Heikkouden myöntäminen on suurinta rohkeutta

21.1.1996
Sunnuntai

Indico oli maannus Mungossa jo useamman päivän. Hän olisi jo ollut menossa kotiin, mutta hänen haavansa aukeilivat helposti ja lisäksi parntajat olivat huolissaan hänen päästään. Ainoa hyvä juttu koko hommassa oli ollu Samin ilmaiset leivokset ja tuo oli aina myös ottanut hetken kirjoittaakseen hänelle. Se merkitsi Indicolle aika paljon, sillä muuten hän oli lähes koko ajan yksin. Hänen normaalit vierailijansa olivat jästejä, eivät taikaväkeä.

Muutamapäivä sitten Gabriel oli tehnyt Indicolle palveluksen lähettämällä suojeliukse, joka oli lyhyesti kertonut kaiken tapahtuneen. Se painoi noitaa yhä, vaikka hänelle oli vakuuteltu, että hän oli kestänyt urheasti. Indico oli uskollinen, jos ei mitään muuta. Hän ei ikinä olisi pettänyt ketään ystävistään ja nyt hän tunsi tehneensä niin. Lisäksi hän huolehti Albuksen mielipiteestä, sillä velho oli aina ollut hänelle inspiraation lähde. Jos Indico yltäisi elämässään murto-osaan siitä, mitä killan perustaja oli tehnyt... Hän kuolisi todella onnellisena.

Hoitaja kolkutti oveen saaden Indicon havahtumaan omista maailmoistaan. "Sinulle on vieras", noita ilmoitti ja avasi oven kunnolla. Indico taas kampasi itsensä istumaan ryhdikäämmin ja sipaisi hiuksiaan. Hän ei ollut kyllä kutsunut Gabrieliakaan kylään, joten hän oli ihmeissään siitä, että joku edes tiesi hänen olevan siellä. Tosin kun hän näki kuka astui sisään hän luuli näkevänsä tuttuja harhoja. Tosin hoitajakin katsoi suoraan velhoa, joten ei tuo voinut olla pelkkää mielikuvistus. "Dumbledore..." Indico onnistui toteamaan hölmistyneen näköisenä ja vilkaisi hoitajaa, joka naurahtaen totesi: "Et sinä kultaseni harhoja näe nyt". Sen sanottuaan hän sulki kohteliaasti oven jättäen häpeästä pienenevän Indicon mahtavimman velhon kanssa samaan huoneeseen.

//Dumbledore tänne näin~ ♥ //

Myös Dumbledore oli kuullut mitä oli käynyt. Huoli painoi vanhaa velhoa, ja kilta sekä kuolonsyöjät olivat olleet hänen mielessään tavallista useammin. Kilta oli jälleen koossa - mutta kuinka paljon kuolonsyöjät siitä tiesivät? Viimeisin hyökkäys ja se mitä Indicolle oli käynyt olivat asioita jotka kuuluivat ottaa vakavasti.

Kiireidensä vuoksi ei Dumbledore ollut juurikaan viime aikoina kerennyt ajattelemaan vierailua Mungossa. Indico oli kuitenkin ollut vanhan velhon mielessä päivittäin, eikä hän missään nimessä syyttänyt naista. Jokainen kiltaan liittynyt tiesi riskit, mutta siltikin Dumbledore tunsi olevansa vastuussa tapahtuneesta. Olisiko hyökkäyksen voinut jotenkin estää? Olisiko hänen pitänyt tehdä jotain toisin?

Tänä aamuna rehtori oli kuitenkin saanut kansliaansa kirjeen Mungosta, jossa kerrottiin Indicon olevan sen verran hyvässä kunnossa, että kestäisi vierailun tuoman rasituksen. Tästä huojentuneena oli velho lähtenyt matkaan; Hän oli matkustanut Lontooseen tuota pikaa ja saapunut Mungoon. Hänet oltiin ohjattu suorinta tietä Indicon sairashuoneeseen ja nähtyään nuoren noidan kunnon, tunsi velho pistoksen omassatunnossaan.
"Hyvää päivää, Indico", Dumbledore asteli rauhallisin askelin sairasvuoteen edustalle ja istuutui pienelle tuolille. "Kuinka voit?", velho katseli noitaa ja kaivoi kaapunsa taskusta pienen suklaarasian, "otaksun että nämä piristäisivät sinua näinä synkkinä aikoina", hän vielä lisäsi ja asetteli rasian pienelle pöydälle.

Indico räpäytteli silmiään parikertaa ennen kuin nojautui enemmän tyynyjä vasten. Hän oli hivenen hölmistynyt ja vasta tervehdyksen kuullessaan hymyili hieman. Hänestä oli outoa nähdä Dumnledore siinä ankeassa huoneessa, jonka pöydällä oli vesikannu ja Gabin tuoma viskipullo sekä Samin lähettämä leivosrasia. ”Olen minä parempiakin päiviä nähnyt”, Indico totesi ja katseli vanhaa velhoa. Hän katsoi suklaata hymyillen: ”Kiitos. Minä voinkin hyödyntää suklaata kun nämä ruuat alkavat tökkimään”.

Indico paransi vielä hieman asentoaan varoen ja katsoi sitten vakavana Dumbledorea. ”Olen hirvittävän pahoillani Dumbledore”, noita sanoi ja katsoi velhoa suurin ruskein silmin harvinaisen peittelemättömästi. Yleensä Indico kontrolloi täydellisesti itseään jokaista hiustaan ja kulmakarvaansa myöten. Nyt hän oli kuitenkin nähnyt harhoja, nukkunut niin vähän, että hän näytti siltä kuin saattaisi vain kaatua kuorsaten hetkenä minä hyvänsä. ”Minä en ikinä olisi halunnut pettää kiltaa. Sinä tiedät, että se on minun perheeni. Tällä hetkellä minä olisin mieluummin Longbottomien huonetoverina, kuin kantaisin tätä syyllisyyttä”, hän sanoi ja nypläsi peittoa. Hän oli ollut heikko kun eniten lujuutta oli tarvittu. Hänet oli lisäksi koulutettu aivan eri tavoin kuin normaalit kiltalaiset. Hän tiesi fyysisen kivun hyvin, mutta kidutuskirous... Se löi uudelle tasolle koko kipu sanan.

Dumbledoren kasvoille ilmestyi raskas katse. Velho huokaisi syvään, punniten hetken sanojaan, kunnes kohotti vakavan katseen noitaan: "Minä en syytä sinua tapahtuneesta. Kukaan ei syytä, sillä jokainen kiltalainen tietää riskinsä."
Dumbledore vastasi Indicon katseeseen lempeästi. Hän ei missään nimessä syyttäisi Indicoa, eikä toivoisi kenellekään samanlaista kohtaloa kuin Longbottomeille, ja hän tiesi ettei Indico koskaan pettäisi kiltaa. Indico oli alusta lähtien ollut hyvin lojaali Dumbledorelle, ja Dumbledore luotti nuoreen noitaan. Hän tiesi että Indico katkoisi mielummin vaikka päänsä, kuin paljastaisi liikaa tietoja Feeniksin killasta. Indico oli yksi jäsenistä joiden lojaaliutta hän ei epäilisi hetkeäkään.

"Kukaan meistä ei ole voittamaton. Rohkeimmallekin noidalle tulee aika jolloin hänen on kohdattava heikkoutensa ja niistä selviäminen vahvistaa meitä", Dumbledore sanoi rauhallisesti. Hän oli hetken vaiti, puntaroi Indicoa katsellaan, kunnes jatkoi rauhallista puhettaan, mutta ääneen ilmestyi jälleen pieni vakavuus.
"Sinä tiedät, että luotan sinuun. Olet yksi luottokiltalaisistani. Mutta halusitko kertoa minulle", Dumbledore katsoi Indicoa, "kuinka paljon sitä kerroit killasta kuolonsyöjille?" Tämä oli kuitenkin asia, jonka Dumbledoren kuului ottaa huomioon. Dumbledore ei epäillyt, että Indico olisi kertonut killasta likaa, tai kovin tärkeitä asioita, mutta se että kuolonsyöjät ylipäätään tiesivät killasta, oli asia joka nostatutti Feeniksin killan toimissakin entisestään varovaisuutta. Mikäli Dumbledore olisi ajantasalla kuolonsyöjien tiedoista kiltaa koskien, kykenisi hän tekemään välttämättömiä varotoimia Feeniksin killan ja killan jäsenien hyväksi. Velho ei halunnut että yksikään jäsenistä joutuisi enää kärsimään hänen oman varomattomuuden vuoksi.

Hyvä kun taisteluissa kouriintunut Indico ei purskahtaut itkuun kun Dumbledore sanoi ettei syyttänyt häntä. Hän todella oli syyllistänyt itseään ahkerammin kuin kukaan muu. Hän vain nyökytti päätään Dumbledoren sanoille ja laski katseensa. Hän oli rohkea kuten tupansa leijona, joten heikkouden osoittaminen oli hänelle varsin haasteellista.

Velhon äänensävy oli vakava ja noita tuntui skarppaavan hieman. Hän tuijotti velhoa kun tuo puhui ja vasta kun tuo esitti pyyntönsä Indico räpäytti silmiään. ”Minä en itse varsinaisesti kertonut. Bellatrix osasi tunkeutua päähäni. Hän pääsi lähinnä käsiksi hetkiin, joita en halua muistaa. Onnistuin puskemaan hänet ensimäisellä kerralla ulso ilman mitään, mutta toisella kerralla hän näki vanhan kokoontumispaikkamme sisältä välähdyksiä. Sen kerran kun onnistuin naurattamaan Villisilmää, Siriuksen moottoripyöränsä selässä ja kun olin Longbottomien luona... sen noidan käsittelyn jälkeen. Sitä ak... noitaa kiinnosti kyllä kamalasti kaikki kiltaan liittyvä, mutta sain hänet suuttumaan minulle, jolloin hän ei niinkään enää keskittynyt minun kuulusteluuni”, Indico puhui selkeästi vaikka hänen silmänsä vilkuilivat nurkkaa. Hän oli näkevinään Joshin siellä. Hän hieraisi peittämätöntä silmäänsä ja totesi: ”se nainen on hullumpi kuin kuvittelin. Minä olen tavannut useita jästien joukossa riehuneita massamurhaajia, mutta yksikään ei ollut niin mielipuolinen ja vahva. Hän todella osaa lähes kaikki herransa temput”. Indico myönsi, että Bellatrix oli häntä vahvempi taikuudessa.

Dumbledoren kuunnellessa Indicoa, oli miehen otsaan ilmestynyt pohtiva ryppy ja Indicon lopetettua, Dumbledore nyökkäsi ymmärtäväisesti. Voldemort kyllä osasi kouluttaa lemmikkinsä ja oli onnistunut siinä ilmeisen hyvin. Bellatrixin hulluus oli tuttua Dumbledorelle, ja naisen nimi sai Dumbledoren mieleen Longbottomien surullisen kohtalon, eikä hän olisi halunnut että yksikään killan jäsenistä joutuisi enää kärsimään kyseisen kuolonsyöjän toimesta. Oli suorastaan ihme että Indico oli päässyt noinkin vähällä.
"Bellatrix on hyvin vahva noita ja hyvin lojaali Voldemortille", Dumbledore sanoi pohtivana ja siirsi vakavan katseensa killan jäseneensä, "Meidän kuuluu siksi noudattaa äärimmäistä varovaisuutta."
"Tulemme todennäköisesti pitämään uuden killan kokouksen sairaalaolo aikanasi", Dumbelode jatkoi ja vilkaisi Indicoon syrjäkaren, pienen hymynkareen ilmestyen velhon suupieleen, "Älä huoli, tulemme pitämään sinutkin ajantasalla." Vaikka killan kokous olikin välttämätön, olisi myös Indicon parantuminen tärkeää, mutta Indicon tuntien nuori noita ilmestyisi kokoukseen vaikka pääpaketissa. Ja vaikka Indicon kuuluikin nyt vain levätä ja kerätä voimiaan Mungon hyvässä hoidossa, oli Indicon itsepäinen sitkeys ja suuri lojaalius myös asioita joita Dumbledore arvosti hänessä hyvin paljon. Ei ollut koskaan pelkoa etteikö Indico ilmestyisi killan kokouksiin, sillä nainen oli todellakin antanut sydämensä Feeniksin killalle.

Dumbledore kuulosti hieman Villisilmältä todetessaan, että heidän tulisi olla äärimäisen varovaisia. Indico kuitenkin nyökkäsi, kyllä hän tiesi koska oli syytä pitää pää matalalla. Albus kertoi myös kilta kokouksesta ja hymyili ohimennen. Indico arvasi mitä herra ajatteli. ”No ilmottakaa edes päivä kun pidätte sen. Minä haluan pois täältä. En ole koskaan pitänyt sairaaloista. Kun loukkaannun töissä joudun jäämään niihin kun en voi parantua maagisesti”, hän tuhahti ja mulkaisi nokkamukia. Häntä ärsytti todella olla passattavana. ”Ajattelin tosin, että kiusaan Siriusta pari päivää ennen kuin opin erottamaan mikä on totta ja mikä ei. Jos Gabriel kertoi niin minä näen tällä hetkellä ihmisiä, joiden pitäisi olla kuolleita. Luulen, että muistojeni kaivelu aiheutti sen”, noita totesi ja vilkaisi jälleen yhteen nurkkaan, jossa hänen silmissään seisoi joku.
”Saisiko olla muuten pullaa? Samantha Slayer lähettää minulle päivittäin jotain”, noita kysyi ja tarjosi vaaleanpunaisesta laatikosta Dumbledorelle vadelmapullia. Ne olivat olleet todella makoisia. ”Tarjoisin viskiäkin, mutta jos tuo pullo näkyy avattuna hoitajat pistävät minut samaan huoneeseen sen Lockhartin kanssa”, Indico totesi naurahtaen.

Hoitajat olisivat taatusti voineet kertoa Albukselle, että Indico oli hankala. Hän oli ensinnäkin hieman vainoharhainen, nukkui vähän ja äyskähti helposti sillä hetkellä. Toisaalta hän myös osoitti ihailtavaa rohkeutta aina kun häntä hoidettiin ja teki yhteistyötä parantumisensa eteen, vaatien vain jokainen päivä ulospääsyä.

Dumbledoren kasvoille levisi lämmin hymy ja tämä naurahti. Indico oli todentotta yksi niistä henkilöistä jotka tekisivät kaikkensa työnsä eteen. Eikä Dumbledore ollut tälläkään kertaa erehtynyt Indicon suhteen - noita todentotta halusi sairaalasta pois.
"Sinun kuuluisi nyt vain levätä. En haluaisi saada Mungon henkilökuntaa kimppuuni, mikäli huolisin sinut kokouksiin tuossa kunnossa", Dumbledore hymyili edelleen lämpimästi ja katsoi Indicoa kulmiensa alta muka toruvasti.

Dumbledoren katse terävöityi ja velho katsoi noitaa vakavana ja punniten, kun Indico mainitsi hänen näkevän kuolleita. Gabriel oli maininnut asiasta ja Indicon epäilykset osuivat yhteen Dumbledoren kanssa. "Mitä todennäköisemmin", rehtori sanoi, "Kipeät muistot usein nousevat pintaan ensimmäisinä ja niiden kaivelu voi olla kohtalokasta", Dumbledore tarkkaili noitaa katseellaan. Hän luotti Mungon henkilökuntaan, ja tiesi että kuolleiden näkeminen katoasi todennäköisemmin ajankanssa ja hyvällä hoidolla, mutta oireet oli silti otettava aina vakavasti.

Kuten Indico oli arvellut, olivat Mungon hoitajat pitäneet Dumbledoren ajantasalla Indicon tilasta. Hän oli tietoinen Indicon univaikeuksista ja vainoharhaisuudesta, ja juuri siksi rehtorista olikin parempi että noita pidettiin osastolla mahdollisimman pitkään. Mikäli Indicon kuntoutus keskeytettäisiin liian aikaisin, voisi seuraukset olla pahoja ja vainoharhaisuus jäädä yhtä pysyväksi kuin Vauhkomielelläkin.

Indico tarjosi rehtorille vadelmapullia, mikä sai rehtorin kohottamaan kulmiaan yllättyneen tyytyväisenä. "No mutta, tietysti", Dumbledo myhäili ja otti yhden pullan rasiasta. Indico oli kertonut Samanthanin lähettävän aina jotain, mistä Dumbledore oli tyytyväinen; kun ystävät muistaisivat Indicoa päivittäin, ei Indicokaan tuntisi itseään hylätyksi vaikka sairaalassa joutuikin olemaan.
Dumbledoren kasvoille levisi pieni hyväntahtoinen virne Indicon viskikommentin myötä. Velho nyökkäsi samalla kun haukkasi palan vadelmapullasta. "Ja minä saisin mitä pikemmin porttikiellon Mungoon, jos sinä olisit avannut viskipullosi läsnäolessani", Dumbledore tuumi.

Indico naurahti kun Dumbledore päätteli saavansa vihaisen parantaja lauman niskaansa, jos hänet päästettäisiin kokoukseen. Niinhän se varmasti olisi ollut. Tosin he puhuivat vakavasti hänen oireestaan ja hetken Indico katseli nurkkaa, jossa hänen entinen rakkaansa irvisti hänelle. ”No... Niin kauan kuin minun ei tarvitse katsella veljeäni olen suhteellisen tyytyväinen”, hän sanoi ja ravisteli päätään. Hän oli kieltänyt perheelleen kertomisen jyrkästi, sillä hän ei halunnut nähdä näistä ketää.

Pullat toivat ilman onneksi keveämmäksi, kuin Sam itse olisi huoneeseen marssinut. Indico ei itse kyllä tarttunut ruokaan, sillä hän ei ollut kovinkaan innokas syömäri vielä. ”Sam todellakin tietää miten piristää päivää”, noita vain totesi katsellessaan Dumbledorea pullasen kanssa. Hän kyllä tiesi velhon mieltymyksen makeaan.

Molemmat virnistelivät kun puhe siirtyi viskiin. ”No... Tuskin he kehtaisivat sitä vielä tehdä”, noita totesi naurahtaen. Hän tunsi olonsa rauhalliseksi kun Dumbledore oli siinä lähellä. Voldemort pelkäsi kyseistä velhoa, joten kukaan ei taatusti tulisi hänen kimppuunsa nyt. ”Ministeriö on muuten yhä pysynyt uskollisena typeryydelleen. Onko sitä bussi poikaa vieläkään vapautettu?” Indico kyseli kun hänen katseensa osui päivän profeettaan. Sen vieressä lojui normaali jästilehti, jota Indico luki tarkasti joka aamu.

Dumbledore maisteli valdelmapullaansa ja hymähti lämpimästi. "Et kykene kuvittelemaankaan kuinka temperamenttinen ja potilaistaan huolehtiva parantaja esimerkiksi madame Smith osaa ollakaan. Hän on jo kerran uhannut minua porttikiellolla ja uskon, että tällä kertaa hän toteuttaisi uhkauksensa", velho hymyili noidalle vaalean partansa takaa.

Kun Indico otti puheeksi Taikaministeriön, Dumbledore nyökkäsi lyhyesti vastaukseksi. "Pelkäänpä että häntä ei ole vieläkään vapautettu", Dumbledore myönsi huokaisten raskaasti, "Vanha Cornelius on menettämässä otettaan ja niin pahoin kuin pelkäänkin, on hän tekemässä jälleen suuren virheen." Totisesti, Cornelius Toffee oli viime aikoina tehnyt vääriä siirtoja ja suuria virheitä Taikaministeriön sisällä. Dumbledore oli yrittänyt puuttua asioihin, mutta turhaan - Toffeen päätä ei kääntäisi itse pirukaan.
"Hänen tyylilleen sopivasti, peittelee hän vieläkin totuutta ja uskottelee kaiken olevan yhä kunnossa", Dumbledore jatkoi ja velhon silmistä huomasi tietynlaisen rasittuneisuuden Toffeesta puhuttaessa. Taikaministeri oli menettämässä otettaan ja tästä oli tullut viime aikoina hyvinkin vainoharhainen. Viime vuonna, kun Dumbledore ja Harry olivat kertoneet taikaministeriölle Voldemortin palanneen, oli itse taikaministeri sulkenut korvansa ja kieltäynyt kuulemasta heitä. Dumbledoren ja Toffeen välille oli ilmestynyt tämän jälkeen syvä kuilu ja Toffee oli alkanut väittämään Dumbledoren valehdelleen. Dumbledore ei kuitenkaan ollut suostunut alistumaan Toffeen kengän alle, ja jatkanut Voldemortista avointa puhumista, ja tästä suivaantuneena oli Toffee määrännyt vastavedoksi Tylypahkaan uuden opettajan, Dolores Pimennon. Dumbledore kuitenkin epäili myös Indicon tietävän uudesta "opettajasta" ja tämän rajattomasta vallasta ja.

Dumbledoresta tuntui kuitenkin nyt väärältä hetkeltä alkaa puhumaan Taikaministeriön asioista sen enempää, vielä kun otti huomioon Indicon heikon kunnon, joten suunnaten katseensa suklaarasiaan, vaihtoi rehtori puheenaihetta kepeästi.
"Mutta, Indico, maista ihmeessä näitäkin", Dumbledore sanoi ja otti rasian käteensä, avaten sen, "Mikäli Lupiniin on luottamista, tulisi suklaan antaa potilaalleen paremman olon", Dumbledore hymyili ja tarjosi suklaarasiaa naisen puoleen.

Dumbledoren hymy oli jotenkin tarttuva. Indico oli aina haaveillut, että hänellä olisi isoisä, joka olisi velhon kaltainen. Hän ei ollut koskaan tavannut isoisäänsä. Albus oli vähän kuin jokaisen kiltalaisen isä, sillä tuohon he kaikki tukeutuivat ja kunnioitus oli suunnatonta ja rakkaudella lujitettua.

Bussi pojasta puhuminen sai Dumbledoren hieman synkkenemään ja Indico huokaisi. ”Sen takia minusta velhojen kannattaisi ottaa käytäntöön jästien tapa hallita. On kamalan hankalaa peitellä asioita kun ihmisiä on useampi”, noita totesi ja ravisteli pienesti päätää, liian laaja liike sai hänet voimaan pahoin. Hän oli seurannut tarkoin Toffeen puuhia ja ärähdellyt usein päivän profeetalle, josta oli tullut lähes satulehti.

Suklaa sai Indicon unohtamaan, että he olivat puhuneet vaikeista aiheista. Hän naurahti käheästi ja tarttui varoen suklaaseen. ”Minä en ikinä ole epäillyt Remukse ollessa väärässä kun puheena on olon parantaminen”, noita totesi ja maistoi suklaata. Hän ei kyllä ollut kauhea makean perään, mutta söi hän nyt joskus suklaatakin. ”Mhm... oikeassa taas. Siriuksen puheistä päätellen häntä on pidetty melko hyvänä pimeydeltäsuojautumisen professorina. Outoa... Teitä professoreita tuppasi pitämään ikäloppuina ja yhtäkkiä minunkin ikäiseni on jo professori. Onneksi vanhuus on vain mielen tila”, noita totesi virnistellen. Hän tiesi, ettei Albus panisi vitsiä pahakseen. Olihan tuo itsekin höpöttänyt välillä vanhuudestaan. Indico ei ikinä pitänyt velhoa vanhana, tuo vain oli kauan elänyt.

Toisinaan Dumbledore tosiaan tunsi olevansa kiltansa isähahmo. Hän oli tietoinen muiden arvostuksesta, mutta toisaalta, hän itsekin rakasti jokaista kiltansa jäsentä. Heillä jokaisella oli oma menneisyytensä, ja heitä kaikkia yhdisti yksi asia, joka teki heistä vahvan perheen; Toivo parempaan.

Dumbledore nyökkäili rauhallisesti ja ilme vakavana Indicon sanoille tämän puhuessa jästihallinnosta. Hän oli samaa mieltä.
"Yksikin jäärä, väärillä motiiveilla ja väärällä asialla korkeammalla taholla riittää aiheuttamaan sekasortoa", sanoillaan hän viittasi epäsuorasti Cornelius Toffeeseen. Dumbledore itse oli pitänyt Päivän Profeettaa täytenä satulehtenä jo Rita Luodikon palkkaamisesta alkaen.

Dumbledore onnistuikin kääntämään nuoren noidan ajatukset toisaalle. Tästä tyytyväisenä, hän hymyili lempeästi Indicolle. Eipä Dumbledore noidan vitsistä pahastunut, vaan velho naurahti hyväntahtoisesti.
"Sittenhän minä olen ikuinen pikkupoika", Dumbledore hymähti. Vaikka velholla olikin jo ikää, oli Dumbledore silti erittäin loistavassa kunnossa ikäisekseen. "Mitä ilmeisemmin kamarimusiikki ja keilaus pitävät myös velhot hyvässä kunnossa", Dumbledore virkkoi kepeästi. "Mutta toisaalta, itse uskon, että sillointällöin pari palaa suklaata ja sitruunakaramellit saavat myös ihmeitä aikaiseksi", velho jatkoi.

Jostain syystä Indico ei ikinä osannut kuvitella Dumbledorea siloposkisena ipanana tai hormoonien valtaamana teininä. Se vain oli... täydellisen mahdotonta! Pitkä parta oli ollut miehen naamanedessä aina kuin joulupukilla. Indicon oli joskus tehnyt mieli kysyä miksei professori ilahduttaisi jästiperheitä mahtavalla luontaisella joulupukkimaisuudellaan kun tälle olisi tungettu vähän täytettä. ”Niin, ehkäpä sinä olet”, Indico myönsi hymyillen, sillä nassikat olivat hänestä ihan ovelia, vaikka hän ei lapsista sen suuremmin välittänyt.

Noidan suupielet nykäisivät uhkaavasti ylöspäin kun hän mielsi Dumbledoren kaapuineen keilaradalle. ”Ilmeisesti, ovathan ne varsin mukaansa tempaisevia. Keskustassa on eräs todella hyvä Jazz clubi jossa minä viihdyn vähän liikaakin”, noita sanoi ja nyökytti päätään parille palalle suklaata ja sitruunaa. ”Mitäpä elämä olisi ilman pieniä nautintoja. Tosin minä en ole koskaan pitänyt makeasta sen suuremmin”, noita sanoi ja hymyili. Hän veteli suolaisia asioita nassuunsa mieluiten, mutta koska hän tarkkaili ruokavaliotaan säntillisesti ei hän koskaan liiotellut mihinkään puoleen ja Mungossa häntä ärsytti aina ruoka eniten, kun hän ei saanut itse siihen juuri vaikutettua. Olihan se hyvää, mutta kontrollifriikki mikä kontrolli friikki. ”Minä en muuten muista, että olisin koskaan keilannut... Työpaikallani me harrastamme enemmän kiekkoammuntaa kuin pallon heittelyä radalle”, noita pohdiskeli ja ei kyllä muistanut koskaan käyneensä keilaradallakaan. Se oli sinänsä hämmentävää, sillä Indico kyllä kokeili lähes kaikkea. Benji hyppy oli hänestä esimerkiksi ollut valtavan hieno kokemus.

Dumbledore kuunteli lempeästi hymyillen ja suurella mielenkiinnolla Indicon pohdintoja. Noidan lopetettua, Dumbledore nyökkäsi lyhyesti ja hyväksyvästi, pitäen lämpöisen hymyn parrakkaassa suupielessään. Hän itse oli suuri makeanystävä - vaikka sitä ei ehkä ulkoa päin voinut kuvitellakaan.
"Sinä tuskin osaisit kuvitella minua kiekkoammunnan parissa - niin mielenkiintoinen laji kuin se onkin", vanha velho totesi huvittuneesti.

Dumbledore ja Indico juttelivat vielä hetken niitänäitä, elämästä ja muusta, kunnes yllättäen huoneeseen kipitti vanhempi, hieman pyylevä ja touhukas noita sisään vanhanaikaisten kärryjen kanssa.
"No niin, no niin, eiköhän vierailuaika ole jo ohi", noita touhotti, samalla kun hääräsi kärryjensä luona, kunnes kohotti katseensa Dumdledoreen ja Indicoo.
"Neiti Zolnerowitchin on aika ottaa lääkkeensä ja ruokansa, joten jos sallitte, Dumbledore...", hoitajanoita nyki päätään oven suuntaan, johon Dumbledore nyökkäsi hyväksyvästi, suoristaen selkänsä. Velho nousi koko pituuteensa, kääntäen katseensa vielä Indicoon ennen lähtöään. "Toivon sinulle mitä pikaisempia paranemisia ja valtavasti vointeja, Indico", Dumbledore sanoi lämpimästi ja aidosti sanojaan tarkoittaen, "Minä lähden nyt, mutta pidämme sinut ajantasalla" ja niine hyvineen velho poistui huoneesta, jättäen Indicon parantajan ja Mungon hellään huomaan.

// Luulen, että on ehkä parempi lopettaa näin. Mutta, kiitoksia pelistä! Pelaillaan joskus toistenkin Indicon ja Dumblen välisiä pelejä? :) //