What do you want?

25. 1. 1996

// Sovittu peli, Dumbledorea odotellessa! : )


Saappaan pohjissa olevat korot kopistelivat askel kerrallaan vasten kujan kivistä maata. Oli alkanut satamaan, taivas oli pilvinen ja näytti siltä että myrsky teki tulojansa. Bellatrix Lestrange asteli varovaisesti kujaa pitkin, hän oli pukenut sateensuojaksi mustan kaavun yllensä ja sen huppu kätki hänen kasvonsa piiloon, ainakin osittain. Oli erityisen riskialtista liikkua edes Iskunkiertokujalla, etenkin Bellatrixille mutta hänen täytyi saada paikka jossa piileskellä hetki. Juuri kahdeksan päivää sitten hän oli hyökännyt kiltalaisen kimppuun, ja ehkä jopa tappanut tämän. Nainen ei oikeastaan ollut varma, oliko Indico kuollut vai ei, vaikka Päivän profeetassa sanotaan että tämä joutui Mungoon, Bellatrix ei juurikaan uskonut profeettaa. Toisaalta Bellatrix tiesi jo itsekin että päästi naisen liian helpolla, häntä harmitti että Indico oli pidettävä silloin hengissä jotta tämä saisi kaivettua tietoa hänestä. Bellatrix olikin nämä päivät vain lupaillut itselleen että seuraavalla tapaamisella hänen ei tarvitsisi pitää häntä hengissä, vaan voisi tappaa tämän.

Vain muutamat harvat kykenivät tunnistamaan kaapuun pukeutuneen naisen Bellaksi. Nainen oli myös pakomatkallaan Notkosta peittänyt kaikki mahdolliset jälkensä, sillä ei ollut epäilystäkään etteikö aurorit olisivat yrittäneet jäljittää häntä. Kiltalaisen hyökkääminen oli kyllä hieno näpäytys killalle, mutta se oli myös vakavaa ja vaarallista. Kiltalaisen kimppuun hyökkääminen vain todisti Feeniksin killalle että kuolonsyöjät olivat liikkeellä ja punomassa juoniansa. Mutta Bellatrix ei siitä piitannut, käsky hyökätä Killan jäsenen kimppuun tuli hänen herraltaan, joka tietää tarkalleen mitä tehdä, ja milloin on aika tehdä seuraava siirto.. sitä Bellatrix ei kyseenalaistaisi koskaan.

Sade ropisi vasten kaapua kun Bellatrix saapui pienelle aukiolle. Aukio oli ympyränmuotoinen ja sitä ympäröivät putiikit ja muut suuret tai vähemmän suuret kaupat ja kapakat. Aukiolta kulki noin kuusi kujan kaltaista käytävää joista kaikista pääsi takaisin sivukujille tai kaduille. Bellatrixin tumma ja kylmä katse vilkaisi aukion lävitse kaavun hupun varjoista, hän etsi tällä hetkellä vain paikkaa jossa voisi viettää hetken. Ehkä muutamia tunteja, jonka jälkeen hän voisi lähteä Lestrangejen tai Malfoyden kartanolle.

Kumea poksahdus täytti hiljaisen ympäristön hetkeksi ja hiljaiselle kadulle ilmestyi vanha, huppupäinen velho. Tämä seisoi hetken paikoillaan, kuin tarkistaen ettei ympärillä ollut ylimääräisiä silmiä ja jatkoi sitten matkaansa.
Askeleet kaikuivat sateen ropistessa rytmikkäästi Iskunkiertokujalla Albus Dumbledoren harppoessa pitkillä askelillaan eteen päin. Vielä kahdeksan päivää sitten hän oli istunut Pyhässä Mungossa, sillä Indicon kimppuun oltiin käyty. Vaikka Bellatrix Lestrange olikin yrittänyt udella tietoja kiltalaiselta, oli suurin syy hyökkäykseen silti mysteeri, sillä Dumbledore itse ei uskonut että Lestrange näkisi noin paljon vaivaa ja riskeeraisi itsensä vain udellakseen tietoja. Ei, Lestrange ei ollut niin typerä, vaan perimmäisin motiivi täytyi olla jokin toinen. Oli hyvin todennäköisesti että taustalla piili suurempi juoni, sillä isku ennen kaikkea paljasti sen että kuolonsyöjät olivat liikenteessä ja tästä Dumbledore aikoisi ottaa selvää.

Kaksi pitkää päivää rehtori oli kuluttanut aikaansa työhuoneensaan ja selvittänyt Lestrangen liikkeitä. Noita epäilemättä oli piilotellut itseään, mutta onnistunut silti paljastamaan jälkensä. Kun Dumbledorelle oli selvinnyt noidan olinpaikka, ei tämä ollut ilmoittanut sitä auroreille, vaan oli itse henkilökohtaisesti lähtenyt matkaan. Hän tiesi pärjäänäsä noidaille ja halusi itse selvittää välit kuolonsyöjän kanssa; hän ei enää tulisi riskeeraamaan toisen henkeä, vaan ryhtyi itse hommiin.

Dumbledore alkoi lähestymään tyhjää aukiota. Vanhan velhon vaisto varoitti ettei hän ollut yksin. Hiljaa ja eleettömästi hän pysähtyi aloilleen ja näki edessään toisen huppupäisen hahmon. Hän kyllä tunnisti huppupään.
"Huonoa jälkiensä peittelyä, Lestrange", rehtori sanoi, kohottaen katseensa ja paljastaen kasvonsa noidalle, "Oletin sinun olleen tarkemmin piilossa, varsinkin nyt kun aurorit ja Taikaministeriö ovat epäilemättä kimpussasi."

Bellatrix siirsi pitkäkyntisillä sormillansa lähes mustia, kiharoita hiuksiansa pois silmiensä edestä. Hän oli juuri muistanut hyvän ja arvokkaan paikan Iskunkiertokujalta johon hän voisi mennä kuluttamaan aikaansa. Kuitenkin, ensimmäisen askeleen jälkeen, hänen jokainen kehonosansa jähmettyi niille sijoilleen kun hänen korviinsa kantautui ehkä turhankin tuttu ääni. Ei ollut enään syytä piileskelläkkään, hänen sukunimestään ihmiset jo tajusivat kerääntyä yleisöksi, vaikka suurinosa juoksi viereisten kauppojen sisään ja seurasivat tapahtumaa ikkunoista. Jokainen joka edes vähän tiesi Bellatrixista, tiesi myös että tuo tappaisi kaikki jotka tulisivat nenän eteen.
Bellatrix vei kätensä kaapunsa sivuille ja riuhtaisi kaapunsa märälle, kiviselle maalle samalla kun kääntyi kannoillaan ympäri. ''Sinä!'' Nainen tiuskaisi hampaidensa takaa, kuin halveksuen pelkästään miehen näkemistä. Toisaalta, Bellatrix tiesi että jos joku hänet löytäisi niin se olisi Dumbledore. Bellatrix oli nimittäin tarpeeksi taitava tehdäkseen vahvoja ja tehokkaita harhautuksia ja ansoja, ainoastaan hänen herransa tai Dumbledore löytäisit hänet näin nopeasti. ''Aurorien tappaminen on aina mukava vaihtoehto..'' Bellatrix sanoi virne kasvoillaan, ja naurahtaen sanojensa päätteeksi.

Bellatrix katsoi Dumbledorea silmiin kylmästi, ja katseesta paistoi halu tappaa tuo. Jos hän tappaisi Dumbledoren, Voldemort palkitsisi hänet erittäin hyvin. Mutta jopa Bellatrix, suurista taikavoimistaan huolimatta, tiesi että hän ei kykenisi voittamaan Dumbledorea. ''Miten se itkevä, saastainen kuraverinen voi?'' Bella kysyi niin ärsyttävän ivallisesti, ja kehtasi viellä nauraa tyypilliseen tapaansa perään ja virnuilla leveästi. Hän niin toivoi, että Indico olisi menehtynyt vammoihinsa...

Bellatrixin pitkäkyntiset sormet valuivat jo hiljalleen kohti hänen sauvaansa. Hänen oli pakko puolustautua jos Albus hyökkäisi hänen kimppuunsa, sillä Bellatrix oli luotettu kuolonsyöjä ja yksi vanhimmista jonka takia hän omisti erittäin tärkeitä ja salaisia tietoja kuolonsyöjien liikkeistä. Vaikka hän osasikin okklumeuksen hyvin, Albus oli silti vahvempi ja mikäli nuo eivät pääsisi lukilitiksellä hänen päänsä sisälle, olisi tiedossa totuusseerumia. ''Häntä oli muuten erittäin hauska kiduttaa... ne kaikki huudot, ottaisin mielelläni hänet uhrikseni ensikin kerralla.. hah..'' Bellatrix sanoi sadistisesti, hän tosiaan nauttisi jos saisi tehdä sen viellä kerran, sen saman..
''Miksi tulit perääni..?'' Bellatrix kysyi ja kohotti kulmiansa, jos Dumbledore kaivaisi sauvansa, Bellatrix ainakin yrittäisi surmata tuon, muita vaihtoehtoja hänellä ei enään olisi. Bellatrixin sormet kiertyivät hänen sauvansa ympärille kun hän kiskaisi sen esille.. se ei viellä osoittanut mihinkään mutta oli esillä.

Albus Dumbledoren oleilu Iskunkiertokujalla oli omalla osallaan iso riski. Velho tiesi ettei suurinosa Iskunkiertokujalla kävijöistä pitänyt hänestä ja hänen toiminnastaan, mutta toisaalta suuri kunnioitus ja tieto velhon suurista voimista piti suurimman osan ohikulkijoista ja Bellatrixin ja Albuksen tilanteen yleisöstä myös loitomalla.
Dumbledore oli kuitenkin varovainen tilanteen suhteen. Hän saattoi olettaa, että Bellatrix hyökkäisi tai vähintäänkin pakenisi paikalta. Vaikka noita olikin ottanut sauvansa esille, Dumbledore tyytyi seisomaan paikoillaan, pitäen käsiään rennosti selkänsä takana.
"Neiti Zolnerowitch voi ja elää vallan mainiosti, Lestrange", velho sanoi, vastaten noidan kylmään katseeseen rauhallisesti, "Maailmasta löytyy myös pahempiakin asioita kuin kidutus ja kuoleminen, ja neiti Zolnerowitchin sitkeän ja epäilemättä vahvan luonteenlujuudun vuoksi myös hän jatkoi elämäänsä."
Bellatrix oli psykopaatti joka nautti tappamisesta. Dumbledore saattoi kuitenkin aavistaa, että noitaa hyvin todennäköisesti myös ärsytti se ettei tämä ollut onnistunut Indicon tappamisessa, tai ajanut tätä hulluuden partaalle, kuten Longbottomit aikanaan.

Bellatrix kyseli miksi Albus oli tullut noidan perään. Dumbledore oli hetken vaiti ja vaihtoi painoa toiselle jalalle. Tämä katsahti hetkeksi myrskyisälle taivaalle kuin säätä pohtien, ja siirsi katseensa sitten takaisin noitaan. "Etkö sinä todellakaan tiedä?", rehtori kysyi, päätään rennosti kallistaen.
"Hyökkäyksesi neiti Zolnerowitchiä vastaan saattoi näyttää siltä, että halusit vain puristaa tietoja irti kiltalaisestani, mutta minä en ole tyhmä. Arvelen hyökkäykselläsi olleen suurempikin merkitys", Dumbledore sanoi, tarkkaillen noitaa. Hän oli hetken vaiti, kunnes jatkoi puhettaan, tällä kertaa kokeillen hieman tikulla jäätä:
"Herrasi tuskin riskeeraisi enää yhtään tukijoukkojaan vain jotta sinä pääsisit kiduttamaan viattomia. Tiedot entisestä hyökkäyksestäsi koskien Longbottomien kohtaloa on jo tiedossa, joten sinulta sellainen olisi jo itsensä toistoa ja hyvin... hmh... itsestäänselvää."

Bellatrix kallisti hivenen verran päätänsä sivulle, ja hänen nyrkkinsä puristui yhä tiukemmin hänen sauvansa ympärille ja rystyset muuttuivat valkoisiksi. Nainen puri hetken aikaa hampaitansa yhteen huultensa takana, kunnes siristi silmiänsä katsoessaan Albusta vaarallisesti ja avasi sitten suunsa. ''Et välttämättä tyhmä, mutta olet sokea!'' Bellatrix tiuskaisi hampaidensa takaa, hän sinisilmäisesti uskoi siihen että Dumbledore ei tiennyt heistä yhtään mitään, tai ainakaan enempää kuin Bellatrix josta jälkimmäinen saattoi ainoastaan olla totta. Bellatrixin katse muuttui yhä vaarallisemmaksi kun tuo mainitsi että Indico oli hengissä, ja naisen ilmeestä näki että se ärsytti häntä... ne hiton aurorit, jos aurorit olisivat tulleet muutaman minuutin myöhemmin, Bellatrix olisi kerennyt tappaa Indicon kaikessa rauhassa. ''Et tiedä meistä mitään... et tiedä Longbottomien ihanasta illasta muuta kuin motiivin!'' Bellatrix totesi halveksuvasti, toki hänellä oli epäilys että Albus tiesi enemmän kuin Bellatrix saattoi luulla, eikä hän aliarvioinut rehtoria siinä etteikö tuo osaisi pelata liikkeitään oikein, vaikka nainen ei sitä myöntäisikään.

''Hengissä vai... taidankin ensi kerralla pamauttaa suoraan tappokirouksen niin eipä enään sen neidin sitkeys paljoa auta.'' Bellatrix naurahti sanojensa päätteeksi, kuin kuvitellen jo miten vihreä valosuihku osuisi naiseen ja tämä pamahtaisi lattiaan elottomana, yksi kiltalainen vähemmän..
''Pakko muuten mainita... Longbottomit tekivät ennätyksen huutamisessa. Eipä ole yksikään uhreistani niin paljoa kiljunut ja sätkinyt.'' Bellatrix virnisti leveästi sanoessaan sanansa, ja pelkästään tästä saattoi päätellä että hän yritti saada Albuksen ärsyyntymään edes pienesti, jotta tuo menettäisi itsehillintänsä. ''Ja se ihana tunne, kun katsoi miten monen tunnin rääkkäyksen jälkeen Longbottomit konttasivat lattialla, eivät enään edes tajunneet keitä olivat.. se oli niin kaunista..'' Bellatrixin katseesta paistoi enään vain mielipuolisuus, saattoi olla hankalaa etsiä persoonaa joka nauttisi kiduttamisesta yhtä paljon kuin Bellatrix.. hän ei tuntunut kokevan mitään itsetuntoa siitä mitä teki Longbottomeille tai Indicolle.


''Voisitkin mainita, ennen kuin tapan sinut, että kenet kiltalaisestasi haluat liittyvän Longbottomien seuraan Mungoon.. voisin ehkäpä toteuttaa sen.'' Bellatrixin sauvan kärki kohosi kohti Dumbledorea, naisella ei enään ollut muuta mielessään kuin tuon surmaaminen, tappaminen samantien. Hän ei edes yrittäisi lähteä kidutusmaratooniin sillä riski siitä että Albus nousisi taas vastaan, oli liian suuri.
''Heihei!'' Bellatrix totesi ja hänen sauvansa teki kaarevan liikkeen kohti Dumbledoren rintakehää.. ''Avada kedavra!'' Ja vihreä valosuihku pamahti sauvan kärjestä kohti rehtorin rintakehää, ja se myös oikeasti lähti kohti Albusta. Monet katsojat perääntyivät samantien, ja se että tämä ampui tappokirouksen kohti Albusta näytti vain sen, että tämä oli valmis tappamaan tuon ilman mitään sääliä.