaa! Säilyttää lohikäärmeenmunia omassa holvissa.. Sinne ei kukaan muu pääsisi, maahiset eivät suostuisi viemään ketään tuntematonta sinne edes mistään hinnasta ja.. Niin. Tunnustaa ei tarvinut, koska todisteita ei saatu niin kauan kuin munat olivat holvissa.

Remy käänsi katseensa ikkunaan heti kun Lucas nyökkäyksen huomatessaan ja sieltähän se Rivers jo tulikin takaisin. Eikä tyhjin käsin.
" Sehän se varmasti onkin ,mutta eiköhän lähdetä ottamaan selvää", Remy nousi jättäen puoliksi juodun kahvinsa siihen pöytään seurasi Lucasia ulos kahvilasta. Rivers piti kyllä hyvin huolen siitä, ettei kukaan voinut nähdä mitä tuo kanteli mukanaan, koska miehen kannettavana oli vain suuri puinen laatikko. Eiköhän siellä kuitenkin se lohikäärmeenmuna ollut hyvin pakattuna.

Ei se oikeastaan tullut edes yllätyksenä, että Rivers kääntyi pian Iskunkiertokujalle ja vilkaistuaan nopeasti Lucasiin seurasivat he pian perästä. Rivers ei näyttänyt edes epäilevän, että kukaan seuraisi tuota, koska kertaakaan ei mies vilkuillut ympärilleen epäilevästi vaan kiiruhti vain katua pitkin kohti määränpäätään.
Rivers johdatti heidät johonkin Iskunkiertokujan hämärääkin hämärämpään kapakkaan ja Remy pysähtyi hetkeksi vilkaistaakseen ikkunasta sisään. Paikka ei näyttänyt olevan kovinkaan täynnä. Muutama ihminen nuokkui pöydässään, mutta Rivers ohitti nuo kaikki ja istuutui jonkun toisen velhon seuraan pöytään joka sijaitsi mahdollisimman kaukana baaritiskistä.
" Mennäänkö sisään? Ei me täältä voida nähdä mitä tuo laatikko sisältää ja paremp on miehet sisällä napata kiinni"