Paikka olikin remontin tarpeessa

Bellatrix kun oli käyttänyt sektumsempraa tuohon ja käytettyään komennusta tuo silti heitti viellä veitsen kohti häntä. Tietenkin Bellatrix siirtyi askelen sivummalle kun tuo edes tähtäsi tähän veitsellänsä. Ja kieltäytyi viellä puhumasta! Näemmä Bellan keskistys oli herpaantunut kun tuo nousi ylös ja juoksi häntä kohti. Tietenkin Bella kohotti sauvansa samantien kohti Indicoa. ''Heittäös!'' Ja samassa Bella yritti heittää sauvansa sivulle jotta Indico lentäisi sen mukana suoraan päin seinää ja sen kautta lattialle. Bellatrixille alkoi suoraansanottuna riittää. Nyt alkaisi todellinen kidutus! Kuolonsyöjä ihmetteli suuresti tuon tahtoa taistella vastaan, melko pitkä kidutusprosessi, mieleen tunkeutuminen, muutaman kerran jo lentänyt seinään ja sektumsemprakaan ei tuota näemmä pysäyttänyt. Bellan mielessä kävi tappaa tuo suoraan tappokirouksella, se jos mikä pysäyttäisi tuon siihen paikkaan mutta toisaalta Bella halusi tiedot irti ennen tappamista. Bellatrix kohotti sauvansa kohti lattialla makaavaa Indicoa. ''KIDUTU!'' Bellatrix suorastaan karjui, hän pursusi raivoa, ja se saattoikin tehdä kidutuskirouksesta vahvan, ja tiukan. Bella yritti pitää keskittyneisyytensä nyt tiukasti tuon kiduttamisessa. Aiheuttaa pahempaa tuskaa mitä hän olisi koskaan aikaisemmin aiheuttanut, niin suurta kidutusta kirouksella mitä hän vain sai sauvastaan ja itsestään irti. Hänen tarkoitus ei enään ollut saada sadistista nautintoa, nyt oli tarkoitus tehdä jonkun elämästä helvettiä. Bella irvisti suoraansanottuna, hänen raivonsa meinasi pursuta jo ylitse. Bellaa on aina suututtanut kun joku alempiarvoinen ja alakynnessä oleva ei siltikkään taivu hänen suostumuksiinsa.

''Pääset ystäviesi Longbottomien seuraan!'' Bellatrix sanoi raivonsa takaa yrittäessään pitää kidutuskirouksensa niin vahvana kuin se vain suinkin olisi mahdollista, niin tiukkana kuin hän suinkin pystyi. Samassa hän myös kuuli karjuntaa, joku näemmä yritti hänen suojaloitsunsa ylitse. Mutta karjunnat eivät nyt kiinnostaneet tätä kuolonsyöjää. Bella oli menettää malttinsa. Hän totesikin että tappokirous olisi liian anelias rangaistus tuolle. Se että tuo menettäisi järkensä koettuaan liian paljon kipua tuntui paremmalta vaihtoehdolta.

[Here comes Gabby with his white hooorse!]

"Godrickin notkosta satelee pöllöjä," huohottava lähetti saapui kirjekasan kanssa aurorien kahvihuoneeseen, "siellä on yksi talo vissiin räjähtänyt kappaleiksi ja.. jästejä kuollut. Ehkä meikäläisiäkin." lähetti nielaisi kauhistuneen oloisena, kuin lisärohkeutta jostain etsien. Gabriel nousi kahveineen seisomaan ja viskasi loput litkut lavuaariin.
"Se.. Se.. Sen takana t-taitaa o-olla," lähetti kakoi ja pystyyn nousseet aurorit käänsivät katseensa tuohon.
"B-Bellatrix-x Lest-range.." lähetti vinkaisi kauhuissaan. Aurorit vilkaisivat toisiaan ja marssivat sitten mitään sanomatta ulos huoneesta valmistautuen lähtemään.
"Ilmoita Bonesille," Gabriel sanoi lähetille, "ja taikaministerille. Saatamme tarvita myös unhoittajaryhmää, joten ota heihin yhteyttä." Lähetti nyökkäsi valkoisena kuin aave ja kipitti sitten pikaisesti käytävää toiseen suuntaan. Gabriel kiiruhti muiden aurorien luo ja matkan aikana tehtiin nopea suunnitelma ennen kuin viiden aurorin joukko lähti kohti Godrickin notkoa.

Joukon ilmiinnyttyä pihaan, he lähettivät automaattisesti tainnutustaiat suojakseen mutta pihalla ei näkynyt ketään. Heidän yläpuolellaan leijui jättimäinen pimeä piirto hohkaen kylmää valoaan. Talo heidän edessään oli romahduspisteessä, ulkona kaduilla parveili kauhistuneita ihmisiä. Kaksi auroria paineli samantien ihmisjoukkoon lähtien ajamaan noita kauemmas talosta. Gabriel muiden kahden kanssa lähti lähestymään taloa eri suunnista.
Gabriel kiersi talon oikealta puolelta varoen jokaista askeltaan ja pitäen sauvansa tiukasti valmiudessa. Ikkunat olivat palasina.
Kierrettyään nurkan taa, Gabriel huomasi sivuoven joka veisi suoraan ruokailuhuoneeseen. Se oli pienesti rakosillaan ja Gabriel oli jo tarttumassa siihen. Äkkiä hän kuitenkin pysähtyi kuullessaan hyytävän kiljumisen ja sanat Longbottomeista. Bellatrix Lestrange.
Gabriel vilkaisi ympärilleen mutta muut aurorit olivat joko menneet sisälle toisista ovista tai sitten hätyyttämässä typeriä ihmisiä kauemmas vaarasta. Gabrielilla ei kai ollut muutakaan vaihtoehtoa.
Hän mietti pikaisesti pari kirousta mieleensä, sitten hän hengitti syvään.. Ja ampaisi sisälle taloon.
"KARKOTASEET!" hän karjaisi heti saatuaan kuolonsyöjän näkyviinsä. Heti tämän kirouksen myötä hänen sauvansa kärjestä purkautui lentävät kahleet, joiden tarkoitus oli sitoa Bellatrix paikoilleen.
Hän ei tässä vaiheessa vielä edes tajunnut kuka siinä naisen jaloissa makasi.

Selvästikkään Bellatrix ei pitänyt Indicon viimeisistä voiman puristuksista. Hän rämähti kuin räsynukke seinääpäin valuen lattialle raajat sikin sokin ja jättäen seinään verivanan. Hän kitui jo lattialla, mutta se ei riittänyt kuolonsyöjälle. Ehei, Indico sai tuntea nahoissaan, miltä Bellatrixin raivo tuntui. Hän ei enää edes jaksanut kirkua. Hän vain sätki lattialla ja toivoi kaiken loppuvan pian. Longbottomeista puhuttaessa hän katsoi Bellatrixia hetken.

Indico ei enää ollut kamalan varma mikä oli totta ja mikä harhaa. Hän oli kuitenkin hämmästynyt harhojensa terävyydestä kun hän kuuli tutun äänen karjahduksen. Hänen näkökenttänsä oli jo sumentumassa kun hän näki miehiä ryntäävän huoneeseen. Näitä oli useampi. Mistä he olivat oikein putkahtaneet? Varmaan Bellatrix vain leikki hänellä. Ehkä lukitilis oli tehnyt jotain. Kaikki kolme olivat kuitenkin kiireisen näköisiä uhkaillessaan kuolonsyöjää sauvoillaan. Indico ei kuitenkaan uskonut näiden olevan todellisia vaan pohti, että se oli siinä. Hän saisi vuoteen Mungosta, jos ei ehtisi vuotaa kuiviin, mikä oli hyvin todennäköistä.

Bellatrix Lestrange kidutti uhriansa ilman armota, tunteina olivat vain ylikiehunut raivo joka sai kidutuskirouksen aikaiseksi. Indico oli Bellan silmissäkin selvästi loppu mutta Bella ei nähnyt sääliä tuota kohtaan. Veripettureita kohtaan kukaan kuolonsyöjä ei ikinä ole nähnyt sääliä vaikkakaan Bella ei näe sitä ketään kohtaan. Sauvan kärki oli tiukasti osoitettuna Indicoon mutta sitten Lestrange tunsi miten joukko ihmisiä tunki hänen varjelum kamaluksensa lävitse. Se meinasi että joku oli jo kutsunut aurorit paikalle! Ei.. hän ei kerkeäisi kiduttaakkaan uhriaan Longbottomien mielentilaan asti. Niitä tuli useampia, ei Bella nyt voinut taistella niin montaa auroria vastaan! Kuitenkin kun hän nosti katseensa Indicosta, karkotaseet lensi jo häntä kohti. Bella otti loitsun vastaan sauvansa kärjellä, täten torjuen sen ja osoitti pikaisesi sauvansa kohti aukkoa. ''Avada Kedavra!'' Jolloinka vihreä, sokaiseva valo sinkoutui säteenä kohti aukkoa josta Gabriel oli kurkistellut. Ei sen tarkoitus periaatteessa ollut edes osua, tai no olisihan se voinut osuakkin eihän sekään Bellaa mitenkään haitannut. Lestrange meni sitten erään seinän taakse jotta Gabriel ei enään saisi tähdättyä noitaa sauvallansa. Mutta sitten joukko muitakin auroreita ryntäsi paikalle, Lestrange mietti erittäin tarkasti miten tämä lähtisi karkuun, pakkohan hänen oli. Hän oli saanut jo tiedon että Feeniksin kilta perustetaan uudestaan. Eräs aurori osoitti sauvansa kohti Bellaa, näemmä se oli ainut aurori joka oli tullut oikeasta paikasta nähdäkseen kuolonsyöjän samantien. Bella osoitti sauvansa kärjen samantien kohti auroria. ''Avada Kedavra!'' Ja vihreä sokaiseva valo osui suoraan aurorin rintakehään joka lensi kuolleena maahan. Bellatrix osoitti sauvansa kohti seinää. ''Pommitus mega!'' Jolloinka kirjaimellisesti koko seinä räjähti kuolonsyöjän edestä säpäleiksi.
''Hahahahahaah!'' Bellatrixin sadistinen nauru kaikui viellä taloon kun tämä hyppäsi ulos talosta ja ennen kuin kukaan kerkesi edes huomaamaan, kuolonsyöjä muuttui mustaksi savupilveksi, ja sinkoutui taivaalle jatkaakseen omaa matkaansa, pakomatkaansa. Pimeän piirto jääden kummittelemaan taivaalle.

Gabrielin kirouksista kumpikaan ei ottanut osuakseen ja pian hän saikin jo sännätä itse karkuun varmaa kuolemaa. Hän ehti juuri ja juuri syöksyä sivuun kedavran myötä ja sen sijaan että kirous olisi ketään tappanut, se räjäytti osan ovenkarmista säpäleiksi.
Gabriel suojautui yhden puoliksi palaneen sohvan taakse ja hetken aikaa keräsi itsensä. Eihän sitä jokapäivä Bellatrix Lestrangeen törmäisi.
Kuultuaan muidenkin löytäneen paikalle, Gabriel ponkaisi takaisin jaloilleen ja tähtäsi sauvansa Bellatrixiin, joka kuitenkin vihreän valon välähdyksen jälkeen sinkosi tiehensä.
"Andrew!" Gabriel älähti mutta turhan myöhään. Bellatrix oli jättänyt vielä yhden ruumiin jälkeensä. Samoin kuin kammottavan hiljaisuuden.
Gabriel laski sauvansa ja toinen paikalla olleista auroreista tarttui Andrewhin sanoen vievänsä miehen pois täältä. Gabriel nyökkäsi ja samassa nuokin katosivat paikalta. Gabriel kasasi itsensä uudemman kerran ja kääntyi nyt ensimmäistä kertaa Bellatrixin varsinaisen uhrin puoleen.
Hän unohti hengittämisen jalon taidon ja se pieni väri, joka hänen kasvoillaan oli käväissyt, katosi silmänräpäyksessä.
"Indico!" hän älähti ja syöksyi naisen luo. Tuo makasi verilammikossa yltäpäältä ruhjeissa ja hädintuskin tajuissaan.
"Voi saatana sun kanssas," mies manasi kun ei muutakaan osannut ja sauvallaan pyrki pahimmat avohaavat tyrehdyttämään ensiavuksi.
"Indico hei," Gabriel komensi läpsäyttäen tuota muutaman kerran kasvoille saadakseen tuon virkoamaan edes hieman, "uskallakin mennä valoa kohti, nainen!"
Samassa yksi auroreista saapui huoneeseen samasta ovesta, josta hän oli vain hetkeä aikaisemmin rynninyt paikalle. Ehkä juuri ja juuri ajoissa.
"Kutsu lääkintävelhot!" Gabriel sanoi, "nopeasti! Hänet on saatava Mungoon!" Mies nyökkäsi ja palasi yhtä nopeasti ulos kuin oli tullutkin.
Gabriel tarttui Indicoon ja nosti tuon ylös. Hän kantoi naisen pihalle talosta saaden palkaksi lähinnä kauhistuneita huudahduksia yleisön joukosta. Gabriel ei noista välittänyt vaan laski naisen nurmikolle mahdollisimman kauas talosta, mutta silti pysyen tarpeeksi kaukana tuosta väkijoukosta.

Tuntui kuin kaikki olisi tapahtunut tavattoman hitaannopeasti. Indico sai osansa niin räjähtävästä seinästä kuin sen puusäleistäkin. Onneksi hän oli maannut, sillä mutuen hän olisi taatusti vainaa. Hänen päässään pyöri ja hän sulki silmäsä vain, jotta se loppuisi. Oikeastaan olisi mukavaa jos kaikki loppuisi. Hän kuuli miesten äänet ja ajatteli keitä he mahtoivat olla.

Yllättäen joku läpsäisi Indicoa. Tuon silmät avautuivat ja hän koetti tarkentaa näköään. Lopulta hän jossain mielensä perukoilla tajusi nimen ja jotain muutakin. ”No en kun sä oot sen tiellä”, Indico mutisi verisin huulin ja hänen päänsä retkahti. Indico karjaisi kivusta kun hän nousi ilmaan. Murtuneita kylkiluita oli muutama ja hän voi niin pahoin. Ulkoilma oli kylmää ja raikasta, mutta Indico ei välittänyt. Hän mutisi omiaan venäjäksi ja katseli jonnekkin muualle. Hän kuuli huutoja ja koetti nähdä, mutta mikään ei tuntuntu tarkentuvan.

”Sisil... Sisil”, Indico alkoi toistaa ja koetti päästä ylös. Hän onnistui kääntämää päänsä ovelle ja näki velhon kepit. Hän muisti sitten, mitä oli tapahtanut ja lysähti takaisin. Tuntui kuin noita ei olisi ollut enää edes kamalasti siinä maailmassa. Hän näki miten lääkintävelhot juoksivat häntä kohti, mutta hän ei tajunnut, että ne olivat häntä varten. Oikeastaan hän ei edes tajunnut näiden olevan lääkintävelhoja. Ne olivat vain juoksevia pisteitä sumussa.

"Niin olenkin," Gabriel vastasi Indicon mutinoihin, "ja tuun aina olee ja sun sietää muistaa se." Ajatuksissaan Gabriel kuitenkin hymyili hieman. Se että Indico tajusi väittää hänelle noinkin.. humoristisesti vastaan, kertoi väkisin siitä että vaikka tuo oli nyt äärimmäisen huonossa kunnossa, ei nainen ollut vielä luopunut toivosta. Tuo selviäisi. Tuon oli yksinkertaisesti pakko selvitä.

Indicon hokiessa jotain nimeä ja pyrkiessä ylös, Gabriel tarttui hellästi tuon harteisiin ja painoi naisen takaisin ruohikkoon. Hän tiesi kyllä kenestä nainen puhui, vaikkei kyseistä Sisiliä tuntenutkaan. Ei ollut vaikea arvata mitä tälläisessä tilanteessa oli tapahtunut.. Eikä Indico itse tainnut asua Godrickin notkossa joten todennäköisesti nainen oli itse vain sivullinen, osunut vahingossa keskelle murhailtaa.
Lääkintävelhojen saavuttua paikalle, Gabriel astui itse hieman sivuun noiden tieltä. Miehet toimivat nopeasti ja paketoivat Indicon niinkuin parhaaksi näkivät. Nostivat tuon paareille ja sen enempiä odottelematta, katosivat kohti Mungoa.
Gabriel jäi seisomaan hetkeksi pihalle katse luotuna siihen veriseen ruohomättääseen, mihin hän oli Indicon laskenut. Hän ei rekisteröinyt olevansa itsekin yltäpäältä naisen veressä, koska sellaiseen ei yksinkertaisesti ollut nyt aikaa.
Talon perustukset alkoivat pettämään ja ikävän narahdus talon suunnalta kertoi että jos talossa olisi ruumiita, nuo pitäisi saada ulos mahdollisimman nopeasti. Paikalle saapui muutakin ministeriön väkeä ja aurorit itse ampaisivat takaisin taloon.
Gabrielin pitäisi vierailla Indicon luona lähipäivinä varmistamassa että tuo tulisi kuntoon. Eiväthän he mitään sydänystäviä olleet, mutta oli heilläkin jo jonkinasteinen ihmissuhde kiitos viikon Ranskan reissun ja parin ikävän koettelemuksen. Ja kuuluivathan he molemmat Kiltaan.

Indico tunsi miten häneen tartuttiin ja miten häntä väänneltiin. Hän valitti tuskissaan, mutta ei tehnyt mitään parantajia vastaan. Hän oli puoli tajuttomana paareilla kun lääkintävelhot ilmiintyivät mungoon. Hän oli seuraavan päivän lähes tajuton ja kukaan ei uskaltanut edes sanoa selviäisikö hän. Hän oli menettänyt reippaasti verta ja parantajat pelkäsivät hänen järkensä puolesta. Kun Indico nukahti hän kiljui tuskissaan ja hereillä hän vain makasi.

Vasta parin päivän kuluttua noita alkoi näyttää siltä, kuin elämällä olisi mahdollisuuksia. Hän heräsi vuoteeltaan ja pyrki varoen istumaan, mutta hoitajanoita esti hänen nousunsa. Indico tunsi olonsa hirveäksi ja hän koetteli päätään ja tunsi toisen silmänsä päällä lapun. Hä oli myös siteitä täynnä ja jokapaikkaa kolotti. Kamalinta oli kuitenkin se, että hänestä tuntui kuin häntä tarkkailtaisi koko ajan.

Parantajat näyttivät tyytyväisiltä noidan fyysisestä kunnosta, mutta he eivät saaneet revittyä tältä sanaakaan ulos. Selvää oli, että potilas oli aiempaa tarkkaavaisempi, mutta he eivät tienneet mitä kohtaan. Hiljaa käytävillä kuiskailtiin Longbottomien nimiä ja pohdittiin, tulisiko Indico joutumaan samaan huoneeseen.

"Pyh ei siitä mitään mielenvikaista tule," Gabriel sanoi eräälle hoitajalle päästyään Mungoon, "jos se on nyt jo hereillä niin kyllä se siitä. Te ette tiedä siitä naisesta mitään. Ei.. En mä vähättele Longbottomeja tietenkään!" Gabriel asteli hoitajan vierellä käytäviä pitkin tuon johdattaessa häntä hieman vastahakoisesti kohti Indicon huonetta. Hän taisi olla ensimmäinen vieras tällä erää, mutta kerran Indico oli herännyt niin miksi odotella? Parempihan se olisi että tuo näkisi edes jonkun tutun ihmisen. Auttaisi sekin ehkä järjissä pysymiseen. Ja no tottakai jonkun pitäisi puhua Indicolle kuin ihmiselle eikä kuin jollekin.. järkensä menettäneelle ameeballe.
He pääsivät huoneen oven eteen ja hoitaja raotti sitä hieman.
"Neidille olisi vieras," nainen sanoi huoneeseen ja Gabriel katseli ympärilleen odotellessaan sisäänpääsyä. Oli jotenkin outoa olla huoneen tällä puolen, menossa katsomaan jotakuta eikä olla se joka makasi vuoteessa. Nyt kun asiaa ajatteli niin kyllä hän mieluummin makasi vuoteessa. Voisi nytkin olla Indicon sijasta siellä sen sijaan että tulisi katsomaan tuota. Parempi se niin päin olisi.

"Kiitos," Gabriel kiitti hoitajaa ja asteli sitten tuon ohi huoneeseen. Indico näytti edelleen kamalalta, ei niin kamalalta kuin paria päivää aikaisemmin, mutta kamalalta kuitenkin. Gabriel ei antanut sen kuitenkaan haitata koska niin, parempi olisi puhua Indicolle kuin ihmiselle. Vaihteeksi. Hoitajat hoitaisivat kyllä haavat mutteivät välttämättä sitä psyykkistä puolta.
"Terve Indico," Gabriel sanoikin hymyillen ja asteli reippaasti sängyn toiselle puolelle vetäen tuolin mukaansa siitä. Hän istuutui tuolille naisen sängyn viereen ja veti sitten viskipullon takkinsa sisuksista vilkaisten ovelle varmistuen ettei kukaan ollut näkemässä.
"Aattelin eka että tuon sulle kukkasia," Gabriel sanoi, "mutta sitten totesin ettet sä ole sellanen ihminen joka kukista välittää.. Toin sitten viskiä. Se on skottilaista ja aika hyvää mielestäni. Parempi ehkä kuitenkin ettet naukkaile sitä nyt ennen kuin pääset veke täältä. Hoitajat ei pidä siitä, voin sanoa." Hän naurahti hieman ja asetti pullon sitten Indicon yöpöydälle.
"Noh.. Mikä on vointi?" hän kysyi kääntyen taas Indicon puoleen.

Indicon katse siirtyi ovelle ja hän kai koetti näyttää ryhdikäämmältä nojatessaan seläntaakse koottuja tyynyjä vasten. Hän näki tutun aurorin harppovan sisään. Hän räpäytti silmiään kuullessaan tervehdyksen ja naisen silmät eivät hetkeksikään hellittäneet katsettaan. Hymyä ei näkynyt mailla halmeilla, kunnes viski tuli näkyviin. Naisen suupielet nytkähtivät hieman. Tämä oli varmasti hänen lempiharhansa siihen asti, tosin... Nainen kohotti kätensä vointi kysymyksen jälkeen ja kosketti Gabrielia varmistaakseen tuon olevan todellinen. Mies oli hyvin kiinteä.

”On sitä paremminkin voitu”, hän totesi karhealla äänellä ja laskeutui takaisin tyynyjen varaan. ”Onko tämä huone tyhjä?” Indico kysyi hyvin yllättävän kysymyksen, sillä hän kuuli ääniä. Hän tiesi, että kiltaa olisi varoitettava eikä halunnut ylimääräisten kuulevan. Noidan ilme kertoi, ettei hän vitsaillut. Lukitilis oli tehnyt todella häijyä hänen päälleen ja kidutuskiroukset ja komennuksetkaan eivät auttaneet. Noita sormeili viskipulloa ja hymähti itsekseen. Hän tiesi, että Gabriel oli pelastanut hänet viime hetkillä. Oli kuitenkin vaikeaa kiittää siitä.

Indicon kurottaessa häntä kohti, Gabriel kohotti hieman kulmaansa hämmentyneenä mutta ojensi sitten kätensä tuolle. Jos hoitajat eivät olisi valaisseet häntä naisen tilasta edes hitusta, hän olisi ehkä oudoksunut tätä käytöstä enemmänkin. Gabriel piti naisen kädestä kiinni sen hetken kun tuo itsekseen totesi hänen olevan oikeasti siinä ja tuon irrottaessa otteensa, Gabriel veti kätensä takaisin syliinsä.
Vastausta seurasi kysymys, jonka myötä Gabriel vilkaisi ympärilleen kuin varmistuakseen siitä mitä oli naiselle vastaamassa. Tottakai huone oli tyhjä heitä kahta lukuunottamatta, mutta.. Kai Bellatrix sitten oli hoitanut hommansa kunnolla ja Indico oli nyt erimieltä hänen kanssaan.
"Joo, ollaan ihan kahdestaan," Gabriel vastasi kääntäen katseensa Indicoon. Hän oli huolissaan naisen voinnista, tottakai oli. Mutta hän ei antanut sen näkyä sen suuremmin ulospäin, koska halusi tosiaan kohdella Indicoa kuin ihmistä eikä mitään hullua. Tuo ei ollut hullu, vain kovia kokenut sodan uhri.. Joka nyt tarvitsi rohkaisua sen sijaan että mieltä lannistavat hoitajat vain puhuisivat tuolle kuin millekin älykääpiölle. Gabrielin ei nykyään tarvinut juuri muuta tehdä kuin katkaista varpaansa ja hänelle puhuttiin samalla tavalla. Se tosin johtui siitä että hän vietti täällä rutkasti enemmän aikaa kuin Indico koskaan.. Luojalle kiitos siitä.
Gabriel ei kysynyt Indicolta halusiko tuo puhua tai sanoa jotakin tai miksi tuo oli kysellyt huoneen tyhjyydestä. Jos Indico halusi puhua, tuo saisi puhua ihan rauhassa ja ajan kanssa. Hänellä olisi aikaa, eikä puhumaan patistaminen olisi muutenkaan varmaan auttanut.
"Haluatko jotain juotavaa?" Gabriel kysyi sen sijaan, "viskiä en nyt tarjoa mutta.. vettä tulee hanasta?"

Noita nyökkäsi tyytyväisen näköisenä ja katseli huonetta. Äänet vaimenivat hieman ja hän rentoutui vähän. Hän unohtui hetkeksi ajatuksiinsakkin ja käänsi katseensa hitaasti Gabrieliin tuon puhuessa. ”Joo. Äläkä tunge mitään samperin pilliä siihen”, Indico totesi ja irvisti sille ihmeelliselle nokkamukille mitä hänelle oli tyrkytetty. Hän ei ollut sanonut mitään, sillä hän ei ollut halunnut puhua tyhjille ja hän ei aina edes tajunnut hoitajien olevan siellä.

Saatuaan vesilasin Indico joi melko ahnaasti. Hänen äänensä selkeytyi huomattavasti. ”Minä tarvitsen sinua varoittamaan kiltaa”, hän sanoi hitaasti ja kosketti lapun peittämää silmäänsä. ”Bellatrix... hän tietää että kilta kokoontuu. Hän ei tainnut saada selville mistä, vaikka yritys oli kova”, Indico mutisi viimeisiä sanoja ja tuijotti hetken kauemmas ja toiseen tilaan. ”Hän on mielipuolisempi kuin aiemin. Taitava.... Minä en aivan päässyt karkuun”, Indico myönsi ja katsoi Gabrielia ilme haudan vakavana: ”Kerro Dumbledorelle, että olen pahoillani. Kiltan yllätys on menetetty”, noita sanoi ja näytti masentuneelta. Häntä suoraan sanoen söi se, että juuri hänestä nämä tiedot oli saatu revittyä. Hän tunsi pettäneensä killan ja sen jäsenet. Tosin jos Mungusia olisi kidutettu edes sadasosaa siitä, mitä Indicoa tuo olisi varmaan laulanut kaikki jäsenetkin julki.

Gabriel vilkaisi Indicoa virnistäen tuon tokaisulle ja nousi sitten ylös hakeakseen tuolle juotavaa. Kaipa huoneen vessassa olisi jotain tavallisiakin mukeja. Niinhän siellä olikin ja Gabriel täytti kaksi lasia kylmällä, raikkaalla vedellä palaten sitten Indicon luo. Hän ojensi toisen laseista naiselle, muttei ehtinyt edes harkita omastaan hörppäämistä kun tuo oli jo tyhjentänyt omansa.
"Lisää?" hän kysyi ja ojensi lasiaan naiselle ottaen tuolta tyhjän takaisin.

Gabriel täytti toisen laseista uudemman kerran ja palasi sitten paikalleen siihen tuolille. Hymy hänen kasvoillaan katosi väkisinkin Indicon uutiset kuullessaan. Jos Bellatrix tiesi Killasta, niin tiesi pian tuon herrakin. Se oli varmaa! Bellatrix tuskin pimittäisi moista tietoa herraltaan.
Gabriel pudisti hieman päätään Indicon kerrottua ettei Bellatrix ollut saanut tietoonsa missä Kilta kokoontui. Hänen käsityksensä mukaan Dumbledore oli Killan salaisuudenhaltija ja sen tähden kukaan muu ei pystyisi sitä paikkaa paljastamaan vaikka haluaisikin. Ei niin kauan kunn Dumbledore oli elossa. Tai niin Gabriel oli ainakin käsittänyt.
"Bellatrix siis tietää Killan olemassaolosta muttei muuta?" Gabriel varmisti Indicon hiljennyttyä.
"No.. Kai se olisi ennemmin tai myöhemmin paljastunut muutenkin," hän lisäsi ja hymyili hieman rohkaisevasti Indicolle. Enempää odottelematta, hän teki niinkuin Indico pyysi. Hän nousi ylös ja parilla sauvan pyöräytyksellä sai aikaan hopeisen, pienikokoisen suden loikkimaan pitkin lattioita. Se pomppasi sängylle ja katsoi Gabrielia vähintäänkin odottavasti.
"Bellatrix Lestrange hyökkäsi Indicon kimppuun. Vold.. Voldemort tietää luultavasti Killan olemassaolosta. Indico on pahoillaan ja minä myös." Gabriel suoristautui ja samassa susi ampaisi avoimesta ikkunasta pihalle ja katosi. Gabriel katsoi hetken sutensa perään ja istuutui sitten takaisin tuoliinsa.
"Sinä taistelit rohkeasti, Indico," hän sanoi, "älä syytä itseäsi tapahtuneesta. Kuka tahansa olisi murtunut Bellatrixin edessä."

Indico nyökytti janoisesti lisävedelle. Hän joi kaksi lasia ja tunsi elämän palaavan itseensä. Hän todellakin vihasi nokkamukeja. Ei hän ollut mikään kaksi vuotias, itseasiassa hänet oli aina opetettu juomaan mukista. Keskustelu sai kuitenkin synkemmän suunnan.
”Ei, ellei entisillä killan jäsenillä ole kamalasti merkitystä”, Indico vahvisti ja hieraisi otsaansa. Hänen päätään särki nykyään todella helposti. Hän unohti kuitenkin säryn kun näki Gabrielin suojeliuksen. Hän ei voinut olla hymähtämättä sille ja oli outoa, kuinka se ei painanut mitään vaikka oli käytännössä naisen jalkojen päällä.

Noidan katse oli kalsea kun Gabriel koetti piristää häntä. Noita ravisti kevyesti päätään. ”Longbottomit eivät murtuneet. Minä murruin heti kun silmiä alettiin kaivelemaan ja minä häpeän sitä. Minä vannoin jo vuosia sitten uskollisuuttani Dumbledorelle ja nyt minusta tuntuu kuin olisin pettänyt hänet. Lisäks ise akka tuhosi minun sauvani”, Indico totesi ja hamuili ympärilleen. ”Minua ahdistaa olla ilman aseita tai mitään täällä”, hän myönsi ja laski päänsä tyynyhin. ”Toisaalta se on varmaan hyvä kun kuulen ääniä ja näen kuolleita, jotka eivät edes voi olla aaveita”, noita totesi ja katseli huoneen nurkassa olevaa varjoa ja käänsi päänsä Gabrielin puoleen. ”Tarpeeksi minusta. Kerro mitä sen jutun jälkeen tapahtui?” hän uteli ja tarkkaili velhoa. Hänellä oli epämääräisiä muistikuvia viimeisistä hetkistä, mutta ei niinkään yhtä ja selkeää.

Longbottomeihin vetoaminen sai Gabrielin huokaisemaan ja kohauttamaan hartioitaan. Niin kai se oli.. Eivät Longbottomit olleet sortuneet, mutta siihen voipi olla monen monituista syytä.
"Kuten sanoin, älä syytä itteäs siitä," Gabriel toisti Indicon kerrottua sauvastaan, "koska kukaan muukaan ei syytä. Longbottomit eivät ehkä antaneet periksi, mutta monet mahtavat velhot antoivat. Sitäpaitsi se että Bellatrix tietää että Kilta on olemassa.. Mitä se muuttaa? Se akka ei tiedä missä me ollaan, mitä me tehdään ja kuinka paljon meitä on. Dumbledore sanoo varmasti nää samat sanat sulle, mutta vaan vakuuttavammin koska sillä on pitkä valkonen parta ja silmälasit." Gabriel virnisti hieman yrittäen saada Indicoa edes aavistuksen paremmalle päälle vaikkei siitä tainnut mitään tullakaan.

Indicon kertoessa ahdistuksestaan ja aaveista, Gabriel vilkaisi hieman ympärilleen vaikkei hän tietenkään mitään nähnyt ja tosiaan, mielessään oli kiitollinen että Indicolla ei ollut aseistusta. Jos olisi niin huone olisi täynnä ruumiita, hänet mukaan lukien..
Silti oli hieman outoa kuulla Indicon tunnustavan moisia asioita hänelle vaikka tuo oli Ranskan reissun aikana ja sen jälkeen tehnyt selväksi että yksityiset asiat olivat yksityisiä ja niin edespäin. Eikä sinänsä, Gabriel jos kuka ymmärsi sen.
Indicon vaihdettua aihetta, Gabriel käänsi katseensa tuohon ja mietti hetken.
"Saatiin kahvihuoneeseen kunnon pöllötulva jotka kaikki kertoi että Godrickin Notkossa tapahtuu jotain kamala," hän aloitti, "sitten tehtiin hyvin pikainen suunnitelma ja viisi meistä paineli paikalle. Mä kiersin talon ja tulin siitä ovesta sisään joka vei parahiksi siihen huoneeseen missä te olitte. Bellatrix pakeni välittömästi hoksattuaan meidät.." Gabriel piti tauon ja mietti hetken kaatunutta Andrewta.
"Lähetin yhden hakemaan lääkintävelhoja," hän jatkoi unohtaen koko Andrewn. Ei Indicon nyt tarvitsisi tietää kuolleista auroreista.
"Kannoin sut pihalle sieltä," hän sanoi, "ja sitten ne otti ja vei sut Mungoon. Oot ollu täällä nyt pari päivää. Mä palasin taloon muiden kanssa tutkimaan ja etsimään mahdollisia muita uhreja. Tyhjennettiin talo, ministeriöstä tuli unhoituttajia ja he hoitivat jästiyhteisön muistot tapahtuneesta joksikin.. pommi-iskuksi tai jotain."

Vasta kun Albus itse antaisi Indicolle anteeksi, nainen kykenisi hengittämään paremmin. Hän kuitenkin nyökkäsi vastentahtoisesti. Hän myös tunnusti omat pelkonsa, mutta ei hän sillä hetkellä vielä ajatellut edes normaalisti. Toisaalta kaikki unohtui kun hän kuunteli Gabrielin kertomusta, miten Aurorit olivat paikalle saapuneet. Hä nyökytti pienesti päätään.
"Te tulitte viime hetkellä", noita totesi ja sipaisi hiuksia korvansa taakse.

Varovaisesti Indico kohottautui istumaan paremin ja älähtäen piteli kylkeään hetken. "Kun minä saan sen akan käsiini näytän sille mistä...." nainen mutisi ja sai itsensä istumaan paremmin. "Sam on muuten pistänyt minulle paketteja, tai niin ainakin luulen. En ole juuri voinut syödä", hän kertoi ja muisteli miten hoitajat olivat ehkä asiasta kertoneetkin. "Kiittäisitkö häntä? Se pieni nainen kyllä hämmästyttää mua aina uudelleen", agentti totesi hymähtäen ja kohensi varoen tyynyjä. "Kannattaa varmaa sanoa, ettei niitä pöllöjä kannata leivoksin rasittaa", hän sanoi ja painui tyynyjen varaan takaisin.

Hoitaja kolkutti oveen ja pisti päänsä sisään. "Gabriel, Indico taitaa tarvita lepoa", tuo totesi ja noita äytti ärsyyntyvän tästä. Hän nieli kuitenkin sanansa ja tarkisti Gabriein kasvoilta, että tuo oli todellinen.

Gabriel hymyili hieman Indicon uholle ja katseli sisimmässään huolestuneena kuinka noita raahautui parempaan asentoon. Hän toivoi sydämestään ettei Indico ihan heti törmäisi Bellatrixiin, vaikka nyt kun nainen oli niin raivoissaan niin siitä taistosta saattaisi tulla hyvinkin eeppinen. Mutta ehkä Indico tarvitsisi kunnolla toipumisaikaa.. ja takapiruja varmistamaan että jos alkaa näyttää huonolta, tuo saisi apua. Sitä hän ei tosin missään tapauksessa Indicolle menisi sanomaan, koska piti päänsä sen hetkisestä olinpaikasta sen sijaan että se olisi pitkin seiniä.
Indicon puhuessa Samista, Gabriel naurahti ja nyökkäsi. Kun Sam oli kuullut Indicosta edes sen verran että tuo oli Mungossa, paketteja oli alkanut sadella. Enempää Gabriel ei sitten olisi millään halunnut kertoa, mutta tottakai se pieni nainen sai hänestä totuuden ulos. Ainakin niin pitkälle että hän sanoi Indicon ja Bellatrixin ottaneen yhteen. Ei mitään muuta. Ja sekin oli ollut liikaa.
"No enhän minä nyt voi sille sanoa että ei kantsi lähettää enää paketteja," Gabriel sanoi naurahtaen, "se nainenhan itkee viikon kun luulee joko ettet sinä pidä niistä.. tai että olet vihainen sille.. tai että leivokset olivat huonoja." Hän virnisti hieman ja samassa oveen koputettiin. Hoitaja kehotti häntä nätisti poistumaan. Gabriel nyökkäsi tuolle.
"Sitäpaitsi on hyvä että joku muu pitää hoitajien taukotuvan leivoksissa vaihteen vuoksi," Gabriel lisäsi Indicolle naurahtaen hieman, "yleensä se olen nääs minä." Hän nousi seisomaan ja teki jo lähtöä. Hän vei tuolin paikalleen ja kääntyi sitten vielä Indicon puoleen.
"Yritä saada levätyksi," hän sanoi ja hymyili sitten, "ja jos kyllästyt puhumaan tyhjille seinille ni pistä pöllöllä. Ei kukaan huomaa jos mä karkaan paperisodasta sun kaa turisemaa." Sen sanottuaan hän kääntyi rykäisseen hoitajan puoleen ja paineli kättään heilauttaen pihalle huoneesta. Toivottavasti hän oli saanut Indicon nyt edes hieman rauhoittumaan ja piristymään.

Gabriel kertoi Samista ja lopulta Indico heltyi. ”No... anna tulla. En mä kehtaisi katsoa sitä silmiin jos loukkaisin”, nainen totesi ja päätti vaatia itselleen herkkuja, jotka hänelle lähetettiin. Hän nyökytti vain päätään hoitajien kohdalla ja virnisti Gabrielille. Tuo tosiaan vietti paljon aikaa Mungossa.

Mies teki lähtöä ja Indico vilkaisi hoitajaa. ”Joo. Mä pistän. Samille terveisiä”, hän sanoi ja jäi katsomaan Gabrielin perään. Hoitaja hössötti hänen ympärillään ja kehui puhumista. Pian tuo katui sitä, sillä Indico oli hivenen äksy kun hänelle lässytettiin. Hoitajat oppivat nopeasti, että potilaalle lässyttäminen oli viimeinen asia, mitä kannatti tehdä. Lisäksi hän alkoi saamaan omia leivopakettejaan jo huoneeseenkin saakka.