Myrkyllistä taistelua

Bella mukaan!

Tapahtuma-aika vois olla 14.7.1997

Iskunkiertokuja, se nyt oli viimeinen paikka mihin olisin kuvitellut koskaan vapaaehtoisesti menevän, mutta tarvitsin Ukonhattua omiin liemikokeisiini. Ei riittänyt, että alue missä kuljin oli masentava, tietenkin piti vielä iskeä kunnon ukonilma. Ironista, että olin Ukonhattua hakemassa.
Etsin sitä liikettä mikä-sen-nimi-olikaan. Jossain Borgin & Burkessin lähellä sen piti olla. Muutamia noitia ja velhoja siinä näkyi, aika alkoholisoituneita döfiksestä päätellen. En aikonut kysyä keneltäkään mitään, mutta Borgin & Burkess oli myös vähän hukassa, joten päätin kysyä seuraavalta vastaantulevalta. Jos olisin tiennyt kuka minua vastaan tulisi, olisin etsinyt ihan itse.

Bellatrix Lestrange, vaarallinen ja etenkin iskunkiertokujalla tunnettu kuolonsyöjä asteli hitaita askeleita pitkin iskunkiertokujaa, sadetakin huppu päässänsä. Tietenkin iskunkiertokuja oli yksi niistä harvoista paikoista joissa Bella kykeni liikkumaan ilman pelkoa siitä että joku hälyttäisi aurorit hänen peräänsä. Vaikkakin hän uskoi todella vakavasti että aurorit tarkkailivat etenkin iskunkiertokujaa, kun viimevuonna tapahtunut kuitenkin massapako ja Pimeyden lordi palannut. Askelet narskuivat pitkin kosteaa maata ja sadepisarat ropisivat vasten kuolonsyöjän sadetakkia. Oikeastaan Bellatrixilla ei ollut edes kunnollista syytä olla juuri nyt ja tänään iskunkiertokujalla. Saattoi olla mahdollista että hän halusi vain tulla kävelemään? Eihän sitä koskaan tietäisi mitä mielisairaan kuolonsyöjän päässä oikeastaan liikkui.
Yllättäen, Bellatrix Lestrange huomasi tutun henkilön, ruskeahiuksisen ja melko nuoren. Se sai Bellatrixin pysähtymään paikoilteen ja nostamaan murhaavan katseensa tuijottamaan kohti lähestyvää Hermione Grangeria. Bella ei todellakaan ollut unohtanut tuota salaperäisyyksien osaston taistelusta, muisti tuon oikein hyvin, Harry Potterin ystäväksi. Bellatixin pitkäkyntinen käsi meni hitaasti sadetakin alla olevalle sauvalla joka roikkui vyöllä. Pitäisikö hänen tappaa tuo keskelle katua? Pitäisikö hänen kiduttaa, pelotella, vai muuten vain pitää hauskaa?
No, Bella mietti, että voisi antaa tuolle kenties mahdollisuuden vaikkakin nuo kaikki olivat hävinneet heille salaperäisyyksien osastolla noin vuosi sitten.


Mutta mitä väliä? Bellatrix saisi nyt taistella tuon kanssa ihan hyvin, aurorit eivät juuri näkyneet olevan lähistöllä jotenka Bellatrix veti hitaasti sauvansa vyöltänsä. Sadetakki lennähti nopeasti hänen päältänsä ja tippui märkänä kostealle maalle. Kuolonsyöjän sauva kohosi nopeasti nopean liikkeen kautta kohti Hermione Grangeria. ''Avada Kedavra!'' Vihreä, ja kirkas valo leimahti pitkin synkkää iskunkiertokujaa ja näin synkällä kelillä kun ukkosti ja satoi niin se näkyi hyvinkin kirkkaana. Paikalliset jäivät tuijottamaan Bellatrixia mutteivat uskaltaneet tämän päälle käydä. Koska jokainen iskunkiertokujalla tiesi Bellan ja sen että kun kerran nostaa sauvansa häntä kohti niin hyvää ei seuraa. Tappokirouksen tarkoitus ei edes periaatteessa ollut osua, jotenka se tärähti Hermionen yläpuolella olevan kaupan kylttiin ja tuhosi sen pirstaleiksi. ''Hahahaha! Kukas meillä täällä? Tapaamme taas!'' Bellatrixin nauru kaikui pitkin iskunkiertokujaa ja sen jälkeen virneen kera tulikin tämän puhe sadistiseen sävyyn. Hän antaisi tuolle mahdollisuuden taistella vastaan ja näyttää tuolle kuraveriselle että tuo häviäisi hetkessä..

Tuo tuttu hullu. Siitä ei voinut millään erehtyä. Hetken jo olin kuin halvaantunut kun hän heitti kirouksen, mutta teki sen näköjään tahallaan vain kiusatakseen, ainakin takana oleva puodin nimikyltti räsähti rikki. Hetkessä sauva oli kädessäni.

"Siitä on aikaa", hän sanoi Bellalle tämän kolkon ja ivallisen naurun laannuttua. Hänelle ei oikeastaan tullutkaan mieleen enää että oli liikettä etsimässä, nyt hänellä oli vain mielessä kunpa pääsisin ehjänä pois. Hän katsoi naisen asua, joka oli selvä merkki, ettei tämä välittänyt mistään mitään, risainen mekko ja lonksuvat kengät. Hänellä itsellään oli sadeviitan alla mukava verryttely asu ja lenkkitossut jaloissa, ainakin hän pystyisi liikkumaan paremmin.

Hän kohotti sauvansa ja nopeasti mietti taian ja sanoi kuuluvasti: "Keholeijus." Hän oli harvoin hermostunut, mutta nyt hän sitä todella oli. Hän toivoi että olisi ollut Ronin tai Harryn kanssa, silloin hän oli paljon itsevarmempi, nyt hän nolosti loitsi vahingossa erään toisen noidan, joka oli Bellan lähellä.

Bellatrix oli selvästi saavuttanut tavoitteensa, saada tuo repimään sauvansa ulos ja puolustautumaan. Mutta kuolonsyöjä ei ollut uskoa silmiänsä kun tuo, nimenomaan viellä Hermione ei hätäisesti osannut edes tähdätä kunnolla Bellaan ja loihtikin hänen lähellään olevan ihmisen ilmaan. Tässä vaiheessa Bellatrix kohotti sauvansa kärjen takaisin kohti Hermione Grangeria. ''Heittäös!'' Bellatrix Lestrange lausui nopeasti, samalla virnistellen sadistisesti ja mikäli sai loitsulla otteen Hermionesta, sauvan liikkeiden mukaisesti tuo paiskaantuu erään kaupan seinää vasten ja sen kautta suoraan kovalle, kiviselle maalle. Bellatrix ei voinut kuin nauttia tilanteesta, ainahan hän nautti kun pääsi niskanpäälle taisteluissa ja voisi kiduttaa uhriansa. Virne nousi kuolonsyöjän kylmille huulille kun tämä nosti sauvansa kohti Hermionea. ''Kidutu!'' Bellatrix lausui, ja yksi anteeksitanamattomista kirouksista pyrki tarttumaan Hermionesta aiheuttaakseen tuolle suunnatonta tuskaa ja kipua. Se ei olisi mikään miellyttävä kokemus sellaiselle joka ei olisi aikaisemmin sitä kirousta kokenut. Ensimmäisellä kerralla se on kaikista tuskaisin, ja miksei myös myöhemmilläkin kerroilla. Bellatrix nauroi, ja virnisteli. Tämä päivä olisi taas yksi niistä hyvistä päivistä.
Muutamat sivulliset jäivät katsomaan kun tunnettu ja vaarallinen kuolonsyöjä kiduttaisi Hermionea. Toisaalta, eivät sivulliset puuttuneetkaan sen pahemmin taisteluun sillä tunsivat Bellan melko hyvin, ja eivät taas tunteneet Hermionea. Hehän katsoivat jo asian sen perusteella että tuo pukeutui kuin jästi. Ja kyllähän tuo olikin jästisyntyinen, kuraverinen, ja osittain myöskään siksi nämä eivät paljoa tuota auttaneet.


Kuitenkin oli yksi sivullinen, joka oli itsekkin jästisyntyinen ja halusi auttaa tuota rohkelikon tyttöä. Mies riensi muiden keskeltä lapio kädessänsä ja huusi raivonsa takaa juostessaan kohti Bellatrixia. Kuolonsyöjä huomasi tuon sivullisen nopeasti ja joutui keskeyttämään kidutuskirouksensa Hermionessa kun joutui tähtäämään sauvansa kohti juoksijaa. ''Avada Kedavra!'' Noita lausui nopeasti kun vihreä ja kirkas valo sinkoutui sauvan kärjestä säteenä, ja tappokirouksena suoraan lapiolla heiluneen miehen rintakehään joka lensikin selälteen komeasti märälle maalle, nyt jo kuolleena. Tämä sai myös muut ympärillä olevat perääntymään hieman, heistä ketään ei houkutellut tulla tapetuksi tappokirouksella jotenka myöskään siksi nämä eivät viitsineet käydä Bellatrixin kimppuun, heitä enemmänkin kiinnosti katsoa miten taistelu etenisi...

"Varjelum", hän huusi saaden täpärästi suojan ilmalentoa vastaan, mutta yhtäkkiä hän koki jotain todella kamalaa. Ainoa mitä hän ajatteli oli tuska, suuri tuska, häneen sattui niin paljon ettei voinut edes huutaa vaikka mieli teki.
Hämärästi hän näki, että joku lapion kanssa juoksi vihaisesti kohti Bellatrixia. Tuska loppui kerrasta, kun Bellatrix loitsi tällä kertaa elävään kuolemankirouksen.

Nyt oli hänen tilaisuutensa.
"Karkotaseet!" hän huusi ensimmäinen mieleen tulevan loitsun ja sai hetken lisää aika kun sai kuolonsyöjän sauvan irtoamaan kädestä. Hänellä oli hetki aikaa miettiä seuraavaa nopeaa siirtoa, kunnes hän päätti kokeilla tainnutusta. "Tainnutus!" hän huusi ja katsoi kuinka punainen juova lähti sauvasta, hetken hän jännitti, osuuko se kohteeseen.

//Noo, tasotusta Hermionelle jotta saadaan jännyyttä! //

Bellatrix Lestrange tunsi miten hänen sauvansa, rakas sauvansa irtosi hänen kätensä otteesta ja lensi hieman sivummalle. Hän ei ollut huomannutkaan, tai sitten edes muistanut Hermionea kun oli tappanut tuon toisen tappokirouksella. Mutta Bellatrixilla ei todellakaan ollut aikaa jäädä miettimään asiaa. Hän ei antaisi itsensä hävitä tuolle, tuohan saattaisi sitoa hänet, passittaa johonkin taloon ja kuulustella esimerkkinä Pimeyden lordista? Vaikkakaan Bella ei uskonut että tuo osaisi loitsuja joiden edessä Bella murtuisi, Mutta mistä sitä tiesi mitä keinoja tuolla oli, vaikkakaan Bellan lojaalisuutta ei rikkoisi mikään, ei mikään! Mutta nyt hän ei voinut puolustautua mitenkään, miten hän puolustautuisi? Bellatrix ilmiintyi todella nopeasti kun Hermione kohotti sauvansa, ja Bella laskeutui oman sauvansa ääreen ja juuri kun hän kerkesi kyykistyä poimimaan sen, punainen valo sinkosi häntä kohti. Hän ei kerkeäisi tekemään mitään, hän jäisi kuraverisen vangiksi! Ja ties kuinka kauan tuo pitäisi häntä vankinaan. Bellalla ei tullut mitään mieleen, hänellä ei olisi aikaa. Kirottu lapiomies kun tuli häiritsemään Bellaa! Jos lapiomies ei olisi tullut, tuo kuraverinen ei olisi saanut hänen sauvaansa karkotettua ja nyt hänellä olisi aikaa puolustautua mutta nyt oli liian myöhäistä. Hän ei kerkeäisi, hävitä nyt kuraveriselle ja jäädä viellä sen vangiksi, mikä nöyryytys. Bellan mielessä vain kävi, että hän ei olisi kauaa tuon vankina, ei todellakaan. Ja kuka häntä tulisi auttamaan jos tuo raahaisi Bellan sidottuna johonkin syrjäisemmälle paikalle ja ei päästäisi vapaaksi?


Bella ei antaisi sen tapahtua mutta nyt oli erilainen tilanne. Hänen keskittymisensä oli herpaantunut ja silloinhan tuo sai mahdollisuuden. Bella inhosi sitä kun jotkut pilasivat hänen suunnitelmansa. Oli hänen tehtävänsä vangita tuo, raahata syrjemmälle ja kuulustella, ei toisinpäin! Mutta nyt oli Bellan viimeiset hetket hereillä, punainen valo osui hänen rintakehäänsä ja kuolonsyöjä lennähti selälteen tajuttomana maahan...

Oli helpotus nähdä kuolonsyöjän menettävän tajuntansa. Hän kysyi rohkeasti läheltä olevilta liikettä jota hän etsi, muuan noita osoitti kiukkuisesti hänen suuntaansa ja hän huomasi liikkeen olevan ihan selkänsä takana. Hän poikkesi pikaisesti tuohon liikkeeseen ja huomasi ettei kukaan auttanu Bellatrixia, ihan hyvä vain.

Kun hän oli pitkän keskustelun jälkeen saanut Ukonhatun, hän poistui liikkeestä.
Hän lähti pois päin Bellasta, mutta ennen kuin hän poistui kulman taakse hän mutisi hiljaa ensin: "Lopeta loitsuimes." Tämän jälkeen hän kuiskasi vielä hiljaa "Liikkumitor kuolitus", saaden tämän jalat lukkoon, että ehti itse juosta vuotavaan noidankattilaan.

Hän kiirehti kotiin ja meni kellariin kokeilemaan omaa taikajuomaansa, hän kokeili erisekotuksia, joita hän sitten testasi kasveille.

Sillä välin, kun Hermione asioi liikkeessä niin Bellatrixiin osuneen tainnutuksen vaikutus alkoi lakkaantua. Hän alkoi hitaasti raottamaan silmiänsä ja näki vain sadepisaroita jotka ropisivat taivaalta. Kuitenkin hän tunsi, miten hänen jalkansa liimautuivat yhteen ja tuo nuori noita asteli vain pois päin nopeaan tahtiin kun Bellatrix tuohon vilkaisi. Mikä typerys! Liikkumitor kuolitus ei tätä kuolonsyöjää kauaa estänyt, sen olisi tajunnut idioottikin. Kun Hermione alkoi olemaan hieman kauempana, Bellatrix nousi istumaan ja nosti sauvansa kohti jalkojansa. ''Lopeti loitsuimes!'' Bellatrix totesi melko äkäisesti jolloinka loitsun vaikutus lakkasi hänen jaloistansa. Nopeasti kuolonsyöjä nousi pystyyn ja muuttui mustaksi savupilveksi.
Erittäin huomaamattomasti, tämä musta savupilvi seurasi Hermionea pitkin kattoja. Bellatrix aikoisi tehdä yllätyshyökkäyksen, jotta saisi tuon vangittua. Savupilvi liikkui erityisen hitaasti ja kuolonsyöjä näki kun Hermione asteli johonkin kellariin. Nyt olisi aika!
Savupilvi laskeutui kellarin oven eteen kun Hermione oli astellut sinne sisälle ja Bellatrix nousi savupilvestä virnuillen. Hän kohotti sauvansa kohti ovea. ''Alohomora.'' Oven lukko aukesi hiljaisesti kun Hermione oli astellut kellariin. Bella tosiaan ihmetteli, että miten tuo jätti hänet vain makaamaan. No, taisi olla harvinaisen tyhmä. Bellatrix työnsi kellarin oven hitaasti auki ja kurkkasi siitä sisään, toinen käsi piti sauvan kärkeä osoittamassa jatkuvasti eteen. Bella ei halunnut toista hyökkäystä niskaansa, seuraavalla kerralla tämä ei taitaisi vapaaksi jäädä. Bellatrix asteli pitkin portaita kohti kellaria ja painoi hitaasti oven takanaan kiinni. Tänne ei onneksi kukaan ihan heti tulisi nuuhkimaan. Tosin tämä oli myös paikka mistä kukaan ei Bellaa löytäisi mikäli Hermione saisi hänet taas yllätettyä.


Bellatrix piti Hermionea varsin typeränä, vaikkakaan ei tällä kertaa aliarvioinut tuon taitoja nähtävästi tuo oli melko potentiaalinen koululainen. Asteltuaan portaat alas, Bellatrix näki jotakin valoa ja tietenkin tämä alkoi lähestymään sitä, sauvan kärki osoitettuna sinne päin. Hän kiduttaisi tuon koululaisen aivan tappiin asti ja todennäköisesti jättäisi tänne kellariin kitumaan itsekseen. Sitten Bella huomasi sen, Hermionen, nuoren rohkelikon ja välittömästi hän lausui kirouksen. ''Kidutu!'' Bellatrix sanoi nopeasti kun sauvan kärki osoitti Hermionea, saadakseen tuosta otteen kidutuskirouksella jälleen. ''Hahahaha!'' Bellatrixin nauru kaikui pitkin kellaria.

Hän hyräili, testailleessaan taikajuomiaan kasveille.
Nälkä alkoi pikku hiljaa kaihertaa hänen suolissaan, hän ajatteli paahtoleipää juustolla ja yrteillä.
Hänen ajatuksensa kuitenkin keskeytyivät, kun hän kuuli naksahdaksunen.
Se ei voinut olla kumpikaan vanhemmista, nämä olivat vielä työntouhussa ainakin kaksi tuntia.

Hän tunsi pakokauhun tunteen, hän aavisti että nyt oli joku vialla. Hän nappasi sauvansa käteen ja hän juuri sai syöksyttyä sivuun, oli vain sekunninsadasosasta kiinni, ettei hän olisi joutunut uudestaan kokemaan elämänsä kamalinta tuskaa.

"Karkotaseet" hän huusi osoittaen sauvalla kenties pahinta vihollistaan. Osoittaen edelleen sauvallaan tuota kammottavaa kuolonsyöjää hän huusi perään: "Vangitsous!"

Bellatrix Lestrange huomasi ettei hän ihan kerennyt langettaa kidutuskirousta Hermioneen. Tuo kääntyi juuri sopivasti, oli tosiaan noin alle sekunnista kiinni ettei tuo olisi joutunut kokemaan sitä tuskaa uudestaan. Samantien tuo vastasikin hyökkäykseen, jälleen karkotaseella. Tällä kertaa Bella ei antaisi sen tapahtua! Bellatrix otti askelen taaemmas ja otti sauvansa kärjellä vastaan karkotaseen ja täten torjuen sen. Kuitenkin tuo heitti toisen loitsun heti perään jota Bellatrix ei osannut aavistaa, hän törmäsi takana olevaan kaappiin ottaessaan askelen taaemmas. Ja silloin hän tunsi miten tiukat köydet kietoutuivat hänen kehonsa ympärille. Se sitoi kädet yhteen, jalat kiinni ja esti Bellaa liikkumasta mitenkään. Kuolonsyöjä kaatui lattialle köysien puristaessa hänen vartaloansa. Miten tämä kykeni tapahtumaan? Kuraverinen vangitsi hänet!? Bellatrix jotenkin arvasi että toisella kertaa hän ei jäisi vain vapaaksi. Miten hänellä pystyi olla näin huono tuuri? Kaksi kertaa jo jokin häiritsi häntä, mitä tämä nyt oikein oli? Bellatrix yritti liikuttaa käsiänsä mutta köydet puristivat ne tiukasti yhteen. Hän ei kyennyt liikkumaan.
''Likainen kuraverinen! Sinä et minua vangitse!'' Bellatrix sanoi tiukasti ja äkäisesti. Miten pystyi olla että kuraverinen sai hänet köysiin? Tämä ei jäisi tähän! Ei voisi, Bellan pitäisi keksiä nopeasti keino päästä irti köysistä jottei joutuisi kuraverisen vangiksi!
Bellatrix yritti kiemurrella itseänsä vapaaksi mutta köydet eivät antaneet periksi. Tuo saisi luvan päästää hänet irti! Ei hän voinut jäädä tuon vangiksi!
Ties kuinka kauan hän saattaisi pitää Bellaa vankinaan? Ja kuka hänet mukamas täältä löytäisi ja yhtäkkiä auttaisi?


Nyt oli huono tilanne Bellalle. Köydet painoivat hänet niin ettei hän kyennyt liikkumaan ollenkaan, ainoastaan kiemurtelemaan. ''Minähän en sinun vangiksesi jää! Typerä kuraverinen!'' Bellatrix räyhäsi. Hän kiduttaisi tuota niin paljon kuin vain kerkeäisi, kunhan pääsisi irti köysistä! Mutta miten hän nyt tästä kiemurtelisi irti? Vangitsous oli loitsu jonka tarkoitus oli pitää uhri aloillaan köysissä, eihän niistä niin vain irti kiemurreltu. Bellatrix katsoi Hermionea suoraan silmiin, kylmällä katseellansa, ja murnanhimoisesti...

"Kas Bellatrix, päätit tulla kylään", hän sanoi ivallisesti ja jatkoi: "Ikävä kyllä, en ehtinyt laittamaan teetä."
Hän mietti kuumeisesti mitä tekisi. Kuolonsyöjä manaili köysissä ja hänen uhkailunsa pikemminkin vain huvittivat Hermionea.
"Voisin kiduttaa sinua, niinkuin sinä minua", hän sanoi ja osoitti sauvallaan tuota iljettävää ja haisevaa noitaa.
"Olisit edes voinut käydä kylvyssä", hän sanoi ja mietti edelleen kuumeisesti mitä tekisi. Hän istahti perunasäkin päälle ja katsoi tuota kuolonsyöjää pohtien samalla mitä hän tekisi.

Hän tähtäsi sauvallaan koko ajan tuota kuolonsyöjää ja vakavasti harkitsi kidutusta, mutta kuitenkin ajatteli, ettei hän tosiaan toivoisi sitä pahimmalle vihamiehelleenkään, mutta toisaalta pieni hetki vain pientä sätkistelyä.
Hän kohotti sauvansa, mutta laski sen saman tien alas.

"Vaikka olenkin Rohkelikko ja vihaan sinua sydämestäni, en todellakaan vajoaisi anteeksiantamattomiin", hän sanoi ja istuutui taas perunasäkin päälle, kuitenkin hän otti sieltä perunan ja käveli kohti Bellaa.
Kuitenkin hän oli tehnyt erään virheen jotenka....

Bellatrix ei voinut vielläkään liikkua, köydet puristivat hänet kasaan. Kädet eivät liikkuneet, eivätkä jalat ja nyt tuo kuraverinen viellä moitti häntä! Olla nyt sidottuna kuraverisen kellarissa ja joutua kuuntelemaan tuon moittimista häntä, puhdasveristä kohtaan. ''Päästä nämä köydet irti, likaverinen!'' Bellatrix räyhäsi ja katsoi kun tuo istuutui perunasäkin päälle. Mutta Bella ei voinut hyväksyä sitä, kun tuo yritti käyttää hänen kidutusta. ''Hahahah! Et ole tainnut ennen käyttää anteeksiantamattomia, kuraverinen.'' Bellatrix totesi sadistisesti. Kidutuskiroushan oli korkean tasoista pimeää taikuutta ja se vaati suurta halua tuottaa tuskaa vaikkakin se hieman kirpaisi kuolonsyöjää. Mutta sitten, tuo nappasi perunan käteensä ja lähestyi Bellaa. ''Sitä et tee!'' Bellatrix räyhäsi ja yritti rimpuilla mutta sai perunan suuhunsa joka esti puhumisen. ''Mmmhh!'' Bellatrix irvisteli Hermionelle. Peruna ei todellakaan maistunut millekkään hyvälle. Bellatrix halusi irti köysistä, mutta miten tästä nyt voisi mukamas päästä? Hetkonen! Hänen kätensä olivat taakse sidotut, mutta hänen sauvansa oli edelleen hänen kädessään. Bellatrix mumisi ja rimpuili peruna suuhunsa tungettuna ja yritti huomaamattomasti selkänsä takana saada sauvansa kärjen osoittamaan köysiin. Se voisi olla piakkoin yllätyshyökkäys, eihän tuo kuraverinen osannut hänen odottaa avaavan köysiä. Bellatrix nielaisi, ja yritti mumista perunan alta. Oli melko ahdistavaa kuolonsyöjälle olla köysissä, kun ei voinut liikkua ollenkaan. Ja nyt hän ei voinut moittia kuraveriselle takaisin! Miten typerää! No, kohta hän saisi hyökätä tuon kimppuun täydellä voimallansa ja murjoa tuon vasten lattiaa kinumaan sitä että Bellatrix säästäisi tuon hengen!
Nyt Bellan vain olisi odotettava hetkeä että tuo kääntäisi katseensa pois Bellasta. Koska tuo homaisi heti jos Bella avaisi köydet...

Hän purskahti nauruun, niin hullulta tuo mielisairas kuolonsyöjä näytti.
Hän astui lähemmäs tuota kuolonsyöjää ja perääntyi uudestaan.

Tämän sanoissa oli varmasti vinha perä, korkeintaan hänen kidutuksensa vain kutitti häntä.
Hän istui pitkään hiljaa ja mietti mitä tekisi seuraavaksi. Päivä alkoi kallistua jo iltaan.
Yhtäkkiä kuului kova kopsahdus. Hän kääntyi ja riensi katsomaan ikkunalle, mitä oli tapahtunut ja näki pienen linnun törmänneen ikkunaan.

Bellatrix kuunteli kun tuo piti hänen sanojansa pelkkänä vitsinä. Pitikö tuo häntä jotenkin alivoimaisena? No se asia tulisi muuttumaan! Tuo saisi pian kokea pimeyden voimien aiheuttaman mahdin ja tuskan! Sen Bellatrix sain lupasi itsellensä. Hän kiermuteli köysissänsä ja sai vihdoinkin sauvansa kärjen osoittamaan jotenkin kohti hänen käsissään olevia köysiä. Sitten tuo kuraverinen kääntyi, nyt olisi aika! Nyt Bellalla oli tosiaankin mahdollisuus saada itsensä irti ja näyttää kuraveriselle mitä hän saisi aikaiseksi! Nopeasti Bella puraisi suussaan perunan halki ja kielellään siirsi sen palaset hiljaisesti lattialle. Sitten hän kuiskasi, äärettömän, hiljaisesti: ''Irtijo'' Jolloinka köydet irroittivat otteensa Bellatrixista. Hän oli irti köysistä! Nyt olisi korkeintaankin aika! Nopeasti Bellatrix nousi seisomaan ja kohotti sauvansa kärjen osoittamaan Hermionea. ''Karkotaseet!'' Tuli nopea yllätyshyökkäys Bellalta jonka tarkoitus oli viskaista tuon sauva johonkin kauemmaksi. Heti perään hän lausui. ''Vangitsous!'' Jolloinka tiukat, puristavat köydet yrittivät tiukasti painautua vasten Hermionen ihoa vangitakseen tuon siihen paikkaan. ''Kukas nyt on vankina, voii. Typerä kuraverinen!'' Bellatrix lausui sadistiseen sävyynsä kun hänen sauvansa kärki osoitti kohti Hermionea. Nyt olisi aika kiduttaa tuon pää niin sekaisin ettei muutamaan päivään ymmärrä maailmanmenosta yhtään mitään!
''Pidänkin sinulle oppitunnin, miten kidutuskirousta oikeasti käytetään!'' Bellatrix sanoi, kun hänen kasvoilleen levisi leveä virne. Hänen sauvansa kärki osoitti tuota rohkelikkoa herkeämättä. Koston aika oli, Bellatrix halusi kiduttaa tuota, tuo oli pitänyt häntä pilkkanaan ja kuraverisenä moittinut häntä!


''Kidutu!'' Bellatrix lausui ja hänen halunsa ja voimakkuutensa riitti selvästi luomaan kidutuskirouksen Hermionen ylle. Se aiheutti erittäin pahaa tuskaa, niin että siitä huutaisi jokaikinen. Sietämätöntä henkistä ja fyysistä tuskaa jolta ei voisi välttyä! Bellatrix piti tuota kidutuskirouksensa otteessa erittäin tiukasti. ''Hahahahaa! Huuda kuraverinen!'' Bellatrix nauroi ensimmäisenä erittäin pitkästi saadessaan kiduttaa tuota. Ylpeys nousi häneen henkisesti, nyt tosiaankin hän voisi pitää tuolle oikean oppitunnin anteeksiantamattomien käytöstä.

Sauva lensi hänen kädestään hänen vierelleen. Hän ehti vain katsoa sen osuvan lattialle, kun oli yhtäkkiä köysissä. Hän ajatteli, kuinka tyhmä hän oli. Hän ei voinut kuvitella, että oli niin tyhmä ja irroitti katseen tuosta haisevasta noidasta.

Kun Bellatrix aloitti ivailun hän vastasi nasevasti: "Mitä väliä sillä, tiedän että sinua kismittää että kuraverinen sai haisevan hajupommin pidettyä hetken kurissa."
Se oli kuitenkin pieni virhe, sillä tuo vaarallinen mielisairas kuolonsyöjä uhkasi jälleen kiduttaa häntä.

Tuska oli kova, häneen koski todella paljon.
Hän kuitenkin oli päättänyt että vaikka mitä tapahtuisi, hän ei huutaisi.
Jokainen luu tuntui repeävän liitoksistaa, kipu oli valtava.
Hän puristi silmänsä tiukasti kiinni, jotta saisi pidettyä ajatuksensa: "ÄLÄ HUUDA!"

Sauva lensi hänen kädestään hänen vierelleen. Hän ehti vain katsoa sen osuvan lattialle, kun oli yhtäkkiä köysissä. Hän ajatteli, kuinka tyhmä hän oli. Hän ei voinut kuvitella, että oli niin tyhmä ja irroitti katseen tuosta haisevasta noidasta.

Kun Bellatrix aloitti ivailun hän vastasi nasevasti: "Mitä väliä sillä, tiedän että sinua kismittää että kuraverinen sai haisevan hajupommin pidettyä hetken kurissa."
Se oli kuitenkin pieni virhe, sillä tuo vaarallinen mielisairas kuolonsyöjä uhkasi jälleen kiduttaa häntä.

Tuska oli kova, häneen koski todella paljon.
Hän kuitenkin oli päättänyt että vaikka mitä tapahtuisi, hän ei huutaisi.
Jokainen luu tuntui repeävän liitoksistaa, kipu oli valtava.
Hän puristi silmänsä tiukasti kiinni, jotta saisi pidettyä ajatuksensa: "ÄLÄ HUUDA!"

Bellatrix nautti jokaisesta sekunnista saadessaan tuottaa tuolle tuskaa kidutuskirouksella. Jospa tuo tämän jälkeen oppisi miten sitä oikeaoppisesti käytetään. Nähtävästi tuo oli samalla tasolla kuin Harry, yritti käyttää anteeksiantamattomia pelkästään puhtaan ja rehdin raivon takaa. Miten amatöörimäistä. Kuitenkin Bellatrix näki miten tuo kärsi ja kitui ja se riitti täydentämään tämän sadistista nautintoansa. Kuitenkin tuo alkoi pilkkaamaan jälleen, tuoko sai pidettyä hänet kurissa, hah? ''Voii kuraverinen, olin jatkuvasti vapaana köysistä. Mikä typerys, unohdit takavarikoida sauvani. Piti vain odottaa että käytän tyhmyyttäsi hyväkseni ja kääntäisit katseesi pois.'' Bellatrix totesi leveän virnistyksen kera kun sauvan kärki osoitti tarkasti tuota pitääkseen kidutuskirouksen yllä. Eihän hän voinut myöntää että ainakin hetken hän oli tosiaan niin ettei saanut köysiä irti itsestänsä. Ei hän sitä voinut myöntää, mutta mitä väliä? Hän oli nyt niskan päällä ja todella paljon. Tuolla ei ollut sauvaa, tuo kärsi kidutuskirouksesta. Mikä sen parempaa? Periaatteessa hän voisi jättää tuon sidottuna tänne, teipata vain suun jolloinka tuo ehkä selviäisi ellei kerkeäisi mädäntymään tänne. Mitäs nousi Bellaa vastaan? Sen siitä saa! Kidutuskirouksen ote tiukentui kun Bellatrix mietti miten tosiaan oli hetkeksi joutunut kuraverisen vangiksi. Se nosti tämän halua kiduttaa tuota yhä enemmän. ''Hahahaha!'' Bellatrix Lestrange nauroi melko kaikuvasti. Tilanne oli niin mukava, se sai Bellan ylimielisyyden ja ylpeyden nousemaan henkisesti katonrajaan saakka. Tuohan ei Bellaa pitäisi enään tämän jälkeen alempiarvoisena!
''Joko alat oppia miten tätä käytetään oikeaoppisesti?'' Bellatrix totesi virneen kera kun katsoi tuon kitumista.


Ei ollut yhtään pahitteeksi näyttää tuolle Pimeyden lordin oppien aiheuttamaa tuskaa ja mahtia. Ei voinut olla mitään sen parempaa. Tuskan tuottaminen oli Bellalle aina kuin unelmaa. Mutta nyt hän voisi tehdä tuolle saman mitä tuo teki tälle. Kidutuskirous loppui, vaikkakin sitä samaa tuskaa oli kestänyt jo muutamia minuutteja jotka saattoivat tuntua muutamalta viikolta. Tuska kidutuskirouksen alla ei ollut ollenkaan pieni. Bella piti sauvansa kärjen osoitettuna tuohon kun nappasi yhden perunan lattialta. ''Sinun vuorosi, hahahah!'' Lestrange totesi kylmällä äänensävyllään. ''Komennu!'' Ja Bellatrix pakotti tuon avaamaan suunsa komennuskirouksen edessä. ''Jospa joskus oppisit tätäkin käyttämään.'' Bellatrix totesi kun yritti väkisin tunkea perunan kunnolla tuon suuhun. Kukaan ei Bellaa vangitse ilman seurauksia, ei kukaan! Taikaministeriökin, ja ne aurorit jotka Bellan vangitsivat noin hieman yli 15-vuotta sitten saisivat viellä joskus kärsiä.

Kidutus tuntui kestävän ikuisuuden.
Kuolonsyöjän ilme oli nauttiva, mutta hän oli päättänyt olla huutamatta.
Kun tämä lopetti useamman minuutin jälkeen, tuntui helpottavalta, Hermione ei sanonut mitään. Seuraavaksi tämä komennutti hänet syömään perunaa.

Hän oli oikeastaan helpottunut, ettei sen pahempaa nyt.
Vaikka hän joutui syömään monta perunaa komennettuna, hän päätti tehdä kaiken urheasti, huutamatta. Jos hän huutaisi, vanhemmat voisivat tulla katsomaan ja hän rakasti heitä syvästi.
Rakkaus vanhempiaan kohtaan piti hänet voimakkaana.

Tosiaan saattoi olla erityisen hyvä ettei tuo huutanut. Mikäli yksikään ulkopuolinen tulisi nyt tähän väliin, se saisi kokea kuolemansa harvinaisen nopeasti Bellan sauvan kautta. Bellatrix kohotti sauvansa kohti Hermionea. Pitäisikö hänen käyttää sektumsempraa ja jättää tuo tuohon? Vai mitähän Bella voisi keksiä tuolle. Jotain tuskaisaa, jotain mistä Lestrange saisi nauttia erityisen paljon. Kiduttaa lisää? Vaikkakin tuon ikäiseksi oli tuo jo saanut kitua melko paljon, mutta eihän Bellatrix mitään sääliä tunne ketään kohtaan? Oikeastaan Bellalle olisi aivan sama vaikka tuo kuolisi tuohon paikkaan vaikkakin kuolema Bellatrixin kädestä olisi liian armollista. Bellatrixin sauva kohosi erityisen hitaasti kohti Hermione Grangeria. Bellatrix mietti tarkasti, että mitä kivualiasta ja vaarallista loitsua hän käyttäisi tuohon, []Avada kedavra, sektumsempra, luusmurtaos, kidutu?[/i] Bellatrix pohti ja punnitsi erilaisia vaihtoehtoja. Hän joutuisi pian kuitenkin lähtemään, hän oli nyt saanut antaa tuolle takaisin. Mutta mikä estää Bellaa tekemistä pientä lisänautintoa? Nyt Bella oli päättänyt mitä hän käyttää. ''Olet nyt saanut oppitunnin anteeksiantamattomista kirouksista, nyt saat oppitunnin muista kirouksista.'' Bellatrix totesi kun virnuili erittäin leveästi.
''Kuraveriset, eivät tule ikinä olemaan puhdasverisiä vahvempia!'' Lestrange sanoi melko halveksuvaan sävyyn. Kyllähän Bella puhdasverisenä piti kuraverisiä vain likaisina häpeäpisteinä taikamaailmassa.
''Sektumsempra!'' Bellatrix huudahti ilmoille, leveän virnistyksen kera kun loitsu silppoi miekkojen tavoin ympäri Hermionen kehoa erittäin syviä ja melko pahasti vuotavia haavoja.


Ne saattaisivat aiheuttaa kuoleman verenhukkaan jollei tuo pian saisi apua. ''Puhdasveriset, jotka käyttävät pimeyden voimia tulevat aina olemaan jopa muita puhdasverisiä vahvempia!'' Bellatrix sanoi edelleen halveksuvaan sävyyn Hermionelle.
Hän katsoi kun tuon veri pulppusi ulos suonista. ''Hahahaha!'' Bellatrxin nauru kaikui selvänä pitkin kellaria kun hänen sauvansa osoitti edelleen tuota. ''Ja viimeinen anteeksiantamaton kirous, jota et ole saanut kokea...'' Hermione saattoi hyvin tietää Bellan tarkoittavan tappokirousta. Mutta sitten kellarin ovi aukesi, Bella kuuli miten sieltä tuli useampikin henkilö. Joku oli taas kenties hälyttänyt aurorit paikalle. Juuri kun nuo ihmiset saapuivat kellariin, Bellatrix hävisi mustaksi savupilveksi ja lensi ikkunasta ulos ja sinkoutui taivaalle...

"Sektumussempra", hän kuuli kuolonsyöjän sanovan.
Hänen ihonsa alkoi saada kipeitä viiltoja ja veri alkoi virrata.
Tuo hajupommi uhkasi häntä vielä jollain kokemattomalla kirouksella, sen oli pakko olla kuoleman kirous.

Hän kuuli kuinka kellarin ovi aukesi. Hetken naurettuaan Bellatrix haihtui kuolonsyöjien tapaan savuna ilmaan ja poistui.
Hän makasi tuskissaan, kun hänen vanhempansa tulivat kellariin.
He olivat tavattoman järkyttyneitä, hänen isänsä kantoi lapsensa hädissään yläkertaan, ja hänen äitinsä aikoi soittaa lääkärin paikalle.

"Ei älä, anna laukkuni, siellä on sellainen sininen pullo", Hermione sanoi hiljaa kivun uuvuttamana.
Hänen äitinsä etsi laukusta tuon pullon ja kaatoi tätä tippatipalta tyttärensä pyydöstä hänen haavoihinsa. Äiti katsoi ihmeissään kuinka tytön haavat paranivat nopeasti.
Lopulta tämä kysyi lapseltaan: "Mitä sinulle oikein tapahtui?"
Hermione katsoi äitiään ja isäänsä ja sanoi lopulta: "Se on paljon parempi teille, ettette tiedä, mutta älkää huoliko, tämä kokemus vain vahvistaa luonnettani."

Kun vanhemmat pitkän suostuttelun jälkeen menivät takaisin olohuoneeseen, Hermione kipaisi kellarista hakemaan sauvansa ja loihti taloon suojaloitsut, hänen kotiinsa ei enää kuolonsyöjät tulisi.

//Kiitän pelistä kauniisti ja kumarran oikein sievästi//