Hiippailua Salaperäisyyksien osastolla

// Lestrangen Rouva jos änkisi itsensä mukaan : p //

Maanantai, 17. kesäkuuta, 1996 [muutamia tunteja ennen potterin ja tuon jengin paikalle saapumista ]

Rabastan ei ollut yhtään yllättynyt, että hänet oli jotenkin nakitettu Bellatrixin seuraan. Kai oli yleisesti tiedossa miten hän ei mielellään viettänyt ainakaan kahden kesken aikaa tuon kanssa ja varsinkaan jos kyse oli jostakin kuolonsyöjä hommista. Rabastan ei pelkästään inhonnut tätä veljensä vaimoa, mutta myös hieman kammoksui, vaikka yritti kyllä olla näyttämättä moista tunnetta varsinkin muiden kuolonsyöjien läsnäollessa. Kukan täysjärkinen ei voinut olla olematta hiukan varuillaan Bellatrixin seurassa paitsi jos ei ollut vielä päässyt tutustumaan lähemmin.. Raba kuitenkin oli päättänyt pitää pientä etäisyyttä siltä varalta, että jotain tapahtuisi ja vieläpä sillä verukkeella, että toisenhan oli tultava hiukan kauempaa perästä jotta varmasti näkisi jos joku vaanisi heidän takanaan. Typerä tekosyy sinänsä kun tuskin kukaan niihin aikoihin oli salaperäisyyksien osastolla.. koskaan ei kuitenkaan voinut olla liian varovainen. Tai niin mies oli ainakin varautunut sanomaan jos hän Bellan mielestä vain mateli jäljessä tekemättä mitään.

Voldemortilla oli jonkinlainen suunnitelma saada käsiinsä sen Potterin pojan ennustus, mutta suunnitelmasta Rabastan ei sen enempää tiennyt kuin, että poika oli saatava houkuteltua salaperäisyyksien osastolle. Kuitenkin ennen kuin moinen suunnitelma voitiin toteuttaa oli ollut ilmeisen välttämätöntä varmistaa, että kukaan ylimääräinen sattuisi olemaan paikalla ja pilaamassa Voldemortin suunnitelmia. Olisihan se tosiaan ollut ongelmallista jos ministeriön porukkaa olisi nurkissa pyörimässä kun muut kuolonsyöjät saapuisivat paikalle.
Rabastan kohotti katseensa Bellatrixin selkään ja värähti hiukan, ihme kyllä ei unohosta nähdessään tuon, vaan kylmästä. Edellisestä ovesta sisään tultua oli tullut yllättävän viileää ja mies kohotti katseensa ylös vain huomatakseen vain ympärillään hyllyrivejä toisensa perään ja niitä tuntui vain olevan loputtomiin asti.

" .. Ennustushuone? Täälläkö siis on se mitä Voldemort havittelee", Rabastan oli äkkiä pysähtynyt tajuttuaan minne he olivat päätyneet ja odottamatta edes vastausta asteli lähimmän hyllyn luokse uteliaana tutkimaan tarkemmin. Ennustuksista toiset näyttivät hohkaavan jonkinmoista sisäistä valoa, mutta osa oli aivan pimeänä. Yhtä pimeänä kuin suurin osa koko tästä suuresta huoneesta jonne ei näyttänyt tuovan valoa kuin jokaisen rivin päässä oleva kynttilä sekä ne heikosti loistavat ennustuspallot.

Hetkeksi Rabastan oli kokonaan unohtanut mikä heidän tehtävänsä oikein siellä edes oli ja lähti astelemaan kahden hyllyn väliä toiseen päähän molemmille puolilleen kurkkien. Joku näistä pölyisistä lasipalloista siis olisi se mitä Voldemort havitteli? Mies ei voinut olla naurahtamatta itsekseen katsellessaan hyllyriviä ylöspäin ja pohtiessaan miten kummassa näiden kaikkien joukosta mahtoi löytää juuri sen oikean. Rookwood oli kyllä varmasti vuodattanut kaikki tietämänsä tiedot lordille, joka nyt takuuvarmasti tiesi miten saada ja löytää oikean ennustuksen, mutta Rabastania hiukan kismitti kun ollut itse tajunnut aikaisemmin olla tarpeeksi utelias mennäkseen utelemaan näistä asioista Rookwoodilta, vaikka hän tuskin olisi saanut kovin paljoa irti tuosta. Luultavasti mies olisi vain ilmoittanut kertoneensa heidän herralleen jo kaiken tarvittavan ja Rabastan voisi vain olla tunkematta nokkaansa joka asiaan ja tehdä vain sen mitä käsketään.

// toivottavasti tosta saa jotain tolkkua.. en oo tottunu alottelemaan .,D //