Salaisuus paljastuu

[Rabastan mukaan! Tiistai 7.1.1997. Otin vähän eroa tohon kidutuskarkelo-peliin et Leticia ehtii ees vähä toipuu siit eikä mee ihan jumii..]

Leticia istuskeli jo kotosalla sohvallaan ja viimeisteli viimeisiä seuraavan päivän istunnoissa tarvittavia papereitaan. Hänen määränsä oli heittää huomenna joku nuori poika vuodeksi Azkabaniin, koska tuo oli kokeillut kotonaan jotain pimeää taikuutta ja saanut vahingossa naapurin jästipariskunnan katoamaan. Leticiaa tämä tapaus sinänsä ärsytti kummasti, koska hän tiesi jo valmiiksi häviävänsä.. Ja toisaalta hän toivoikin jo sitä. Miksi joku parikymppinen jätkä pitäisi heittää Azkabaniin jostain kokeiluista? Ja hän olisi tässä tapauksessa taasen se paha ihminen, joka tuota yritti sinne heittää.. Hmph. Kaikkea sitä työnsä takia pitkin tehdä.
Mutta nyt paperit olivat kuitenkin valmiita eikä niitä pitäisi enää tänään miettiä. Huomenna pitäisi kuitenkin ärsyyntyä niin miksi suotta tehdä se tänään? Nyt hän voisi keittää kahvit ja lukea vaikka muutaman luvun hyvää kirjaa. Mikäli ehtisi. Hän kun ei tiennyt monelta Rabastanin piti tänään paikan päälle saapua.. Ei hän koskaan tiennyt. Rabastan tuli ja meni oman aikataulunsa mukaan ja se sopi hänelle. Yllätysvierailut olivat kivoja.
Ainakin yleensä.

Leticia heitti paperinsa työlaatikkoonsa odottelemaan seuraavaa päivää ja paineli sitten keittiöön laittamaan ne kahvit tulemaan. Siinä kahvia odotellessaan, hän selasi Päivän Profeetan lukijat-palstaa eikä voinut olla naureskelematta itsekseen ihmisten typeryydelle. Kaikesta ne ihmiset sitten jaksoivatkin valittaa! Joku oli saanut vuoden vaihteessa raketinjämät niskaansa ja syytti siitä jästejä. Toisen pöllö taas oli rakastunut ja lähtenyt omille teilleen.. Hah! Sitä voisi pöllön omistaja miettiä missä vika jos pöllö hylkää ja lähtee jonkun toisen pöllön matkaan..
Leticia kaatoi kahvit kuppiinsa ja paineli sitten takaisin olohuoneeseen vallottaen sohvansa tällä kertaa kokonaan itselleen ja hyvälle kirjalle. Hän sytytti sauvan heilautuksella takkaan tulen ja upposi sitten kaikkien peittojensa sisään kirjan ja kahvikupin kanssa.
Äkkiä oveen koputettiin ja Leticia nousi ylös hymyillen ja katsahti kelloa. Rabastan oli normaalia aikasemmassa. Leticia asteli eteiseen, mutta koska oli hän jotain oppinut muutamien kuukausien takaisesta hyökkäyksestä taloonsa, hän katsahti ikkunasta ennen kuin avasi ovensa. Hänen sydämensä jätti muutaman lyönnin väliin, sillä hän tunnistaisi nuo kasvot missä tahansa! Sen sijaan että hän olisi avannut oven, hän ryntäsi takaisin olohuoneeseensa hakemaan taikasauvaansa sohvapöydältään.

Oven takana oli seissyt Will McDonnell, sama kuolonsyöjä, joka oli pakottanut Rabastanin kiduttamaan Leticiaa sanotaanko pyöreästi puoli vuotta takaperin. Tänään Will tuli kuitenkin yksin, sillä hän kaipasi todisteita. Todisteita tai muuten vain piristystä tylsään arki-iltaansa.
Jo silloin syyttäjä Mayerin kidutusillan jälkeen, hänen palattuaan Voldemortin luo, hän oli epäillyt jotain. Rabastan oli saapunut vasta herransa kutsun käydessä.. ja silloinkin tuo oli viipynyt hetken ja näyttänyt jotenkin.. pahoinvoivalta. Mies oli selittänyt että oli joutunut pakenemaan auroreja ja Will oli hyväksynyt sen. Hän oli selittänyt saman asian herralleen hetkeä aikaisemmin, joten Voldemortkin oli hyväksynyt sen. Ainoa hämmentävä tekijä oli ollut se, että Rabastanin sauva oli kadoksissa. Tuskin Voldemortkaan oli miehen selityksiä sauvasta täysin uskonut, muttei herra varmasti ollut viitsinyt vaivata päätään moisella seikalla. Voldemort oli kuitenkin ollut tyytyväinen heidän tuomiinsa tietoihin.
Willin epäilyt olivat kuitenkin heränneet ja sen takia hän nyt seisoi siinä. Päivän Profeetassa ei ollut ollut mitään mainintaa siitä että syyttäjän kimppuun olisi käyty. Ei mitään mainintaa auroreista saatika siitä että nuo olisivat yrittäneet saada tekijän kiinni. Miksei? Koska mitään auroreja ei ollut ollut.
Willin huomattua että Leticia Mayer oli käväissyt eteisessä, mutta pinkonut sitten saman tien karkuun nähtyään hänet, mies ei ollut jäänyt toimettomaksi. Hän oli avannut lukot sauvansa avulla ja astunut eteiseen. Kahvin tuoksu leijaili idyllisesti hänen nenäänsä. Kuinka ihanaa.
"On rumaa jättää vieraat oven taakse pällistelemään," Will naurahti astellen kepeästi keittiöön. Hän ei uskonut tuon naisen laittavan mitenkään vastaan, koska eihän tuo edellisellä kerrallakaan ollut muuta tehnyt kun kiristellyt hampaita ja itkenyt. Miksi tuo nyt sitten uskaltaisi mitään tehdä?
Olohuoneeseen astuttuaan, jokin kuitenkin iskeytyi Williin ja mies kaatui. Menettäen sauvansa. Kiroten, mutta pilkallisesti hieman naurahtaen, mies lähti kömpimään jaloilleen siirtäen katseensa neiti syyttäjään.
"Ovela veto iskeä selkään," Will murahti virnistäen. Leticia otti muutaman askelen kauemmas miehestä sauva osoittaen McDonnellia.
"Ja mitä nyt?" Will kysyi pilkallisesti päästyään ylös.
"Sinä lähdet täältä," Leticia sanoi yhtään värähtämättä, mutta kiivaasti hengittäen, "ja istut Azkabanissa loppuelämäsi." Will nauroi kolkosti ja otti muutaman askeleen Leticiaan päin, joka perääntyi takan ohi kauemmas.
"Tainnutu!" Leticia huudahti, mutta Will kumartui ja loitsu meni ohi. Samassa mies oli jo Letician luona ja pakotti tuon seinää vasten riistäen sauvan naisen tiukasta otteesta.
"En minä sinua tänne tullut tapaamaan," Will murahti virnistäen pirullisesti. Leticia tuijotti tuotakin alhaalta käsin ja yritti pysyä rauhallisena, vaikka sydän tuntuikin hakkaavan ylivauhtia. Will naurahti toisen silmistä näkyvälle pelolle ja päättäväisyydelle. Hän sipaisi naisen poskea kylmällä kädellään ja Leticia vetäisi poskeaan kauemmas.
"Luulisi sinunkin jo yhdestä kerrasta oppineen," Will naurahti, "mutta ehkä jos oma sauva on asialla niin ehkä se opettaa jotain." Will tarttui Letician käteen ja riuhtaisi tuon heidän vieressään olevaa laatikostoa päin. Leticia älähti, muttei kaatunut. Hän nojautui laatikostoon ja kampesi itsensä ylös siirtäen katseensa mieheen. Samassa hän kuuli taas sen niin tutun, myrkkyä tihkuvan sanan ja samassa valtava kipuaalto paineli hänen lävitseen eikä hän voinut kuin hammasta purren vajota lattialle.
Will viskasi naisen sauvan takaisin maassa makaavalle Leticialle ja kiersi sitten sohvarykelmän toiselle puolen hakemaan omaansa.
"Olet hiljaisempi kuin viimeksi," tuo naurahti noukkien sauvansa käsiinsä ja kääntyen taas Letician puoleen. Äkkiä kuului koputus ja sekä Will että Leticia kääntyivät katsomaan keittiön suuntaan. Joku oli ovella!
"Ah, sieltä saapuu uljas prinssimme," Will naurahti ivallisesti ja samassa hän jo mykistytti Letician, jottei tuo voisi huutaa. Loitsun pakottamana, Leticia ei saanut ääntäkään lähtemään, mutta toivoi että ehkei Rabastan tulisi sisälle. Ehkä tuo lähtisi pois luullen että hän oli edelleen töissä.. Ovihan oli lukossa! Olihan?
Will perääntyi hymyillen takan ja hyllykön väliin jäävään varjoon odottamaan josko Rabastan kuitenkin tulisi sisään.. Eihän ovi tosiaan ollut enää lukossa.

Kaupasta ulos päästyään, miehellä oli outo tunne, että olisi pitänyt olla käymättä ostamassa ruokatarvikkeita ja tuo voinut olla naurahtamatta omille typerille tuntemuksilleen. Varmaan kun hän nyt oli käynyt ostamassa jotain kivaa illaksi oli Letty jo varmasti väsännyt siellä kunnon illalliset ja hänen ostosreissunsa olisi ihan hukkaan heitetty reissu. Raba kurkkasi muovipussiin ja toivoi ettei mitään hajoaisi matkalla.., jos niistä nyt tarvitsisi mitään edes kokkailla. Mies oli ihan tarkoituksella valinnut Letician lähikaupan, jotta voisi kävellä tuon luokse sen sijaan, että olisi ilmiintynyt jonnekkin lähistölle. Näin hän herätti muutenkin vähemmän huomiota, mutta silti tuo oli hyvin varuillaan ja kurkki melkein joka välissä olkansa ylitse. Se kiinni jäämisen riski oli aina olemassa joten ei kannattanut olla yhtään liian varovainen.
Letician talon tullessa näkyviin vilkaisi mies vielä jokaiseen suuntaan, ennen kuin ripeästi astui portista sisään ja hyppelehti rappuset ylös.
Nainen oli jo varmasti päässyt töistä joten ei tuskin haitannut mitään, että hän oli näinkin ajoissa.
Yleensä hän kyllä odotti sitä, että olisi tarpeeksi pimeää ja hänen turvallisempi liikkua ulkona ja pysyä poissa näkyviltä paremmin, mutta oli pättäänyt tehdä sinä päivänä poikkeuksen vain jotta ehtisi viettämään aikaa pidempään naisen kanssa. Rabastan kohotti kätensä ja koputti muutamaan kertaan lujasti oveen samalla kurkkien siitä ikkunasta josko näkisi Letician liikkuvan sisällä. Hetken tuo odotti katse ikkunassa, mutta mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Mies koputti nopeasti uudelleen ja vaihtoi painoa jalalta toiselle. Omituista, kyllä Leticia varmasti oli kotona.. tuskin tuolla näin pitkään olisi mennyt edes.. vaikka tuo olisi ylitöihin jäänyt. Harmillista etteivät he voineet tämmöisistä asioista ilmoitella toisilleen.. joko Leticia oli kotona kun hän tuli tai sitten ei ja hänen oli siihen tyydyttävä.

Rabastan päätti kuitenkin varmuudeksi kokeilla josko ovi olisi auki. Jos Leticialla olisi vaikka ollut jokin hyvä syy jättää ovi auki häntä varten.. jos tuo vaikka oli suihkussa ja ajatellut viisaasti, että hän voisikin tulla sillä aikaa. Ovi aukesikin, eikä Raba kummastellut asiaa sen kummemmin.. Leticialla kai oli syynsä jättää ovi auki, niin kuin hän oli ajatellut. Mies sulki oven perästään kiinni ja vilkaisi yläkerran suuntaan ja koitti kuulostella kuuluiko sieltä sen suuntaisia ääniä, että Leticia suihkussa olisi, mutta oli ihan hiljaista. Aivan liian hiljaista..
Mies laski sen kauppakassinsa eteisen lattialle ja veti sauvansa esiin. Joku oli nyt hullusti.. Leticia oli varmasti kuullut hänen saapumisensa, mutta tuo ei ollut päästänyt pihahdustakaan. Mies vilkuili ympärilleen astellessaan eteisestä keittiötä kohti ja pyöri hetken ympäri keittiön puolella, mutta mitään ei näkynyt. Ei edes Leticiaa. Mies kuitenkin käänsi katseensa kahvinkeittimeen joka vielä oli päällä ja jossa tuoksusta päätellen oli aivan tuoretta kahvia. Rabastanin katse siirtyi hitaasti olohuoneen suuntamille ja tuo rutisti sauvaansa tiukemmin kädessään astellessaan lähemmäs ja nähdäkseen olohuoneen puolelle.
Mies jähmettyi niille sijoilleen nähdessään Letician lattialle vajonneena laatikoston edustalla ja nopeasti tuo kääntyi vilkaisemaan uudestaan keittiön puoleen kuin sieltä olisi voinut joku hypätä niskaan. Tuo joku tuskin oli vain lähtenyt jo tai muuten Leticia olisi jo ilmoittanut itsestään heti hänen tultua sisään. Rabastanilla oli pha aavistus, että asialla oli taas joku niistä hänen niin mukavista kuolonsyöjä tovereistaan, mutta miksi? Mitä Voldemort vielä Leticiasta halusi..? Kaikesta siitä huolimatta, että mies aavisteli törmäävänsä pian hyvinkin tuttuihin kasvoihin tuo asteli peremmälle huoneeseen.
" Taitaa olla kutsumattomia vieraita kyläilemässä?", tuo kysyi huoneen puolelle päästyään ja oli valmiuduessa syöksymään jo sivuun heti kuulleessaan pientäkin ääntä.

Leticia huokaisi nielaisten kuullessaan oven käyvän. Kuka sieltä ikinä olikaan tulossa, se joku oli nyt älyttömässä vaarassa.. Eikä hän voinut tehdä mitään asialle!! Koska tuo pirun paskiainen piti sauvallaan häntä vaiti. Leticia mulkaisi vihaisesti varjoissa kykkivää miestä ja liikahti hieman noustakseen ylös. Will ei nyt voisi tehdä hänelle mitään, joten hän voisi nousta. Jos tuo loihtisi, tuo paljastuisi.
Meni hetki ennen kuin kukaan saapui paikalle ja Leticia ehti jo uskoa että se joku, kuka olikin, oli kuitenkin päättänyt lähteä. Hetken päästä Leticia kuitenkin huomasi Rabastanin, joka näytti myös huomanneen hänet siellä maassa lipaston edessä. Tämä voisi olla jo nöyryyttävää ellei tilanne olisi niin vakava. Miksi se oli aina hän joka löytyi jostain lattialta? Miksi se oli aina hänen olkkarinsa..
Leticia pudisti varoittavasti päätään kun ei muuta voinut Rabastanin pysähtyessä siihen keittiön puolelle. Mutta eihän Rabastan tietenkään voinut reagoida hänen sanattomiin varoituksiinsa. Tietenkään.. Hmph..
Samassa hetkessä kun Rabastan oli astellut Willin näköpiiriin, mies heilautti sauvaansa ja heitti karkotaseet-loitsun kehiin.
"Rabastan!" Leticia huudahti saman tien, koska Willin vaiennusloitsu hajosi samalla hetkellä kun tuo loihti uuden loitsun. Vaiennus kun vaati sen ettei mikään rikkoisi yhteyttä sauvan ja uhrin välillä. Leticia nousi hieman hoiperrellen pystyyn.

"Jotenkin uskoinkin löytäväni sinut täältä, Rabastan," Will sanoi myrkyllisesti hymyillen ja astui takan lepattavaan valoon. Hänen sauvansa osoitti koko ajan Rabastania, mutta mies vilkuili varuillaan myös Letician suuntaan vaikkei uskonut tuon pikkunaisen mitään vahinkoa aikaan saavankaan.

Rabastan sai väistetyksi Willin loitsun koska oli osannut odottaa, että jostain iskettäisiin ja oli ollut melkein arvattavissa miltä suunniltakin koska hän neki missä Leticia oli ja tuon lähettyvillä ei ollut ollut ketään. Mies käännähti siinä samassa ympäri kun oli saanut karkotaeet- loitsun väistetyksi ketterästi ja kohtasi nyt Willin kasvokkain. Olisihan hänen melkein pitänyt arvatakkin kuka asialla oli heti kun oli pohtinut sitä mahdollisuutta, että joku kuolonsyöjä oli asialla.
Raba ei kääntynyt katsomaan oliko Leticialla kaikki hyvin, mutta päätteli tuon olevan ainakin aika hyvässä kunnossa kun nainen jaksoi ylös nousta ja vielä huutaakin. Olikohan tuolla sauvansa vielä tallella vai olikohan Will riistänyt naiseltakin sauvan pois? Mies asteli siihen Willin ja Letician väliin, jotta hän olisi se keneen iskettäisiin jos jotain oli tullakseen..
" Vai niin.. oliko sulla jotain asiaa?", Rabastan kysyi sauva valmiiksi jo kohotettuna, mutta ei tuo aikonut vielä iskeä. Valmis hän kuitenkin halusi olla jos Will ajattelisi toisin.
Rabastanilla ei ollut mitään käsitystä siitä miksi Will siellä oli ja mitä tuo halusi? Miksi tuo oli osannut etsiä häntä sieltä Letician luota..
Äkkiä kaikke valkeni tuolle ja mies naurahti hiljaa. Ei voinut olla totta.. oliko Will kaikista ihmisistä tajunnut hänen kusteksensa.
" Sä tiedät vai? Kappas.. kerrankin käytät päätäs oikein ajattelemiseen.. taisi olla rankkaa.", hän sanoi ja peruutti hiukan lähemmäs Leticiaa ja toivoi vain tuon tajuavan pysyä paikoillaan ja olla puuttumatta tähän! Jos tuo aikoisi änkeä väliin ei hänkään voisi muuta kuin sysätä tuon pois tieltä.

Rabastan oli saanut väistetyksi Willin loitsun, mikä sai miehen hieman tuhahtamaan pilkallisesti. Ilmeisesti tuokin jossain sitten oli onnistunut, vaikkei se kyllä paljon oltu sanottu..
Rabastanin astellessa hänen ja pystyyn nousseen Letician väliin, Will kohotti hieman kulmaansa pirullisen virneen kera. Ei hän tarvinut tämän enempää todisteaineistoa. Rabastan oli valinnut tuon naisen hänen sijastaan ja kääntynyt häntä vastaan. Tämä riittäisi Voldemortille hyvinkin todisteeksi.. Mutta miksi suotta tyytyä siihen?
Will ei vastannut Rabastanin kysymykseen, eikä hän olisi edes ehtinytkään kun Rabastanillekin näytti yllättävän nopeasti selviävän tämän illan tarkoitus.
"Sinuna en yhtään aukoisi päätäni, Rabastan," Will naurahti ottaen muutaman askeleen keittiötä kohden vaikkei hänen aikeissaan ollutkaan talosta poistuminen. Hän jäi siihen seisoskelemaan paino oikealla jalallaan ja katseli tuota parivaljakkoa. Rabastan oli siirtynyt niin suojelevaisesti lähemmäs tuota naista, mikä sai Willin naurahtamaan.
"Katso nyt teitä," hän sanoi kuin kovinkin ymmärtäväisesti ja rakastavasti, vaikka hänen sanansa tihkuivatkin pelkkää pilkkaa ja halveksuntaa.
"Kieltämättä hyvännäköisen naisen olet itsellesi napannut," Will sanoi nyökkäillen ja katsahti Rabastanin olan taakse jäänyttä naista. Leticia tuijotti häntä inhoten, mutta samalla hieman peloissaan. Mitä tuo mies teki täällä? Tai no se nyt oli jo tullut selväksi, mutta.. Miten?
"Vaan millä hinnalla?" Will siirsi katseensa Rabastaniin ja hymähti, "kauanko tätä on jatkunut Rabastan? Oletko aivan varma että herrasi vielä sulattaa tämän kaiken? .. Mikäli hän nyt enää on herrasi."
Will osoitti sauvallaan koko ajan Rabastania ja Leticiaa ja oli valmiina vastaanottamaan kirouksen, mikäli semmoinen nyt tulisi Rabastanin suunnalta. Kai tuo kiroaisi ennen häntä ettei hän pääsisi taas tuon rakkaan kimppuun.
"Hmph.. Pitäisiköhän minun kysyä tältä neitokaiselta millaista on kun miesystävä kiduttaa päivätyökseen?" Will kysyi katsahtaen taas Leticiaa, "varsinkin kun, jos en nyt väärin ole ymmärtänyt, hänkin on saanut mieheltä oman osansa.." Will tiesi että tämä jos joku saisi rabastanin raivon partaalle ja sen kautta vähintäänkin varomattomaksi. Hän janosi jo kostoa.. Kostoa siitä että hänen herransa selän takana oli touhuttu tälläistä ilman että kukaan oli saanut tietää siitä. Hän janosi päästä viemään Rabastanin herransa eteen ja pakottaa tuon kertomaan totuuden.. Jos ei muuten niin tuon naisen kustannuksella sitten.

Rabastanin katse seurasi Williä herkeämättä tuon liikkuessa lähemmäs keittiötä ja hänellä kävi ensinmäisenä mielessä, että koittiko tuo kenties tukkia mahdolliset pako reitit? Olettiko tuo hänen juoksevan karkuun..? Ei ikinä. Vaikka hän jos ketä tiesi mihin Will pystyi ei hän aikoisi karkuun lähteä. Ei hän Williä pelännyt, vaikka mies olikin aivan sekopää ja tiesi tuon oleva taitava velho.
Hän vain tuijotti tuota haastavasti miehen ilkkuessa ja vilkaisi nopeasti Leticiaan toisen mainitessa Letician ulkonäön ja miten hän sentään oli aika mukavan näköisen naisen saanut napatuksi. Leticia ei kuitenkaan näyttänyt kauhean otetulta näistä kehuista, jos niitä edes kuihuiksi saattoi kutsua. Tuskimpa kun sanat olivat tulleet Willin suusta. Naisen katseessa oli kuitenkin myös pelkoa eikä hän ihmetellyt yhtään kun Leticialla ollut mitään kovin mukavia muistoja Willin edellisestä vierailusta ja olihan tuo kuitenki kuolonsyöjä.
" Se ei ole sinun asiasi", mies vastasi sauva suunnattuna vakaasti kohti Williä eikä toisenkaan sauva laskenyt hetkeksikään.
" Uskon, että minusta on kuitenkin ollut herralleni sen verran hyötyä... en koskaan vaarantaisi isäntäni puuhia", hän sanoi ja toivoi, ettei Leticia liiaksi takertuisi hänen sanomisiinsa nyt. Mitä hän puhui oli kyllä aivan totta ja Letty kyllä tiesi sen myös. Heidän suhteessaan oli alusta asti ollut mukana myös Voldemort jolle mies olisi uskollinen aina omaan kuolemaansa asti. Leticia ehkä ymmärtänyt tätä, mutta ei tuon tarvinnutkaan.
Rabastan liikahti taas askeleen taaemmas jääden seisomaan nyt aivan naisen eteen katse luotuna Willin sauvaan joka osoitti heihin, mutta nopeasti Raban katse nousi Willin sanoessa, että pitäisiköhän tuon Leticialta udella millaista oli olla suhteessa kuolonsyöjän kanssa jonka tiesi kiduttavan ihmisiä työkseen.. ja muistutti vielä miten Leticia oli tainnut itsekkin päästä näkemään Rabastanin työntouhussa.
Will oli valinnut sanansa juuri niin oikein kuin oli suunnitellutkin ja Rabastan tunsi heti sisällään vellovan kiukun kiehuvan ylitse.
" Sektumsempra!", tuo huudahti.

Will naurahti Rabastanin vastaväitteille. Vai ei tuo vaarantaisi isännän puuhia? Entä kumman tuo valitsisi jos pitäisi valita tämän naisen ja Voldemortin väliltä.. Siinäpä mukava pikku kysymys.
"Näinköhän isäntä ajattelee asiat samalla tavalla kun kuulee tästä," Will sanoi hymähtäen, "ministeriön syyttäjä sentään.. eikä valitettavasti mikä tahansa syyttäjä."
Willin viimeiset sanat olivat osuneet juuri niin nappiin kuin mahdollista ja koska hän oli osannutkin jo odotella jonkinlaista raivokohtausta, hän oli valmistautunut kirouksen tuloon. Tällä kertaa Rabastanin nopeus kyllä yllätti hänet kuitenkin eikä hän päässyt täysin pois sektumsempran alta. Kirous meni kyllä sutjakasti ohi.. mutta viilsi mennessään avohaavan Willin vasempaan käsivarteen.
Mutta samalla hetkellä kun Rabastan oli nostanut hivenenkään sauvaansa, Will oli tehnyt samoin lähettämällä suosikkinsa, kidutuskirouksen jälleen matkaan. Tuo kirous ei vaan koskaan saapunut perille saakka, koska se pieni nainen Rabastanin takaa syöksyi eteen.

Kun oli alkanut tapahtua, Leticia oli saman tien päättänyt ettei jäisi vain seisoskelemaan sinne taka-alalle Rabastanin suojelevan selän taa (niinkin hyvältä ja turvalliselta kuin se ajatus oli vaikuttanutkin) vaan pujahti Rabastanin eteen. Hän ei ehtinyt kunnolla edes kuulla Willin kirousta, mutta varuiksi hän oli nostattanut suojakilven heidän ja Willin väliin. Niinpä kidutuskirous kimposi kilvestä suoraan hänen takkaansa ja tiputti sen reunalla olleet valokuvat alas ja säpäleiksi.
Will älähti pienesti kirouksen repäistyä hänen käsivarttaan ja veti sauvakätensä automaattisesti haavan päälle. Hänen käteensä jäi heti veritahroja, mutta mies vain hymähti tyytyväisenä.
"On siis olemassa edes yksi kirous minkä saatat saada osumaan ellei uhrisi makaa ihan jalkojesi juuressa puolitajuttomana," Will murahti katsahtaen parivaljakkoa. Samassa hän jo heilautti sauvaansa kiroten uudelleen.
"Selatus pikamus!"

Rabastan sihahti hiljaa häne taikansa mentyä ohi ja aiheutettua Willille vain naarmun käsivarteen. Hän ei ollut mikään kaikkein paras tähtääjä vaikka uhri seisoisi paikallaan hänen edessään ja jos tuolla oli vielä mahdollisuus liikkua ja väistellä oli homma vielä hankalampaa. Kuitenkin jos hän saisi taikansa osumaan olisi luvassa sotkua.. se oli varma. Jos hän vain saisi kirouksensa osumaan kohteeseen kunnolla edes kerran olisi hänen helpompi varmistua seuraavistakin osumista.
Raba ei ehtinyt millään lailla reagoimaan Willin sauvan kohotukseen ja kuullessaan tuon kirouksen. Se ajatus sivuun hyppäämisesteä tai kilpiloitsusta ei ehtinyt edes käymään miehen mielessä ja tuo oli varma siitä, että kuolonsyöjän kirous osuisi tarkasti maaliinsa. Niin ei kuitenkaan käynyt.
Rabastan ei joutunut tuntemaan minkään laista tuskaa. Leticia oli ehtinyt hänen selkänsä takaa hänen eteensä ja loihtinut kilpiloitsun molempien suojaksi. Naisella siis onneksi oli oma sauvansa.
Rabastan kyyristeli naisen selän takana katse tuon loihtimassa suojataissa kunnes se oli singonnut Willin kidotuskirouksen muualle ja kumpikaan heistä ei ollut joutunut kokemaan kidutusta. Mies ei voinut olla kohottamatta katsettaan Leticiaan ja jos tilanne olisi ollut ihan toinen olisi hän varmasti ääneen ihmetellyt miksei tuo ollut koskaan kertonut olevansa noinkin etevä.. hän oli luullut, että Leticia ollut hääppöinenkään loitsija ,koska ollut viimekerralla Willin vieraillessa suojautunut millään lailla., mutta hänen olettamuksensa olivat olleet täysin väärät.
Rabastan suoristautui paremmin kilpiloitsun haihdutta ja laski jo kätensä Letician olkapäälle aikeinaan käskeä tuota pysyttelemään poissa tieltä. Hän ei antaisi Willin enää päästä vahingoittamaan tuota millään tavalla ja vaikka nainen olikin osoittanut kykynsä siitä, että osasi itsekkin taistella ei hän halunnut tuon muuta kuin hankkiutuvan suojaan.

Will piteli käsivarttaan johon oli pientä osumaa saanut, kiitos hänen .. ohi menneen loitsunsa eikä tuo verta vuotava haava näyttänyt miestä kummemmin hätkähdyttävän vaan virnuillen pilkkasi, miten sektumsempra oli varmaan ainoa kirous jonka hän sai osumaan ellei uhri maannut puolitajuttomana hänen jalkojensa juuressa. Rabastan vain hymähti tuon sanoille ja miten huvittavaa, että hän oli juuri hetkeä sitten miettinyt aivan samaa itsestään. Willin sauvan heilahtaessa uudelleen oli Rabastan paremmin valmistautunut kuin viimeksi. Ainoa ongelma vain oli Leticia joka oli nyt hänen ja Willin välissä sen sijaan, että olisi ollut turvassa hänen selkänsä takana.
" Mene!", mies huudahti ja siinä samassa kun Willin sauvasta sinkoava kirous pääsi ilmoille tönäisi Rabastan Letician päin sohvan käsinojaa ja toivoi vain tuon nyt tajuavan pysytellä poissa tieltä vaikka tuo miten tahtoi olla avuksi. Se aika mitä mies oli käyttänyt siihen että saisi Letician pois kirouksen tieltä ja itse tilaa taikoa kostautui sillä ,että Willin kirous osui suoraan Rabastaniin ja mies lennähti vauhdilla ilman halki päin takanaan olevaa laatikostoa. Sauva miehen kädestä kolahti vasten lattiaa jo ennen kuin tuo itse päätyi sen perästä.
Vaivautumatta edes yrittämään ylös nousemista vielä tuo kahmaisi sauvan käteensä, mutta miehen vasta kirous sinkoutui näyttävästi ohitse ja hajoitti jotakin keittiöstä sinne päädyttyään.
Rabastan tarttui laatikoston reunaan ja kampesi itsensä sen avustuksella takaisin jaloilleen.
"Voldemort ei siis tiedä tästä? Sä olet täällä ihan omasta huvistas siis..", hän sai lopulta vastatuksikin jotakin siihen mitä Will oli sanonut aikaisemmin ja koitti kuumeisesti mietti seuraavaa siirtoaan.

Leticia ei olisi itse ehtinyt tehdä yhtään mitään Willin seuraavan kirouksen myötä ellei Rabastan olisi tönäissyt häntä pois tieltä. Leticia lennähti sohvan käsinojaa päin ja vaikka hän pieni olikin, käsinoja osui häneen juuri siten että hän lennähti nurin ja suoraan pehmeälle sohvalle, josta hän sitten oma-aloitteisesti kierähti alas lattialle. Hän ryömi lattiaa pitkin pois päin kahakasta, kääntyi ympäri nousten samalla istualleen ja kohottaen sauvansa osoittamaan McDonnellia. Mitä ikinä äsken oli tapahtunutkin, Rabastan oli kadonnut rysäyksen saattelemana jonnekin sohvan taa. Rabastan näytti kuitenkin olevan suhteellisen kunnossa (tai ainakin elävien kirjoissa) lähettäessään yhden harhakirouksen ja muutamia mietteitä ilmoille. Leticia kömpi jaloilleen ja perääntyi seinää vasten sauva visusti Williä osoittaen vaikka käsi nyt jo vähän tärisikin.
Rabastanin vastakirouksen Will oli väistänyt.. Tai ei hän ollut juurikaan edes väistänyt sitä, koska kirous oli mennyt autuaasti ohi. Paremmalla tähtäyksellä se olisi kyllä varmasti osunut vaikka hän olisikin yrittänyt väistää sen. Tämäpä sai Willin naurahtamaan pilkallisesti Rabastanille ja mies otti muutaman lyhyen askeleen tuota kohden.
"No, tiedäthän sinä minut," Will naurahti olkiaan kohauttaen Rabastanin kysymykselle, "mutta on vain ajan kysymys koska herra saa tietää tästä. Ymmärräthän sinä etten minä vain voi antaa tämän asian olla nyt kun se on tuotu päivänvaloon. Herralla on oikeus tietää mitä hänen.. muka lojaaleimmat kuolonsyöjänsä ovat oikeasti miehiään."

"Joten.." Will sanoi huokaisten tyytyväisyyttään, "lähdetkö itse suosiolla selittämään asiat herralle.. vai pitääkö minun pakottaa?" Will käänsi sauvansa kärjen osoittamaan Rabastanin sijasta seisomaan noussutta Leticiaa. Ah, kuinka herkullista!
"Rakkaus on heikkous, Rabastan," Will naurahti, "luulin sinun olevan fiksumpi."

Rabastan vilkaisi Leticiaan nopeasti, mutta pakotti itsensä pitämään katseensa lopulta vain Willissä. Hän ei antaisi tuolle uutta mahdollisuutta iskeä niin yllättäen, mutta se, ettei Leticia ollutkaan jäänyt vaikka sohvan taakse suojaan vaan oli noussut ylös uhmatakseen edelleen Williä sai miehen vain hermostumaan. Oli vaikea lähetellä vain kirouksia kun ne saattoivt harhaan mennessään osua vaikka Lettyyn ja sitä hän ei halunnut.
"Minä olen lojaali herralleni. Tästä ei ole ollut hänelle mitään haittaa", hän vain sanoi ja se oli totta. Heidän suhteensa ei ollut mitenkään saattanut Voldemortia vaaraan vaan ihan päin vastoin. Hän oli vain ollut tuolle suureksi avuksi tämän suhteen takia.
Will kysyttyä lähtisikö hän vapaaehtoisesti kertomaan herralle tästä sotkusta vai pitäisikö tuon pakoittaa mies käänsi sauvansa kärjen osoittamaan Leticiaa. Rabastan tunsi heti pienen pakokauhun ja käänsi katseensa Leticiaan Willin vielä naurahtaessa miten rakkaus oli heikkous ja tuo oli luullut häntä paljon fiksummaksi.
Willin sanottua pakottavansa hänet mukaansa jos hän ei vapaaehtoisesti lähtisi tarkoitti varmasti Letician kiduttamista.. miehen sauva kun oli tuohon suunnattuna. Nähtyään kuitenkin mite taitava Leticia oli ei hän pelännyt tuon puolesta niin paljoa, mutta hän halusi tuon silti pois tieltä ja pysyttelevän suojassa.
Rabastanin vastaus Willin kysymykseen tuli varmasti aika selväksi tuon kohotetettua taas sauvansa iskuun ja tällä kertaa tuon luunmurtoloitsu lähti ainakin oikeaan suuntaan miehen tähdättyä Willin sauvaa pitelevään käteen. Saatuaan loitsunsa langetettua kääntyi mies nopeasti juoksuun ja kunnolla edes pysähtymättä päästyään Letician luokse painoi tuon takaisin alas ja sihahti naiselle, että pitäisi päänsä alhaalla!

Rabastanin vastaus meni kyllä harvinaisen perille ja tätä Will oli vähän uumoillutkin, ei tuo kuitenkaan mitään pyhimys ollut. Sitäpaitsi olihan tuo ennenkin laittanut oman nahkansa tuon naisen edelle, joten miksi tämä olisi yhtään poikkeus? Will yritti väistää loitsua samaan aikaan kun aikoi kirota Letician niinkuin Rabastan ilmeisesti oli toivonutkin, mutta loitsun osuessa osittain kohteeseensa, hänen kirouksensa osui Letician sijaan taas kerran hänen takkansa reunaan. Leticia kiljahti pienesti ja samassa hänet jo vedettiin alas Rabastanin käskiessä häntä pysymään matalana. Leticia nyökkäsi pienesti väristen vaikka ei ollutkaan nyt aivan varma noudattaisiko tuon ohjeita.. Hän kun ei tällä kertaa suostunut vaan seuraamaan sivusta kun jotakuta kidutettiin hänen olohuoneessaan. Tosin.. Ei hän viimeksikään ollut mikään seinäruusu ollut, päin vastoin.. Tapahtumien ytimessä..
Tällä kertaa asia ei kuitenkaan olisi niin.

Rabastanin loitsu oli osunut jälleen kerran Willin vasempaan käteen, nyt johonkin kämmenen tienoille murtaen samalla Willin pikkusormen ja nimettömän. Se ensimmäinen osuma oli saanut hänet vain naureskelemaan, mutta tämä alkoi jo hieman ärsyttää.. Mutta täytyi nyt kuitenkin antaa pientä arvoa toisen vain hieman epäonnistuneille yrityksille. Yleensä tuo kun ei tainnut muuhun kyetä vaikka uhri makaisi siinä maassa tuon jalkojen juuressa.
Mutta nyt nuo kaksi olivat samassa paikassa eikä hänen täytyisi vilkuilla kahteen suuntaan. Will astelikin nopeasti noita kohden ja tällä kertaa tuon sauvan kärjestä purkautui valtava, sysimusta käärme. Käärme sähisi hetken vihaisesti kohottautuen ylös maan rajasta ja tuijotti epäilevästi ympärilleen tietämättä mitä tehdä.
"Oppugno!" Will ärähti huitaisten käärmettä hyökkäämään Rabastanin ja Letician suuntaan.

Siitä päätellen ettei mitään räjähtänyt rikki Rabastan oletti osuneensa kohteeseensa ja painettuaan Letician alas ja vannotettuaan tuota pysymään siellä hän vilkaisi Williin ja Leticia nyökkättyä hänelle pienesti kohotti mies uudelleen katseensa Williin. Rabastan oli toivonut saavansa aikaiseksi edes hiukan pahempaa vhinkoa kuin mitä oli saanut. Williltä ei näyttänyt murtuneen mikään tärkeä paikka kuten hän oli toivonut.. eikä edes tuon sauvakäteen koska miehellä oli sauva edelleen kädessään. Rabastanin katse käväisi miehen toisessakin kädessä ja sitten taas tuon sauvakädessä eikä hän yhtään tiennyt mihin oli osunut.. toivottavasti kuitenkin johonkin mistä vielä olisi haittaa tuolle.
Willin estellessa heitä kohti perääntyi Rabastan sauva ojossa kauemmas samaan tahtiin ja katseellaan varoitti Leticiaa nousemasta ylös ja vilkaisi vain nopeasti sohvan suunnalle. Leticia oli nyt siinä matalanakin aika hyvä maalitautlu jos Will vain raaskisi laske sauvansa tähdätäkseen alaspäin.
Siinä samassa Willin sauvan kärjestä luikerteli ulos musta kookas käärme joka sähisi hetken lattialle tömähdettyään. Rabastan voinut sille mitään että jäätyi hetkeksi ja jäi vain tuijottamaan tuota sysimustaa käärmettä joka vain näytti siltä, että iskisi minä hetkenä hyvänsä. Käärme ei kuitenkaan lähtenyt itsekseen hyökkäykseen vaan vasta Willin usutettua sen liikkeellee se nopeasti syöksyi kohti Leticiaa jonka hän oli hetki sitten pakottanut lattialle jottei tuo olisi taikojen tiellä. Se oli ilmeisesti ollut paha virhe koska tuo oli nyt pahemmassa vaarassa.. tulla käärmeen syömäksi. Jokin vain sai Rabastanin liikkumaan ennen kuin tuo ehti ajatella järkevästi ja sen sijaan että olisi käyttänyt sauvaansa mies kiri sen välimatkan mikä hänen ja Lettyn välille oli kertynyt hänen astellessan kauemmas Willistä.

Rabastan nosti vaistomaisesti käsivartensa itsensä suojaksi syöksyttyään jättiläis käärmeen ja Letician väliin. Mies oli kääntänyt selkänsä otusta kohden, mutta kääntynyt myös katsomaan olkanasa ylitse jolloin hän ei lopulta ollut voinut muuta kuin suojata itseään nostamalla käsivartensa suojakseen. Käärmeen terävät hampat upposivat helposti hänen olkapäänsä lihaan ja mieheltä pääsi tahtomatta kivulias parahdus. Niin nopeasti kuin tuo otus oli iskenyt se myös vetäytyi kauemmas ja valmistautui iskemään uudelleen häneen. Rabastan kuitenkin kääntyi ennen kuin käärme ehti valmistautua uuteen iskuunsa ja osoitti sauvallaan tuota. Rabastan antoi tuon käärmeen kuitenkin singahtaa häntä kohden vielä ennen kuin tuo heilautti sauvaansa ja loihti käärmeen katoamaan vastaloitsulla.
Käärmeen kadottua savuna ilmaan Rabastan kohotti sauvakätensä olkapäälleen ja irvistäen kampesi itsensä ylös lattialta jonne oli kompuroinut käärme jupakan aikana.
"Kidutu!", mies huudahti laskettuaan kätensä olkapäältään ja siirtyi kirouksensa jälkeen kuemmas takasta. Tuo pyyhkäisi nopeasti veren tahrimaa kättään paitaansa jotta ei sotkisi siinä sauvaansa. Rabastanin kirous meni kuitenki uudelleen huti ja tuo ei voinut kuin kirota mielesessään. Hänellä ei ollut keskittymistä tähtäillä..
" Kidutu!", mies kohotti sauvansa uudelleen päästyään sohvan luokse ja se, että he olivatat näin älyttömän liki toisiaan Willin kanssa alkoi jo käydä vaaralliseksi. Rabastan huomaamattaan oli myös tunkenut itsensä huonosti sohvan ja sohvapöydän väliin joten ainoa reitti väistää Willin loitsuja oli hypätä joko sohvalle tai pöydälle.

Leticia ei voinut kuin tuijottaa järkyttyneenä tuota hänen olohuoneessaan luikertelevaa käärmettä ja vaikka hän olisi halunnut huutaa ja kiljua niin ei hänen kurkustaan sillä hetkellä päässyt pihahdustakaan.. Paitsi sillä hetkellä kun käärme hyökkäsi häntä kohden, nainen ei voinut kuin käpertyä seinää vasten pienen kiljaisun kera. Samassa Rabastan kuitenkin hyppäsi puolestaan hänen ja käärmeen väliin ja sen sijaan että tuo olisi saanut Letician hampaisiinsa, se iskikin Rabastaniin, jolloin Leticia päästi epämääräisen "Rabastan!"-huudahduksen. Käärme perääntyi heti iskunsa jälkeen ja Leticia ei voinut muuta kuin toivoa ettei käärmeen hampaissa ollut mitään myrkkyä.. Hän tappaisi Willin vaikka omatoimisesti ilman sauvaa jos tuo käärme olisi nyt aiheuttanut jotain suurempaa kuin pari pientä haavaa. Käärme hyökkäsi jo uudelleen, mutta Rabastan vastasi tuleen ja samassa käärme katosi. Rabastanin kompuroidessa jaloilleen, Leticia päätti ettei todellakaan jäisi siihen istumaan ja odottamaan seuraavaa käärmettä! Niinpä hän nousi sen verran kyykkyyn että pystyi kumarassa siirtymään sohvan taa, muttei nyt kyykistynyt vaan suuntasi sauvansa Williin. Samassa Leticia tunsi ikävän flashbackin kuullessaan Rabastanin kidutuskirouksien lentelevän Williä kohti. Häntä puistatti, mutta hän ei laskenut katsettaan saatika sauvaansa.

Will oli enemmän kuin tyytyväinen käärmeen osuessa edes jompaan kumpaan noista kahdesta ja ehkä vielä tyytyväisempi koska käärme oli nimenomaan iskenyt hampaansa Rabastaniin.. joka niin urheasti oli rientänyt hätiin! Hänen tyytyväisyytensä kuitenkin haihtui käärmeen uusintahyökkäyksen myötä, Rabastanin hävitettyä tuon. Hän ei kuitenkaan liiemmin ehtinyt jäädä tuskailemaan käärmeen perään kun Rabastan jo heitteli häntä kidutuskirouksilla. Ensimmäisen mies onnistui väistämään.. Tai sitten Rabastan ei vaan osunut, mutta seuraava osui täydellisesti nappiin. Will oli jo ehtinyt hieman naurahtaa pilkallisesti, mutta samassa tuon tuskallisen kivun kiiriessä hänen ruumistaan pitkin, mies ei voinut kuin huutaa kivusta ja rojahtaa jaloiltaan lattialle vääntelehtimään. Leticia perääntyi takaseinää vasten kauhuissaan ja nosti automaattisesti kädet korvilleen ja puristi silmänsä kiinni tahtomattaankin. Kidutus.. Hän ei kestänyt sitä enää.
Mutta Rabastanin sauvan yhteys uhriinsa katkesi saman tien kun Will rojahti maahan, koska sohva jäi nyt siihen heidän väliinsä. Niinpä Will pääsi kompuroimaan hieman ylös päin heti kivun lakattua ja heitti siinä kompuroidessaan aseistariisunnan jonnekin Rabastanin suunnalle. Ei hän ehtinyt saatika kyennyt tähtäämään, mutta pääsi lipaston avulla nousemaan pystyyn ja kääntyi Rabastanin puoleen heittäen saman tien uuden karkotaseet-loitsun ihan vain varmistaakseen osumisensa.. Niin kai Rabastankin oli äsken tehnyt.. ja osunut.

Rabastanin ensinmäinen kirous oli singonnut taas aivan muualle kuin sinne minne piti ja pirstoi osuessaan Letician omaisuutta. Rabastan olisi varmasti harmitellut naisen omaisuudenkin puolesta jollei hänellä olis ollut siinä paljon tärkeämpääkin mietittävää. Nopeasti Rabastan kuitenkin toisti kirouksensa ja tällä kertaa hän myös osui. Willin tuskan huuto oli sillä hetkellä hyvin mieluisaa kuultavaa eikä mies itse pystynyt estämään sitä tuttua pientä virnistystä nousemasta huulilleen. Sama se oli kai ketä kidutti näköjään niin se tuntui niin pirun hyvältä. Paitsi silloin Letician tapauksessa. Siinä asiassa Will oli kyllä oikeassa, että se rakkaus teki jotakin sellaista hänessäkin.. mikä sai tutut ja ihanat asiat vaikuttamaan kuvottavilta. Koskaan ennen ei hän ollut niin inhonnut kidotuskirousta kuin sinä iltana ja melkein oli toivonut, ettei sellaista olisi olemassakan vaan jotta Letician tarvisi kokea sitä. Will rojahti tuskan ja kivun voimasta lattialle vääntelehtimään ja Rabastanilla ei ollut aikomustakan vetää sauvaansa sivuun..
Willin huuto kuitenkin lakkasi tuon päädyttyä sohvan taakse jolloin yhteys hänen sauvansa ja Willin välillä katkesi. Rabastan ei kuitenkaan itse tätä tajunnut ennen kuin Will oli jo jaloillaan ja loihtinut häntä kohden aseistariisunnan jonka Rabastan kuitenkin sai väistettyä helposti Willin taidettua vain nopeasti singota loitsunsa sinne päin missä hänen tiesi olevan. Oli Rabastanin vuoro hiukan naurahtaa kun toinen enää niin osunutkaan ja oli jo saanut kiitettävästi osumaakin. Naurua ei kuitenkaan kestänyt pitkään kun mies tunsi äkkiä sauvansa sinkoavan pois hänen kädestään ja Rabastan kääntyi vilkaisemaan ensin kättään ja sitten Williä joka oli nyt päässyt ylös lattialta ja saanut toisella yrittämällä taian osumaan häneen.
Rabastanin katse viisti huonetta nopeasti mutta sauvaa ei näkynyt.. sitä ei näkynyt missään lähettyvillä.

Willin toinen aseistariisuntaloitsu oli osunut nappiin ja Rabastan oli jäänyt hölmönä tuijottamaan käsiinsä ja häneen, voimatta enää taikoa. Will suoristautui kivuliaasti, mutta virnisti kuitenkin tuskallisen omahyväisesti kohdentaen sauvansa taas Rabastaniin. Velho ilman sauvaa. Petturi ilman sauvaa. Yleensä jos kaksintaisteltiin niin tämmöiset tilanteet päättivät yleensä taistelun, koska oli yleisesti katsoen raukkamaista käydä sauvattoman miehen kimppuun. Mutta tänään asia oli toinen. Williä ei kiinnostanut oliko hän raukkamainen vai kovinkin kunniallinen.. Häntä kiinnosti vain kosto. Niin. Kosto. Rabastan oli kiduttanut häntä. Silmä silmästä vai miten se meni?
"Kidutu!"

Leticia oli hetken ajan ollut helpottunut kidutuksen loppumisesta. Sillä ei ollut merkitystä ketä kidutettiin, ei vaikka kidutuksen kohteena olisi ollut niinkin kamala mies kuin.. kuin McDonnell. Se vain oli väärin ihmisyyttä kohtaan.
Se hetki oli kuitenkin mennyt hyvin pian ohi kun äkkiä Rabastanilta oli riistetty tuon sauva ja tällä kertaa viimeinen henkilö siinä huoneessa sai kidutusta osakseen. Leticia kiljaisi säpsähtäen tilanteelle ja häneltä meni hetki ennen kuin hän pakotti itsensä toimimaan.
Leticia ei edes muistanut että hänellä oli sauva, hän ei ajatellut sillä hetkellä selkeästi. Hänen päässään jyskytti ainoastaan ajatus siitä että hänen täytyisi saada tämä loppumaan. Rabastan.
Niinpä Leticia syöksyi kaikella voimallaan Williä kohden, muttei mies siitä juurikaan muuta saanut kuin pienen horjahduksen. Yhteys sauvan ja uhrin välillä ei rikkoutunut, ei ennen kuin Will vasten tahtoaankin joutui katkaisemaan kirouksen Letician repiessä hänen sauvakättään. Will ärähti jotain, tarttui Leticiaan ja löi hänet voimalla kirjahyllyä päin. Leticia älähti kivusta, muttei irrottanut otettaan sauvasta, mutta niin ei tehnyt Willkään. Murtuneista sormistaan huolimatta, Will tarttui Leticiaa olkapäästä ja heitti keveän naisen kauemmas itsestään. Samalla hänen sauvansa kuitenkin irtosi miehen otteesta ja Leticia kaatui päin olohuoneen sohvapöytää lyöden päänsä ja menettäen näin tajuntansa. Will piteli vasenta kättään hetken irvistäen kivusta ja syöksyi sitten naista kohden tarkoituksenaan kaapata pöydän alle lentänyt sauva takaisin itselleen.

Sauvaa ei vain näkynyt missään ja vaikka Rabastan tiesi sen olevan pahin mahdollinen asia hän käänsi selkänsä hetkeksi Willille nähdäkseen josko hänen sauvansa oli lentänyt jonnekkin takan suuntamille. Rabastan äkkäsi oman sauvansa lojumasta aivan huoneen perällä, mutta ennen kuin tuo ehti edes harkita sauvansa luokse ryntäämista oli häneen osunut kirous. Eikä mikä tahansa kirous vaan Will oli päättänyt maksaa hänelle samalla mitalla takaisin. Kidotuskirouksen iskettyä häntä selkään vajosi mies tuskasta ulvahtaen polvilleen ja siitä aina vajoten lattialle suunnatoman kivun lävistäessä hänen kehonsa.
Vaikka Rabastankin oli kidutuskirouksen kamaluuden joutunut todistamaan ennenkin tuntui silti siltä kuin olisi koskaan tuntenut mitään yhtä hirvittävää kipua. Se tuntui ikuisuudelta vaikka Will ei ehtinyt kiduttaa häntä kovinkaan pitkään ja kun Willin sauva lopulta oli jostain syystä siirtynyt syrjään mies hengähti maassa kivusta turtana. Hän ei saanut itseään ylös vaikka kuuli jotakin kamppailun ääniä, mutta heti kuullessaan Letician älähtävän, mies hapuili sohvan reunaa kädellään. Hänen oli päästävä ylös.. missä hänen sauvansa oli..
Kolahdus vasten sohvapöytää sai Rabastanin kääntämään katseensa ja miehen nähdessä Letician vajoavan tajuttoman lattialle tuo jäätyi taas täysin.
"Letty!", mies huudahti ja siinä samassa hän näki Willin rynnivän kohti Leticiaa ja jostakin mies sai äkkiä voimaa nousta jaloilleen. Kompuroiden Rabastan sauvatta syöksyi päin Williä joka oli ollut tavoittelemassa omaa sauvaansa ja kaatoi heidät molemmat lattialle kauemmas sohvapöydäs, Leticiasta ja Willin sauvasta.
" Senkin raukkaa.. iskeä nyt miestä jolla ole edes sauvaa kädessä!", tuo huudahti toinen käsi Willin kaavun etumusta rutistaen ja toinen kohotettu valmiina iskemään mieheltä nenän poskelle.

Will ei kuitenkaan ehtinyt saamaan sauvaansa yrityksestään huolimatta, koska Rabastan oli nähtävästi päässyt jaloilleen.. ja syöksyessään häntä kohti kaatanut heidät kummatkin lattialle. Will ärähti ärtyneenä yrittäen kammeta Rabastanin pois päältään, mutta samassa hän tunsi jo nyrkin iskun kasvoissaan kuullen samalla Rabastanin puhuvan juuri jotakin siitä raukkamaisuudesta.
"Hah!" Will murahti tarttuen Rabastanin oikeaan käteen omallaan, "on siinäkin mies! Ajattelee vain itseään kun tajuton nainen, jota niin väittää rakastavansa, makaa siinä vieressä!" Willin vasemman käden murtuneet sormet taittuivat heidän allaan ja Will älähti kivusta, mutta huitaisi silti vasemmallaan niin kovaa kuin lähti Rabastania kylkeen yrittäen samalla kammeta tuota pois päältään. Isku sattui häneen varmaan vähintään yhtä paljon.. jopa ehkä enemmänkin kuin Rabastaniin, mutta tässä tilanteessa se ei ollut olennaista.
"Sitäpaitsi mikä sinä olet puhumaan!" Will naurahti hampaiden välistä, "kuka se kidutti Bonesia.. Tai ainakin yritti kiduttaa vaikka se oli sauvatta melkein koko ajan! ... ja se oli vielä kaiken lisäksi nainen!"

Lopulta Will pääsi vetäytymään Rabastanin alta pois ja kompuroi jaloilleen koskettaen kädellään huultaan, josta vuosi verta. Hän hymähti pienesti ja sylkäisi veriklimpin lattialle.
"Luulet olevasi kovakin kaveri," hän tuhahti, "kerrohan Rabastan.. Jos sekä tuo naisesi että herrasi olisivat kumpikin kuoleman kielissä.. Kumman sinä pelastaisit?" Will otti tahattomasti muutaman askeleen taaemmas ja näin ollen hän oli juurikin takapihalle johtavan lasioven edessä huomaamatta tätä toki itse. Sillä hetkellä hän yritti vain vaivoin keksiä, miten saisi sauvansa takaisin.. Tai edes jonkin sauvan käsiinsä noista kolmesta irrallisesta! .. Tai miten hän pitäisi Rabastanin erossa omastaan. No, tuon sauva oli lentänyt jonnekin takan edustalle ja mikäli mies liikahtaisikaan sitä kohden.. Hän voisi napata omansa ja samalla Letician käsiinsä niin ehkä alkaisi toinen ääni kellossa soimaan..

Rabastanin iski nyrkkinsä Willin kasvoihin, mutta tuo mies hänen allaan vain naurahti kuin mitään kummallista olisi tapahtunut ja ennen kuin hän ehti uudelleen kohottamaan kättään iskeäkseen Williä oli tuo jo tarrannut kiinni hänen kädestään ja ilkkui miten hän se vasta mies olikin kun noin jätti tajuttoman naisen huomiotta vaikka niin tuota rakasti . Rabastan näiden sanojen myötä ei voinut kuin kääntää katseensa Leticiaan ja hetken tuon teki mieli nousta ja tarkistaa oliko tuo kunnossa. Tajuton ainakin, niin kuin Will oli sanonut, mutta oli varmaan parempikin, että oli. Silloin tuo ei olisi vahingossa tiellä .. eikä myöskään tahallisesti sotkeutumassa tähän. Tuo Leticiaan vilkuilu kuitenkin kostautui ja parahduksen kera Will sai hänet tönäistyä päältään ja noustua ylös. Rabastania tuo miehen älähdys hetken ihmetytti kunnes hän muisti sen kirouksensa joka oli osunut jonnekkin ja ilmeisesti miehen toiseen käteen koska tuolla oli tehnyt kipeää tyrkätä hänet sivuun. Will toi vielä esiin Bonesin kidutuksen ja Rabastan oli vain uudelleen hyvillään Letician tajuttomuudesta.
" Bones oli aivan eri asia..", hän vain sanoi ja siirtyi kauemmas Leticiasta ja lähemmäs Williä miehen peruuttaessa samalla kun pyyhki verta naamaltaan. Oli hän sentään tarkka iskemään kun uhri makasi kiikissä hänen allaan ja kun sai ihan ilman sauvaa iskeä. Bones ei ollut merkinnyt hänelle mitään.. ei yhtään mitään ja hän oli aivan hyvillä mielin kiduttanut tuota vaikka nainen ollutkaan voinut suojautua häntä vastaan.
"Kummanko pelastaisin.. hmm.. katsotaas", Rabastan käänsi katseensa hetkeksi Leticiaan ja oli kuin olisi kauheasti miettinytkin asiaa ja sitten taas Williin, mutta sen sijasta että antoi tuolle mitään vastausta kävi tuo uudelleen miehen kimppuun. Hän oli huomannut tuon sopivasti peruuttaneen takaoven edustalle, mistä tuo olisi helppo tyrkätä pihalle. Silloin tuo olisi kauempana Lettystä sekä sauvastaan ja molemmista oli hyötyä hänelle. Ilman sauvaa Will ja hän olivat aika tasavertaisia.. tuo murtuneilla sormillaan hirveästi saanut vahinkoa aikaan.
Raba tarttui Williä uudelleen kaavunetumuksesta ja tyrkkäsi tuon läpi lasioven. Lasi antoikin helposti periksi ja särkyi oitis Willin lennettyä sitä vasten voimalla.

Hetken Rabastan näytti miettivän asiaa, mikä sai Willin mulkaisempaan tuota epäluuloisesti. Samassa Rabastan kuitenkin taas syöksyi häntä kohden ja Will oli jo väistää, muttei ehtinyt kovin kummoisesti ja Rabastanin tönäisyn voimasta hän lennähti Rabastan kimpussaan taaksepäin. Samassa lasi helähti hänen takanaan rikki ja sekä Will että Rabastan lensivät lasioven läpi takapihalle. Willin tasapaino petti ja tuo lensi suorilta jaloilta selälleen, jolloin hänen henkensä salpaantui hetkellisesti. Will haukkoi henkeään hakaten oikealla kädellään rintaansa ja pyrkien samaan aikaan pystyyn ja vihdoin henki lähti taas kulkemaan saaden miehen yskimään hieman tuon kompuroidessa takaisin seisaalleen. Hieman hoippuen hän otti muutaman askeleen luoden vihaisen katseensa Rabastaniin. Tällä kertaa hän ei jäänyt pilailemaan toisen kustannuksella saatika muutenkaan aukomaan päätään.. Vaan hyökkäsi nyt puolestaan miestä kohti oikea käsi valmiina iskemään mieheltä luulot pois.

[Lyhyttä T_T]

[ ihan silmiin sattu toi tynkä : < ]

Rabastan päästi otteensa Willistä heidän lennettyään lasista läpi ja perääntyi kauemmas Willin takoessa itseään ja ihmetteli mitä helvettiä tuo teki! Oliko tuo jo niin epätoivon partaalla että hakkasi itse itseään hengiltä!? Will kuitenkin pääsi itsekkin lopulta jaloilleen eikä aikaillut hetkeäkään. Rabastan astui askeleen kauemmas miehestä tuon luotua häneen vihaisen katseen ja Raba ei ehtinyt kuin hiukan liikahtaa paikoiltaan Willin nyrkin iskeytyessä jo häntä kasvoihin. Iskun seurauksena mies horjasti taakse päin ja ainoa paikka mistä tuo vaistomaisesti ylettyi nappaamaan kiinni ja mitä käden tielle osui oli rikkoutunut ovi.
Rabastanin kuitenkin iskettyä kätensä ovenpieleen kiinni jääneeseen lasiin tuo joutui vetäisemään irvistäen kätensä nopeasti pois jonka seurauksena horjahti nurin. Hän tunsi veren valuvan nenästään ja oli varma siitä, että Will oli tirvaissutt sen aivan vinoon. Miehen saatua itsensä hiukan hoipertaen ylös ja pyyhkäistyään naamaansa hihaansa tuo käänsi vuorostaan vihaisen katseensa Williin. Jos aidan yli nyt sattuisi joku naapurin vanhuksista katselemaan olisi noilla kummastelemista.. mitähän nuo mahtaisivat ajatella Leticiasta sen jälkeen ku olisivat nähneet pari äijää tappelemassa tuon pihalla! Rabastanilla ei kuitenkaan ollut aikaa tarkistaa oliko heillä yleisö vaan huitaisi vuorostaan Williä kohti.

Will sai kuin saikin nyrkkinsä osumaan kohteeseensa ja saipa hän vielä Rabastanin horjahtamaan rikkoutunutta lasiovea päin ja ilmeisesti tuon käsikin sai tästä osumaa. Will, joka oli ottanut muutana horjahdusaskeleen pois päin, suoristautui hieman naurahtaen. Hän piteli hieman alaselkäänsä tämän rytäkän johdosta, koska sitä kivisti edelleenkin se äskeinen lasinläpi lentäminen. Selkä tuntui paikoin jopa hieman kostealta, mutta tuskin mitään kovin syviä haavoja oli lasista aiheutunut.. ehkä pieniä pintanaarmuja.
Willin pieni hengähdystauko loppui kuitenkin lyhyeen Rabastanin jälleen syöksyttyä nyrkki ojossa häntä kohden. Tällä kertaa Will kuitenkin onnistui kumartumaan pois iskun tieltä ja tarttui puolestaan Rabastanin takkiin kylkien kohdalta ja tönäisi tuon ohitseen lumihankea kohden.
Will äyskähti viiltävästä kivusta vasemmassa kämmenessään ja suoristautui jälleen hieman ottaen muutaman askelen Rabastania kohden. Samassa hän syöksyi miestä kohti tarttuen tuon takin kaulukseen vasemman käden kolmella ehjällä sormellaan ja suuntasi taas yhden nyrkin iskun miehen naamaa kohti.

[No sit sattuu tääkii.. xD]

Rabastan ei osunut enää toistamiseen Williin vaan tuo sai väistettyä hänen huitaisunsa sutjakkaasti kumartumalla pois hänen iskunsa tieltä. Iskun mentyä ohitse horjahti Raba hiukan eteenpäin ja olisi varmasti saanut pidettyä tasapainonsa ellei Will olisi tarrannut kiinni hänen takkiinsa ja singautti hänet lumipenkkaan. Mies ei voinut kuin huudahtaa yllättyneenä, mutta se huudahdus loppui lyhyeen miehen syöksähdettyä lumeen. Hän oli itse vieläpä nuo lumet pari päivää aikaisemmin heitellyt pihan perälle jotta ovesta pääsisi vielä ulos ja nyt se oli kuitenkin vain haitaksi.
Upottuaan sinne hankeen ei ylös noustukkaan niin helpolla ja heti kun hän luuli saaneensa kätensä työnnettyä kohtaan josta saisi tukea ylös noustakseen upposi hänen kätensä kyynerpäätä myöten kinoksiin. Lopulta miehen käsi osui jonkin lumen alle hautautuneen kiven päälle ja tuo pääsi hiukan nousemaan, mutta kääntyessään Williin päin tarttuo tuo mies jo häntä paidan kauluksesta ja Rabastan ehtinyt muuta kuin hengähtämään kun nyrkki jo iskeytyi uudelleen. Mieheltä pääsi älähdys Willin nyrkin iskeydyttyä hänen naamaansa ja tuo rämähti takaisin lumihankeen nyt kuitenkin selälleen.
Hän kohotti kätensä kasvoilleen ja tunsi lämpimän veren valuvan sormiensa lomasta ja puri huultaan ettei olisi enempää ulvahtanut kivusta joka tuntui jyskyttyvän tuskallisena eniten hänen nenänsä seutuvilla. Kiskaistuaan kätensä kasvoiltaan Rabstan kohotti jalkansa ja tähtäsi potkunsa Willin nivusiin. Niin kauan kuin tuo seisoi siinä hänellä olisi mahdollisuutta päästä ylös noin vain.

Isku osui jälleen kohteeseensa, mutta sen voimasta Will meinasi itsekin lentää nurin ja joutui jo tukemaan itseäänkin hieman jostain hangessa olevista lumikököistä. Hän pysyi kuitenkin nipin napin pystyssä ja suoristautui jälleen katsahtaen halveksivasti Rabastania, joka piteli kasvojaan. Tuon veri värjäsi muuten niin puhtaan valkeaa lunta punaiseksi eikä näky voinut aiheuttaa Willille kuin pienen virnistyksen kaikesta siitä omasta kivustaan huolimatta. Samassa Rabastan jo suuntasi potkun hänen jalkoväliinsä, mutta omaksi onnekseen mies ehti sen verran hypähtää ettei tälli tullut suoraan kohteeseensa vaan sen sijaan osui Willin oikean jalan reiteen. Lumihangessa seisomisen huonoja puolia on myös se että siellä on silloin liukastakin ja näin ollen Will horjahti ja melkein rysähti Rabastanin päälle, mutta sai todenteolla taistella pystyssä pysymisen kanssa. Eikä onnistunut tällä kertaa vaan lennähti jälleen kerran selälleen sille Rabastanin auramaalle alueelle. Vaistomaisesti hän oli kuitenkin pyrkinyt ottamaan maan vastaan käsillään ja näin ollen.. vasemman käden sormet saivat taas oman osuutensa tästä rytäkästä. Nuo kaksi murtunutta sormea taittuivat rytäkässä kämmenselkää vasten eikä Will voinut kuin karjaista kivusta ja kääntyä maassa selälleen pidellen kättään oikeassa kädessään.
Huomatessaan Rabastanin liikahtelevan hangen suunnalla, Will kuitenkin nousi pystyyn ja rymisteli takaisin olohuoneeseen rikkonaisen lasin kautta. Hän nappasi tajuttoman Letician käsivarresta ja riuhtaisi naisen kauemmas pöydästä ja kumartui sitten nappaamaan sauvansa sieltä pöydän alta.
Sitten Will kääntyi ja rynnisti takaisin takapihalle ja jo siitä rikkonaisesta oviaukosta hän loihti satutuskirouksen kohdistaen sen suoraan Rabastanin keskiruumiiseen marssien pihalle tämän tehtyään.

Rabastan sai potkunsa osumaan edes johonkin ja sen seurauksena Will horjahti liukastellen lumessa. Miehen karjaisu ilmaisi myös tuon lentäneen nurin ja ilmeisesti ottaneen koko miehen oman painon vastaan sillä kädellä jossa nuo murtuneet sormet olivat. Raba ehtinyt seuraamaan mitä tapahtui koska oli vain halunnut saada Willin kauemmas jotta saisi aikaa nousta ylös sieltä, mutta homma ei ollutkaan niin helppoa kun hän oli olettanut. Miehen päässä jyskytti kuin sitä olisi täräytetty juuri lekalla eikä hän siksi onnistunut saamaan itseään ylös niin ripeäst kuin oli olettanut suunniteltuaan potkaisevansa Willin kumoon ja kauemmas itsestään.
Hänen kätensä upposi lopulta kuoppan jonka hän oli aikaisemmin raivannut itselleen ja jonka pohjalta hänen kätensä tavoitti sen saman kiven. Hän punnersi itsensä jaloilleen, mutta ylös päästyään kohotti kätensä hetkeksi irvistäen kasvoilleen. Samassa hän kuitenkin tajusi, ettei Will ollut enää pihassa vilkuiltuaan sormiensa lomasta ja kätensä laskiessaan hän äkkäsi miehen nyt pirstoutuneen takaoven edustalla.. talon sisällä sauva kohotettuna häntä kohden. Missä välissä Will oli ehtinyt sisään? Oliko hänellä muka kestänyt niin kauan päästä ylös hangesta, että tuo oli ehtinyt juosta sisälle ja hakea sauvansa. Enemmän hän säikähti olikohan tuo tehnyt Leticialla jotain kuin, sitä että oli itse siinä sauvatta ja alakynnessä nyt.
Willin kirous oli oli kuin luja oikea suora sen iskettyä hänestä ilmat pihalle ja lennätettyä nyt taas uudelleen sinne lumihankeen. Rabastan haukkoi hetken henkeä katse tummenevassa taivaassa ja kun henki lopulta taas kulki ei tuo silti saanut kerätyksi voimia tarpeeksi kammetakseen itseään heti ylös.
Ulkona oli alkanut sen nyrkkitappelun aikana satamaan hiljakseen luntakin ja siinä henkeä vetäessään mies joutui hetkeksi sulkemaan silmänsä ja pyyhkimään lumen kastelemaan naamaansa jotta näkisi jotain. Hänen kätensä hapuili jo pian kuitenkin sitä tutuksi tullutta koloa jossa tiesi sen kiven olevan ja jonka avulla oli aikaisemminkin päässyt ylös, mutta se tuntui kuin kadonneen.

Leticia oli havahtunut tajuttomuudestaan Willin riuhtaistua hänet sivuun siitä sauvansa edestä, mutta naisella meni hetki ennen kuin hän alkoi tajuamaan mitään. Ensin hän tajusi sen tosiasian että hänellä oli kylmä.. Sitten hän tajusi makaavansa olohuoneen lattialla. Hetken päästä hän jopa pystyi yhdistämään nämä kaksi asiaa toisiinsa ja vielä hetken verran kaiveltuaan muistiaan, hän tajusi että hänen olohuoneensa oli jo toisen kerran puolen vuoden sisään toiminut jonkinlaisena taistelukenttänä.
Letician päätä jomotti ja hän nosti kätensä ohimolleen ikäänkuin se nyt yhtään helpottaisi päänsärkyä. Toisella kädellään hän kampesi itsensä istualleen ja samassa hän huomasi että hänen takaovensa oli (jälleen kerran) säpäleinä. Ja oven suussa seisoi mies, joka kompuroi ulos pihalle. Will McDonnell. Leticia henkäisi kauhusta miehen nähdessään ja alkoi automaattisesti hapuilla sauvaansa, joka löytyikin siitä ihan läheltä hänen vierestään. Kuultuan Rabastanin älähdyksen pihalta, Leticia nousi täriseville jaloilleen ja ryntäsi särkyneelle ovelleen.

Will hymähti itsekseen hänen taikansa osuttua kohteeseensa ja Rabastanin lennähdettyä henkeä haukkoen takaisin sinne lumihankeen, mistä tuo oli jo melkein päässyt ylös. Mies ei kuitenkaan lähtenyt enää nousemaan, mikä sai Willin naurahtamaan myös pienesti. Will asteli hiukan ontuen ja selkäänsä vasemmalla kädellään pidellen lähemmäs Rabastania, muttei enää niin lähelle että tuo voisi sieltä hangesta käsin hänelle mitään tehdä. Sauvaton ja säälittävä. Will osoitti sauvallaan Rabastania ikään kuin refleksin omaisesti jottei tuo pääsisi enää yllättämään. Mutta hän ei sanonut mitään, hän vain tuijotti ilmeettömänä tuota verisesä hangessa makaavaa miestä.
"Rabastan!" kuului äkkiä talon suunnalta ja Will käännähti katsomaan ja samassa jokin loitsu meni hänen kasvojensa ohi. Leticia käveli vapisevin jaloin ulos talosta ja heitti uuden loitsun kuitenkaan osumatta tälläkään kertaa. Will naurahti pilkallisesti naisen yrityksille, mutta päätti että tämä saisi riittää tällä erää. Voldemort varmasti haluaisi nuo elävänä.. ja yhtenä palasina. Niinpä Will kääntyi vielä Rabastania kohti välittämättä Leticiasta.
"Näemme pian," hän sanoi naurahtaen ja samassa kaikkoontui paikalta Letician loitsun hujahtaessa sen paikan lävitse, missä hän oli vain hetkeä aikaisemmin seissyt.
"Rabastan!" Leticia henkäisi ja välittämättä siitä että oli vain sisävaatteissa ja sukkasillaan, nainen ryntäsi hangessa makaavan Rabastanin luo polvistuen tuon viereen.
"M-miten voit?" Leticia kysyi luoden pikaisen katsauksen miehen veriseen olemukseen voimatta tulkita sitä kovinkaan kummoisesti.
"P-pääsetkö ylös?" Leticia kysyi tarttuen pienesti miehen vasempaan käteen alkaen auttaa tuota ylös hangesta vilkuillen samalla kuitenkin vielä epäluuloisesti ympärilleen.. Josko McDonnell olisi muuttanut mielensä ja palaisi. Voi ei.. Mitä he nyt tekisivät?!