It's hard to be a baby owl, isn't it?

[Ninji mukaan 8D]

12.2.1992, keskiviikko

Oli aamu eikä kello oikeastaan ollut vielä edes niin paljoa että sitä pitäisi herätä töihin. Silti Lucas istui pyyhe ympärillään ja kahvikuppi toisessa kädessään sillä vasta hankkimallaan sohvalla. Hän haukotteli, joi kahvikupistaan ja nosti sitten katseensa ylös. Katonrajassa lenteli innosta huhuileva pöllönpoikanen, joka vasta oli saanut siivet alleen.
"Sä et voi olla niin fiksu että sä avaat itse häkkisi oven, ethän?" Lucas kysyi pöllöltä mutta eihän otus mitään vastannut. Tietenkään.
Lucas joi uudemman kerran kupistaan ja laski sitten katseensa huoneen nurkassa olevaan häkkiin.
"Ehkä mä itse jätin vahingossa oven auki.." hän pohti ääneen itsekseen ja toivoi totisesti että asiat olisivat niin! Mitä siitäkin seuraisi jos Ruki pääsisi omatoimisesti häkistä sillä välin kun hän oli töissä ja lentelisi täällä omineen. Varsinkin kun yksi yö oli aiheuttanut tälläisen kaaoksen.
Lucas huokaisi, nappasi vieressään lojuneen taikasauvan ja sitä heilauttamalla Ruki-pöllön tiputtamat paperit ja tavarat (joita onneksi oli siihen hetkeen mennessä kertynyt vasta varsin vähän) lentelivät paikoilleen.
"Saat nyt hetken vielä lennellä jos et hajota mitään," Lucas sanoi noustessaan sohvalta, "mutta kun lähden töihin niin sillä välin olet kyllä kiltisti häkissäsi.. Ettei tarvitse mitään lukkoja alkaa kehittelemään sulle.." Hän joi kuppinsa tyhjäksi, kävi täyttämässä sen ja siirtyi sitten makuuhuoneeseen pukeutumaan.
Hän ei kuitenkaan saanut vedettyä vasta kun farkut jalkaan kun ovelta jo kuului koputus. Lucas vilkaisi eteisen suuntaan, sitten kelloa ja pohti mitä hittoa. Sitten hän nappasi tuolin selkänojalta kauluspaitansa ja lähti ovea avaamaan.
"Ai.. Remy, huomenta.. Mitä sä täällä tähän aikaan?" hän kysyi saatuaan oven auki ja huomattuaan kuka oven takana lymysi.

" Huomenta Dawson", Remy tervehti kun ovi hänen edessään aukeni. Hänellä oli vapaapäivä toisinkuin Lucasilla joten nainen oli päättänyt niin mukavasti aamusta tulla tapaamaan lempi pöllöään.
" Tulin katsomaan Rukia", hän kertoi eikä sen kummemmin kiinnittänyt huomiota siihen puolialastomaan mieheen ovella. Olihan Lucas keikkunut heidän työkeikoillaan paidatta ja housuitta useampaankin kertaan vaatteita vaihtaessaan eikä kukaan ollut kieltänyt katsomasta!
Odottamatta kummemmin lupaa tulla sisään astel Remy peremmälle ja olohuoneesta kuuluva kolina kertoikin pöllön olevan varmasti vapaana. Oli niin suloista miten pikkupöllö innoissaan lentelee pitkin kämppää eikä varmaan saisi koskaan tarpeekseen lentelystään.
" Huomenta pikkuinen", hän leperteli kun Ruki malttoi laskeutua hetkeksi olohuoneen kirjahyllyn päälle. Kirjahylly näytti edelleen ihan siltä, että se voisi romahtaa koska vain pelkästään jopa Rukin painosta.
" Aikooko isi jättää sut tänne ihan yksikseen koko päiväksi?", hän uteli pöllötä joka vain kallisteli hieman päätään ja taiteili kovasti yhdellä jalalla hyllyn päällä.

Remyn astellessa sisään kämppään sen suurempia kyselemättä, Lucas antoi tuon kulkea ohitseen sen suurempia estelemättä. Hän sulki oven tuon perässä ja veti paidan ylleen alkaen napittaa sitä kiinni samalla kun seurasi Remyä olohuoneeseen. Hän katsahti Rukia, jolle Remy paraikaa leperteli ja pyöräytti hieman silmiään.
"Se on ollut koko yön hereillä," Lucas sanoi astellen olkkarin halki keittiöön, "joten en tiedä voiko sille sanoa 'huomenta'" Hän alkoi latoa kahvia keittimeen eikä edes kysynyt Remyltä maistuisiko tuollekin, koska uskoi tietävänsä vastauksen. Tuskin ministeriön auroriosastolta löytyi ketään, kenelle kahvi ei maistunut.

Remyn leperrellessä lisää Rukille, Lucas vilkaisi noita sieltä keittiöstä käsin ja naurahti hieman Remyn kutsuttua häntä isiksi.
"Joo aion," hän vastasi napsauttaen keittimen päälle ja astellen takaisin olohuoneen puolelle, "musta tuntuu että tuo otus on oppinut avaamaan itse häkkinsä oven." Hän katsahti häkkiä, jonka ovi tosiaan oli selkosen selällään. Eivät kai ne pöllöt kovin tyhmiä sitten olleetkaan, vaikka Ruki usein osoitti tyhmyyttään. Nytkin pöllö lähinnä tapitti häntä ja Remyä sieltä kirjahyllyn päältä.

" Vai olet ollut koko yön hereillä? Eikö jo olisi sitten aika mennä nukkumaan", Remy ihmetteli pöllölle. Sitähän se hänenkin pöllönsä taisi tehdä, että aamuisen postin jälkeen lintu painui vain nukkumaan omiin olohoinsa.
Remy kääntyi vilkaisemaan avonaisena olevan häkin suuntaan Lucasin epäillessä pöllön itse aukaisseen sen. Eihän se mikään mahdottomuus ollutkaan. Pöllöt olivat oikein viisaita kun sille päälle sattuivat.
" Oletko sä mennyt jo oppimaan kaikki keinot joilla saada Lucas järjiltään", hän uteli ja Ruki hurisi jotain omiaan vastaukseksi hänelle. Keittiöstä kantautuva kahvin porina sai Remyn kääntämään katseensa taas hetkeksi pöllöstä.
" Joko sä olet töihin lähdössä?", hän uteli ja kurotti sitten houkuttelemaan Rukia alas kirjahyllyn päältä. Pienen hetken tapitettuaan se hyppäsi lopulta naisen kädelle ja suostui tulemaan alas.
" Cashew on niin valtava, ettei sitä voi ollenkaan pidellä. Ellei tahdo olkapäänsä menevän sijoiltaan", Remy selitti samalla kun sormellaan silitteli Rukin sulkia. Ehkä hän hieman liioitteli, mutta ei sellaista valtavaa huuhkajaa kovin paljon käsivarrella pidelty!

"Voi kyllä," Lucas naurahti Remyn kysellessä pöllöltä oliko se jo keksinyt kaikki keinot hänen kiusaamiseensa.
"Ja nyt kun se on oppinut lentämään.. Niin sillä on tapana tulla lentelemään sun yläpuolelle kun esim. luet kirjaa. Ja sitten se laskeutuu hetkeksi sun olalle ja näykkää korvasta," hän selitti, "no eihän se näykkäys juuri missään tunnu.. kutittaa korkeintaan, mutta jos se jatkaa sitä vielä isompana niin mulla ei ole kohta enää korvia jäljellä!" Hän naurahti ja katsahti pöllöä, joka lennähti Remyn sormelle.
"No.. Ehkä sillä on vaan tylsää," hän hymähti.
Remyn puhuessa Cashewsta, Lucas katsahti naista kulma hieman koholla. Cashew-niminen pöllö? Hän naurahti hieman.
"Cashew?" hän kysyi, "kuulin että lakiosastolla on joku tyyppi, jolla on Apricot-niminen pöllö. Onko nykyään tapana antaa ruuan nimiä pöllöille?" hän asteli Remyn ja pöllön luo ja rapsutti pienen pöllönsä päätä sormenpäällään.
"Ehkä susta ois pitänyt tulla herra Chocolate."

Lucasin kertoessa pöllönsä huonoista tavoista tapitti Remy lintua joka näytti lähinnä olevan vain ylpeä itsestään kun se oli niinkin nokkela tapaus. Vielähän sellaista kestäisi tosiaan mutta heti kun pöllö kasvaisi ei se olisikaan enää niin hauskaa... ei jos tuo ei oppisi pahoista tavoistaan pois.

" Se oli hieno idea silloin Tylypahkassa", Remy vastasi annettuaan Rukin lentää muualle ja ilmeisesti metkut olivat ohitse siltä hetkeltä ja oli aika mennä nukkumaan.
" Apricot on Letician pöllä. Päätettiin nokkelina tyttöinä nimetä ne lempi syötäviemme mukaan", nainen valaisi ja ristikäsivartensa. Kyllähän ihmisillä aina nousi hymy kasvoille niiden pöllöjen nimien takia, mutta ehkä sekin ollut osa sitä ideaa. Tarvitsiko sitä aina nimetä pöllönsä niin normaalisti?
Kahvin keittimen vaiettua oli selvää, että kahvi oli valmistunut ja Remy suuntasi edeltä keittiöön. Kuppeja ei ollut paljoa mistä valita joten nainen otti ensinmäisen joka käteen sattui ja täytti sen kahvilla.
" Oli mulla muutakin", nainen sanoi kääntyessään nojailemaan siihen keittiöön tasoon kuppeineen.
" Ajattelin, että jos olisin saanut susta treeni seuraa? Ehtisit hyvin ennen töiden alkamista mukaan".

Lucas naurahti hieman Remyn kertoessa pöllönimien keksimisestä.
"Ai te olette tunteneet Mayerin kanssa jo koulusta?" hän kysyi Remyn astellessa keittiöön kahvia hakemaan. Hän itse nappasi nopeasti kahvikuppinsa makuuhuoneesta, mihin se oli jäänyt Remyn tullessa paikalle, ja asteli sitten hänkin keittiöön.

Remy sai omatoimisesti kahvia ja tuon kääntyessä ympäri ja alkaessa puhumaan, Lucas katsahti tuota tiskialtaalta. Hän tyhjensi kylmentyneen kahvinsa altaaseen ja täytti sitten kuppinsa. Kysymyksen kuultuaan, Lucas katsahti kelloa keittiön seinällä ja nyökkäsi sitten.
"Joo," hän vastasi, "kyllähän se käy. Saa Rukikin nukkua rauhassa.." Hän tuhahti hiljaa, mutta vitsaillen, ja vilkaisi olohuoneen suuntaan.
"Mitä ajattelit?" hän kysyi kääntäessään katseensa takaisin Remyyn. Treenaaminen oli aika laaja käsite.

Remy nyökkäsi hieman ja oli kyllä jotenkin vain olettanut Lucasin jo tietäneen tämän, mutta eipä asiasta ollut kai puhetta ollut.

Hän hörppäsi hieman omasta kupistaan Lucasin suostuessa lähtemään hänen matkaansa treenaamaan.
" Ajattelin, että itsepuolustus taktiikoita?", Remy ehdotti ja vilkaisi hieman kelloa. Aikaa olisi ihan kunnon treeneihin ennen kuin Lucasin pitäisi olla töissä. Hän oli jonkun aikaa halunnut nähdä mitä Lucasille oli opettu niiden jästien seurassa. Jokaisella paikalla kun oli omat tapansa varmasti ja vielä sitä ei oltu jouduttu työn puolesta tilanteeseen jossa hän olisi nähnyt mitä Lucas osasi. Muuta kuin naamioitua ja varjostaa.

"Okei," Lucas vastasi ja nousi ylös siitä tuolista, "juohan kahvisi niin mennään. Otan työvaatteet mukaan niin voin sitten jäädä suoraan töihin." Hän joi kupistaan, kaatoi loput pois ja lähti makuuhuoneeseen. Hän tunki työvaatteensa reppuun ja saatuaan kaiken valmiiksi, palasi eteiseen. Hän kävi vielä antamassa ruokaa Rukille ja sulki hiljaa häkin oven ettei pöllö heräisi.
"Ja sä et sitten ole karannut kun tulen kotiin," hän kuiskasi hymähtäen ja palasi sitten eteiseen.

Taikaministeriöllä oli harjoittelutilat auroreille ja sinne hekin sitten suuntasivat kulkunsa. Heidän tiensä erosivat hetkellisesti pukuhuoneiden kohdalla, mutta vaatteet vaihdettuaan, he olivat pian salissa.
"Täällä ei taida hirveästi käydä muita keskiviikkoaamuisin," Lucas totesi laskiessaan juomapullonsa yhdellä salin seinustalla olevalle penkille. Hän kiristi hieman rannesuojiaan ja kääntyi sitten Remyn puoleen.
"Heti kun olet valmis.."

Remy joi kahvinsa sinä aikana loppuun kun Lucas lähti pakkaamaan omia vaatteitaan mukaan ja huuhdeltuaan kuppinsa oli Lucaskin jo valmis ja he saattoivat lähteä Ministeriöön.

Heidän päästyä Ministeriön harjoitustiloihin poistui hän naisten pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteitaan. Lucas oli jo saanut omat vaatteensa vaihdettua hänen tullessa paikalle ja nainen nyökkäsi hieman.
" Enemmän täällä tuntuu olevan porukkaa iltaisin kuin näin aamulla. Siksi mä tänne mielelläni tulenkin juuri tähän aikaan", Remy sanoi ja kumartui vielä nostamaan hieman housujensa lahkeita ylemmäs ettei hän menisi kompastumaan nihin ja sen takia tulisi selätetyksi. Hän ei kyllä antaisi Lucasille mahdollisuutta päihittää itseään! Tuskin jästien keskuudessa oli opittu kovinkaan kummoiseksi.
Remy kääntyi hänkin vuorostaan Lucasin puoleen ja ilmoitettuaan olevansa valmis ei hän aikaillut vaan kävi hyökkäykseen. Jotakin Lucasille oli opetettu koska hän ei saanut heti mahdollisuutta iskeä mihinkään vaan jokainen hänen iskunsa torjuttiin.
" Vai opetellaan teillä siellä jästien keskuudessa muutakin käyttämään niitä aseita", hän hymähti kumartuessaan Lucasin iskun tieltä ja iski vuorostaan miestä vatsaan.

Remy oli taitava, mikä ei sinänsä tullut Lucasille missään muotoa yllätyksenä. Olihan tuo taitava kentälläkin, joten kai tuo oli täälläkin! Itseasiassa nainen oli sen verran taitava ettei hän päässyt aluksi edes muuta tekemään kuin puolustautumaan! Ja Remyn alkaessa puhumaan, hänen huomionsa herpaantui hetkeksi ja yksi isku pääsi läpi.
"Ha voi kyllä," hän naurahti ja nappasi nopeasti Remyä käsivarresta pyörähtäen tuon toiselle puolelle, "sitäpaitsi aseet on turhia jos pitää puolustautua." Parin iskun kautta Remy oli jälleen jotenkin livahtanut hänen otteestaan.
"Sitä saa vaan kasan paperitöitä jos menee ampumaan jotakuta," hän lisäsi yrittäen kampata naisen muttei siitäkään mitään tullut.
"Toisaalta jos itsepuolustusta käyttää niin siitä voi joutua vankilaan," hän naurahti, "nykyään ainakin." Jästien maailma oli kyllä menossa niin huonoon suuntaan ettei sitä edes kannattanut yrittää päästä takaisin elävien kirjoihin. Parempi näin.

Hetkeksi siinä jäätiin nalkkiin ja Remy naurahti hieman Lucasin sanoilla samalla kun miestä iskemällä vapautui tuon otteesta ja suojautui nyt itse vuorostaan miehen lyönneiltä.
" No ei kuulosta kovin hienolta. Onneksi sauvan käyttäminen on ihan luonnollista ja sen katsotaan olevan vain järkevää", nainen sanoi, mutta ymmärsi kyllä miksi jästeillä oli toisin. Noiden aseet oli luotu haavoittamaan ja tappamaan. He taas saattoivat taikomalla tehdä itse sen valinnan miten toimia ja jos päätyi siihen väkivaltaisempaan taikomiseen saivat hekin siitä yleensä kuulla. Oli suotavampi hoitaa tilanteet tainnuttamalla tai muuten järkevästi sen sijaan, että joltakin katkottiin raajat tai satuttettiin muuten.
" Parempi sitten, että palasit omies pariin", Remy naurahti Lucasin selvittäessä enempi jästien maailmanmenoa ja perääntyi hetkeksi hymyillen kauemmas ennen kuin päättäväisenä kävi uudelleen iskuun.
Hän ei kuitenkaan ehtinyt kuin iskeä muutaman kertaa kun jäi jo uudelleen jumiin, mutta tälläkertaa hän ei niin helpolla päässytkään irti käden jäätyä puristuksiin siihen hänen ja Lucaksen väliin.
" Hmh... luulisi sun unohtaneen jo kaiken kun et kerran ole päässyt harjoittelemaan".

Lucas naurahti hieman Remyn puhuessa omiensa pariin palaamisesta, mutta nyökkäsi kuitenkin. Hän ei ollut ihan varma siitä kumpaa kutsuisi enemmän omikseen. Hän kun oli puoliverinen itse.. Ja ehkeivät jästit olleet etsineet häntä, mutta eivät olleet velhotkaan.
Lopulta Lucas sai Remyn kuitenkin otteeseensa ja virnisti hieman naisen pohtiessa kuinka hänen olisi pitänyt unohtaa jo kaikki.
"Se taottiin meillä selkärankaan," hän vastasi, "se on nykyään melkein kuin osa selvitymisvaistoa." Hän päästi Remyn irti ja otti itse pari askelta kauemmas.
"Mutta olet säkin taitava," hän sanoi leppoisasti, "en ihmettele enää yhtään että olet selättänyt minut." Hän haroi tukkaansa ja asteli juomaan vesipullostaan kun saatiin aikaiseksi pieni tauko.
"Uudestaan?" hän kysyi juotuaan.

Lucasin päästäessä irti asteli Remykin vesipullonsa luokse ja oli vähällä yskiä vedet pitkin lattioita miehen muistuttaessa miten hän jo kertaalleen oli tuon selättänyt tuon. Remy kääntyi vain hymyilemään hieman Lucasille, mutta se hymy katosi hyvin pian. Hän oli niin yrittänyt unohtaa vain sen kaiken koska se oli typerintä mitä hän oli onnistunut koskaan tekemään. Itsensä nolaaminen sillä tavalla! Iskeä nyt työkaveriltaan taju pois ja istuttaa tuo kuulusteltavaksi.
" Joo tietysti", Remy vastasi ja suljettuaan pullonsa asteli hän takaisin omalle puolelleen sitä mattoa ja tällä kertaa se oli hän joka sai tyytyä vain puolustautumaan. Tietysti sitä tuli paikkoja iskeä, mutta jotenkin hänen ajatuksensa olivat nyt vain harhailleet ihan muuhun eikä niin olisi saanut olla.
Remy kumartui taas Lucasin iskun tieltä, mutta hänen aikaisempi keskittymisensä oli nyt ihan kadoksissa ja kaikki mitä hän teki jäivät lähinnä yrityksiksi.

Lucas katsahti Remyä tuon hymyillessä hänelle ja pienen hetken kaikki tuntui olevan ihan hyvin. Mutta sitten hymy katosi naisen kasvoilta lähes luonnottoman nopeasti eikä ollut oikeastaan yhtään vaikea arvata mistä oli kysymys. Lucas hymähti hieman ja asteli sitten takaisin matolle. Hän oli kuvitellut että kyseisestä välikohtauksesta oltaisiin jo päästy yli!
Mutta ei. Se kaiversi Remyä edelleen ja sen näki viimeistään siitä ettei tuo keskittynyt enää niin paljoa tekemisiinsä kuin hetki sitten. Eikä tuo edes yrittänyt lyödä häntä vaikk sai selviä tilaisuuksia siihen!
Lopulta Lucas kyllästyi naisen tekemisiin tai tekemättömyyksiin. Ja kerran tuo ei keskittynyt mitenkään, oli tuo melko lailla helppo kaataa siihen matolle. Nopeasti Lucas lukitsi Remyn kädet naisen rinnalle ja piti ne tiukasti paikallaan istuen itse hajareisin naisen lantion yllä.
"Noniin neiti Gallow," hän sanoi, "mitä jos nyt vaan kertoisit mikä sua vaivaa? Käyttäydyt paikoin ihan oudosti!"

Eihän siinä tietenkään mennyt kauaa kun hän Lucasin kamppaamana kaatui siihen matolle selälleen eikä siitä ollut pääsyä pois. Sitä hän ei sentään ollut odottanut, että Lucas halusi halusi puhua hänen oudosta käytöksestään. Kaikesta yrittämisestä huolimatta hän ei kuitenkaan päässyt irti miehen otteesta, saatika ylös siitä.
Remy käänsi katseensa Lucasiin hyvin uhmakkana ja piti suunsa kiinni. Oli parempi jos hän ei sanoisi mitään ja asian annettaisiin painua taas vain unholaan, mutta naisella oli pieni aavistus, että Lucas jättäisi vaikka töihin menemisen ennemmin kuin luovuttaisi ja päästäisi hänet.
" Mitä jos sä antaisi vain olla ja päästäisit mut ylös?", Remy ehdotti vihdoin kun päätti sanoa jotakin. Tietenkin tämä asia vaivasi häntä edelleen ja se vaikutti pahasti heidän väleihinsä. Ei siitä ollut sen enempää ollut harmia vielä, mutta jos sitä ei selvittäisi työkaverinsa kanssa asioita voisi se jatkossa koitua harmiksi. Niin heille opetettu, mutta tämä oli jotenkin vain niin eri asia.

Remy käänsi katseensa Lucasista salin seinään ja pysyi taas hetken hiljaa. Hän vain toivoi jonkun muun tulevan paikalle jotta tilanne jäisi, mutta se oli ihan turha toive. Ei kukaan ollut tulossa paikalle vielä siihen aikaan.
" Se mitä mä tein oli hyvin epäammattimaista. Se oli väärin sua kohtaan, mä nolasin sut ja tein samalla itsestäni typerän. Siinä se! Päästä mut nyt ylös".

Lucas vastasi Remyn katseeseen hyvin samankaltaisella katseella ja odotti nätisti että nainen alkaisi puhua. Niin ei kuitenkaan tapahtunut hetkeen, mutta onneksi hän oli rauhallinen ja maltillinen ihminen. Loppuun saakka.
Lopulta Remy kuitenkin avasi suunsa, mutta sen sijaan että olisi antanut hänelle selvän vastauksen, tuo ehdottikin hänen pois päästämistään.
"Emm.. Ei." Lucas vastasi, "koska mä en jaksa enää sitä että yhdessä hetkessä olet iloinen ja mukava itsesi ja seuraavassa hetkessä olet etäinen ja välttelevä. Se on ärsyttävää." Heidät molemmat oli opetettu paitsi puolustamaan itseään, myös selvittämään välit työkavereiden kanssa.. ja kertomaan aina totuuden.

Jälleen vierähti hetki, jolloin Remy oli vain hiljaa ja tuijotteli kaikkialle muualle kuin Lucasiin. Mies odotteli hiljaa ja edelleen maltillisesti. Hän tosiaan kököttäisi siinä vaikka koko päivän. Mikä hauskinta, hänelle jopa maksettaisiin palkkaa siitä! Koska kyllähän työkavereiden kanssa välien selvittely kuului ihan työajallekin.
Lopulta Remy kuitenkin kyllästyi tähän paikallaan oloon ja Lucas sai vastauksensa. Hänen katseensa lämpeni hieman ja hän hymyilin.
"Kiitos," hän sanoi ensitöikseen muttei hellittänyt otettaan. Sitten hän mietti hetken mitä vastaisi.
"Okei, se oli ehkä hieman epäammattimaista," hän myönsi laskien katseensa taas Remyyn, "mutta aivan oikeutettua. Mä voisin nyt lätistä koko päivän siitä kuinka sulla oli kaikki oikeudet tehdä niin ja kuinka mä olin typerä kun en kertonut, mutta uskon että sä tiedät sen jo itsekin." Hän piti pienen tauon ja katseli Remyä hetken.
"Mä en ole vihanen sulle," hän sanoi, "enkä mä halua että säkään olet vihanen itellesi siitä. Se oli ihan typerä välikohtaus ja.. Jos sitä pitää ajatella niin sille pitäisi osata nauraa." Hän naurahti hieman.
"Remy.. Ei se ole niin vakavaa," hän sanoi päästämättä irti naisesta.

Remy piti katseensa siinä salin seinässä Lucasin puhuessa. Hän ei päässyt siitä mihinkään vaan joutui kuuntelemaan sitä miten Lucas oli ihan sujut asian kanssa. Hän ei saisi olla vihainen itselleen ja Lucas ei ollut vihainen hänelle mistään. Miten tätä kaikkea pitäisi muistella vain kivana pikku väärinkäsityksenä ja nauraa kaikelle sattuneelle! Mutta kun ei hän kyennyt siihen!
" Mä haluan sun olevan vihainen mulle!", Remy ärähti kääntäessään vihdoin katseensa taas Lucasiin. Se miten Lucas oli ottanut kaiken niin tyynesti oli vain pahentanut tilannetta. Hän oli tehnyt väärin ja ansaitsi sen, että Lucas olisi vihannut häntä loppu elämänsä, mutta kun ei. Mies oli vain hymyillyt jo seuraavana päivänä kuin he olisivat sopineet asiat joten siinä ei ollut auttanut kuin olla vihainen itselleen ja pysyä kaukana Lucasista.
Mikä sekään ei ollut tietenkään onnistunut kiitos kaikkien töiden ja muiden juttujen ja lopulta hän oli päättänyt yrittää vain unohtaa vaikka asia vaivasi edelleen.
" Mulla ei ollut mitään oikeutta toimia niin. Mun olisi kuulunut puhua sulle ihan normaalisti tai antaa Ministeriön hoitaa asiat. Jos sä et osaa olla vihainen siitä miten sua kohdeltiin niin anna edes mun olla vihainen itselleni siitä miten mä olen toiminut!"

Remyn ärähtäessä hänelle kuinka tuo halusi hänen olevan vihainen, Lucas yllättyi hieman tästä. Ei hän ollut odottanut mitään moista, koska ei itse nähnyt mitään syytä miksi olisi Remylle vihainen! Se oli ollut, kuten hän oli sanonutkin, vain väärinkäsitys.
Remyn jatkaessa puhumistaan, Lucas huokaisi hieman ja hymähti. Hän pudisti päätään ja mietti miten pukisi asiat sellaisiksi sanoiksi, mistä ei enää voisi saada väärinkäsityksiä.
"Jos sä olisit tehnyt toisin ja kertonut ministeriölle," hän aloitti katsahtaen ympärilleen ja laskien katseensa sitten takaisin Remyyn, "mä istuisin nyt Azkabanissa." Se oli totuus. Jos taikaministeriö saisi tietää hänestä ne asiat, mitkä Remy tiesi, hän olisi hyvin pahassa asemassa juuri nyt.
"Tai kuollut," hän lisäsi, "koska se tieto olisi levinnyt kulovalkean tavoin ja kuolonsyöjät tuskin olisivat pitäneet kuulemastaan."
Lucas kevensi hieman otettaan Remystä mutta ei siirtynyt pois. Hän katsoi naista hetken ja hymähti hieman.
"Tietäkö miksen voi olla vihainen sulle?" hän kysyi muttei odottanut vastausta, "koska mä.. olen nähnyt sen saman tilanteen niin monta kertaa ennenkin. Sillä erolla että sä et.." Hän naurahti hieman koska se tuntui niin typerältä sanoa ääneen. Niin jotenkin.. nöyryyttävältä tietyllä tapaa.
"Sillä erolla että sä et satuttanut mua," hän kuitenkin sanoi laskien katseensa taas Remyyn.

Lucas oli edelleen tyyni kaiken sen hänen sanomansakkin jälkeen, mutta miehen puhuessa taas oli tuon sanoissa järkeä. Asiat olisivat ihan toisin jos hän olisi toiminut erillätavalla. Itse sitä olisi ehkä säästytty kaikelta, mutta Lucas joutuisi nyt selvittämään menneisyyttään joko Azkabanissa tai kuolonsyöjien kanssa.
Tuntiessaan otteen hellittävän hieman ei Remy tehnyt mitään päästäkseen ylös vaikka pakeneminen olisikin ehkä ollut mahdollista. Sen sijaan hän käänsi katseensa taas Lucasiin ja kuunteli.
" Ei mulla ollut mitään syytä satuttaa sua", Remy sanoi ja se oli totta. Lucas oli puhunut ilman, että oli ollut tarvetta sellaiseen ja ei hän olisi muutenkaan turvautunut miehen satuttamiseen saadakseen tuon puhumaan.
" Se oli silti väärin. En mä voi antaa sitä itselleni anteeksi noin vaan...", hän sanoi hiljaa huokaisten.

Remyn vastatessa ettei tuolla ollut mitään syytä satuttaa häntä, Lucas hymyili hieman. Hän ei uskonut hetkeäkään että Remystä olisi edes ollut satuttamaan häntä. Tai ylipäätään työkaveria. Ei tuo tuntunut sellaiselta.
Remy ei kuitenkaan antanut asian vieläkään olla vaan mutisi vielä kuinka ei voinut antaa itselleen anteeksi. Ja kuinka tuon tekemiset olivat naisen mielestä edelleen väärin, vaikka hän oli jo mielestään todistanut väitteen vääräksi. Lucas huokaisi hieman.
"Mä en tykkää nähdä sua tälläisenä," hän tunnusti, "mä tykkään enemmän siitä kun nään sun hymyilevän." Hän hymähti ja laski hieman katsettaan ennen kuin nosti sen takaisin Remyn silmiin. Sitten hän laskeutui alemmas ja yllättäen suuteli naista. Hän oli oikeastaan halunnut tehdä niin jo uudesta vuodesta lähtien, mutta siihen ei vain kaiken tapahtuneen takia ollut ollut mahdollisuutta.

Suudelman päätyttyä, hän nosti kasvonsa hieman Remyn kasvojen yläpuolelle ja hymyili. Sitten hänen kasvonsa vakavoituivat.
"Nyt mä olen vihainen sulle, koska sidoit mut tuoliin ja veit mun sauvani antamatta edes mahdollisuutta puolustautua," hän sanoi muka kovinkin loukkaantuneena, "ja jos et tänään kuudelta ole pistänyt parhaimpiasi päällesi ja ole valmiina lähtemään ulos syömään, et saa koskaan anteeksi." Hän päästi irti Remystä, nousi ylös ja katsomatta enää Remyä, asteli juomapullonsa luo. Hän nappasi sen käteensä ja hyvinkin tyytyväisenä itseensä, asteli pukuhuoneeseen.

Remy hymähti hieman Lucasin puhuessa miten tuosta oli mukavampi nähdä hänet hymyilemässä, mutta hän ei saanut tilaisuutta sano mitään vaikka tuskin mitään sanottavaa olisi ollutkaan. Lucas jo oli kumartunut painamaan huulensa hänen huuliaan vasten ja niin yllättäen kuin kaikki olikin tapahtunut ei Remy voinut olla vastaamatta siihen suudelmaan. Se oli ehkä juuri se ratkaiseva tekijä mikä tähän tilanteeseen oli tarvittukkin.

Suudelmaan päätyttyä Lucas esitti omat vaatimuksensa ja teki selväksi, että hänen odotettiin saapuvan illastamaan tuon kanssa. Syömään yhdessä?! Lucas oli jo noussut ja hakenut vesipullonsa ennen kuin Remy oli jaloillaan eikä hän tietenkään voinut Lucasia seurata miesten pukuhuoneisiin. Ei vaikka paikalla edelleenkään olisi ketään.
Lopulta se hymy nousi taas hänenkin kasvoilleen naisen seuratessa Lucasin menoa ja tuntui kuin se kaikki murhe ja syyllisyys olisi vihdoin pudonnut hänen harteiltaan. Hänellä oli ainakin annettu mahdollisuus hyvittää nyt tekonsa ja Remy oli enemmän kuin mielellään lähtemässä syömään Lucasin kanssa.
Nostettuaan oman pullonsa siitä lattialta lähti hänkin pukuhuoneita kohden.