Stephen Hunter King

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Declan Galbraith (klikkaa kuvaa saadaksesi sen isommaksi)



NIMI: Stephen Hunter King
Etunimi lausutaan kuten ’Steven’, mutta yleensä häntä kutsutaan vain toisella nimellään, Hunter, eikä hän muuhun kuin siihen ja sukunimeensä reagoikaan. Kutsumanimi on alleviivattu kaikissa virallisissa papereissa.
IKÄ: 11-18 (20.2.1980, Kalat)
PERHE:
Isä: Jacob King, puoliverinen velho, (40-47v) * 30.7.1951, Leijona
Äiti: Carrie Cooper, jästisyntyinen noita, (40-47v) * 1.10.1951, Vaaka
Setä: Benjamin King, puoliverinen velho, (37-44v, kadonnut)
Siskopuoli: Freya King, surkki, (9-15v) * 1.7.1982, Rapu

VERI: Puoliverinen / Ihmissusi
TYLYPAHKA: 1991-1992, eli kirjoittautuu ulos ensimmäisen vuoden jälkeen.
TUPA: Korpinkynsi
HARRASTUKSET: Käytännön pilailu, elokuvat, lukeminen, jalkapallo ja pesäpallo (mutta pelaa vain huvikseen kavereiden kanssa)
Liittyy Tylypahkan kuoroon syksyllä '91, mukana kesäkuuhun '92.
Hän on poikasopraano, eli äänialansa yltää korkeimman ääniluokan tasolle. Lauluäänensä on muutenkin täysin kirkas ja terävä, ja ikäisekseen erityisen voimakas.
- Live-laulua 10-vuotiaana - youtube.com/watch?v=_i_HXSidTYU

ULKONÄKÖ:
* Hänellä on ystävälliset kasvot joita koristaa niihin varsin mukavasti sopiva nenä, ja hyvin usein myös (monien mielestä söpö) hymy sekä hymykuopat, ja reunustaa tosi isot mutta nätit korvat.
* Ripset ovat pitkät, ja silmät useimmiten ruskeat joissa hitunen vihreää, vain joissain valoissa vihreät joissa ruskeaa. Mutta, todella läheltä katsottuna erikoisen moniväriset; keskellä ruskeaa ja ympärillä vihreänharmaata ja puhdasta sinistä:

* Hiukset ovat mustat ja yleensä sekaiset ja hieman piikkityylisesti laitetut 14-vuotiaaksi asti, mistä eteenpäin tyyli on hieman rauhallisempi, joskin yleensä silti hieman piikikäs. (Ks. kuvat.)
* Hän on ikäistään huomattavasti pienikokoisempi;
n. 15cm eli melkein päätä lyhempi ja normaalipainoinen.
- 11-vuotiaana 128cm/25kg, eli keskiverto 8-vuotiaan ja 12v täyttäessään 133cm/28kg, eli keskiverto 9-vuotiaan pituinen ja kokoinen.
- 15v täyttäessään pituutta on kertynyt 150cm, eli keskiverto 12-vuotiaan pituinen.
Tässä vaiheessa kasvupyrähdys alkaa ja hän venähtää melkein 10cm vuodessa.
- Täysikasvuisuuteen mennesä (n. 18-vuotiaana) pituutta on 168cm, painoa 60 kg.
* Kasvoiltaan hän näyttää melkolailla ikäiseltään.
* Eli hänen ikänsä saattaa helposti arvioida pari kolme vuotta nuoremmaksi mitä poika oikeastaan on. Vasta myöhäisteini-iässä hän alkaa vaikuttaa enemmän ikäiseltään.
* Kaapuja hän ei käytä muutoin kuin pakollisissa tilanteissa ja koulupukuakin vain koulupäivän ajan, eikä muutenkaan viihdy kankeissa, virallisissa asusteissa kovin kauaa saati paljon välitä onko ne niin puhtaat, ehjät tai silitetyt, kuin tilaisuus ehkä vaatisi. Hänen yleinen pukeutumistyylinsä on neutraali - edelleen ks. kuvat.

((* Hänen äänensä alkaa huomattavasti madaltua 13-vuotiaana, mutta kunnon äänenmurros (joka vaikuttaa myös lauluääneen) alkaa vasta 15-vuotiaana.))

Susimuodossaan hän on:
* Täysin musta, hänellä on siniset silmät ja hän on aivan tavallisen suden näköinen, paitsi aikuisena huomattavasti kookkaampi.
* Koko kehittyy verrattain ihmisikään ja siihen, että kyseessä on ihmissusi:
- Noin 11-vuotiaana hän on ison sudenpennun mitoissa; säkä 60cm, paino 30kg.
- Teinivuosien myötä täysikasvuisena hän on pienestä ihmiskoostaan huolimatta normaalia suurempi susi; säkäkorkeus noin 120cm ja painoa yli 100 kg.
- Joskus, jos hän oikein kovasti haluaa, hän pystyy täydenkuun iltana aiheuttamaan pieniä muutoksia tahdonvoimalla jo monta tuntia ennen varsinaista pakollista muodonmuutosta.



PERSOONAA:
Hunter on hyvin sosiaalinen ja positiivinen persoona; seikkailunhaluinen, hyvin utelias ja vilkas, itsepäinen, kekseliäs ja rikkaan mielikuvituksen omaava. Poika myös rakastaa käytännön pilailua ja väittelyä. Hän ei yleensä viihdy paikoillaan kuin juuri ja juuri yhden oppitunnin ajan, jos aihe sattuu olemaan tarpeeksi mielenkiintoinen. Mutta hänet saa kyllä melko helposti houkuteltua mukaan syvällisiin keskusteluihin ja hän jakaa mielellään omia ajatuksiaan ja asenteitaan.

Poika pyrkii olemaan oletusarvoisesti kohtelias kaikille, vaikkei toki aina muista tai jaksa pitää käytöstavoista kiinni. Hän ei loukkaannu herkästi sillä pohjimmiltaan hänellä on varsin hyvä itsetunto ja rento elämänasenne.  Vaan pojassa elää kuitenkin jonkinasteinen kostonhimoinen puoli, joten jos hän todella suuttuu jostakin, kannattaa vahtia selustaansa jos ei halua joutua enemmän tai vähemmän törkeän tai julman "pilan" kohteeksi. Yleisesti ottaen hän kuitenkin tasaa tilejä lähinnä lapsenomaiseen, suhteellisen harmittomaan tapaan ja on muutenkin varsin suloinen kaveri sosiaalisessa elämässä. Se on yleensä ihmissusirakkaus täydenkuun aikaan joka saa hänen epämiellyttävät puolet korotstumaan, mutta ei sentään ihan joka kuukausi.

Hän ei kovin helposti itke vaan pahan olonsa hän purkaa ensisijaisesti arveluttaviin piloihin tai suoranaiseen väkivaltaan. Ennen ihmissuden tartuntaa viimeksi mainitun tilalla vielä oli useammin puhuminen. Nykyään vaatii kärsivällisen ja luottamusta herättävän olemuksen, että pojasta saa irti mitään kunnollista siinä suhteessa. Hunter ei luota naisiin läheskään yhtä helposti, kuin miehiin. Ainoa ihminen, johon hän välittömästi ja vakaasti luottaa, on hänen isänsä joka on hänelle tärkein maailmassa ja jonka kanssa hän on hyvin läheinen. Vaan meillä kaikillahan on joskus asioita, joita ei pysty noin vain jakamaan kenenkään kanssa.

Yleisesti ottaen Hunter kunnioittaa opettajia ja muita aikuisia, mutta unohtaa sen myös hyvin helposti, kun on päässyt vauhtiin käytännön pilojensa tai jonkun herkullisen väittelyn kanssa. Nuoriherra rikkoo usein sääntöjä, mutta ei siksi, että välttämättä haluaisi tai koska se on hauskaa, vaan siksi, että niin vain sattuu käymään kun hänellä on hauskaa—eikä hän yleensä välitä. Koulutyön poika ottaa keskivertonuoren tunnollisuudella—hänelle riittää, että pääsee kursseista läpi tyydyttävin arvosanoin. Kokeisiin hän ei koskaan vaivaudu lukemaan ja isompia kotitehtäviä hoitamaan, kuin korkeintaan paria päivää ennen koe tai palautuspäivää. Pojan muisti on kuitenkin niin hyvä ja tunneillakin aina vähintään vahingossa tarttuu mieleen jotakin, että se riittää hänen tavoitteeseensa useimmissa aineissa. Siinä missä Korpinkynnen taipumus oppia nopeasti ja paljon taikavoimaa isältään auttaa osaltaan poikaa menestymään koulussa paremmin, kuin voisi olettaa. Kaikkeen muuhun kuin kouluun hän kyllä panostaa yleensä täysillä ja syvällä tunteella.

Käytännön pilailu on Hunterille yksi elämän suurimmista iloista ja nautinnoista, mutta ei hän silti joka päivä viitsi pilailla, eikä tee ihan mitä sattuu. Hyvin aktiivisesti poika kyllä pilailee, mutta hän ei halua niistä katoavan vaikutusvoimaa tai hohtoa, joten siksi ei päivittäin. Joskus voi mennä jopa viikko tai kaksi ilman kummempia piloja, mutta silloin herra yleensä kehittelee muiden puuhiensa ohella sivuprojektina jotain isompaa tempausta. Hänen pilansa ovat useimmiten oikeasti hauskoja, luovia ja suhteellisen harmittomia, mutta joskus ne saattavat mennä reilusti hyvän maun rajan yli tai jopa vaaralliselle tasolle. Se ansaitsi hänelle kerran väliaikaisen erotuksen alakoulusta. Pilailussa Hunter on yleensä luova ja pyrkii omaperäisyyteen, mutta hän arvostaa myös parhaita klassikoita ja käyttää myös niitä.

Hunter oli alun perin hyvin myötätuntoinen ja välittävä, mutta nykyään huomattavasti vähemmän niin vaan siihen mielentilaan päätyminen vaatii enemmän aikaa tai aiempaa merkittävämmän asian. Ihmissuteus on vuosien mittaan hieman muokannut hänen tunne-elämäänsä, puhumattakaan siitä, mitä hänen tilanteensa teki hänen perheelleen ja siitä, mitä tapahtui yönä, jolloin hän sai tartunnan.

Poika jakaa äitinsä intohimon elokuviin ja lukemiseen, mutta toisin kuin äitinsä, hänen ehdoton suosikkigenrensä on kauhu. Vuosien mittaan jo lapsena hän on salaa katsonut kypsille teineille tai aikuisille tarkoitettuja kauhuelokuvia ja lukenut kauhukirjoja. Nämä seikat yhdistettynä ihmissuteuden vaikutuksiin ovat saaneet pojan välillä tosissaan miettimään millaista olisi jonakin kuuna jättää juomat välistä, karata ja tappaa ihminen sudenmuodossa.

Hänen isänsä on erikseen kehottanut Tylypahkan henkilökuntaa valvomaan erityisen huolella, että poika todella ottaa sudenjuoman joka ilta täydenkuun viikolla ja lisäämättä siihen mitään sillä hän on todennut tällä olevan huolestuttavan vahva rakkaus ihmissusiin.



HISTORIAA:
Hänen isänsä, Jacob, syntyi Lontoossa ja menetti vanhempansa ja silloin 5-vuotiaan pikkuveljensä, Benjaminin, kun hän itse oli 8-vuotias. Hänen vanhempansa kuolivat viattomina sivullisina jengiammuskelussa, kun nämä olivat etsimässä kadonnutta Benjaminia. Jacob muutti ainoan elossa olevan sukulaisensa, isänsä isän luokse asumaan. Jacobin ollessa kahdeksantoista, isoisä kuoli pimeyden velhoa vastaan taistellessaan. Hänen pikkuveljeään ei ole koskaan löydetty, vaikka tätä etsivät niin jästipoliisi kuin auroritkin. Jacob jätti Tylypahkan neljännen vuotensa jälkeen, päätettyään ryhtyä jästien rikospoliisiksi. Työnsä merkeissä 27-vuotias Jacob tapasi Carrien.

Eräänä talven myöhäisiltana kävellessään syrjäiseltä elokuvateatterilta kohti keskustaa, Carrie joutui ihmissuden hyökkäyksen uhriksi. Tämä ei vain ollut vielä täysin susimuodossaan, eikä aikeissa tappaa tai edes purra. Osittain sudenmuodossaan mies yritti raiskata Carrien, halussaan kokeilla voiko ihmissusi ja ihminen lisääntyä. Jacob sattui paikalle, mutta koska hänellä oli aseessaan vain tavallisia luoteja, hänen onnistui vain haavoittaa miestä ja ajaa tämä pois.

Heistä muodostui nopeasti ystävät ja Carrie selvisi suhteellisen hyvin yli tuon illan traumasta—ammattiauttajalle hän kun ei suostunut menemään. Muutaman kuukauden kuluessa he ajattelivat, että heistä voisi tulla enemmänkin, mutta romanssi jäi lyhyeksi. Heidän tiensä melkein erosivat elämänsuunnitelmien myötä, mutta oli liian myöhäistä: Carrie odotti Jacobin lasta unohdettuaan kerran pillerin. Stephen Hunter King syntyi helmikuisena aamuna vuonna 1980. Kumpikin vanhemmista omasi periaatteen, että lapsi tarvitsi kummankin vanhemman päivittäisessä elämässä ja ansaitsisi oikeat vanhempansa, joten he päättivät muuttaa yhteen lapsen tähden, mutta pysyä vain ystävinä.

Siinä missä Jacob totesi olevansa valmis isyyteen ja oli haljeta onnesta saatuaan pojan, pojan kasvettua hieman vanhemmaksi, Carrie totesi ettei ollut erityisen äitimateriaalia, joten hän jätti pojan ja silloin jo syntyneen Freyan kasvatuksen lähinnä isän huoleksi ja toimitti itse lähinnä taloudellisena tukena ja lasten kaverina, vaikka toki Carrien äidinvaistot jossain suhteessa näkyivät välillä ja hän pyrki Jacobia henkisesti tukemaan. Jacob onkin oikein hyvä isä, hän kun on aina rakastanut lapsia ja tietää miten niiden kanssa olla ja miten niille puhua ja hänellä oli itsellään ollut aina hyvä kasvattaja. Poliisina Jacob yrittää tietenkin erityisellä päättäväisyydellä kasvattaa lapsistaan kunnollisia kansalaisia, jotka noudattavat lakeja ja sääntöjä, kunnioittaisivat auktoriteetteja ja vanhempia ihmisiä, ja muistaisivat kuinka pysyä turvassa. Jälkimmäisen teroittaminen pojan kohdalla oli erityisen tärkeää, sillä poika osoittautui hyvin taikavoimaiseksi. Ymmärrystä ja kärsivällisyyttä isällä kyllä riittää, mutta pojassa on haastetta vaikka muille jakaa.

Humterin ensimmäisen vuoden aikana Jacob jätti rikosetsivän työn ja vaihtoi muihin rikospoliisin tehtäviin, etsivän hommien ollen perheelliselle aivan liian korkea riski monella tapaa.

Kun poika oli 1,5-vuotias, Carrie tuli jälleen raskaaksi, mutta lapsen isä ei halunnut ottaa minkäänlaista vastuuta, tunnusti isyytensä mutta kirjoitti sen pois. Jacob lupautui adoptoimaan heinäkuussa 1982 syntyneen tyttövauvan. Vauvaiässä Freya oli melkein luonnottoman rauhallinen—ei itkenyt edes nälkäisenä, eikä asianlaita kasvaessakaan muuttunut. Freya on kiltti lapsi, joka keskittyy mieluiten taiteisiin ja rakastaa tarinoiden kuuntelua. Jacob ajatteli aluksi, että sisko saisi veljensä jotenkin rauhoittumaan, mutta turha toivo—välillä vaikutti, että asia menisi päinvastoin. Sisarukset olivat kuitenkin liian erilaisia, joten heistä ei muodostunut erityisen läheisiä. Hunter kuitenkin tuntee luonnollisesti suojelunhalua pikkusiskoaan kohtaan kasvettuaan vanhemmaksi ja haluaa saavuttaa jonkinlaisen sankarin paikan tämän silmissä, niinkuin isä mahtavan ammattinsa kanssa on ollut hänen sankarinsa.

Pari ensimmäistä vuotta Carrie oli kotiäiti, yrittäen kasvaa rooliinsa. Hän rakasti Hunteria mutta äitiys ei vain ottanut onnistuakseen vaikka hän kuinka halusi. Hän ei koskaan saanut muodostettua äiti-poika -sidettä Hunteriin. Carriellä ei persoonana ollut tarpeeksi aukroriteettikykyä ja kokemuksensa ihmissuden kanssa oli jättänyt jälkensä hänen tunne-elämäänsä myös äitiyden suhteen. Kun Hunter oli 2-vuotias, Jacob ja Carrie päättivät vaihtaa osia; Jacob jäi koti-isäksi ja Carrie palasi töihin heti Freyan synnytettyään. Kun Hunter oli viiden ja Freya kolmen, perhe muutti Lontoon keskustan sykkeestä eteläpuolelle, Suttoniin, lapsille ihanteellisempaan kasvuympäristöön. Hunter pidettiin kotiopetuksessa 7-vuotiaiksi asti, (Jacob opetti itse), sillä poika ei ollut koulukypsä vielä 5-vuotiaana.

Jacob uskoo ruumiilliseen kuritukseen ja selkäsauna olikin viimesijainen vaihtoehto, kunnes hän totesi pojan vastaavan siihen paremmin kuin mihinkään muuhun, minkä myötä siihen on turvauduttu hieman herkemmin. Kuitenkin valikoivasti ja järjen rajoissa. eikä hän koskaan unohda tehdä selväksi miksi pitää mennä niin ankaraksi, sen olevan sitä ’kovaa rakkautta’ ja osoittaa hellyyttä sen jälkeen. Joten poika ei ole alkanut pelkäämään vaan kunnioittaman isäänsä, eikä siis kovin herkästi toista ko. rikkeitä,  ja yleisesti ottaen vain yrittää salata liian luvattomat tempauksensa mahdollisimman hyvin. Eräänä iltana heidän käydessä Skotlannissa, uteliaisuus kuitenkin voitti kunnioituksen kohtallokkain seurauksin.

7-vuotiaana hän tutustui kauhufiktion maailmaan oikein kunnolla ja erityisesti kaikki yliluonnollinen kiehtoi häntä suuresti. Kun hän kuuli velhokavereiltaan, että ihmissusia on oikeasti olemassa, poika halusi ehdottomasti nähdä sellaisen omin silmin. Oliko niitä ihan aikuistenkin oikeasti olemassa, ja jos, niin olivatko ne oikeasti sellaisia siistejä, kahdella jalalla käveleviä hirviöitä vai jotain ihan muuta? Seuraavana täydenkuun yönä hän livahti ikkunasta ulos ja pakotti silloin 5-vuotiaan siskonsa jakamaan seikkailunsa, koska halusi näyttää tälle kuinka rohkea oli ja suojella jotakuta vaarallisessa tilanteessa (ihan niin kuin isä)—ja tietysti aina piti olla mukana, joku joka ei halunnut olla ja joka yritti pilata ilon. Hän aikoi myöhemmin lahjoa tytön hiljaiseksi. Sisarukset seikkailivat monta tuntia pitkin kaupungin katuja ja kujia, mutta mitään ei löytynyt vaikka poika oli hankkinut kilokaupalla veristä, raakaa lihaa houkuttimeksi ja levitteli sitä ympäriinsä. Freyan jankattua kotiinpaluusta viimeksi kuluneet kaksi tuntia, eikä ensimmäiselle ihmissudelle syöttämisen uhkauskaan enää vaientanut tätä, poika suostui palaamaan kotiin. Kotimatkalla hän kuitenkin sai haluamansa ja enemmän.

Lisääntymisprojektissaan vuosia sitten epäonnistunut ihmissusi oli vihdoin löytänyt etsimänsä. Hän oli aikonut syödä Jacobin lapsen, mutta oli jo niin täynnä kaduilta löytämäänsä naudanlihaa, että tyytyi vain puremaan poikaa kylkeen. Freyan tämä sen sijaan yritti tappaa, mutta shokista juuri ajoissa selviytynyt velipoika ehti väliin, jonkun pihasta halkokasan viereltä nappaamansa kirveen kera. Hädissään ja pahasti haavoittuneen 7-vuotiaan voimilla ei tietenkään paljoon pysty, mutta hänen onnistui iskeä kirveellä suden etujalka kyynärosasta alaspäin irti, ja pääsemään Freyan kanssa pakoon.

Hän ei missään nimessä halunnut selittää vanhemmilleen mitä oli tapahtunut, kun jo pelkästään yöjuoksusta varsinkin pikkusiskon kanssa olisi tarpeeksi vaikeuksia tiedossa. Hän sai Freyan uskomaan, että tämä olisi ihan yhtä pahassa liemessä, kuin hänkin, jos ikinä kertoisi isälle tai äidille, ja kaksikon onnistui hiipiä takaisin sisään huomaamatta. Hän ei kuitenkaan onnistunut salaamaan haavaansa kovin pitkään, kun se alkoi tulehtua huonosti hoidettuna. Hän väitti pitäneensä salaa kulkukoiraa lemmikkinään ja jättäneen kertomatta puremasta, koska ei halunnut sille vaikeuksia. Valhe tietenkin paljastui lähempänä seuraavaa täyttä kuuta, kun hänen käytöksensä alkoi muuttua hälyttävällä tavalla. Vieläkään hän ei uskaltanut kertoa koko totuutta, vaan väitti olleensa sinä yönä yksin ulkona.

Ensimmäisen täydenkuun tultua perheen kellariin oli rakennettu enemmän lapsen huonetta muistuttava häkki, jossa keskiyön jälkeen riehui kesytön sudenpentu. Toisen täysikuun aikaan taikajuomalla rauhoitettu sudenpentu lukittiin sinne kuitenkin varmuuden vuoksi. Jacob ei ihan luottanut, että mikään taikajuomakaan rauhoittaisi hänen poikaansa edes tuossa muodossa. Hän alkoi myös opiskelemaan kaiken mahdollisen ihmissusista, toiveissa samalla löytää parannuskeino. Mikään yleisimmistä ja vähän vaikeamminkin löydettävistä kirjoista ei kuitenkaan ole toistaiseksi tarjonnut toimivaa keinoa.

Poika itse oli kauhufanina aivan innoissaan tartunnastaan, ja vaati jopa, että häntä alettaisiin kutsua toisella nimellään, Hunter. Äiti kieltäytyi ja kutsui häntä yhä nimellä Stephen, vaikka se pitkälti kaikuikin kuin kuuroille korville. Freya oli liian pieni ymmärtämään, että veli oli vaarallinen täysikuun aikaan, ja olisi halunnut leikkiä ”koiraveljen” kanssa. Sisarusten asenteiden takia kellarin ovi siis pidettiin lukossa, vaikka toki häkki siellä oli myös lukossa. Kaikista varotoimista huolimatta, Carrie ei sietänyt tilannetta puolta vuotta pidempään.

Carrie ilmoitti että ei enää voisi jatkaa yhteishuoltajuutta ja saman katon alla asumista. Jacob luonnollisesti ymmärsi tämän ja oli oikeastaan odottanutkin jotain tällaista. Huoltajuuden he ratkaisivat kivuttomasti ja lastensa parhaaksi—molemmat lapset jäivät isälle ja Carrie maksaisi elatusmaksua. Vaan se oli lasten psyykkinen puoli, joka jäi täysin Jacobin huoleksi. Tietenkään hän ei kertonut totuutta Carrien lähdön taustoista, sillä kumpikin lapsista oli aivan liian nuori kuulemaan sellaista tarinaa ja varsinkin pojan psyykkeen kansa tulisi olla erityisen varovainen. Hän selitti jotakin ’aikuisten ongelmista, jolloin joskus ainoa vaihtoehto on elää erillään’. Carrien oli, uuden elämänsä raiteilleen saatuaan, tarkoitus pitää lapsiin yhteyttä puhelimitse ja postitse vähintään, mutta jostakin syystä tämä suunnitelma ei toteutunut kovin mallikkaasti.

Jäätyään yksinhuoltajaksi, Jacob palasi töihin mutta pyrki kersantin arvoon minimoidakseen työnsä riskit. Hän saikin ylennyksen hyvin pian. Uusi työnkuva vakautti myös perheen kanssa vietettävän ajan laatua parantavasti, kun hän ajan kanssa sai enemmän vapautta päättää työvuoroistaan.
Lapset pyrittiin pitämään koulun jälkeen kerhoissa, mutta Hunter on usein erotettu niistä ennemmin tai myöhemmin hyvän maun rajat ylittävien käytännön pilojen tai muun häiriköinnin takia. Saipa hän kerran väliaikaisen erotuksen jopa koulustaankin (ja sitä ennen varoituksen mahdollisesta väliaikaisesta erotuksesta.) Toista kertaa ei toistaiseksi ole sentään tullut.
Opettajat jaksoivat kannustaa häntä laulajan uralle, koska ennen kaikkea siihen hänellä on lahjoja, mutta keikkailuelämä ei kiehdo häntä. Poika kuitenkin rakastaa laulamista ja harjoitti äänenhallinta-taitoaan mm. koulun musiikintunneilal ja yleensäkin laulaessaa. Hän vain tarvitsisi jonkin ammatin, jossa hän saisi käyttää käsiään ja kekseliäisyyttään.

Vuosien kuluessa Freya alkoi tosissaan kaivata äitiään, hänen elämästään puuttuessa läheinen naisroolimalli, siinä missä hän oli muutenkin ollut äidintyttö siinä missä Hunter oli isinpoika. Kumpikaan sisaruksista ei vieläkään tiedä totuutta, mutta tyttö alkoi syyttää veljeään äidin lähdöstä sillä sen verran kumpikin sentään ymmärsi että jotenkin se liittyi ihmissusiin. Hunter ei ollut muodostanut lapsi/äiti –tunnesidettä äitiinsä, joten hän ei liiemmin murehtinut tämän poissaoloa—vain lähinnä sitä, ettei tämä pitänyt yhteyttä ja ihmetteli miksei. Mutta hän ei silti pidä siitä, että häntä syytetään jostakin, johon hän ei ollut omasta vapaasta tahdostaan vaikuttanut. Tämä tilanne ajoi heidät etäisemmäksi ja aiheutti sisarusten välistä kilpailua—lähinnä siinä kumpi onnistuu tuottamaan toiselle enemmän vaikeuksia. Toinen kipinöitä aiheuttava seikka oli se, että Freya oli kateellinen veljelleen—tämä oli saanut taikavoimat ja pääsisi Tylypahkaan.

Eräänä iltana Hunterin ollessa pian 10-vuotias, Freya oli jälleen vakoilemassa häntä saadakseen hihaansa valttikortteja silloin kun velipoika ärsytti. Hunter oli hiipimässä ulos kotiintuloajan jälkeen—vieläpä täydenkuun yönä ja jätettyään yhden sudenmyrkkyjuoman ottamatta tuolla viikolla. Hän oli kyllä aikonut palata takaisin kotiin ennen muodonmuutosta eikä olisi oikeasti satuttanut siskoaan, mutta näki tilanteessa loistavan tilaisuuden kiristykseen ja muuhun hauskaan. Tilanne siskon kanssa paisui Hunterin itsekkään ja osittain suden lietsoman asennoitumisen takia niin pahaksi että naapuruston jästit päätyivät jyskyttämään heidän oveaan ja hankkimaan sisarukset poliisiasemalle selvittämään kuinka pahasti heidän kotiolonsa ovat pielessä.

Joutuessaan hakemaan lapsensa poliisiasemalta tilanteen selvittyä, Jacob oli hermoromahduksen partaalla--sisarukset olivat oireilleet jo aivan liian kauan, eikä kumpikaan ollut suostunut keskustelemaan asioista kunnolla. Illan päätteeksi Hunter päätyi sittenkin karkaamaan ulos sudenmuodossaan, mutta Jacob sai pelastettua tämän takaisin lukkojen taakse ennen kuin kaikkein pahin ehti tapahtua. Hunter sai seuraavana päivänä kärsiä saarnan vastuuntunnosta ja moraalista, sekä kunnon selkäsaunan. Hän on sitemin—ainakin toistaiseksi pitänyt huolta, ettei mene ideoissaan hyvän maun rajan yli, saati karkaa susimuodossa minnekään, ainakaan jos ei ole jostain syystä juonut sudenjuomaa joka ilta. Hän ei myöskään ole enää aivan yhtä huoleton ja mahdoton ihmissusifanituksensa suhteen. Isä myös pureutui niin syvälle lastensa ongelmiin, kuin vielä jaksoi, ja saikin lopulta Freyan ja ennen kaikkea Hunterin uskomaan, ettei äidin lähtö johtunut kummastakaan heistä vaan yleisesti ihmissusista ja muista syistä, ja vahvisteeksi sai Carrien tapaamaan lapset kertoen sen näille myös itse. Tässä vaiheessa Carrie päätti palata perheensä elämään hieman tiiviimmin, joskaan ei vieläkään kyennyt muuttamaan saman katon alle poikansa kanssa.

Hunter käy Tylypahkaa vain yhden vuoden. Syksyllä 1992 hän siis siirtyy valtion yläkouluun. Tylypahkassa opittujen aineiden (mukaanlukien jästitieto joka kattaa jästien historiaa, kulttuuria ja psykologiaa) luoma suhteellisen hyvä pohja yhdistettynä jästikoulun kesäkurssiin sekä pariin vahvaan hämäysloitsuun, tekee takaisin valtion kouluun siirtymisestä suhteellisen helppoa ja kivutonta. Lukioasteen toisen vuoden hän käy todennäköisesti Yhdysvalloissa, koska joutuu pakoilemaan kuolonsyöjiä jotka yrittävät pakottaa kaikki Tylypahkaan ja hän ei ihmissuteutensa takia voi edes harkita yrittävänsä pärjätä siellä sinä vuonna.

Isänsä aikoi tuoda hänet pois Tylypahkasta ennen valmistumista muutenkin, mm. koska ei halua jättää pojan kasvatusta valtaosaksi muiden vastuulle liian pitkäksi aikaa, varsinkaan teinivuosiksi. Alkuperäinen suunnitelma oli että Hunter kävisi Tylypahkaa kolme vuotta, jos kaikki menisi hyvin. Ja koulussa ensimmäinen vuosi menikin suhteellisen hyvin ainakin ihmissusiasioiden tiimoilta, mutta kesälomalla '92 Hunter otti ja puraisi pikkusiskoaan tämän sitä itse pyytäessä, (harkitsemattomasti ja katui sitä myöhemmin.) Onneksi tilanne häiriintyi niin ettei Hunterin muodonmuutos ollut ehtinyt loppuun asti joten Freya ei saanut tartuntaa vaan vain susimaisen piirteen.
Jacob katsoi kaikille turvallisemmaksi lähettää poika takaisin valtion kouluun jossa oppilaita pystytään valvomaan tiiviimmin, ja täysikuun ajat ovat taas hänen valvontansa alla. Tylypahkaan pojan tempauksesta ei kerrottu mitään.

Vaikka aikainen Tylypahkasta poistuminen harmittikin Hunteria jonkin aikaa kovasti, lopulta poika kuitenkin jätti Tylypahkan mielelläään sillä eipähän enää joudu viettämään yhdeksää kuukautta vuodesta erossa perheestään. Eikä hän koe tarvitsevansa sen edistyneempiä velhokoulun papereita tulevaisuuden suunnitelmissaan. Hän jatkaa taikuuden opiskelua kotona, itsenäisesti sekä isänsä ja Tylypahkassa jatkavien ystäviensä avulla, kevyenä sivuopiskeluna valtion yläkoulun ohella.

MUUTA:

• ASUU: Sutton, Surrey. Omakotitalo Kingsley Avenuella.
  
• VAHVUUKSIA KOULUSSA: Liemet, loitsut ja varsinkin muodonmuutokset. Jo ensimmäisen kouluviikkonsa lopussa hän onnistui monissa loitsuissa keskiverto-ekaluokkalaista paremmin. Vahvuuksia on osalta geeneissä, mutta hän myös alkoi opetella hieman jo puoli vuotta ennen koulun alkua.
  
• OPETTAJA/VANHEMPI-TAPAAMINEN: Hunterin isä kävi ennen ensimmäisen kouluvuoden alkua tapaamassa Dumbledoren ja he keskustelivat Tylypahkan käytännöistä ihmissusioppilaiden suhteen, liittyen pojan tavallisesta poikkeavasta asenteesta ihmissuteuteen, sekä pojan toivottomasta taipumuksesta jopa hyvän maun ja turvallisuuden rajan ylittäviin käytännön piloihin. Hän vahvisti Hunterin paikan tämän tapaamisen myötä.
  
• SALAISUUS: Jacob varmisti myös sen, että Hunterin ihmissuteudesta tietää vain ne, joiden on aivan pakko, eli: Dumbledore, Kalkaros (joka valmistaa sudenmyrkyn), sairaalasiiven parantaja Poppy Pomfrey sekä pojan tuvanjohtaja (eli Lipetit.) Muille henkilökunnasta kerrottaisiin vain, jos jokin tilanne välttämättä sitä vaatisi. Oletusarvoisesti sudenmyrkyn oton Hunterin kohdalla valvoo professori Lipetit jolle Kalkaros on sen toimittanut. Pomfrey, Kalkaros tai Dumbledore valvoo sen vain jos Lipetit ei jostain syystä voi.
  
• AISTIT: Hänen näkö –haju –ja kuuloaistinsa ovat suden tasolla ympäri vuoden. Ihmissuden ollessa kyseessä näköaisti tietenkin on perustavanlaatuisesti ihmisen tasolla, mutta siis suden takia kykenee havaitsemaan pienetkin liikkeet metrien säteellä, ja yövisio on paljon tavallista ihmistä parempi. Hän ei vain huomioi aistiensa terävyyttä enää kovin usein, ellei erityisesti yritä nähdä, haistaa tai kuulla jotakin.
  
• LAULUÄÄNI: Hänen lapsuuden lauluääntä monet ovat kehuneet jopa poikkeukselliseksi ja fantastiseksi. Lisäksi poika esiintyy syvällä tunteella jo pienestä pitäen. Äänenmurroksen jälkeen lauluääni on lähinnä vain hyvä, mutta hän saa äänensä uskomattoman korkealle ja kuitenkin kuulostaa myös teinipojalta, (tämä käy hyvin ilmi Metallica-coverissa.) Hän ei ole kuuluisa eikä haluakaan olla sen suuremmin eli hänellä ei ole musiikillisia kunnianhimoja, mutta hän rakastaa esiintymistä. Eli hän saattaa tarttua esiintymistilaisuuksiin, mutta laulaa enimmäkseen perheen tai ystävien järjestämissä juhlissa ja tapahtumissa, tai huvikseen kotona.
  10v - [Danny Boy] - youtube.com/watch?v=h03iH-Bsvj8
  14v - [Mix] - youtube.com/watch?v=oIEuf7w1RYw
  16v - [Nothing Else Matters--Metallica cover] - youtube.com/watch?v=QTdRWEsDhJc
  20v - [We Are The World--Olympia-konsertti] - youtube.com/watch?v=MG7WLsBm9lo
  
• PUHEÄÄNI:
  - lapsi (11v) - youtube.com/watch?v=aeZf-2A88WA
  - teini (13v) - youtube.com/watch?v=jXVDA3Nigi4
  - teini (16v) - youtube.com/watch?v=QiYj3ocmulE
  Aina kun hän laulaa, hänen aksenttinsa katoaa lähes kokonaan eli hän kuulostaa amerikkalaislaulajalta ja brittiaksentti kuuluu läpi vain satunnaisesti. Tämä ei ole tahallista vaan vain tapahtuu.
  

Hunter-videoita ja kolme videotraileria kirjoittamalleni 1-lukuiselle tarinalle Hunterista, käsitellen tuota täyttäkuuta jona hän jätti juoman väliin: täällä.
(Itse tarina, Wolf Like Me ja sama suomeksi täällä.)