lait ovat mahdottomia yhtälöitä

(Ja tänne saavat saapua Pius päivämäärän kanssa)

Indico oli saapunut ministeriöön suuren pahvilaatikon kanssa. Hän oli ajanut tietylle puhelinkopille, noussut autostaan ja mennyt sisään. Musta mersu oli jäänyt seisomaan pienen varaston eteen kun omistaja seisoi rikkinäisessä kopissa. Hän oli toiminut, kuten kunnon vierailijan kuului, ja ilmoitti asiansa noidan äänelle. Hän sai typerän nimikyltin rintaansa, jossa komeili naisen koko nimi. Hän survaisi sen muitta mutkitta taskuunsa. Hän oli ministeriössä jokapäiväinen näky. Hän ei todellakaan aikonut käyttää sitä.

Päästyään ministeriöön noita katseli hetken ympärilleen. Hän kantoi laatikkoa mukanaan, mutta se ei ollut hänen päälimäisen asiansa ministeriössä. Noita marssi määrätietoisesti hisseille ja ohjasi itsensä lakiosastoille. Hississä oli muita noitia ja velhoparka, joka päästeli sakeita höyrypilviä. Lisäksi katossa leijaili useita pieniä paperisia lentokoneita.
Ministeriöön kuulumaton henkilö oli sopinut tapaavansa Pius Thicknessen tasan kolmelta. Indico oli tismallisesti aikataulussaan. Hän oli armeijassa oppinut kellon tärkeyden niin suunnan antajana kuin määrääjänä, korkeimpana kapteenina. Hän asteli Piuksen oven taakse ja napautti siihen muutaman kerran ennen kuin astui sisään. Hän oli kiireinen nainen ja jos hän oletti tapaavansa jonkun tasan kolmelta, hän myös tapasi tämän tasan kello kolme.

”Hyvää päivää herra Thicknesse”, Indico sanoi astuessa huoneeseen. Hän sipaisi ruskeat hiukset niskaansa ja käveli pöydän ääreen ja ojensi kätensä. Siinä missä mies pöydän takana näytti velholta – Indico olisi mennyt jästistä milloin vain mustassa nahkatakissa, valkeassa t-paidassaan, farkuissa ja korkokengissä.
”Toivottavasti en häiritse mitään töitänne, mutta valitettavasti olen buukannut itseni täyteen”, hän sanoi ja katseli ympärilleen pistäen merkille yksityiskohtia huoneesta. ”Tarvitsen neuvoja taikaväestön lakien kanssa, kuten tiedätte toimin taiattoman väestön poliisin agenttina. Minulla on menossa juttu, jossa on valitettavasti velhoja sotkeutuneena, mutta myös jästejä”, Indico puhui tasaisella äänellä. Hän ei painotellut juuri sanoja vaan sanoi kaiken selkeästi, huolellisesti.

//Kelpaisko 6.9.1996, perjantai?//

Pius piti itsensä kiireisenä uuden työnsä kanssa - kuten oli pitänyt aina ennenkin, nyt asemansa oli vain hieman aiempaa korkeampi. Amelia Bonesin murha oli valitettavaa, tämä oli osannut asiansa ja toiminut Ministeriön parasta ajatellen, mutta Piusa suretti kenties vähemmän kuin suurinta osaa muista Ministeriön työntekijöistä, jotka olivat olleet tekemisissä Bonesin kanssa, sillä hän oli saanut omakseen tuolta avoimeksi jääneen Taikalainvartijaosaston päällikön paikan ja näin ollen häntä ei enää häiritty yhtä vähäpätöisissä asioissa kuin ennen ja hänen oli suorastaan pakko pitää viikonloput - tai ainakin sunnuntait - vapaata, koska hänellä ei muutoin olisi yksinkertaisesti riittänyt puhti koko viikon läpi.
Perjantai lupasi kuitenkin jo viikonlopun alkua, lauantaina hän työskentelisi ainoastaan mikäli joain tapahtuisi ja ylemmän tahon työntekijää tarvittaisiin, muussa tapauksessa hänellä olisi ensimmäistä kertaa moneen vuoteen kahden päivän viikonloppu.

Pius oli täysin papereihinsa uppoutunut työhuoneessaan, joka oli hillitysti sisustettu eikä huonekaluja ollut yhtäkään liikaa. Papereita oli useammissa lokerikoissa, tarkasti järjesteltyinä ja paperiasioita oli hoidettavana yhäkin. Taikalainrikkojia riitti yhtenään, vähäpätöisemmät asiat annettiin usein muiden hoidettaviksi ja hän ainoastaan luki lähetettävät kirjeet ja raportit, allekirjoittaen ne sen jälkeen. Tärkeämmät, mahdollisesti kuolonsyöjiin liittyvät asiat hän hoiti alusta loppuun saakka itse, ottaen avukseen kenet milloinkin sattui tarvitsemaan.
Ministeriö kenties kielsi Pimeyden Lordin nousun, mutta oli selvää, että piakkoin sen kieltäminen olisi jo silkka mahdottomuus, eikä Pius ainakaan aikonut enää teeskennellä. Tietysti Ministeriön piti hoitaa velvollisuutensa ja vaikka sitten kansalta salassa, mutta asioista oli otettava tarkasti selvää ja kaikki vähänkin huolimattomat kuolonsyöjät saatava kiinni.
Ministeriön työntekijät tuntuivat olevan entistäkin innokkaammin kuolonsyöjiä kiinni nappaamassa nyt, kun Amelia Bonesin huhuttiin kuolleen näiden toimesta - ja jotkut pitivät Piusta yhtenä innokkaimmista koska hän selvitti kuolonsyöjien mahdollisia rikkeitä, joita seuraamalla nämä saataisiin kiinni, mutta totta puhuen hän ei juurikaan välittänyt Amelia Bonesin kuolemasta.

Pius kuuli napakan koputuksen ja kohotti vastahakoisesti katseensa papereista kutsuen tulijan sisään. Hän tyytyi ainoastaan nyökäyttämään päätään, koska ei naisen suhteellisen tutusta ulkonäöstä huolimatta onnistunut muistamaan tämän nimeä. Hänen omat tutkimuksensa vaikuttivat pyyhkineen mielestään kaiken muun.
Pius kohotti kysyvästi kulmiaan, mutta veti pian kasvonsa peruslukemille. Eli jonkin sortin viestinviejä jästien ja velhojen maailmojen välillä, kaiketi. Agentti ei ollut paljoa kertova nimitys, mutta toisella oli selkeästi tärkeämpää asiaa kuin väitellä ammattinimikkeestä, jota Pius itse olisi mieluummin käyttänyt.
"Ja ketkä velhot tapaukseen ovat sotkeutuneet?" Pius kysäisi ensimmäisenä, mielessään kävi oitis, että mikäli kuolonsyöjät nyt olisivat tehneet virheen, se tekisi tästä tilanteesta edes astetta mielenkiintoisemman, "Ja minkä seikan kanssa sinulla sattuu olemaan epäselvyyksiä?"
Pius pinosi paperinsa siistiksi pinoksi ja nosti kyynärpäänsä pöydälle, viitaten naisen istuutumaan pöytänsä vastakkaiseen tuoliin ennen kuin nojasi leukansa suhteellisen hienostuneesti kämmeniinsä, odottaen pientä raporttia tilanteesta.

Indicon katse oli rauhallinen hänen tutkiessaan uutta taikalakien pääjehua. Hän oli tullut hyvin toimeen edellisen kanssa – Amelia Bones. Hurmaava nainen ja häntä oli aina odottanut höyryävä teekuppi. Nyt asiat olivat menneet kovin synkeiksi, mitä muutakaan voisi odottaa pukinpartaiselta mieheltä?
”Se, on kerrassaan loistava kysymys. Suonet anteeksi, mutta en jaksa juuri nyt teitittelyä ja saanen heittää sillä vesilintua”, Indico tokaisi ja istuutui viittauksesta alas, heti kun oli laskenut laatikkonsa maahan varovaisesti. Hän ei halunnut mitään siellä olevaa sormilleen tai kolhituksi. Hän ei mennyt vannomaan niiden härpäkkeiden toimivuudesta yhtään mitään.

Päästyään istumaan Indico risti sormet yhteen ja kallisti hivenen pääään. ”Ongelmana on se, että minä en halua auroreita juttuuni ennen kuin olen saanut kaiken, mitä haluan. Nähkääs, minä en tee yhteistyötä ministeriön kanssa vaikka käynkin täällä usein. Haluan pysyä vain ajantasalla auroreiden listoista ja minun on annettu pysyä, sillä toisinaan velhojakin jää poliisien haaveihin. Minä olen jästien poliisivoimissa – en ministeriön”, nainen jutteli ja nosti sitten etusormet toisiaan vasten. ”Minä tutkin irlantilaista terroristi ryhmää. Kaverit ovat olleet hiljaisia, mutta nyt liikehdintää on taas ollut hälyttävän paljon. Meidän soluttautuneet miehemme ovat kertonee miehistä, jotka ovat saaneet aikaan 'ihmeitä'”, naisen äänessä saattoi kuulla pienen ironian häivän, kun hän kertoi ihmeistä:” nämä ihmeet kuulostavat velhojen tekemiltä. Ilmeisesti on käytetty moniliemijuomaa, totuusseerumia ja komennuskirouksia. Lisäksi miehiä on kuollut noin vain – mikä viittaa hyvin paljon kuolonsyöjiin. Tietenkin minä arvailen liemien ja komennuksen suhteen, mutta agenttieni kertomukset ovat hyvin yksityiskohtaisia. Minä tiedän, että ministeriö himoitsee kuolonsyöjiä. Onko siis jotain mukavaa lakipykälää, johon vedoten voin pitää tutkintani erossa ministeriön tutkinnoista. Minulla on miehiä kentällä ja jos tätä pesää tökkäisevät velhot niin se räjähtää ja velhot eivät maksa hintaa siitä sotkusta”, Indico puhui asiasta tasaisella äänellä, kuin säästä. Hänen katseensa kuitenkin terävöityi loppua kohden ja hän nojautui eteenpäin.

Yleisesti poliisit pitivät ”Vladia” rauhallisena naisena. Nyt hänen silmissään oli kuitenkin hivenen ärtymystä: ”Viimeksi kun ministeriö meni ja sotki tämän kaltaista asiaa minä olin se, joka joutui ilmoittamaan agenttiemme vaimoille”, poliisi sanoi ja nojautui takaisin selkänojaansa. ”Joten... onko sinulla kupposta teetä?” nainen kysyi ja kohotti kulmaansa. Hän arveli, että tässä väittelyssä voisi mennä jonkin aikaa.

(Käy hyvin)

Pius harvemmin työaikanaan luopui teitittelystä ja kasvoillaan kävikin pieni yllättyneisyys kun noita totesi heittävänsä...vesilintua? käytöstavoilla. Hän kuitenkin jätti omat ajatuksensa lausumatta ääneen ja jäi sen sijaan odottelemaan ongelmaa, jossa hänen apuaan kaivattiin.
Naisen aloitus ei kuulostanut kovin lupaavalta, sillä Pius piti mieluusti Ministeriön mukana niin monessa, siihen vähänkin liittyvässä asiassa kuin vain oli mahdollista ja noita kuulosti haluavan juurikin päinvastaista.
Hän kuitenkin suostui kuuntelemaan asian, pysytellen rauhallisen asiallisena ja silmäili noitaa kuin arvioiden tämän pätevyyttä - kuten hän teki lähestulkoon jokaisen toimistoonsa astuvan tapauksessa, sillä hän teki parhaansa vahvistaakseen Ministeriötä ja ilmoitti aina mikäli huomasi epäpätevyyttä Ministeriön riveissä...Tai Ministeriön ulkopuolella toimivista, täällä kirjoilla olevista velhoista ja noidista.
"Voin myöntää teille luvan käsitellä tutkimusta pidempään, mutta mikäli ilmenee todisteita siitä, että kuolonsyöjät ovat mukana tapauksessa, meidän on vähintäänkin annettava joukko auroreita avuksenne. Kyllä, me tahdomme saada kuolonsyöjät satimeen, mutta emme myöskään tahdo vaarantaa...Muita ja mikäli taikoja taitamattomat kohtaavat kuolonsyöjiä, he ovat oitis alakynnessä. Tutkimusajan pidentämisestä kuitenkin seuraa se, että tarvitsemme teiltä joka toinen viikko raportin tilanteen etenemisestä ja kehoitan teitä ystävällisesti ajattelemaan työtovereidenne turvallisuutta kun kirjoitatte raporttejanne, sillä yksi pienikin, mainitsematta jäänyt seikka voi maksaa usean ystävänne hengen", Pius selosti asiallisesti ja tuijotti lähinnä papereita edessään, vilkaisten välillä naisen suuntaan, mutta kuitenkin muutaman sentin tämän silmien ohitse, välttäen katsekontaktia, koska se ei ollut kovin...Ammattimaista.

"Epäilenpä, että nyt on kyse jonkinlaisesta...Väärinkäsityksestä taai tapaturmasta, johon Ministeriöllä ei ole ollut juurikaan vaikutusvaltaa, sillä me tietysti ajattelemme kaikkien parasta ja pyrimme toimimaan tavalla, joka säästää sekä velhoja, noitia, että...taiattomiakin", Pius vastasi ja kohotti pienesti kulmiaan.
Häntä saattoi vakavissa asioissa kenties pitää ärsyttävänä, mutta hän näki olevansa oikeassa Ministeriön suhteen, sillä Ministeriö ei uhraisi operaatioissaan sen enempää ihmishenkiä kuin oli tarpeen ja tuo lukema pyrittiin pitämään niin pienenä kuin mahdollista vain oli.
"Tee järjestynee tuota pikaa", Pius vastasi ja kohottautui tuolilta. Hän asteli selkä suorana ovelle ja aina niin tomerana ja valppaana toimiva sihteerikkönsä oli oitis oven vierellä, "Jos mitenkään voisit tuoda teetä...Angela...Kahdelle."
Hän sulki oven ja asteli takaisin työpöytänsä taa, loihtien kasvoilleen pienen hymyn, joka kuitenkaan ei selvästikään kuvannut hänen senhetkistä olotilaansa.

//Anteeksi vastauksen kesto D: //

Indico oli ottanut hieman selvää Piuksesta, ei hän suinkaan harpponut miehen toimistoon valmistautumattomana kun asia oli tärkeä. Hän tiesi herran olevan luja ministeriön mies. Olihan se ihailtavaa, että joku jaksoi todellakin sitoutua johonkin asiaan, mutta Indicolle se saattoi tuottaa hankaluuksia. Eikä Indico tainnut olla ainoa, joka arvioi toista. Hän kyllä huomasi tutkivan katseen, mutta ei hätkähtänyt sitä. Hänestä olisi vaikeaa kiskoa oikeastaan mitään ylimääräistä – edes kiduttamalla.

Kun Pius puhui luvasta Indicon teki mieli näpäyttää jotain mielenkiintoista, mutta hän hillitsi kielensä. Hän vain nyökkäsi ja sipaisi hiuksiaan. Naisen ilme kuitenkin kiristyi kun häntä muistuteltiin miesten elämien hinnoista. Aivan kuin hän ei sitä tietäisi? Hän käsitteli murhia elääkseen ja tiesi kyllä, mikä virheiden hinta saattoi olla. Hän oli maksanut sen hinnan verisesti muutaman kerran ja lisäksi hän oli omistanut elämänsä oikeuden puolesta taistelemiselle ja hän oli jopa kuulunut salaiseen feeniksin kiltaan. Hän ei todellakaan vaarantaisi miehiään ellei uskoisi näiden selviävän.
”Enemmän minua huolettavat ministeriön miehet, joilla on toisinaan vaikeuksia sulautua joukkoon. Lisäksi mieheni ovat olleet systeemin sisässä jo vuosia. Tämä tutkimus on jyllännyt kauemman aikaa. Olen myös täysin tietoinen miesteni kohtaamista vaaroista”, Indicon ääni pysyi tasaisena, vaikka hän olisi mieluusti kysäissyt oliko herra Thicknesse ikinä itse käynyt kentällä? Papereita oli helppo lukea – ei toteuttaa.

Ministeriö puolusti aina omiaan. Se oli jokaisen organisaation avain, omia heikkouksia ei missään nimessä myönnetty tai virheitä.
”Tietenkin, jopa taiattomia kuin heidät pitäisi erikseen mainita”, Indico sanoi värittömällä äänellä. Hän oli sitä mieltä, että aurorit olisivat edes voineet kunnioittaa uhrien muistoa olemalla paikalla hautajaisissa, joissa hän oli pitänyt puheita alaistensa rohkeudesta. Hän oli tuntenut palasina olleet miehet ja kuivannut näiden aviopuolisoiden kyyneleitä ja lohduttanut lapsia.

Indico kuuli tyytyväisenä teen saannin mahdollisuudesta. Hän huomasi sihteerin lähes pinkovan ovelle. Angela – sihteerin nimi huvitti hieman agenttia, sillä nainen ei näyttänyt enkeliltä. Lisäksi hän muisti, että jästien mukaan paholaisella oli pukin parta. Hänen oli pakko piilottaa oma hymynsä kätensä taakse ja yskäistä pari kertaa. Hän sai ilmeensä kuriin nopeasti ja hymyili vain kohteliaan kylmästi takaisin herralle.
”Kuinka kauan olet muuten ollut tässä virassa?” Indico kysyi pohtien koska viimeksi oli siinä huoneessa käynyt.

Pius tiesi kyllä, ettei papereiden lukeminen kertonut mitään tapahtumista ja että kentällä työskentely olisi kenties antanut hänelle enemmän empatiaa Indicon kaltaisia, hänen puheilleen etsiytyviä noitia ja velhoja kohtaan, mutta totuus oli sekin, ettei hänestä olisi kentälle.
Hän loisti paljon paremmin paperitöissä ja oli niissä myös paremmin hyödyksi. Siihen oli olemassa perusteltu syy miksi kenttä- ja paperityöt hoitivat eri ihmiset. Kukaan ei voinut olla hyvä kaikessa.

Pius silmäili naista tämän yskähdyksien kiinnitettyä hänen huomionsa. Luonnollisestikin noita suhtautui jästeihin eri tavalla kuin hän, lähinnä varmaankin sen vuoksi, että työskenteli näiden keskuudessa, mutta Pius olisi kuitenkin lopulta se, joka tekisi ehdotelman ja laittaisi sen eteenpäin.
”Ymmärrän kyllä, että sellaiseen ympäristöön tottumattomat miehemme saattavat jokseenkin vaarantaa joidenkin teidän miestenne turvallisuuden, mutta tekin varmasti ymmärrätte sen, että mikäli yksikään miehistänne tekee pienenkin virheen, heillä ei ole mitään mahdollisuuksia selvitä hengissä”, Pius päätyi järkeilemään ja laski kätensä työpöydälleen.

Noidan esittämä kysymys sai Piuksen yskähtämään pienesti kämmeneensä, muttei jättänyt vastaamatta todenmukaisesti;
”Noin kaksi kuukautta.”
Pius ei tahtonut osoittaa nolostustaan noidalle, joka hyvinkin saattaisi käyttää hänen kokemattomuuttaan juuri tässä virassa hyväkseen, mikäli päättäisi koettaa puhua hänet ympäri.
Juuri sopivasti oveen koputettiin ja Piuksen annettua luvan sihteerinsä sipsutti sisään mukanaan teekannu, teekupit ja muutama Ministeriön ’tunnetuista’ teeleivistä, joiden maine ei suinkaan ollut positiivinen.
Niinpä sihteerin kaadettua teet ja poistuttua Pius tyytyi nyrpistämään nenäänsä teeleiville ja kaatamaan liioitellun hienostuneesti maitoa teehensä.

Konttorirotat olivat jotain, mitä Indico vihasi. Hän sai byrokratiasta yliannoksen aina kun joutui papereidensa eteen. Onneksi osa hänen töistään oli sellaisia, joista ei saanut tehdä mitään muistiinpanojakaan. Hän oli liian käytännön läheinen noita ja ärsyyntyi helposti jos joutui istumaan kauan pöydän ääressä. Hän halusi olla toiminnan keskipisteessä, ei raportoimassa siitä.

Indicoa ärsytti suunnattomasti, kun Pius oletti, ettei hän ollut ottanut huomioon kaikkia mahdollisia lopputuloksia. Hänen silmänsä kavenivat aavistuksen tämän vuoksi ja hänen äänessään oli hivenen terävämpi sävy:”olen hyvin tietoinen siitä, mihin olen mieheni pistämässä. Heistä jokainen on minulle perhettä, joten en tee tätä kevein perustein. Myös teidän miehienne erheet saattavat kaataa sellaisen pelilaudan, mistä velhoilla ei ole aavistustakaan”. Miehen logiikka oli suhteellisen ymmärrettävä, mutta hän aliarvioi Indicon ja hänen partnerinsa. Hän ei todellakaan ollut pyytämässä mitään kevein perustein. Hän tiesi tarkalleen, että hän tanssi terällä.

Pius liikahteli kiusaantuneena kun Indico kysäisi kauanko mies oli tehnyt töitä. Vastaus sai noidan kulman kohoamaan kevyesti. Hän ei ehtinyt sanomaan mitään, kun tee toimitettiin hänen eteensä. Indico naputteli polveaan kun sihteeri kaatoi teetä. ”Kiitos”, hän totesi ennen kuin nainen lähti ja ojentautui ottamaan itselleen kupin. Hän oli kerran lähes murtanut hampaansa niihin pirullisiin teeleipiin, joten noidan käsi ei edes nytkähtänyt niiden suuntaan. Noidan vyöllä ollut hakulaite piippasi muutaman kerran. ”Anteeksi”, hän sanoi ja napautti sen eteensä. Töissä oli jotain kiireelistä. Indici näpäytti laitteen kiinni ja totesi mielessään, että ilman häntäkin pärjättäisiin vielä hetki. ”Säädin sitä niin, että saan viestit kaikkialla missä olenkin. Heidän teknologiansa on hämmästyttävää”, noita totesi ja palautti laitteen vyölleen. ”Mutta, herra Thickense, minä todella haluan pelastaa miesteni elämän. Yhdelle on tulossa vauva parin kuukauden päässä. Teillä ei ole mitään tunnesidettä miehiini, mutta minä tiedän heidät. Minä tiedän minkä hinnan maksan epäonnistuessani, enkä pidä sitä edes mahdollisuuksieni joukossa. En suostu pitämään hautajaispuheita lähiaikoina. Olen itse menossa kentälle, joten voin ottaa jonkun aurorin mukaani, mutta se vaatii töitä. Enkä suostu ministeriön tanssijaksi. Minä palvelen kuningatarta, en ministeriä”, Indico sanoi ja katsoi miestä silmiin.

Pius kyllä tiedosti toisen negatiivisen asenteen ja näin ollen alkoi olla jo hiljalleen luovutuskannalla. Toisaalta hän voisi myös ehdottaa ylemmälle taholle, että aurorit lähetettäisiin paikalle neiti Zolnerowitchin mielipiteistä huolimatta ja tälle siitä sen suuremmin ilmoittamatta, mutta se vaatisi paljon valmisteluja ja tilanteeseen täytyisi tutustua noiden tietoutta hyväksi käyttämättä, mikä veisi tilanteen huomioiden aivan liian kauan aikaa. Joten hänen täytyisi löytää tilanteeseen ratkaisu, joka noidallekin kelpaisi tai muuten hän löytäisi itsensä kinastelemasta tästä samaisesta asiasta vielä muutaman viikon kuluttuakin, jolloin mahdollinen kuolonsyöjähavainto olisi jo käynyt turhaksi ja kuolonsyöjät paenneet heidän otteestaan.

Pius kurtisti kulmiaan piippauksen kuullessaan ja tuijotti naisen pientä laitetta hämmentyneenä. Hän ei ymmärtänyt jästiteknologian päälle mitään eikä toisaalta nähnyt sen ymmärtämiseen mitään syytäkään, hän ei ollut juurikaan tekemisessä varsinaisesti jästien laitteistojen kanssa, niiden aiheuttamat ongelmat eivät kuuluneet hänelle ellei tilanteessa ollut velhoja osallisina ja niin harvemmin kävi.
Pius siemaisi teetään ja jo hieman luovuttaneen oloisena etsi yhdestä työpöytänsä laatikosta täytettävän lomakkeen.
"Jos suostut ottamaan mukaasi yhden, Ministeriön valitseman aurorin, pääsemme sopuratkaisuun", Pius lopulta lausui lopputuloksensa ääneen ja täytti paperin tiedot. Hänen täytyi varmistua siitä, ettei toinen myöhemmin muuttaisi mieltään aurorin mukaan ottamisesta ja sitä varten hän tarvitsi toisen allekirjoittamaan hänen juuri täyttämänsä lomakkeen.
"Jos saan allekirjoituksesi tuohon ja tuohon", hän sanoi ojentaen paperin toiselle ja osoittaen kahta erillistä viivaa pergamentilla, "Vien asian eteenpäin. Saanet ilmoituksen mukaasi lähtevän aurorin henkilöllisyydestä muutaman työpäivän kuluttua."
Velho nojasi selkänsä tuolinsa selkänojaan ja keskittyi tyhjentämään teekuppiaan.