Happy to be home

30.1.1992, torstai

"Loput tulee huomenna, pahoittelemme. Maahantuojalla on jotain ongelmia."
"Joo kiitoksia," Lucas sanoi kirjoitettuaan paperiin allekirjoituksensa ja häätäen sitten kalusteiden kotiinkuljetuksen miehet kotoaan. Vai maahantuojilla ongelmia.. Nuo eivät vain halunneet hänen saavan sänkyä nukkumapaikakseen vaan halusivat hänen rikkovan selkänsä jollain kovalla, koinsyömällä patjalla. No ainakin hän oli saanut kirjahyllyn kämppäänsä eikä se jatkossa ehkä näyttäisi niin autiolta.. Toisaalta mitäpä hän edes kirjahyllyllä teki kun ei omistanut mitään kirjoja tai.. valokuvia tai.. mitään, mitä kirjahyllyyn ylipäätään voisi laittaa. Typerä ostos, mutta Liam oli jotenkin pakottanut hänet hankkimaan sellaisen. Seuraavan kerran hän kuuntelisi kyllä jotakuta muuta kuin kirjailijaveljeään.
Lucas palasi olohuoneeseensa ja alkoi sitten purkaa pahvilaatikossa olevia hyllyn osia. Ohjeet olivat kamalia ja hän vihasi hyllykön kasaamista ehkä yli kaiken.. Eikä ollut koskaan oppinut hyödyntämään taikoja sellaisessa hommassa, koska aina kun oli yrittänyt.. oli tulos ollut jotain aivan muuta kuin mitä oli pitänyt.
Niinpä Lucas alkoi kasaamaan kirjahyllyään jästikeinoin ja kiitti siinä suhteessa isäänsä siitä että heillä oli ollut myös jotain jästijuttuja kotona. Eipä ollut siis mitenkään vaikeaa pohtia mitä kirjahyllyn mukana tulleilla kaikenlaisilla avaimilla tehtiin. Paitsi että fiksumpaa olisi tietysti ollt säilyttää niitä taskussa eikä jonkun laatikon päällä. Lucas oli kurottamassa yhtä niistä itselleen, mutta kirjahylly päästi epämieluisan äänen hänen päästäessään irti siitä, jolloin hänen oli pikaisesti tartuttava hyllyyn.
"No joo.. Hienoa.." hän mutisi itsekseen ja katsahti sitten laatikolla olevia avaimia ja ruuveja ja sitten kirjahyllyään.

Vaikka Remy oli miten vältellyt töiden tekemistä Lucasin kanssa kuitenkin pomo onnistui ujuttamaan niitä hänelle. Homma ei onneksi nyt vaatinut mitään viikkojen mittaisia reissuja yhtään mihinkään tai kahden keskistä aikaa, koska kyseessä oli vain jokin raportti heidän munakauppiaistaan. Muuta siis tarvittaisi kuin käydä paperit lävitse ja Lucas varmaan osaisi ne lukea ilman hänen opastustaankin. Hän siis ehkä voisi vain jättää ne miehelle ja lähteä tekemään oman osuutensa kotiin.
Lucasia ei kuitenkaan löytynyt sieltä mistä hän ensinmäisenä tuota etsi ja ovelle saapunut mies joka paljastui Lucasin veljeksei kertoi Lucasin jo muuttaneen omaan asuntoonsa. Remyn saatua oikean osoitteen jatkui matka.

Lucasin kämppää ei ollut vaikea löytää sen ulkona olevan pakettiauton takia ja ennen kuin Lucasin talosta ulos tulleet miehet ehtivät oven sulkea livahti Remy hymyillen sisään eikä kukaan ihmetellyt mitään. Tyhjältähän asunto näytti, mutta mitäs sitä muutakaan olisi voinut odottaa jos kerran vasta oli päästy muuttamaan. Lucasiakaan ei tarvinnut kauaa etsiä kun hän miehen jo tuon olohuoneesta pongasi kokoamassa jotakin kalustetta.
" Hei Dawson", hän tervehti ja kumartui niin, että Lucas saattoi nähdä hänet sieltä kirjahyllyn välistä jota kokosi parhaillaan.
" Mä tulin vaan tuomaan työjuttuja. Pomo unohti antaa ne sulle ennen kuin lähdit..", hän jatkoi eikä astellut siitä oven suusta sen peremmälle.
" Voin kai jättää nä vaan jonnekkin niin häiritse sua sen enempää."

Lucasin yllätykseksi hänen asunnostaan kuului tuttu ääni ja hän käännähti katsomaan huomaten Remyn siinä oven suussa.
"Hei," hän naurahti yllättyneenä ja katsahti tarkemmin papereita Remyn käsissä, "Okei.. Kiitos." Lucas siirsi katseensa taas kirjahyllyyn, jota piteli kasassa käsillään ja Remyn ehdottaessa että voisi jättää paperit ja lähteä, hän tajusi tarvitsevansa tuon apua!
"Hei.. Remy, odota!" hän huudahti ennen kuin nainen ehti kadota, "voitko auttaa hieman ja antaa tuosta noita ruuveja ja sen.. mikä avain se nyt ikinä onkaan." Hän nyökkäsi laatikon päällä olevaa ruuviläjää.
"Onnistuin jumittumaan tähän kun en älynnyt tunkea ruuveja taskuihini," hän selitti naurahtaen, "ja nyt jos päästän irti niin koko höskä romahtaa." Lucas ei oikeastaan ollut ajatellut sitä pari viikkoa sitten tapahtunutta selkkausta sen enempää kuin ehkä muutamana ensimmäisenä päivänä. Hänellä oli ollut niin paljon muutakin mietittävää ja oikeastaan.. Ei hän halunnut ajatella koko tapahtunutta sen enempää. Ihmisillä oli niin tapana suurennella sekä omia että muiden ongelmia ja hänen mielestään hänen ongelmansa olivat jo ihan tarpeeksi suuria suurentelemattakin. Pysyisivät vain pienempinä, mitä vähemmän niitä kelaili päässään. Sen hän kyllä oli huomannut ettei Remy ollut halunnut tehdä hänen kanssaan mitään töitä sen tapahtuneen jälkeen, mutta toisaalta.. Eipä nainen ollut liiemmin halunnut tehdä niitä ennenkään. Ainakaan kovin suuresti hihkunut, joten tilanne ei sinänsä tuntunut oudolta Lucasista.

Remy oli jo laskemassa paperit siihen lähimmän pahvilaatikon päälle ja aikessaan vaan poistua pikaisesti paikalla, mutta Lucasin pyytäessä hänen apuaan ruuvien ja ruuvareiden kanssa, ettei tuon jo siihen astinen kirjahylly pääsisi romahtamaan jätti Remy paperit laatikon päälle ja asteli peremmälle. Ei hänellä ollut mitään syytä olla auttamatta ja jos hän olisi kieltäytynyt olisi hän vain ollut ilkeä. Töissä sitä saattoi hyvällä syyllä vältellä koska työt olivat ihan toinen asia.
Remy ojensi Lucasille muutaman ruuvin ja yhden niistä vehkeistä joilla ruuveja pitäisi saada paikoilleen, mutta eihän hän voinut vielä mihinkää poistua jos se vaikka ei olisikaan ollut sopiva.
" Mikset sä vain taikonut sitä valmiiksi?", Remy kysyi ja otti käsiinsä sen kokoamisohjeen jonka mukaan muka olisi pitänyt sitten osata laittaa kirjahylly pystyyn. Helpoiten kuitenkin hyllyn olisi saanut tehtyä taikuudella.
" .. tai miksi edes kysyn.. niin sähän teit töitäkin jästien kanssa", Remy mutisi itse vastauksen kysymykseensä ja jätti sen ohjeen Lucasin näkyville jos mies vaikka sattuisi sitä tarvitsemaan. Remy kääntyi katsomaan ympärilleen paremmin eikä kämpässä näyttänyt olevan paljon mitään vielä sen keskeneräisen kirjahyllyn lisäksi.
" Outoa hankkia kirjahylly ensinmäiseksi kalusteeksi. Miten olisi ollut sohva? ", hän ehdotti ja ojenteli lisää ruuveja miehelle kun tuo niitä tarvitsisi kuitenkin.

"Kiitos," Lucas sanoi saadessaan ruuvit ja alkoi tunkea niitä sitten paikalleen. Hän vilkaisi Remyä tuon kysyessä miksei hän taikonut sitä valmiiksi ja oli jo vastaamassa, mutta nainen vastasikin taas itse itselleen. Lucas naurahti.
"Niin.. Osasyy sekin," hän myönsi, "mutta toinen syy on se että aina kun mä yritän taikoa jotain kirjahyllyjä tai vastaavia kasaan.. Ne ei näytä yhtään siltä kuin pitäisi. Näkisit Liamin, mun veljen, kirjahyllyn. Tai no nyt se näyttää hyvältä mutta olisit nähnyt sen silloin kun muutettiin sitä ja piti kasailla kalusteita.. Näin tää vaan, usko tai älä, hoituu kivuttomammin.." Hän kiitti uudemman kerran Remyn ojentaessa hänelle lisää ruuveja ja hiljalleen kirjahylly alkoi tuntua tukevammalta kuin ennen Remyn saapumista.
"Sohva tulee huomenna," hän sanoi, "maahantuojilla on jotain ongelmia. Mä olisin kanssa mieluummin huolinut sen sohvan." Hän sai ruuvin paikalleen ja sitten varoen päästi irti hyllystä, mutta se pysyikin kasassa ja hän saattoi siirtyä seuraavaan vaiheeseen.
"Ja koko kirjahylly oli Liamin idea," hän lisäsi samalla kun tutki ohjeen seuraavaa osiota, "sen mielestä kämpässä pitää olla kirjahylly.. Vaikka mä kyllä sanoin sille etten mä sellasella mitään tee, koska eihän mulla ole kirjojakaan." Hän laski ohjeen käsistään ja kumartui tutkimaan irtopaloja laatikoiden seasta.
"Mitä ne paperit koski mitkä toit?" hän kysyi löydettyään oikean osan ja alkaessa Remyn ruuvien avulla kiinnittää sitä paikalleen.

Remy katseli sitä kirjahyllyn valmistumista samalla kun Lucas selitti miten taioin siitä olisi varmasti tullut ihan hirveä eikä yhtään sellainen kuin olisi kuulunut tulla. Pah.. miehet vain olleet osanneet koota siitä taialla oikein.
" Liam.. mä tapasinkin sun veljes. Kävin ensin siellä koska se osote ministeriöstä mulle annattiin ja vasta sun veljes osas ohjata mut tänne", Remy kertoi ja kun näytti siltä, että Lucas pärjäsi jo ilman hänenkin apuaan sen hyllyn kanssa asteli hän katselemaan lähemmin niitä pahvilaatikoita joita olohuoneessa oli.
" Ehkä se sun veljes ajatteli täyttää sen sitten sun puolestas?", hän ehdotti ja kääntyi taas katsomaan kirjahyllyä joka olisi kyllä todella tylsä ilman kirjoja.
" Tulet saamaan joka joulu ja syntymäpäivä vain kirjoja lahjaksi". Olisi pitänyt hieman yrittää kurkkia Lucasin veljen asuntoon jos siellä kerran sattui olemaan niin hieno kirjahylly täynnä kirjoja, että se täytyi mainita.
Remy oli keskittyny niin huoneen katselemiseen ettei heti tajunnut edes Lucasin kysyneen niistä hänen tuomistaan papereista ja havahtuessaan ajatuksistaan ei hän hetkeen edes muistanut mitä ne koskivat vaikka saman jutun kanssa oltiin tehty töitä jo pitkään.
" Siitä lohikäärmeenmuna jutusta vaan.. jotakin raporttia pitäisi tehdä", Remy vastasi ja palasi takaisin Lucasin ja tuon kirjahyllyn luoksen.

Lucas katsahti yllättyneenä Remyä tuon kertoessa tavanneensa hänen veljensä ja oikeastaan havahtui siinä samalla siihen tosiasiaan että hänen kai pitäisi kertoa ministeriölle uusi osoitteensa heti huomenna töihin palatessaan. Pöllöt kyllä löytäisivät hänet, mutta Liam tuskin jaksaisi kovin kauaa katsella kuinka ministeriön työntekijöitä lappasi oven takana kyselemässä missä hän taas oli.
Lucas naurahti hieman Remyn ehdottaessa että Liam täyttäisi hänen hyllynsä eikä ehdotus sinänsä tuntunut kovin kaukaa haetulta.
"Joo niin varmaan tuun," hän sanoi, "toisaalta mikäs siinä jos ne opukset on mielenkiintosia.. Ehkä Liam osaa ostaa jotain muuta kuin jotain.. taidekirjoja, mitä se ite varmaan lukee." Hän oli kyllä nuorempana lukenut paljonkin kirjoja, muttei sitä voinut edes verrata siihen määrään mitä Liam luki. Tai niin hän ainakin uskotteli itselleen.. Eihän hän tiennyt vaikka Liam olisi kirjojen lukemisen lopettanut jo kokonaan ja keskittyi itse kirjoittamiseen!

Lucasin kysyttyä papereista ja Remyn vastattua, mies huokaisi tylsistyneenä. Hän oli jo unohtanut koko lohikäärmeenmunaselkkauksen! Siitä kun tuntui olevan yksi ikuisuus ja Zach Rivers oli istunut kohta puoli vuotta vankilassa.
"Eikö ne voisi antaa senkin jutun jo olla," hän hymähti, "olin ihan unohtanut että siitäkin pitäisi jokin raportti tehdä." Lucas katsahti luokseen kävellyttä Remyä ja kiinnitti sitten jälleen uuden palan hyllyä paikalleen.
"Ottaisitko sä kahvia?" hän kysyi hetken päästä, "voisin kohta keittää. Liam törkkäs mulle jonkun sen vanhan keittimen."

Remy naurahti hieman Lucasin kertoessa veljensä lukemista kirjoista enemmänkin ja jos ihan totta puhuttiin niin ensinmäisenä Liamin nähdessään Remy oli lähinnä ajatellutkin sitä, että mies näytti siltä että viihtyi paljon kirjojen ääressä.
" Ehkä se kuitenkin osaa löytää sulle jotain agentti kirjoja missä tapahtuukin jotain vauhdikasta.. sen sijaan että hankkisi joidenkin ikivanhojen velhojen elämänkertoja sun iltojas pilaamaan", Remy pohti ja Lucasin kirjahylly alkoi todella näyttää ihan siltä miltä sen pitäisikin. Harmi että vasta kun siihen saisi kirjoja selviäisi pysyisikö se vielä kasassakin.

Zach Riversin juttua oltiin jo hänenkin mielestään ihan tarpeeksi väännelty ja se oltaisiin voitu jo unohtaa, mutta vielä oli viimeisteltävä kaikki. Remykin olisi sen vain jo unohtanut mieluusti ja siirtynyt ihan muihin hommiin. Jo senkin takia, että pomo ehkä vihdoin jättäisi hänet rauhaan ja lopettaisi tyrkyttämästä Lucasia hänen työparikseen.
"Kahvia?", hän toisti ja vilkaisi hieman ympärilleen kuin etsien kelloa jotta voisi vain todeta miten myöhä nyt olikaan ja kotona olisi jotakin tärkeää kuten pöllönhäkin siivoaminen tai jotakin muuta yhtä typerää, mutta kelloa ollut. Eikä hänellä oikeasti edes ollut mitään.
" Kai mä voin nopeasti yhden kupillisen juoda..".

Lucas nauroi hieman Remyn ehdottaessa agenttikirjoja ja katsahti naista nyökäten sitten hyväksyvästi.
"Niin.. Toivottavasti," hän sanoi, "tai sitten tietää mitä se saa seuraavana jouluna.." Hän virnisti hieman ja jatkoi sen hyllyn kanssa touhuamista.
Hänen kahviehdotuksensa sai Remyn ilmeisen hämilleen ja Lucas katsahti tuota kuin kysyen pelkällä ilmeellään oliko tuolla jotain menoa kerran kahvi ei kelvannut, mutta sitten Remy vastasikin myöntävästi.
"Jos sulla on jotain menoa niin ei sun pakko ole jäädä," hän naurahti ja varoen päästi taas irti tekeleestään. Hän astui muutaman askeleen kauemmas tarkastellakseen kokonaisuutta ja koska se ei näyttänyt ihan niin romahtamaisillaan olevalta, Lucas päätti pitää tauon sen kasaamisessa.. Ja keittää ne kahvit samantien. Jos Remyllä kuitenkin olisi menoa vaikkei tuo mitään myöntänytkään.

Lucas hyppi pahvilaatikoiden yli ja asteli sitten keittiöön tutkimaan siellä olevia laatikoita. Hetken tongittuaan, hän löysi jästien vanhahkon kahvinkeittimen ja pisti sen seinään. Kaapista hän kaivoi suodatinpusseja ja kahvinpuruja.
"Äh.. Miten sä juot kahvis?" Lucas kysyi ja pyörähti Remyn puoleen, "mul ei oo maitoa, koska juon itse kahvin mustana mutta sokeria kyllä löytyy.. Jostain täältä..?"

Remy oli jo myöntämässä sen ,ettei hänellä mitään niin kovin tärkeää ollut, mutta Lucas katosi onneksi keittämään sitä kahvia ja Remy tyytyi vain huokaisemaan hiljaa helpotuksesta. Hänen pitäisi lopettaa tämä! Lucasia ei selvästikkään haitannut se mitä oli tapahtunut ,joten miksi hänen piti miettiä sitä edelleen? Olihan heillä jo ehtinyt ennen sitä välikohtausta olla ihan mukaavaakin. Miksei sitä voisi siis yrittää siirtää asian mielestä itsekkin ja vain tulla toimeen. Lucas oli ystävällinen hänelle joten miksei hänkin vain olisi.. ainakin työpaikan ulkopuolella.
Remy seurasi Lucasia keittiöön jossa oli vain lisää pahvilaatikoita. Selvästikkin he siis joisivat kahvinsa lattialla koska kirjahyllyssäkään ei voinut istua.
" Maitoa, mutta voin mä sen mustakin juoda", hän vastasi kieltäytyesn siitä sokerista. Se vain pilaisi kahvin eikä sitä sen jälkeen joisi ketään.
Siinä kahvia odotellessa istui Remy sinne pahvilaatikoiden keskelle ja seurasi miten Lucas alkoi valmistaa kahvia sillä kahvinkeittimellä. Sellainen oli valitettavasti hänellekkin tuttu.. kiitos Letician jonka kotoa löytyi varmasti enemmän jästien tavaroita kuin yhdeltäkään puhdasveriseltä noidalta jonka hän tunsi. Toisaalta eipä hän kovin monen muun puhdasverisen noidan kanssa ollut niin hyvää ystävää, että hänet kutsuttaisiin kylää joten.. oli vaikea vertailla.

"Okei," Lucas vastasi ja alkoi kaivaa kuppeja laatikoista samalla kun kahvinkeitin alkoi hiljalleen porista siinä vieressä. Löydettyään ne kupit, hän vilkaisi Remyä joka oli hakenut jo paikkansa sieltä lattiatasosta. Oli hänkin nyt olevinaan jokin talon isäntä kun ei omistanut vielä edes tuolia, jolle vieraan istuttaa! No ehkä ensikerralla hänellä olisi sitten.. tuoli ja ehkä sitä maitoakin.
Kahvin keityttyä, hän kaatoi sitä mukeihin ja ojensi Remylle toisen istuutuen sen jälkeen itsekin sinne laatikoiden keskelle. Tilanne oli nyt vähintäänkin outo. Siellä he istuivat käytännössä Liamin tavaroiden keskellä ja joivat kahvia.
Sitten heräsikin taas se kysymys siitä.. Mistä puhuttaisiin? Lucas oli tottunut siihen ettei töistä suuremmin puhuttu ellei sitten niistä jutuista, mitä oltiin molemmat työstetty. Ja lohikäärmeenmunien salakuljettajat oli jo aikansa elänyt juttu, joten siitä oli turha enää jauhaa. Mutta mistäs sitten?
Lucas hymähti itsekseen ja joi kahvistaan.

Lucas kaatoi heille kupilliset heti kun kahvi valmistui ja Remy otti oman kuppinsa kiittäen vastaan. Mustaa kahvia ei sitten kovin äkkiä juotaisikaan joten se siitä hänen kiireestään. Kahvi kun oli kuumaa ja maistui kitkerältä.
Kumpikin heistä oli hiljaa kun mitään sanottavaa ei tainnut olla eikä kumpikaan kai tiennyt mistä sitä olisi voinut keskustella. Jotenkin vain hänen ajatuksensa pyörivät kuitenkin niissä kuollonsyöjissä ja siinä kaikessa sotkussa missä Lucas oli mukana vaikka hän kuinka yritti sen mielestään saada. Ei se ollut asia josta keskulla! Siitä tarvinnut puhua sen enempää kuin mitä siitä jo oltiin puhuttu, mutta silti se edelleen vain vaivasi häntä.
" Hyvää kahvia..", Remy sanoi maisteltuaan varovasti sitä mustaa kahviaan.
Hän ei tosiaan olisi lähdössä mihinkään pitkiin aikoihin, koska kahvi olisi saatava juotua. Olisi epäkohteliasta vain käydä kaatamassa se pois.
Hän laski kupin hetkeksi syliinsä jotta voisi odotella hieman sen jäähtymistä ja käänteli päätään katsellakseen keittiötäkin paremmin. Lucasin koti näytti ihan mukavalta jo nyt vaikka mitään kalusteita ollutkaan.

Lucas hymähti Remyn kehuessa kahvia ja vilkaisi sitä omaa kuppiaan. Eipä se hänestä kovin hääppöistä ollut, mutta kyllähän sitä joi. Samassa ikkunan taakse lehahti pöllö koputtelemaan ja Lucas tunnisti sen veljensä pöllöksi.
"Ah.. Aamuposti saapui," hän naurahti, laski kuppinsa lattialle ja kampesi itsensä ylös lattiatasosta avaamaan ikkunaa. Hänen aamupostinsa tuli milloin mihinkin aikaan.. Riippuen siitä koska Liam oli saanut oman lehtensä luettua ja lähetettyä hänelle jos siinä olisi mitään mielenkiintoista.. Ja sitähän siinä oli harvasen päivä, koska Liam itse kirjoitti sinne.
Lucas päästi pöllön lehahtamaan sisälle ja otti sitten vastaan aamun lehden ja joitakin kirjeitä, joita otus kiikutti hänelle. Pöllö näytti hieman näreältä jouduttuaan kuljettamaan samaa lehteä jo toistamiseen päivän aikana.. ja vielä posteja, jotka eivät pöllölle käytännössä kuuluneet.
"Tää kaveri on Keene," Lucas sanoi katsahtaen Remyä ja rapsutteli pöllöä, koska ei hänellä ollut mitään namejakaan vielä antaa. Pöllö näykkäsi häntä sormesta.
"Auts.. Joojoo, hankin kyllä pöllön kun nyt saan asetuttua aloilleni," hän lupasi pöllölle ja päästi tuon sitten takaisin ulos ennen kuin pöllö päättäisi kostaa turhien postien tuomiset jotenkin.
"Keene on mun toinen nimi," Lucas kertoi valuen posteineen takaisin lattiatasolle, "ei varmaan oo vaikeaa arvata että se on mun veljen pöllö." Hän naurahti hieman ja avasi lehden niin että sai taas katsottua sen otsikot.
"Jaa.. Joku toinen luutien valmistaja aikoo saattaa markkinoille Nimbuksen haastajan," hän totesi nähtyään pääotsikon, "ootsä huispaus-ihmisiä?"

Kahvia hetkeä saapui häiritsemään postia tuova pöllö eikä Remy voinut olla naurahtamatta sille miltä otus näytti päästessään sisälle. Aivan kuin se olisi kiukutellut jostakin ja lentänyt hirveänkin pitkän matkan lehteä toimittaessaan.
" Vai Keene.. mikähän pöllö sinä mahdat olla?", hän uteli kurottaessaan rapsuttamaan pöllöä eikä se tietenkään osannut itse vastata hänen kysymykseensä. Rapsuttelut se kuitenkin otti vastaan mielellään ja melkein sitä saattoi pöllön tyytyväisen ilmeen nähdessään kuvitella sen jo kehräämään kuin kissan. Lucasista se ei kuitenkaan tänään tainnut pitää ja kun mies paljasti ettei pöllö edes ollut tuon oma niin ei se enää niin ihmekkään ollut kun pöllö oli näyttänyt niin ärtyneeltä. Ehkä se halusi vain jo päästä kotiin eikä lennellä kahden eri velhon posteja kuskaamassa.
" Vai nimesi se pöllönsä sun mukaan.. sehän on sulosta", Remy naurahti ja laski kätensä takaisin kuppinsa ympärille Keenen poistuttua ulos ikkunasta. Pöllö taisi olla vähän sama asia velhoille kuin sauvakin. Herättihän se aina hieman ihmettelyä jos sellaista ei omistanut. Päivän profeetan kuljettaisi kyllä kotiin toimituksenkin pöllö ja muukin tärkeä posti löytäisi kyllä aina perille. Sitä ei sitten vaan itse paljoa kirjoteltaisi mitään kenellekkään muuta kuin silloin kun laittaisi takaisin palaavan pöllön mukana jotakin.

Lucas ryhtyi selailemaan saamaansa lehteä joten Remy keskittyi hörppimään jo hieman enemmän jäähtynyttä kahviaan. Ikkunankin nyt ollessa auki jäähtyisi kahvi huomattavasti nopeammin. Hän ei niin kiinnittänyt huomiota Lucasiin ennen kuin tuo kysyi häneltä siitä huispauksesta.
" En mitenkään erityisemmin..", Remy vastasi ja käänsi katseensa Lucasin lehteen, " joskus kun Ministeriössä lippuja peleihin jaetaan niin saatan mennä katsomaan muiden mukana, mutta en mä sitä sen kummemmin seuraa". Ei hänellä olisi edes ollut aikaa käydä otteluita katsomassa eikä hän edes ymmärtänyt miten jotkut työkaverit onnistuivat saamaan aikaa siihen, että pääsivät kaikkiin lempijuokkeensa matseihin.
" Mites itse? Joko olet ehtinyt hankkimaan kausilipun lempijoukkuees peleihin?".

"Ei mitään käsitystä," Lucas vastasi naurahtaen Remyn pohtiessa mikä pöllö Keene oli. Ei hän tiennyt pöllöistä mitään eikä hän yleensä edes jaksanut ajatella että niitä oli eri lajeja.. Pöllö mikä pöllö! Hänen pitäisi kyllä hankkia itselleen joku pöllö pikapuolin.. Tai jonain päivänä Keene vielä nokkisi hänet hengiltä!
Lucas naurahti Remyn kommentille siitä miten Liam oli nimennyt pöllön hänen mukaansa ja pöllön kadottua taas taivaalle, mies käännähti Remyn puoleen.
"Joo.. Kai se aatteli että mun nimi pöllöllä jotenki.. vihjaa siihen et mäkin käyttäydyn joskus ku joku pöllö," hän naurahti. Ehkei se ollut edes ihan kaukaa haettua! Itseasiassa hänen pitäisi ehkä kysyä Liamilta joskus miksi tuon pöllön nimi oli Keene. Tai tiesihän sen, mutta.. miksi?

Keskustelu kääntyi lehden myötä huispaukseen ja Remyn kertoessa omasta huispausinnostaan, Lucas joi siitä viilenevästä kahvistaan. Jokin pikkupoika Lucasin sisimmässä nosti päätään Remyn mainittua että töistä sai joskus lippuja peleihin. Peleissä olisi tietysti joskus kiva käydä! Ihan jo että olisi muutakin tekemistä kuin työt vaikkei hänkään mikään huispausfani oikeastaan koskaan ollut ollut. Heillä oltiin kotona pienenä seurattu enemmän jalkapallo- ja pesäpallo-pelejä.
"Noo.. En vielä ainakaan," Lucas vastasi Remyn kysymykseen, "en mä itseasiassa ole nyt tietonenkaan että mitä seuroja siellä yleensä pelaa nykyään.. Viimeksi kun seurasin huispausta, olin Tylypahkassa." Hän naurahti juoden kahvistaan.
"Isä kun tosiaan oli jästi niin meillä seurattiinkin enemmän jästiurheilua kuin velhourheilua.. Vaikka kyllä isä ihan kiinnostunut huispauksestakin oli kun sille siitä selitti.."

Remykään pöllöistä niin kiinnostunut ollut, että olisi niiden lajeihin pahemmin perehtynyt. Kunhan nyt oman pöllönsä tunsi ja tuli sen kanssa toimen. Ei hän kuitenkaan osannut sitä lemmikiksi ajatella samalla tavalla kuin kissaa tai koiraa vaikka se tavallaan kai olikin. Hänen pöllönsä kuitenkin eli lähinnä ulkona ja kuljetti sitä postia.. siinä säästyi juurikin siltä häkin siivoamiselta ja otuksella oli vapautensa tehdä mitä ikinä halusi silloin kun hän ei sen palveluksia kaivannut.
" Tai sitten se vaan pitää veljestään niin kovasti, että siihen. Voit vastapalvelukseksi lainata veljestäs nimeä sille sun uudelle pöllölle".

Huispausjoukkueet taisivat olla ihan niitä samoja edelleen kuin silloin kun Lucas oli Tylypahkassa ollut. Jokunen uusi oli voinut mukaan päästä, mutta tuskin joukkueita paljoakaan pudotettiin pois.
" Sun pitää töistä kysellä niitä lippuja. Aina joku niitä on järjestämässä, että olisi jotakin muutakin yhteistä tekemistä kuin työt", Remy ehdotti ja olisi tietysti voinut mainita siitäkin miten aina joku velho tai noita keksi muutakin muka todella hauskaa yhteistä tekemistä. Eiköhän joku Lucasia pian olisi niihin houkuttelemassa ja mies pääsisi kuluttamaan iltapäivänsä pelaamalla shakkia.
" Kai se on jästeille vähän omituinen laji kun vertaa niiden omiin", hän sanoi vaikka ei tiennyt itsekkään mitään jästien peleistä.
" Mä suosin vaan juoksemista. Saa olla jalat maassa ja ei tarvitse välittää joukkueesta kun voi vaan mennä itsekseen".

"Hah.. Niin pitäisi varmaan," Lucas myönsi naurahtaen ja mietti hetkisen. Sinänsä Elliot kuulostaisi ehkä ihan hyvältä nimeltä.. Tai sitten hänen pitäisi nimetä pöllö ihan vain Liamiksi. Sitten olisi hauskaa sekottaa pöllö ja veli aina keskenään.. Toisaalta ennen pitkää pilkka osuisi omaan nilkkaan ja se olisi nimenomaan hän itse, joka sekoilisi joka paikassa. Ja sitten olisi myöhäistä vaihtaa pöllön nimeä.
Lucasia itseasiassa hämmensi hieman se, miten Remy puhui hänestä juurikin tässä pöllön nimi-keskustelussa. Tuo oli tehnyt paikoin hyvin selväksi mitä ajatteli hänestä, mutta sitten toisaalta.. Jotain oli tapahtunut siinä uudenvuoden yön jupakassa, vaikka siitä oltiinkin vaiettu jopa taidokkaammin kuin siitä parin viikon takaisesta petturisyyttelystä. Toisaalta niin tai näin.. Ei hän ollut odottanut että Remy puhuisi tuohon sävyyn hänestä. Että joku, vaikka veli olikin, pitäisi hänestä. Se tuntui oudolta! Eikä hän sitä tunnetta olisi osannut selittää edes itselleen, vaikka olisi kuinka yrittänytkin.

"No.. Ehkä mä joskus kyselenkin," Lucas vastasi, "tai yritän saada sellaisia käsiini jostain sitten kun sellaisista tulee puhetta seuraavan kerran." Hän ei itseasiassa oikein vielä niin uutena työntekijänä viitsinyt mennä kyselemään mitään huispauslippuja. Ehkä sitten seuraavalle kaudelle voisi kokeilla, ellei joku sitten omatoimisesti törkkäisi niitä tämän kauden lippuja hänen käsiinsä. Ei hän kieltäytyisikään, jos niin kävisi.
Hänen kerrottua isänsä olleen kiinnostunut huispauksesta ja Remyn pohdittua kuinka erilainen laji oli verrattuna jästien lajeihin, Lucas nyökkäsi.
"Niinhän se on.. Ja se oli varmaan osasyy siihen, miksi se niin paljon isää kiinnosti," hän vastasi, "ja toki se halus tietää mistä sen pojat niin paljon puhu kun ei meidän maailmaa muuten niin hirveästi tuntenut. Paitsi äidin kautta tietysti." Miksi hän edes kertoi tälläisiä asioita, sitä hän ei oikeastaan tajunnut edes ajatella.. Mutta tuskin Remyä hirveästi kiinnosti hänen isänsä tai äitinsä. Varsinkaan kun tuo ei liiemmin tainnut arvostaa puoliverisiä saatika jästejä. Ihmeellistä sinänsä että he istuivat edes.. samalla lattialla juomassa kahvia. Vaikka ei Remy toisaalta vaikuttanut niin aatteelliselta, vaikka toisinaan tuolta kuulikin jonkintason jästikommenttia.

Remyn kertoessa pitävänsä enemmän juoksemisesta kuin lentämisestä, Lucas nyökkäsi hyväksyvästi. Sinänsä oli hassua että Remy, joka ammattinsa puolesta oli joukkuepelaajia, sanoi syyksi juurikin sen että sai vain mennä itsekseen ilman muita. Toisaalta kai se kävi järkeen! Töissä sai olla tarpeeksi tiimipeluri, joten vapaa-ajalla viihtyi sitten kai tommoisissa toisenlaisissa jutuissa..
"Joo en mäkää koskaa itse ole huispausta pelannut," hän vastasi Remylle, "kouluaikoina mä mietin sitä, mutta sitten.. En jotenkin koskaan edes hakenut joukkueeseen."

Remy ei nähnyt siinä mitään ihmeellistä miten oli maininnut Lucasin veljen vain ehkä pitävän veljestään. Se vain oli ollut kommentti muiden joukossa eikä sillä ollut sen suurempaa merkitystä ollut. Yksi suudelma joka oli pitänyt tehtävän takia vaihtaa ei ollut naisen mielessä pyörinyt samalla tavalla kuin se Lucasin kohtaaminen muutamisen viikkoa takaperin. Ehkä siksi, että toisin kuin tapahtumat hallissa.. suudelmaan ei liittynyt mitään nöyryyttävää. Se oli iloinen asia ja ne useimmiten väistyivät kurjien asioiden puskiessa mielen sopukoista kiusaamaan. Hän oli siihen suudelmaan vastannut, mutta kuka ei olisi! Lucas oli mukavan näköinen mies ja kuka tahansa nainen olisi valmis yrittämään mahdollisuuksiiaan. Hän nyt vain oli mennyt oman mahdollisuutensa saamaan ja sotkemaan sitten loput..
" Sentään teidän isä oli kiinnostunut.. eikä pitänyt teitä outoina tai jotakin..", Remy vastasi ennen kuin hörppi taas lisää kahviaan. Oli hankala puhua jästeistä ihmisen kanssa jonka vanhemmista toinen oli sellainen. Piti yrittää pitää kielensä kuitenkin kurissa. Lucaskaan kun ei ollut syyttänyt puhdasverisiä mistään vaikka kai tuolla olisi siihen sama oikeus kuin hänellä halveksia jästejä.

Työnsä takia Remy juuri pitikin juoksemisesta. Sitä kaipasi omaa rauhaa sen jälkeen kun vietti viikkoja toisen tai peräti koko ryhmän kanssa jossakin. Suunnitellen ensin tehtävää ja sitten toteuttaen sen. Mikään ei kaiken sen jälkeen ollut mukavampaa kuin oman itsensä seura.
" Sitä oli kyllä koulussa paljon muutakin kuin huispaus. Näytti siltä, että ne ketkä sitä pelasi eivät muuhun ehtineet kuin treeneihin, peleihin ja taas treeneihin". Remy laski kahvikupin taas syliinsä ja kupin sisältö oli selvästi huvennut nopeammin kuin hän oli odottanut.

Lucas katsahti Remyä tuon kommentin myötä ja hymyili taas hieman. Hän ei ihan tiennyt puhuiko Remy nyt jostain omasta kokemusesta vai olettiko tuo etteivät jästi-isät olleet kiinnostuneet velho-poikiensa ajanvietosta. Vai puhuiko tuo sitten isistä yleensä..
"Tottakai hän piti meitä outoina," hän vastasi leppoisasti naurahtaen, "mutta sen saman outouden takia se kai rakastu mun äitiin. Ja vaikka se oli jästi, kyllä se oli silti isä." Ja hyvä isä olikin, Lucas lisäsi mielessään mutta jätti sen sanomatta. Jästi-isästä nyt vielä pystyi puhumaan leppoisasti jopa ei-niin-radikaalin puhdasverisen kanssa, mutta jos kuolleista isistä alettiin puhumaan niin silloin tilanne meni ennenpitkää hyvin vaivaantuneeksi melkeinpä väkisin.
"Noh.. Mitä puhdasverisen perheen arkeen sitten kuului kun te olitte pieniä?" Lucas kysyi puolestaan, "meillä katsottiin lauantaiaamut telkkarista piirrettyjä ja torstaisin käytiin Viistokujalla Quainon Vahvahqon jäätelöbaarissa jäätelöllä.. Onks sitä muuten olemassa enää?"

Lucasin lapsuus kuulosti oikein kivalta. Eikä se kuulostanut jästi isästä huolimatta olevan sen erilaisempi kuin niiden lasten elämä jotka olivat kasvaneet perheessä jossa kaikki osasivat taikoa.
" On se. Mihin se sieltä katoasi", Remy naurahti, " asiakkaita riittää kuitenkin niin kauan kuin lapsiperheitä on ja eipä taida olla aikuistakaan joka Vahvahqon jäätelöistä kieltäytyisi". Rey joi kuppinsa tyhjäksi ja pyöritteli sitä vain käsissään samalla kun mietti mitä voisi vastata Lucasin esittämään kysymykseen. Eiköhän mies tiennyt kertomattakin mitä puhdasverisen perheen arkeen kuului. Vaikka eipä heidän arkensa nyt ollut ihan sitä mitä puhdasverisen perheen oletettiin olevan.
" Minä olin pieni", Remy korjasi koska ei hänellä sisaruksia ollut, " ei mitään sen kummempaa kuin.. ei puhdasverisenkään perheen arkeen".

Remyn kertoessa jäätelöbaarin olevan vielä toiminnassa, Lucas naurahti tyytyväisenä. Vieläköhän se sama ikivanha pappa myi jäätelöä? Hänen täytyisi mennä käymään siellä pikapuolin ja nyt kun asiasta oltiin puhuttu, hänen alkoikin tehdä mieli Vahvahqon jäätelöä.
Remy vastasi hänen kysymykseensä aika niukasti, mutta eikai.. puhdasveriset sitten tehneet mitään sen ihmeellisempää. Jos häneltä kysyttäisiin (toivottavasti ei kysytty), hänen mielestään puoliverisenä oli ainakin näin äkkiseltään kivempaa. Ainakin lapsena oli riittänyt tekemistä! Ja kaikki puhdasveriset, joiden kanssa hän oli aiheesta koskaan ikinä puhuneet.. No eivät koskaan sanoneet muuta kuin 'ei mitään sen kummempaa'. No.. Samapa se hänelle oli!
"Okei.." Lucas sanoi ja tyhjensi sitten sen kahvikuppinsa ja nousi laittaakseen sen tiskialtaaseen, "lähdetäänkö käymään Viistokujalla? Nyt kun tiedän että Vahvahqo on yhä olemassa niin alkoi tehdä ihan pirusti mieli sen tekemää suklaajäätelöä.. Ah! Mä voin tarjota." Hän ojensi Remylle kätensä auttaakseen naisen pystyyn sieltä lattiatasosta.

Vahvahqon jäätelöt olivat selvästi jääneet Lucasin mieleen kummittelemaan ,koska seuraavaksi mies ehdottikin jäätelölle lähtemistä vaikka oli vasta tammikuu.
" Mahtaakohan se olla auki tähän aikaan vuodesta..", hän totesi, mutta tarttui kuitenkin Lucasin käteen. Vahvahqolle oli varmasti kannattavampaa pitää jäätelöbaarinsa auki ainoastaan kuukausina jolloin jäätelöä myös menisi kaupaksi.
" Ei kovin moni taida tähän aikaa vuodesta himoita jäätelöä".

Lucas veti Remyn pystyyn ja lähti sitten taas hyppimään kaikkien laatikoiden yli eteisen suuntaan.
"No.. Jos ei ole niin sitten joudun vaan riutumaan kesään saakka," hän naurahti ottaen takkinsa siitä ainokaisesta henkarista, joka toistaiseksi roikkui hänen eteisnaulakoissaan.
"Ja tyytymään kaupan kamaliin jäätelöpuikkoihin siksi aikaa," hän lisäsi napaten avaimensa pöydältä ja vetäen kengät vielä jalkaan. Sitten hän odotti hetken että Remykin olisi valmis ja he lähtivät hänen asunnostaan.. Ja Lucas saattoi vain toivoa että hänellä yhä olisi keskeneräinen kirjahylly takaisin tullessaan eikä se olisi romahtanut sillä välin kun hän oli poissa.

Ulkona paistoi kirkas talviaurinko ja Lucas joutui hieman siristelemään silmiään ennen kuin tottui tähän outoon valoilmiöön. Taas yksi asia ostoslistalle; aurinkolasit. Harmi ettei pöllöjä ja aurinkolaseja saanut samasta paikasta! Nyt sitä joutuisi juoksemaan koko Lontoon halki etsiessään kaikkea tarpeellista.
"Onks se sun pöllö ollu sulla poikasest saakka?" hän kysyi Remyltä pöllöjen palattua hänen mieleensä, "ajattelin vain että pitäisikö sitä hankkia itse joku poikanen vai aikuinen pöllö.." Aikuinen pöllön saisi heti töihin, mutta toisaalta pienen pöllön etu oli siinä että poikanen kasvaisi sitten ehkä.. luottavaisemmaksi omistajaansa kohtaan. Ja se vauvapöllö ärsyttäisi Keeneä, mikä olisi sekin sinänsä hauskaa. Se voisi sitten nokkia Liamia aina kun Liam yrittäisi postittaa hänelle jotain.

Remy kiskoi takkinsa paremmin päälleen seuratessaan Lucasia eteiseen ja pian he olivat jo ulkona jossa oli oikein mukavan kirpsakka ilma. Remy työnsi paljaat kätensä takkinsa taskuihin ja käänsi katseensa hetkeksi Lucasiin miehen kysellessä hänen pöllöstään.
" Ei ole. Silloin kun mä tarvitsin uuden pöllön niin ei mulla ollut aikaa odottaa, että se olisi tarpeeksi vanha kuskaamaan postia. Olitko sä ihan poikasta ajatellut?", Remy uteli. Lucasille postia kuitenkin kuskaisi Keene varmasti sen aikaa kunnes pikkupöllö olisi tarpeeksi iso ja varmasti se olisi mukava kokemus kasvattaa oma pöllönsä pienestä asti.
" Jos sulla vaan aikaa riittää niin miksei sitä kannattaisi kokeilla", Remy sanoi, mutta ei kyllä tiennyt kai yhtäkään toista velhoa tai noitaa joka siihen olisi ryhtynyt. Kai juuri sen takia, että pöllöt nyt olivat vain postia kuskaamaan ja jos sitä kaipasi seuraa niin Viistokujalta sai kyllä kissan siihen tarkoitukseen.

Vuotavan noidankattilan lävitse he pääsivät nopeasti Viistokujalle ja kyllähän se jäätelö mesta auki oli. Remy ei kai sitten vain ollut siihen koskaan sen suuremmin talviaikaan kiinnittänyt huomiota kun oli Viistokujalla asioinut.

"No eemmä tiedä," Lucas vastasi ja kohautti hartioitaan kävellessään, "kunhan mietin.. Voisihan sitä toisaalta kokeillakin. Nyt kun pöllölle ei sinänsä ole ihan hirveetä tarvetta, koska ministeriön pöllöt on käytössä ja Liamin pöllö kuskaa toistaseks mun muita posteja." Ei hän toisaalta siitä ajasta voinut mennä vannomaan, mutta kai hän voisi sen pikkupöllön törkätä Liamille hoidettavaksi jos nyt jostain ilmestyisi taas jokin kaksi viikkoa kestävä munankyttäysoperaatio.

Vuotavasta noidankattilasta selvittyään, he saapuivat Viistokujan vilinään ja Lucasin riemuksi, jäätelöbaari oli kuin olikin auki! Terassi, jolla he olivat perheen kanssa joskus kauan sitten aina istuskelleet, oli tosin arvattavasti kiinni mutta sisällä oli muutamia pöytiä asiakkaita varten.
Lucas asteli sisälle ja se sama pappa oli edelleen myymässä! Lucas ei voinut olla hymyilemättä sen nostalgiabuustin kourissa.
"No.. Mitä saisi olla?" hän kysyi Remyltä tilaten itselleen suklaajäätelöä.