Paikka olikin remontin tarpeessa

17.01.1996 Keskiviikko

Indico istui kaikessa rauhassa ystävänsä luona ja siemaillen sitruunalimonadia. Hän olisi mieluummin juonut viskiä, mutta kun kyseinen noita ei pitänyt alkoholista hän joutui tyytymään siihen mitä sai. No, eipä sekään pahaa ollut. Kun hän pääsisi kotiin hän kyllä joisi vielä lasillisen viskiä. Nyt hän kuitenkin tuprutteli tupakkaansa ja hörppi sitä lasten juomaa.

Talo sijaitsi Godrickin notkossa, aivan kylän reunoilla. Indico istuskeli talon olohuoneessa, jonka suuret ikkunat antoivat suoraan kadulle. Sisil oli aina rakastanut valoa, joten sitä koko talo oli täynnä. Indicosta kyllä tuntui kuin hänet olisi pistetty näyteikkunaan, mutta hän koetti sen suuremin olla vilkuilematta ikkunasta. Hän kyllä oli kohentanut jakkuaan hieman valkoisen istuvan t-paidan päällä ja tarkistanut etteivät hänen farkkunsa olleet parhaita päiviä vielä nähneet. Hän oli tullut lähes suoraan töistä, joten hän näytti jästiltä enemmän kuin noidalta. Tosin niinhän se aina meni kyseisen puhdasverisen kohdalla. Hän oli jo Voldemorin ensimäisellä kaudella kieltäytynyt täysin velhojen ja noitien kaavuista ja ilmiintynyt usein taisteluihin saman näköisenä.

Sisil oli hyvin tiedetty feeniksin killan kannattaja, mutta nykyään noita kärsi niin pahoista säryistä, ettei hän juurikaan voinut autella killan asioissa. Parka oli saanut erään kirouksen niskaansa ja sen takia joutui käyttämään kävelykeppejä yhä ja mikään ei auttanut särkyyn. Indico kävi hänen luonaan usein ja olikin kuin kotonaan asunnossa, jonka hän oli myös turvannut taion. Taioista puheen ollen eräs ilmoitti, että joku oli päättänyt tupsahtaa kylään. Hyvin uhkat tietäen noita tarttui seuvaansa ja päästi käsiaseensakkin pois kotelostaan. Hän kiitti onneaan, että Lilith oli poissa kotoa sillä hetkellä.

//Bellatrix.... Leikkimään!!!//

Pienessä kylässä ilma oli melko kolkko, ehkä jopa hieman sateinen ja pilvinen. Pilvien seassa lenteli jos jonkinlaisia lintuja jotka näyttivät suurelta mustalta pisteeltä taivaalla. Mutta näiden pisteiden seasta erottui yksi, hieman paksumpi musta pilvi joka jätti vanaa taaksensa. Onneksi kukaan ei ollut ainakaan viellä tajunnut että kuolonsyöjä lenteli taivaalla kohti paikkaa jota oli viimeiset kaksi päivää etsinyt tiukasti. Hän pääsi vihdoinki, vihdoinkin heiluttelemaan sauvaansa oikein kunnolla! 15-vuoden jälkeen, hän sai tehtäväkseen taistella jopa kiltalaisen kanssa! ''Hahahaha!'' Kuului useimpien selkäpiitä karmiva mielisairaan kuolonsyöjän nauru taivaalta, kun tämä lähestyi kovaa vauhtia kohti erästä taloa ja pelästytti samalla linnutkin pois reiteiltään. ''Hahahaha hahaha!'' Nauru kaikui pitkin ilmoja, muutama kyläläinen alkoikin miettiä mistähän tuollainen nauru tulisi mutta suurinosa veikkasi vain jotakin kylähullua taas huutelemassa. Musta piste liikkui pilvien seassa kovaa vauhtia, ja tämä mielisairas kuolonsyöjä etsi tiukkaan tahtiin katseellaan kyseistä taloa joka oli todistettu tämän kiltalaisen olinpaikaksi. Bellatrix yritti tähystellä tätä taloa, ja pian sai kyseisen talon näkökenttäänsä ja virnisti todella leveästi ottaessaan samalla sauvansa jo käteensä.

Musta pilvi alkoi lähestymään maata kovaa vauhtia. Se läheni jatkuvasti, kuin se olisi jokin suuri lintuparvi tulossa kohti maata. Onneksi suurinosa kyläläisistä oli sateisella kelillä painunut kotiensa helmojen suojiin. Sisi, talon omistaja oli kaivelemassa avaimiansa avatakseen oven tultuaan juuri kauppareissulta. Kyseinen talon omistaja joutuikin nyt Bellan katseen alle kun tämä musta, paksu savupilvi iskeytyi maahan.
Savun keskeltä nousi tuo goottimainen, vaarallinen kuolonsyöjä ja hyvä että Sisi kerkesi sanaakaan sanoa, kun tämä kääntyi Bellaa kohti.
Kuolonsyöjän sauva nousi todella nopeasti kohti Sisia. ''Avada Kedavra!''
Sauvan kärjestä muodostui vihreä, sokaiseva valo ja se lennähti suoraan päin talon omistajaa. Tappokirous osui uskomattoman nopeasti kyseiseen mieheen ja tämä pamahti ovea vasten ja sen kautta maahan jo kuolleena. ''Haha!'' Bella naurahti sadistisesti, pitkästäaikaa hän sai käyttää tappokirousta, kuinka nautittavaa se olikaan.

''Nyt saan sinut, pikkuruinen killan palvoja!'' Bellatrix ajatteli mielisairaassa mielessään kun kohotti sauvansa kohti ovea. ''Alohomora'' Bellatrix lausui, noinkin heikon loitsun, miten hän alentui sellaiseen... Bellatrix avaten hitaasti kyseisen talon oven ja astui kahdella askelella sen sisälle, tarkkaillen tiukasti ympärillensä. Sitten hän näki sen... näki naisen, joka pukeutui kuin... jästi!? Bellatrix alkoi tehdä nopeita päätelmiä että tuo oli jokin petturi. ''Hahahaha!'' Bellatrxin ilkeäkurinen nauru kaikui pitkin taloa kun tämä löi oven kiinni, ja puristi sauvaansa kädessään. ''Tule tänne pikku kiltalainen, veripetturi!'' Bella huusi pitkin taloa, ja odotti tuon saapumista paikalle jotta voisi pitää hieman hauskaa...

Indico näki vihreän välähdyksen ikkunasta ja hänen rintaansa puristi pelko, Hän sinkoutui seinää vasten ja kuuli miten Sisilin ruumis tömähti ovea vasten. Noita ei päästänyt äännähdystäkään. Hän puristi sauvaa tiukemin käteensä kuullessaan oven narahtavan. Indico astui esiin seinän takaa ja seisoi keskellä olohuonetta yllättävän rauhallisen näköisenä. Vuosien koulutus ei ollut valunut hukkaan. Noita ei huomannut häntä vielä ja huhuilikin kohteliaasti käkätettyään mielipuolista nauruaan.

Bellatrix Lestrange oli hulluudessaan suhteellisen pelottava, mutta kun tuijotteli tarpeeksi mieleltään sairaita murhaajia näitä oppi eräällä tavalla ymmärtämään. Ei noita poikennut jästistä, vaikka niin halusi kuvitella. Tuon aseena vain sattui olemaan sauva.

”Minä oletinkin, että sinun ruma naamasi kuvottaa jopa ankeuttajia niin, etteivät ne saa sinua suudeltua”, Indico totesi ja heitti ensimäisenä loitsunaan aseistariisumisen. Hän oli työntänyt tuliaseensa piiloon paidan alle, sillä se olisi ainakin yllätys etuna. Hän oli mieluummin se, joka heitti ensimäisenä. Hän liikkui hieman ja näki ystävänsä ruumiin eteisen ikkunasta. Tunteita ei kuitenkaan voinut nähdä noidan kasvoilta. Hän kiehui sisältä, mutta pokerinaama piti. Hän siirtyi jykevän sohvan taakse, joka ottaisi ensimäisenä loitsun vastaan, jos tarvetta tulisi. Indicon silmät haravoivat huonetta huolella ja tiesi, että jopa ilman sauvaa hän pystyisi pistämään mielipuolelle kampoihin ja hän päätti aiheuttaa tuolle kipua vaikka jästien keinoin vain näyttääkseen kuolonsyöjälle tuon ylpeyden olevan turmioksi.

Bellatrix huomasi, kun tuo veripetturi tuli esiin ja alkoikin sanoa häntä rumaksi? ''Ei sinulla ole varaa arvostella kenenkään ulkonäköä, veripetturi! Hahaha!'' Bellatrix huusi tuolle, muttei todellisuudessa näyttänyt naamaansa vaan piti tuota likaisena saastana joka pitäisi suoraan vain tappaa armottomasti. Mutta Bellatrix huomasi että tuo veripetturi aloittikin ensimmäisellä loitsulla. Bellatrix nosti sauvansa ja otti sen kärjellä vastaan tuon aseistariisunnan. ''Typerä veripetturi, luuletko voittavasi minut!?'' Bellatrix huusi hulluutensa edestä, tämähän tosiaan oli niin sekopää kuin olla ja voi. Bellatrxin mielessä kävi tosiaan tuon tappaminen suoraan, ja aikoikin tehdä sen pelotellakseen hän nosti sauvansa kohti sohvaa melko nopeasti. ''Avada Kedavra!'' Vihreä, sokaiseva valo sinkoutui tappokirouksena, mutta se osui sohvaan joka oli tarkoituskin. Sen oli tarkoitus herättää tuohon pelkoa että Bella oli tosissaan ja ei näkisi yhtään armoa tuota kohtaan.

Sohva syttyikin liekkeihin komeasti tappokirouksen osuessa siihen. Hän luotti kykyihinsä, tosiaankin, olihan hän itse Pimeyden lordin oppilas, jolta hän oli oppinut kaiken. Hän ei saanut hävitä tätä, hävitä nyt veripetturille, ja killan jäsenelle, Bella ei ikinä voisi luopua siitä häpeästä... Bellatrix hyppi tasajalkaa nauraen samalla tuota karmivaa nauruansa. ''Hahahahhaha!'' Samalla hän kohotti sauvansa kohti kattoa, kuitenkin katsoi samalla ettei kiltalainen hyppäisi sohvantakanaa ja yrittäisi jotakin. ''Sytyjo!'' Bella huudahti innoissaan, hän hyppi edelleen tasajalkaa ja nauroi retkorri räkäisesti edelleen. Katto leimahtikin hienoihin liekkeihin loitsun toimesta. ''Tule esiin pikkupikku veripetturi, etkö uskalla näyttää rumaa naamaasi? Hahaha!'' Bellatrix yritti saada tuon selvästi ärsyyntymään. Mutta hänen piti myös etsiä jokin suoja jos tuo tulisi tuolta, ei, hän osasi kyllä kilpiloitsun, ei kiltalainen hänelle pärjäisi! Ei ikinä! Bella lopettikin nyt kuin seinään hyppimisen, ja osoitti sauvansa kärjen kohti sohvaa, odottaen sitä että tuo tulisi sieltä esiin...

Indicon kulma kohosi vain kevyesti hullun edessä. Hän naurahti Bellatrixin uholle kolkosti ja ei kommentoinut tuon sanoja mitenkään. Hän tiesi kyllä, että noita oli hengen vaarallinen, Indico olisi mieluummin ollut lohikäärmeen kanssa samassa huoneessa. Hän suojautui nopeasti tappokirousta vastaan kilpiloitsulla ja näki miten sohva roihahti iloisesti tuleen. Indicon ilmekään ei värähtänyt. Hän ei tuntenut pelkoa juurikaan, tai jos tunsi hän osasi valjastaa sen.

Kun Bellatrixin sauva oli kohti kattoa ja katse vain hetken siellä Indico kierähti sohvan takaa läheisen nojatuolin taakse ja katsoi roihuvaa kattoa. Hän oli juuri oikealla hetkellä päässyt pois. Hän näki kuolonsyöjän vakavoituvan ja osoittavan sohvaa. Ääneen loitsumatta Indico loitsi tainutusloitsun noitaa ja perääntyi keittiöön tarttuen pitkään keittiöveitseen ja muut hän loihti leijumaan ilmaan niin, että kun Bellatrix syöksyisi hänen peräänsä tuon kimppuun iskeytyisi vähän terästä.

Indico ei ollut parhaita loitsijoita, mutta jos Bella olisi hetkenkin pelkästään fyysisyyden varassa, Indico tiesi pääsevänsä niskan päälle. ”Mikä vikana akka? Eikai silmissäsi viiraa kun tälläisen petturinkin päästät pakoon livahtamaan”, agentti huusi keittiöstä ja maastoutui keittiösaarekkeen taakse.

Bellatrix kun sytytti katon tuleen, oli tuo jo siirtynyt nojatuolin taakse ja siitä keittiöön. eihän tämä mielisairas kuolonsyöjä ollut sitä tajunnut kunnes huomasi sivusilmällä tainnutuksen tulevan. Nopeasti Bellatrix otti sauvansa kärjellä vastaan tainnutuksen, tosin se liippasi läheltä, todella, läheltä ehkä jopa liian. Ja seuraavan kerran hän näki kun tuo sinkoutui keittiön puolelle, oliko tuo tyhmä vai pelkuri? ''Hahaha! Juoksetko karkuun? Pelottaako pikkuruista kiltalaista, voii..'' Bellatrix sanoi sadistiseen sävyyn, hän nautti tästä taistelusta mutta hän tulisi viellä enemmän nauttimaan kun nyt saisi tuon kirouksiinsa. Hän saisi kiduttaa tuota, ja paljon, ja hän ei meinannut malttaa odottaa sitä. Nyt alkaisi tosin olemaan aika näyttää kiltalaiselle pimeyden voimia, saada tuo suoraansanottuna rukoilemaan sitä että Bellatrix säästäisi tuon hengen!
Siihen hän pyrkikin, hän pääsisi heittelemään tuota kuin räsynukkea ja se jos mikä antoi intoa Bellalle jatkaa tätä viellä. Tuo kiltalainen ei tulisi selviämään kunnolla, näkisi seuraavan kerran valoa sairaalassa. ''Täältä tullaan, hahaha!'' Bellatrix huusi normaaliin sadistiseen sävyynsä ja nauroi tuota pelottavaa nauruansa perään kun nosti sauvan kärjen kasvojensa korkeudelle. Nyt alkaisi tapahtumaan, Bellatrix alkoi valmistautumaan käyttämään Lordinsa oppeja ja ne jos mitkä saisivat kenet tahansa maihin.

Bellatrix vetäisi syvään henkeä, niin että hänen keuhkonsa olivat täynnä ja nosti kämmenensä kasvojensa korkeudelle ja siihen ilmestyi pieni, hehkuva tulipallo. Nyt tosiaan Bellatrix aikoi saada tuon ulos piiloistaan ja tämä keino tehoaisi vaikka mikä olisi.
Bellatrix puhalsi kovan puhalluksen tuohon tulipalloon ja siitä muodostui valtaisa, tulesta muodostunut lohikäärme joka jo alkujaan sai suurenosan alakerrasta liekkeihin ja tämän jälkeen lohikäärme syöksyi kovaa vauhtia kohti keittiön ovea, levittäen liekkejä matkallaan ympäriinsä jolloinka se syöksyi keittiön ovesta sisään ja sai oven reunukset liekkeihin, sen viereiset seinät liekkeihin ja hyvässä lykyssä puoli alakertaa oli jo tulessa. ''Hahaha tule piilostasi rotta, veripetturi, veripetturi haha!'' Bella alkoi seota yhä enemmän, hän halusi jo päästä kiduttamaan tuota... niin paljon kun sadistisuus sanoisi. Hän oli jo aivan sekaisin, niin innoissaan taistelusta. Normaali Tylypahkan oppilas olisi jo juossut henkensä edestä. Bellatrix piti edelleen sauvansa kärkeä osoitettuna kohti keittiön ovea, mutta tällä kertaa hän myös tarkkaili sivusilmällä ympäristöänsä ettei tuo pääsisi uudemman kerran yllättämään. Liekit tuottivat kuumuutta, melko paljonkin ja alkoi olemaan ehkä hieman kuuma, mutta tämä kuolonsyöjä ei siitä paljoa välittänyt!

Bellatrixin huuto sai Indicon vetämään syvään henkeä ja katsomaan kiiltävästä pinnasta ovea. Hän odotti, mutta ei nähnyt sitä mitä halusi. Indico perui ajatuksesta, jossa hän olisi mieluummin ollut lohikäärmeen kanssa. Hän suojasi nopeasti vain päänsä ja tunsi kuumuuden hyökyvän ylitseen lohikäärmeen muodossa. Tulen katku levisi kaikkialle ja taiat eivät auttaneet. Ilma alkoi olla sakeaa savusta ja Indico joutui yskimään ja haukkomaan henkeään peittäessään nenänsä ja suunsa jakullaan. Hän tajusi olevansa kirotun tulen keskellä.

Indico tunsi ihonsa kuumottavan ja jos hän häisi hetkeksikään siihen, hänen ruutinsa alkaisivat paukkua. Noita teki päätöksen ja syöksyi kohti ruokailu huonetta maassa möyrien ja kierien jolloin hän olisi suoraan Bellatrixin vasemmalla puolella. Agentti veti aseen esiin ja vaikka se tuntui tulikuumalta, hän laukaisi sen pariin otteeseen ja sauvan heilautuksella rikkoi ruokailuhuoneen ikkunan ja rukoili, että hän ehtisi hyppäämään siitä ulos, sillä talo alkoi olemaan jo niin pahasti liekeissä, että se saattaisi romahtaa hetkenä minä hyvänsä. Silloin saattoi vain toivoa että mielipuoli jäisi rakenteiden alle!

Hyvä sotilas tiesi kyllä, kun oli aika ottaa hatkat. Talon sisällä ei kuitenkaan voinut ilmiintyä, joten Indicon paras toivo oli siinä, että hän ehtisi juoksemaan parimetriä ja kaikkoontua. Hänen suonissaan jylläsi adrenaliini ja hän oli jo ikkunan vieressä kun vilkaisi Bellatrixia. Noidan hulluus teki tuosta pahan vastustajan ja Indico sinkosi tuota kohti ne veitsensä.

Mielisairas kuolonsyöjä nauroi itseänsä kipeäksi liekkien keskellä, ja hän tunsi ihollaan liekkien aiheuttaman lämmön. Mutta hän myös huomasi miten tuo kiltalainen ryntäsi ulos keittiöstä ja kaivoi jotakin paitansa alta? Bella ei jäänyt miettimään kun tämän sauvan kärki osoitti tuota heti kun tuo kaivoi jotakin esiin. ''Varjelum!'' Bellan huuto kaikui hieman kun näkymätön suoja otti muutamat luodit vastaan, mutta juuri kun Bella sai suojaloitsun pois, veitsi sinkosi kohti häntä ja teki melko syvän haavan tämän jalkaan jolloinka se lensi samaa matkaa Bellan takana olevaan seinään. ''Halveksittava veripetturi!'' Bellatrix Lestrange huudahti raivoissaan kun tämän sauvan kärki osoitti tuota. ''Komennu!'' Bellatrix yritti komennuskirouksella väkisin pistää tuon pysähtymään, heittämään sauva ja aseensa kauemmaksi. Myös samaanaikaan kun tämä, mahdollisesti, piti tuota komennuskirouksessa, tämä avasi suunsa ja talossa olevat liekit sinkoutuivat tämän suuhun ja kuolonsyöjä nieli ne olemattomiin.

''Hahahaha!'' Kuolonsyöjä alkoi nauraa sadistiseen sävyyn, hän oli voittanut, voittanut! Hän ei hävinnyt veripetturille! Nyt... nyt hän kaivaa tiedot ulos, vaikka väkisin! Bellatrix yritti pitää tuon maassa makaamassa, ja yritti myös komennuskirouksella saada tuo nousemaan istualteen tämän eteen. ''Kappas, kappas.. kukas se siinä.. urhea kiltalainen joka yritti paeta.. voii.'' Puhuessaan Bellatrix vain näykkiäkseen teki koiranpentuilmettä ja pudisteli hieman päätänsä. ''Nyt.. veripetturi alat laulamaan kun saat kokea Pimeyden lordin voimat!'' Bellatrix vakavoitui jossain vaiheessa kun tämä lausui: ''Kidutu!'' Bellatrix alkoi kiduttamaan tuota, kidutuskirouksella ja se tuntui kuin tuhannet veitset viiltäisivät iholla samaanaikaan. ''Hahahahaha!'' Kuolonsyöjä naureskeli sadistisesti saadessaan vihdoinkin kiduttaa jotakuta. niin että tämä huutaisi!

Virnistys nousi Indicon kasvoille kun hän sai veitsellä osumansa. Bellatrix ei ollut niin voittamaton kuin luuli olevansa. Noita oli juuri heittäytymässä ulos ikkunasta, kun häneen iskeytyi komennuskirous. Olo muuttui oudoksi ja noidan käskyt kävivät yllättän hetken järkeen. Indico alkoi kuitenkin pistämään heti vastaan mielessään, mutta ei voinut mitään. Hän työnsi aseensa kauemmas, mutta ei suinkaan sujuvasti vaan selvästi vastaan pistäen itselleen. Lopulta hän kuitenkin makasi maassa ja nousi istumaan kuin kiltti rakki.

Indicon silmät näyttivät tyhjiltä. Tuo tuijotti Bellatrixia, mutta sitten katse terävöityi kun noita sai murrettua tahdonvoimallaan kirouksen. Hän ei siitä ehtinyt nauttiman, sillä samalla hetkellä punainen valo välkähti.

Armeijassa ja erikoistuessaan Indico oli käynyt melkoisia kipuja. Hän pidätti huutonsa, vaikka painuikin lattiaan kivusta irvistellen ja väännellen. Hän ei kiljaissut, mutta piti eräänlaisen ärinänkaltaisen äännähdyksen. Velhojen kidutuskirous oli kyllä kamalampi, kuin mitään mitä hän oli aiemmin kohdannut. Noita kieri lattialla ja tuon kaulanjänteet erottuivat selvästi niskan jännittyessä. Huutamaan hän ei alkanut, Indico ei antaisi sitä tyydytystä tuolle noita-akalle! Hän katsoi Bellatrixia ja ajatteli Sisin ruumista, ei hän ei todellakaan huutaisi!

Bellatrix nauroi sadistisesti, virnisti ilkikurisesti ja nautti jokaisesta hetkestä kun sai tuottaa tuolle veripetturille kipua. Paitsi että tuo ei huutanut, se sai Bellan sadistiset nautinnot hieman alhaisemmiksi. Mutta kuitenkin näki kun tuo kieri lattialla, jännitti niskojansa ja irvisteli selvästi kivusta. Bella tiesi, ettei ollut niin kestävää ihmistä kuka ei pystyisi vain olemaan paikallaan kidutuksen alaisena, hänen halunsa kiduttaa tuota olivat miltein rajattomat, hän ei enään kyennyt enään edes estämään itseänsä. ''Hahaha! Huuda, huuda tiedän että kärsit veripetturi, hahaa!'' Bellatrix huusi sadistisuutensa takaa, kiristäen kidutuskirouksensa otetta kääntämällä sauvaansa hieman ympäri. Hän halusi ensimmäiseksi aiheuttaa tuolle niin suurta kipua kuin mahdollista ennen kuin alkaisi tietoja kyselemään, hän ei hellittänyt hetkeäkään kidutuskirouksen otetta vaan tiukensi sitä.
Bellatrix odotti tuon huutavan, hän halusi kuulla ne tuskanhuudot ja saadakseen ne, hän lisäsi edelleen kidutuskirouksen otetta tuosta. Hän kiduttaisi tuota niin kauan kunnes tuo alkaisi huutaa ja vasta sen jälkeen hän alkaisi tietoja kyselemään.
15-vuotta paikallaan istumista, ja nyt hän pääsi tyydyttämään sadistisia nautintojaan, hetki oli kuin unelmaa Bellalle mutta Indicolle tuskin kovin mieluisa. ''Päästä ne tuskanhuudot vain irti, veripetturi! Haha!'' Bellatrix oli selvästi mielisairas. Siitä ei ollut epäilystäkään, hänen halunsa kiduttaa tuota vain kasvoivat entisestään kun hän halusi kuulla tuon tuskanhuudot! Bellatrix ei voinut enää ottaa otettaan irti tuosta, hän nautti liian paljon ja halusi tuon kokevan pimeyden voimien aiheuttaman tuskan!

Bellatrix vain katsoi sadistisella katseellaan lattialla pyörivää noitaa ja piti sauvansa kärjen osoittamaan tuota, Bella oli täysin hänen halujensa ja sadistisuutensa vallassa. Yhtäkkiä hän alkoi pomppimaan ja nauramaan samaanaikaan saadessaan aiheuttaa tuolle ''vääräpolkuiselle'' kiltalaiselle niin paljon tuskaa kuin mahdollista. Ja jos tarve vaatisi, hän kiduttaisi tuon vaikka hulluuteen asti! ''Kerro ja huuda rohkea kiltalainen, tiedän että sattuu! Hahaa!'' Jopa Bellan sanonnoista tyhmäkin päättelisi tämän täydeksi sekopääksi...

Kun Indico kuvitteli ettei kipu voisi pahentua, se paheni. Hän kynsi lattiaa saaden sormensa verille ja naarmut parketille. Hän ei vielä huutanut vaikka lähellä oli. Hän katsoi noitaa vihaten, halveksuen ja tahtoen iskeä tuon maahan. Hän ajatteli Longbottomeja, joita herttaisempia oli saanut hakea. Miten hän vihasikaan Bellatrix Lestrangea!

Sitten noita taas väänsi kidutusta kovemmalle ja Indico ei voinut enää olla aivan hiljaa vaan parahti. Hän puristi silmänsä kiinni ja palautti mieleensä kouluttajiensa sanoja, vaikka se oli hankalinta mitä hän ikinä oli tehnyt. Hän keskittyi yhteen pisteeseen lattiassa, siirtäen itseään sitä kohti. Kun Bellatrix alkoi pomppimaan ja puhumaan Indico ynähti ja tajusi veitsen olevan siinä. Hän kiersi nyrkkinsä sen ympärille ja kivun avulla hän iski sen suoraan lattiaan lähes Bellatrixin jalan läpi. Sihti meni kuitenkin hieman huti. Noita kirosi venäjäksi ja sitten hän petti itsensä ja huusi. Huuto helpotti hieman, mutta häntä hävetti. Hän tunsi häpeän kyynelten nousevan silminsä, mutta hän ei itkisi! Ei taatusti. Hän tuijotti kieriskelynsä lomasta Bellatrixia uhmakaasti. ”Saastainen... kuolonsyöjä... Isäntäsi... rakki”, hän ärisi venäläinen aksentti vahvana takana.

Bellatrix säpsähti pahemman kerran kun veitsi meinasi iskeytyä tämän jalan lävitse. Tietenkin Bellatrix astui muutamia askeleita taaksepäin, pitäen kidutuskirousta yllä. Mutta sitten... tuo veripetturi alkoi haukkua häntä ja hänen... isäntäänsä! Kuinka tuo julkesi! Bellatrix vain nauroi sadistisesti peittääkseen sen raivonsa kun tuo haukkui hänen mestariansa. ''Miten veripetturi... KEHTAA haukkua Pimeyden lordia!'' Bellatrixin raivo pursusi ulos ja hänen halunsa kiduttaa tuota kovenivat entisestään tuon myötä. Hänen tekisi mieli jo tappaa tuo, mutta hänen piti ensiksi kaivaa tieto irti. Bellan oli kyllä pakko myöntää itselleen että nainen oli melko kova, kesti melko hyvin kidutuskirousta ja pystyi siinä viellä yrittämään veitsellä lyöntiä. Mutta hän ei paljastaisi mietteitään, ei ikinä! Hän vain jatkoi tuon kiduttamista niin kuin hänen sadistisuutensa käski, ja niin hän teki. Hän nautti saadessaan katsella sitä miten tuo kärsi, selvästi kärsi lattialla ja yritti saada kivun pois. Mutta Bellahan ei tosiaankaan hellittänyt otettaan, ei tippaakaan. Hän kidutti tuota niin voimakkaasti kuin vain suinkin pystyi saadakseen mahdollisimman suuret tuskat. Bella katsoi tuota, eikä tuntenut mitään sääliä, ei armoa ei yhtikäs mitään muuta kuin halua saada tuo kärsimään ja kunnolla. Hän nautti edelleen, jokainen sekunti sai hänen sadistisuuttansa täyttymään mutta halu kiduttaa tuota silti vain kasvoi ja syy saattoi johtua siitä että tuo veripetturina mollasi hänen mestariansa.
Ja sitten Bella kuuli ne, mitä hän halusikin, ne tuskanhuudot, huudot joita hän oli odottanut! Se sai tämän sadistisuuden vain kasvamaan, tuskanhuudot ovat aina saaneet Bellan vain kiduttamaan lisää, ne ruokkivat hänen halujansa.

''Tulihan ne sieltä, hahaha!'' Bellatrix ilkkui pahasti kun piti kiroustansa tiukasti yllä, se kipu ei loppunut, ei hellittänyt yhtään. Eikä sen pitänytkään! Tuo saisi kärsiä hänen mestarinsa nimittelystä! Siitä ei kukaan ole ikinä seuraamuksitta selvinnyt. Ja tämä veripetturihan ei tosiaankaan ollut poikkeus. Pian Bella saisi kiduttaa tuota lisää, hän tosiaan veikkasi että kiltalaisena tuo ei ihan heti tietoja paljastaisi. Bella katsoi tuota, niin syvästi ja nauttien tuon tuskanhuudoista. Mutta sitten hän päästi kidutuksen irti mutta melkein samalla sekunnilla kun päästi kidutuksen irti lausui: ''Komennu!'' hän tarttui, tai ainakin yritti tarttua tuohon komennuskirouksella laittaakseen tuon istumaan kädet tiukasti sivuille jottei tuo voisi tarttua taas johonkin.
''Nyt sinun on aika laulaa, onko Feeniksin Kilta perustettu uudestaan? Mikäli et ole yhteistyöhaluinen, kidutan sinut samalla tavalla kuin Longbottomit, hulluuteen asti ja sitä ennen saat kokea niin paljon muutakin tuskaa kuin kidutuskirouksen! Hahaha!'' Bella lausui yksinkertaisesti...

Isännän haukkuminen oli aina rakille kova paikka. Indico ei katunut sanojaan pätkääkään. Hän harmitteli vain huutojaan, mutta piti itsensä kasassa muuten suhteellisen ihailtavasti. Hän oli lähes hämmästyä kun kidutus loppui yllättäen ja sitten hänet valtasi taas se outo tunne.

Komennuskiroukseen Indico oli osannut varautua, joten hän pisti taas heti vastaan. Hän nousi kyllä istumaan ja katsoi Bellatrixia. Se ei kuitenkaan ollut lähelläkään nöyrää katsetta, joka kertoisi alistumisesta. Hän kuuli käskyn ja tunsi valtavaa halua kertoa, mutta sitten noita keksikin tavan vähän kiertää. Hän kertoi, mutta väärällä kielellä. Hän puhui ruotsia ja virnisteli. Hän puhui totta, mutta niin vaikeasti, että noita ei taatusti saisi selkoa. Vahva venäläinen aksentti vielä päälle niin natiivikaan scandinaavi ei olisi ymmärtänyt. Se taatusti kuulosti vain sian saksalta. ”Hahahaha... Siinä sinulle tiedot. Ala kääntämään akka”, Indico sanoi englanniksi lopulta nauraen ja irvisti.

Oli selvää, että Indico saisi maksaa nenäkyydestään. Hän oli kuitenkin totellut käskyä! Eihän noita ollut sanonut millä kielellä! Lisäksi hän mieluummin kärsisi helvetin liekeissä kuin pettäisi ystävänsä. Hän ei antaisi mitään pimeyden lordille.

Kun Bella kysyi Feeniksin killasta, tuo selitti kuolonsyöjän korville jotain täysin tuntematonta. Jotakin kieltä josta Bella ei tajunnut edes yhtä vaivaista sanaa. Ja tämän takia hänen raivonsa alkoikin purtsuta, ja halu kiduttaa tuota nousi jälleen kun ne olivat muutenkin jääneet kesken kun hänen piti tietoja ruveta kyselemään. ''Hyvä on... kerronkin sitten niinkin ikävän uutisen että Pimeyden lordilla on vankina koko perheesi.. ystäväsi kaikki läheisesi. Varauduimme tähän, hehehahahaaha!'' Bellatrix räkättäen taas sadistista nauruaan pitäessään tuota komennuskirouksen alaisena tiukasti. Ravistaen hieman kättänsä ilmassa, jolloinka tämän vasemman käden hiha laskeutui alas. ''Pikku rohkea kiltalainen, minun ei tarvitse kuin painaa sauvani tähän...'' Bellatrix näytti nyt pimeän piirtoansa. ''Ja kaikki läheisesi kuolevat samalla sekunnilla.. mmhhahahaha!'' Bellatrix sanoi jokseenkin sadistisesti, kunnes... lausui jälleen kerran vain tuon painajaiseksi, ''Kidutu!'' Ja aloitti jälleen tuon kiduttamisen. Tällä kertaa lupasi itselleen että kiduttaa tuota tasan niin kauan kunnes tuo paljastaisi tiedon. Hänen mestarinsa halusi sen tiedon ja ei aio tuottaa pettymystä herralleen. ''Kipu loppuu heti kun kerrot, hahaha!'' Bellatrix totesi sadistisuuttaan täynnä, ja piti tuota tiukasti kidutuskirouksen otteessa.

Bellanhan elämää se ei olisi haitannut vaikka olisi kiduttanut tuon yhtä hulluksi kuin Longbottomit 15-vuotta sitten. Tietenkin pimeän piirrolla kutsuminen, ja se että näillä olisi tuon kaikki läheiset vankina oli pelkkää huijausta se oli tarkoitettu saada tuo puhumaan jotta tuo luulisi että tuon läheiset oikeasti kuolisivat. Bellatrix käänsi hieman sauvaansa sivulle, nauraen sitä sadistista nauruansa jota on nauranut jo enemmän kuin laki edes sallii.
Mutta nämä hetket olivat Bellalle kuolonsyöjänä niitä suurimpia, kun hän pääsi pistämään muut alemmalle tasolle, voittamaan heikommat ja ''vääräpolkuiset'' alleen ja tässä tapauksessa veripetturin joka on samaanaikaan vääräpolkuinen. ''Mikäli et rupea puhumaan, haha.. kaivan silmäsi ulos päästä hetkessä, tässä ja nyt, ja samalla lähetän kutsun tappaa kaikki läheisesi hahaha! Viimeinen mahdollisuutesi... mieti tarkkaan.'' Bella ilkkui sivulla, katsoessaan tuon tuskaa...

Indicon ilme ei värähtänytkään, kun hänelle valehdeltiin. Hän tiesi sen olevan vale ainakin ystäviensä kohdalla, sillä kukaan ei oikein tiennyt ketkä kaikki hänen ystäviään olivat. Perheensä hän olisi antanut kuolla suhteellisen surutta ja mieluummin kuin kertonut killasta. Bellatrix ei ollut lukenut läksyjään – laisinkaan. Tuo ei ilmeisesti tiennyt mitään Indicosta.

Kidutuskirous alkoi käymään tutuksi. Indico turrutti lopulta itsensä. Hän ei enää varsinaisesti ollut paikalla. Kipu alkoi tehdä tehtäväänsä. Hän ei enää ollut aivan yhtä vahvoilla, mutta hänen ruumiinsa oli kuitenkin niin vahva, että se kestäisi vielä kauan. Olisi vain ajan kysymys kun joku näkisi Sisin ruumiin ja hälyttäisi apua ja no talokin oli varoitusmerkki. Siksi Indico kesti osittain.

Lopulta kuolonsyöjä alkoi uhkailla Indicon silmiä. Noidan ilme kiristyi. Hän ei kuitenkaan puhunut vaan tuijotti Bellatrixia. Hän nieleskeli ilmaa ja tiesi kyllä, että noita tekisi mitä uhkasikin. Suuret ruskeat silmät olisivat mennyttä, mutta silti Indico pysyi uskollisena killalle, vaikka hän selvästi oli enemmän varuillaan kieriessään lattialla tuskassa. Hän todellakin mietti. Hän ei halunnut pettää Dumbledorea, muttei myöskään menettää silmiään, joita ilman hän ei olisi mitään. Hän ei pärjäisi sokeana. Hän oli tarkka-ampuja, sotilas ja agentti. Hän ei olisi mitään niistä jos hän ei näkisi. ”Sinä saastainen akka”, hän murisi ja koetti saada asetta sormiinsa kieriessään. Hän mieluusti lävistäisi kuolonsyöjän kuin juuston.

Bellatrix katsoi sadistista nautintoa saaden tuon kärsimistä. Se sai tämän naisen nauramaan, hymyilemään ilkeästi. Ja kuten aina, halu kidutukseen tältä naiselta löytyi heti, hän ei tarvinnut periaatteessa syytä kiduttamaan ketään syy oli se että hän halusi saada sadistista nautintoaan ja se on yleensä saanut kidutuskirouksen aikaiseksi. Mutta näemmä tuo nainen kuitenkin yritti laittaa vastaan, Bellan oli pakko saada tieto irti hänestä mutta kidutuskirous näemmä ei tuottanut tulosta, sai vain Bellan nauttimaan mutta kiltalainen ei puhunut mitään. Bellalle tämä alkoi käydä isommaksi asiaksi kuin nautinnon saamiseksi. Kaipa joku oikeasti huomaisi jossakin vaiheessa palaneen talon ja kuolleen ihmisen sen ulkopuolella. Vaikka Lestrange halusi viellä kiduttaa tuota, hulluuteen saakka ei hän voinut silti riskeerata vapauttaan ja tuottaa pettymystä mestarilleen.
Kun nainen yritti saada asetta käsiinsä, Bella lopetti kidutuksen mutta lausui myös samalla ''Heittäös!'' jolloinka Indico mahdollisesti lensi Bellan sauvan liikkeiden mukaisesti päin seinää. Kuolonsyöjä alkoi ottamaan askeleita kohti tuon sauvaa, ja heitteli samalla tuota kuin räsynukkea pitkin talon seiniä pitääkseen tuon poissa kaikesta mistä voi tarttua.
Hitaasti Bella heilutteli sauvaansa kun samalla kyykistyi ottamaan tuon sauvan käteensä. Sehän oli aikaisemmin heitetty lattialle komennuskirouksen toimesta. Ja nyt Bella heitti tuon katon kautta suoraan noin parin metrin päähän itsestään. ''Kaksi anteeksiantamatonta kirousta samanaikaisesti, saa sinut puhumaan, hahahaha!'' Bella nauroi kun osoitti kummatkin sauvat kohti Indicoa. Hän tiesi ettei tuon sauva toimisi hyvin tämän käsissä jotenka oli parempi tehdä komennus omalla sauvallaan, ''Komennu!'' Bellatrix lausui hitaasti kun otti tuon kiroukseensa omalla sauvallansa.


Kun myös toinen sauva osoitti tuota, totesi sillä: ''Kidutu!'' jolloinka tuo mahdollisesti oli tämän komennuksen alla mutta myös kidutuskirouksen alla, tietenkään kidutuskirous ei ollut niin korkeatasoista kuin Bellan omalla sauvalla mutta kipua kuitenkin, myös Indicon sauva rupesi halkeilemaan Bellan käsissä. Bellatrix yritti nyt väkisinkin, saada tuo ottamaan veitsensä käteensä ja osoittamaan sen terän kohti tuon oikeaa silmää. ''Heihei silmä, hahahaha!'' Bellatrix yritti sitten saada tuo hitaasti työntämään veitsen kärkeä kohti tuon silmää, hitaus meinasi että tuolla on viellä mahdollisuus puhua, ennen silmänsä menettämistä...

Kidutus lopulta loppui ja Indico lujitti mielensä komennuskirousta vastaan, vaikka se kävi aina hankalammaksi. Hän ei kuitenkaan saanut komennusta, vaan joutui lentelemään räsynuken tavoin. Hän tunsi rusahduksn ja arvasi ainakin kylkiluun antaneen periksi, se oli ennenkin murtunut, joten se meni heposti. Noita ärähti kipua aina kun kylki osui johonkin ja lopulta hän valui seinänvierustaa pitkin maahan.

Bellatrix tarttui Indicon sauvaan ja naisen ilme kiristyi. Hänen sauvansa, oli hyvin rakas ja nyt tuo gootti lutka aikoi käyttää sitä häntä vastaan? Alemmas ei Indicon silmissä voinut vajota. Tunnekuohun takia noita ei ollut valmistautunut komennus kiroukseen ja sitten yllättäen kidutukseenkin. Hän huudahti ja vaikeni nopeasti. Hän näki miten sauva alkoi murtumaan kuolonsyöjän käsissä. Samaan aikaan Indico tunsi miten hän halusi tarttua veitseen ja sormet kietoutuivat vastentahtoisesti sen kahvaan. Hän pisti vastaan, mutta kiduttaminen vei hänen huomionsa koko ajan ja yhtäkkiä terä oli aivan siinä.

Indico ei voinut menettää silmäänsä. ”Se kokoontuu!” Hän älähti juuri kun veitsen kärki oli koskettaa silmän valkuaista. Ei hän voinut kaivaa omia silmiään ulos, ei hän vain voinut. Hän tunsi itsensä pettyneeksi ja se oli kamalinta kidutusta. Miten hän voisi kohdata muut? Hän oli antanut periksi Bellatrixille? Sisi oli kuollut ja se oli hänen syytään.

Bellatrix Lestrange, tuo vaarallinen kuolonsyöjä virnisti leveästi, kun nainen antoi vihdoinkin periksi. Ehkei hän ollutkaan niin kovin hyvä olemaan hiljaa, mutta hyvähän se oli Bellalle. Bella alkoi miettimään päässään, että kokoontuiko Feeniksin kilta oikeasti? Eikai he vaan olleet saaneet tietää hänen mestarinsa palustaa. Ainakin kokoontuminen olisi jo kiinnostavaa tietoa, erittäin kiinnostavaa. Bella ei kuitenkaan päästänyt kirouksiansa irti vaan piti kidutuskirousta yllä, mutta veitsi pysähtyi juuri tuon silmän juureen. ''Missä? Haha!'' Bella totesi vain sadistisesti, kyllä ainakin veikkasi tuon puhuvan totta ja siitä että se kokoontuu, se on perustettu uudestaan. Bella pohtien päässänsä erilaisia vaihtoehtoja, kidutuskirous loppuen kun tämä heittää tuon sauvan ikkunasta pihalle vain tyynesti. Myös komennuskirous loppuu, Bella sai tietonsa mutta nyt alkaisi hänen todelliset tarkoituksensa. ''Kidutu!'' tämä Lestrange huudahti saadakseen tuosta uudestaan otteen kidutuskirouksella. Bella miettien päässään kiduttaako tuon hulluuteen asti, vai juuri siihen rajalle? ''Missä se kokoontuu!?'' Bellatrix todeten vain uhkaavaan sävyyn tuolle, kiristäen kidutuskirouksensa otetta. Yrittäen tällä kertaa, pistää kaikkensa peliin, saadakseen niin kovan tuskan kuin vain voi aikaiseksi saada, niin kovan tuskan kun tämän voimat ja sauva vain antaisi tuolle.
Hän halusi enemmän tietoa vietäväksi Lordilleen, sen lisäksi heti kun hän päästäisi tuon irti, tämän pitäisi kaikkoontua ja nopeasti koko paikalta. Ihan varmasti tuo kiltalainen kutsuisi auroreita hänen peräänsä. Ja Bellahan on ollut vapaana vasta neljä päivää! Hän ei todellakaan halunnut riskeerata vapauttansa.

Bellan sauvan kärki osoitti Indicoa, Bellan ilme osittain sadistinen, osittain murhanhimoinen. Hänen tekisi kyllä mieli ihan sadistisuuttaan repiä tuolta raajat irti ruumiista mutta kidutuskirous on todennäköisesti velhomaailmassa kivuliainta tuskaa mitä vaan voi saada aikaiseksi, siksihän se onkin yksi anteeksiantamattomista. Ja sen käytöstä ihmiseen päätyy myöskin Azkabaniin, Bella virnisti sitten jokseenkin leveästi, kun katsoi tuota, osittain sillä ilmeellä että haluaisi pistää tuon hulluuteen asti, osittain sillä että tappaisi tuon ja osittain sillä että kiduttaisi hulluuden rajalle...

Veitsi kolahti lattiaan ja Indico tunsi pientä helpotusta, mutta häpeänsä vuoksi hän ei avaisi suutaan. Hän tuijotti Bellatrixia tuon tiukatessa kokoontumis paikkaa. Hän tiesi kalmanaukiosta, muttei tulisi sitä sanomaan. Se olisi syvintä petturuutta, mitä voisi tehdä. Lähes sama kuin mitä se rotta oli tehnyt Pottereille. Ei, hän ei kertoisi muuta. Lisäksi Bellatrixin aika alkoi käydä vähii. Jokainen sekuntti oli suurempi riski jäädä kiinni.

Kidutuskirouksiin tuli uutta ytyä ja nyt Indico alkoi jo huutamana. Hän ei jaksanut enää. Hän lisäksi tajusi, että ehkä huutamalla hän saisi apua. Kuolonsyöjän murhanhimo taisi auttaa kidutusta entisestään ja Indico ei ikinä muistanut huutaneensa niin ja jostain alkoi ehkä kuulua ihmisten ääniä. Niin hän toivoi. Hän ei ollut oikeastaan varma. Hän ei kyennyt erottamaan niitä. Jossain tietoisuutensa rajalla Indico tajusi, että jos tätä jatkuisi kauan hän saisi paikan Mungosta Longbottomien viereltä, tosin hänen luonaan ei varmasti vierailtaisi. ”Painu... helvettiin... Bellatrix...”, hän ärisi lopulta ja irvisti. Hän todellakin nauttisi nähdessään tuon naisen kuolleena. Niin paljon tämä oli tuottanut tuskaa ja surua muille, että kuolema olisi lähes armahdus.

Indico kuuli ääniä. Hän vilkuili ympärilleen ja odotti. Tuntui kuin ne voimistuisivat. Hän pelkäsi oman mielensä puolesta ja ei voinut olla ajattelematta, että mieluummin hän olisi menettänyt silmänsä kuin järkensä.

Bellatrix, tuo mielisairas kuolonsyöjä ei antanut kidutuskirouksensa laskea yhtään, sen ote oli niin kireä kuin Bella vain sai itsestään irti. Tuo nainen sietäisi menettää järkensä, päästä Longbottomien kanssa samaan sairaalaan. Bellatrixin sauvan kärki osoitti tiukasti killan jäsentä ja Bella virnistikin leveästi ja nauroi hiljaisella äänellä. Nainen huusi, hän tosiaan huusi. Ja sietäisikin, Pimeyden lordin voimia ei kukaan voisi vastustaa, niiltä ei voisi kukaan suojautua ja kukaan ei voi kirouksien alla olla huutamatta! Mutta myös tämä Azkabanista paennut kuolonsyöjä kuuli joidenkin ihmisten puheita, naisen huuto oli selvästi houkuttanut paikalle nuuskijoita. Bella alkoi miettiä että tappaisi ne, samantien kun edes yrittäisivät vilkaista ovesta tai reiästä sisään. Hän oli niin innoissaan saadessaan kiduttaa toista noitaa jotenka hän ei haluaisi nuuskijoita nyt lähistölle, toisaalta Bellatrix tiesi jo että Feeniksin kilta kokoontuu ja se oli jo arvokas tieto, sillä se meinasi että kilta perustetaan tai on jo perustettu uudestaan.
Bella vilkaisi ympärilleen, nauroi ja virnisteli samalla kun piti kidutuskirousta yllä. Hän tosiaan veisi naisen järjen. ''Pitääkö tosiaan viedä pikkupikku kiltalaisen silmä päästä että hän paljastaa totuuden? Hahahha..'' Bellatrix sanoi sadistiseen, uhkaavaan äänensävyyn. Tällä kuolonsyöjällä olisi ollut kyllä naamaa viedä vaikka tuon kummatkin silmät, eihän se hänen elämäänsä olisi haitannut? Äänet lähenivät, ja tosiaan tuon kiltalaisen huudot olivat houkutelleet kyläläiset katsomaan että mitä ihmettä on tapahtumassa. Bella tiesi että aika alkaisi olemaan lopussa kun kyläläiset alkoivat tungetella tänne, tietenkin ensimmäinen ihminen joka vilkaisisi pienestäkään raosta sisälle saisi niskoihinsa Bellan tappokirouksen.

Bella alkoi nyt tosissaan, niin tosissaan kuin suinkin pystyi pitämään kidutuskirouksen tiukkuutta yllä naisen päällä. Hän halusi kiduttaa tuota niin monta sekuntia, jopa murtosekuntia kuin vain suinkin pystyi. Tietenkin Bellan mielessä kävi käyttää lukilitusta, jonka avulla tämä saattoi saada naisen huutamaan vain sen takia että mitä tuo näki. Hän voisi käyttää tuon omia muistoja tuota itseään vastaan, ja samalla kaivaa ulos tieto missä kilta kokoontuu. Aikaa olisi viellä muutama minuutti, Bellan kidutuskirous pysyi viellä 10 sekuntia yllä, kunnes se loppui mutta sauvan kärki osoitti edelleen naista. ''Lukilitus!'' Bellatrix lausui nopeasti kirouksen sanat jolloinka tämä mahdollisesti pääsi käsiksi tuon mieleen. Ja mahdollisesti sai tuon näkemään elämänsä kauheimpia asioita päässänsä, samalla kun yrittäisi kaivaa killasta enemmän tietoa ulos...

Bella puhui Indicon silmästä, mutta noita kärvisteli jo niin kovissa tuskissa, ettei hän ajatellut asiaa enää sen suuremmin. Hän mieluummin vaikersi lattialla ja kuvitteli jo tulleensa hulluksi vaikka äänet olivat todellisia. Indico ajatteli paljon kaikenlaista, kihlattuaan, Siriusta, miten hän oli varmasti unohtanut kahvinkeittimen päälle ja kuinka paljon häneen sattui.

Kidutus loppui, mutta yhtäkkiä noita lausui sen loitsun, mitä Indico aina vältteli. Hän tunsi miten elämä kelaantui hänen silmiensä edessä. Hän lapsena perheensä olohuoneessa ja isä huutamassa raivoissaan tyttärelleen venäjäksi. Siitä ajatukset palasivat tylypahkaan ja räyhääjään, jossa oli julistettu hänen olevan häpeäksi kaikille kun oli ryhtynyt lyöjäksi. Armeijan vihreissä Indico teki punnerruksia kun yksi mies seisoi keskellä rinkiä, joka teki samaa. Ensimäiset taistelut killan kanssa. Sitten tuli muisto, jota Indico ei halunnut Bellatrixin näkevän.

Jonathan seisoi keittiössä ja Indico näki itsensä virkapuvussa. ”Minä etsin tänään petturia”, hän kuuli itsensä sanovan ja siitä tapahtumat alkoivat vyöryä. Hän näki itsensä kamppailemassa Jonathanin kanssa. Hän tiesi mitä pian tapahtuisi. Hän tarttui veitseen ja.... ”ULOS MINUN PÄÄSTÄNI!” Indico kiljui täysillä. Hän ei todellakaan antaisi Bellatrixin nähdä ainoaa tappoaan, jota hän katui.

Indico tuijotti huohottaen noitaa ja katseessa oli pelkkää inhoa. Hän myös kuuli miten ihmiset puhuivat kovemmin ja joku huhuili. Mikseivät nuo jo olleet kutsuneet auroreita? Typerykset. Indico vain odotti hetkeä, jolloin kuolonsyöjä lausuisi Kedavran ja hän pääsisi lepäämään.

Bellatrix laittoi tuon näkemään elämänsä kauheimpia asioita, sitä hän toivoikin. Ihmisiä tuli pällistelemään ja Bellatrix ei todellakaan siitä pitänyt. Hän ei ollut edes kerennyt saamaan yhtään enempää tietoa killasta ulos naisen mielestä! Mutta Bellatrixin pitäisi ensiksi saada nainen jotenkin sivuun jottei tuo pääsisi yllästyshyökkäämään Bellaan kun tämä ajaisi ihmisiä ulos. Muutama ihminen oli ottanut joitakin aseita mukaan, kuten keihään, lapion, ja mitähän muuta Bella näkikään. ''Hahahah!'' Tämän noidan nauru kaikui taas pitkin taloja. ''Tainnutu!'' Bellatrix lausui yksinkertaisen loitsun saadakseen Indicon tajuttomaksi. Yksi ihminen juoksi, jo typerästi ja uhkarohkeasti kohti Lestrangea aikeinaan iskeä tuota lapiolla. Mutta noita oli nopeampi, ja käänsi sauvansa kärjen osoittamaan ihmistä. ''Avada Kedavra!'' Sokaiseva, vihreä valo sinkoutui vastapalloon päin lapiomiestä joka lensi ulos talosta kuolleena. Bella siirsi sauvansa kärjen osoittamaan loppuja. ''Kerjäsitte tätä, hahaha!'' Kuolonsyöjä virnuili leveästi ja nauroi samalla kun nosti kämmenensä kasvojensa korkeudelle ja siihen tuli taas tuo pieni tulipallo. Bellatrix asteli hitaasti ovelle, ja veti syvään henkeä. Naisen keuhkot täyttyivät ilmasta ja muutamat ihmiset juoksivat jo karkuun tietäessään että jotakin oli tulossa. Bellatrix päästi pirunpalon valloilleen, suuri lohikäärme sinkoutui kohti ihmisiä ja nämä juoksivat paniikissa karkuun. Bella ei juuri nyt tahtonut kenenkään tulevan väliin, ei yhtään kenenkään. Ihmiset juoksivat koteihinsa peloissaan, eihän tässä kylässä tainnut muita velhoja ollakkaan? Bellatrix nosti sauvansa ilmaan. ''Kalmokalvaus!'' Jolloinka Bellan sauvan kärjestä lennähti taivaalle pimeän piirto, kyläläiset katsoivat kauhistuneena tuota piirtoa ja suurinosa lähti valmistelemaan pöllöjä, kutsumaan auroreita paikalle mutta Bellatrix asteli takaisin sisälle.

Bellatrix meni tajuttoman naisen eteen, osoittaen tuota sauvansa kärjellä. Hän käytti samaa loitsua kuin aikaisemminkin tunkeutuakseen tuon mieleen, alkaen nyt tosissaan kaivamaan tietoja ulos tuosta. Hän aikoisi saada enemmän tietoja, tosin myös kuolonsyöjä tiesi että aikaa ei ollut paljoa, hän kaivaisi sen esiin mitä saisi ja lähtisi samantien...

Kun Bella oli ulkona Indicon mielestä Indico alkoi tajuamaan, että väkeä oli enemmänkin. Hän pyrki jaloilleen, muttei ehtinyt edes ylös päästä kun häneen osui suoraan tainnutusloitsu. Kieltämättä se tuli hieman tarpeeseen, sillä Indico alkoi väsymään jo niin, ettei tiennyt mitään ihanampaa kuin tajuttomuuden. Sitäkin tosin häirittiin jälleen.

Indico tiesi, että hänen mieltään tongitiin. Hän osasi lukita tiukasti salaisuuksia mieleensä, mutta Bella kyllä pääsi käsiksi muutamiin. Indico seisoi osastonsa johtajan puheilla kuuntelemassa tehtävää, jolla oli mysteerisesti tapettu pari jästiä, jotka olivat riehuneet enemänkin ja aiheuttaneet paljon vaaratilanteita. Noita myös istui lähellä itse kuningatarta ja tuijotti ovea peläten jotain sattuvan. Kun noita pyrki kiltaa kohden Indico alkoi pistämään vastaan. Hän näki välähdyksiä vanhoilta kilta ajoilta. James ja Lily Potter Indicon kanssa samassa kuvassa. Indico nauramassa villisilmän kanssa, joka oli varmaan ainoa kerta kun velho oli nauranut. Hän näytti nuorelta ja lähes huolimattomalta siihen, mitä noita nykyään oli. Longbottomit sairaalassa ja näiden poika vanhusten lähellä. Sirius moottoripyörän selässä. Hän alkoi kuitenkin ajatella kivimuuria viistokujalle ja keskittyi siihen. Hän ei antaisi Bellan nähdä enempää. Muiden hyvien ihmisten näkeminen vahvisti tunnetta, joka kielsi kuolonsyöjää jatkamasta.

Bellatrix huomasi tuon laittavan selvästi vastaan, koko mielensä pohjalta. Bellalla alkoikin kärsivällisyys loppua tuon kapinoimisesta, tosiaankin. Mutta nyt hän päästi loitsunsa irti nähdessään serkkunsa, ja muita auroreita ja killan jäseniä. Hän kohotti sauvansa kohti kattoa. ''Varjelum kamalus!'' Tämä kuolonsyöjä lausui nopeasti ja alkoi muodostamaan talon ympärille suojaloitsua. Siinä ei menisi kuin hetki, ja seuraava joka yrittäisi sisään näkisi elämänsä kauheimmat asiat ja näyt mitä vain voi olla. Bellatrix heilutteli sauvaansa ympäri taloa, ja kilpi alkoi muodostua hitaasti talon ympärille. Loitsu alkoi suojaamaan taloa tiukasti, Bellahan halusi vain varmistaa ettei ketään ylimääräisiä enään tule talon sisälle riehumaan. Nyt Bellatrix alkoi olemaan tosissaan, nyt hän tekisi tuon jokaisesta sekunnisa yhtä helvettiä. Kuolonsyöjän sauva kohosi hitaasti kohti Indicoa. Bellatrix valmistautui ottamaan tuon otteeseensa heti kun tuo heräisi. ''Herpaannu!'' Loitsu sinkoutui sauvan kärjestä Indicoon ja aiheuttaen tuon heräämisen tajuttomuudesta. Mutta mielisairaan kuolonsyöjän sauvan kärki osoitti edelleen Indicoa ja nyt Bellatrix lausuikin hitaasti. ''Sektumsempra'' jolloinka sauvan kärjestä lensi loitsu, erittäin vaarallinen loitsu joka silpoisi kehoon monia syviä haavoja jotka aiheuttaisivat fyysisesti suurta tuskaa ja melkoista verenvuotoa. Nyt taas taisi olla vuorossa silmänkaivaminen ulos päästä. ''Menetit mahdollisuutesi puhua! Hahahah! Teen sinusta sokean ihmislepakon!'' Bellatrix totesi pitäessään sauvan osoitettuna tuohon. ''Komennu!'' Ja kuolonsyöjä mahdollisesti otti tuon taas komennuskirouksensa helmoihin. Sektumsempran aiheuttamat haavat saattoivat heikentää tuon kykyä vastustella kun Bellatrix laittoi tuon vaikka vastentahtoisesti nappaamaan veitsen lattialta, ja kohottamaan sen terän taas tuon oikeaa silmää kohti.

''Hahahhahaha!'' Noita nauroi sadistisesti ja ilkeästi kun käänsi sauvaansa hieman sivummalle ja tuo mahdollisesti joutui väkisinkin hivuttamaan veitsen terää kohti silmää. Bellatrix odotti tuon puhuvan, puhuvan totuuden. Vaikkakin tuo menettikin jo mahdollisuutensa puhua. Bellatrix laittoi tuon mahdollisesti viemään veitsen terän niin, että se jo saattoi raapaista pienellä määrällä tuon silmämunaa, vaikkakin pienikin määrä saatoi aiheuttaa jo suuria kipuja silmässä. ''Joko puhut, joko!? Hahaha!'' Bellatrix sanoi, odottaen tuon puhumista...

Indico sai hetken maata vain rauhassa. Hän kuitenkin joutui heräämään ja hän haukkoi henkeään hetken. Hänen päänsä oli aivan pyörällä kun siellä oli möyritty ja tungeksittu. Asiaa ei auttanut yllättäen hän tunsi hirveää kipua. Noita päästi sellaisen huudon, mitä ei ennen oltu kuultu. Hän tuijotti verta lattialla. Pahinta ikinä oli ase, jolta ei voinut suojautua. Sitten taas Bellatrix oli hänen päässään komennuskirouksella.

Veitsi kohosi kohti oikeaa silmää. Sillä hetkellä Indico ei ollut vielä valmis tappelemaan, sillä haavat olivat hirveät ja kaikilla oli omat rajansa veitsi kävi silmässä. Indico meni lähes panikkiin, kunnes yllättäen tyyni varmuus valtasi hänet. Hän tiesi, että hän ei selviäisi tästä. Hän haistoi palaneen lihan katkun. Ruumiita oli tullut siis vain lisää. Hän voisi vain varjella kiltaa ja kuolla kuten halusi: taistellen viimeiseen hengen vetoonsa asti. Bellatrix tuskin oli odottanut suurta uskollisuutta kiltaa kohtaan. ”En”, Indico vain totesi ja pakotti käsivarren taipumaan suoraksi ja heittämään veitsen melkoisella voimalla kohti kuolonsyöjää ennen kuin käsivarsi lösähti hervottomana maahan ja Indico laski päänsäkin silmänsä sulkien. Hän keräsi hetken voimia ja nousi sitten maasta ja omasta verilammikostaan puhtaan itsepäisyyden voimalla melkoisella vauhdilla ja koetti takertua Bellatrixin sauvakäteen ja kurkkuun, vaikkä käsien hallitseminen oli tuskaisaa. Hän ei enää pelännyt kuolevansa. Jossain kaukana kuului kiljumista kun eräs kyläläinen oli pyrkinyt sisään.