Jacob King

Hahmo & teksti © Nibs
Kuvissa: Henry Ian Cusick (klikkaa kuvaa saadaksesi sen isommaksi)



NIMI: Jacob King
(Läheisimmät ystävät saattavat kutsua nimellä Jake. Ei pidä siitä jos vieraat tai puolitutut käyttävät lempinimiä.)
IKÄ: 40-47v (30.7.1951), Leijona
VERI: Puoliverinen
ENT. TUPA: Rohkelikko
AMMATTI: Poliisi jästien Lontoossa
PERHE:
* Veli: Benjamin King, puoliverinen velho, (37-44v, kadonnut)
* Poika: Stephen Hunter King, puoliverinen velho, (11-18v) s. 20.2.1980, Kalat
* Tytär: Freya King, surkki, (9-15v) s. 1.7.1982, Rapu
* Lasten äiti: Carrie Cooper, jästisyntyinen noita, (40-47v) s. 1.10.1951, Vaaka
* Vanhemmat ja aiemmat sukupolvet kuolleet kauan sitten. Velhot kun voivat elää jopa jotain 200 vuotta vähintään, suurimman osan vei 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun rutto ja muut taudit.

ULKONÄKÖ:
Pituus - 183 cm
Silmät: Ruskeat
Hiukset: Tummat/ruskeat ja yleensä leukaan asti ulottuvat tai vähän lyhemmät, ja siististi laitetut.
Yleinen olemus: Ks. kuvat

PERSOONASTA:
Ahkera mies jolle maailmanparantaminen on sydämenasia, mutta hän laittaa lastensa edun ja hyvinvoinnin kaiken edelle. Joskus liikaakin jolloin hänen ystävänsä joutuvat puoliksi pakottamaan hänet olemaan välillä itsekäs. Tämä ja ylipäätään monella tavalla esiintyvä perhekeskeisyys johtuu vahvasti siitä että hän menetti lyhyellä aikavälillä koko perheensä hyvin nuorena. Samasta syystä hän on jonkinverran ylisuojeleva läheisiään kohtaan, varsinkin lapsiaan. Ja potentiaalisissa vaaratilanteissa hän pyrkii tekemään maanperusteelliset tutkimukset ja järjestelyt ennen kuin saa mielenrauhan, jos saa silloinkaan. Asioihin vaikuttaa henkilökohtaisten menetysten lisäksi myös alkuperäisen ammatinvalintansa mukanaan tuoma raaka todellisuuskuva maailman menosta.

Se on muokannut hänestä myös toivottoman realistin. Hän kyllä pitää fantasiatarinoista ja antaa muiden haaveilla rauhasta maan päällä ja ihmisten hyvästä tahdosta, mutta mies itse ei jaksa uskoa ihmeisiin. Onneksi hän sai positiivisuutta painottavan kasvatuksen jonka myötä hän on oppinut etsimään ihmisitä näiden parhaita puolia ja pyrkimään kannustamaan niitä kyseisissä henkilöissä.

Rankka elämä on kuitenkin saanut hänet uskomaan korkeampaan voimaan ja suojelusenkeleihin, mutta kristinuskon Jumalaksi hän ei sitä ehdottomasti leimaa. Hänen puolestaan ihmiset – omat lapsensa mukaanlukien – saavat uskoa mitä haluavat tai olla uskomatta, kunhan se pysyy järjen, lain ja turvallisuuden rajoissa.

Hän saattaa repiä huumoria ikävästä tilanteista, mikä saatetaan helposti tulkita väärin ja täten hän onnistuu joskus tahattomasti loukkaamaan ihmisiä jotka eivät häntä tunne. Hänen tarkoituksensa siis on vain keventää tilanteen masentavuutta ja oikeasti hän ottaa vakavat asiat vakavasti. Hyvin vakavien kohdalla häneltäkin on huumori kaukana.

Vaikka Jacob on varsin suorapuheinen, hän on myös lempeä, myötätuntoinen, suvaitsevainen ja avarakatseinen joten hänen kanssaan on helppo kaverustua. Hänellä on kuitenkin oikeanlainen käsitys ja asenne oikeasta ja väärästä sekä lain ja järjestyksen ylläpito sydämessään eikä hän epäröi sitä toteuttaa tavalla tai toisella. Älyä, itsevarmuutta ja määrätietoisuutta miehelle on siunaantunut roppakaupalla joten hän nauttii haasteista eikä heitä pyyhettä kehään ennen kuin kertakaikkiaan muuta vaihtoehtoa ei ole. Hän osoittautuu kuin syntyneeksi rikosetsivän ammattini joka oli tavallaan kutsumus, maailmanparantamisen ja seikkailu/toimintahenkisyyden takia. Joskin ammatinvalinnan lopullinen ratkaisija oli pikkuveljensä tilanne jota hän halusi ehdottomasti päästä selvittämään mahdollisimman hyvästä asemasta.

Hän on äärimmäisen vastuuntuntoinen, mikä on yhtä aikaa hänen vahvuutensa ja heikkoutensa monella tapaa. Hän ei ole työnarkomaani, mutta ei vain pysty keskittymään kunnolla vapaa-aikaan, jos jokin tärkeämpi asia on liian vaiheessa.

Tosissaan suuttuessaan Jacobin temperamentti on varsin tulinen, mutta sitä ei tarvitse kovin usein todistaa sillä hänen kärsivällisyytensä on harjoittunut uskomattoman riittäväksi sitten esikoisensa syntymän. Poikkeuksina hyvin väsynyt tai erityisen stressaantunut mielentila, joissa hän saattaa myös tehdä tai sanoa ylipäätään asioita joita katuu myöhemmin. Normaalina päivänä hän on tasapainoinen ja ystävällinen persoona sillä hänen stressinsietokykynsäkin on kahden lapsen ja poliisityön ansiosta harjaantunut varsin hyväksi sekin.

Jacob on aina ollut hyvin lapsirakas persoona ja sitä myötä kerännyt kokemusta näiden pikkuihmisten suhteen jo teinivuosistaan lähtien. Jos kohtaisit hänen omat lapsensa näiden ollessa vielä pieniä, et ehkä voisi uskoa niiden olevan saman vanhemman kasvattamia – ainakaan, jos et saa tutustua heihin päivittäisessä elämässä jossa molempien parhaat puolet tulevat esiin. Jacobin rakkaus on kestänyt poikansa perusluontoa ja mahdottomuutta loistavasti ensisijaisesti verisiteen tuoman vahvuuden ja pojan parhaiden puollien tuntemisen takia, mutta myös koska poika meni perimään voimakkaasti hänen kadonneen pikkuveljensä geenejä mitä persoonan peruspiirteisiin tulee. Eli hän ei näe pojassa vain omaa lastaan vaan osittain myös kauan kadonnutta veljeään, mutta ajattelee ja kohtelee tätä puhtaasti poikanaan.

Yleisesti ottaen hän kerää paljon voimaa siitä että saa nähdä lastensa kasvavan ja kehittyvän ja nauttivan elämästään - ja siitä miten hänen poikansa jaksaa olla optimistinen tapahtui mitä tahansa. Sitten taas toisella puolella, vaikka hän ei sitä koskaan ääneen myötnäisi kenellekään, hän kokee Hunterin vähän pidemmät poissaolot ja vain superhelpon tyttärensä kanssa oleskelun minilomana. Ja kuitenkin mies ehtii jo parissa viikossa ikävöidä poikaa takaisin kotiin.

Vaikka hän on hyvin perhekeskeinen ja rakastaa lapsiaan yli kaiken, hän harrastaa paljon perheen ulkopuolella, mm. metsäretkeilyä, keilailua, kuntosalia ja muuta tervehenkistä ja sosiaalista, usein kavereidensa kanssa. Tervehenkisyys yltää myös absolutismiin kaikkien päihteiden suhteen, myös tupakkaan. Hän ei tuomitse kohtuukäyttäjiä, mutta itse ei missään tilanteessa käytä eikä tietenkään hyväksyisi lastensa tupakointia tai alkoholin käyttöä. Hän rentoutuu parhaiten yleensä eristäytymällä ylhäiseen yksinäisyyteen lukemaan Sherlock Holmesia ja kuuntelemaan klassisen tyylistä musiikkia, tai lähtemällä vaikka elokuviin tai kalaan.

Hän viihtyy sinkkuna, eikä rakastu helposti romanttisessa mielessä.
Hänen toiminta- ja seikkailuhakuinen puolensa on lasten tulon jälkeen laantunut huomattavasti, mutta yhä hän etsii aina uusia kokemuksia.

Taikuus, jossa Jacob on hyvin voimallinen, on aina ollut hänelle vain upea elämän mauste jota hän suuresti arvostaa. Hän hyödyntää sitä arkielämässä vain tarpeen tullen tai satunnaisen huvituksen nimessä, ja on muutoin enemmän mieltynyt jästityyliseen elämään. Esimerkiksi lastenkasvatuksessa tai kodinhoidossa hän käyttää taikaa vain pakkotilanteissa. Hän kuitenkin viihtyy paljon taikamaailman puolella ja seuraa aktiivisesti sen uutisia ja tapahtumia.



HISTORIAA:
Jacob syntyi Kingstonissa puoliveriselle velholle ja noidalle jääden orvoksi 8-vuotiaana vanhempiensa menehdyttyä kaduilla Lontoon keskustassa, näiden nuorisojengien asevälikohtauksen keskelle onnettomasti päädyttyään, etsiessään muutamaa viikkoa aiemmin kadonnutta nuorinta poikaansa. Kumpikin kuoli välittömästi kaduille. Veljen tapaus oli määritelty kidnappaukseksi katoamistilanteen takia sekä sen ettei poikaa pystynyt jäljittämään pöllöpostilla mikä vahvisti senkin että sieppaaja oli itse tai tunsi jonkun taikavoimaisen. Jästipoliisi ja aurorit - Jacobin isoisä mukaan lukien, ja jopa Jacob itse sen mitä hänen sallittiin, jatkoivat ahkerasti etsimistä mutta seitsemän vuoden kuluttua ilman pitkälle johtavia jälkiä jästien viranomaiset joutuivat julistamaan pojan "laillisesti kuolleeksi", ja aktiivisimmiksi etsijöiksi jäi perhe ja näiden ystävät, ja viralliselta puolelta Taikaministeriö. Jästipoliisissa tämä kylmäksi muuttunut tapaus on sitemmin noussut pinnalle vain harvoin.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen Jacobin huoltajuus oli virallisesti ainoan elossa olevan lähisukulaisella, hänen isänsä isällä jonka luona Westminsterissä poika sitemmin myös asui. Hän menetti osan lapsuudestaan sillä vietti henkisesti seuraavat vuodet pitkälti synkässä paikassa ja teki huonoja valintoja, kun ei niin nuorena osannut käsitellä traumojaan ja pahaa oloaan kunnolla vaan tavoitteli mieluiten nopeita ratkaisuja. Hän ei kuitenkaan vajonnut liian syvälle eikä päässyt pilaamaan elämäänsä, koska hänellä oli yhä rakastava ja pätevä kasvattaja, eli hänen peräänsä katsoi ja hyvinvoinnista pyrki huolehtimaan aurori-isoisänsä, ja lisäksi paras ystävänsä Daniel jonka kanssa oli lähes yhtä läheinen kuin veli. (Tästä tuli myöhemmin hänen lastensa kummisetä.) Tylypahkaan Jacob lähti osittain aidosta innostuksesta ja osittain koska isoisänsä ajatteli että maisemanvaihdos ja uusi elämäntyyli voisi tehdä pojalle myös hyvää. Hän siis lopulta selvisi sen verran ylös perhedraamastaan, että sai uudestaan kiinni normaalista elämästä ja omasta itsestään.

Tylypahkan kesälomilla hän otti aina pari kesäkurssia siltä varalta että haluaisi kuitenkin jästiammatin. Ja hän jättikin Tylypahkan neljännen lukuvuoden jälkeen, siirtyen tavalliseen yläkouluun, päätettyään kouluttautua jästien rikosetsiväksi – yhtenä olennaisena motiivina mahdollisuus selvittää veljensä katoamista parhain mahdollisin resussein, mutta myös ylipäätään halu parantaa maailmaa. Joten hän kävi läpi jästien lukion sekä pari vuotta yliopistoa rikosoikeuteen keskittyen, mikä riitti hyväksyntään poliisikoulutukseen, kun hän todistautui alustavissa testeissä erittäin potentiaaliseksi niin mieleltään kuin fysiikaltaankin.

18-vuotias Jacob menetti myös isoisänsä miehen menehdyttyä aurorihommissa. Danielin tuella ja ammattihaaveensa kutsumuksen voimalla hän jaksoi pysyä vahvana surutyön keskellä mikä oli kaiken jälkeen erityisen raskas prosessi. Hän oli myös kauan sitten päättänyt pyrkiä elämään niin että tekisi vanhempansa, veljensä ja isoisänsä ylpeäksi - koska heiltä saamansa rakkaus on hänelle tärkeää ja nämä ovat poissaollessaankin osa häntä.
Vaikka hän oli nyt menettänyt koko perheensä, nämä olivat pitäneet huolta ettei perillisensä jäisi ainakaan taloudelliseen ahdinkoon.
Isoisän talo oli tämän oma ja asuntolaina täysin maksettu ja hän peri talon muun omaisuuden mukana, ja sai tietenkin myös vanhempiensa ja muiden isovanhempiensa perinnöt käyttöönsä. Yhteensä perintöihin kuului satoja tuhansia puntia käteistä pankissa, tuo isoisän talo joka oli melkein puolen miljoonana arvoinen, sen sisältö ja joitakin sukukalleuksia. Koska veljensä oli tässä vaiheessa jo julistettu laillisesti kuolleeksi, tämänkin osuudet kuuluivat hänelle, mutta hän ei ole niitä halunnut hyödyntää koska uskoo vielä löytävänsä veljensä elossa.
Hänen omaisuutensa yltää reilusti yli miljoonan punnan arvon, mutta valtaosa siitä muodostuu asioista joita hän ei voi tai halua myydä, tarpeellisuuden tai tunnearvon takia. Joten ei häntä välttämättä miljonääriksi voi luokitella, mutta se riippuu tietenkin katsojan ajattelutavasta.
Joka tapauksessa hän on keskiluokkaa eli hänellä on aina ollut taloudellisesti turvallinen olo ja liikkumavaraa, muttei ole voinut heitellä rahaa miten sattuu, etenkään kahden lapsen yksinhuoltajaksi päädyttyään.
Hän jäi asumaan isoisänsä taloon, ja sai helposti kustannettua yliopisto-opiskelunsa. Hän käyttää perintöjään ja ansioitaan harkiten, hän kun on oppinut että elämän kortit saattaisivat yllättää rajustikin.

Heinäkuussa 1973 Jacob valmistui poliisiksi, myös aseistetun poliisin ryhmään ja elokuussa sai työpaikan omasta kaupunginosastaan. Elokuussa 1975 hän hakeutui etsiväkoulutukseen jonka pääsi aloittamaan tammikuussa 1976, elokuussa hän sai täysin virallisen rikosetsivän tittelin ja sai (Charing Crossin poliisiasemalta) nopeasti virkapaikan sillä oli menestynyt huomattavasti jo koulutusaikana eli varsin kilpailukykyinen ehdokas. Hän liittyi kidnappauksia, kiristyksiä yms. tutkivaan yksikköön.

Hän niitti työssään kunniaa, mutta veljensä tapausta hän ei kuitenkaan onnistunut selvittämään sillä se oli kauan sitten muuttunut kylmäksi eli hän ei virallisesti pääsyt siihen kaivautumaan. Perheenjäsenenä ja vieläpä ainoana elossa olevana, hän kuitenkin oli ja on yhä olennaisesti mukana tutkinnassa siviilinä eli häneen pidetään yhteyttä jos jotain merkittävää tapahtuu. Oman etsiväuransa aikana hän otti aina yhteyttä kylmien tapausten etsiviin jos totesi jotain uutta joka voisi tapaukseen liittyä. Nykyään hän toimii yksityisenä avustajana etsiville, tapauksissa joiden on todettu mahdollisesti liittyvän Benin tapaukseen.

'70-luvun alkupuolella velhomaailma koki muutoksia lordi Voldemortin alkaessa kasvattaa valtaa, mutta Jacob keskittyi jästimaailman rikollisuuden kitkemiseen. Joskin hän kantoi poikkeuksetta mukanaan taikasauvaansa ja piti entistä enemmän varansa. Hän piti sodan tilannetta silmällä ja auttoi velhoyhteiskuntaa siinä sen minkä ehti ja kykeni. Ja hän tutkii muutenkin velhomaailmankin rikoksia, ihan jo silläkin että veljensä voisi hyvin löytyä niiden kuvioista. Eli hänellä on yhä ammattinsa puolesta vahva linkki myös Taikaministeriön lainvalvonnan puolelle, vaikka käytännön työnsä keskittyy jästien yhteiskuntaan.

Velhosodan pahimpina aikoina hän kolleegoineen olikin ylityöllistetty – varsinkin hän sillä eihän hän voinut jästikolleegoilleen totuutta kertoa sen enempää itsestään kuin tietyistä kuolemantapauksistakaan. Vuonna 1978, 27-vuotias Jacob sattui pelastamaan nuoren naisen, Carrien, poikkeuksellisen kieroutuneen ihmissuden kynsistä. (Ihmissusi oli puoliksi susimuodossaan yrittänyt raiskata Carrien halussa kokeilla voiko ihmissusi ja ihminen lisääntyä.)

Jacob ja Carrie ystävystyivät ja piakkoin alkoivat tuntea syvemminkin, mutta romanssia ei kestänyt muutamaa kuukautta pidempään. Lopulta he näkivät, että romanttisten tunteiden syntyyn oli todennäköisimmin vaikuttanut tilanne/tapa jossa he olivat ensi kertaa kohdanneet, enemmän kuin varsinainen romanttinen kemia.
He pysyivät kuitenkin läheisinä ystävinä sillä siihen heidän kemiansa toimivat mainiosti. Muutama kuukausi oli kuitenkin riittänyt elämäämullistavaan vahinkoon. Abortti ei tullut kysymykseenkään kummankaan moraalimaailmassa ja kumpikin koki biologisten vanhempien läsnäolon olevan lapsen oikeus joten he muuttivat yhteen, Jacobin perimään taloon.

Stephen Hunter King syntyi helmikuisena aamuna vuonna 1980 ja oli onnellisten vanhempien pikku prinssi. Aluksi häntä kutsuttiin etunimellään Stephen. Parin vuoden sisään Carrie onnistui hankkiutumaan uudestaan raskaaksi – edelleen vahingon kautta – ja vaikka poika alkoi jo näyttää jonkinlaisia hyperaktiivisuuden ja itsepäisyyden merkkejä, Jacob lupautui mielellään adoptoimaan tulevan vauvan jonka biologinen isä halusi kirjoittaa isyytensä pois. Myös Jacobille vanhemmuus oli aluksi ollut pelottavan suuri asia, mutta pian rakasti vanhemmuuden haasteita ja iloja ja totesi olevansa niissä varsin luonteva ja jos ei jossain asiassa ollut, niin ainakin nopea oppimaan.

Hunterin ensimmäisen vuoden aikana Jacob jätti rikosetsivän hommat niiden ollen aivan liian riskialtis perheelliselle miehelle, ja siirtyi takaisin tavallisen konstaapelin hommiin ja jäi pois myös aseistetun poliisin ryhmästä. Hän pysyi Charing Crossin poliisiasemalla. Partiopoliisin hommat olivat tietysti nekin riskejä mutta paljon matalammin kuin kaikenmaailman vakavien rikosten syvällinen tutkiminen ja psykopaattien jahtaaminen. Pojan syntymän aikaan velhosota oli pahimmillaan ja Voldemortin valta laajimmillaan, mutta koska kuolonsyöjät eivät ehtineet valloittaa Taikaministeriötä, perhe oli suhteellisen turvassa äidin jästisyntyisyydestä huolimatta, vaikka tiedon vuotamisen pelko häilyikin mielen taustalla ja he harkitsivat vakavasti maasta pois muuttamista toistaiseksi. Pikku Harry Potter kuitenkin kukisti Voldemortin ennen kuin he ehtivät tehdä lopullista päätöstä asian suhteen.

Stephenin/Hunterin riehuessa Kaameissa Kakkosissa, (eli kahden ikävuoden paikkeilla alkaessa osoittaa kapinahenkisyyttä ja heittää raivopuuskia kun ei saanut tahtoaan läpi ja kipittämään pikku jaloillaan jäljettömiin/tuhoamaan aina kun silmä vältti), tämä siis sai heinäkuussa 1982 pikkusiskon. Freyan biologinen jästi-isä ei halunnut ottaa vastuuta lapsesta eikä tiedä mitään taikayhteisöstä joten tyttö rekisteröitiin Taikaministeriöön Jacobin lapsena ilman mitään tietoa jästi-isästä, mutta jästiyhteiskunnan puolella suoritettiin asianmukainen adoptio.

Ensimmäiset kaksi vuotta Carrie oli kotiäiti, yrittäen kasvaa rooliinsa. Hän rakasti Hunteria mutta äitiys ei vain ottanut onnistuakseen vaikka hän kuinka halusi. Hän ei koskaan saanut muodostettua äiti-poika -sidettä. Carriellä ei persoonana ollut tarpeeksi aukroriteettikykyä ja kokemuksensa ihmissuden kanssa oli jättänyt jälkensä hänen tunne-elämäänsä myös äitiyden suhteen. Kun Hunter oli 2-vuotias, Jacob ja Carrie päättivät vaihtaa osia; Jacob jäi koti-isäksi ja Freyan synnytettyään Carrie palasi töihin. Kun Hunter oli viiden ja Freya kolmen, perhe muutti Lontoon keskustan sykkeestä Suttoniin, lapsille ihanteellisempaan kasvuympäristöön. He myivät Jacobin isoisän talon ja saivat siitä sen verran hyvän hinnan että saivat pienellä lisärahalla uuden taloonsa lainan maksettua heti takaisin. (Jacob oli säästellyt perintörahojaan nimenomaan tällaisia isoja elämänmuutoksia ajatellen.) Hunter pidettiin kotiopetuksessa 7-vuotiaiksi asti, (Jacob opetti itse), sillä poika ei ollut koulukypsä vielä 5-vuotiaana.

Niihin aikoihin he totesivat pojallaan olevan poikkeuksellisen upea lauluääni, kun se oli kehittynyt iän myötä vahvemmaksi. Pojassa ilmeni kyllä esiintymisen rakkaus, mutta Jacob ja Carrie eivät olisi välttämättä edes ehdotettaessa päästäneet poikaa viihdemaailmaan paineiden pyöritettäväksi. Onneksi poikaa ei edes kiinnostanut suuret kuviot tai kuuluisuus, joten heidän ei tarvinnut huolestua pojan onnellisuudesta ja tulevaisuudesta. Tuo laulun lahja pitkälti omittiin perhe- ja ystäväpiirin iloksi.

He testauttivat kummatkin lapsensa kahteen kertaan vuosien varrella varmoina siitä, että kummallakin oli joku ongelma; tytön siksi että tämä oli luonnottoman helppo ja tulos oli kummallakin kerralla että tyttö vain oli kiltti lapsi eikä millään tavalla fyysisesti poikkeava. Pojan siksi että tällä olisi vallan hyvin saattanut olle hyperaktiivisuushäiriö, mutta lääkärit eivät moista löytäneet vaikka kuinka etsivät. Iskä ja äiskä saattoivat vain toivoa, että Freyan onnistuisi ihmeen kaupalla rauhoittamaan veljensä vuosien myötä, mutta kuinkas kävikään...Freya oli ikäistään kypsempi henkisesti, mutta isoveljensä koki silti itsensä niin vahvasti isoveljenä, ettei suostunut ottamaan mallia pikkusiskostaan.

Vuonna 1987 heidän käydessä Skotlannissa, heidän elämänsä kääntyi ympäri. 7-vuotias Stephen/Hunter kun oli luvatta mennyt katselemaan lapsilta kiellettyjä kauhuelokuvia, ja sitten niiden ja ihmissusien todellisuudesta kuulemisen myötä karannut seikkailemaan skotlantilaisen pikkukaupungin kaduille seuraavana täydenkuun yönä, raahaten pikkusiskonsakin vaaraan. Jälkimmäisestä Jacob ja Carrie tosin eivät saaneet tietää kuin vasta vuosia myöhemmin. Susi pojan sisällä tietenkin paljastui muutaman viikon kuluessa...

Poika vannoi ettei ollut tarkoittanut asian menevän tähän vaan oli vain halunnut nähdä oikean ihmissuden. Se ei kuitenkaan auttanut perhettä pysymään kasassa. Poika nimittäin lopulta ihastui kohtaloonsa syvästi, ja vaatimalla vaati että häntä alettaisiin kutsua toisella nimellään; Hunter. Vaikka susi saatiinkin ensimmäistä täysikuuta lukuunottamatta, hillittyä varsin pitkälti sudenmyrkkyjuomalla, ja vaikka kyseessä oli oma poika, äidin psyyke ei kestänyt tilannetta kuin hädintuskin puoli vuotta. Hän päätti olevan parempi ottaa kunnon pesäero heti eikä antaa tunnesiteiden vahvistua entisestään, tai yrittää esittää kuin kaikki olisi kunnossa.

Äiti luotti kyllä poikaansa, mutta ei taikajuomiin ja suteen tämän sisällä. Joten äiti lähti, tarkoituksena pitää lapsiin ja Jacobiin yhteyttä jatkossa. Suunnitelman toteutus vain hiipui olemattomiin kuukausien kuluessa, mm. koska hän ei ollut äitimateriaalia ja tarvitsi aikaa vihdoin todella työstää menneisyyden traumaansa.

Jacob oli nyt kahden lapsen yksinhuoltajaisä ja palasi töihin, saaden paikan Suttonin poliisiasemalla. Hän oli koti-isä vuosiensa aikana pitänyt itseään ajantasalla poliisin ammatin lukuisista muutoksista ja hieman ennen Carrien lähtöä hän kävi vielä joitakin kursseja jotta työhön paluu olisi mahdollsiimman kivutonta. Yksinhuoltajana hän oli etusijalla päivävuoroihin pääsyssä. Ja koska hänellä oli jo monia palveluvuosia takanaan aiemmin, loppuvuodesta 1988 hän haki ja sai ylennyksen kersantiksi ja ajan mittaan vaikutettua enemmän ja enemmän työvuoroihinsa. Siihen asti hän käytti taikuutta varmistaakseen että sai päivävuorot jokaisella täydenkuun viikolla, varsinkin täysikuun yötä edeltävänä päivänä.

Hän joutui epätoivon vimmalla hillitsemään Hunterin ihmissusirakkautta joka tuntui vaarallisesti muotoutuvan lähes pakkomielteen tasolle, samalla kun sisarusten välinen suhde alkoi oireilla pahasti, Freyan syyttäessä veljeään äidin hylkäämäksi joutumisesta.
Lisäksi lastenhoito tuotti Jacobille melkoista stresiä, hänellä kun oli vaikeuksia luottaa lapsiaan tuntemattomien ihmisen hoiviin. Kouluaikoina asian vielä sai vältettyä suureksi osaksi järjestämällä lapset koulupäivien jälkeen kerhoihin tai kavereiden luokse kunnes hän pääsisi töistä ja hakisi tenavat kotimatkalla...mutta jos hänellä sattui olemaan huono vuoro töissä...ja varsinkin koulujen loma-ajat olivat vaikeampi tapaus. Hän ei voinut muuta kuin yrittää, hän palkkasi lastenhoitajan työpäivänsä ajaksi katsoen että kyseistä henkilöä suositteli vähintään kolme eri perhettä ja suositukset olivat erityisen vakuuttavat. Hän myös aina tarkisti näiden taustat henkilökohtaisesti. Lastenhoitaja on vaihtunut muutamaan ottseeseen syystä tai toisesta.

Lapsiltaan saamansa kunnioituksen ja ystäviltään saamansa tuen siivin mies pärjäsi seuraavat vuodet suhteellisen hyvin. Kävi töissä, lapset koulua, perhelomia ja muita mukavia tapahtumia pidettiin edelleen ja ne kannattelivat sisarussuhdetta osaltaan, ja Hunter joi aina kuuliaisesti sudenmyrkkyjuomansa...

...kunnes pian 10-vuotiaan Hunterin ihmissusirakkaus vei voiton eräänä pimeänä pakkasyönä täydenkuun aikaan. Luojan lykky, että lapsi oli vielä hengissä aamulla ja kuolonuhrien listaan kuului vain yksi koira...Vaan ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin; Jacob sai kärsivällisyydellä, hyvin muotoillulla saarnalla ja kunnon selkäsaunalla varmistetuksi ettei Hunteria enää houkutellut juoksennella vapaana ilman sudenmyrkkyä ja tempaista muutamaa muutakaan typeryyttä jotka tämä oli siihen iltaan ehtinyt sisällyttää. Jacob oli myös saanut Carrien tapaamaan lapset ja näiden sisarussuhdekin alkoi korjaantua. Carrie palasi takaisin perheensä elämään hieman tiiviimmin muttei muuttanut saman katon alle.

Tämä oli siis vuonna 1990. Tässä uravaiheessa hän sai järjestettyä asiansa niin että työskentelee oletusarvoisesti päivävuoroissa, muissa vuoroissa vain ehdottomasti tarvittaessa, ja onnistuu usein järjestää ainakin toinen viikonlopun päivistä vapaaksi sekä vähintään yksi kokonainen kuukaudessa.

Entisenä etsivänä hän toimii yksityisenä avustajana tapauksissa joiden havaitaan mahdollisesti linkittyvän hänen veljensä katoamiseen. (Tietysti joutuu tekeen sen vapaapäivinään ja lomilla. Mutta yli kolmenkymmenen vuoden jälkeen ja taikayhteisöönkin liittyen, moisia tapauksia tuskin ilmenee kovin usein.)

Jacob on edelleen jatkuvasti, alitajuisesti huolesta soikeana sillä ei ole onnistunut löytää parannuskeinoa poikansa tatuntaan, ja pojan lähes pakkomielteinen ihmissusiasenne roikkui vaarallisesti mukana varsin pitkään, kunnes Remus Lupinin astuminen Hunterin elämään toi hieman lievennystä sen vaikutuksiin.

Toisen velhosodan aikana Jacob joka aina laittaa lapsensa kaiken edelle ja muutenkin menettänyt liikaa perhettä, ei enää kokeile onneaan vaan muuttaa lapsineen pois maasta viimeistään kesällä 1997, todettuaan sodan yltäneen jo Tylypahkaan asti, jonka kuitenkin piti olla yksi velhomaailman turvallisimpia rakennuksia. Sillä vaikka Freyan todellisen alkuperän paljastuminen olisi hyvin epätodennäköistä sillä Taikaministeriön rekistereissä hän on tytön biologinen isä - jos totuus kuitenkin paljastuisi olisi lapsen henki kortilla, ja on muutenkin koska surkkina Freya ei voi puolustautua kunnolla sodan melskeessä. Ja Hunterin ihmissuteus on suuremmassa paljastumisriskissä pojan läsnäollessa.

He siis muuttavat maasta ennen kuin kuolonsyöjät onnistuvat valtaamaan Tylypahkan ja julistavat sen pakolliseksi, ja näin lienee epätodennäköistä että yhtä näennäisesti tavallista, entistä ja hyödytöntä oppilasta lähdettäisiin ulkomailta asti raahaamaan Tylypahkaan. Riskien minimoimiseksi Jacob kuitenkin langettaa koko perheeseen muutaman todella vahvan jäljittämisen-estoloitsun ja he elävät Amerikassa entistäkin jästipainotteisemmin. Perhe muuttaa takaisin Englantiin, kun uutiset Voldemortin kukistumisesta ja Tylypahkan 'puhdistumisesta' saavuttavat Amerikan mantereen.

MUUTA:
- Poliisiarvo: Kersantti.
Tehtäviinsä kuuluu alemman arvon poliisien ohjaamista ja valvonnallisia tehtäviä, kamppanjoihin osallistumista, onnettomuuspaikkojen tutkimista, rikospaikkojen eristämistä ja niiden tiimoilla järjestyksen ylläpitoa ja tutkinnan ohjausta/valvontaa. Ja tietysti hänellä on tuhottomasti paperihommia kaikkeen liittyen, ja saattaa joskus ilmestyä oiukeusistuntoihin todistajaksi poliisivoimien osalta. Hänen tehtäviinsä ei kuulu katupartiointi, ja koska arvonsa pääasiallinen luonne on valvonnallinen, hän viettää paljon aikaa aseman sisällä.
- Asuu: Sutton, Surrey. Omakotitalossa Kingsley Avenuella.
- Jacobin puheääni - youtube.com/watch?v=f_gpv1pX-u4