Pilailua ja pitkiä työvuoroja

((Mukaan Gabriel! Päivämäärähän siis on se 3.8.1992. Otsikko on typerä, sori :D))

Rannekello näytti kello kahta aamuyöllä. Chaos käveli ripeästi pimeällä kadulla pienessä kylässä. Edessä näkyi liikettä ja kuului hiljaista keskustelua. Chaos oli ilmiintynyt vahingossa vähän liian kauas kohteestaan, mutta onneksi tiesi minne oli menossa. Lyhyen työuransa aikana ministeriössä hän oli ehtinyt käymään jo muutamaan kertaan samassa paikassa. Talossa, jonne hän oli nyt matkalla, asui velho, joka huvitti itseään kiusaamalla kylässä asuvia jästejä. Tällä kertaa kyseessä oli ilmeisesti jonkinlainen sotku päähän juuttuvien hattujen kanssa ja vaikutti siltä, että kaikilla meni jo hermot tämän velhon touhuihin.

Taikuuden sopimattoman käytön virasto oli päättänyt tehdä tänä yönä ennätyspaljon ratsioita ja moni velho oli ilmeisesti keksinyt tämän yön olevan loistava aika keksiä jotain jäynää jästeille. Chaoksen oli pitänyt päästä kotiin jo puolen yön aikoihin, mutta joku vielä vaativampi tapaus toisaalla oli johtanut siihen, että hänen piti jäädä ylitöihin. Koko ilta oli ollut paikasta toiseen juoksemista, tai oikeastaan ilmiintymistä, ja pitkälle venynyt iltavuoro näkyi jo Chaoksen väsyneissä silmissä. Kunnon kuppi kahvia olisi tarpeen, ainakin jos hänen täytyisi vielä tämän tapauksen jälkeen jatkaa seuraavalle tapahtumapaikalle.

Chaos hieroi silmiään ja haukotteli saapuessaan talon pihalle ja tervehtiessään taikuuden sopimattoman käytön viraston työntekijöitä. Lämpimänä kesäyönä ilma oli edelleen niin lämmintä, että pienenkin matkan kävely sai aikaa hikoilua. Chaos otti puvuntakkinsa pois päältään ja huomasi valkoisessa kauluspaidassaan ruokatahran. Farkut sentään taisivat olla puhtaat. "Jästit on jossain sisällä, vai?" Chaos kysyi. "Onko täällä yhtään auroria vai mitä tekijälle tehdään?" Oman osansa työtehtävästä tehneinä taikuuden sopimattoman käytön viraston pojat eivät tuntuneet tietävän oikein mistään, mutta kertoivat kuitenkin Chaokselle vähän siitä, mitä ylipäätään oli tapahtunut. Sitä kautta Chaos pystyisi hoitamaan muistin muuntelun huomattavasti helpommin ja tarkemmin. Paikalla oli ilmeisesti ainoastaan kaksi jästiä, jotka olivat joutuneet tämän pilan kohteeksi, joten Chaos suuntasi sisälle taloon, katsomaan löytäisikö paikalta muita ministeriöläisiä tai edes ne jästit, jotka olivat joutuneet juuttuvien hattujen uhreiksi.

Gabriel oli ollut vähintäänkin innoissaan päästyään Taikaministeriön auroriosastolle työharjoitteluun, vihdoinkin monen vuoden opiskelun jälkeen! Ja mitä hän ikinä olikaan odottanut työharjoittelulta niin ei ainakaan leppoisia työpäiviä; hän oli koko viikon saanut juosta kahvikuppien kanssa pitkin aurorien päämajaa toimittaen niitä milloin kenellekin. Pari kertaa hän oli saanut kopioida joitain tekstejä taikavoimin ja toimittaa niitä sitten lakipuolelle. Mutta siihen se sitten olikin jäänyt.. Toistaiseksi.
Sitten eräänä iltana oli tapahtunut jotain, mihin hän oli saanut ylipuhuttua itsensä mukaan! Joku velho jossain pienessä kylässä kiusasi jästejä päähän jumittuvilla hatuilla eikä kukaan oikea aurori halunnut sotkeentua tälläiseen tyhjänpäiväiseen tapaukseen. Mutta Gabriel sen sijaan oli innosta puhkuen ilmoittautunut vapaaehtoiseksi, mutta vasta vakuuttelun jälkeen hänet oli päästetty kentälle. Ei toki yksin, oli hänellä joku vanhempi aurori vahtimassa hänen menoaan, mutta käytännössä tuo vain seisoskeli talon ulkopuolella juomassa kahvia.

Kello oli jo kaksi yöllä. Gabriel näki sen olohuoneen kellosta istuessaan siinä sohvalla. Häntä tuijottava jästipariskunta näytti olevan lähinnä shokissa tapahtuneen vuoksi. Gabrielin tehtävä oli selvittää kuka teki ja mitä teki ja miksi.. ja mitä oikeastaan oli tapahtunut. Vastauksia saadakseen, hänen oli paljastettava olevansa velho ja että taikaväki oli vastuussa tästäkin typerästä pilasta. Eivät jästit tietenkään halunneet häntä uskoa, mutta työnsähän hänen pitäisi tehdä. Sitäpaitsi tietojen etsimisen ohella hänen pitäisi kai irrottaa nuo typerät hatut pariskunnan päästä...
"Kuulkaahan nyt herra ja rouva McBullick," Gabriel sanoi, "tiedän tämän nyt olevan äärimmäisen vaikeaa teille, mutta vakuutan ettei tästä tarvitse nostaa mitään suurempaa ongelmaa. Hatut ovat juuttuneet päihinne taikavoimin, eivät suinkaan liimalla tai muutenkaan teikäläisten tavoin. Jotta saamme ne pois teidän päästänne, meidän on käytettävä vastakirousta ja ennen kuin voimme tehdä sen, meidän on tiedettävä kuka tämän teki ja selvittää kyseinen kirous millä tämä tehtiin. Joten jos voisitte antaa tuntomerkkejä minkänäköinen ihminen teille nämä hatut antoi?"
Hän ei saanut vastausta kysymykseen vaan sen sijaan epäuskottavia naurahduksia ja jälleen selityksiä siitä kuinka tämä ei voinut olla totta!

((Hihi, kaikki aurorit taitaa olla jotenkin kahviriippuvaisia :D))

Chaos tapasi talon kuistilla kahvia hörppivän aurorin, joka kertoi nuoren auroriopiskelijan huolehtivan jästeistä talon sisällä. Aurori ei vaikuttanut olevan kovin vakuuttunut tehtävän vaativuudesta tai siitä, olisiko siellä ylipäätään tarvittu yhtään auroria. Chaos lähti tuhahdellen sisälle taloon. Auroreilla tuntui toisinaan olevan suuriakin asenneongelmia. Eihän jästien kiusaamistapausten selvittäminen ollut ollenkaan niin hohdokasta kuin mitä pimeyden velhojen jahtaaminen, mutta tuskin kovin moni aurori oikeasti oli vaarallisten pimeyden velhojen perässä. Sisälle päästyään Chaos kuuli puhetta talon olohuoneesta ja hän suuntasi sinne.

Chaos kuunteli ovensuussa nuoren aurorikokelaan puhetta tekijän tuntomerkeistä. Joko aurorit olivat aivan pihalla, eikä kukaan ollut kertonut heille riittävästi taustoja, tai sitten jästejä kuulusteleva mies oli vain virkaintoinen. Nojaillen ovenkarmiin Chaos keskeytti jästien ihmettelevän mutinan ja epäuskoisen naurahtelun. "Lyhyt, kalju ja pullea mies, päällään luultavasti lierihattu ja kiltti. Vaihtoehtoisesti naisten pusero. Kuulostaako tutulta?" Chaos kuvaili hyvin tietämäänsä pilailijaa, jolle jästien pukeutumistyylit eivät olleet kovin tuttuja. Chaos katsoi jästejä hakien vahvistusta kuvaukselleen. Molemmat näyttivät hämmentyneiltä, mutta toinen nyökkäsi epävarmasti. Chaos kääntyi katsomaan aurorikokelasta, joka näytti etäisesti tutulta. Sillä hetkellä hän ei osannut yhdistää kasvoja nimeen, mutta ei jäänyt pidemmäksi aikaa pohtimaan asiaa. "Luulin, että ne hatut olisi jo hoidettu..." Chaos mutisi itsekseen, pohtien miksi taikuuden sopimattoman kytön porukka ei ollut hoitanut asiaa jo. "No, hoidanko minä ne vai haluatko sinä yrittää? Sitten tarvitaan varmaan tuota kahvinryystäjää tuosta ulkoa myös", Chaos sanoi. Jästit näyttivät järkyttyneiltä ja yrittivät hivuttautua pois paikalta. Väsyneenä ja tietäen, että jästit eivät pian enää muistaisi tilanteesta mitään, Chaos otti taikasauvan takkinsa povitaskusta ja siirsi huoneessa olevan kirjahyllyn oviaukon eteen estääkseen jästien karkaamisen. Tähän asti jästit olivat näyttäneet luottavan Chaokseen hieman, olihan hän pukeutunut ihan jästin tavoin, eikä aiemmin näyttänyt mitään merkkejä taikuudesta. Nyt pariskunta kuitenkin vaikutti entistäkin järkyttyneemmältä. "Istutaampa alas ihan rauhassa ja hoidetaan ne hatut pois", Chaos sanoi jästeille, pyrkien mahdollisimman ystävälliseen sävyyn.

[Joo niin taitavat olla xDD]

Gabriel ei ollut kuullut jonkun velhon astelevan huoneen ovelle koska oli niin keskittynyt utelemaan jästien tekemisistä ja näkemisistä. Mutta kuultuaan oven suulta äänen, Gabriel käännähti jästien tavoin katsomaan tuota. Ja Gabrielilla ei ollut mitään käsitystä siitä kenestä Chaos puhui, koska.. no hän oli vain työharjoittelija ja ilmeisesti hänen ei tarvinut tietää kaikkia yksityiskohtia tapahtumasta, jota hänen oletettiin tutkivan. Gabrielin kuitenkin vilkaistua jästeihin, nuo näyttivät epävarmoilta vaikkakin toinen nyökkäsi hyväksyvästi sisälle astelleen miehen kuvaukselle.
Gabriel nousi myöskin seisomaan jästien tehdessä niin ja tunsi nyt itsensä vähintäänkin idiootiksi. Hän syytti siitä paitsi itseään, myös sitä ulkona odottelevaa auroria.
"No.. Mä en ole koskaan joutunut.. hattuja poistamaan ihmisten päistä," Gabriel mutisi väihntäänkin vaivaantuneena ja vilkaisi pakoon yrittäviä jästejä, joiden eteen kirjahylly pomppasi kuin itsekseen.
"Joten.. Sä voit poistaa.. Ainakin ton toisen," hän jatkoi astellen sitten pois sieltä sohvien luota ja Chaoksen luo, "mä voin yrittää sitten sitä toista." Tämä tilanne oli niin kamala. Oli ollut ehkä väärin hinkua mukaan paikalle varsinkaan kun muut auroritkaan eivät olleet mielissään tästä. Ja se kahvinryystäjä ulkopuolella tuskin oli yhtään sen enemmän riemuissaan hänen seurastaan, koska oli paitsi joutunut tänne tänäyönä.. Myös joutunut tänne yhden työharjoittelijan kanssa.
Hänen teki kovasti mieli kertoa tuolle paikalle tulleelle miehelle ettei hänelle kukaan ollut kertonut mitään tuntomerkkejä tekijästä, muttei saanut sitä sanotuksi. Hän voisi ehkä kertoa sen myöhemmin jos olisi tarvis.. Turha nyt kesken tälläisen tapauksen oli alkaa selittelemään mitään. Jästit siitä vaan vauhkoontuisivat enemmän.

Chaos oli ollut unhoituttajana suunnilleen kolme vuotta ja sitä ennen käynyt vuoden kestävän unhoituttajakoulutuksen. Hänet oli päästetty hoitamaan tämä keikka yksin, vaikka hän oli melko uusi työssään ja tavallisesti unhoituttajat työskentelivät pareittain. Tänä yönä kaikki muut olivat kuitenkin olleet kiinni jossain muussa tehtävässä, joten Chaos oli kerrankin päässyt hoitamaan jotain itsekseen. Yleensä vanhemmat unhoituttajat olivat juuri samanlaisia kuin ulkona seisoskeleva aurori, eli eivät tehneet mitään vaan antoivat jonkun muun hoitaa asian. Tietysti oli niitä poikkeuksia, jotka eivät antaneet muiden tehdä mitään. Chaos oli tyytyväinen, kun hän sai hoitaa tehtävän itse, eikä kumpaakaan kollegatyyppiä ollut näkyvillä.

Nuori auroriopiskelija vaikutti hyvin epävarmalta hattujen irrottamisen suhteen. Chaos muisteli omaa harjoitteluaan ja omaa epävarmuuttaan ja ymmärsi hyvin sen, että harjoittelijana ei välttämättä olo ollut kovin itsevarma. "Oikeastaanhan tämä ei kuuluisi meille kummallekaan, mutta sopimattoman käytön porukka taisi jo haluta nukkumaan", Chaos sanoi. "Yritä olla tekemättä mitään peruuttamatonta", Chaos sanoi toiselle virnistäen. Aurorit kävivät läpi pitkän koulutuksen, joten Chaos luotti kyllä harjoittelijan taitoihin. Hänestä oli kuitenkin mukavaa yrittää keventää tunnelmaa vähän, vaikka jästit kyllä näyttivätkin kovin kauhistuneilta. Sen huomatessaan, Chaos sanoi: "Ei mitään hätää, me yritetään vain auttaa teitä. Voisitko nyt olla kiltti ja pysyä paikallasi, niin irti lähtee hattu eikä nenä." Jästi jäykistyi kauhusta ja Chaos onnistui loitsimaan yksinkertaisen irrotusloitsun ja kutsumaan vihreän hatun luokseen. Monien ennakkoluuloista huolimatta, Chaokselta sujuivat myös muutkin loitsut kuin muistinmuuntelu. "Kas näin, eihän ollut kamalaa?" Chaos kysyi hattu kädessään. Hän tutkaili hattua, joka näytti päällisin puolin aivan normaalilta, mutta Chaos ei kuitenkaan laittanut sitä päähänsä. Jästi lyyhistyi istumaan tuolille kasvoillaan helpotuksen ja järkytyksen sekainen ilme.

Gabrielilta pääsi hieman hermostunut naurahdus unhoituttajan vitsaillessa mistään peruuttamattomasta ja hän vilkaisikin jästien suuntaan, jotka näyttivät vähintäänkin säikähtäneiltä. Mutta eiköhän hän nyt yhden hatun saisi irtoamaan jästin päästä. Olihan hän suurimman osan Tylypahkavuosistaan käyttänyt nimenomaan opiskelemiseen ja auroriopistossa varsinkin aika oli käytetty kyllä siihen mihin pitikin.
Sitäpaitsi unhoituttaja sai kaiken näyttämään niin tuhottoman helpolta ettei tässä nyt varmaan mitään ongelmaa olisi! Yksi helppo irroitustaika ja kutsuloitsu.
Niinpä kun Chaos sai sen toisen hatun irrotettua, Gabriel hymähti hieman ja kaivoi taikasauvan taskustaan. Ja luojan kiitos hänkin onnistui tekosissaan mallikkaasti ja pian pinkki hattu lensi ilman halki hänen käsiinsä. Pinkki hattu ja vihreä hattu.. Kuka tälläisiä hattuja osti saatika laittoi vapaaehtoisesti päähänsä?
Hän pyöritteli sitä pinkkiä hirvitystä hetken ajan käsissään ja oli jo kommentoimassa siitä jotakin kun hattu äkkiä kutistui ja imaisi hänen kätensä sisuksiinsa. Se hetkellinen riemu, mikä onnistumisesta oli seurannut, katosi hetkeksi Gabrielin kasvoilta. Hän kuitenkin taioin sai hatun irrottamaan hänen kätensä ja rokotti sitten hattua toisesta kulmasta niin ettei se saisi otetta hänestä toistamiseen.
"Entäs nyt sitten?" Gabriel kysyi unhoituttajalta. Hän vilkaisi tuota ylöspäin ja tunsi itsensä kirpun kokoiseksi.
"Sä varmaan nyt.. teet oman hommas," hän lisäsi ja vilkaisi jästien suuntaan, "mä voin viedä nämä hatut pihalle talosta." Hän otti mieheltä sen vihreän hatun ja nyökkäsi sitten hyvästit jästeille ennen kuin asteli pihalle.
"No oliko vaikeaa?" kahvinryystäjä kysäisi häneltä hänen astellessaan terassille ja Gabriel vilkaisi tuota hieman naurahtaen.
"No eipä juuri," hän mutisi vaikka tosiasiassa homma olisi varmasti hoitunut miljoona kertaa nopeammin ja helpommin jos joku olisi suvainnut kertoa hänelle siitä kilttivelhosta.
"Tässä hatut," Gabriel sanoi ja heitti hatut aurorille. Samassa hatut kuitenkin imaisivat tuon kädet kahvikuppeineen ja Gabrielin kasvoille nousi pieni virne, joka vaihtui kuitenkin yllättyneeksi aurorin alkaessa raivoamaan että mitä hittoa.
Gabriel pudisti päätään ja sauvan heilautuksella hatut irrottivat jälleen otteensa.
"Mitä nyt seuraavaksi?" hän kysyi ja aurori vilkaisi häntä hieman murjottaen.
"Sait ilmeisesti selville kuka tämän takana oli? Käyt selvittämässä tilanteen hänen luonaan."

Chaos jäi seurailemaan, kun aurorioppilas poisti hatun toisen jästin päästä. Chaos nyökkäsi tyytyväisenä, kun hattu oli irronnut molempien jästien päästä. Hän oli kokoajan luottanut aurorin taitoihin, mutta hän oli silti liian monta kertaa nähnyt kun joku yritti jotain liian vaativaa tai hermostui ja pilasi koko homman. Tällä kertaa onneksi siitä ei ollut huolta. Chaos purskahti nauruun, kun hattu imaisi aurorin käden sisälleen. "Täytyy olla varovainen", hän sanoi hymyillen huvittuneesti. Keskellä päivää hattu ei luultavasti olisi tuntunut niin hauskalta mitä kello kaksi aamuyöllä. Olisi odotettavissa, että parin tunnin päästä Chaos olisi niin hysteerisessä tilassa, että mikä tahansa saisi hänet hihittämään.

"Joo, mulla on tässä vielä vähän tekemistä" Chaos vastasi häntä kysyvästi katselevalle tulevalle aurorille. Jäätyään yksin jästien kanssa, Chaos jutteli vähän mukavia jästeille ja muunteli heidän muistinsa. Lähtiessään huoneesta, hän toivotti hyvää yötä kahdelle hämmentyneeltä näyttävälle jästille ja livahti ulos talosta. Olohuone oli jäänyt aivan normaalin näköiseksi, kirjahyllykin oli jälleen paikallaan, ja jästit kuulivat vain vaimean oven kolahduksen, kun Chaos hiippaili ulos talosta. Kuistilla hän tapasi kahvia juovan aurorin ja hänen oppipoikansa, ja ehti juuri kuulemaan käskyn lähteä selvittämään tapausta tekijän luona. "Mies asuu tuossa kulman takana, voin tulla näyttämään, jos täytyy", Chaos sanoi. Aurorit eivät selvästikään olleet yhtään tietoisia kylässä asuvasta jästien kiusaajasta. "Tyyppi on kiusannut jästejä täällä jo vuosia, eikä kukaan ole vielä saanut sitä kuriin", Chaos sanoi ja vilkaisi vanhempaa auroria merkitsevästi. Jos auroreilla oli aikaa hörppiä kahvia työajalla, luulisi että heiltä joskus liikenisi aikaa tällaisten pientenkin tekijöiden kovisteluun.

Gabriel ei voinut olla virnistämättä hiemaa tuon unhoituttajan revetessä nauramaan hatun imaistessa hänen kätensä. No, olihan se hieman huvittavaa.. Ja varsinkin tähän aikaan yöstä.. ja muutenkaan. Tämä nauraminen ja virnistely sitäpaitsi rentouttivat tunnelmaa hieman ainakin Gabrielin kohdalla. Ihan kuin mies olisi pystynyt taas hengittämään vaikka.. Eihän hän ollut edes huomannut jännittävänsä koko tilannetta.

Gabriel oli aivan varma että tämä hänen.. oppi-isänsä tiesi vallan hyvin että kuka tämän kaiken takana oli ja vain piruili hänelle syystä, jota mies ei kuitenkaan tiennyt. Sen unhoituttajan tultua ulos talosta ja selitettyä tuolle vanhemmallekin aurorille missä tuo kaiken tämän keppostelun takana oleva äijänkäppyrä asusteli, tuo ei näyttänyt Gabrielista yhtään yllättyneeltä. Sen unhoituttajan ehdotukseen Gabriel ei oikein osannut sanoa mitään, mutta aurori nyökkäsi ja viittoi tuota hänen mukaansa joten mikäs siinä sitten.
Niinpä he molemmat lähtivät siitä kuistilta sen unhoituttajan mainitsemaan suuntaan ja siinä kävellessään Gabriel vannoi mielessään että hänestä ei ikinä tulisi noin tympeää ja pikkutehtäviä vähättelevää auroria mikä tuossa kuistilla paraikaa istui.
"Hmmh.. Ois ehkä tässä vaiheessa aika esittäytyä," hän naurahti hetken päästä ja ojensi kätensä vieressään kävelevälle miehelle, "Mä oon Gabriel." Hänen teki mieli ilmaista olevansa tuon tympeän aurorin työharjoittelija, muttei sitten viitsinyt alkaa solvaamaan ketään niin julkisesti. Hän kuitenkin halusi töihin ministeriöön, joten tässä vaiheessa kenenkään haukkuminen ei olisi mitenkään edesauttanut sitä.
"Viimeisen vuoden auroriopiskelija ja no.. työharjottelussa," hän lisäsi vielä.

Vastahakoisen oloisesti vanhempi, elämäänsä ja varsinkin tähän tehtävään kyllästynyt aurori läht Chaoksen mukaan, perässään tämä nuorempi kokelas. Chaos käveli melko reippaasti hiljaisen kylän läpi. Auroreista vanhempi jättäytyi ilmeisesti laiskuuttaan hieman jälkeen. Hieman yllättyneenä Chaos esittäytyi myös itse, tarttuen Gabrieliksi itsensä esitelleen miehen käteen. "Chaos", hän sanoi. Samalla Chaos tutkaili hieman takemmin miehen kasvoja, ja vakuuttui siitä, että he olivat joskus tavanneet aiemmin. Gabrielin olemus oli jollain tapaa tuttu, vaikka Chaos ei osannut sitä mihinkään yhdistääkään. Gabrielin kertoessa olevansa työharjoittelussa, Chaos nyökkäsi. Jos Gabriel oli suoraan Tylypahkasta mennyt aurorikoulutukseen, he olisivat suunnilleen samaa ikäluokkaa. Olivatkohan he joskus nähneet Tylypahkassa? Oliko Chaos joskus tiputtanut Gabrielin luudanvarrelta huispauspelissä? Piittaamatta siitä, että Gabriel olisi mahdollisesti edelleen katkera luudanvarrelta tiputtamisesta Chaos ei voinut olla kysymättä miksi tämä näytti niin tutulta. "Ollaanko me oltu samaan aikaan Tylypahkassa?" Chaos kysäisi kasvoillaan ihmettelevä ilme.

Chaos ja Gabriel lähestyivät ränsistynyttä mökkiä, jonka pihapiirin ympärillä oli korkea ja hoitamaton kuusiaita. Kyllästynyt aurori tallusteli hitaasti heidän perässään ja näytti katselevan maisemia. "Tuossa", Chaos sanoi lyhyesti, ja osoitti taloa. Talon sisältä kuului rämistelyä ja kolinaa, mikä oli luultavasti melko normaalia. Siitä huolimatta Chaos pysähtyi hyvän matkan päähän pihaportista.

Chaos.. Ja tuon kysymys Tylypahkassa samaan aikaan olemisesta saivat Gabrielinkin katsahtamaan miestä nyt ekan kerran vähänkään tarkemmin. Tähän asti hän oli lähinnä välttänyt katsomasta tuota sen kummemmin koska oli tuntenut itsensä lähinnä idiootiksi kaiken tämän jälkeen. Ei ehkä tosiaan hänen paras päivänsä, mutta nyt kun hän kiinnitti enemmän huomiota Chaokseen.. Niin saattoihan tosiaan olla ihan mahdollista että he olivat olleet samaan aikaan koulussa! Tai jostain Chaos ainakin tuntui olevan tuttu.. ja ilmeisesti tuokin tunnisti hänet jostain kerran kyseli tollaisia.
"No ihan mahdollista nyt kun asiaa ajattelee," Gabriel myönsi, "valmistuin sieltä.. kolme vuotta sitten? Ja Korpinkynnessä olin."

Päästyään oikean talon kohdalle, Chaos pysähtyi ja niin teki Gabrielkin vilkaisten sitä heidän jälkeensä jättäytynyttä auroria. Sitten hän katsoi Chaosta ja siirsi katseensa taloon, jossa oli selkeästi jonkin tason tilanne päällä.
"Okei.. Mikä tota äijää nyt sitten risoo?" Gabriel kysyi, "mulle ei ole kukaan kertonut mitään ennen kun sä tulit paikalle joten nyt jos koska on hyvä kertoa jos jotain oleellista tulisi tietää." Tuskin se äijänkäppyrä nyt vaarallinen oli, kerran aurorit eivät turhan usein joutuneet puuttumaan sen tekemisiin, mutta kerran tuo kiusasi jästejä niin varmaan nyt olisi jotain mitä pitäisi tietää ennen kuin asteli tuon ovelle.

Ilmeisesti Gabrielkin löysi jotain tuttua Chaoksesta. Toisaalta hänen nimensä jäi yleensä mieleen. "Korpinkynnessä? Se selittää. Minäkin olen ollut korpinkynsi. Pääsin Tylypahkasta kyllä jo... kuusi vuotta sitten", Chaos vastasi. Hän tunsi hetken olevansa vanha ja raihnainen, mutta juuri silloin takana kävelevä aurori sai lyhyen yskäkohtauksen ja Chaos vilkaisi taakseen. Sen jälkeen hänellä ei ollut enää niin vanha olo. Hänellä oli vielä pitkä matka sellaiseen elämäänsä kyllästymiseen, mihin tuo aurori oli onnistunut pääsemään. Eikä aurori tainnut vielä olla edes kovin lähellä eläköitymisikää.

Kuunnellessaan velhon talosta kuuluvaa kolinaa, Chaos ei voinut kuin ihmetellä, miksi joku metelöi sellaiseen tapaa keskellä yötä. Tähän aikaan kuuluisi nukkua. "Kukaan ei oikein tiedä. Koskaan ennen paikalla ei ole tainnut olla auroreita, en ole ainakaan kuullut että olisi ollut. Ilmeisesti tyyppi vaan vihaa jästejä", Chaos selitti Gabrielille tilanteen niin kuin sen tiesi. "Ei ilmeisesti ole kovinkaan innoissaan yleensä ministeriöläisten käynneistä, se olisi varmaan hyvä tietää", Chaos jatkoi vielä hetken kuluttua. Hän ei ollut varma, kuunteliko vanhempi aurori häntä ollenkaan. "Voin kyllä tulla mukaan, mutta voi olla että nämä vaatteet eivät ilahduta miestä", Chaos sanoi naurahtaen vähän. Hän oli ulkopuolisen silmin luultavasti aivan jästin näköinen. Chaos ei tajunnut, miksi tämä selvästikin jästivastainen velho asui kylässä, jossa asui paljon jästejä. Ilmeisesti kylässä asui muutama muukin velhoperhe, mutta tämä yksinäinen mies oli ainoa, josta oli koskaan ollut mitään harmia. Chaoksen puolesta mokomat jästien vihaajat voisivat muuttaa keskelle erämaata, niin unhoituttajillakin olisi vähemmän tekemistä. Toisaalta, ainahan työpäivän aikana toivoi, että olisi jotain tekemistä.

"No sehän selittää sitten," Gabriel naurahti suomatta sille yskivälle auroriystävälleen edes vilkaisua. Sen sijaan hän jo kiinnitti katseensa siihen taloon ja sieltä kuuluvaan mekkalaan.
Gabriel kuunteli mitä Chaoksella oli sanottavanaan. Aurorit eivät ilmeisesti siis olleet kovinkaan kiinnostuneista kylän tapahtumista, vaikka se sinänsä oli ihme kerran oli yleisessä tiedossa että heidän hakemansa mies vihasi jästejä. Tai sitten aurorit tosiaan olivat liian arvokkaita tekemään mitään tälläistä.. näin vähäpätöistä.
"No miten sen kanssa sitten ollaan ennen toimittu? Kerran aurorit eivät ole olleet kiinnostuneita," Gabriel kysyi Chaokselta, "kai jos tämä on jatkunut kauankin niin tämä pitäisi jotenkin saada loppumaan?"

Chaoksen ehdotettua että voisi tulla mukaan, Gabriel kohautti hieman harteitaan. Kai hän ehkä kykenisi moiseen toimintaan yksinkin. Yksi vanha, kilttiin pukeutunut äijänkäppyrähän se vain oli.
Mutta on Chaos huomautti omasta jästimäisestä pukeutumisestaan, Gabriel käänsi katseensa taas tuohon ja tuon asuun. Eikä voinut olla naurahtamatta.
Ei, hän ei nauranut Chaokselle tai tuon asukokonaisuudelle. Tuo oli oikein siististi pukeutunut. Näytti kyllä jästiltä, mutta sehän nyt kai olikin tarkoitus. Sen sijaan että Gabriel olisi miehelle nauranut, hän nauroi lähinnä tuon kommentilla ja.. itselleen.
"Ja säkö väität että mä näytän vähemmän jästiltä?" hän kysyi huvittuneena ja virnisti. Hän oli kaikkea muuta kuin pukeutunut velhomaisesti. Hän ei ollut käyttänyt kaapuja sen jälkeen kun oli Tylypahkasta lähtenyt. Hänellä oli nenäkoru, huulikoru ja korviksia. Tukka oli tapansa mukaisesti takaata pörrössä ja silmissä ripaus kajaalia. Ja asu? Hänellä oli yllään mustat farkut (jotka tosin olivat siistit ja ehjät, toisin kuin normaalisti), tumman siniharmaa paita ja sen päällä nahkatakki. Ja hän näytti velholta?
"Jos sillä äijällä on ongelma sun pukeutumises kanssa," Gabriel naurahti, "niin voin vain kuvitella kuinka se riemastuu mut nähdessään."

Chaos oli hieman ihmeissään, että Gabriel oli jäänyt hänen mieleensä kouluajoilta. Heillä oli kuitenkin ilmeisesti kolmisen vuotta ikäeroa, mutta toisaalta Korpinkynnen oleskeluhuone ei ollut niin suuri, etteikö siellä olisi joskus nähnyt jokaisen saman tuvan oppilaan kasvot. Jättäen Tylypahkamuistelut, Chaos keskittyi taas nykyhetkeen. "Hmm, sopimattoman käytön tyypit ovat yrittäneet jotain tehdä, en ole ihan varma mitä. Meillä unhoituttajilla ei ole oikeuksia tehdä mitään tällaisissa tilanteissa, ellei ole aivan pakko. Ja eihän tuo mies ole mitään varsinaisia vaaratilanteita koskaan aiheuttanut, pelkkää harmia vaan, joten ehkä siksi täällä ei ole koskaan käynyt auroreita", Chaos selvensi. Unhoituttajilla ei tosiaan ollut paljoakaan vaikutusvaltaa muihin velhokansalaisiin. Jos heidän henkeään tai hyvinvointiaan uhattaisiin, niin tottakai unhoituttajakin saisi puolustautua, mutta aurorien toimivaltuuksista oltiin kaukana.

Chaoskin naurahti vähän Gabrielin viitatessa omaan vaatetukseensa. Olihan sekin aika jästimäistä, eikä Chaos ollut edes tajunnut sitä aiemmin. "Mutta minulta puuttuu aurorin auktoriteetti", Chaos sanoi virnistäen. Useimmat jästivastaiset velhot pitivät Chaoksen tyyliä pukeutua jästivaatteisiin kuvottavana. Hän yritti sulautua jästimaailmaan parhaansa mukaan, toisin kuin monet kollegansa, ihan vain siksi, että työ helpottuu. Velhojen tapaamista varten hän ei kantanut mukanaan varakaapua, vaikka sellainen olisi joskus varmasti ollut tarpeen. "Mikä nyt on sitten suunnitelma?" Chaos kysyi, vilkaisten myös vanhempaan auroriin. Ilmeisesti tämä täyspäiväinen aurori oli kuitenkin vastuussa Gabrielin tekemisistä, joten oletettavasti siltä suunnalta olisi tulossa jotain ohjeistusta.

Jos Chaos olisi kysynyt, Gabriel olisi löytänyt vastauksen siihen miksei Chaos muistanut häntä koulusta; jos tuo oli valmistunut kolme vuotta ennen häntä, tuo oli juuri parahiksi poistunut koulusta ennen Gabrielin tyylin muuttumista. Nelosluokalla hän oli vielä ollut perus koulukaapuun pukeutuva pieni hiiri, mutta vitosella.. Hän oli tottakai edelleen pukeutunut koulukaapuun, mutta vapaa-ajalla alkanut käyttää risoja farkkuja ja nahkatakkeja. Ainiin ja viidennellä luokalla hänen tukkansa oli muuttunut perus ruskeasta mustaksi ja pörröiseksi. Eikä sopinut unohtaa lävistyksiä.
Joten sinänsä ei ollut mikään ihme ettei Chaos muistanut häntä. Ja hän taas ei täysin muistanut Chaosta, koska oli istunut koko kouluaikansa jossain nurkassa nenä kiinni kirjassa. Paitsi sen jälkeen kun oli tutustunut erääseen rohkelikon samanhenkiseen edustajaan.
"Eikö ministeriö siis tosissaan voi saada sitä lopettamaan?" Gabriel kysyi epäuskoisena, "tai siis vaikkei nyt vaaratilannetta olekkaan syntynyt niin kyllähän se mies vaarantaa.. meidän maailmamme salassapysymisen. Pieni kakarakin saa varoituksen taikomisesta jos jästejä on lähistöllä ja siltä voidaan evätä Tylypahkaan pääsy jos se on jatkuvaa joten kai tähänkin nyt joku keino on."

Chaoksen huomautus aurorin auktoriteetistä sai Gabrielin naurahtamaan uudemman kerran mutta vähän vähäisemmin kuin kuullessaan Chaoksen kommentin omista vaatteistaan. Chaoksella ei ehkä ollut aurorin auktoriteettiä, mutta Gabriel epäili oliko hänelläkään. Hän oli työharjoittelija, joten tuskin häntä kovin tosissaan otettaisiin? Tosin eihän sen äijän tarvinut koskaan tietää hänen statuksestaan sillä hetkellä.
Vanhemman aurorin viimein päästyä heidän luokseen, Chaos kysyi suunnitelmasta ja Gabriel vilkaisi sekä tuota että sitä vanhempaa auroria. Hän ei vastannut joten syntyi hetken hiljaisuus, jonka vanhempi aurori sitten tajusi lopettaa.
"Aurorit eivät ole tähän asiaan aikaisemmin puuttuneet," mies sanoi, "mutta nyt meidät haluttiin mukaan joten voit käydä pidättämässä sen. En tiedä saadaanko sille tuomiota, mutta ainakin varoitus ja käynti ministeriössä saattaa saada sen ajattelemaan asioita vähän eri tavalla." Gabriel käänsi katseensa aurorista Chaokseen ja sitten taloon, josta sillä hetkellä kuului epämääräinen posahdus ja sen jälkeen hillitöntä naurua. Gabriel tuhahti hieman.
"No minäpä menen sitten," hän sanoi ja lähti sitten astelemaan taloa kohti. Lähestyessään, hän veti jo varuiksi sauvansa esiin ja päätti että hän veisi kyllä kunnian koko pidätyksestä kun ministeriöön päästäisiin.

Chaos katseli taivaalle hetken. Keskellä yötä valoa ei enää tuonut muut kuin kadulla seisovat katulamput. Auringonnousuun olisi vielä pari tuntia aikaa. Chaos toivoi pääsevänsä kotiin nukkumaan ennen auringonnousua. Gabrielin epäuskoisten kysymysten jälkeen Chaos tuhahti. "Ei aikuiselta ihmiseltä voi evätä mitään oikeuksia, ainakaan unhoituttajan toimivaltuuksilla, ja varoituksia on tähän taloon viety jo niin monta ettei kahden käden sormet riitä", Chaos vastasi. Varoitukset eivät tosiaan olleet missään vaiheessa auttaneet, ja koska auroreita ei paikalle oltu aiemmin saatu, mitään ei oikeastaan ollut tehtävissä. Chaos ei ollut aivan varma siitä, pystyisivätkö jästiesineiden sopimattoman käytön osaston työntekijät pidättämään ihmisiä tai ainakin käskyttämään jonkinlaisiin lisätutkimuksiin, mutta ilmeisesti niin ei ainakaan ollut tapahtunut koskaan.

Vanhempi aurori, joka ei ollut vaivautunut edes esittelemään itseään, oli vihdoin laahustanut Chaoksen ja Gabrielin luokse. Chaoksen kysyttyä toimintasuunnitelmasta, mies ei selvästikään itse jaksanut puuttua asiaan sen enempää, vaan lähetti Gabrielin yksin taloon. Talosta kuului pamahdus ja käkätystä. Chaoskin naurahti hieman, melko hiljaa kylläkin. Pikkupoikana hänkin oli nauttinut kaikenlaisista räjähdyksistä, vaikka niillä ei ollutkaan tarkoitus vahingoittaa ketään. Tämän velhon suunnitelmista ei voinut tietää. Gabrielin lähtiessä taloa kohti, vanhempi aurori tuijotteli naapuritalon ikkunaa, eikä vaikuttanut ollenkaan kiinnostuneelta. Chaos oli hieman ihmeissään. Unhoituttajatkin työskentelivät tavallisesti pareittain, ihan pienilläkin työtehtävillä, vaikka olivatkin jo koulutuksensa käyneet. Poikkeuksena tietenkin olivat tämänkaltaiset yöt ja päivät kun kiirettä oli niin paljon, että pareittain ei yksinkertaisesti voinut työskennellä. Chaos kohautti olkiaan ja lähti Gabrielin perään. Jos aurori ei kerran ollut kiinnostunut siitä, mitä talossa tapahtui, Chaos ainakin oli. Lisäksi ehkä kahden ministeriöläisen läsnäolo saisi miehen rauhoittumaan helpommin, jos tällä oli suunnitelmana alkaa riehumaan.

Gabriel tuhahti Chaoksen vastaukselle ettei aikuisilta voitu evätä mitään.
"Pakkohan nyt jotain on voida tehdä," hän naurahti epäuskoisena, "tai siis.. Mieluummin mä aikuisia lähtisin tämmösistä rankasemaan kun jotain lapsia, jotka ei edes välttämättä tajua tekonsa vakavuutta.. Jos alaikäisiltä voi evätä Tylypahkaan pääsyn niin yhtälailla aikuisilta pitäisi voida.. Viedä vaikka sauva! Edes vähäksi aikaa tai jotain."
Gabriel vilkaisi uudemman kerran kolisevan talon suuntaan ja pudisti päätään tympääntyneenä. Hän kun pääsisi taikaministeriön kirjoille, hän tasan yrittäisi kyllä muuttaa asioita! Aurorit eivät kiinnostuneet pienemmistä jutuista kuin kuuluisat kuolonsyöjät ja jotkut riehuivat ilman mitään rangaistusta jästejä kiusaten.
Ehkä hän voisi yrittää jotain jo nyt. Jos hän tekisi virheen, se olisi kuitenkin sen vanhemman aurorin vika koska tuo oli hänestä vastuussa. Ehkä jos hän uhkaisi vievänsä miehen sauvan, tuo lähtisi kiltisti hänen mukaansa ja alkaisi ottaa asiat enempi vakavissaan..

Saatuaan aurorisedältä käskyn pidättää mokoma ukkeli, Gabriel lähti taloa kohti. Pian hän sai kuitenkin Chaoksen seuraansa ja yhdessä he astelivat ovelle. Gabriel vilkaisi Chaosta ennen kuin koputti kipakasti oveen kolme kertaa. Talossa hiljeni hetkessä. Gabriel kohotti hieman kulmaansa yllättyneenä ja vilkaisi uudemman kerran Chaosta. Kukaan ei tullut avaamaan, joten Gabriel koputti uudestaan.
"Kuka siellä!" kuului huuhdahdus oven takaa.
"Gabriel Scott ja Chaos Denbright Taikaministeriöstä," Gabriel vastasi, "olkaa hyvä ja avatkaa ovi." Hän sai vastaukseksi kolinaa ja epämääräistä naurua, joka tuntui katoavan sisemmälle taloon.
Ihme friikki, Gabriel ajatteli ja vilkaistuaan uudemman kolmannen kerran Chaosta, hän tarttui ovenkahvaan ja avasi sen.
Samassa sisältä säntäsi lauma lentäviä kenkiä, jotka alkoivat potkia ja mätkiä sisääntunkeutujia. Gabriel suojasi käsillään päätään ottaen pari askelta taaemmas ennen kuin sai lopeti loitsuimesilla tiputettua kimppuunsa käyneet kengät maahan. Hän haroi tukkaansa pöyhien sitä vainvihkaa takaata enempi pystyyn. Kengät olivat varmaan aiheuttaneet tuhoa tukassa.
"En tiedä mitä odotin mutten ainakaan tätä.." Gabriel mutisi ja asteli sitten taloon sauva valmiustilassa jos jostain lentäisi vaikka.. lisää lentäviä kenkiä.

Chaos kohautti olkiaan, kun Gabriel ihmetteli miksei aikuisille voitu tehdä mitään. Kyllähän ministeriö periaatteessa voisi tehdä vaikka mitä, mutta Chaos tiesi vähän turhankin tarkkaan kaiken, mitä unhoituttajat voisivat tehdä: ilmoittaa muille osastoille. Tähän asti tämän kyseisen miehen suhteen ei oltu tehty paljoakaan, mutta nyt onneksi oli saatu edes vähän huomiota velhon tekemisille.

Chaos käveli puoli askelta Gabrielin perässä, koska ei ajatellut varsinaisesti osallistua pidätykseen tai muuhun toimintaan, ellei ollut pakko. Oikeastaan hän meni mukaan vain ihan mielenkiinnosta tapausta kohtaan ja koska vanhempi aurori oli jäänyt pihaportille pyörimään. Oletettavasta vaarattomuudesta huolimatta Chaos ei halunnut päästää ketään yksin jonkun muun taloon työaikana, oli kyseessä sitten työharjoittelija tai ei. Aurorikoulutuksessa luultavasti oli jo siihen mennessä opetettu enemmän mitä Chaos oli ikinä koulussa tai unhoituttajan työssään oppinut, mutta silti, yksin olisi typerää lähteä tekemään mitään.
Koputuksiin ei saatu vastausta ja Gabrielin vilkaisuihin Chaos ei osannut vastata muuten kuin ihmettelevällä ilmeellä ja olkien kohautuksilla. Gabriel avasi oven, ja Chaos ei todellakaan osannut odottaa sisältä ilmestyviä kenkiä. Hän ei ollut ehtinyt ottaa edes taikasauvaansa esille, vaan se oli edelleen taskussa. Chaoksen onneksi Gabriel oli askeleen edellä, ja Chaos ehti saada vain muutaman ikävän potkun keskivartaloonsa ennen kuin kengät tipahtivat velttoina maahan. Chaos ei voinut olla nauramatta ääneen. "Erikoinen tervetulotoivotus", hän sanoi. Päiväsaikaan tai vähemmän väsyneenä Chaos olisi luultavasti ottanut asian vakavammin, mutta lentävät kengät olivat aika hauskoja, kun väsytti. Gabriel lähti astelemaan sisään taloon ja niin teki Chaoskin tämän perässä. Äskeisestä viisastuneena Chaoskin otti esille taikasauvansa.

Päästyään eteiseen, Chaos seisahtui hetkeksi ja katsoi ympärilleen. Yksi eteisesti pois johtavista ovista oli raollaan, ja oven päällä oli vesisanko. "Hmm, jästivaikutteita", Chaos sanoi hymyillen Gabrielille. Vesisanko oven päällä oli jo aika säälittävä yritys kiusata ministeriön työntekijöitä. Chaos nosti taikasauvansa ja avasi oven sen avulla, saaden vesisangon tipahtamaan lattialle. Hyvän matkan päässä ovesta, Chaos ei saanut kuin muutaman pisaran kengilleen. Räsähdyksen innoittamana viereisestä huoneesta singahti keski-iän jo aikaa sitten ylittänyt lyhyt ja pullea mies, joka oli pukeutunut kilttiin ja lierihattuun. "Hähää!" hän huusi ja osoitti voitonriemuisena ovelle, jonka alta luuli löytävänsä kaksi litimärkää ministeriöläistä.

Jos Chaos ei olisi huomannut sitä vesisankoa oven päällä, Gabriel olisi todennäköisesti ollut pian kuin uitettu rotta. Ja silloin hän olisi kyllä varmasti keksinyt keinot miten saada tuo talon hullu ukko vähintään Azkabaniin, koska vaikka miehellä pitkä pinna olikin ja huumorintajuakin löytyi tiettyyn pisteeseen saakka, vesi olisi todennäköisesti iskenyt juuri siihen hänen ainoaan pinnalliseen puoleensa; tukkaan.
Joten onneksi Chaos huomasi sangon ennen kuin Gabriel ehti avata ovea ja sanoikin siitä, jolloin mies itse kohotti katseensa katonrajaan.
"Aika jännä miten niin jästivastainen ihminen kuitenkin harrastaa jästitemppuja," Gabriel sanoi hieman naurahtaen ja vilkaisi uudelleen katonrajaan. Hän astui askeleen taaemmas Chaoksen tiputtaessa ämpärin lattialle. Vettä roiskui hänen jaloilleen mutta mies ei siitä jaksanut piitata vaan lähti astelemaan sisemmäs taloon.

Hän ei kuitenkaan päässyt kuin pari askelta kun jostain jo hyppäsi hullunkurisen näköinen mies kiltissä ja lierihatussa. Gabriel säpsähti hieman tätä äkkinäistä hyppyä hänen eteensä mutta ilme muuttui hyvin nopeasti hieman tympääntyneeksi.
"Taikaministeriöstä iltaa," hän sanoi asiallisesti joskin hyvin huvittuneena näkemästään, "te olette ilmeisesti taas kerran pilailleet jästinaapureidenne kustannuksella ja tällä kertaa ministeriön pinna tuli täyteen. Pyydämme teitä lähtemään mukaamme." Kuten arvata saattoi, se hullunkurinen mies pärisytti heille kieltään ja juoksi sitten huoneen toisessa päässä olevasta ovesta toiseen huoneeseen. Gabriel vilkaisi Chaosta hieman naurahtaen ja katsoi sitten miehen perään.
"Jotenki mul tuli sellanen tunne et ensinäkää meit ei oteta tosissaan," hän sanoi hymähtäen, "ja toisekseen ettei tuo ukko lähde meidän mukaan kovin helpolla." Hän lähti astelemaan miehen perään ja tällä kertaa varmisti ettei missään katossa ollut mitään, mikä voisi tippua niskaan.

Chaos antoi jälleen Gabrielin hoitaa muodollisuudet ja sen varjolla Chaos sai tilaisuuden vilkuilla vähän ympärilleen. Ilmeisesti ukkeli ei ollut odottanut ministeriön ilmestyvän paikalle, koska vesisanko oli melko harmiton yritys estää heidän aikeensa. Luultavasti mies oli vain panikoinut ja keksinyt jotain pientä kiusaa. Gabrielin sanat eivät saaneet aikaan aivan toivottua reaktiota, ja Chaos hymähti hieman huvittuneesti. Mies oli juuri juossut Chaoksen ohi toiseen huoneeseen, juosten niin läheltä häntä, että Chaos oli melkein menettänyt tasapainonsa. "Muistuttaa vähän Riesua", Chaos sanoi puoliääneen lähtiessään myös miehen perään, muistellen kohtaamisiaan Riesun kanssa. Muutaman kerran Riesu oli oikeastaan pelastanut Chaoksen pulasta, kun se oli saanut syyt niskoilleen Chaoksen tekemisistä.

Chaos kulki edelleen puoli askelta Gabrielin perässä, tarkkaillen jatkuvasti ympäristöään. Heidän edeltään kuului silloin tällöin jokin kolahdus tai askelten ääniä. Chaos melkein hypähti pelästyksestä, kun huoneen nurkasta kuului kolahdus ja siellä näkyi kiiluvat silmät. Pimeästä nurkasta olisi voinut mönkiä mitä tahansa, mutta valoon tassuttelikin vain solakka, raidallinen kissa, joka oli kaatanut muutaman koriste-esineen hypätessään hyllyn päältä alas. Chaos pysähtyi ja kyykistyi kissan viereen. Kissa vaikutti hieman ystävällisemmältä ja vastaanottavaisemmalta kuin omistajansa. Lyhyen tutustumisen jälkeen Chaos nappasi kissan syliinsä. "Aina voi uhkailla...", Chaos sanoi Gabrielille puolittain vitsinä ja nyökkäsi kissaa kohti. "Jollei muuten ala tapahtua mitään", hän vielä jatkoi rapsutellen kissaa korvan takaa.

((Täytyi keksiä jotain tapahtumaa, mutta en voi laittaa Chaosta tekemään mitään kovin radikaalia... :D))

Gabriel ei voinut olla virnistämättä Chaoksen huomautukselle kuinka tämä heidän herransa muistutti elävästi Tylypahkan räyhähenkeä. Niin totta! Gabriel ei itse sitä ollut ajatellutkaan, mutta nyt kun Chaos sen sanoi niin tämä mies oli ilmielävä Riesun kaksoisolento!
"Eikä niin vähääkään, nyt kun mainitsit!" Gabriel naurahti ja asteli eteenpäin, "paitsi että tämä tyyppi ei heittele kirjoja niskaan vaikka jäävettä kyllä yrittää."
Gabriel oli juuri astumassa huoneesta seuraavaan kun äkkiä kuului maukaisu ja mies käännähti ympäri katsoen kuinka Chaos nosti kissan syliinsä. Tuo ehdotti kissalla uhkailua ja Gabriel virnisti. Onneksi häneltä löytyi huumorintajua, muuten Chaoksen vitsi olisi ehkä mennyt ohi!
"Okei.. Herra--!" Gabriel oli aikeissa huutaa uhkauksensa ilmoille, mutta kääntyi sitten Chaoksen puoleen, "mikä piru ton äijän nimi oli?" Hän irvisti ja pudisti päätään. Ihan sama.
"Meillä on kissanne," hän jatkoi ja asteli seuraavaan huoneeseen, "emmekä epär--..." Gabrielin lause jäi kesken kun hänen vasemmalla puolellaan olleen kaapin ovet avautuivat ja kevyen tumpsahduksen myötä ilmat pakeni miehen keuhkoista. Gabby lennähti lujaa vauhtia oikealle muttei suinkaan tömähtänyt maahan vaan pehmeään, hieman aikansa eläneeseen sohvaan. Mies yski hämmentyneenä ja haukkoi henkeä yrittäen saada ilman taas kulkemaan. Se vei aikansa mutta pian hän taas hengitti joskin hieman yskien ja tuijotti kaappia. Kaapista sojotti vieterin päässä oleva nyrkkeilyhanska.
Gabriel ei osannut sanoa mitään vaan nosti hölmistyneenä katseensa Chaokseen. Sitten, tietämättä oikein itsekään syytä, häntä alkoi naurattaa. Minkä ihmeen hullun kanssa he olivat tänään tekemisissä!

Kissa kehräsi Chaoksen sylissä, kun Gabriel aloitti puheenvuoronsa, mutta lopetti sen ennen kuin oli päässyt alkuunsa. Chaos kaiveli muistinsa syövereistä miehen nimeä ja päätyi siihen, että se oli Broadmoor. "Harold Broadmoor, olisiko?" Chaos sanoi kohauttaen olkapäitään. Gabriel jatkoi miehelle puhumista, mutta Chaos ainakaan ei huomannut minkäänlaista reaktiota puheeseen. Kuitenkin, juuri kun Chaos oli kävellyt ovensuuhun kurkistamaan seuraavaan huoneeseen, hän kuuli vierestään tumpsahduksen ja yskimistä. Äkillisen liikkeen takia kissa oli pelästynyt, ja kiipesi Chaoksen olan yli ja hyppäsi kirjahyllyn päälle. Kissan terävät kynnet jättivät jälkensä Chaoksen takkiin, ja luultavasti myös olkapäähän. Kaapista oli lennähtänyt iso nyrkkeilyhanska ja nyt Gabriel oli lysähtänyt sohvalle haukkomaan henkeään. Se sai Chaoksen hieman huolestuneeksi, mutta Gabriel näytti kuitenkin toipuvan hyvin.

Chaos katsoi Gabrielia yhtä hölmistyneenä kuin tämä katsoi häntä. Jostain muualta talosta kuului liikettä. Chaos alkoi nauraa, vaikka oli edelleen hieman epätietoinen siitä, oliko Gabriel satuttanut, vaikka tämäkin näytti hyvin huvittuneelta. Chaoksen pyrskähtelevä nauru kuului varmasti muuallekin taloon, eikä hän yhtään yrittänyt hillitä sitä. Käytävästä, joka johti ilmeisesti keittiöön, kuului hiljaisia askeleen ääniä, ja pian ovensuusta kurkisti lierihattuinen mies. Miehen kasvoilla oli ilkikurinen virne, mutta hieman varovainen olemus sai Chaoksen astumaan muutaman askeleen kauemmaksi miehestä ja yrittämään nauramisen lopettamista.

Gabrielia alkoi naurattaa vain enemmän Chaoksenkin revettyä. Hän pyyhkäisi vettä silmäkulmastaan ja sitten uudemman kerran jottei silmissä olevat rajaukset nyt olisi pitkin poskia! Hän nousi hieman parempaan asentoon siinä sohvan rähjässä ja lopetteli nauramistaan. Samassa oven suuhun ilmestyi se äijän rähjä, Harold Broadmoor, katsomaan mitä hittoa täällä tapahtui. Samassa Gabriel huitaisi sauvallaan ja köydet lennähtivät pikkumiehen ympärille. Rääkäisten tuo kaatui tömähtäen lattialle kiroten sitten raskaasti. Gabriel irvisti hieman ja nousi seisomaan siitä sohvalta. Nauraminen oli nähtävästi osoittautunut hyödylliseksikin! Se oli houkutellut heidän pikkupilailijansa paikanpäälle ja tämä hippasilla oleminen saattoi vihdoin loppua.
"Voi siistikää suunne, herra Broadmoor," Gabriel sanoi astellen tuon luo ja kumartuen siihen viereen, "päästäisin teidät samantien vapaaksi jos voisin olla varma ettette katoaisi sen seurauksena. Sitäpaitsi köydet eivät ole edes kireät ja tämä on vain varotoimenpide. Nyt voisitte.. Herra Broadmore, pyydän, kissannekin pelästyy tuollaista kielenkäyttöä." Gabriel katsahti Chaosta päätään hieman pudistaen ja tarttui sitten äijän köysiin ja nosti tuon ylös samalla ku nousi itsekin. Hän istutti miehen siihen sohvanrähjään.
"Olette olleet aika riesa jästinaapureillenne ja sitä myötä ministeriölle," Gabriel sanoi, "mitähän sanottavaa teillä siihen on?"
Vastaukseksi saatiin pelkkä kielen näyttö ja Gabriel totesi mielessään miehen hulluksi.

Chaos yritti saada itsensä kasattua, mutta jotenkin naurunpyrskähdykset pääsivät läpi tahdonvoimasta huolimatta. Kun Gabriel sai miehen sidottua köysillä, Chaos pyrskähti uudelleen nauruun, saatuaan sen jo hetkeksi loppumaan. Sidottuna oleva herra Broadmoor katsoi Chaosta ilkeästi, ja välttääkseen kaikki syytöksen epäammattimaisuudesta, Chaos pakotti itsensä lopettamaan nauramisen. Pieni nykäys suupielessä silloin tällöin kieli kuitenkin siitä, että nauru olisi hyvin lähellä, jos jotain huvittavaa vielä tapahtuisi. Rankka kiroaminen sai Gabrielin reagoimaan siihen, ja tämän puhuessa, Chaos kierteli huoneessa ja katseli ympärilleen. Hän ei kokenut haluavansa osallistua varsinaisesti tähän pidätykseen, tai mikä kyseessä sitten olikaan.

Mies köysissä ei vastannut muuten kuin näyttämällä kieltään. Chaos pyöräytti silmiään. "Varmasti jokaikinen jästi tässä pikkukylässä on joskus joutunut tapamaan unhoituttajaosaston työntekijän. Oletko koskaan suunnitellut muuttavasi johonkin pois jästikylästä? Tylyahoon vaikka?" Chaos sanoi hieman ärtyneellä äänensävyllä. Hän joutui olemaan tekemisissä tällaisten idioottien kanssa aivan liian usein, ja vaikka suurin osa velhoista ja noidista jotka aiheuttavat ongelmia, ovat ihan asiallisia, joukkoon mahtui liian monta Broadmoorin kaltaista. Chaos vilkais Gabrielia ja pudisti päätään turhautuneena. Naurukohtauksen jälkeen väsymys oli taas iskenyt entistä voimakkaampana ja Chaos ei osannut ajatella muuta kuin lämmintä ja pehmeää sänkyään kotona. Mies sohvalla tuijotteli varpaitaan ja näytti siltä, että yritti vaivalloisesti pohtia, miten pääsisi irti Gabrielin taikomista köysistä.

[Sori että vastaaminen on kestänyt!]

Chaos kuulosti jo niin turhautuneelta ja äkäiseltä tilanteeseen, vaikka se sinänsä hauska oli ollutkin, että Gabriel päätti pistää tälle tapaukselle nyt pisteen samantien. Hän ei omilla harjoittelijan valtuuksillaan kovin pitkälle pääsisi, mutta ainakin hän voisi kirjoittaa tuolle sakon, varoituksen ja.. ehkä pienimuotoisen, joskin laillisen ja asiallisen uhkauksen.
Gabriel heilautti sauvaansa taas pari kertaa ja tyhjästä ilmestyi pergamentin palanen ja sulkakynän hän kaivoi taskustaan.
"Tämä on nyt sitten viimeinen varoitus, Broadmoor," Gabriel selitti kirjoittaessaan ja vilkaisi miestä ohimennen, "kirjoitan teille taikalain vaatiman sakon ja mikäli tämä vielä jatkuu, voitte olla varma että minä ministeriön nimissä lähden jatkotoimenpiteisiin. Elikkä jos näet minut ovellanne uudemman kerran, voitte olla varmoja että parin viikon vankilatuomion jälkeen löydätte kotiovenne jostakin täysin jästittömästä kylästä. Etteköhän te selviä sen pari viikkoa Azkabanissa niinkuin muutkin kaltaisenne.. hullut professorit." No, tuskin Gabriel saisi minkään kestoista vankilatuomiota hankittua Broadmoorille mutta sitä tuon tuskin tarvitsisi tietää. Pääasia oli että pelko Azkabanista oli herätetty ja se pelko saattaisi pitää tämän miehen poissa kiusanteosta.
Gabriel allekirjoitti sen lappusen ja ojensi sen sitten huomattavasti kalvenneelle ja hiljentyneelle Broadmoorille.
"Maksatte sakot kuun loppuun mennessä," hän sanoi ja sauvan heilautuksella irroitti köydet miehen ympäriltä iskien pergamenttirullan tuon käteen.
"Voitte toki myös valittaa päätöksestä," hän lisäsi palatessaan Chaoksen luo, "toki teillä se oikeus on, mutta sinuna en lähtisi tekemään mitään niin radikaalia. Tarpeeksi monet velhot ovat todistamassa teitä vastaan." Nauru ja hullunkurisuus ukon kasvoilta ja olemuksesta oli kadonnut, mikä oli vain hyvä merkki. Gabriel viittoi Chaosta seuraamaan kun hän lähti vihdoin ulos talosta. Häntä ei sinänsä väsyttänyt vielä, mutta kaipa se sänky silti kutsui kotopuolessa.
"Aika äijä," Gabriel kommentoi, "mutta eiköhän moinen uhkaus saa sen lopettamaan ainakin joksikin aikaa, ainakin toivon niin!"

Chaos seuraili miten Gabriel hoiti tilanteen ja miten ilme Broadmoorin kasvoilla vakavoitui hetki hetkeltä. Chaoskin oli saanut kasvonsa jo vakaviksi ja kun Broadmoor vilkaisi Chaosta, ilmeisesti varmistaakseen Chaokselta, oliko Gabriel vitsaillut Azkabanista, Chaos katsoi tiukasti tuota jo hyvin vakavoitunutta miestä. Mies katsoi kahta ministeriöläistä kasvoillaan tyhjä ilme, kun he lähtivät ulos talosta. Päästyään talon ulkopuolelle, Chaos kuuli sisältä, miten jokin lasinen särkyi. Ilmeisesti mies oli hieman kiukkuinen. "Sait tyypin hiljaiseksi ainakin hetkeksi", Chaos sanoi naurahtaen. Se oli enemmän, mitä kukaan oli tähän mennessä onnistunut tekemään, koska ainakaan unhoituttajat eivät voineet mitään sakkoja kirjoittaa. Ehkä nyt ainakaan vähään aikaan yhdenkään unhoituttajan ei tarvitsisi käydä näillä seuduilla.

Chaos haukoitteli makeasti viileässä yössä. Kello oli jo ties mitä, aurinkokin alkaisi varmasti pian jo nousta. Chaos ei edes halunnut katsoa kelloa, sillä hänen ajatuksensa seikkailivat jo pehmeän tyynyn ja lämpimän peiton suunnassa. "Jospa nyt pääsisin nukkumaan", Chaos sanoi väsyneesti ja katsoi vanhempaa auroria talon portin pielellä. Mies oli onnistunut hankkimaan itselleen jälleen kahvia ja hörppi sitä kyllästyneen oloisena. Chaos katseli taivaalle ja melkein odotti näkevänsä jossain pöllön, jossa ilmoitettaisiin seuraava paikka, jossa joku oli jälleen kiusannut jästejä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt, ja Chaos huokaisi helpotuksesta. "Tämä taisi nyt olla tässä. Minä en ainakaan tämän jälkeen suostu tekemään enää sekuntiakaan ylitöitä", Chaos sanoi, haukotellen jälleen.