Second Chance

Rabastanilla ei ollut mitään käsitystäkään siitä mikä tämä pesukone oli, mutta jos Leticia saisi sillä hänen paitansa taas puhtaaksi niin kävisihän se.
" Ei se mitään.. mulla ei oo mikään kiire minnekkään", hän sanoi ojentaessaan paitansa Leticialle. Vaikka ei sitä koskaan tietäisi vaikka se kiire yllättäisi. Voldemort ei kauheasti kysellyt jos kaipasi häntä paikalle ja jos hän ilmestyisi tuon eteen ilman paitaa voisi tuo kaivata hieman selityksiä asialle.
" Voiko siihen.. pesukoneeseen kuitenkin luottaa?", hän kysyi katse paidassaan ja oli valmis seuraamaan Leticia nähdäkseen enemmän. Hän halusi tietää miten hänen paidastaan oltiin tekemässä taas entisensä.. jästien keksintöihin ei ehkä ollut aina luottaminen.

Rabastan asteli nopeasti keräilemään kuitenkin ne tavarat ja ruuan loput siitä viltiltä ja iski kaiken takaisin koriin ennen kuin nosti märän viltin ylös ja kääntyi Letician puoleen. Hän oli jo aikeissa kysyä pystyikö se pesukone pesemään kaiken muunkin, mutta tajusi onneksi olla kysymättä. Paita.. viltti.. samaa materiaaliahan ne melkein olivat.
" Tämän voisi varmaan myös laittaa.. pesukoneeseen"

Leticia hymyili hieman ja otti paidan Rabastanilta ja hieman naurahtaen nyökkäsi tuon luottamuskysymykselle.
"Kyllä siihen voi," hän sanoi lähtien sitten astelemaan yläkertaa kohti, "mä pesen aina vaatteeni sillä. Se on jästien ehkä nerokkain keksintö.. heti kahvinkeittimen jälkeen." Nainen naurahti.
Ennen kuin hän ehti kuitenkaan keittiöönkään asti, Rabastan ojensi hänelle sitlä vilttiä jonka tuo oli tuonut mukanaan. Leticia nyökkäsi tuolle hymyillen uskoen tosissaan että mies oikeasti tiesi mikä oli pesukone vaikka aluksi oli vaikuttanut ettei tuo tiedä. Hän otti peiton vastaan ja lähti sitten viemään niitä pesuun.

Leticia avasi pesukoneensa luukun ja tunki Rabastanin paidan ja sen peiton sinne.
"Ei sun nyt ois tarvinu tänne raahautua," hän naurahti huomatessaan Rabastanin seuranneen häntä. Sitten hän hymähti hieman.
"Käyn vaihtamassa vaatteet niin saan tämän samalla sitten pyykkiin," hän sanoi ja poistui sitten pieneksi hetkeksi vaihtamaan omaa paitaansa. Se vaihtui nopeasti topista toiseen ja pian hän jo palasi takaisin. Hän tunki oman toppinsa sinne sekaan ja käynnisti sitten koneen.
"Noniin.. Ne pyörii siellä nyt sitten jonkun tunnin verran," hän sanoi kääntyen Rabastanin puoleen, "me voidaan sillä välin vaikka.. Katsoa josko se viskin maistaminen onnistuisi nyt paremmin." Hän hymyili hieman ja lähti sitten pesuhuoneesta sammuttaen valot perässään.
"Mulla ei valitettavasti ole sulle mitään paitaa lainata täksi hetkeksi," hän pahoitteli portaissa. Hän voisi ehkä antaa Rabastanille jonkun viltin lainaan mihin tuo voisi käärytyä jos kylmä tulisi? Leticia itse oli auttamaton vilukissa joten ensimmäinen ajatus tottakai oli että tuolle tulisi kylmä ilman paitaa.. Vaikka takassakin oli tuli, mutta se nyt ei lämmittänyt juurikaan tässä tapauksessa.

Leticia palasi olkkariin ja kaatoi sitten uudemman kerran viskiä lasiin ja tällä kertaa se sujui paljon mallikkaammin kuin ensimmäisellä yrityksellä. Hän kehotti Rabastania istumaan siihen sohvalle ja ojensi tuolle sitten yhden fleecepeitoistaan.
"Siltä varalta että sun tulee kylmä," hän sanoi ja istuutui itsekin, "mä itse olen sellainen vilukissa että makaan keskikesälläkin kaikkien vällyjen välissä ja tuli takassa." hän naurahti hieman.
"Olisitko muuten halunnut jäitä?"

Siitä kahvinkeittimestä Rabastankin oli oppinut pitämään näiden vierailujen aikana. Ei hän ehkä sellaista menisi itselleen hankkimaan.. ihan vain koska se oli jästien juttu, mutta nerokas keksintö se silti oli. Ja jotenkin kahvi täällä Letician luona maistui jopa paremmalta kuin se litku mitä kotona tuli juotua.
" No jos sä kerran niin sanot niin kai siihen pitää sitten luottaa..", Rabastan mutisi seuratessaan Leticiaa yläkertaan.

Pesukone näytti vain omituiselta laatikolta jonka sai avattua ja sisälle Leticia heittikin sen hänen paitansa sekä sen viltin.
" Halusin nähdä tämän pesukoneen..", mies sanoi ja nyökkäsi vain Letician ilmoittaessa, että tuo kävisi vaihtamassa kuivaa vaatetta päälleen. Heti Letician mentyä tutki Rabastan hieman paremmin tätä pesukonetta ja hänen onnekseen mitään ei tapahtunut kun nappuloita paineli. Liian monimutkaista.. onneksi heillä oli kotitonttu joka hoiti pyykit ja kaiken muunkin! Letician palatessa takaisin Raba käänsi nopeasti katseensa tuohon ja nyökkäsi hieman.
" Sopii hyvin. Ainakin sen tuoksu oli hyvä", Raba naurahti ja asteli Letician perästä ulos. Kuitenkin hänen oli pakko vielä vilkaista olkansa ylitse sitä pesukonetta ja ihmetellä miten se pitikin sellaista kamalaa ääntä.
" Ei se mitään.. ei täällä niin kylmä ole", hän naurahti kun Leticialla ei ollut tarjota hänelle mitään päälle laitettavaa. Häntä pahemmin edes häirinnyt itseään se, mutta nyt kun hänen paidattomuutensa tuli puheeksi ajatteli hän ensinmäistä kertaa sitä, että ehkä Leticiaa se voisikin häiritä.

Niimpä sohvalla viltin saadessaan heitti mies sen harteilleen vaikka oli varma, että hänen tulisi varmasti vain kuuma sen kanssa.
" Mulle tulee vaan kuuma pelkästään kun ajattelen tuollaista", Rabastan sanoi hymyillen ja oli maistamassa jo viskistään kun Leticia tarjosi jäitä.
" No joo. Voisinhan mä ottaa", hän hetken mietittyään sanoi ja ojensi lasiaan takaisin naiselle.

Leticia vilkaisi Rabastania hieman kummastuneena tuon kerrottua halunneensa nähdä pesukoneen. Ilmeisesti hän oli sitten ollut väärässä luullessaan tuon tietäneen mistä nyt oikein oli kysymys. Tosin nyt kun asiaa ajatteli niin olisihan se ehkä ollut jokseenkin outoa jos Lestrangeilla olisi ollut jotain jästivempaimia kotonaan..
Leticia pyyhki nopeasti tämän ajatuksen mielestään koska ei halunnut nyt alkaa ajattelemaan mitään Lestrangeja ja jästejä. Ehkä hänen olisi toisaalta pitänyt ajatella, mutta.. järki jäi taas toisarvoiseksi asiaksi. Jännä juttu.

Leticia katsahti Rabastania naurahtaen tuon kehuttua viskin tuoksua ja epäili aika varmasti jonkintasoista sarkasmia.
"Kyllähän se joo," hän vastasi päätään hieman huvittuneena pudistaen, "muttei vaatteissa kuitenkaan. Minäkin ostin juuri tänään sen topin ja heti jotkut pöllöt heittää viskit pitkin poikin.."

Leticia hymyili Rabastanin vastaukselle ja otti viskilasin tuolta nousten sitten hakemaan jäitä. He olivat Rabastanin kanssa samaan aikaan niin erilaisia ja samaan aikaan kuitenkin jotenkin samanlaisia.
Leticia palasi hetken kuluttua jäiden kanssa ja ojensi viskin vihdoin ja viimein Rabastanille.
"Ei sun sitä vilttiä tietenkään pakko ole käyttää," hän naurahti istahtaessaan takaisin sohvalle. Hän maistoi pikkasen omaa viskiään, jossa ei ollut jäitä ja nosti katseensa sitten takaisin Rabastaniin.
"Kerran haluaisit johonkin Norjaan," hän sanoi, "ja nyt kun ollaan puhuttu että missä haluttaisiin käydä.. Niin oletko sitten toskaan käynyt Britannian ulkopuolella?"

Rabasta otti viskilasin kiittäen vastaan Letician palattua takaisin sen kanssa ja vihdoin hän pääsi maistamaankin tätä viskiä. Eikä maku mikään paha ollut vaikka ei se mitään kovin erikoistakaan ollut.
" Ei siitä haittakaan ole joten olkoot nyt", Rabastan sanoi eikä kauheasti yrittänyt vetää vilttiä paremmin harteilleen sen valahtaessa huonosti. Jos hänellä oikeasti kylmä tulisi kyllä hän sen sitten päälleen kietoisi kunnolla.
" Ainoastaan Ranskassa", Rabastan paljasti ja nojasi selkänsä vasten sohvan selkänojaa. No ehkä Leticia ei sillä tiedolla kuitenkaan mitään haittaa saisi aikaan joten miksipäs hän ei voisi kertoa.
" Äidillä on sukulaisia siellä ja vietetiin monet kesät siellä silloin aikoinaan. Muualla en sitten oikeastaan olekkaan ollu..ei kai kenellekkään koskaan tullu edes mieleen, että voitaisiin mennä muuallekkin kuin Ranskaan", Rabastan kertoi samalla kun joi taas hieman viskistään. Miehen katse kääntyi Leticiasta siihen pakettiin jonka ne pöllöt olivat tuoneet ja hän vilkaisi hieman taas naiseen.
" Etkö sä aijo avata tuota?", hän kysyi ja nyökkäsi ison paketin suuntaan. Rabastania ainakin kiinnosti mitä se sisälsi!

Leticia toisaalta yllättyi Rabastanin vastauksesta vaikka toisaalta sitten ei. Kyllähän hän tiesi että Lestrangeilla oli ihan lähisukuakin Ranskassa, mutta ei hän ollut silti osannut odottaa että Rabastan olisi kaikkien puheidensa jälkeen viettänyt osan lapsuudestaan jossain niin lämpöisessä.
"Vau Ranskassa..." hän naurahti ihaillen, "voi kun mullakin olisi jotain sukulaisia jossain missä on lämpöistä.. Mutta ei. Mayerit on henkeen ja vereen brittejä niin täällä me lojutaan koko suku." Hän naurahti ja hetken aikaa ehti ajatella kuinka ihanaa se tosiaan olisikaan jos hänellä asuisi vaikka edes tuttuja jossain.. Kreikassa! Hän niin painelisi noiden ihmisten riesaksi joka loma. Ja niitä lomia olisikin sitten useaan..
Ei naisen mielen viereenkään tullut että hän voisi itse joskus hankkia jonkun pienen mökkeröisen Kreikasta tai Ranskasta tai Espanjasta.

Rabastanin kysyttyä paketista, Leticia vilkaisi paketin suuntana täysin unohtaneena että sekin oli tullut!
"Ainiin joo!" hän naurahti ja laski lasinsa pöydälle nousten sitten sen verran että sai paketin nostettua käsiinsä. Hän aukoi sen sauvallaan ja kannen auettua, sisältä lehahti aivan ihana mausteiden ja tuoksujen aromi.
"Ah.. Mausteita," hän naurahti ja näytti jotain turkkilaista maustepussia. Sitten hän kaiveli pakettia hieman lisää.
"Ja jotain turkkilaista jogurttia," hän lisäsi päätään pudistaen hieman huvittuneena, "äiti tietää että tykkään kokkailla ja kokeilla kaikkee erilaista. Aina kun ne käy jossain niin saan mausteita ja jotain tälläisiä tuliaisiksi. Mikä on hyvä koska en kestäisi jos ne toisi mulle joka kerta jotain.. koriste-esineitä." Leticia naurahti. Hän laittoi mausteet ja jogurtit takaisin laatikkoon ja ojentui laittamaan paketin olkkarin pöydälle.

Rabastan siirtyi hieman lähemmäs nähdäkseen paketin sisällön Letician saatua sen auki ja mausteiden tuoksu täytti huoneen heti. Ihan tällaista mies ei ollut osannut odottaa.. yleensä kai tuliaisiksi juuri annettiin jotakin turhia koristeita joilla tehnyt sitten yhtään mitään.
" No mukavempi saada sellaista josta on jotain hyötyä", Rabastan sanoi ja joi hieman lasistaan. Rabastanin lasi tyhjeni hyvin nopeasti ja mies kurkottikin laskemaan sen siihen pöydälle.
" Ehkä sun pitäis sitten joskus kokata mullekkin jotain jos siinä olet niin taitava", hän sanoi hymyillen ja sipaisi naisen hiuksia hieman tuon puoleen kääntyessä.
" Minä kun en osaa kokata joten harvemmin sitä tulee siis syötyä mitään oikeasti hyvää", Rabastan jatkoi ja mies oli jo aikeissa siirtyä ihan muihin aiheisiin, mutta polttava kipu käsivarressa sai hänet nopeasti unohtamaan mitä hän oli ollut aikeissa sanoa. Rabastan vetäytyi kauemmas Leticiasta, nousi ylös sohvalta ja laski kätensä vasten käsivarttaan kuin olisi sillä tavoin saanut kivun ja polttelun loppumaan. Vaikka eihän siihen mikään auttaisi. Ei muu kuin lähteä katsomaan mitä Isäntä hänestä nyt halusi.
" Mun täytyy mennä..", hän sanoi eikä halunnut vitkutella yhtään sen kauempaa kuin oli pakko. Piirto kyllä muisttaisi hetki hetkeltä vain enemmän siitä, että Voldemort halusi hänet paikelle heti eikä muutaman tunnin kuluttua.
" Mulla oli kiva ilta..", Rabastan mietti muutaman sekunnin ja kumartui sitten painamaan nopean suukon naisen poskelle ennen kuin hymyili vielä hieman. Jotenkin Rabastan oli vain odottanut koska näin kävisi. Että häntä kaivattaisiin juuri silloin ,kun hän olisi Letician seurassa.

Leticia nyökkäsi Rabastanin toteamukselle ja naurahti sitten tuon ehdottaessa että hän voisi joskus kokata miehelle jotain. Kosketuksen ohimollaan tuntiessaan, nainen nosti katseensa lasistaan ja hymyili hieman.
"Ehkä mä voin kokata sulle," hän sanoi, "sitten kun tuut seuraavan kerran.."
Rabastanin kertoessa kuinka ei osannut kokata, Leticia naurahti hieman muttei toki jaksanut ihmetellä syitä tälle. Miehet harvemmin osasivat kokata mitään ja olisi ollut puhdas ihme jos mies, joka oli viettänyt viistoista vuotta Azkabanissa, olisi osannut kokata!
"No olisinhan mä ihm-.." Leticia aloitti mutta äkkiä Rabastan kavahti kauemmas ja nousi seisomaan. Leticia ei hetkeen ymmärtänyt mitä nyt tapahtui mutta huomatessaan miehen pitelevän käsivarttaan, kaikki selvisi naiselle.
"Okei.." hän vastasi Rabastanille ja nousi itsekin seisomaan. Hän risti kätensä eteensä ja yritti olla kuin tämä ei haittaisi yhtään.
"Niin mullakin," hän myönsi hymyillen mutta häkeltyi sitten hieman saadessaan Rabastanilta suukon poskelle. Hän hymyili hieman iloisemmin ja tosissaan huomasi toivovansa ettei miehen tarvitsisi lähteä.
"Nähdään taas," hän sanoi Rabastanin kaikkoonnuttua ja huokaisi sitten pienesti. Typerä se Voldemort.

[Tyhmä Voldemort. T__T kiitti pelist. ]