Nimi: Renee Lilian Merrill
Ikä: 30-37
Syntymäaika: 2.2.1961
Perhe: Isä Cillian, äiti Alyssa, pikkuveli James, poika Jesse (synt. 1995)
Ammatti: Valokuvaaja Päivän Profeetassa
Entinen tupa: Puuskupuh
Asuinpaikka: Lontoo
Kotipaikkakunta: Graiguenamanagh, Irlanti
Lemmikki: Berninpaimenkoiranarttu Robin
Ulkonäkö: Renee on ikäänsä nähden nuoren näköinen ja oloinen. Nainen on hoikka ja 164 senttimetriä pitkä. Reneen hiukset ovat tummanruskeat ja yleensä ne ovat rennosti vapaina. Reneen hiukset ovat luonnostaan kiharat, mutta toisinaan hän jaksaa joko suoristaa ne tai korostaa kiharoitaan kihartamalla niitä vähän lisää. Meikkiä Renee käyttää kevyesti, mutta häntä näkee harvoin ilman jonkinlaista korostusta sinisten silmiensä ympärillä. Reneen silmät ovat melko suuret ja silmämeikin avulla ne korostuvat vielä enemmän. Reneen suu on kapea ja huulet melko ohuet. Toisinaan hän käyttää silmälaseja, vaikkei niitä varsinaisesti edes tarvitsisi.
Renee pukeutuu yleensä rennosti ja hänen tyylinsä vaihtelee aika paljon mielialan ja sään mukaan. Varmimmin hänet tunnistaa väkijoukosta siitä, että hänellä on melkein aina kamera mukanaan. Renee käyttää kesäaikaan paljon mekkoja, mutta viluisuudesta johtuen talviaikaan piiloutuu isojen vaatekerrosten alle, jolloin myös mekkojen käyttäminen jää vähemmälle. Reneelle tärkeintä on se, että hän viihtyy vaatteissaan itse, eikä niinkään välitä siitä mitä mieltä muut asiasta ovat. Renee ei käytä lähes koskaan korkokenkiä, sillä ne saavat hänen jalkansa aina pakottamaan, joten Renee harvemmin pääsee katselemaan maailmaa yhtään sen korkeammalta kuin matalakorkoisilla kengillä pystyy. Maalaistyttönä Renee pitää käytännöllisyyttä tärkeänä, vaikka onkin jo kaupunkilaistunut sen jälkeen kun on muuttanut kotoaan.
Ulkonäön antaa: Zooey Deschanel
Luonne:
Pelkät sanat eivät yleensä riitä kuvailemaan sitä, mitä Renee on luonteeltaan. Kaikki, joita on pyydetty kuvailemaan Reneen luonnetta, ovat pysähtyneet miettimään pitkäksi aikaa, ennen kuin ovat löytäneet termejä kuvaamaan Reneetä ja naisen luonnetta.
On harvinaista nähdä Reneetä istumassa paikallaan rauhassa, sillä nainen ei siedä toimettomuutta. Tylsät hetket saavat Reneen keksimään mitä ihmeellisempää tekemistä, ja nämä tylsien hetkien päähänpistot harmittavat joskus myöhemmin. Toimeliaisuus ja aktiivisuus johtavat toki myös siihen, että Renee saa paljon aikaan ja on erittäin ahkera ja tunnollinen.
Renee on tunteellinen, eikä pelkää näyttää sen hetkisiä tunteitaan. Reneen äiti on kuvannut häntä joskus kattilaksi jossa kiehuu vettä: tunteita pulpahtelee pinnalle, eikä sitä voi mitenkään estää. Ailahtelevaisuus ja arvaamattomuus kuuluvat siis Reneen arkipäivään ja hän voi käydä läpi koko tunteiden skaalan viidessä minuutissa. Renee ei välitä hiukkaakaan siitä, kuka on näkemässä hänen tunteenpurkauksiaan, eikä naista muutenkaan kiinnosta se, mitä muut hänestä ajattelevat. Renee on rohkeasti oma itsensä, näyttää siltä miltä näyttää ja tekee mitä tekee, eikä anna muiden mielipiteiden vaikuttaa omiin ajatuksiinsa itsestään.
Reneen päässä risteilee usein paljon ajatuksia, mikä johtaa siihen, että hän ei aina vaikuta erityisen fiksulta tai ainakaan koherentilta, kun lauseiden muodostus voi toisinaan kestää pitkäänkin ajatusten vasta muotoutuessa yhtenäiseksi lauseeksi. Toisinaan Renee joutuu myös etsimään pitkään jotakin sanaa, joka ei millään suostu muistumaan mieleen. Kovin kärsimättömät ihmiset eivät siis välttämättä ole parasta keskusteluseuraa Reneelle, varsinkaan jos Renee ei ole vielä ehtinyt juomaan joka aamuun kuuluvaa jättimäistä kuppia minttuteetä. Renee saattaa vaikuttaa vähän hitaalta, mutta siitä ei missään tapauksessa ole kyse. Renee on älykäs ja tietää paljon, mutta Reneen muisti on visuaalinen eikä verbaalinen, ja siksi mielikuvien siirtäminen sanoiksi kestää Reneen ajatuksilla täytetyissä aivoissa toisinaan vähän kauemmin, varsinkin aamuaikaan.
Renee on sosiaalinen ja ulospäinsuuntautunut, mutta näistä luonteenpiirteistä huolimatta hänellä on vain muutama hyvä ystävä. Sekä työpaikalla että vapaa-ajallaan Renee tutustuu uusiin ihmisiin ja löytää suurimmasta osasta hyviä puolia, mutta jostain syystä Renee ei haali ympärilleen isoa ystäväpiiriä. Osasyy asiaan saattaa olla siinä, että Renee kokisi liian monen ystävyyssuhteen ylläpitämisen liian rankaksi, sillä hän on niitä ihmisiä, jotka todella joutuvat ja haluavat tehdä töitä ystäviensä eteen. On turha edes kuvitella tilannetta, jossa Renee ei ottaisi yhteyttä ystäväänsä vähintään kahta kertaa viikossa. Muuten niin erilaisina persoonina tunnetut Renee ja veljensä James ovat yhdessä asiassa hyvinkin samanlaisia, nimittäin molemmat ovat valmiita tekemään mitä tahansa pitääkseen perheensä ja läheisensä turvassa. Erityisen suojelevainen Renee on pikkuveljeään kohtaan, vaikka tarvetta ei välttämättä olisi. Toisinaan Renee on ennemminkin itse se, joka kaipaisi jotakuta katsomaan peräänsä.
Menneisyys: Cillian ja Alyssa Merrill saivat helmikuussa 1961 esikoistyttönsä, joka päätettiin nimetä Reneeksi. Reneen äiti oli noita ja isä jästi, joten tyttö oppi pienestä asti tuntemaan molemmat maailmat. Reneen ollessa kaksivuotias, hän sai pikkuveljen, Jamesin. Pikkuinen tyttö olisi tietenkin toivonut itselleen siskoa, mutta veljeen oli tyytyminen eikä sillä loppujen lopuksi enää niin väliä ollutkaan.
Merrillin perhe omisti lammasfarmin Irlannissa, joten kasvaessaan maatilan arjen keskellä Renee oppi tekemään töitä jo pienestä asti. Renee oli aina innokas apulainen kaikissa maatilan töissä, ja sitä kautta Reneestä tuli ahkera ja hänelle kehittyi korkea työmoraali. Puoliverisestä perheestä kun oli, Renee meni ennen Tylypahkaa myös jästikouluun ollakseen valmis opiskeluun Tylypahkassa myöhemmin. Renee oli hyvä oppilas, mutta hänen keskittymiskykynsä ei aina riittänyt tunneilla. Tietäen, että hänen täytyi pitää salaisuus siitä, että hän oikeasti oli noita, vaivasi myös pienen tytön ajatuksia. Siitä huolimatta Renee teki töitä koulun eteen ja oppi kaiken mitä hänen jästikoulussa piti oppiakin. Kun Reneen veli James lähestyi ikää, jossa velholapset lähtivät Tylypahkaan, Merrillin perhe myi lammastilansa ja muutti Lontooseen, jotta lasten koulunkäynti helpottuisi. Renee hyvästeli lapsuudenkotinsa haikein mielin, mutta tietyllä tavalla häntä kiehtoi myös elämä kaupungissa, maalaiselämän jälkeen.
Matkallaan Tylypahkan pikajunassa Renee oli samaan aikaan innokas ja peloissaan. Ajatus siitä, ettei tarvitsisi enää huolehtia siitä, että muille selviäisi hänen olevan noita, oli helpottava, mutta samalla Renee oli jännittynyt uuden ympäristön takia. Hän ei ollut lapsena esittänyt taikuuden merkkejä ollenkaan niin vahvasti mitä veljensä James ja Renee oli hermostunut, että pärjäisikö hän Tylypahkassa ollenkaan. Tylypahkan suuressa salissa Renee lajiteltiin Puuskupuhin tupaan. Ahkerana, tunnollisena ja kaikin puolin kunnollisena noidanalkuna Renee sopeutui puuskupuhiksi oikein hyvin. Renee sai helposti kavereita niin oman tupansa sisältä kuin muiden tupien edustajista, ja näistä kavereista on jäänyt Reneen elämään pysyvästi hyvän ystävän roolissa. Reneen huolet siitä, että pärjäisikö hän Tylypahkassa, osoittautuivat melko turhiksi. Hänen yleinen kiinnostuksensa kaikkea kohtaan, ahkeruus ja tunnollisuus koulutehtävissä takasivat sen, että tulokset pysyivät kohtalaisina elleivät jopa hyvinä. Myös tupatovereiden tuki ja apu olivat korvaamattomia toisinaan. Keskittymiskyvyn puute aiheutti toki ongelmia Tylypahkassakin, mutta iän myötä Renee oppi keskittymään paremmin.
Kiinnostuneena monesta asiasta, Renee haali kouluaikoinaan paljon harrastuksia itselleen. Hän oli kaksi vuotta (4. ja 5. vuoden) tupansa huispausjoukkueen pitäjä, oli mukana monessa erilaisessa kerhossa ja muussa vapaa-ajan toiminnassa ja lisäksi hän kuljetti kameraa mukaansa melkein joka paikkaan. Renee oli 9-vuotiaana saanut joululahjaksi kameran sellaista toivottuaan, ja läpi Tylypahkankin se sama kamera kulki Reneen mukana. Ei ollut ollenkaan epänormaalia törmätä pimeään luokkahuoneeseen, jossa Renee oli kehittämässä ottamiaan kuvia, joko tavallisiksi jästivalokuviksi tai liikkuviksi taikamaailman versioiksi. Epäonnistuneet, huvittavat tai muuten vain kuvat, joita Renee ei halunnut pitää itsellään omassa albumissaan, hän levitti ympäri Tylypahkan linnaa vaivihkaa. Ei vaadittu suuria salapoliisintaitoja arvata, kuka teippasi valokuvia ympäri linnaa, mutta melko harva siitä loukkaantui, ehkä vahtimestaria lukuunottamatta.
Valmistuttuaan Tylypahkasta keskiarvoa noudattavin tuloksin vuonna 1979, Renee jäi tyhjän päälle. Hän ei tiennyt mitä elämältään halusi ja totta puhuen Tylypahkan ulkopuolinen suuri maailma pelotti häntä. Noin puolisen vuotta aiemmin Reneen vanhemmat olivat kyllästyneet kaupunkielämään, kun heidän entinen tilansa oli tullut jälleen myyntiin ja he ostivat lammastilansa takaisin. Renee ei Tylypahkan jälkeen voinut muuta kuin palata takaisin lapsuudenmaisemiinsa ja miettiä, mitä elämältään haluaisi. Pari vuotta Renee teki töitä kaikenlaisissa paikoissa. Hän auttoi paljon vanhempiaan maatilan kunnossapidossa ja toisinaan myös lampaiden hoidossa. Renee halusi mielellään pysytellä jästimaailman puolella, sillä Voldemortin kylväessä kauhua velhomaailman puolella, hän tunsi olonsa turvallisemmaksi jästimaailmassa, pienessä irlantilaiskylässä. Renee sai pian työpaikan paikallisessa pubissa, jossa hän tiskasi astioita ja tarjoilikin toisinaan kiireisinä päivinä. Renee sai tehdä paljon töitä, ennen kuin löysi oman kutsumuksensa ja tiesi mitä halusi tehdä, ja sekin tapahtui oikeastaan vahingossa. Vuoden 1982 keväällä Renee luki Päivän Profeettaa ja sattui huomaamaan, että lehti haki itselleen valokuvaajan sijaista. Renee oli siihen mennessä totaalisen kyllästynyt hanttihommiin kylän pubissa, ja Voldemortin kukistuttua vähän aiemmin, hän oli liikkeellä iloisemmi mielin ja valmiina palaamaan kunnolla velhomaailmaan. Ei Reneellä varsinaisesti ollut mitään syytä olla huolissaan itsestään tai perheestään Voldemortin ollessa vallassa, mutta siitä huolimatta hän halusi pysytellä jästien keskuudessa.
Renee vastasi Päivän Profeetan työpaikkailmoitukseen ja näytettyään joitain ottamiaan kuvia, hän pääsi vakituisen valokuvaajan sijaiseksi tämän jouduttua sairaslomalle. Renee alkoi miettiä, onnistuisiko saamaan harrastuksestaan työn ja puolen vuoden sijaisuuden jälkeen hänelle tarjottiin vakituista paikkaa Profeetan valokuvaajana. Yksi lehden kuvaajista oli hetken päästä jäämässä eläkkeelle ja Renee pääsisi täyttämään eläköityvän valokuvaajan paikan. Siitä lähtien Renee on toiminut valokuvaajana Britannian velhomaailman tärkeimmälle lehdelle. Saatuaan vakituisen työpaikan hän myös muutti Lontooseen pieneen ullakkokaksioon, jonka kirkkailla väreillä maalatut seinät saivat vuosien varrella koristeekseen paljon Reneen ottamia valokuvia niin ihmisistä, luonnosta kuin maisemistakin. Renee viihtyi Lontoossa ja asettui sinne mielellään, varsinkin kun myös hänen veljensä oli maisemissa. Renee käy usein tapaamassa vanhempiaan Irlannissa aina kun töiltään ehtii. Valokuvaajan työ ei ole varsinaisesti stressaavaa, mutta Renee on oppinut olemaan aina valmis lähtöön, kun jotain mielenkiintoista jutunaihetta on ja joku toimittajista ilmoittaa sellaisesta hänelle. Lisäksi Renee käyttää mielellään paljon aikaa kehittäen omia kuviaan itse, vaikka Profeetalla olisi toki ihmisiä tekemään se hänen puolestaan. Renee haluaa kuitenkin saattaa koko prosessin loppuun alusta loppuun aivan itse, joten hänet tunnetaan siitä, ettei hänen kuviinsa saa mennä koskemaan ainakaan ilman lupaa.
Vuoden 1995 alussa Renee huomaa yllättäen olevansa raskaana, ja vaikka isästä ei ole tarkkaa tietoa, Renee päättää pitää lapsen. Hän ei koe olevansa valmis äidiksi, mutta ei myöskään valmis luopumaan lapsesta, joten äitiyden opettelulle ei jäänyt vaihtoehtoja. Elokuun 23. päivänä vuonna 1995 maailmaan syntyy pieni poika, jonka nimeksi annetaan Jesse Adrian Merrill.
