Sunday morning

((Sam mukaan!))

2.5.1993, sunnuntai

Aurinko kurkisteli ikkunaverhon raosta sisälle makuuhuoneeseen. Vaimea linnunlaulu kuului kaduilla kulkevien autojen äänen yli. Käännähdin selälleni ja avasin silmäni. Sunnuntaiaamujen kiireettömät heräämiset olivat aina yhtä mukavia. Hämmennyin hetkeksi, kun kuulin vierestäni hiljaista tuhinaa, kunnes käännettyäni katseen tajusin, että siinä aivan vieressäni nukkui Sam. Muistin edellisen illan, enkä voinut vastustaa pientä hymyä, joka nousi kasvoilleni. Siitä oli jo hetki aikaa, kun olin viimeksi herännyt jonkun toisen viereltä. Varovasti, kosketin Samin sileää poskea, ennen kuin hivuttauduin pois sängyltä. Yritin olla herättämättä Samiä. Etsin hetken katseellani farkkuja hämärässä huoneessa, kunnes huomasin ne yöpyödän vierellä. Farkkujen toinen lahje oli hieman mytyssä, joten jouduin pomppimaan yhdellä jalalla saadakseni ne jalkaani. Hiippailin ulos makuuhuoneen ovesta ja ilman että itse edes tajusin tekeväni niin, pörrötin jo valmiiksi sotkuista tukkaani. Suljin makuuhuoneen oven raolleen ja laskeuduin alas portaita. Muistin jopa hypätä kolmanneksi alimman portaan yli, koska se narisee. En halunnut, että Sam heräisi vielä.

Suuntasin vessan kautta keittiöön. Tuijottelin hetken ruokakomeron sisältöä ja tulin siihen tulokseen, että sillä ei välttämättä saisi Samiä vakuuttuneeksi. Yrittää kuitenkin pitäisi. En ollut varautunut vieraisiin, jotenkin en ollut osannut odottaa herääväni aamulla Samin vierestä ja niinpä ruokakomero melkein ammotti tyhjyyttään. En kyllä yhtään valittaisi siitä, että en ollutkaan aamulla yksin. Hymyillen nostin komerosta kulhon omenoita ruokapöydälle ja palasin hakemaan kananmunia ja appelsiinimehua. En ole tottunut ruuanlaittoon, mutta tällaisessa tilanteessa olisi pakko yrittää. Kyllähän yksi munakas olisi osattava tehdä! Sytytin tulen puuhellaan taikasauvallani ohimennen, hakiessani pöytään lautasia ja laseja. Tulen roihutessa iloisena, kaivoin kaapin perältä paistinpannun ja rikoin siihen muutaman kananmunan. Avasin kaapin, jonne joko äiti tai Rosie oli joskus tuonut joitain mausteita, ja luin niiden etikettejä. Kohautin olkiani ja otin muutaman purkin alas hyllyltä ja laskin ne hellan viereen. Muistin, että ruokakomerossa taisi olla jotain leipääkin ja lähdin etsimään sitä. Jätin kananmunat paistinpannulle siksi aikaa, ja löydettyäni leivän, kiirehdin takaisin keittiön puolelle. Paistinpannulta nousi jo hieman mustaa savua. Huudahdin muutaman kirosanan puoliääneen ja nostin pannun kiireesti pois hellalta. Huokaisin ja avasin keittiön ikkunan. Ikkunasta tulvahti raikasta ilmaa ja lintujen laulua. Yritin huiskia palaneenkäryä ulos ikkunasta ennen kuin rikoin itsekseen tiskialtaassa puhdistuneelle, ainakin melkein puhtaalle, paistinpannulle uudet kananmunat. Tällä kertaa päätin pysyä hellan vieressä koko ajan.

Nukkuminen oli ehdottomasti lempi puuhaani. Lähes aina sain nauttia hyvistä unista ja eilisen jälkeen ei ollut ihme, että nukuin kuin karhu talviaikaan. Onneksi sentään en kuorsannut vaan tyydyin tuhisemaan. Eilinen ilta oli päättynyt hieman yllättäen Chaoksen asunnolle, mutta eihän se minua haitannut! Päin vastoin.

Heräilin hitaasti auringon valoon. En ollut ensin tajuta, missä olin, kunnes näin tutun paidan. Kuljetin kättäni lakanoissa ja tunsin vielä Chaoksen jättämän lämpimän kohdan lakanoissa ja miehen pään jättämä painauma oli yhä tyynyssä. En voinut olla hymyilemättä ja venyttelemättä kunnolla. Mies oli varmaan jossain lähellä, joten en alkanut sen suuremin eläköimään. Lisäksi oli luksusta nauttia aamuista. Kurkottelin käsiäni pääni yli ja sängynpäätyyn nojaten notkistin selkääni. Lakanat tuntuivat silkkisiltä paljasta ihoa vasten ja tuoksuivat Chaokselta.

Lopulta kuurin jotain hiljaista ääntelyä alakerrasta ja uteliaisuuteni voitti. Nousin istumaan ja aloin tähyillä jotain vaatetta ylleni. Eilinen mekko oli jossain... Ei itseasiassa koko huoneessa jos oikein muistin. Se oli tainnut jäädä jonnekkin portaisiin. Virnistin itsekseni ja etsin alushousuni sentään ja Chaoksen kauluspaita sai nyt toimia vielä vähän parempana peitteenä. Niine hyvineni hiukset pörrössä ja silmät vielä hieman ristissä tassuttelin portaat alas. "Huomenta", sanoin ja kipitin miehen selän taakse kietoen käteni tämän ympärille ja hyristen lähes siitä, miten seksikäältä tuo näytti aamuisin. "Mitä sinä teet?" kysyn ja katson kananmunia paistinpannulla hämmentyneen näköisenä. Ne olisi kannattanut rikkoa kulhossa ja sekoittaa, lisätä hieman vettäkin, mutten sano mitään vaan nautiskelen Chaoksen vartalon lämmöstä yhdellä napilla kiinni pistetyn kauluspaidan läpi.

Olin löytänyt jonkinlaisen kauhan laatikosta. En edes muistanut sellaisen olemassaoloa. Sekoitin pannulla olevia kananmunia kauhan kanssa ja hetkeä aiemmin ripottelin sekaan joitain mausteita ja vähän juustoa, jonka olin hakenut juosten ruokakomerosta. Sinä aikana kananmunat eivät ehtineet vielä palaa, onneksi. Hätkähdin, kun äkkiä kuulin takaani puhetta ja tunsin kädet ylävartaloni ympärillä. Toukokuinen, hieman viileä tuuli puhalsi ikkunasta sisälle ja värähdin kylmästä, vaikka Samin lämmin vartalo lämmittikin minua. Olisi ehkä kuitenkin kannattanut vetää paita päälle ennen aamiasprojektia. "Huomenta", vastasin Samille hymyillen. "Teen aamiasta, etkö näe?", jatkoin ja käännyin katsomaan Samiä. Munakas alkoi olla jo melkein valmista, vaikka tuskin se oli kovin herkullista. Sam olisi luultavasti saanut aikaan miljoona kertaa paremman munakkaan, mutta kun nyt olimme minun luonani, aamiainen oli minun vastuualuettani.

Huomatessani Samin pukeneen kauluspaitani päälleen, en voinut olla hiljaa. "Paitavaras", sanoin virnistäen ja kiedoin toisen käteni Samin ympärille. Suutelin häntä otsalle ja jouduin kääntymään taas takaisin hellan puoleen. Munakas taisi olla jo valmista, se oli paikoitellen jo hieman tummunuttakin. "Istu sinne pöytään", ohjasin Samiä ja jatkoin hääräilyäni. Kutsuin ruokakomerosta marmeladia ja hilloa, joita voisi levittää leivän päälle ja asettelin paistinpannun keskelle pöytää. Pöydällä oli nyt omenoita, leipää ja appelsiinimehua munakkaan lisäksi. Totta puhuen, olin melko ylpeä itsestäni, vaikka eihän se nyt mikään luksusaamiainen ollut. "Haluatko appelsiinimehua vai laitanko teetä tai kahvia?" kysyin vielä varmuuden vuoksi, jos Sam vaikka inhoaisi appelsiinimehua. Avoimesta ikkunasta lennähti sisälle pöllö, joka toi aamun lehden. Otin pienestä kulhosta muutaman kolikon ja pöllö lehahti ulos. Suljin ikkunan, koska palanut ei enää haissut pahasti ja vähillä vaatteilla ja varsinkin ilman sukkia alkoi olla jo kylmä.

Katselin hymyillen puukauhaa ja munakasta. Oli tavallaan todella suloista, miten kovin Chaos yritti. "Mhm... näenhän minä, halusin vain varmistaa", nainen sanoi hymyillen ja suukotti herran selkää ennen kuin mies kääntyi kohtaamaan minut. Virnistin viatomasti kun mies huomautti paidastaan. "En löytänyt mekkoa ja peitto oli liian iso, mutta tämähän näyttää vain hyvältä mun päällä", Sam sanoi ja painui Chaoksen lähelle. Viileä keväinen ilma, joka tunkeutui ikkunasta sisään, sai minut lähes palelemaan. Kauluspaita ei ollut turhan paksu ja lattiakin tuntui viileältä. Siksi kipitinkin kiltisti pöytään odottamaan palvelua. Ainakaan siellä ei vetänyt niin pahasti! Käsiini nojaillen katselin Chaoksen puuhailua ja vedin jalat myös tuolille.

Pöytään ilmestyi kunnon aamiainen ja Samista oli mukavaa nähdä muutakin kuin piirakoita. Hän nappasi itselleen omenan ja oli juuri haukkaamassa palasta kun Chaos kysyi appelsiini mehusta. "Se käy aivan hyvin. Sopii yhteen munakkaan kanssa", totean ja rouskutan sitten palan omenasta. Pöllö toi aamun lehdenkin ja mennessään kylmyyden, koska Chaos sai suljettua ikkunan. "Hrr.. Sieltä tulikin kylmää ilmaa", hyrisen ja piilottelen yhä varpaitani kylmältä. "Näyttää hyvältä", totean ja en voi olla ajattelematta kuinka söpöä on todella saada aamiaista ilman, että itse tarvitsee mitään tehdä! Tosin oli myös outoa vain istua siinä. Jos olisin saanut päättää olisin tehnyt vielä vaikka mitä, mutta istuin peppu lujasti kiinni penkissä.

Saatuani osani munakkaasta rohkeasti maistan palasen. Pieni palaneen sivumaku kertoo edellisen munakaan kohtalosta, mutta ei siitä ainakaan muuten löytynyt valittamista. "Tämä on hyvää", totean ja natustan välillä omenaa ja välillä munakasta. Sen jälkeen en todellakaan tarvitse ruokaa hetkeen. "Oletko sinä ollut kauankin hereillä?" utelen ja koetan haroa hiuksiani. Ne taitavat näyttää kaameilta, mutta ei voi mitään. Muutenkin oloni on hieman nuhruinen kamalan raikkaan tuntuisen Chaoksen vierellä.

En voinut olla vilkaisematta Samiä aina välillä puuhasteluni lomassa. Nainen oli niin suloinen nojaillessaan käsiinsä ja istuessaan pienessä kasassa keittiön pöydän ääressä. Samin tyytyessä appelsiinimehuun, istahdin itsekin pöydän ääreen. Sunnuntaisin ei kuulunut juoda kahvia, kun hereillä pysyi muutenkin. Kasasin omalle lautaselleni vähän munakasta, hieman varautuneena, ja tein myös leivän, jonka päälle levitin mansikkahilloa. Kaadoin lasiin appelsiinimehua, mutta unohduin katsomaan Samiä hieman liian pitkäksi aikaa ja appelsiinimehua pääsi lasin reunan yli myös pöydälle. "Hups...", sanoin ja kurottauduin ottamaan taikasauvani tiskialtaan viereltä. Yritin puhdistaa pöydän, mutta siihen jäi kuitenkin pieni tahmainen tahra mehun jäljiltä. Hymähdin hieman, mutta annoin olla. Eihän kaikki muutenkaan ollut aivan tiptop.

Samin kohteliaisuuden jälkeen uskaltauduin itsekin kokeilemaan tekemääni munakasta. "Parempaa kuin mitä luulin. ", sanoin hymyillen ja miettien, olikohan Sam huomannut häivän palanutta munakkaan maussa. En kuitenkaan maininnut sitä ja toivoin, että Sam ei olisi huomannut sitä. Nostan katseeni lautaselta Samin puhuessa. "Ehkä 20 minuuttia? En ole ihan varma. Tulin suoraan tänne kokkailemaan", vastasin kysymykseen ja katselin, miten Sam haroi hiuksiaan, jotka olivat menettäneet eilisillan siistit kiharat, mutta jotka näyttivät mielestäni aivan yhtä hyviltä yön jälkeen, kuin mitä edellisenä iltanakin. "Jos haluat niin voit lukea lehteä", sanoin nyökäten Profeettaa kohti. Etusivulla liikkui muutama kuva, joissa oli minulle tuntemattomia velhoja. Ilmeisesti mitään erityisen mielenkiintoista ei ollut tapahtunut, kun ainoa otsikko, jonka näin taitetulta lehdeltä, liittyi fletkumatojen kasvatukseen.

Chaoksen kömmähdys huvitti minua, sillä tuo todella katsoi minua liian kauan saaden appelsiinimehun tulvimaan pöydälle. Piilotin hymyni nopeasti omenaan. Sain myös todeta, että kodinhoidon taiat eivät olleet herran vahvuuksia vaikka tuo osasi yhden hienovaraisimmista taikuuden muodoista. "Se on katsos se huolellisuus, mikä antaa sen maun", sanon hymyillen ja nappailin vielä lisää munakasta naamaani. Nyökkäilin vain toisen heräämisen ajalle. "Outoa, että joku muu herää minua ennen. Yleensä kun avaan leipomon joudun nousemaan kamalan aikaisin. Toisinaan puoliksi nukun leipoessani. On mukavaa herätä näin, ilman mitään kiirettä", totesin ja nakkasin hiukset selkääni. Ne olivat aivan liian pitkät ja aivan liian tiellä. Joku päivä vielä saksisin ne poikki!

Kohotan katseeni lehteen ja käännän päätäni lukien otsikon. "Nääh... Fletkumadot eivät ole ihan mun juttu. Jää lukemista enemmän huomiselle", Totean naurahtaen ja jään katselemaan Chaosta. Katseeni kuitenkin vaeltaa hieman keittiössä ja muutenkin. Näen hieman tutun väristä kangasta. Ainakin nyt löytäisin mekkoni, mutten ollut luopumassa paidasta! Ehei, se tuoksui Chaokselta, oli mukavan löysä ja lisäksi... Miesten kauluspaidoissa oli vain sitä jotain. Oli mukavaa hiippailla niissä ympäriinsä ja näyttää söpöltä ja pieneltä kun ne olivat liian isot harteilta ja muualtakin. "Kiitos", totean tuhottuani viimeisen palan munakasta. Sauvani unohdin yläkertaan, joten nousen tyynesti ja varpaillani kipittäen vien astian tiskiin ja palaan Chaoksen luo, mutta istunkin miehen syliin. "Sinun lattiasi ovat jäätävät", totean ja hymyilen valloittavasti. Siinä oli ihan hyvä, Chaoksen mielipidettä ei kysyttäisi! Ensimäisen yön jälkeen piti ehdottomasti kuherrella!

Naurahdin vähän, kun Sam sanoi huolellisuuden olevan salaisuus maukkauteen. En voinut sanoa, että olisin ollut erityisen huolellinen, nyt tai koskaan muutenkaan ruokaa laittaessa. Elin oikeastaan ruualla, joka oli äärimmäisen helppoa laittaa ja kerran pari viikossa tuppauduin siskoni luokse syömään kunnolla. Rosie laittoi kuitenkin aina liikaa ruokaa perheensä kokoon nähden. "Heräsin, kun tuhisit niin kovaäänisesti", sanoin vakavalla ilmeellä Samille, vaikka kasvoilleni nousi pieni virne. Oikeasti olin herännyt siihen, että verhonraosta oli paistanut aurinko suoraan silmiin, mutta ei Samin tarvinnut tietää sitä.

Lehti jäi pöydänkulmalle lojumaan, kun popsin viimeisetkin munakkaat rippeet lautaseltani ja tyhjensin appelsiinimehulasin. Sain juuri lasin laskettua pöydälle, kun Sam yhtäkkiä istahti syliini. "Ole hyvä, ja ei sinun olisi tarvinnut noita astioita viedä", sanoin viitaten Samin likaiseen lautaseen tiskialtaassa. Tiskit lojuisivat kuitenkin joko siinä pöydällä tai tiskialtaassa ainakin pari päivää, ellen saisi yhtäkkistä siivousinnostusta. Samin kommentoidessa lattioita, nyökkäsin. "Tiedän. Mutta nyt en voi hakea vilttiä tai villasukkia", vastasin hymyillen. Oikeasti en pistänyt ollenkaan pahakseni sitä, että Sam istui siinä, se oli mukavaa. Talviaikaan asunnossa oli lähes mahdotonta asua ilman, että takassa oli jatkuvasti tuli, koska ikkunoista veti ja lattiat olivat jäätävät. Siksi olin vuosien varrella kerännyt ison kasan villasukkia. "Ehkä täytyy laittaa takkaan tuli", sanoin ja kurkottauduin Samin ohi ottamaan taikasauvan pöydältä. Työnsin tuolia hieman kauemmas pöydästä ja kiersin käteni Samin ympärille niin, että kevyt nainen oli helppo kantaa olohuoneen puolelle. Tipautin Samin selkänojan yli sohvalle ja heitin selkänojalta viltin hänen päälleen ja kiersin sohvan päästäkseni takan luokse. Sytytin takkaan tulen ja istahdin upottavalle sohvalle Samin viereen.

Naurahdan Chaokselle. Minä olisin tiskannutkin, jos sauva ei olisi jäänyt yläkertaan. Ei se niin vaativaa ollut. "Eipä se kauaa vienyt", toteankin ja silittelen miehen hiuksia. En voi olla hymyilemättä kuin joku riemuidiootti Chaoksen kommentille. "No sinä saat toimia vilttinä", totean ja virnistän vallattomasti. Miehen polvella oli yllättävän mukavaa istua. Mieleeni tuli lapsuuden muistot, kuinka isä aina nosti minut polvelle, tosin Chaos ja isäni eivät näyttäneet laisinkaan samalta.

Takasta puhuttaessa Samin kulmat nousivat. "Takka? Mm... niimpä varmaan kannattaisi tehdä", totean ja katson Chaoksen käden matkaa sauvalle. Kiedoin kuitenkin nopeasti käteni Chaoksen ympärille tuon liikuttaessa tuolia ja sitten olinkin ilmassa! Nauroin ja painuin miehen ylävartaloa vasten. Kiusoittelin kaulan herkkää ihoa huulillani, kunnes humpsahdin sohvalle sinne nakattuna. Viltti pöllähti päälleni ja nopeasti sujautin jalkani piiloon.

Heti kun Chaos istuutui levitin villaisete siipeni ja kaappasin tuon lämmittämään ja heitin jalkani hänen sylinsä yli. "Mhm... Lämmintä", kommentoin ja hivelen Chaoksen rintakehää kädelläni. Miehen iho tuntuu hämmentävän pehmeältä jasilkkiseltä. Lihakset eivät ole liian treenatut tai muutenkaan. Mies näyttää niin täydellisen sopusuhtaiselta, että illalla minua oli lähes harmittanut se hämärä valaistus mikä oli liekeistä lähtenyt. Nojaa.. Nyt aamun raa'assa valossa saatoin katsella rauhassa ja virnistää herralle kuin ilkikurinen kakara, jolla on pahat mielessä.

Samin nauru sai minutkin hymyilemään. Samin nauru oli yksi niistä nauruista, jotka tarttuivat aivan ilman mitään syytä, vaikka tällä kertaa minulla olikin syytä hymyillä. Takkatulen lämpö alkoi levitä huoneeseen ja sohvallekin sohvapöydän yli. Sohvalla Sam nappasi minut viereensä viltin alle ja tunsin hänen kätensä ylävartalollani. Vaikka Sam oli valittanut kylmästä, hänen kätensä tuntuivat kuitenkin lämpimiltä. Kiersin käteni jälleen Samin niskan taakse, sotkien käteni hänen hiuksiinsa. Samin hiukset tuntuivat pehmoisilta kättäni vasten. Toinen käsi jäi lepäämään Samin polvelle. Ikkunasta paistoi sisälle aurinko, joten takkatuli toi huoneeseen pelkästään lämpöä.

Katselin Samiä, ja hänen kasvoillaan oli hassu virnistys. "Mitä oikein juonit?" kysyin hymyillen, koska Sam tosiaan näytti siltä, että hänellä oli mielessään jotain. Saadakseni vastauksen nopeammin, kutitin Samin nilkkaa ja jalkapöytää. Jos Sam olisi yhtään samanlainen kuin minä mitä kutittamiseen tulisi, Sam luultavasti huutaisi pian täyttä kurkkua.

Chaoksen käsi kutitti niskaani hieman, mutta kun rentouduin se muuttui vain mukavan tuntuiseksi ja kiehnäsinkin hieman kättä vasten. Siinä oli oikein lokoisat oltavat ja maisemat olivat hyvät. Virneeni kuitenkin herätti Chaoksessa uteliaisuutta ja tuo alkoi kovistelemaan. "En mitään", sanoin viattomin suurin silmin. Viattomus katosi kutittamisen myötä ja sain lähes sätkyn! Kikatin ja otin miehen käden pois jaloistani. "Ei saa kiusata", sanoin totisena ja alahuuli mutrulla. Ei minun kaltaisiani viattomia tapauksia koskaan saanut kiusata!

"Nyt minä en ainakaan kerro", totean ja leikin Chaoksen pitkillä hoikilla sormilla. Näykkään sormenpäätä hellästi ja virnistelen. Hähhää! Siitäs sai! Lisäksi en minä ollut oikeasti juuri mitään juoninut. Ajatukset taas olivatkin iha kokoon miehen hallussa. Oli vain niin mukavaa todella rentoutua jonkun kanssa ja olla kuriton aikuinen. Chaoksen sponttaanius oli virkistävää ja Sam oli nauttinut jokaisesta hetkestä tämän seurassa.

Takassa räsähti puu ja ikkunan takaa tihkui kevät aurinkoa. "Eilinen illallinen oli mukava", totean hymyillen. Tosin jälkiruokia emme olleet malttaneet enää odottaa. "Jälkiruoka varsinkin", sanonkin virnistäen. Saihan sitä aina kehua.

Samin viaton ilme huvitti minua, mutta yritin näyttää vakavaa naamaa ja esittää, että halusin tietää tämän juonimiset. "Olen aivan varma, että sinulla on jotain juonia", sanoin vastaukseksi. Sam vei käteni pois kutittamasta hänen nilkkojaan. "Kutitan lisää, ellet kerro", sanoin vielä, Samin virnistellessä ja leikkiessä sormillani. Sam oli piristävää seuraa, koska hänen kanssaa pystyi olemaan rento ja ei tarvinnut varoa sanomisiaan, tekemisiään tai ajatuksiaan. Samissä oli paljon samaa mitä itsessänikin on, vain paljon nätimmässä paketissa. Lisäksi Sam oli loistava leipomaan. Edes äidin tekemät leipomukset tuskin voittaisivat Samin pullia. Jäin hetkeksi pohtimaan mansikkapiirakkaa, jota Sam oli tarjoillut ensimmäisellä tapaamisellamme.

Sam otti esille edellisen illan illallisen ja hymyilin. Ehdin avaamaan suuni vastatakseni, mutta Sam jatkoikin vielä puhumista. Naisen seuraava kommentti sai suuni jäämään auki ja hämmennys valtasi pääni. Tunsin, että poskilleni kohosi pieni puna, vaikka eihän asiassa nyt varsinaisesti ollut mitään hävettävää. Tajusin suuni jääneen auki ja suljin sen. Yskäisin lyhyesti, tuntui kuin ääneni olisi kadonnut hetkeksi. "Mukava? Itse sanoisin ennemmin että loistava", vastasin, ja yritin löytää hetkeksi karannutta itsevarmuutta. En tiennyt, miksi Samin kommentti sai minut niin hämilleen, ehkä en vain osannut odottaa mitään sellaista suloisen ja viattoman Samin suusta tässä kohtaa.

Takerruin lujemmin Chaoksen käteen, jottei tuo pääsisi kutittelemaan. "En kerro", sanon kuin pikkutyttö kun maailma oli tyhmä. En voinut kuitenkaan kauaa pitää suuta mutrulla, sillä muutn pääni olisi haljennut. Mies vain sai minussa aina sen hyväntuulisuuden esille edes yrittämättä! Lisäksi tuon järkyttynyt ilme sai minut nauramaan. Nostin hellästi sormeni ja painoin miehen suuta kiinni. En tiennytkään tehneeni noin syvää vaikutusta!

Minä en ole koskaan ollut kaino. En minä mikään pervokaan ole, mutta kyllä minä aina sanoin jos jostain pidin. "Kieltämättä sinun sanavalintasi on parempi. Minulla myös kävi mielessä isompia sanoja, mutta en minä nyt halua liikaa kehua", totean suloisesti ja nousen hajareisiin miehen syliin. Kiedon käteni hänen niskaansa ja annan niiden jäädä sinne lepäämään. "Muistinko jo kiittää aamiaisesta?" Samk kysyi ja silitteli peukaloillaan velhon niskavilloja. Ne tuntuivat silkkisiltä sormia vasten.

Hyvin harvoin ihastumiseni johti kahvia vakavampaan. Nyt... Nyt minä olin käynyt tanssiaisissa, katsonut huispausta, nauttinut illallisia ja kertaakaan en ollut stressaantunut muuta kuin vaatteista. Chaoksen seurassa saatoin nauraa ja hölmöillä hieman, tietenkin omalla söpöllä tavallani, ja olla minä. Lisäksi Chaoksen punastuttaminen oli hauskaa!

Jäin hetkeksi muistelemaan edellistä iltaa ja etenkin ravintolaillallisen jälkeistä aikaa. En ollut varautunut siihen, että Sam olisi tullut yöksi, vaikka varmuuden vuoksi olin vähän siivonnut paikkoja. Ennen kuin edes tajusin, Sam oli jo hypännyt istumaan syliini. Siirsin käteni Samin lanteille. Samin kädet niskassani kutittivat hieman, vaikka se ei tuntunut olevan ainakaan tarkoituksellista. Irvistin lyhyesti, kun Sam kertoi, ettei halunnut kehua liikaa. "Kyllä kiitit jo. Ja ainakin muistaakseni sanoin 'ole hyvä'. Voi olla, että kohteliaisuussäännöt unohtui", sanoin Samille. Ei olisi ihme, että muutama kohtelias sana olisi unohtunut, pyörihän keittiössäni vähäpukeinen, kaunis nainen. Vähempikin saisi ajatukset kauas kohteliaisuussäännöistä.

Katselin Samiä silmiin hymyillen, kun kuulin huoneen nurkasta liikettä ja lyhyen huhuilun. Käänsin katseeni pois Samistä ja näin häkissään istuvan pöllöni Tawnyn. Pöllö oli ilmeisesti herännyt aamu-uniltaan ja tapitti meitä suurilla silmillään. En ollut edes huomannut sen olevan häkissään, vaan luulin sen olleen ulkona. Pöllö lehahti ulos häkin avoimesta ovesta ja laskeutui sohvan selkänojalle. "Sam, tässä on Tawny. Yksi elämäni naisista", sanoin Samille naurahtaen. Olin ostanut Tawnyn kun aloitin työt ministeriössä, ja siitä oli tullut tärkeä osa elämääni. Se oli aina seuranani kun tulin tyhjään taloon, ellei ollut viemässä kirjettä.

Naurahdan kun Chaos sanoo, että muistin kiittää. No... Minulla oli hyvä syy hetkellisiin muistikatkoksiin siinä edessäni. Olin kumartumassa suutelemaan Chaosta, kun kuulin huhuilua. Sydämeni hyppäsi lähes kurkuun ja katseeni kääntyi nopeasti huhuilun suuntaan. Pienen pieni ja todella söpö pöllö istui häkissä. Sam ei ollut huomannut sitä laisinkaan! ”Voi se säikäytti minut”, sanon painaen käden rinnalleni, jonka alla sydän pampaili hulluna.

Pikkuruinen pöllö lehahti sohvan selkänojalle ja ojensin sormeni silittämään sitä. ”Hei Tawny”, leperrän pöllölle, joka vastaa huhuilemalla. ”Niin kuinka monta naista sulla olikaan...” kysyn sitten kun tajuan mitä Chaos sanoi. Toinen sormeni jäi silittelemään pöllöä, mutta katseeni oli Chaoksessa. ”Pitääkö tytön ryhtyä mustasukkaiseksi?” Kysyn virnistäen.

Minua huvitti Samin pelästyneisyys, olihan kyseessä vain pikkuruinen pöllö. Toisaalta, ehkä Sam ei osannut odottaa huoneen nurkassa olevan pöllö tarkkailemassa tapahtumia. "Ei se nyt niin pelottava ole", sanoin naureskellen Samin säikähdykselle.

Samin reaktio sanoihini oli jotain siihen suuntaan, mitä olin odottanutkin. Virnistin leveästi, enkä vastannut ennen kuin olin vilkaissut pöllöä pääni vierellä. "Tarkoitin äitiä ja siskoa. Pöllön lisäksi", vastasin vihdoin, aivan todenmukaisesti. Viime vuosina en voinut sanoa että elämässäni olisi ollut näitä Samille mahdollisesti mustasukkaisuutta aiheuttavia naisia. Satunnaisia tuttavuuksiahan ei lasketa. "Luulen, että äidillä olisi ehkä enemmän aihetta mustasukkaisuuteen, nyt kun olen löytänyt Viistokujan parhaat leivonnaiset", sanoin vielä hetken kuluttua. Tawny huhuili hiljaisesti selkänojalla ja pompahteli nykäisemään hiuksistani. Näytti siltä, että Tawny olikin nyt se mustasukkainen osapuoli.

Mulkaisen Chaosta tuon naureskellessa säikähdykselleni. ”En minä odottanut, että meillä olisi tarkkailija, elävä ainakaan”, totean, mutta lepyn nopeasti. Onhan pöllö söpö, vaikken ole kauhea pöllö fani. Sen pikkuruisuus tekee siitä suloisen. Tosin huomioni kiinnittyy Chaokseen, kun tuo pitkittää hiljaisuutta. Leikittelen napilla, joka pitää paitaa kiinni odotellessani. Sisko, äiti ja pöllö... Mikä ihme naisia vaivasi? Minä olisin iskenyt kynteni nopeasti ministeriössä näin komeaan tapaukseen muutenkin. No ainakin minulla oli tuuria.
”No hyvä, sitten minun ei tarvitse riisua tätä paitaa, että unohdat ne muut”, totean virnistäen ja jätän napin rauhaan. Nauran kuitenkin mustasukkaisuudelle Chaoksen äidin puolelta: ”aww... Tuo on herttaisinta, mitä minulle on leivonnaisistani sanottu”.

Pöllö ei pitänyt siitä, ettei sitä huomioitu. Kihnutan sitä sormellani kun kumarrun suutelemaan Chaosta. Älähdän kuitenkin kun tunnen nokan sormessani. ”Au... pöllösi on väkivaltainen”, totean ja kiskaisen sormen pois nokan ulottuvilta ja katson sitä. ”Pipi...” sanon surkealla äänellä ja näytän lähes vahingoittumatonta sormeani niiskauttaen Chaokselle.

Seurasin Samin sormia paidan napilla ja nostin katseeni vasta kun Sam alkoi puhumaan. Hymyilin hänelle, vaikka ajatukseni ehkä olivatkin vielä muualla kuin Samin silmissä. "Jos tuo oli herttaisinta, niin et todellakaan ole saanut tarpeeksi kehuja asiakkailtasi", sanoin Samille ihmeissäni.

Tawny tosiaan oli mustasukkainen, sillä juuri kun pääsin nauttimaan Samin huulista omillani, nainen älähti kivusta. "Tawny!" huudahdin hieman kiukustuneella äänellä. Yleensä pöllö oli oikein kiltti, eikä ollut koskaan tehnyt mitään vastaavaa. Sam esitteli sormeaan surkealla äänensävyllä, joten otin Samin pienen käden omaani. "Oi voi, raukkaparka", sanoin, ja suutelin hellästi Samin sormea, jonka jälkeen puhalsin sitä. "Helpottiko?" kysyi hymyillen. "Hmm, ehkä Tawny kaipaa vähän ulkoilmaa", sanoin, ja niin ikävältä kuin ajatus tuntuikin, kaadoin Samin sohvalle, pois päältäni ja nousin ylös. Tartuin varovasti pöllöön, joka hypähti vapaaehtoisesti istumaan käsivarrelleni, ja päästin sen ulos ikkunasta. Ennen kuin Tawny lennähti ulos ikkunasta, se vilkaisi vielä taakseen, kunnes levitti siipensä ja katosi aurinkoiseen aamupäivään. Palasin sohvalle Samin viereen suljettuani ikkunan. "Enempää mitään otuksia täältä ei pitäisi löytyä", sanoin vakuuttelevasti.

Hymyilen kujeilevasti. ”No... Kyllä niitä kehutaan, mutta yleensä kehuja ei ole näin komea tapaus”. Kyllä kuulin paljon hyvää leivoksistani ja arvostin jokaista. Tosin leivokset unohtuivat kun minun sormeni joutui uhriksi. Chaos näytti hieman kiukustuneelta silmiini. Hän kuitenkin otti käteni omaansa ja suukotti suudellen sitten loukkaantunutta nakkiani. ”Helpotti”, sanon ja katselen pöllöä. Se todellakin oli omistushaluinen pieni otus.

Yhtäkkiä tunnen kallistuvani ja solahdankin Chaoksen päältä pois. Mies käveli ikkunalle pöllön kanssa ja päästi sen sitten raikaaseen kevät aamuun. Tuntui kuin se olisi kuitenkin katsonut minua kuin sanoen: minun mieheni. Chaos kuitenkin palasi luokseni ja kiedoin käteni miehen ympärille. ”Mhm.. .eli minun ei tarvitse pelätä pölypalleroita”, totean ja nyt vedän miehen siihen suudelmaan. Otan miehen käden omaani ja johdatan sen viimeiselle napille, joka pitää paitaa kiinni. Virnistän ja sanon huulet miehen huulia hipoen: ”ettet vain erehdy ajattelemaan pöllöäsi”. Pitihän Samin varmistaa, että hän olisi ainoa henkilö, jota mies nyt erehtyisi ajattelemaan. Lisäksi oli hän huomannut miten velho oli jäänyt haikailemaan napin suuntaan.

Suudelman loputtua naurahdin. "Niistä pölypalleroista en voi mennä takuuseen", sanoin ja virnistin. Pölypalleroita tosiaan luultavasti olisi nurkassa jos toisessakin, jos vain menisi etsimään niitä. Istuin aivan sohvan reunalla, kääntyneenä Samiin päin, ja naisen johdattaessa käteni paitansa napille, joka piti sitä kiinni, tasapainoni petti. Ennen kuin ehdin edes kunnolla ajattelemaan nappia, tai sitä Samin mainitsemaa pöllöä, tipuin kipeästi selälleni lattialle. Oli vain muutamista senteistä kiinni, ettei pää osunut sohvapöydän kulmaan. Kolautin kuitenkin pääni lattiaan, koska en ehtinyt reagoimaan tippumiseen millään tavalla. "A-Au", sain sanottua lattialta. Päässä pyöri hieman, vaikka pudotus ei ollutkaan suuri.

Makasin hieman lamaantuneena lattialla, koska en jaksanut nousta. Oli hyvin tyypillistä pilata tällainen hetki tippumalta sohvalta. Oli ihme, että mitään sen enempää ei ollut tapahtunut, yleensä sain vähintäänkin sohvan palamaan tai teemukin kiljumaan, kun en olisi halunnut pilata hetkeä.

Yhtäkkiä Chaos makaa lattialla jaloissani. Tuijotan miestä suu kevyesti auenneena ja hämmentyneenä. Sitten alan nauramaan. Tiedän ettei niin saisi tehdä, mutta kun velho näyttää niin hölmistyneeltä. "Voi, eihän sinuun sattunut?" Kysyn polvistuessani lattialle ja silittäessäni miehen päätä. "Anteeksi... Sinä vain näytät hivenen koomiselta", totaen hihitellen ja painan suukon miehen otsalle. Onneksi tuo ei avannut paitaa tai herra tietää missä kunnossa mies olisi! Lennähtänyt varmaan takkaan saakka!

Suupielet nykien kiskaisen viltin sohvalta ja heitän sen päällemme. Takka lämmittää etäämmältäkin mukavaisesti. "Nyt sinä et ainakaan voi loukata itseäsi putoamalla", totean pistäessäni pitkäkseni miehen viereen peiton alla. Lattia on hieman kylmä, mutten nyt jaksa välittää siitä. "Eihän sinuun varmasti sattunut?" Huolehdin vielä ja napitan pari paidan nappia, koska lattia tuntuu kylmältä alavatsaani vasten. Minä taidan jättää Chaoksen viettelemisen tältä päivältä, sillä tuo sai jo liikaa kolhuja.

Myös omille kasvoilleni levisi hymy, kun Sam alkoi nauraa. Näky oli luultavasti ollut huvittava. "Ei, olen ihan kunnossa", sanoin Samille tämän huolehtiessa kunnostani. Epäilin kyllä, että takaraivoon nousisi vielä pieni kuhmu päivän mittaan, mutta niitä olin vuosien varrella kokenut jo niin paljon, että sellainen ei haittaisi. Lisäksi olisi noloa myöntää Samille, että pieni pudotus olisi saanut aikaan enemmänkin kipua tai tuskaa. Sam sai tosin jo läsnäolollaan pienen jomotuksen takaraivossa unohtumaan.

Sam heitti viltin päällemme lattialle, mikä oli järkevää, olihan lattialla aika viileää. Vielä järkevämpää olisi luultavasti ollut nouseminen takaisin sohvalle, mutta sunnuntaina saisi olla niin laiska, ettei jaksa nousta takaisin. Nousin nojaamaan kyynerpäihini Samin jälleen kysyessä voinnistani. "Ei sattunut", sanon hymyillen. "Olen saanut jo tähän ikään mennessä niin paljon kolhuja, ettei tällaista edes huomaa niiden joukossa", jatkoin vielä, edelleen hymyillen. Suurin osa niistä kolhuista oli johtunut jostain tyhmänrohkeasta tempusta, jonka kokeileminen oli aluksi tuntunut hyvältä idealta.

Chaos sai vakuuttaa minut pariin otteeseen kunnostaan. Lopulta minä uskoin ja hymyilin vain miehelle ja nojailin kyynerpäihini. ”Niinniin, kaikki puuhun kiipeämisestä luudanvarrelta tippumiseen”, totean naurahtaen ja suukotan miehen poskea naureskellen. Voi parkaa... Ei ollut sentään tullut tyrmätyksi. ”Sinulle pitää hankkia lattia lämmitys”, mutisen lopulta ja vedin peittoa varoen itseni ja lankkujen väliin. Reiteni olivat jäätyä! ”Minä muuten pidän sinun talostasi. Tämä vaikuttaa kodikkaalta”, sanon ja katselin ympärilleni. Vanhoissa rakennuksissa oli vain sitä jotain. Tosin minä viihdyin omassani mainiosti soveltaen hieman jästien keksintöjä kuten patteria ja sähkölamppuja. Pidin tosin kynttilän valosta enemmän, mutta sähkö oli toisinaan helpompaa ja turvallisempaa.

Lopulta Rämähdän lattialle mahalleni ja kurkotin kädet taakseni yhteen ja nousin hieman. ”Todella outoa olla ja laiskotella”, totean ja hymyilen. Minä en kyllä valita! Tosin on minulla pieni kutina päästä tekemään jotakin, mutta käsken sen painua hiiteen ja nauttia tästä harvinaisesta hetkestä.

Naurahdin Samin mukana, kun tämä puhuu puusta tai luudalta tippumisesta. "Ei se kyllä pelkästään tuohon ole jäänyt", sanoin ja virnistin. Olisi ehkä Samille parempi, jos en kertoisi kaikista niistä vuorikiipeily- ja surffauskokemuksista. Tai niistä aiheutuneista kolhuista. Mieleni teki alkaa muistella muutaman vuoden takaisia kokemuksia ympäri maailmaa, mutta tulin siihen tulokseen, että tuskin Sam jaksaisi kuunnella. Ennen kuin ehdin edes avaamaan suutani, Sam kuitenkin puhui. "Hmm, sain tämän isovanhemmilta perinnöksi, he eivät itse kyllä koskaan tainneet asua täällä. Onhan tämä ihan mukava. Tilava ainakin", sanoin ja katselin hieman ympärilleni. Lattiat tosiaan olivat kylmät, eikä asunto muutenkaan ollut aina kovin lämmin, mutta sellaisia monet vanhat rakennukset olivat.

Katsoin Samiä ihmeissäni, kun hän kertoi laiskottelun olevan outoa. "Teet aivan liikaa töitä siellä kahvilassasi! Saisit lomailla vähän enemmän. Laita se apulaisesi töihin, niin minä opetan sinut laiskottelemaan", sanoin virnistellen Samille. Omat laiskottelutaitoni ovat hyvin pitkälle hiotut, vaikka paikallaan oleminen onkin toisinaan vaikeaa. Tässä lattialla, vaikka se kylmä olikin, oli mukavaa vain maata, kun tiesi ettei mitään tarvinnut tehdä.

Jotenkin olin aavistellut, että nuorempana ja yhä, Chaos oli hulivili. En kuitenkaan alkanut vielä utelemaan viimeisimpiä seikkailuja, sillä minusta tuntui että vaientaisin miehen pian. Olin aina huono kuuntelemaan satuja, joissa johonkuhun sattui. Jos se oli vielä totta, olin entistä huonompi.
”Minun isovanhempani asuvat vielä vanhalla maatilalla. Siskoni taitaa periä sen”, totean ja virnistän. Minä en kokenut sitä epäoikeudenmukaiseksi, sillä sisko tosiaan oli ollut heidän kanssaan enemmän. Minä olin huidellut tylypahkassa.

Chaos alkoi torua minua liiasta työnteosta. ”Pah... En minä liikaa töitä tee. Viimeksi olin lomalla... Tuota... Hetkinen....” Minä todella jouduin miettimään. ”Joululomalla vanhempieni luona”, sanon lopulta ja hymyilen syyllisesti. ”Okei, ehkä mun pitäisi oppia ottamaan rennomin, mutta kun en minä halua Laylan joutuvan hoitavan koko kahvilaa yksin. Lisäksi minun pitää kirjoittaa ja leipoa ja hoitaa kasvejaja jaja... Vaikka mitä”, totean ja hymyilen syyllisesti, sillä oma to do-listani on loputon. ”Oi sinä laiskottelun mestari, mikä on salaisuutesi?” Kysyn virnistellen ja kutitan Chaoksen kylkeä.

Katsoin Samiä merkitsevästi, kun hän pohti koska oli viimeksi ollut lomalla. Ei ministeriöltäkään ylimääräisiä lomia herunut, mutta sain sentään muutaman päivän viikossa lomailla, vaikka yleensä olinkin ensimmäinen kenet kutsutaan ylimääräisiin töihin kiireisinä päivinä. "Huomaatko, ihan liikaa kaikkea", sanoin Samille. Naisen luettelemissa asioissa oli enemmän kuin liikaa yhdelle päivälle. Samin tiedustellessa salaisuuksiani, naurahdin ja liikahdin kutituksen voimalla. "En keräile noin hirveästi tekemistä. Toisaalta työni on vähän erilaista, en joudu työpäivän ulkopuolella tekemään mitään sen eteen", pohdin ääneen. Työvuoron jälkeen en tosiaan joutunut uhraamaan ajatustakaan seuraavaan työvuoroon, vaan sain vain marssia ministeriöön ja katsoa siellä, mitä oli tehtävälistalla.

Viltistä ja takkatulen lämmöstä huolimatta varpaani alkoivat tuntua kylmiltä. Lattian kylmyys ilmeisesti ylitti takkatulen voiman, ja viltti puolestaan oli liian lyhyt peittämään varpaitani. "Putoamisvaarasta huolimatta pitäisi varmaan nousta ylös ja vaikka takaisin siihen sohvalle", sanoin Samille hymyillen. En kuitenkaan vielä jaksanut nousta, koska se tietäisi sitä, että joutuisin pois viltin alta, ja mikä tärkeintä, pois Samin vierestä.