Joshua Adrian PeacockPoikaa kuitenkin lähes aina puhutellaan vain nimellä Josh.
26.10.1976 ( 15 - 22 )
Puhdasverinen
Perhe:
Morgana Peacock, Äiti
Matthew Peacock, Isä
Sisarukset: pikkuveli Charles (- 85 - 87) ja pikkusisko Elizabeth (-93)
Tupa: Puuskupuh ( 88 - 94 )
Ammatti: Säilä & Imupaperi - 94, Baarimikko Sokeassa yksisarvisessa kesästä -95
Ulkonäkö: Josh on aina osannut panostaa ulkonäköönsä, kiitos vanhemmilta saadun kasavatuksen ja noiden saarnaamisen siitä miten tukka sekaisin ja rikkinäisissä kuteissa ei ollut asiaa yhtään minnekkään. Hänen ruskeat hiuksensa ovatkin siis yleensä hallitusti sekaisin ja näyttävät siltä, että niille olisi tehty jotakin vaikka hiukset hyvin harvoin näkevät mitään kampoja tai muuta. Muutamalla taialla ne saa hyvin pidettyä kurissa.
Parransängen tuon kasvoilla saattaa kuitenkin nähdä välillä, mutta Josh ei pidä site itse mitenkään ulkäköään sotkuisena pitävänä asiana joten sille tehdään yleensä jotakin vasta silloin kun Josh itse haluaa. Tai kun joku tarpeeks kauan ehtii asiasta huomauttelemaan.
Joshilla on tumman ruskeat silmät joissa on aina hieman ilkikurinen ja poikamainen pilke, melkein on kuin tuo olisi kokoajan suunnittelemassa jotakin sellaista mitä ei saisi tehdä missään nimessä. Tähän sekaan kun vielä lisätään se, että Joshia harvoin näkee naama mutrussa saa hänestä helposti sen kuvan, että tuo on ikuinen pikkupoika ( mitä tuo hieman onkin).
Vaatetuksessaan Josh suosii rentoja lähinnä jästien vaatteita kuten huppareita ja t-paitoja mitä kummallisimmilla kuvilla ja teksteillä. Värejäkin hän käyttää rohkeasti eikä oikeastaan koskaan tyydy pukemaan päälleen pelkkää mustaa. Kaapuja pojan päällä näkee lähinnä vain koulussa ja silloin kun sellainen on jotenkin koulun ulkopuolella pakotettu tuon päälle.
Luonne:Josh on oikeastaan kaikkea muuta kuin tuon odotettiin olevan. Hän kyllä tietää miten pitäisi käyttäytyä ja nuorempana esiintyikin kotona ollessaan melko kuuliaisesti tehden niin kuin vanhemmat halusivat vaikka onkin aina ollut hyvin äänekäs poika ,joka on aina halunnut olla kaiken keskipisteenä.
Kaikki kuitenkin paisui vain entisestään pojan aloitettua Tylypahkaassa. Jo ensimmäisestä vuodesta alkaen Josh onnistui hankkimaan kavereikseen juuri ne tyypit joiden seurassa ei vaan voinut välttyä ongelmilta. Siksipä sääntöjä kunnioittamaan opetettu Joshkin oppi nopeasti miten paljon hauskempaa elämä voikaan olla kun ei aina istu vain kiltisti nenä kiinni kirjassa ja tee niin kuin aikuiset haluavat.
Pojalla onkin aina ollut vahvat omat mielipiteensä vaikka niiden ääneen laukominen hänen perheessään ei ole koskaan ollut mikään järkevin juttu, koska Joshin mielipiteet ja ajatusmaailma on aina poikennut siitä millainen se hänen vanhemillaan on. Silti on vain pitänyt kertoa ja ilmaista se oma kantansa joka asiasta selkäsaunankin uhalla. Eikä Josh kyllä ole ilmaisematta näitä mielipiteitään muillekkaan.
Nuori velho on todella kova puhumaan ja selittämään. Josh tykkää paisutella asioita aina välillä hieman liikaakin jolloin tuon jutuissa ei aina ole mitään järkeä edes, mutta aina kaikessa piilee edes hitunen totuutta. Innostuessaan välillä jutuissaan on vaarassa sekä muut ihmiset että esineet kun tämä herra heiluu miten sattuu joka suuntaan.
Josh mieluummin ottaakin asiat hyvin rennosti pitämättä elämää niin kovin vakavana. Kaikki on paljon hauskempaa kun ei jää murehtimaan asioita vaan jatkaa hymy korvissa eteenpäin ja jättää vain kaiken sen kurjan ja hauskuutta hidastavan taakseen. Tästä syystä Josh pysytteleekin mielellään kaukana kaikesta perhe draamasta ja siitä mihin nuo uskovat, ettei joutuisi kinastelemaan turhasta ja melkeimpä sulkee korvansa sellaisilta asioilta kuin Voldemortin paluu ja mahdollinen sota.
Menneisyys:Josh syntyi puhdasveriseen perheeseen ensinmäiseksi lapseksi aikana jolloin Voldemort piti velhoyhteisöä pelossa ja tuon kuolonsyöjät saivat rellestää miten tahtoivat. Eipä poika siis yhtään parempaan aikaan olisi voinut syntyä vanhemmille jotka kannattivat moista hirmuista velhoa. Pojan lapsuus kuitenkin oli melko tavallinen vaikka perhe avoimesti kannattikin Voldemortia.
Mitä sitä nyt joutui opettelemaan käyttäytymään kuten puhdasverinen ja kaikki oikeasti hauska oli kiellettyä. Kaikesta huolimatta Joshin lapsuudessa ole mitään valittamista vaikka vilkas ja äänekäs pentu onnistui usein nolaamaan vanhempansa juuri silloin kuin olisi pitänyt vain istua nätisti hiljaa.
Kaikki pöytätavoista aina juhlissa käyttäytimiseen kuitenkin opettiin mallikkaasti vaikka vaikka näitä opittuja asioita ei aina osattukkaan esitellä niin hienosti kuin olisi pitänyt ja Josh oli yleensä se joka suvun muut pennut sai houkuteltua mukaan juttuihin mitä ei missään tapauksessa olisi saanut tehdä.
Jo ennen Tylypahkaan menemistä Josh sai kuulla sukulaisiltaa ja tutuilta juttua siitä, miten hänestä tulisi vielä kunnon luihuinen ja miten hän tekisi vanhempansa ylpeiksi. Eipä kukaan vielä silloin edes voinut aavistella, että poika tulisi olemaan hyvin kaukana luihuisesta ja varsinkin vanhempiensa ylpeäksi tekemisestä. Tylypahkaan meno oli tietysti niin jännitävä juttu kuin jokaiselle pikkupojalle ja junassa istuessaan jopa Josh itse alkoi uskoa siihen, että hän päätyisi luihuiseen.
Lajitteluhattu oli kuitenkin ihan eri mieltä kuin pojan suku ja Josh päätyi kaikista vaihtoehdoista Puuskupuhiin. Tupaan johon ei varmaan yhtäkään Peacockia oltu lajiteltu ennen sitä päivää.
Josh ei muiden uusien innokkaiden ekaluokkalaisten tapaan laittanutkaan heti lajittelun jälkeen kirjettä kotiinsa, mutta eihän asiaa voinut kovin pitkään salailla ja pian asiasta tiesi vanhempien lisäksi moni muukin ja hänen puuskupuhiin joutumisensa oli varmasti sen syksyn kuumin puheenaihe.
Joshia ei kuitenkaan tämä tupa asia itseään haitannut sen ensinmäisten viikkojen jälkeen ollenkaan vaan pojasta tuntui jopa siltä, että hän kuului sinne paljon paremmin kuin minnekkään muualle. Jopa paremmin kuin omaan perheeseensä. Nopeasti hän sai ympärilleen kavereita joiden seurassa Josh oppi pitämään hauskaa kunnolla ja kaikki ne opetukset mitä kotona oli saatu tuntuivat valuvan kerralla hukkaan. Oli melkein kuin poikaa olisi kaikki ne vuodet pidetty jossakin kahleissa ja vasta nyt tuo pääsi toteuttamaan itseään kunnolla.
Kesälomat kotona taas olivat mitä olivat. Josh tuli kyllä vanhempiensa kanssa hyvin toimeen, mutta riidoilta ei voitu välttyä kun poika alkoi ilmaista omia mielipiteitään asioista ja siitä miten hän ei välittänyt kuolonsyöjistä, Voldemortista taikka pimeästä taikuudesta. Josh oli koulussa ennättänyt tutusta moneenkin jästisyntyiseen eikä hän nähnyt noita mitenkään sen erilaisempina kuin mitä poika itse oli. Siksi oli hyvin vaikea ymmärtää miksi hänen vanhempansa niin noita halveksivat.
Vaikka hauskanpito aina meneekin kaiken edelle ei Josh silti huono koulussa ollut, mikä varmasti miellytti nuorukaisen vanhempia. Huippuarvosanoja tuo kiskoikin muutamista aineista kuten taikajuomista ja numerologiasta. Varmasti olisi monesta muustakin jos olisi vain viitsinyt keskittyä vieläkin enemmän opiskelemaan. Koulun tuo kuitenkin suoritti hyvin loppuun, mutta valmistuttuaan ei Joshilla ollut oikein ajatuksia siitä mitä lähteä tekemään.
Erimielisyydet kotona kuitenkin vaikuttivat heti siihen, että Josh muutti omilleen melko pian Tylypahkasta päästyään. Hän ei kannattanut Voldemortia eikä halunnut asua saman katon alla ihmisten kanssa jotka niin tekevät vaikka muuten kyllä tuli toimeen vanhmpiensa kanssa hyvin.
Nuoren velhon oli kuitenkin hyvin hankala päästä kunnon hommiin ja Josh viettikin vuoden työskennellen Säilä & Imupaperissa. Seuraavana vuonna se kirjojen kanssa puuhastelu sai kuitenkin riittää heti Joshin huomattua erään Viistokujalla sijaitsevan baarin kaipaavan uutta baarimikkoa. Juomien sekoittelu ja asiakaspalvelu oli Joshille mitä parhainta hommaa eikä tuo alkuun päästyään voisi edes harkita mitään muka hienompaa hommaa.
Samana vuonna kun Josh aloitti hommansa baarimikkona sai tuo kuulla Feeniksinkillasta ja pitkien pohdintojen jälkeen nuorukainen päätti yrittää hakeutua mukaan tuohon ryhmään vaikka se tietäisi salailua peerheeltä ja noille takkinsa kääntämistä. Hän kuitenkin halusi yrittää osoittaa ,ettei jokainen pahamaineiseksi oletettu suku nykyäänkään ole läpeensä mätä mutta samalla myös olla avuksi. Mitäpä hyötyä ei olisi pojasta jonka vanhempien luona vierailee kuolonsyöjiä harvakseen?