Hiljainen aamupäivä

[3.8.1995, torstai. Mukaan herra Sirius Musta. Muitakin saa liittyä jos haluaa!]

Jos joskus kaipaat rauhaisaa aamupäivää, niin silloin sinun kannattaa erityisesti varoa astumasta Kalmanhanaukio kahdentoista vaikutuspiiriin. Toinen mitä kannattaa varoa on tietenkin Kotikolo, mutta nyt tässä tapauksessa ja tässä vuodessa, kannattaa pysytellä kaukana ensinmainitusta.
Talo oli kaikenkaikkaan aika tyhjillään sinäpäivänä, sillä useat olivat töissä ja mm. rouva Molly Weasley oli lähtenyt tyttärensä Ginnyn sekä nuorimman poikansa Ronin kanssa ostoksille. Olipa rouva yrittänyt saada kaksospoikiaankin mukaan, sillä nämä tarvitsivat kipeästi uusia kaapuja alkavaa lukuvuotta varten. Pojat olivat kuitenkin kieltäytyneet kunniasta, sillä verukkeella että heidän täyty kirjoittaa kotiaine muodonmuutoksista. Läksy oli kyllä todenperäinen seikka ja sen rouva Weasley tiesikin, sillä oli heti loman alkajaisiksi kerännyt pojiltaan tiedot kesäksi tulleista läksyistä. Ainoa ongelma tässä nyt oli se ettei pojilla ollut aikomustakaan käyttää hienoa, äiti-vapaata iltapäiväänsä läksyjen teossa. Heillä oli totta vieköön parempaakin tekemistä ja sitäpaitsi professori McCarmiwa pistäisi heidät kuitenkin jälki-istuntoon heti ensimmäisenä päivänä olivat he tehneet läksynsä tai eivät.

Talon tyhjennyttyä (tai niin kaksoset ainakin uskoivat jos lukuun ei ottanut yläkerrassa asustelevaa Hiinokkaa), Fred ja George olivat valloittaneet tuon synkän Mustan sukutalon olohuoneen käyttöönsä. Tänään he testasivat uusinta keksintöään, mottaavaa kaukoputkea. He olivat koko edellisen yön miettineet kuinka se käytännössä toteutettaisiin, mutta koska heillä oli vielä jonkinverran itsesuoheluvaistoa tallella, he eivät uskaltaneet alkaa taikomaan jottei heidän äitinsä heräisi.

"Noniin George, katso putkeen ja.."
"Miksi luulet että minä aion katsoa putkeen, jonka itse kehitin mottaamaan sinne katsovaa?"
"No mutta velihyvä pitäähän meidän nyt tietää että se toimii ennen kuin viemme sen markkinoille."
"Hyvä herra Weasley, olen vakaasti sitä mieltä että se on sinun vuorosi testata.."
"No hyvä on," Fred myöntyi lopulta hyvin martyyrimäisesti, "ota mustelmanpoistaja hollille. Luulen että sitä tarvitaan pikapuolin." George nappasi sohvalta keltaista tahnaa sisältävän purkin näyttäen sitä Fredille.
"Hieno homma," Fred sanoi vetäen syvään henkeä ja.. kumartuen sitten hitaasti kaukoputken puoleen.
"Tähän pitää kehittää jokin.." Fred ei saanut päätettyä lausettaan kun kaukoputken päästä lennähti äkkiä punainen nyrkkeilyhanska, joka iskeytyi suoraan hänen naamaansa. Fred lennähti iskun voimasta selälleen pidellen nenäänsä, josta tursusi verta enemmän tai vähemmän. Fred ojensi ensin pinnauspurtavista tutun puoliskon, joka lopetti nenäverenvuodon. Kun veri oli lakannut tursuilemasta, Fred nousi istumaan ja George iski keltaista tahnaa hänen kasvoihinsa.
"Olit sanomassa?" George kysyi pyöritellessään purkin kantta kiinni.
"Toimii," Fred sanoi tökkien nenäänsä murtumien varalta, "mutta olin sanomassa että putken läpi täytyy nähdä jotakin.. Nyt se oli vain mustaa."
"Totta.." George sanoi mietteliäänä.
Hetken kuluttua (Fredin naama muistutti enemmän pandakarhua kuin ihmistä koska mustelmanpoistaja ei ollut vielä alkanut vaikuttaa) pojat olivat tehneet jonkinsortin muutoksia kaukoputkeen ja jälleen kerran alkoi kina siitä kumpi joutuisi katsomaan putkeen. George oli sitä mieltä että Fred voisi katsoa uudestaankin koska tämän naama oli jo valmiiksi ruhjottu. Fred taas ajatteli että se oli yksinkertaisesti Georgen vuoro.
"Mutta hei!" George äkkiä hihkaisi tuttu palo silmissään, "oijoi.. minä tiedän!"
"Hyvä sitten voitkin katsoa put-.."
"Eiei," Geoge keskeytti, "annetaan.. hehe.. Rouva Mustalle kunnia katsoa mitä putken päässä näkyy!" Ajatus miellytti Frediä niinkin paljon että pojat pistivät homman heti samalla minuutilla käyntiin. He nostivat putken ylös varomatta katsomasta siihen ja kuljettivat sen sitten varpaillaan hiipien eteisessä sijaitsevan, peitetyn taulun eteen. Fred kurkkasi verhon raosta ja totesi että rouva Musta oli edelleen untenmailla. Pojat asettelivat kaukoputken Mustan kuvajaisen eteen ja sitten kääntyivät katsomaan toisiinsa.
"Entä nyt?" Fred kuiskasi niin hiljaa että voisi melkein sanoa että hän näytti huulillaan sanat sen sijaan että olisi sanonut ne. George mietti hetken ja kohautti sitten olkiaan. Fred alkoi yhtälailla pälpättää äänettömästi ja George pyöräytti silmiään.
"Ei," hän kuiskasi, "odotetaan vain kauempana. Kun hän herää, hän varmasti katsoo tauluun."
"Epävarma suunnitelma mutta.. no mitäs muuta voimme tehdä," Fred kuiskasi yhtä hiljaa ja niinpä pojat käppäilivät portaikon alimmille rapuille ja alkoivat kyttäämään josko rouva Musta heräisi pikapuoliin..

Annettuaan Kalmanhanaukion killan käyttöön talossa oli ollut aika ajoin joko aivan liian hiljaista tai sitten niin ahdistavan meluisaa, että oikein tiennyt minne kaikkea paeta. Siriuksen onneksi Hiinokka oli kuitenkin näiti hiljaisimpia asukkeja ja vaikka talo oli sinä aamuna ollutkin rauhallinen oli mies silti Hiinokan ruokittuaan jäänyt pitämään hevoskotkalle seuraa. Musta oli todennut myös, että oli parempi lukita itsensä yläkertaan välillä rauhottumaan kun alkoi käpy liiaksi palamaan sen suhteen , ettei minnekkään olisi saanut poistua. Hiinokka tuntui siis olevan oikeasti ainut ,joka ymmärsi hänen tuntemuksiaan kun joutui olemaan suljettuna hänen talonsa yläkertaan.. jos nuo otukset ylipäätään mistään muusta kuin ruuasta ymmärsivät. Kuin olisi tajunnut Siriuksen loukkaavat ajatukset lajiaan kohtaan Hiinokka oli kääntänyt hetkeksi katseensa vieressään seisovaan pitkään mieheen ja jäänyt jäniksen suolet nokastaan roikkuen tuijottamaan tuota. " Olen pahoillani Hiinokka. Olet sinä hieno eläin", Sirius naurahti huomattuaan hevoskotkan tiiviin tuijotuksen eikä tuo näyttänyt siltä, että päästäisi miestä lähtemään ilman lepettelyä. Viimeiseksi Sirius halusi suututtaa Hiinokan, muuten hän ei voisi karata talon melskettä oikein minnekkään, joten tuo laski kätensä otuksen päälaelle ja taputti kevyesti luvaten että toisi ensi kerral jotakin vielä parempaa kuin jäniksen [ jota ei toivottavasti oltu tarkoitettu heidän lounaakseen!]. Vasta hevoskotkan laskettua katseensa takaisin auki revittyyn jäniksen raatoon Sirius huokaisi helpotuksesta ja peruutti ulos
yläkerran huoneesta jättäen Hiinokan nauttimaan ruokansa loppuun.

Sirius sulki oven perästään visusti kiinni ettei ainakaan Oljo pääsisi kiusaamaan eläin raukkaa vaikka sillä reissulla saattaisi Oljolle käydä pahemmin kuin Hiinokalle ja ajatus Oljosta hevoskotkan ruokana sai miehen hymyilemään hiukan. Astellessaan portaita alas tuo äkkäsi puolessavälissä tiensä tukkivan jokin kummallinen kapistus jonka lähemmäs päästyään totesi olevan kaukoputki, mutta mitä sellainen teki portaikossa ja mistä se oli ylipäätänsä tullut ,koska hän ei semmoista muistanut nähneensä muuallakaan ennen. Mies kohotti katseensa hetkeksi kaukoputkesta tauluun joka sen takana oli eikä kyllä tiennyt pitäisikö hänen olla yllättynyt siitä jos tämä paljastausi joksikin Oljon typeräksi ideaksi. ' Emäntä tahtoi vain jotakin millä voisi paremmin tarkkaila talon tapahtumia..', Sirius pystyi kuulemaan jo sen sanomassa ja tuon oli pakko varmistaa, että verho tuon äidin muotokuvan edessä olisi varmasti vedettynä kiinni ennen kuin kääntyi takaisin mystisen kaukoputken puoleen. Mies haroi hiuksiaan hetken mietteliäänä ja käänsi kaukoputken lopulta itseensä päin tietenkään tietämättä mitä olisi tuleman kun hän siitä kumartuisi vilkaisemaan. Tosiaan, Siriukselle tusi aivan yllätyksenä kun punainen nyrkkeilyhanska iskeyty kaukoputkesta hänen naamaansa sen sijaan, että hän olisi ehtinyt tutkimaan kaukoputken avulla ympäristöään. Iskun voimasta Sirius oli horjahtanut portaikkoon takanaan ja maatessaan siinä miehelle ei jäänyt enää epäselväksi ketä.. tai paremminkin ketkä olivat kaukoputken paikalle tuoneet.

"Oljo olisi kyllä varmaan ehtinyt pelastamaan äitini tältä kohtalolta", mies totesi parahtaen noustessaan istumaan ja tuon äänessä kuului pieni huvitteneisuus.

Fred ja George eivät oikein tienneet mihin päin singota sijoiltaan huomatessaan että Sirius Musta oli sittenkin edelleen talon sisäpuolella ja lähestymässä uhkaavasti rouva Mustan muotokuvaa ja tämän edessä olevaa kaukoputkea. George oli nousemassa varoittamaan Siriusta, mutta Fred veti hänet alas. Jos he alkaisivat säheltämään, rouva Musta kirkuisi vielä seuraavalla viikollakin. Toisaalta.. niinhän tuo naisen irvikuva olisi muutenkin kiljunut mikäli heidän testinsä olisi onnistunut.

Vaikkei rouva Musta päässytkään testaamaan kyseistä kaukoputkea, tämän poika kyllä sai aikamoisen tällin tutustuttuaan tähtitaivaan ihmeelliseen maailmaan. Mitä ihmettä mies oli ajatellut kajottuaan epäilyttävällä paikalla olevaan kaukoputkeen?! Vieläpä talossa, joka sisälsi enemmän pimeää magiaa kuin mikään muu sillä kadulla.. ja jossa todellaki vaikuttivat Weasleyn kaksoset.

"Mitä tehdään?" George kysyi Frediltä kaksikon katsellessa tällin saaneen Siriuksen kömpimistä istualleen portaikossa. Mies näytti.. ehkä.. hymyilevän kenties? Fred viittoi Georgea seuraamaan ja nousi sitten ylös piilostaan.
"Mitä näkyi?" hän kysyi mitä viattomimman kuuloisena. Kaksoset kapusivat muutaman portaan ylös katsahtaen kaukoputkeaan. Fred niiskaisi ja hieraisi mustelmien keskeltä töpöttävää nenäänsä. George sen sijaan ojensi Siriukselle mustelmanpoistaja-purnukkaa.
"Kannattaa levittää tätä saman tien," George ohjeisti, "niin mustelmat eivät ehdi turvottaa naamaasi kaksinkertaiseksi." Fred osoitti omaa naamaansa.
"Tunnin päästä yhtä komea kuin aina," hän sanoi virnistäen. Äkkiä kaksoset hyppäsivät melkein ilmaan kun heidän korvanjuurestaan alkoi armoton kiljuminen. Rouva Musta oli ilmeisesti herännyt kaikkeen siihen ryminään ja jutusteluun! Ai että miehet unohtivatkin puhua ääneti muotokuvan edessä..
Fred ja George tarttuivat toisella kädellään kaukoputkeen pidellen toisella kädellään korviaan. He kipittivät nopeasti raput alas ja takaisin olohuoneeseen, jossa Mustan kirkuna ei välttämättä kuuluisi niin kovana..

Sirius kohotti katseensa ylös Weasleyn kaksosiin noiden ilmestyessä paikalle. Olisihan hänen pitänyt jo heti arvata, että outo kaukoputki keskellä portaikkoa olisi jokin noiden juoni ja aikamoinen temppu oli ollutkin. Mies nappasi kiitollisena purnukan Frediltä, joka näytti siltä että oli itsekkin saanut osansa tuolta kaukoputkelta ja päätti olla hetkeen itse vilkaisematta peiliin jottei tarvisi nähdä kuinka naurettavalta näytti. " Tästä olisi tuskin seurannut mitään kovin hyvää jos teidän temppunne olisi onnistunut niin kuin olitte suunnitelleet", Sirius sanoi ja avattuaan mustelmanpoistaja-purnukan lykkäsi sormensa sen kellertävään sisältöön ja läästi sitä arastavalle naamalleen.

Sen enempää Sirius ei siinä ehtinytkään sanomaan kun muotokuva viereisellä seinällä alotti kovan kirkunansa. Oli äiti siis sittenkin herännyt nokosiltaan. Weasleyn poikien jo juostua kiljumiselta pakoon kaukoputken kerä Sirius vasta nousi rappusilta seisomaan ja sulki purnukan kannen. " Ole nyt vain HILJAA!", mies ärähti ja sai pienen kamppailun jäleen kiskaistua auki lennähtäneet verhot takaisin äitinsä muotokuvan eteen. " Karmea akka..", mies mutisi mennessään rappuset alas ja suuntasi kulkunsa noiden kahden keppostelijan perästä olohuoneeseen.

Sirius Musta jäi seisomaan olohuoneen oviaukolle hetkeksi ja mietti sopivaa aloitusta. Hän oli itse aina ollut se jota oltiin nuhtelemassa kaikenlaisesta ja tiesi vallan hyvin, että sanoi mitä tahansa ne luultavemmin menisivät ihan kuulemattomille korville ja näiden kahden tapauksessa olisi kai ollut vain parasta jättää kaikki Mollyn huoleksi.
"Tuo teidän temppunne ei ollut kovinkaan järkevä", mies lopulta aloitti ja piti yllättävän hyvin omasta mielestään vakavan naaman ja ristipä vielä käsivartensakkin osoittaakseen että nyt ei pelleilty. "Ymmärrättekö yhtään mitä siitä olisi voinut seurata jos äiti olisi katsonut siihen minun sijastini? Sitä huutoa ei olisi saatu loppumaan edes polttamalla taulua!", Sirius saarnasi pitäen katseensa vuoroin Fredissä ja vuoroin Georgessa

Kaksoset kuulivat olohuoneesta käsin kuink Sirius karjui muotokuvalle. He vilkaisivat toisiinsa naurahtaen pienesti. Tämä oli oikeastaan arkipäivää siinä talossa.. ja yleensä se tosiaan oli Sirius, joka karjui äidilleen. Muita tuo kamala akka ei suostunut edes kuuntelemaan. Tämä kiljuminen oli sitäpaitsi hyvinkin easyä verrattuna normaaleihin päiviin. Yleensä Musta pyrki haukkumaan kaikki läpi sen sijaan että tyytyisi vain kiljumaan.
Viimein, hetken kuluttua kirkuna lakkasi joskin korvissa se soisi vielä seuraavankin päivänä. Kohta Sirius asteli huoneeseen jääden norkoilemaan oviaukkoon sen näköisenä kuin miettisi jotain. Kaksoset olivat kumartuneet kaukoputkenasa puoleen ja vilkaisivat nyt Siriusta ja sitten toisiaan ja sitten katse taas Siriukseen.
Äkkiä mies alkoikin puhua ja puhui ilmeisesti jonkun muun suulla kuin omallaan. Mitä ihmettä? Toruiko heitä Sirius Musta?! Kaksoset nyökkäilivät hyvinkin ymmärtäväisen näköisinä toisen puhuessa, mutta heti toisen lopetettua heidän kasvoilleen nousi identtiset hymyt.
"Ei ole totta.." George sanoi epäuskoisena.
"Ei niin.." Fred säesti.
"Ei voi olla!"
"Sirius hei, mitä tapahtui?" Fred kysyi hämmästyneellä sävyllä, "et sinä ennen noin tosikko ole ollut!"
"Et ainakaan kuuleman mukaan!"
"Vai mikä se kelmien kartta oli ja miksi ihmeessä McCarmiwa niin monesti on verrannut meitä sinuun ja Harryn isään?"
"Ja hei.. Sinulla täytyy olla meidän äitin sävy äänessäsi.. Eikä toruminen muutenkaan sovi sinulle!" pojat jatkoivat Siriuksen teilaamista.
"Sitäpaitsi.. Ei me haluttu satuttaa ketään," Fred vielä puolustautui mitä viattomin ilme kasvoillaan. George vetäisi samaisen ilmeen omille kasvoilleen ja lisäsi "ajateltiin ettei muotokuvaa satu jos sitä lyö pehmustetulla nyrkillä.." Kaksoset räpyttelivät kiivaasti silmiään kyykistyneinä kaukoputken puoleen.

Ennen kuin Sirius oli edes avannut suutaan tuo oli ollut melko varma, ettei häntä otettaisi kovin vakavasti ja nähdässään kaksosten leveät hymyt tuota hiukan jopa kadutti kun oli mennyt avaamaan suunsa. Vaikka hän oli monesti saannut todistaa nuhteluita, omiaan ja muiden oli kumma kun hän ei osannut jo ulkoa kaikkia konsteja joilla saisi nuoremmat ruotiin! Mies oli jo jatkamassa, heittääkseen jotakin oikein nasevaa kommenttia kaikenlaisista vaaroista ja vahingoista joita olisi kuitenkin voinut sattua, mutta ennen kuin tuo ennähti avata edes suutaan oli George ehtinyt ensin. Vuorotellen nuo molemmat sanoivat sanasen kummastellen mitä miehelle oikein oli tapahtunut ja kaksosten mainitessa kelmienkartan ja McGarmiwan Sirius käänsi hetkeksi katseensa voidakseen nauraa hiljaa itsekseen tyhmyydelleen. No tietysti Fred & George olivat saaneet kelmienkartan käsiinsä ja kuulleet hänen kouluaikaista touhuistaan joten hänellä ei kauheasti ollut varaa torua muita pikku kepposista.

" No hyvä on ehkä minun on parempi jättää torumiset teidän äidillenne", Sirius sanoi poikien lopetettua puhumisen ja palasi rennoksi omaksi itsekseen hyvillään. Vakavana oleminen ei sekään sopinut oikein. "No nyt kun tämä saarnaaminen on hoidettu alta on pakko kehua tuota teidän keksintöänne. Aivan nerokas idea!", mustan kasvoille oli noussut innostunut poikamainen virnistys tuon kehuessa kaksosten aikaansaannosta ja harmitteli perään kun oli tullut sotkeneeksi kokeen. Olisi se ollut kunnon kaaos jos äiti olisi siitä tällin saanut eikä hän!

Ilmeisesti poikien viattomaakin viattomammat silmien räpytykset tehosivat tuohon edellisen sukupolven Tylypahka-raggariin, sillä Sirius ei enää jatkanut yrittämistä. Sen sijaan mies lupasi jättää torumisen poikien äidille, mikä sai pojat hieman.. Ei nyt pelokkaiksi mutta ehkä hieman hermostuneiksi. Molly Weasley kun ei ollut läheskään yhtä helppo pala purtavaksi kuin muut vanhemmat ihmiset.. varsinkaan jos nainen sattui olemaan toruttavien äiti! Ennen kuin Fred ja George kuitenkaan ehtivät alkaa edes ajattelemaan että maanittelisivat Siriuksen jättämään sen aamun metkuista kertomisen sikseen, Sirius jatkoikin.. Ja tällä kertaa kehui poikien uusinta keksintöä jälleen rentona itsenään!
Äidin kiukusta punertavat kasvot ja päästä pullistuvat silmät katosivat siinä samassa poikien mielestä eikä heidän korvissaankaan enää kuulunut sitä tavanomaista saarnaa, minkä heidän äitinsä heille yleensä luki. Sen sijaan pojat vilkaisivat toisiaan tyytyväisesti hymyillen ja käänsivät sitten hehkuvat kasvonsa Siriukseen.
"Noniin nyt menetit sitten viimeisetkin aikuisen uskottavuutesi," George naurahti ja kaksoset nousivat seisomaan kaukoputken vierestä.
"Mutta kiitos vaan," lisäsi Fred leveästi hymyillen, "ja vaikka idea menikin vähän mönkään.."
".. emme kiellä etteikö sinun mottaamisesi olisi ollut sekin melkein yhtä hauskaa," George päätti veljensä puheen.
"Oikeastaan se että putki mottasi sinua eikä arvon rouva Mustaa," Fred aloitti mietteliäänä jolloin George taas jatkoi:
".. osoittautui jokseenkin hyödyllisemmäksi! Koska kyseessähän tosiaan oli testi.."
".. emmekä me millään olisi saaneet rouva Mustalta järjellistä vastausta," Fred lopetti.
"Joten miten on?" George kysyi, "mitä siellä putkessa sitten näkyi? Tähtien lisäksi siis.." Fred virnisti.
"Vai näkyikö siellä oikeastaan yhtään mitään?"

Siriuksen kehut olivat tainneet tulla hiukan yllätyksenä ja selväksi taisi tulla ,ettei miehen aikeissa ollut kannella tästä eteenpäin. Ei suinkaan, jos Molly nyt saisi tietää saattaisi tämä kaukoputki hanke jäätyä hetkeksi ja poikien ahkerointi olisi silloin mennyt aivaan hukkaan.
" No ehkä minun on turha esittää aikuisempaa mitä olen", Sirius naurahti ja asteli ovensuusta lähemmäs kierrellen kaukoputkea melkein naama siinä kiinni, mutta varoen kuitenkin jos siihen olisi vielä jotakin muita yllätyksia asenneltuna.
"Teille minä tosiaan satuin paikalle kuin tilauksesta, mutta en halua mitenkään ylpeillä sillä ,että pelastin äitini tältä.. luulen että olisin ehkä nauttinut jopa siitä kiljunasta kun olisi nsaanut selville miksi se akka oikein rääkkää taas kuulohermojamme", Musta sanoi ja nosti virnistäen katseensa taas Weasleyn poikiin. James olisi kyllä varmaan pitänyt noiden seurasta, nämä kaksi vetivät vertoja jo melkein heidänkin tempuilleen. Sirius oli samaa mieltä noiden kanssa myöskin siinä ettei Rouva mustasta olisi kauheasti ollut kertomaan kaukoputken toimivuudesta ja mitä siitä oli nähnyt vaikka ei paljoa kertomista edes olisi ollut.
"Ei mitään. Siinä ei ehtinyt näkemään mitään.. se nyrkki sinkoutuu sieltä aivan liian nopeasti", mies antoi vastauksensa noiden kysymykseen ja samalla myöskin kertoneeksi mikä oli hänestä syynä siihen ette mitään näkynyt.

Kaksosten pettymykseksi Sirius sanoi ettei kaukoputkesta ehtinyt nähdä mitään ennen kuin tälli iskeytyi.. Sinällään tuohan oli aivan tosiasia. Nyrkki tuli nopeasti ja aluksi se oli ollut tarkoituskin.. Mutta mitä jos katsoja näkisi ensin jotakin hänelle mieluisaa ja juuri kun olisi uppoamassa.. Kaksosten pettyneille kasvoille nousi innostunut ilme kun kumpainenkin keksi saman asian omissa pienissä aivoissaan.
"Kiitos, todella tärkeää tietoa!"
"Niin todella," Fred säesti, "odotappas hetkinen.." Kaksoset kyyristyivät jälleen kaukoputken ylle eikä aikaakaan kun he nousivat jälleen ylös.
"Nyt sen pitäisi toimia paremmin," George sanoi, "asensimme sen niin että iskun tulossa kestää hieman kauemmin.."
".. ja jos loitsu on onnistunut oikein,"
".. kaukoputki näyttää kullekin katsojalle sen, mitä nämä eniten haluavat nähdä."
"Ideana olisi että katsoja uppoutuu täysin näkemäänsä ja juuri kun he ovat näkemässä jotakin.."
George teki käsillään iskua muistuttavan liikkeen Fredin naamaa kohti antaen samalla asiaankuuluvan ääninäytteen. Fred esitti kuinka olisi muka saanut osuman.
"Nyt täytyisi vaan testata että tämä toimii käytännössä.." George sanoi mietteliäänä.
"Se olisi sinun vuorosi," Fred huomautti osoittaen sekä omaa mustaa naamaansa että Siriuksen kellertäviä mustelmia. George virnisti.
"No mutta vaikka minä saisinkin tällin niin ei se silti tarkoita että kaukoputki toimii," George sanoi, "täytyy saada useampia koekaniineja.. Harmi ettei olla Tylypahkassa."
"No, minun naamallani on tänään jo kokeiltu ihan tarpeeksi.. Onko ideoita, Sirius?"

Siriuksen kerrottua, ettei hän ollut ehtinyt noiden kaukoputkesta nähdä mitään ennen nyrkin iskeytymistä oli pojat hetken näyttäneet pettyneiltä, ilmeisesti ei siis parantelu ollut mennyt haluttuun suuntaan, mutta kauaa ei poikien kasvoilla nuo pettyneet ilmeet viipyneet kun nuo jo vaihtoivat katseita sen näköisinä, että molemmat olivat tainneet saada samankalataisen parannus idean yhtäaikaa. Sirius ei ehtinyt - eikä edes viitsinyt - kysyä mitä nuo olivat mahtaneet keksiä kun Weaslekyn kaksoset jo olivat kumartuneet takaisin tekeleensä puoleen tekemään tarvittavia säädöksiä jotta kaukoputki saataisiin toimimaan halutulla tavalla. Vaikka Siriusta tietysti kiinnosti mitä nuo kaksi aikoivat, pysytteli tuo silti turvallisen matkan päästä pojista koska kyse oli kuitenkin Fredistä & Georgista ja noiden keskeneräisestä keksinnöstä. Mies tosiaan toivoi, ettei hänen olohuoneensa olisi pian sen näköinen kuin siellä olisi taistellut kaksi kiimaista hevoskotkaa. Mitään kamalaa ei kuitenkaan Mustan onneksi tapahtunut tällä kertaa ja pojat ilmoittivatkin tehneensä pientä hienosäätöä aikaansaannokseensa. Kuulemma iskun tulossa kestäisi pitempään ja Sirius nyökkäsi hyväksyvästi sen kuullessaan. Se ainakin antaisi aikaa nähdäkkin jotakin.

".. kaukoputki näyttää kullekin katsojalle sen, mitä nämä eniten haluavat nähdä."
"Ideana olisi että katsoja uppoutuu täysin näkemäänsä ja juuri kun he ovat näkemässä jotakin.." , Weasleyn veljekset kertoivat ja demonstroivat nyrkin iskeytymistä äänitehostusten kera Fredin naamaa kohti.
Mies oli tästä parannuksesta kyllä innoissaan ja melkein toivoi ettei olisi ollut ensinmäisen parantelun koekaniini vaan vasta tämän, mutta uudestaan mies ei kyllä menisi tuohon kapistukeesn katsomaan ja ennen kuin tuo ehti itse kysymään kenellä tuota seuraavaksi aijottii testata olivat Weasleyn kaksoset ennätteneet ensin.
Sirius näytti hetken mietteliäältä ja kävi selvästi mielessään läpi ketä talossa mahtoi liikkua. Oljo ei kuitenkaan ollut tarpeeksi tyhmä mennäkseen tutkimaan moista, mutta kuka voisi olla..

Siriuksen kasvoille levisi pian taas se sama virnistys tuon keksiessä heille juuri sopivan uhrin testaamaan kaukoputken toimivuutta.
"Severus Kalkaros"

"Severus Kalkaros" Siriuksen sanat iskeytyivät kaksosten kalloihin kuin salama onttoon puuhun. Poikien kasvoille nousi mitä pirullisimmat ilmeet ja he katsahtivat toisiinsa nyökkäillen hyväksyvästi.
"Sirius, olet nero!" George tokaisi ylistäen.
"Oikea visionääri!" Fred naurahti katsahtaen mietteliäänä Georgea. Hän käänsi kuitenkin katseensa takaisin Siriukseen saatuaan Georgelta vastaukseksi saman kysyvän ilmeen.
"Milloin se koukkunokka tulee tänne?" Fred kysyi, "ja mitä muuta? Mihin me sijoitamme kaukoputken, jotta Kalkaros varmasti tarttuu syöttiin?"
"Niinpä! Se ei takuulla suostu katsomaan mihinkään, mikä liittyy jotenkin meihin.."
"Onhan sillä jo muutamien vuosien kokemus meistä ja meidän tekemisistämme vaikka harvoin hän on meitä rysän päältä kiinni saanutkaan.."
"Liekö koskaan?" George mietti. Fred törkkäsi tätä kyynerpäällä kuin ilmaisten että tämä oli nyt hieman karkaamassa aiheesta. Goerge havahtui takaisin siihen tilanteeseen.
"Mitä Kalkaros tekee ensimmäisenä kun tulee tänne?"

Kalkaros tosiaan olisi oikein hupaisa koekaniini, mutta tuon houkutteleminen kaukoputken ääreen ei ehkä olisikaan niin helppoa.
"Keittiöön?", Sirius kuitenkin ehdotti ja kurkki ulos olohuoneesta, ettei Kalkaros vain olisi päässyt vielä ilmestymään paikalle. Tuo kun oli joku hiiippailun mestari.
".. mahtaakohan se mies edes vaivautua käymään muuaalla ettei varmasta Musta pöpöt tartu", tuo virnuili ja kääntyi ovensuusta kaksosiin päin. Ongelmaksi saattoi kyllä tulla se, että Kalkaros voisi heti epäillä kaukoputken olevankin joku pila, mutta ehkä taas ei.
Sirius tokaisikin mietteensä ääneen ja lisäsisi, että oli se Kalkaros kuitenkin sen verran utelias, että menisi tunkemaan ruman nokkansa muiden asioihin taas kerran.
" Eiköhän se ihan uteliaisuuttaan päätä kurkata.. luulisin ja kannattaa ainakin yrittää"

"Keittiö kuulostaa hyvältä!" Fred sanoi katsahtaen keittiön suuntaan, "voisimme keittää kahvit tai jotain niin ehkä hän istuskelee pöydässä odottelemassa vaikka.. joitain kiltalaisia ja tylsyydessään päättää kurkata putkeen?"
"Mitä Kalkaros ylipäätään juo?" George kysyi, "jos minä olisin jonkun sortin liemiopettaja niin minä en joisi mitään, mikä ei ole omatekemääni."
"Mietitään sitä," Fred sanoi nostaen kaukoputken varovasti ylös, "enemmän keittiön puolella.."
Sen sanottuaan Fred lähti kohti Kalmanhanaukio kahdentoista keittiöpuolta ja George seurasi häntä. Päästyään keittiöön, Fred laski putken alas mutta pahaksi onnekseen putki tuntui tulkitsevan moisen lähinnä katseena ja Fred sai olkapäähänsä aikamoisen tällin.
Sadatellen toinen kömpi lattiatasosta ylös Georgen pidätellessä nauruaan. Eihän moinen nyt naurunasia ollut, nythän näytti siltä kuin putki löisi aina ja kaikkia! Silti, koska kaksosten mielet olivat niin pirulliset kuin olivatkin, George ei voinut olla hymyilemättä jopa veljensä 'onnettomuudelle'. Fred huomasi tämän ja George yritti vakavoitua. Fred pudisti päätään ja kääntyi katselemaan ympärilleen.
"Eikai Kalkaros tuliviskiä keskellä päivää juo?" hän kysyi.
"No en epäilisi, sen verran härski äijä on että voisi hyvinkin.." George mutisi pidätellen edelleen nauruaan.

Sirius kuunteli kaksosten pohdintoja siitä mitä Severus nyt yleensä joi ja mies oli itse melko varma, että kaikki menisi. Varmasti kyllä helpommin jos kyseessä tosiaan olisi tuliviski tai jokin viini. Kalkaros myös vaikutti enemmän teen litkijältä kuin kahvin ystävältä.
" Jos vain jätetään kahvi ja tee pannuun ja viinipullo pöydälle.. eiköhän Kalkaroskin löydä silloin mieleistään juomista", Sirius ehdotti ja lähti kaksosten perästä kohti keittiötä. Georgen todettua ettei hän ainakaan joisi mitään mikä ei olisi omatekemää jos itse olisi liemiopettaja sai Siriuksen kääntämään katseensa hetkeksi poikiin. Voisi kyllä olla aikamoista tuuria saada Kalkaroskaan koskemaan juomiin jotka vain lojuivat pöydällä, mutta saattoihan olla, että tuolla voisi olla hirveä jano tai ehkä tuon tekisi mieli ottaa muuten vain lasillinen viiniä. Jos mitkään heidän suunnitelmansa eivät toimisi hän kävisi kyllä itse tyrkkäämässä sen koukkunokan pärstän kaukoputken lähettyville vain saadakseen tästä päivästä vielä lisää iloa irti. Harvemmin hän keksi repiä iloa irti siitä, että joutui virumaan Kalmanhanaukiolla.

Keittiöön päästyään Sirius suuntasi kaksosten ohitse kaapille, mutta ehtinyt sen kummemmin mitään ottaa esiin kun kaukoputki oli päättänyt mottaista nyt Frediä vuorostaan ja poika päätyi iskusta lattialle. Siihen ei siis välttämättä tarvinnut edes katsoa jotta se mottaisi?
Mies seurasi sivusta hymyillen poikien jatkaessa taas keksustelua Kalkaroksen juomisista ja etsi samalla kaapista viinipullon jonka varmasti olevan avaamaton ennen kuin laski sen näkyvälle paikalle jotta se varmasti osuisi Kalkaroksen silmiin.
" Olen kyllä samaa mieltä. Eiköhän sille tuliviskikin mielummin kelpaa kuin kahvi"

Sirius oli iskenyt punaviinipullon pöytään ja todennut että tuliviski todennäköisesti menee Kalkaroksella paremmin alas kuin kahvi. Kaksoset virnistivät toisen sanoille ja olivat täysin samaa mieltä.
"Okei, koska kaikki mahdolliset epäonnistumiset on minimoitava niin tuli muutama asia mieleen," Fred sanoi, "ensinäkin jos tiedossa on liikaa juomavaihtoehtoja niin minun epäilyni ainakin syntyisivät varsinkin talossa, jossa tiedän ettei kukaan pidä minusta. Varmasti Kalkaros tietää ettei juuri kukaan pidä hänestä.. Varsinkaan me."
"Ja toiseksi," George jatkoi, "emme voi olla varmoja siitä että Kalkaros on, vaikka töykeä onkin, niin töykeä että tulee vain ja alkaa litkimään joidenkin muiden punaviiniä. Meidän on jollain ilveellä tehtävä hänelle selväksi että punaviiniä saa ottaa jos haluaa.."
"Tietenkin ilman että Kalkaros alkaa yhtään epäilemään," Fred jatkoi, "eli mitkään laput tai vastaavat eivät tule kysymykseenkään.."
"Hei! Voisikohan Oljo tehdä jotakin?" George ehdotti, "sinä Sirius voisit käskeä sitä tarjoamaan punaviiniä Kalkarokselle, vai mitä?"

Kaksosten mielestä Kalkaroksen epäilyt vain heräisivät jos tarjolla olisi montaa sorttia juomaa pitkin keittiötä ja pojat saattoivat olla kyllä oikeassa ja sen lisäksi nuo olivat sitä mieltä, ettei Kalkaros välttämättä menisi muiden viineihin ilman lupia kajoamaan. Sirius oli kyllä vähän eri mieltä. Onneksi miehen ei itsensä kuitenkaan tarvinnut pohtia mitä seuraavaksi, kun George toi esille Oljon ja ehdotti josko Siriu laittaisi sen tarjoamaan Kalkarokselle lasillisen viiniä. Idea oli mitä mainioin! Oljohan ei edes voisi kieltäytyä moisesta vaikka ei välttämättä halunnut olla missään tekemisissä heidän keppostelunsa kanssa.
"Pitää vaan vannottaa se pitämään suunsa kiinni, ettei mene paljastamaan Kalkarokselle juonta", Sirius sanoi hyväksyttään Georgen ehdotuksen ja poistuikin keittiöstä Oljoa kutsuen.

Siriuksen ei tarvinnut kertaa enemmän kutsua kotitonttua kun se jo ilmestyi paikalle todeten vain, että Sirius oli kutsunut sitä eikä Oljo näyttänyt yhtään olevan mielissään kutsusta koska ilmeisesti se oli tietoinen mitä he puuhasivat ja ehkä jopa oli jo kuunnellut heidän kesksuteluaan tarpeeksi tietääkseen mitä odottaa.
" Oljo minulle on sinulle homma", Sirius aloitti ja selosti sitten vanhalle kotitontulle tuon osuuden heidän pikku suunnitelmastaan eikä se näyttänyt yhtään tyytyväiseltä kuunnellessaan mitä Sirius halusi sen tekevän ja sen suuret korvat luimistuivat hieman ja sen silmät kapenivat viiruiksi.
"Isäntä haluaa Oljon mukaan lapsellisiin touhuihinsa -", ikääntynyt kotitonttu ehti aloittaa, mutta Sirius keskeytti sen toteamalla vain että totisesti halusikin jolloin Oljo vain tyytyi hiljaa sähähtämään itsekseen. Sen kun ei auttanut muu kuin totella isäntäänsä.
"Etkä hiiskahdakkaan Kalkarokselle mitään mikä liittyisi kaksosiiin, minuun tai kaukoputkeen. Tarjoilet vain viinin kuin tekisit sen omasta ystävällisyydestäsi", Sirius muisti lisäämään ennen kuin Oljo katosi paikalta jupisten itsekseen.

Sirius palasi keittiöön ja ilmoitti kaksosille antaneensa Oljolle käskyn tarjoilla Kalkorokselle viiniä tuon ilmestyessä paikalle.
"Eiköhän se kunnialla hoida oman osuutensa", tuo naureskeli

Sirius tuntui pitävän Oljo-suunnitelmasta, mutta totesi että tuo pirullinen kotitonttu pitäisi vannottaa ettei se paljasta heidän keppostaan. Tottahan Musta puhui.
"Eihän sen välttämättä tarvi edes tietää tästä," George sanoi, "käsketään.. tai siis käsket sen vaan tarjoilemaan viinin. Ja käsket vielä vaikka vaikenemaan kaukoputkesta.."
"No joo mutta jos Kalkaros kysyy siltä jotain kaukoputkesta niin tottakai sen epäilyt herää heti jos Oljo ei voi vastata," Fred huomautti.
"No totta.. Mutta ei sen tarvi silti kepposesta mitään tietää," George sanoi Siriukselle vielä tämän poistuessa huoneesta.

Kaksoset siirsivät hieman keittiön pöytää ja asettelivat kaukoputken ikkunan eteen niin että se osoitti taivasta kohti. Eihän kaukoputki nyt voinut olla keskellä lattiaa, koska eihän siitä normaalisti silloin näkisi muuta kuin katon.. Joten paikan piti olla oikea.
"Vien nämä tuolit vielä muualle niin Kalkaros ei saa muuta vaihtoehtoa kuin istua kaukoputken viereen," Fred ehdotti ja George nyökkäsi. Fred raahasi kaksi kolmesta keittiön tuolista olohuoneeseen ja asetteli ne niin, että näytti kuin olkkarissa olisi pidetty kokousta ja sen takia tuolit olivat jääneet sinne. George asetti jäljelle jääneen tuolin lähelle kaukoputkea, muttei kuitenkaan liian lähelle. Hän siirsi sitä vielä hieman niin, ettei se näyttänyt olevan luonnottomasti pöydän ääressä.. vaan ihan kuin joku olisi istunut siinä eikä viitsinyt siirtää takaisin pöydän ääreen lähdettyään siitä.
Fred palasi olohuoneesta ja pojat katselivat hetken ympärilleen kunnes Sirius sitten palasikin ilmoittaen että Oljo hoitaisi oman osuutensa kunnialla. Kaksoset sinänsä hieman epäilivät tuota kirottua kotitonttua, mutta uskoivat sen kuitenkin tottelevan ainoaa isäntäänsä Siriusta.. Vastahakoisesti varmasti, mutta silti.
"Koskakohan Kalkaros on tulossa tänne suunnalle?" Fred mietti ääneen.

Tultuaan takaisin keittiöön Sirius huomasi kaksosten laittaneen keittiössä asioita hiukan paremmin. Kaukoputkikin oli nyt ikkunan vierellä osoittamassa taivaisiin kuin joku olisi sillä juuri vain tutkinut maailmaa eikä se enää vaikuttanut niin epäilyttävältä.
Sirius kierteli hetken keittiötä ja veti sormeaan pitkin keittiön tasoa joka oli yllättävä kyllä puhdas.. ja siitä ilmeisesti sai kiittää rouva Weasleytä.
Siriuksen astellessa takaisin poikien luokse toinen noista pohti koskahan Kalkaros mahtaisi saapua paikalle.
"En tiedä.. mutta varmasti tuo on kuitenkin tänään tulossa", Sirius sanoi ja koitti muistella oli kuullut jotain siitä koska Kalkaros olisi sanonut tulevansa takaisin, mutta ei muistanut mitään.
"Parempi kuitenkin hipsiä täältä keittiöstä ennen kuin se ilmestyy paikalle"

Sirius vakuutti kaksosille että Kalkaros ilmestyisi paikalle vielä sen päivän aikana, mikä sai kaksoset ajattelemaan heti äitiään.
"Toivottavasti ennen kuin arvon rouva Weasley saapuu takaisin kauppareissultaan," Fred sanoi ja George nyökkäsi vakavana virnistäen kuitenkin arvon rouva Weasleylle.

Sirius ehdotti että he poistuisivat keittiöstä siltä varalta että Kalkaros saapuisi. Ei tosiaankaan olisi hyvä että heidät äkättäisiin moisesta, turhankin mielenkiintoisesta paikasta!
"Arvon herrasväki, siirtykäämme takkahuoneen puolelle," George sanoi kumartaen kunniallisesti ja viitaten oven suuntaan.
"Kiitoksia herra Weasley," Fred sanoi ylväästi astellen sitten pois huoneesta katsahtaen vielä virne kasvoillaan Siriusta.

Fred rojahti olonhuoneen nojatuoliin huokaisten syvään. Hetken kuluttua myös George, joka oli tullut Siriuksen perässä huoneeseen, rojahti viereiselle sohvalle.
"Tämähän käy ihan työstä," George huokaisi maaten raajat levällään sohvalla.
"Mmm.." Fred mumisi hyväksyvästi, mutta ponkaisi sitten parempaan asentoon, "Sirius voisi kertoa jonkun hyvän tarinan kouluajoiltaan!" Georgekin havahtui katselemaan Siriuksen reaktiota.
"Varmasti.. hmmh.. Anturajalalla on muutamakin hyvä tarina takataskussaan?" kaksoset katsoivat Siriusta odottavasti.

Siriuksen ehdotus siirtyä keittiöstä otettiin hyvin vastaan ja kaksoset Sirius seurassaan siirtyivätkin olohuoneen puolelle odottelemaan mitä mahtaisi tapahtua ja koska Kalkaros sattuisi paikalle putkahtamaan. Mies itse lysähti istumaan lähimpään nojatuoliin ja millään olisi malttanut vain istua siinä odottelemassa , että pääsisi todistamaan taas kerran Kalkaroksen nöyryyttämistä.

Weasleyn veljeksistä toinen ehdottikin istumaan päästyään, että Sirius voisi kertoa heille jonkin tarinan omilta koulujoiltaan ja ennen kuin mies mitään ehti vastaan sanomaan tapittivat molemmat jo odottavana häntä.
" Äh no olkon.. ehkä minä voin jonkin tarinan teidän kanssanne jakaa", tuo myöntyi ja haki parempaa asentoa tuolissaan samalla kun mietti mistä aloittaa ja mistä ylipäätänsä kertoa noille kahdelle kunnes päätyi vain kertomukseen tavallisesta koulupäivästä joka oli päätynyt taas kerran jälki-istuntoon.

" Oli aivan tavallinen iltapäivä.. joskin kovin tylsä. Tunneilla oli painostava istua koska ulkona oli lämmin ja kaunis ilma ja mielummin olisimme viettäneet aikaamme lorvimalla pihalla kuin tunneilla. No.. jotenkin kuitenkin onnistuimme Jamesin kanssa hiippailemaan ulos kuumasta ja ankeasta taikuuden historian luokasta ilman ,että Professori Binns meidän karkaamistamme huomio. Tietysti kiiruhdettiin oitis käytävää pitkin tarkoituksena päästä ulos loikoilemaan ja naureskelemaan miten ne muut siellä vain ahersi, mutta suureksi harmiksi meitä vastaan käytävällä asteli eräs Korpinkynnen valvojaoppilas joka oli jo pari päivää aikaisemmin ollut vähällä napata meidät ilkitöistä.", Sirius kertoi samalla tarkkailen molempia kaksosia vuoron perään ja pitäen hetkittäin pieniä taukoja muistellessaan miten ne asiat olivatkaan menneet. Hymyillen tuo kuitenkin jatkoi kertomustaan.

" ' Eikö teidän kahden pitäisi olla tunneilla? Vai tarvitseeko Potterin ja Mustan käydä jopa vessassa samaan aikaan ' Se ilkkui eikä antanut kummallekkaan mahdllisuutta vastata kun jatkoi jo että ilmottaisi oitis meidän käytävillä harhailustamme. Semmonen ei tietenkään käynyt päinsä.. tai no ainakaan ei ilman seurauksia. Tiedettiinhän, että se kuitenkin lavertelisi , mutta saisi ainakin pienoisen opetuksen siitä, että keiden kanssa se oikein leikki", Sirius ei voinut olla hiukan naurahtamatta kun itse tiesi vallan hyvin miten tarina oli jatkumassa, mutta tuo nkesti hetken ennen kuin mies sai itsensä koottua omista muisteluistaan ja sanottua nuo ääneen.
" Ennen kuin minä ehdin James oli jo vetänyt sauvansa esiin ja singonnut manauksen päin valvojaoppilasta joka ei ollut ehtinyt kummemmin reagoida. Siinä meidän edessämme seisoi pian Bertram Aubrey.. pää kaksin kertaiseksi suurentuneena ja ilmeisen kauhuissaan tapahtuneesta. Kaiken sen hämmingin keskellä onnistuttiin kirmaamaan sen korpinkynnen ohitse ja pihalle", Musta päätti tarinansa ja vanhojen muistelemisen.

".. Jäätiinhän me tietysti kiinni Aubreyn laverreltua ja saatuaan päänsä normaalin kokoiseksi ja oli ilmeisen tyytyväinenkin meidän saatua kaksinkertainen jälki-istunto. Kuitenkaan ei toiste jouduttu manaamaan kyseistä valvojaoppilasta.. Aubrey vain oli kuin ei olisi nähnytkään meitä jos sattui paikalle meidän ollessa keppostelemassa"

Kaksosten iloksi Sirius suostui kuin suostuikin kertomaan tarinan Tylypahka-ajoistaan ilman että heidän tarvitsi sen kummemmin alkaa kinuamaan. Fred virnisti hyväksyvästi Siriuksen myönnyttyä ja otti paremman asennon tuolissaan. Ehkä tästä saisi joitakin hyviä vinkkejä jatkoa ajatellen.. George sen sijaan hymyili ja sulki silmänsä kuin kovinkin uupuneena ja jäi kuuntelemaan tarinaa.

Siriuksen kertoessa hänen ja Jamesin eräästä tylsästä iltapäivästä, kaksoset kommentoivat kertomusta lähinnä naurahtelemalla ja virnistelemällä. Miten he eivät olleet koskaan onnistuneet paisuttamaan kenenkään päätä.. tai miten he eivät ylipäätään olleet koskaan tulleet ajatelleeksi moista? Olihan Harrykin jokunen vuosi takaperin paisuttanut tätinsä ja laskenut tämän katonrajaan liitelemään..
"Tekisi mieli kysyä kuinka pääsitte luokasta ulos opettajan huomaamatta," Fred aloitti Siriuksen lopetettua, mutta - kuten aina- George jatkoi havahtuen horroksestaan.
"Mutta koska opettajana oli Binns niin eipä tuo varmaan paljon vaatinut.." sohvalla makoileva kaksonen sanoi.
"Mutta whooh.. Miksemme me ole George koskaan paisuttaneet ketään?" Fred sanoi ilmeisen innostuneena ja motivoituna tarinan kuultuaan. Hän katsoi kysyvästi kaksoisveljeään.
"Sitä mietin minäkin.. Ajattele jos olisimme saaneet loihdittua Percyn ja päässeet eroon hänestä! Harmi ettei se ole enää Tylypahkassa.."
"Mutta kai muistat ketkä ovat tänä vuonna valvojaoppilaina..?" Fred huomautti ja George pongahti istualleen.
"Oi Ronniebonnie minkä teit!" hän naurahti.
"Mikä se manaus tarkalleen ollen oli millä James loihti Aubreyn pään suuremmaksi?" Fred kysyi Siriukselta, "ei sikäli ettäkö me mitään moisella tiedolla tehtäisiin.." Fred iski maireasti silmää Siriukselle ja katsahti virnistäen Georgea.