This time around

// Jee, eka peli tällä alueella!
Giana tänne päin. ^^

26.4.1992, sunnuntai, klo. 10:15 //

Hunter perheineen oli pari minuuttia aiemmin saapunut King's Crossin asemalle, isä ja sisko olivat jääneet kahvilalle ja sinne hänkin suuntaisi kunhan saisi matkaeväät hankittua. Hänellä oli vielä melkein kolme puntaa, (viisi nykyeuroa), jäljellä viime torstain citypäivästä ja perjantain reissusta Thorpe Parkiin, eikä heillä ollut kotona velhorahaa johon hän olisi voinut puntansa vaihtaa joten hänen oli hankittava eväänsä ennen junan lähtöä. Kioskissa pyöriessään hänen ajatuksensa harhailivat kuitenkin välillä siihen miten outoa vieläkin oli lähteä kotoa kauas pois pitkäksi aikaa, ja vieläpä keskelle ei-mitään, vaikka tällä kertaa se olisikin vain alle kahdeksi kuukaudeksi. Ja siihen miltä tuntuisi taas joutua torniin täysikuun yöksi kun tässä kuussa oli saanut jousta maaseudulla vapaana? Sekä siihen kuinka hän oli jostain syystä joka lomalla toilaillut yhtä jos toistakin typerää ja riskialtista...Siis pahemmin kuin yleensä...No, lakia hän ei ainakaan aikoisi rikkoa kesällä, siitä hän pyrkisi pitämään erityisen hyvän huolen. Viime torstaina siihen oli sortunut turhan paljon....
Ajatuksissaan hän oli kasannut syliinsä enemmän herkkuja mihin hänellä todennäköisesti olisi varaa, vaikka isä lupasikin kustantaa kahvilakulut, joten hän jäi hetkeksi pohtimaan mistä riittäisi iloa Tylypahkaan asti ja mieluiten vielä muutamaksi päiväksi perilläkin.
Kaikkien ostokset keskeytyivät sillä kioskin varashälytin alkoi kiljua. Hunter kääntyi katsomaan kuka oli niin hölmö että yritti varastaa jotain...etenkin jostain missä oli selvästi hälyttimet ovien vieressä.

//Hihii, me tullaan sitten täältä.//

Vain paria päivää aiemmin, isä oli kertonut Loganeille, mokastaan lapsenvahtijärjestelystä. Hetty oli ollut järkyttynyt,  isä oli silloin seuraavana päivänä kuullut saarnan, sillä aikaa kun Filip oli Gianan kanssa leikkikentällä. 

Nyt kuitenkin tyttö kulki tätinsä kanssa asemalle. "Isäsi tulee käymään lähipäivinä Tylypahkassa", Hetty sanoi ja meni tytön kanssa kahvilaan hetkeksi. "Tuolla on se poliisi joka kävi meillä", Giana huomasi kauempana Jacob Kingin ja osoitti miestä sormellaan, joten Hunterin oli oltava lähellä. Hetty-tädin katse kääntyi Jacobiin ja täti nyökkäsi korrektisti miehelle.
"Älä osoittele sormellasi muita", Hetty torui lempeästi. "Onko sulla tiedät-kyllä-mitä rahoja?" Hetty kysyi. Giana pudisti päätään. "Isällä ei oo ollu aikaa käydä pankissa viime päivinä", Giana huokaisi vastauksen.

Giana katsoi lempeästi hymyilevää tätiään, joka kaivoi pienestä käsilaukustaan pienen punaisen pussin ja antoi tuolle muutaman velhorahan ja 5 puntaa. "Haluaisitko käydä ostamassa tuolta kioskilta matkalle jotain?" Hetty kysyi ja innokas tyttö rutisti tätiään ja lähti liikkeeseen.
Giana oli juuri avaamassa kioskin ovea kun varashälytin ujelsi ja joku kloppi törmäsi kovalla kiireellä tyttöön. "Hei varo vähä!" tyttö kivahti kiukkuisena ja nousi maasta ylös, pudistellen housujaan.


Samaan aikaan kahvilassa Hetty-täti meni lähemmäs miestä ja pientä tyttöä. "Anteeksi, että häiritsen. Oletteko te Jacob King? Olen Hetty Logan. Gianan kummitäti", Hetty ojensi kättään tervehdykseen esittäytyessään ja lisäsi: "Kuulin lasten seikkailusta. Minä olen kieltämättä vieläkin, hiukan järkyttynyt Wallyn lapsenvahtijärjestelyistä, joista kuulin siihen samaan syssyyn. Olin aina kuvitellut sen olevan normaali. Aina kun Gianalta kysyin, niin hän oli tietenkin sattumalta juuri edellisen kaupunkireissunsa tehnyt, joko isänsä tai Clarissen kanssa.", Hetty selitti. "Niin, minä vain ajattelin, että kun te kerran jo aloitte huolehtia tuon tytön asioista, niin tahdoin vain sanoa, että olen järjestänyt hänelle pari vakituista lastenhoitajaa", Hetty sanoi hymyillen ja lisäsi: "Wallynkin kanssa ollaan sovittu, että Gianan asioista päätetään tästä eteenpäin yhdessä. Ette ehkä tiennyt, mutta Wallyn aivotoiminnallinen päättelykyky poikkeaa toisinaan pahasti ja saa tekemään ratkaisuja, jotka eivät välttämättä hänestä näytä yhtään turvattomilta, kuten tämä lastenvahti järjestely."

Jacob ei huomannut lainkaan tuttua tyttöä lähistöllä, sillä hän jonotti kahvilassa 9-vuotiaan tyttärensä kanssa ja keskittyi kasaamaan tarjottimelle ostoksiaan ja pitämään mielessään Hunterin tilauksen sillä Freya tykkäsi sillä hetkellä ajatella ääneen.
He olivat juuri siirtymässä terassin suuntaan maksettuaan tilauksensa, kun vieras nainen ilmestyi puheille.
”Kyllä olen,” mies vastasi ja kätteli naista laskettuaan tarjottimen terassin pöydälle ja Freyan istuessa sen ääreen tuhoamaan leivostaan ja odottelemaan kaakaotaan.
Jacob ehti hetken turhaan pohtia tiesikö naisen jostain sillä hän ei tunnistanut kasvoja vaikka hänellä oli yleensä hyvä kasvomuisti.
Hän oli tietenkin keskittynyt omista lapsistaan huolehtimiseen eikä siis ollut koko viikonloppuna miettinyt Gianan asioita sen enempää kuin eilen töihin palatessaan tarkistanut olivatko Mayorettet tehneet rikosilmoituksen kuten olivat sanonee tekevänsä. Muuhun hänellä ei oikeastaan ollut velvollisuutta eikä sen puoleen mahdollisuuttakaan ilman henkilökohtaista kontaktia. Hän oli siis päättänyt vain luottaa siihen että asiat tulisi ilmi mikäli ne eivät toteutuneet kuten torstaina oli väitetty. Tytön tilanne siis toki jossain määrin huoletti häntä, mutta hän ei kokenut tarvetta enempään toimintaan.
Mies kuitenkin nyökkäsi ymmärtävänä ja arvostaen tiedotusta, Hettyn jatkaessa asiaansa. Koko lapsenvahtijärjestely oli jo itsessään ollut mieletön ja hyödytön, mutta sen lisäksi tytöllä oli ilmeisesti taipumus lähteä vieraiden mukaan varsin helposti, jopa taikavoimaisten. Oli ollut Gianan onni että Hunter ja tämän äiti olivat hyviä ihmisiä.
”Oikein mukava kuulla, se tyttö vaikutti nimittäin aika tyhmänrohkealta,” hän kommentoi väliin, mielessään käyden myös kerrottu Iskunkiertokujan tapaus. Vastaavaa toki melkeinpä kuka tahansa lapsi saattaisi tempaista, mutta kun sen yhdisti tuohon vieraiden noitien mukaan lähtemiseen, se sai Gianan vaikuttamaan poikkeuksellisen...joltain. Hänen oli vaikea laittaa sormeaan siihen mikä Gianan ongelma oikeastaan oli, koska tämän yksinhuoltajaisä tosiaan oli hieman erikoinen ja tytöllä oli selvästi ilmennyt jonkinlaisia psyykeongelmia.
”Niin, en tiennyt, mutta arvelinkin jotain sellaista. Hän kun vaikutti kuitenkin tytöstä aidosti välittävältä ja huolestuneelta,” hän kommentoi Hettyn kertomukseen Wallyn aivotoiminnan ongelmista. Keskustelu Mayoretteista sai hänet lopulta havahtumaan siihen että Giana todennäköisesti oli kummitätinsä mukana tänään täällä tai siis lähinnä toisinpäin, joten hän kääntyi Freyan puoleen. Hän oli käskenyt Hunteria olemaan mahdollisimman vähän yhteydessä Gianaan. Ei muuten, mutta hän ei halunnut poikaa mitenkään Wallyn elämään enempää kuin olisi pakko. Se mies oli tappanut ketun pojan edessä, eikä tosiaan muutenkaan vaikuttanut kovin turvalliselta lasten parissa, ja oli lisäksi ihmissusi ja näin ollen Hunterin salaisuus paljastumisvaarassa jos Wallyn ja Hunterin antaisi tutustua. Käsky ei Hunteria kuitenkaan vaikuttanut haittaavan, tämä kun ei ollut itsekään liiemmin ihastunut Wallyyn eikä yleensä kaveerannut tyttöjen kanssa. Poika saattaisi kuitenkin sortua pilailemaan tai kiusaamaan tyttöjä, ja lopulta kuitenkin Gianassa ja Hunterissa oli myös jotain samanhenkisyyttä eli ei ollut täysin mahdotonta että näistä ajan kanssa saattaisi muodostua jonkinasteiset kaverit.
”Kulta, hakisitko veljesi tänne?” hän pyysi ja tyttö nyökkäsi iloisesti, kipaisten sitten kohti kioskia.

Samaan aikaan Hunter seurasi kuinka myymälävarkaaksi alentunut teini pinkoi kioskin myyjää karkuun aseman hallin poikki ja todennäköisesti kohtaisi ennemmin tai myöhemmin vartijoita. Hänelle johtui mieleen oma vällikohtauksensa erään Leicester Squaren elokuvateatterin vartijoiden kanssa viime torstaina, ja siitä tupatoverinsa Giana joka oli silloin osoittautunut aika hyväksi tyypiksi, mutta myöhemmin illalla kuitenkin nynnyksi tytöntylleröksi. Pyörtyillä nyt vaivaisen K-18 -elokuvan alkumetreillä...ja kaikkein parhaiten hänelle oli jäänyt mieleen tytön reaktio vihaisen naapurinrouvan osoitteluun.
Pojan huvittunut virnistys muuttui hetkeksi hämmästyneeki sillä eikös kioskin ovelle ollutkin ilmestynyt juuri kyseinen tyttö? Siis okei, täällä liikkui paljon tylypahkalaisia tähän aikaan, junahan lähti vajaan neljänkymmenenviiden minuutin kuluttua, mutta oli silti hassu sattuma että sitä törmäsi juuri Gianaan ennen junaan nousua.
”Hei, kuinka moni mummeli sai sinut parkumaan viikonloppuna?” poika hihkaisi tahallisen kovaäänisesti kurkistaessan virnistyksen kera hyllyn takaa Gianan suuntaan, ja katosi sitten takaisin sen taakse asettelemaan osan tavaroista takaisin, päätettyään ostaa vain ison paketin kipparinpiippuja, ne kun olivat alennuksessa.

Hetty-täti tiesi tasan tarkkaan, mitä Jacob tarkoitti tyhmänrohkealla. "Valitettavasti, liian isänsä kaltainen siinä", Hetty huokaisi. "Mutta minä en häiritse teitä enempää. Tahdoin vain sanoa, että tyttö on tästä edes minun ja mieheni tarkemmassa kontrollissa, samoin Wally. Wally on kyllä hyvä isä, mutta hänen ajatusmaailma on toisinaan hyvin kimurantti", Hetty lisäsi ja poistui paikalleen nyökäten vain pikaisesti.


Giana huomasi Hunterin myös kioskilla ja huokaisi syvään, ei huvittanut hengailla tuon kanssa. "Kas itse liimanäppi-jääpalanpieksijä-mummonlellikki-Hunterhan se siinä", Giana totesi napakasti suulaasti.
Hän ei vähästä hätkähtänyt, kun Hunterista oli kyse. "Ja kiitos kysymästä en ole parkunut, enkä saanut kotiarestia, niinkuin eräs", Giana sanoi ja osti turkinpippureita pussillisen ja maksoi ostoksen kassalle. "Oliko sulla muuta irvailtavaa. Kenties aiotko säikyttää minut pyörtymään? Sori, et onnistu. Olen taas terve", tyttö oli syystäkin loukkaantunut. Jokaisella oli toisinaan heikko hetkensä ja se oli Gianalla muutama päivä sitten.

Jacob nyökkäsi hyvästiksi ja istahti terassille odottamaan lapsiaan. Hänestäkin tuntui yhä oudolta että poika lähti viikkokausiksi pois, vaikka se olikin tavallaan kuin miniloma sillä Freya oli lähes vastakohta veljelleen - todella helppo lapsi. Ja lisäksi ikäistään kypsempi. Silti, hänellä tulisi taatusti taas ikävä Hunteria jo muutamassa päivässä. Tarjoilija toi kermavaahdolla kuorrutetut kaakaolasilliset ja kahvikupillisen, ja Jacob jäi pyörittelemään lusikkaa kahvissaan vajoten syvemmälle ajatuksiinsa. Seuraavat kaksi täysikuuta poika viettäisi Tylypahkassa...Ei ehkä kuitenkaan tarvitsisi huolehtia...Poika oli kyllä tammikuussa temppuillut, mutta ilmeisesti ei ollut aikonut satuttaa ketään tai edes juosta vapaana, ja varmasti valvojat olivat siitä asti olleet entistäkin tarkempia.

Hunter hymähti hieman ärtyneen huvittuneena. Liimanäppi? Jääpalanpieksijä? Mummonlellikki? Giana oli sitten tekopyhä, jos tosiaan tarkoitti noita. Tämä oli nimittäin itsekin osallistunut sen videon keplotteluun maksamalla sen, ja pitänyt jääpalajuttua yhtä huvittavana kuin hänkin. Ja mummonlellikissä taasen ei ollut mitään perää. Ei tässä mitään henkilökohtaista, tekopyhyys vain oli hänestä yleisesti ärsyttävä piirre ihmisissä.
"Mikä sinua sitten vaivasi? Krooninen mamerosyndrooma, vai?" Hunter uteli piikitellen, siirtyessään kipparinpiippujensa kanssa jonottamaan kassalle ja jatkoi heti perään sillä kysymys oli enemmänkin retorinen, "Sitä paitsi sinä se mummonlellikki olet. Minustahan se muori räyhäsi, sinusta henkilökohtaisesti hän ei sanonut oikeastaan mitään. Ja kuka sai kotiarestia? En minä ainakaan."
Hän ei ensin käsittänyt mistä Giana edes repi oletuksen että hän olisi saanut kotiarestia. Ai niin, isähän oli Charing Crossin asemalla kehottanut Nicolea, hänen silloista lapsenvahtia, katsomaan että hän pysyisi huoneessaan sen illan ajan. Hän ei vain laskenut sitä kotiarestiksi, koska se oli vain parisen tuntia ja kotona hänen olisi joka tapauksessa pitänyt pysyä, kotiintuloaika kun oli joka päivä puoli kuudelta ja kello oli ollut lähes puoli seitsemän kun he olivat ehtineet kotiin asti...eikä häntä aina muutenkaan huvittanut katsoa tv:tä, puhua puhelimessa tai pelata videopelejä.
"Ei saanutkaan. Itse asiassa me vietettiin perjantai Thorpe Parkin teemapuistossa," Hunter kuuli tutun äänen kioskin ovelta ja kääntyi katsomaan, kun Freya ilmestyi hakemaan, ja päätti samalla tukea, veljeään.
"Iskä käski palata kahvilalle," tyttö sitten ilmoitti viitaten olkansa yli peukalollaan tulosuuntaansa, katse Hunterissa.
"Joo, tulen ihan kohta," poika vastasi ja osoitti paria edellään jonottavaa asiakasta.
Koska Hunter oli jo kassajonossa, Freya päätti luottaa lupaukseen ja lähti saman tien takaisin.
"Hän oli sen tytön seurassa, mutta ne riiteli. Ja hän oli jo kassalla ja lupasi tulla kohta," tyttö selvitti tilanteen ja välitti viestin isälleen ja hyökkäsi kaakaonsa kermavaahdon kimppuun.
"Kiitos," Jacob totesi, nojasi tuolinsa selkänojaan ja katseli mietteliäänä kioskin suuntaan. Toivottavasti poika ei ollut hankkimassa vihollista itselleen. Lasten riidat tosin harvoin olivat mitään vakavia tai pitkäkestoisia.

Giana katsoi poikaa hieman huvittuneena, kun tuo taisi vetää herneen nenään. Kun Hunter kysyi vaivasiko joku mamerosyndrooma, Giana naurahti tuon lohkaisulle: "Joku voisi ilmaista asian niinkin." Giana ei siitä alkanut tappelemaan.
Kun Hunter väitti ettei saanut kotiarestia tyttö totesi: "No kotiarestissa, ei yleensäkään saa poistua huonestaan lörpöttelemään puhelimeen tai lähteä ulos pelleilemään tai pelata videopelejä."

"Ai, no oliks kivaa?" Giana kysyi tuolta. 
Giana oli käynyt myös joskus kyseisessä teemapuistossa, mutta oli nyt ollut kotona, kun isä oli tahtonut varmistaa, että hän varmasti olisi kunnossa. 
He olivat vain käyneet keilaamassa, mutta se oli Gianasta hauska harrastus isän kanssa ja tyttö oli vielä voittanutkin. Keilaamisen jälkeen, he olivat hakeneet kotiin pizzat ja katsoneet Jerry Lewis-komedioita ja viettäneet yhdessä kivaa koti-iltaa.

"Saitkos mummolta muuten haasteen?" Giana kysyi, kun poika jonotti kassalla.
"Vaikka se jääpala oli kyllä aivan huippujuttu", Giana purskahti nauruun. "Sitä paitsi, en mä oikeesti pillittänyt. Näyttelijän taidot kehittyy koko ajan paremmin", Giana sanoi ja alkoi yhtäkkiä pillittää hysteerisenä, kun kioskiin astuva mummo kysyi, mikä tytöllä oli hätänä. Giana lopetti itkunsa kuin seinään ja katsoi mummoa silmiin. "Pitäskö olla?" Giana kysyi hämmentyneenä.

”Jep, superkivaa. Sääkin sattui loistavan autinkoiseksi vesipuistolle,” Hunter vastasi vilpittömästi, ja mietti miten ainoa päivän hauskuutta syönyt asia oli se että hän – yhtä suosikkiaan ja puiston uusinta lisäystä lukuunottamatta – ei ollut oikeastaan viitsinyt laitteisiin mennä, johtuen edellisenä iltana kärsitystä ankarasta selkäsaunasta. Hän olisi voinut istua niissä, mutta se oli sinä päivänä niin tuskallista ettei niistä kyydeistä saanut kovin puhdasta iloa irti. Ei sitä oikeastaan olisi voinut välttää sillä hän oli sentään vakavasti rikkonut lakia kahdesti, (oikeastaan kolmesti tai neljästi, mutta isä tiesi vain kahdesta). Mutta hän oli vielä lisäksi pahentanut tilannetta entisestään tietyssä yrityksessään välttää minkäänlainen rangaistus. Istuminen oli vielä eilenkin ollut kivuliasta ja tosi epämukavaa ja vasta tänään ei ollut mitään ongelmia, mutta moisista sivuseikoista Gianan ei todellakaan tarvinnut kuulla - ja totuushan oli että hänellä oli siitä huolimatta ollut superhauska päivä. Kaikki edellispäivän tempaukset kun oli anteeksiannettu ja pitkälti taakse jätetty, päivä oli ollut mukava perheulkoilupäivä.
Hän aikoi vastata kysymykseen mummosta, mutta Giana jatkoikin aiheesta. Hunteria jääpalatempaus ei enää edes hymyilyttänyt saati sitten naurattanut tuolla tavalla, eikä se tosiaankaan ollut mikään huippujuttu. Asian vakavuus muiden muassa oli varsin tehokkaasti painunut hänen tajuntaansa. Hän aikoi kommentoidakin asiaa, mutta Giana siirtyikin väittämään ettei muka oikeasti ollut itkenyt. Pojan kasvoille kohosi jälleen virnistys, hyvin epäuskoista sävyä, vaikka Giana osoittikin että osasi näytellä itkemistä aika uskottavasti. Hän ei kuitenkaan voinut olla epäilemättä että mokoma poikatyttö käyttäisi näyttelijänlahjojaan peitetarinana aina kun tuli tehneeksi jotain noloa. Mutta toisaalta taas, päätellen puiston välikohtauksesta, toinen kyllä vaikutti aika innostuneelta taidostaan niin saattoihan tuo olla tottakin.
”Vai niin...” vekara totesi osittain epäuskoiseen sävyyn ja siirtyi jonossa eteenpäin, häntä edeltävä asiakas kun pääsi vuorolleen.
”Ei se muori mitään ilmoitusta tehnyt, vaikka saikin tietää että olen yli yhdeksänvuotias. Hän oli niin helpottunut siitä että selvisi säikähdyksellä – tai ei ainakaan vielä torstaina vaikuttanut tapahtuneen mitään suurta vahinkoa, ja hänellä on itselläänkin lapsia ja lapsenlapsia...” hän selitti vastaukseksi. Ratkaisevin tekijä oli kuitenkin ehkä ollut se että mummo oli tainnut huomata hänen saaneen kunnon selkäsaunan – eli ettei hän ollut päässyt vähällä, ja tainnut myös hieman sulaa hänen suloisten kasvojensa ja vilpittömän anteeksipyynnön edessä. Isä oli myös pudottanut hänen taskurahansa juuri vitoseksi viikossa nousseesta takaisin entiseen puoleentoista puntaan viikossa, ensi kesän ajaksi. Se oli kurjaa, mutta tuntui ihan reilulta nähden siihen että lääkärikuluja sun muita sille rouvalle eli siis käytännössä isälle, varmasti tulisi. Hän itse oli myös luvannut aina kummivanhempiensa luona käydessään auttaa muoria, jos silmästä koituisi kuitenkin jotain haittaa arkielämälle. Se oli ollut ihan hänen oma aloitteensa.
Poika ojensi puolet kolikoistaan kassaneidille joka parhaillaan luki lakritsipiippupakkausta kassaan.
”Eli siis sen sijaan että olisit itkupilli, oletkin pelkuri joka tekoitkee itsensä pulasta jossa hädintuskin edes on?” hän varmisti leveän virnistyksen kera, tupatoveriinsa vilkaisten ja siirtyi sivummalle kassajonosta. Hän rakasti löytää keinoja piikitellä Gianaa jonka näki jonkinlaisena tytön ja pojan välimuotona.

Giana esitti tekoitkua sydämensä pohjasta, mutta eräs muori tuli ja keskeytti. Tyttö vain naurahti ja katsoi Hunteria ja vastasi tuon pilkkaan: "Kukin käyttää taitojaan kuten parhaiten näkee, minä käytän sitä siihen, että saan sinut sekaisin."
Giana ei jäänyt odottamaan vastaista, vaan meni kioskin ulkopuolelle, jossa hänen pöllönsä odotti kärryissä tyttöä valmiina.
"Kiin nöpöliini. Hunter on pässinlihaa, se ei tajua juurikaan mitään. Mutta onko se pojalta ihmekään. Varsinkaan kun kyseessä on Hunter", tyttö leperteli Kääpiösarvipöllölleen ja sai tuon kiljahtamaan vastaukseksi. "Hys pikku- Kiin, ei herätetä huomiota", Giana sanoi ja antoi taskustaan tuolle kuivalihanappulan.
Sitten tyttö palasi Hetty-tädin luo sisälle ja sai kaakaota ja berliininmunkin.




//pätkää, mutta silti..//