Why don't we just eat?

28.10.1993, torstai

Chaos veti takkia päälleen ja suuntasi taikaministeriön hissille. Seuraavalla tasolla hän astui ulos ja lähti kohti auroriosastoa. Hän oli aiemmin sopinut lähtevänsä lounastauolla käymään jossain Remyn kanssa ja he olivat sopineet, että Chaos menee hakemaan Remyn työhuoneeltaan lounasaikaan. Molempien työ kun oli sellaista, että työtehtävä saattoi kutsua koska tahansa, niin oli melkeinpä turha sopia, että he tapaisivat jossain ministeriön ulkopuolella. Chaoksen päivä oli siihen asti ollut aika hiljainen. Sen huomasi aina, kun kesälomat loppuivat ja lasten aiheuttamat vahinkotaiat lakkasivat työllistämästä unhoituttajia. Hän oli jopa sanonut lähtiessään viipyvänsä ehkä vähän kauemmin, koska vaikutti siltä, että mitään isoa ei tulisi sinä päivänä tapahtumaan, ainakaan unhoituttajien kannalta. Sirius Mustan jahtaaminen toki työllisti koko ministeriötä unhoituttajia myöten, mutta eipä unhoituttajia ainakaan toistaiseksi oltu vielä lähetetty kääntelemään kiviä ja huutelemaan Mustan perään. Ehkä sekin hetki vielä koittaisi, jos asiaa ei saataisi pian kuntoon.
Remyn huoneen ovella Chaos koputti siihen nopeasti ja avasi oven. "Kelpaako ruoka?" hän kysyi kävellen suoraan sisälle toimistoon.

Remyllä olisi kyllä ollut töitä. Vaikka kaikki työ tuntui sillä hetkellä ihan turhalta. Mustan perässä juoksi varmasti koko Ministeriö ja silti tuosta ei ollut mitään havaintoja! Se koputus ovella ja tutun naaman ilmestyminen oviaukkoon olikin oikein tervetullut piristys siihen päivään. Remy pudotti sulkakynän kädestään ja siirsi edessään olleen kartan ja muut paperit syrjään tervehtiessään Chaosta.
" Kelpaa todellakin", hän vastasi ja nappasi sauvavyönsä naulasta ja kiinnitti sen paikoilleen samalla kun asteli Chaoksen perästä ulos huoneestaan.
" Mä olen koko päivän vaan tuijottanut karttaa ja selannut.. mukamas ihmisten havaintoja mustasta ja yrittäny paikantaa mistä sen äijän voisi löytää. Ja sitä samaa tekee varmasti moni muukin", hän hymähti matkalla hisseille ja iski nyrkkinsä nappia vasten saadakseen hissin tulemaan heidän luokseen.
" Mites sun päiväs?", hän uteli Chaokselta heidän astellessa hissiin. Varmasti unhoituttajilla oli ihan samalla tavalla hommia vaikka nuo eivät Mustan perässä joutuneetkaan juoksemaan.

Ulkona oli oikein mukava ilma. Kovasti aurinko yritti lämmittää edelleen joten he voisivat vaikka istua ulos syömään. Sisällä istumisen jälkeen se olisi vain mukavaa.. ja kun sinne sisälle pitäisi vielä tämänkin jälkeen palata.
" Miltä kuulostaa ihan vaan fish&chipsit? Täällä ulkona on niin mukava ilma, että voitaisiin mennä vaan puistoon istumaa", Remy ehdotti sopivan paikan tullessa kohdalle ja kurkki jo sisälle nähdäkseen oliko paikassa hirveää jonoa.

Chaos poti melkein huonoa omatuntoa siitä, että oli koko päivän saanut olla ihan rauhassa. Muutaman pergamentinpalasen hän oli joutunut raapustamaan pomolleen, mutta unhoituttajien apua ei oltu toistaiseksi tarvittu missään päin Britanniaa. Muutama unhoituttaja oli saanut tehtäväkseen huolehtia siitä, että jästit, jotka soittelivat nähneensä Mustan, eivät olisi nähneet mitään tavallisuudesta poikkeavaa. Chaos oli sen homman välttänyt, vaikka sekin olisi varmasti ollut parempi kuin niiden paperitöiden tekeminen. Hänen ei käynyt kuitenkaan ollenkaan kateeksi Remyä, joka joutui pähkäilemään Mustan karkaamisen kanssa päivästä toiseen. "Meillä on aika rauhallista. Tänäänkään ole vielä ollut yhtään keikkaa", Chaos selitti. "Eilen kyllä täytyi lähteä kotoa vähän aikaisemmin kun täältä loppui porukka kesken", Chaos jatkoi olkiaan kohauttaen. Yleensä kaikki työt ministeriön ulkopuolella onnistuivat kasaantumaan siihen yhteen päivään ja hetkeen, joten unhoituttajien täytyi välillä lähteä kotoaan yllättäenkin. Chaos oli onneksi ollut sentään jo hereillä ja muutenkin lähdössä töihin pian.

Remy ehdotti syömistä ulkoilmassa, eikä se ollut mikään ongelma Chaokselle. "Joo, mikäs siinä", Chaos vastasi hymyillen naisen kysymykseen. Chaokselle kelpasi melkein mikä tahansa ruoka ja peribrittiläinen fish&chips kuulosti sillä hetkellä oikein hyvältä. "Kai tämä on ihan hyvä paikka", Chaos sanoi Remyn kurkistellessa sisälle. Heidän edessään näytti olevan vain pari tyyppiä, joten jonottamiseen ei aikaa tarvitsisi kovin kauaa tuhlata. "Mä voin tarjota tällä kertaa", Chaos ilmoitti astuessaan sisälle ja jonoon. "Ei vastalauseita", hän vielä lisäsi, arvaten, että Remy varmasti yrittäisi kieltää moista. Jono katosi nopeasti heidän edestään ja pian Chaos pääsi jo tilaamaan. Hän ilmoitti myyjälle mitä he halusivat, kysyen Remyn juomatilausta samalla. Chaos kaivoi housujensa taskusta muutaman rypistyneen jästisetelin ja ojensi ne kassaneidille. Hetken kuluttua hän sai paperipussin, jonka sisällä heidän ruokansa olivat. "Minne nyt siis matka?" Chaos kysyi suunnatessaan ulos.

Chaoksen päivä oli ilmeisesti sujunut hieman mukavemmin. Tai ainakin rauhallisemmin! Mistä hän tiesi miten paljon toimintaa ja työtä Chaos sillä hetkellä halusi, mutta koska hän itse kaipasi sillä hetkellä hieman hengähdystaukoa töistään.. kuulosti Chaoksen työpäivä paljon kivemmalta kuin hänen.
" No nauti siitä rauhasta kun vielä voit. Ei sitä koskaan tiedä mihin teitä unhoituttajiakin voidaan pian tarvita!"

Hänen ehdotuksensa kelvatessa siirtyivät he sisälle sen lyhyen jonon jatkeeksi ja kuten Chaos oli arvannut oli Remy aikeissa väittää vastaan miehen tarjoutuessa maksamaan hänenkin ruokansa. Eipä siinä sitten auttanut kuin olla hiljaa ja muistaa, että seuraavalla kerralla se olisi sitten hän joka tarjoaisi ruuat.
Annokset olivat hetkessä omissa rasioissaan ja Chaoksen maksettua ruuat poistuivat he se paperipussukka mukanaan ulos.
" Tässä lähellähän on se puisto.. mennään katsomaan jos siellä sattuisi olemaan vielä joku vapaa penkki", Remy ehdotti ja lähti näyttämään tietä vaikka tuskin Chaokselta oli puisto huomaamatta jäänyt. Moni muukin oli päättänyt tulla nauttimaan päivästä puistoon joten vapaan penkin löytäminen ei käynytkään niin helposti. Lopulta sellainen kuitenkin löytyi aurinkoiselta paikalta läheltä lintulampea.
" Me käydään täällä usein Lucasin kanssa lenkkeilemässä. Katoin jo viimeksi, että tänne pitää joskus tulla ihan rauhassa istumaan jokin ruokatauko", Remy kertoi ja otti pussista sen toisen ruokapaketin. Avattuaan annoksensa etsi hän sieltä pussin pohjalta sen ketsupinkin vielä ja ruuttasi annoksensa kylkeen.

Chaos vastasi myöntävästi Remyn ehdotukseen puistoon menemisestä. Parempi siellä olisi syödä, kuin tien reunassa seisaaltaan, eikä rasvaisen hajuisen kojun sisälläkään ollut kovin mukavaa, varsinkaan kun ulkona oli niin kiva ilma. Hetken aikaa etsittyään vapaata penkkiä, sellainen onneksi löytyikin. Maa oli varmasti siihen aikaan vuodesta on sen verran kylmä, että nurmikolla istuminen oli poissa laskuista. Vapaan penkin kohdalle, jonka Chaos ja Remy heti valtasivat ruokineen, paistoi mukavasti aurinko ja lintujen kaakatus lammelta peitti liikenteen ääniä. Chaos taisi olla nälkäisempi kuin Remy, kun siinä vaiheessa kun nainen oli vasta etsimässä ketsuppia pussin pohjalta, Chaos oli jo mussuttamassa ensimmäistä ranskalaista. Suu täynnä ruokaa Chaos ei vastannut Remyn kertomukseen muuten kuin kohteliaalla kysymyksensävyisellä hymähdyksellä. Chaos ei itse ollut lenkkeilevää tyyppiä, mutta hänen ei tarvinnutkaan työnsä puolesta olla äärimmäisen hyvässä kunnossa. Kyllähän hänkin joutui töissä välillä fyysiseen työhön, mutta ei hänen nyt sentään samalla tavalla täytynyt olla valmis aivan mihin tahansa samalla tavalla mitä Remyn iskujoukkoaurorina.

Muutama sorsa taapersi penkin lähettyville. Niille oli ilmeisesti annettu ruokaa, kun ne osasivat tulla kerjäämään penkkien lähettyville. "Et saa mitään, mun ruokaa", Chaos totesi sorsalle, joka tuli lähimmäksi kaakattamaan. Sorsa ei kuitenkaan luovuttanut, vaan jäi kavereidensa kanssa siihen muutaman metrin päähän kärkkymään. "No, miten teillä Lucasin kanssa menee?" Chaos kysäisi Remyltä. He eivät olleet vähään aikaan ehtineet jutella enempää, kun työasiat olivat Sirius Mustan karkaamisen jälkeen vallanneet melkein kaiken vapaa-ajankin, varsinkin Remyltä. Siitä päätellen, että Remy kertoi heidän lenkkeilystään pariskunnalla meni oikein hyvin, mutta olihan se kai kohteliasta kysyä.