Sunday morning

Nyökytän päätäni. Olen aina tehnyt jotain, koko ajan, jatkuvasti. Chaos kutisi hieman ja venkuili hieman kauemmas ja kertoi sitten salaisuutensa. ”Kieltämättä tuo ei kauheasti auta”, totean ja silittelen Chaoksen kylkeä. Olisi mukavaa, jos voisin tehdä vain yhdeksästä viiteen työtä, mutta toisaalta nautin siitä, että olin itseni pomo. Aina voitti ja hävisi jotain.

Chaos alkoi jutella paluusta sohvalle. Minä olin vastaamassa myöntävästi kun vilkaisin kelloa. ”Voi ei! Tehtävistä puheen ollen, minulla on tapaaminen kustantajan kanssa tunnin päästä!” totean ja kimpoan pystyyn. Minä olin aivan unohtanut. Yleensä join hänen kanssaan teetä maanantaisin, mutta koska nyt olin julkaisemassa uutta kirjaa meidän piti tapailla useammin. ”Anteeksi”, sanon ja kumarrun suutelemaan Chaosta ennen kuin lähden jäljittämään vaatevirtaa. Poimin kengät, alusmekon, punaisen mekon, sukat ja rintaliivit aina ylös miehen huoneesen saakka, jossa kiskon ne ylleni takaisin siinä missä sain ne käsiini. Lopulta kipitän takaisin alakertaan ja Chaoksen luokse.
”Anteeksianteeksianteeksi. Ensi sunnuntaina, minä teen aamiaista ja lupaan pysyä aloillani. Miltä muffinsit kuulostaisivat?” kysyn ja hymyilen kuin söpö pieni koiranpentu.

Ennen kuin ehdin tajutakaan, Sam oli jo pompannut pystyyn ja sain kaivautua viltin alta pois, jotta näkisin Samin. Sam selitti jostain tapaamisesta kustantajan kanssa ja pyysi anteeksi. Annoin Samille anteeksi suudelman myötä. Kömmin ylös lattialta, kun Sam lähti kipittämään yläkertaan. Haukottelin ja venyttelin käsiäni samalla, kun kuuntelin Samin askelia yläkerrasta. Viikkasin viltin takaisin sohvan selkänojalle ja hain keittiöstä lasin mehua. Sain lasin tyhjennettyä juuri, kun Sam juoksi alas rappusia. Laskin lasin tiskipöydälle ja kävelin takaisin olohuoneen puolelle.

Samin anteeksipyyntöryöppy sai minut hymyilemään. "Ehkä lupaus niistä muffinsseista riittää siihen, että päästän sinut pois", sanoin virnistellen ja kiersin käteni Samin ympärille halaukseen. Samin anova katse olisi saanut kenet tahansa heltymään, ja vaikka en ollut edes millään tavalla pahoillani, ajatus muffinsseista seuraavana sunnuntaina sai oloni entistäkin paremmaksi. Kumarruin suutelemaan Samiä ja irrotin käteni hänen ympäriltään, jotta nainen pääsisi lähtemään tapaamaan kustantajaansa.

Muffinsit auttoivat aina. ”Hienoa, äiti sanoikin aina että avain kaikkeen on herkuissa”, totean ja kiedon kädet vielä hetkeksi Chaoksen ympärille. En haluaisi lähteä mihinkään vaan jäädä, mutta aina ei voi saada kaikkea. Velhon kumartuessa suutelemaan olin harkita vakavasti jäämistä, mutta miehen ote helteni ympäriltani. Huokaisten ja silmät kiinni seisoin hetken miehen lähellä. ”Okei, mun on nyt pakko mennä. Nähdään”, totean ja suukotan vielä Chaoksen poskea ennen kuin sujautan jalat korkokenkiin ja olen ulkona ovesta sekä poksahtaen ilmiinnyn omalle kotiovelleni.

Onneksi Layla ei ollut todistamista saapumistani samassa mekossa kuin lähdinkin. Tuo ei olisi lopettanut virnuilua, joten tunsin itseni onnekkaaksi. Nopean siistiytymisen jälkeen ilmiinnyin jälleen, mutta sillä hetkellä päässäni vilisi vain kuvia Chaoksesta, joka oli syössyt ajatukseni kaaokseen. Mokomakin... unhoittaja oikein!

[Kiiittoooooooos ♥]