Lockhart jakamassa nimikirjoituksia

// Gilderoy Lockhart signeeraa tuotantoaan 19.8.1992 klo 12.30 alkaen. Yritin kirjoittaa tämän nyt niin, että Lucius voi joko osallistua peliin tai olla kadoksissa väenpaljoudessa pelin ajan. (Rowlingin kirjojen perusteella Lucius kuitenkin on tässä puodissa tänään)

Peli on osa Huhtikuun haastetta, joten peliseuraksi sopii kuka tahansa. Mukaan siis vaan! //

Säilä ja imupaperi tulvi väkeä. Kaikki olivat tulleet saman typerän nähtävyyden - Gilderoy Lochkartin - takia. Lochkartin kirjat oli tänä vuonna laitettu Tylypahkan oppilaiden kirjalistalle, joten niillä oli luonnollisesti suuri kysyntä. Ja juuri tänään ne sai vielä kirjailijan nimikirjoituksella varustettuna. Puodin takaseinustalla kirjailija istui hymyillen pöydän ääressä, jolle oli pinottu valokuvia ja joitakin kirjailijan kirjoja. Hän oli jo täydessä vauhdissa. Pääasiassa Lockhartin kirjat kuitenkin olivat hyllyssä oven lähettyvillä. Siitä kirjoja pystyi pinoamaan mukaansa sopivan määrän liittyessään pitkään, kaupan läpi kiemurtelevaan jonoon allekirjoituspoydän luokse.

Narcissa Malfoy oli lähtenyt mukaan Viistokujalle miehensä ja poikansa seuraksi ostamaan varusteita Dracolle. Draco oli menossa Tylypahkaan toiselle luokalle ja hänelle piti hankkia kaikenlaista, muun muassa Lochkartin kirjat. Narcissa ei oikeastaan välittänyt itsekeskeisestä kerskujasta Lochkartista pätkääkään, mutta oli silti päättänyt lähteä mukaan ostoksille perheensä kanssa. "Pitihän Draconkin saada kuuluisuuden nimikoimat kirjat säilyttääkseen kanssaopiskelijoidensa kunnioituksen" Narcissa oli vakuuttanut itselleen lähtiessään kotoa kohti Viistokujaa.

Saapuessaan Säilään ja Imupaperiin, Narcissa kuitenkin eksyi väenpaljoudessa Luciuksesta ja Dracosta. Niinpä hän seisoi yksin aika lähellä puodin ovea, Dracon kirjalista kädessään, näyttäen erittäin tympeältä ja halveksuvalta. Hänen kasvoillaan oli noidalle tyypillinen perusirvistys, kuin kaupassa olisi haissut jokin todella vanha ja mätänevä. Noita katseli hetken ympärilleen, etsien katseellaan poikaansa ja totesi sen sitten turhaksi. Hän tuhahti itsekseen ja alkoi sitten kirjalistan perusteella kerätä Lockhartin kirjoja kantamaansa pajukoriin. Hänellähän kuitenkin oli kirjalista, joten hänen kai oli kerättävä kirjat pojalle valmiiksi.

((Narcissa saa nyt Chaoksesta seuraa! :D))

"Kirjoita, että Alisonille", Chaos sanoi ojetaen paksua kirjaa leveästi hymyilevälle, lipevän oloiselle miehelle. "A-L-I-S-O-N", Chaos tavasi Gilderoy Lockhartille, joka selvästi oli kiinnostuneempi Chaoksen takana jonossa hihittävistä noidista. Chaos pyöräytti silmiään ja lähti sanaakaan sanomatta pois niiden hihittävien noitien edestä saatuaan kirjansa takaisin. Kirjassa loppujen lopuksi luki Allisonille, joten Chaos oli vakuuttunut siitä, ettei Lockhartin kuullunymmärrystaidot yltäneet samalle tasolle kuin taito esitellä kaikkia niitä 87 hammasta. Chaos oli tajuamatta tehtävän luontoa lupautunut hakemaan äidilleen signeeratun version yhdestä Lockhartin kirjoista, mutta silloin hän ei ollut tosiaan tajunnut, että muutama muukin oli päättänyt haluta signeerauksen kirjaansa. Chaos yritti epätoivoisesti päästä kohti ulko-ovea ja vapautta. Hän oli seissyt puolisen tuntia tunkkaisessa kirjakaupassa jonossa odottamassa vuoroaan, yrittäen piiloutua tuttujen katseilta. Onneksi väenpaljoudessa ei tuttuja ollut kovin helppo bongailla, Chaos ei nimittäin olisi jaksanut selitellä ettei tietenkään ollut hakemassa Lockhartin kirjaa itselleen.

Ulko-oven siintäessä jo melkein niin lähellä, että Chaos pystyi tuntemaan avoimesta ovesta virtaavan raikkaan kesäilman, häntä tönäistiin väkijoukossa. Chaos horjahti ja kaatoi korkean kirjapinon lattialla. "Voi ei, olen pahoillani", hän ähkäisi ja kyykistyi keräilemään kirjoja lattialta vaalean naisen jalkojen juurelta. Chaos ei ollut ainakaan huomannut, että kirjapino olisi kaatuessaan osunut naiseen, joten painavat opukset tuskin olivat päässeet tekemään mitään vahinkoa. Ja eihän se Chaoksen vika ollut, että hän oli tönäisyn vuoksi horjahtanut, mutta ei sitä pyytämättä anteeksi kuitenkaan häivyttäisi.

Narcissa Malfoy ei ollenkaan pidä tästä väenpaljoudesta ja se näkyy hänen kasvoillaan. Hän yrittää kuitenkin pärjätä ja pitää ajatuksen omana tietonaan. Hän on juuri poiminut yhden poikansa kirjalistan kirjoista koriinsa, kun joku ääliö kompastuu noidan vieressä olevaan kirjapinoon. Kirjoja leviää ympäri lattiaa ja yksi tipahtaa ihan Narcissan mustan korkokengän viereen. Kuin ihmeen kaupalla yksikään lähes kahdestakymmenestä kirjasta ei kuitenkaan osu naiseen.

Noita nostaa leukaansa hieman ja kiertää tilaa katseellaan, etsien syyllistä. Tästä joku kyllä ansaitsee kunnollisen puhuttelun, hän miettii. "Voi ei, olen pahoillani", joku mies sanoo ja Narcissa kääntää paheksuvan katseen tätä kohti. Mies kumartuu samanaikaisesti lattian tasoon ja alkaa keräämään kirjoja. Kuraverinen!, ponnahtaa Narcissan mieleen miehen kerätessä kirjoja käsin niiden loihtimisen sijaan. Kyllähän nyt jokainen osaisi ne tuosta loihtia takaisin pinoon hetkessä.

"Kuinka sinä kehtaat kaataa kirjapinon puhdasverisen jaloille?" Narcissa kysyy jäätävästi ja jättää pahimman haukkumasanansa käyttämättä vielä tässä vaiheessa. Noita ei ole liikkunut mihinkään kirjapinon kaaduttua. Mies saisi kyllä pahoitella ja oikein kunnolla.

// Pahoittelen Narcissan ilkeyttä. Minusta Chaos on aika mukavan oloinen ja hyvätapainen tyyppi. Minulla ei ole mitään häntä vastaan. Olen tässä kuvannut Narcissan reaktiota enkä omaani, eikä tarkoitukseni ole siis olla ilkeä Chaoksen pelaajalle. Tämä nyt varmuuden vuoksi anteeksipyyntönä, että vältytään väärinkäsityksiltä. Joskus (toisella foorumilla) on ollut tämänsävyisten peliviestien takia väärinkäsityksiä. //

Juuri kun Chaos sai kaikki kirjat kasattua takaisin kasaan, joka oli kyllä alkuperäistä huomattavasti horjuvampi, hän kuuli jäisellä äänensävyllä esitetyn kysymyksen. Chaos nousi ylös nopeasti ja katsoi otsa kurtussa kysymyksen esittänyttä naista. Naisen ilme näytti siltä, ettei hänen elämässään ollut mitään elämisen arvoista, vaan kaikki oli huonosti. Muutama lattialle levinnyt kirja sai ilmeisesti naisen elämän raiteiltaan, varsinkin kun kirjat olivat vielä kehdanneet osua puhdasverisen jalkojen juureen. Chaoksen molemmat vanhemmat olivat taikavoimaisia, mutta hän ei silti voinut sietää ihmisiä, jotka kuuluttivat omaa puhdasverisyyttään. Chaos oli ylpeä siitä, että hänen suvussaan oli myös jästejä.

Chaos oli tunnettu siitä, että hän ei auktoriteetteja erityisesti kunnioittanut, eikä kyseinen nainen edes ollut minkäänlainen auktoriteetti, sillä eihän Chaos edes tuntenut koko tyyppiä. "Oletko tosissasi?" Chaos kysyi tuhahtaen ja pudisti vähän päätään. "Tuolle kirjapinolle merkkaa varmaan hirvittävästi, että kuka täällä on puhdasverinen ja kuka ei", Chaos mutisi vielä pyöräyttäen silmiään. Jos naisen asenne olisi ollut hieman erilainen, Chaos olisi luultavasti pahoitellut ja varmistanut, ettei naiselle ollut käynyt mitenkään. Moisella kommentilla, joka naisen suusta oli päässyt, ei saanut kuitenkaan kuin tavallisesti niin rauhallisen ja hyväntuulisen miehen ärsyyntymään ja möläyttelemään asioita, joita tämä ei normaalisti missään tapauksessa sanoisi.