Dr. Black I presume

29.1.1996

Indico oli vihdoin päässyt sairaalasta Bellan käsittelyn jälkeen. Hän oli ensin mennyt kotiin ja koettanut rentoutua, mutta jostain syystä hän oli tullut suhteellisen vainoharhaiseksi ja kun hän oli lopulta melkein ampua naapurinsa (joka ei onneksi tätä tajunnut), noita pakkasi laukkunsa. Hän sulloi mustaan matkalaukkuun tarpeellisimmat tavaransa, mutta harkitsi hetken käsiaseen kohdalla, kunnes peitti sen laukun pohjalle.

Noita vilkaisi itseään peilistä, hätkähti nähdessään miehen huoneessa, kunnes muisti kaverin olleen kuollut jo hetken. Hän koetti jättää sen huomiotta ja astui tummiin farkkuihin ja mustaan t-paitaan ennnen kuin heitti nahkarotsin päälleen ja maiharit saatuaan jalkaan hän oli asunnosta ulkona. Hän keskittyi huolellisemmin kuin normaalisti ja pian ilmestyikin kalmanaukiolle. Hän vilkuili ympärilleen ja juoksi ovelle 12, joka putkahti esiin.

Nopeasti Indico juoksi ovelle ja aukaisi sen. Hän muisti kuitenkin olla hiljaa tietyn taulun takia ja sulki oven takanaan hiiren hiljaa. Hän vilkaisi ympärilleen ja heilautti sauvastaan päänsä päälle virvatulen. Noita näki itsensä peilistä ja kosketti silmänalusiaan. Hän hätkähti rajusti nähdessään hahmon peilissä ja joutui rauhoittamaan itsensä. Hetken hän kokosi itseään ja lähti sitten etsimään Siriusta.

Todettuaan alakerran tyhjäksi noita totesi, että kello taisi olla lähemmäs kahtatoista. Mies olisi siis varmaan makuuhuoneessaan. Nopeasti noita nousi narisevia portaita keräten henkeään välilä. Hänen kuntonsa oli huonontunut makoillessa ja vaikka haavoja ei enää oikeastaan nähnyt, ne olivat kuitenkin repineet häntä melko hyvin. Lopulta nousemisesta kalvennut Indico seisoi Siriuksen oven takana. Hän kosketti hermostuneen oloisena laukkuaan kun kuuli oven takaa äänen. Hänen pulssinsa nousi nopeasti, mutta noita pakotti itsensä rauhoittumaan ja koputtamaan makuuhuoneen oveen.

Kukaan ei avannut sitä, mutta ääni kuului yhä. Lopulta Indico pisti päänsä sisään nähden tumman möykyn huoneessa. "Sirius", Indico kuiskasi ja hiipi sitten miehen sängyn viereen. Virvatuli leijaili mukana ja sai noidan näyttämään enemmän elävältä kuolleelta kalman kalpeine ihoineen, pälyilevine suurine silmineen ja tummine silmänalusineen ja riutuneemmalla olemuksella. "Sirius", Indico sanoi kovempaa ja kumartui miehen ylle pudistelemaan tätä. Kun hän hellästi käänsi miestä hän näkikin entisen kihlattunsa kasvot. Noita parahti hiljaa ennen kuin edes tajusi pään tehneen tepposia.

Sirius ei tosiaan kuullut kenenkään tulevan taloon, koska nukkui hyvin sikeästi. Talossa lappasi muutenkin väkeä miten sattui eikä hänen seuraansa nyt jokainen kaivannut paikalle tullessaan joten turhaan sitä oli edes yrittää olla valveilla aina. Edes siihen hän ei herännyt kun joku koputteli oveen. Hieman hän mutisi jotain ja käänsi kylkeään, mutta ylös hän ei noussut. Vasta tuntiessaan jonkun tönivän häntä hieman raotti mies hieman silmiään miettien kuka hemmetti viitsi häiritä hänen uniaan ja varovasti hän kääntyi niin, että saattoi nähdä kenet voisi piestä pian.

Valitettavasti tuo unen häiritsijä kuitenkin oli jokin eläväkuollut olento ja Sirius pomppasi istumaan salaman nopeasti. Mies koitti hapuilla sauvaansa siinä unen sekaisessa tilassaan ja ainoa asia mihin hänen kätensä ensinmäisenä osui oli lamppu yöpöydällä. Aseeksi sekin kelpasi näin aluksi joten mies viskasi sen kohti tuota kalpeaa karmivaa olentoa.
" Palaa takaisin sinne mistä olet tullutkin hirviö!", Sirius huudahti samalla kun koitti hieroa unen silmistään ja musitaa mihin laittoikaan illalla sauvansa.
" Minua et saa!"

Indico ei aivan ollut odottanut hyökkäystä itseään kohti kun hän oli kavahtanut juuri kauemmas. Hän horjahti taaemmas kun Sirius alkoi huitoa - ja se oli selkeästi Sirius eikä kukaan muu. Mies horisi jotain kuolleista ja Indico luuli hetken miehen näkevän saman kuin hän, kunnes pöytälamppu suhahti naista kohti ja tämä tajusi miehen luulevan häntä zombiksi tai vastaavaa.

Lamppu osui Indicoa jalkaan ja tuo kiljahti kivusta ja kaatui. Hän röhnötti hetken maassa ja hapuili jotain asetta, kunnes tajusi ettei hän nyt voisi mitään loihtia. "Se olen minä senkin kapinen kirpun kantaja!" Indico sanoi ja kohottautui istumaan jalkaansa hieroen ja siitä seisomaan kivusta irvistäen. Hän nosti lampun pöydälle ja mulkaisi miestä sammuttaen virvatulen ja nappasi laukkunsa. "Minä nukun sohvalla. Ajattelin vain ilmoittaa", noita totesi ja lähti huoneesta onnahdellen. Hänellä oli särkyjä muutenkin ja nyt mokomakin rakki oli saanut hänen paremman jalkansa kipeäksi.

Kotitonttu tuli vastaan portaissa ja mulkoili häntä. "Painu sinäkin helvettiin siitä. Sanakin siitä ämmästä niin mä liitän sut noiden päiden jatkoksi", noita mutisi ja tuuppasi tontun kovin ottein laukulla pois tieltään. Hän heitti matkalaukun pisimmän sohvan viereen ja rojahti sille kaivaen tupakat taskustaan ja sytytti yhden. Noita venkoili itsensä ulos myös nahkarotsista ja potki kengät pois jaloistaan. Huoneen ilma oli viileä, mutta se auttaisi häntä pysymään hereillä. Noita tiesi, että nukkumisesta tuskin tulisi mitään. Yläkerrassa oli myös vierashuoneita, mutta niitä ei taidettu laittaa yleensä mihinkään kuntoon. Viimeksi niissä olivat nukkuneet nuoret killan toivot Harry ystävineen.

Vasta kuullessaan Indicon äänen tajusin Sirius ettei ollut joutunut minkään kovinkaan hirviömäisen olennon uhriksi ja sauvansa käsiinsä saatuaan sai mies kohdistettua katseensa lattialla röhnöttävään naiseen joka ei tainnut olla kovin iloinen tästä vastaanotosta.
" Tarviiko tulla tuollalailla herättelemään. Ton näkösenä vieläpä", mies murahti Indicon perään tuon kertoessa, että nukkuisi sohvalla. Tämän talonko sohvalla? Miksi Indico haluaisi nukkua edes täällä? Pudisteltuaan hieman päätään yrittäessään saada ajatuksensa kulkemaan nousi mies ylös ja kiskoi hieman vaatteita päälleen. Tässäkö pitäisi sitten heti aamusta.. hänen aamustaan.. alkaa selvittelemään neidin ongelmia.

Rappusissa Siriusta vastaan tuli Oljo joka mutisi jotakin ei niin kivaa Indicosta ja Sirius vain käski otuksen tukkia suunsa ja painua keittämään vaikka kahvia jos tuolla ei mitään muutakaan hommaa vielä ollut. Indicon mies löysikin sieltä minne tuo oli ilmoittanut menevänsä.
" Mitä tämä nyt on?", hän kysyi jääden seisomaan siihen keskelle huonetta ja katseli Indicon tupakan polttelua.
" Ei siinä mitään. Saa tänne tulla ja yöpyä, mutta yleensä siitä on muut ilmoittanut hieman aikasemmin kuin samana päivänä! Paitsi jos ovat tulleet paikalle pää kainalossa", Sirius ärisi ja haroi hieman hiuksiaan. Hemmetti sentään.. ei todellakaan ollut ollut mikään maailman ihanin herätys ja se kyllä näkyi miehestä. Hän ei muutenkaan ollut mikään aamuihminen.

"Voi anteeksi etten meikannut", Indico nälväisi ennen kuin marssi ulos. Hän haroi tuuheita ruskeita kutrejaan jotka tuntuivato levan ainoa elossa oleva asia koko naisessa. Hän asettautui mukavammin sohvalle ja taittoi vapaan käden niskansa taakse. Hän kuuli askeleet muttei oikeastaan reagoinut niihin. Siriuksen puhuessa noita vilkaisi tuota hymähtäen. Nuttu nurin onni oikein, niin sopi toivoa. Hän antoi rakin räksyttää. Kyllä hän tiesi, että mies oli aamu äreä, teininä tuo oli ollut vielä pahempi.

Noita kohottautui istumaan ja samalla hetkellä Oljo ilmestyi kahvikuppien kanssa huoneeseen. Ensin se ojensi kupin isännälleen ja sitten Indicolle, mulkoillen noitaa hyvin pahasti. "En minä voinut mennä Gabrielinkaan luokse. Olisi ollut vähän outoa", noita totesi ja maistoi kahvia ja melkein irvisti. Se oli lähes yhtä kamalaa kuin laitoksen litku. "Enkä minä käskenyt sinua nousemaan. Ajattelin vain ilmoittaa, että olen täällä ettet aamulla lahtaa minua. Mistä tuli mieleen", Indico sanoi ja piteli tupakkaa huultensa välissä kaivaen aseensa esiin. "Piilota tää multa", hän sanoi ja purki aseensa nopeasti ja leijautti Siriuksen lähellä olevalle pöydälle. "Mä olin lahdata naapurini tänään", noita vain totesi ja tumppasi tupakkansa loihtimaansa kuppiin ja joi kahvia ilme värähtämättä. Laskiessaan kupin pois hän alkoi kaivaa laukkuaan etsiessään hupparia. Talo oli hemmetin viileä, tosin lämpimämpi kuin Indicon oma asunto.

Kiskottuaan hupparin ylleen Indico onnahteli sytyttämään tulen takkaan. "Mitä sun tonttus tekee päivät?" Indico kysyi ja tuntui katselevan tyhjää nurkkaa Siriuksen silmissä, mutta noita itse näki taas harhoja. "Eihän täällä ole muuten muita kuin minä sinä ja oljo?" Hän varmisti vain, jotta voisi tiedolla jo hätistää mielensä varjot pois.

Sirius otti vastaan sen kahvikupin jonka sai ja että se ärsytti miten Indico melkein oli kuin ei olisi kuunnellut sanaakaan mitä hän siinä paasasi tuolle!
" Jaa.. miksikäs et? Onkohan tämä Gabrielkin kenties nukkumassa vielä ja mieluusti jatkaisi uniaan ennemmin kuin päästäisi ketään sisälle", mies tuhahti ja hörppäsi hieman kahvistaan. Hänen makuunsa se oli okein hyvää. Ajan kanssa siihen kai oli tottunut kun ei parempaakaan ollut tarjolla.
" Et ehkä, mutta ei tuollaisen naaman nähtyään enää untakaan uudelleen saa", Sirius sanoi ja lysähti istumaan upottavaan nojatuoliin. Hiljalleen hänkin siitä alkoi heräilemään ja kun kahviakin oli jo muutaman huikan saanut alkoi sitä Siriuskin ehkä hiljalleen käyttäytymään kuin ihminen.

Indicon leijuttaessa aseensa hänelle nappasi mies sen käsiinsä ja hieman kulmaansa kohottaen pyöritteli sitä kädessään samalla kun kuunteli Indicon juttua naapurista ja siitä miten tuo oli melkein päässyt hengestään.
" Jos sä täällä ajattelit pysyä tän kanssa.. niin sulla ei ole muita ammuttavana kuin minä tai Oljo ja kumpaakaan ei jää kovin moni kaipaamaan", mies sanoi kevyesti naurahtaen ja kurotti laskemaan Indicon aseen siihen pöydälle. Kyllä hän naiseen sen verran luotti, että tuo menisi häntä tappamaan.. mutta jos niin kävisi niin.. sitten niin kävisi ja hän olisi erehtynyt Indicon suhteen.

" Se tekee mitä käsketään. Muuten se kai järjestelee omia tavaroitaan ja itkee äitini perään", Sirius vastasi Indicon kummalliseen kysymykseen ja kohotti katseensa kupista naiseen eikä voinut olla naurahtamatta hieman Indicon jatkaessa kummallisia kysymyksiään.
" Oletkohan sä vieläkään ihan toipunut siitä Bellatrixin kohtaamisesta?", hän kysyi päätään pudistellen. Tottakai hänkin kiltalaisena tiesi asiasta. Kuka siitä ei tietäisi. Moiset asiat kai oli saatettava muiden tietoon jotta osattaisiin olla varuillaan ja tietää missä mentiin.
" Mutta joo. Täällä ollaan vain me"

Indico pyöräytti silmiään: ”Koska Gabriel asuu yksiössä ja hyvällä tuurilla ne on sen naisen kanssa siellä. Sam parka on jo tarpeeksi huolissaan”, noita totesi ja ihmetteli oliko Sirius menettänyt makuhermonsa sille litkulle. ”Tiedän olevani kaunis, mutten sentään noin”, noita mutisi mukiinsa puoliksi hymyillen. Ihanaa kun joku ei kohdellut häntä kuin särkyvää esinettä.

Ajatuskin Siriuksen ampumisesta sai noidan värähtämään. ”Musta tuntuu, että olisin ulkona killasta siinä kohtaa. Lisäksi, mä en jaksa nähä sua koko ajan”, noita totesi ja kuunteli Oljon päiväohjelmaa, joka vaikutti ankealta. ”Ompas sillä hilpeää”, noita vain totesi takan äärestä. Hän lämmitti jäätyneitä sormiaan ja nyökkäsi kun Sirius kertoi ettei muita ollut.

”No mä voin sen myöntää, että se ämmä tietää mitä tekee. Ei mussa oo mitään vikaa enää oikeestaan fyysisesti, mutta se akka tunkeutu mun päähän aika hyvin. Pitää kysyy Severukselta kikkoja miten saisi omat ajatuksensa piiloon kuten se tekee”, Indico totesi ja osoitti nurkkaa. ”Mun silmät väittää että tossa nurkassa on mies. Mä tiedän ampuneeni hänet. Ensimäisiä lukuisista, jotka pompahtelee sieltä täältä. On tosi kivaa käydä kylvyssä”, Indico totesi ja nousi seisomaan. ”Mut olis haluttu pitää Mungossa vielä hetki, mutta mä en jaksanut olla pidempään. Töihin mä en voi palata vielä”, noita totesi ja istuutui sohvalle. ”Mitä te puhuitte kokouksessa?” Indico kysyi ja katsoi vain Siriusta. Tuon tutut kasvot olivat yllättävän lohdulliset.

" Sellasta se kotitontun elämä on", Sirius sanoi ja vilkaisi hieman ympärilleen kuin etsien sitä tonttua katseellaan, mutta eipä sitä tietenkään näkynyt. Hyvin se osasi onneksi pysyä poissa silloin kun sitä ei tarvittu.

Sirius irvisti hieman kuullessaan Indicon puheet Bellatrixistä ja kun tuo vielä jatkoi jostakin nurkassa seisovasta miehestä käänsi hän katseensa siihen suuntaan. Eikä siellä tietenkään ketään näkynyt.
" Se tosiaan osaa sen oman juttunsa. Kammottava nainen.. ", Sirius mutisi ja vilkuili vielä kahvikuppinsakkin ylitse sinne nurkan suuntaan. Ehkä Indicon olisi kuitenkin pitänyt viettää hieman pitempi aika Mungossa jos tuo kerta kuvitteli näkevänsä jotakin kuolleita ihmisiä itseään seuraamassa.
" Ei mitään kovin ihmeellistä. Siellä mitenkään yksityiskohtaisesti puitu sun ja Bellatrixin kohtaamista jos sitä pelkäät. Se vain mainittiin.. jotta muut tietäisi mitä on vastassa", Sirius sanoi ja laski sen kupin hetkeksi syliinsä. Ei se varmastikkaan ollut ollut mikään hieno hetki. Hän jos kuka tunsi Bellatrixin ja olisi vain ollut hyvillään mikäli Indico ei olisi joutunut koskaan kohtaamaan sitä naista.

" Senkö takia sä tulit?", mies aloitti ja naputteli sormillaan kupin reunaa samalla kun katseli Indicoa.
"Sen, että se kuollut mies vainoaa sua.. ajattelitko sä, että se häipyy kun paikalla on toinen mies?", hän jatkoi ja käänsi katseensa taas siihen näkymättömään kuolleeseen mieheen hänen talonsa nurkassa.
" Hei sinä tyyppi! Indico on varmasti pahoillaan siitä mitä teki sulle, joten voitko jättää nais paran rauhaan. Selvitä välis sitten kun on Indicon aika siirtyä sinne.. jonnekkin teidän maailmaanne"

Indico hymähti Siriuksen toteamukselle Bellasta: ”Kammottava omassa hulluudessaan. Muistuttaa enemmän verenhimoista ihmissutta kuin ihmistä nykyään. Ankeuttajakin näyttää paremmalta”, noita vain totesi ja kohenteli hupparin asentoa yllään. Hän vain nyökkäsi kun kuuli kokouksen sisällöstä. ”Hyvä”, hän vain sanoi ja sytytti jo toisen tupakkansa. Hän kuitenkin kohotti katseensa kun Sirius varmisti hänen tulo syytään.

”Pääasiassa”, noita totesi ja laski katseensa lattiaan. ”En ajatellut. Mutta ainakaan mä en sorru puhumaan niille”, Indico hymähti ja hymyili lähes kun Sirius uhitteli vainajalle. ”Sori Sirius. Mä en ole pahoillani tuon tappamisesta. Se oli murhaaja. Raiskannut kolme naista, murhannut ja paloitellut. Kaikki ne on, joita mä näen, tehneet kamalia asioita. Jonathan taitaa olla ainoa, jota mä en halua katsella sen enempää”, Indico vain sanoi ja veti keuhkoihinsa myrkkyä. ”Bella vaan tunkeutu mun päähän parikertaa että ois saanu tietää killasta enemmän. Se pääs käsiksi vaan mun pahimpiin muistoihini ja muutamaan vanhaan kiltamuistoon. Suhun ja sun pyörään ja siihen kertaan kun sain Villisilmän nauramaan. Onneksi mä taisin ärsyttää sitä lehmää niin paljon, että lopulta se keskitty lähinnä mun kiduttamiseeni koston himossaan”, Indico puhui tasaisella äänellä, vaikka kasvoilla vilahti, varsinkin Jonathanin nimen kohdalla, pari kertaa melko tuskainen ilme. ”Onko sulla viskiä?” Noita kysyi ja vilkuili ympärilleen kuin toivoen pullon ilmestyvän jostain.

Sirius vain nyökytteli hieman kuulemalleen ja selvästi Indico oli joutunut kokemaan jotakin ei niin kovin mukavaa Bellatrixin kynsissä. Naisen udellessa viskistä nousi Sirius ylös sen sijaan, että olisi laittanut Oljon hakemaan pulloa jostakin.
" Tietysti on", hän sanoi ja katosi hetkeksi keittiöön.

Viskipullo ja lasi kourassaan hän palasi pian takaisin ja ojennettuaan lasin Indicolle täytti hän hieman tuon lasia.
" No eipä se sitten paljoa saanut mitään sellaista mitä olisi halunnut. Luulen, että ei Bellatrix kovin iloinen ollut nähdessään mut sun muistoissas", hän sanoi ja kohotti hieman hymyillen katseensa Indicoon. Oikeastaan asia oli tullut hänellekkin hieman yllätyksenä. Jotenkin hän vain oletti, että hän ei olisi ihan muistamisen arvoinen ihminen. Ei kaikkien niiden juttujen jälkeen mistä häntä oli syytetty. Varmasti moni tuttu oli vaan halunnut unohtaa hänet ja olla kuin eivät olisi koskaan olleetkaan missään tekemisissä.
Sirius istui takaisin alas nojatuoliinsa ja otti itsekkin huikan pullosta.

Mitä Indico oli oikein ajatellut, etteikö muka Siriuksella viskiä olisi? ”Se oli lähes retorinen kysymys”, noita totesikin ja jäi odottamaan juotavaa. Saadessaan lasin käteensä ja siihen vähän täytettä hän totesi, että olisi sitä voinut enemänkin juoda. Indico ei kuitenkaan viitsinyt asiasta Siriukselle huomauttaa vaan tyytyi tilkkaansa. Hän kuitenkin naurahti kun Sirius totesi, että tuskin sukulaisen näkeminen oli Bellaa ilahduttanut. ”Varsinkin kun sä näytät huomattavasti paremmalta. Lisäksi se sun pyöräs oli kyllä niin komea... Mähän omistan nykyään samantyylisen. Tosin se ei lennä. En ole viitsinyt viritellä sitä, kun onhan mulla kunnon luutakin”, Noita totesi ja hörppäsi lasistaan. ”Mä saan kuulla kunniani tästä, mutta haluatko lähteä huomenna käymään mun työpaikalla? Tietty siinä komeemmassa muodossas, mutta mun pitäisi hakea pari kansiota. Saisit nähdä oman jästikansioiskin. Oonko mä kertonut, että johdan sun etsintöjäsi?” Indico kysyi ja hymyili.

Virallisesti Indicon oli kerrottu joutuneen onnettomuuteen, jossa hän oli kolhinut päänsä vähän paremin sekä vahingoittanut itseään muutenkin. Hän olisi sairaslomalla jonkin aikaa. Hän kuitenkin halusi saada pari kansiota kotiinsa aikansa kuluksi. Hän oli kieltämättä pahan luokan työnarkomaani ja ennen kiltaa hän oli nukkunut varmaan enemän työpaikallaan kuin kotonaan. Vuodessa hän piti vain muutamia virallisia vapaapäiviä ja niitäkin vain pakon edessä. Hän voisi siis nyt käyttää myös pitämättömiä lomiaan.

" Sääli. Lentäväst' pyörästä on paljon enemmän iloa", Sirius sanoi ja huljutteli viskiä pullossaan. Että hän joskus kaipasi sitäkin pyörää. Oli se ollu niin hienoa aikaa ja surullisinta oli kai se ettei hän koskaan tulisi saamaan niitä aikoja takaisin. Tiedä sitä sitten kauanko siinä menisi, että hän saisi kulkea syyttömänä miehenä ulkona.
Indicon yllättävän kysymyksen myötä mies nosti katseensa taas tuohon ja naurahti hieman.
" Jättäisinkö mä muka käyttämättä tilaisuuden päästä täältä ulos?", hän kysyi ja kurottautui kaatamaan naisen lasiin hieman lisää viskiä.
" Lähden mielelläni.. on tän koiran aikakin päästä jo lenkille taas", Sirius sanoi virnistäen ja otti itse uuden kulauksen pullosta.

”Sinun on yhä tallella, jos et sitä tiennyt”, Indico totesi ja kumosi juoman alas kurkustaan. ”Hagrid muistaakseni säilöi sen jonnekkin kun oli vienyt Harryn Likusterin tielle. Tapasimme yksissä juhlissa sinä yönä”, noita kertoi ja hymyili. Hän muisti yhä sen riemun, mutta myös kuinka oli epäillyt, että kaikki muka olisi ollut siinä.

Selvästikään koira ei päässyt kirpuistaan ja Sirius oli valmis lähtöön. ”Mä epäilin ettet jättäisi”, Indico myönsi ja nyökytti päätään koiran lenkeille. ”Yep, sä oot sitten vaikka mun kaverini koira tai jotain. Sun pitää pukea panta ja hihna, mutta lupaan, että ne ei oo mitään pinkkiä”, noita vakuutti virnuillen ja kumosi juoman alas kurkustaan ja ojensi lasinsa kohti pulloa vihjaillen. ”Tästä kiitoksensa mä saan toki uuden annoksen?” noita hymyili maireasti. Alkoholi tuntui hieman sumentavan harhoja. Lisäksi hän tunsi itsensä rentoutuneeksi. Ilmeisesti alkoholi potki sisään tehokaammin, kuin normaalisti. Indico oli siitä vain kiitollinen, sillä hän tarvitsi unta.

" Tallessa ehkä, mutta ei minun käytettävänäni", Sirius sanou huokaisten. Oli joku kai sen maininnut aikasemminkin ,mutta hän ollut jaksanut välittää siitä silloin.
" Mä en kauheasti sen kanssa lentele kun olen etsitty vankikarkuri", mies muistutti ja kurotti laskemaan sen viskipullon pöydälle jotta Indico voisi itse täytellä lasiaan jos niin halusi. Pullon saisi ihan rauhassa tyhjentää.
Naisen mainitessa kaulapannan ja hihnan Sirius irvisti hieman. Ei hän nyt sentään mitään sellaisia tarvisi!
" Osaan kyllä käyttyätä. Mut on koulutettu hyvin", Sirius vannotti vaikka mikäs sen hauskempaa olisikaan kuin heti sopivan paikan tullen juosta karkuun niin lujaa kuin käpälistä pääsi! Siinä olisi kadulla ihmisillä nauramista kun Indico juoksisi perässä ja koittaisi saada rakkiaan kiinni.
" Lupaan kävellä nätisti vierellä", hän lisäili ja loihti kasvoilleen sellaisen koiranpentu katseen mitä voisi vastustaa.

Indicon pyydellässä lisää juomaa viittasi Sirius pullon suuntaan ja käski tuon juoda niin paljon kuin oli tarvis.
" Jos se auttaa sua tässä tilanteessa.. pidä hyvänäsi".

Indico hymähti ja totesi: ”et sä loppu elämääsi joudu piilottelemaan tai sitten mä luon sulle uuden identiteetin. Jästien keskuudessa on yllättävän helppoa saada parikin nimeä. Mulla on mun oikea nimeni ja sitten yksi ylimääränen, jota käytän kun haluan painua joksikin aikaa maan alle. Sen nimissä mulla on kaksi taloa. Yksi lontoossa ja yksi tuolla mettien keskellä”. Hän kyllä saisi Siriukselle uuden elämän, jos tarve vaatisi.

Kun koira väitti osaavansa käyttäytyä Indicon kulma kohosi hitaasti, mutta varmasti. ”Mhm.. Niin taatusti onkin”, noita totesi ja katseli vain suuria nappisilmiä kuin niillä ei olisi mitään vaikutusta. ”Sua ei päästetä sitään ilman hihnoja ja remmejä. Ihmiset hei saattaa pelätä sun kaltasta kirppu kasaa”, noita vain totesi ja kurkotti pullon itselleen ja kumosi ihan mukavan annoksen. ”Tää helpottaa kyllä. Tai sitten sä voisit hakee sen lampun millä jo mua meinasitkin hutkia ja kalauttaa tajun kankaalle”, hän totesi ja laski pullon pois käsistään. ”Mutta mä tosiaan haen sun kansiosi, annan pari määräystä ja muutamia muita töitä niin ei tarvitse siellä juurikaan heilua”, Indico totesi ja veti jalat vasten rintaansa. Hän alkoi tuntea jo alkoholin turruttavan itseään ja hän oli siihen kerrankin tyytyväinen. Päässä surisi vain ja hän ei jaksanut juuri ajatella.

Toivottavasti ei tosiaan joutuisikaan. Vaikka hän kiitollinen Indicon avusta olisikin haluaisi hän silti, että voisi kulkea ulkona ihan Sirius Mustana ja maine puhtaana. Kuitenkin mies kiitteli tästä tarjouksesta ja lupasi harkita sitä mikäli mitään ei alkaisi tapahtumaan. Parempi se niinkin olisi kuin viettää loppuelämänsä sisällä tässä talossa!
" Ha! Pelätä.. siinäpäs oppisivat ettei koirissa ole mitään pelättävää", mies hymähti, mutta kaipa se oli sitten alennuttava siihen jotta pääsisi ulos täältä.

" Parempi, että juot sen niin mun ei tarvitse heitellä sua enää millään", Sirius sanoi ja hymyili hieman ennen kuin nousi ylös. Ehkä hänen pitäisi antaa Indicon juoda pullonsa ja sammua uneen jotta tuo huomenna pääsisi pirteänä ylös.
" Mä taidan mennä ruokkimaan sen hevoskotkan. Koita sä saada nukutuksi", hän sanoi ja taputti naista vain nopeasti olkapäälle ennen kuin poistui huoneesta.

Indico katsoi vain velhoa merkitsevästi tuon väittäessä, että koiria ei kannattaisi pelätä. Niinpä niin... ”Hienoa, mä en niin välitä saada uusia lamppuja niskaani”, noita totesi ja rentoutui hieman. ”Hiinokalle terkkuja”, noita sanoi ja hymyili miehelle tuon taputtaessa hänen olkapäätäään. Sen jälkeen Indico tyhjensi viskistä muutaman lasin ennen kuin sammui sohvalle peiton alle.

*************

Aamulla Indicolla oli ollut kevyttä päänjomotusta, mutta hän oli saanut nukuttua. Noita oli syönyt aamiasen, jonka hän valmisti itse. Jostain syystä hän ei luottanut Oljon olevan mikään huippuluokan kokki. Sen jälkeen hän oli pukeutunut Mustiin housuihin, korkokenkiin sekä tummanpunaiseen kauluspaitaan. Hän nakkasi ylleen miesten puvuntakin, joka oli räätälöity hänen kokoiselleen. Hän pisti rintaansa kulkuluoansa ja rintataskuun pilottilasit. Hän meikkasi itsensä nopeasti ja näytti lähes normaalilta. Sitten hän lähti etsimään Siriusta ja tämän löydettyään noita jäi nojaamaan ovenpieleen. ”Meidän kannattaa ilmiintyä mun yhdelle asunnolle ja ajaa sieltä autolla. Saat työntää pääs vaikka ikkunasta ulos”, noita sanoi ja hieraisi suuria silmiään varoen rajauksia. ”Mä en voi vaan ilmestyä paikalle, kun yleensä ajan ja en halua mitän kysymyksiä enempää kuin on pakko. Työkaverit on valitettavasti koulutettu tarkkasilmäisiksi”, hän sanoi ja asetteli sauvaansa paremmin piiloonsa. Hän näytti hyvin erilaiselta ollessaan työvaatteissaan, sillä kokouksiinkin hän ilmiintyi kodinkautta, jottei hänen tarvinnut olla niin virallisen näköinen.

Sirius oli vasta saanut kiskottua vaatteet päälleen kun Indico ilmestyi ovelle aivan valmiina lähtemään. Nainen kertoi suunnitelmestaan ja Sirius nyökkäsi hieman. Eiköhän se onnistuisi.
" Tehdään sitten niin", hän sanoi ja jätti kokonaan huomioimatta juttua pään roikottamisesta ikkunasta. Vaikka ehkä se idea hieman kyllä houkutti.
" No mennään sitten. Voin vaikka siellä sun työpaikallas kerjätä jonkun kauniin poliisi tädin sämpylät itselleni", mies sanoi virnuillen ja kiiruhti jo alakertaan.

Heidän ilmiinnyttyä Indicon asunnolle katseli mies hetken ympärilleen ja jollei heillä olisi ollut kiire muualle olisi hän varmasti aivan häpeilemättä tonkinut jo kaappeja.
Sirius viitsinyt laittaa Indicoa odottamaan sen kauempaa ja olihan hänellä itselläänkin jo kiire päästä ulos joten mies muuntautui animaagi muotoonsa jotta päästäisiin jatkamaan matkaa. Hieman siinä venyteltyään hieman jäseniään jäi hän kiltisti istumaan ulko-oven eteen ja odottamaan, että Indico avaisi oven.

Naurahtaen Indico totesi sämpylöiden kerjäämisestä: ”jos sä sämpylöit haluut niin meil on ihan donitsejakin kahvihuoneessa”. Hän seurasi miestä alakertaan ja nappasi miehen mukaansa ajatellessaan yhtä asuntoaan. Hänellä oli kaksi muutakin, jotka tosin olivat enemmän piilopaikkoja. Noita katseli hetken avaimia ja valitsi sitten mustan mersunsa. Hän kaivoi nahkaisen kaulapannan eteisen lipastosta. ”Tää on vähimmäis vaatimus”, hän sanoi mustalle koiralle ja kyykistyi pukemaan kaulapannan miehelle. ”Mä otan sen heti pois kun ollaan ulkona”, hän lupasi ja avasi ulko-oven. Hän käveli autotalliin, jossa oli kaksi autoa vieretysten sekä punainen sulavalinjainen moottoripyörä.

Nainen avasi siriukselle etupenkin oven ja sauvalla hoiti autotallin suuremman oven. Indico lähti ajamaan rauhallisesti ja kun he saapuivat suuren valkean rakennus kokoelman luona Indico alkoi hidastamaan kun hänen henkilöllisyytensä tarkastettiin. ”Eikös sun pitänyt olla sairaslomalla?” Yksi vartijoista kysyi. ”Joo, mutta mulla on niin paljon paperitöitä, että tuun hakemaan ne. Mulla on sitten koira mukana”, noita sanoi ja heille vain nyökättiin. Autotallin Indico ajoi valtavaan parkkihalliin, missä oli lukuisia autoja. Suurin osa mustia tai jotain hyvin perusväriä. ”Älä sitten karkaa”, noita sanoi Siriukselle kun hän nousi autosta ja päästi miehenkin ulos. Lukittuaan ovet hän käveli sisälle, jossa hän vain vilautti vartijalle korttiaan ja lähti etenemään. Hän tervehti tuttuja ja piti tiukasti silmällä, että Sirius ei katoillut. He nousivat hissillä muutamia kerroksia sekä kulkivat parilla käytävällä.

”Tervetuloa työpaikalleni”, Indico sanoi ennen kuin aukaisi lasiovet konttorihelvettiin. Heitä vastaan sipsutti piaan hyvin kaunis jästi. ”Vlad, mä luulin, että sä olet sairaslomalla”, tuo totesi, kuten muutkin. ”Joo, niin mä olenkin. Mutta ei se estä paperihelvettiä. Onko meillä mitään uutta? Mä ainakin aion ottaa Mustan kansiot mukaani ja sitten pari muuta”, nainen sanoi ja pyöritteli silmiään kun työkaveri kumartui lässyttämään Siriukselle. ”Mä luulin sua kissaihmiseksi. Voi kun sulla on komee koira”, tuo jokelsi. ”Joo, tosi komee. Hae sille vaikka donitsi niin siitä tulee sun paras kaveri”, noita mutisi.

Vaikka se kaulapanta ei kovin houkutellutkaan istui Sirius silti kiltisti aloillaan edelleen ja seurasi perästä autotalliin vaikka olisi ollut paljon hauskempaa juosta vain pitkin pihaa. Kun auton kanssa päästiin matkaan ei Sirius voinut olla tunkematta päätään ikkunasta ulos ja että se oli hienoa! Matka ei valitettavasti ollut kovin pitka ja kun saavuttiin perille veti Sirius päänsä takaisin autoon.

Indico kun avasi vihdoin taas oven hypähti Sirius alas penkiltä ja käänsi vain katseensa muualle kun nainen käski häntä olla karkaamatta. No mihinkäs täältä muka karattaisiin. Hän saisi varmaan sen vartijan peräänsä jos lähtisi mihinkään.
Sirius tassutteli vain nätisti Indicon vierellä sisälle ja aina kun nainen tervehti työkavereitaan kääntyi Siriuskin katsomaan.
Kun he saapuivat hissillä ylös ja Indico esitteli paremmin työpaikkaansa ei Sirius ehtinyt edes lähteä tutkimaan mitään kun paikalle asteli oikein sievä nainen juttelemaan Indicolle.
Nyt pitäisi olla okein suloinen ja näyttää kiltiltä! Eikä se edes tuottanut vaikeuksia tälle miehelle. Kauaa siinä ei mennytkään kun Indicon työkaveri oli kyykistynyt häntä rapsuttelemaan sen sijaan, että olisi kuunnellut Indicoa ja Sirius heilutteli tyytyväisenä häntäänsä saadessaan huomiota.

Donitsit kun mainittiin ojensi Sirius toisen tassunsa naiselle kuin odottaen, että hänet palkittaisiin oitis tästä niin hienosta tempusta! Ilmeisesti se kuitenkin toimi koska häntä oltiin kehumassa ja Sirius vilkaisi hieman Indicon suuntaan. Hän voisi viettää täällä vaikka kaikki päivänsä! Ehkä hänestä tulisikin poliisikoira!

Sirius näytti koirana kovin tyytyväiseltä. Indico ei voinut olla pyöräyttämättä silmiään nähdessään tassun ojennuksen. ”Se osaa monia temppuja, kunhan annat herkkuja”, hän vain totesi ihastuneelle työkaverilleen. He lähtivät kuitenkin kulkemaan eteenpäin, vaikka jästi rapsuttelikin koko ajan siriusta. Indicon ilme pysyi normaalina, vaikka hän meinasi alkaa nauramaan.

Jostain syystä Indicon työkaverit alkoivat kerääntyä heidän luokseen. Samalla Indico pisti merkille, että yllättävän moni nainen piti hameista ja... Noita vain huokaisi ja hieraisi ohimoitaan. ”Koskas sä rakin olet hankkinut?” Miehen ääni kysyi hänen viereltään. Indico hätkähti hieman ja näki sitten pitkä aikaisen työtoverinsa Harryn vierellään. ”Ei se ole mun. Pidän sitä silmällä hetken ja se pian kuolee ja lentää koirataivaaseen noista herkuista. Jos sä lähet rapsuttelemaan sitä, mä vanno etten vie mitään paperitöitä vana jätän ne sulle”, Indico sanoi, johon mies naurahti: ”Indico, oletko sä kateellinen?” Noita tuhahti ja käveli miehen kanssa eteenpäin Indicon työhuoneeseen. ”Mustasta ei ole kuulunut mitään. Se mies on kuin maan nielemä”, Harry totesi istuutuessaan Indicon pöydänkulmalle, kun nainen alkoi kaivamaan kansioita. ”Niin on”, hän vain myönsi ja vilkaisi koiraa. Hän kaivoi miehen kansion esiin laatikostosta ja laski sen pöydälle.

Herkkuja tuotiin kyllä ja Sirius otti ne mielellään vastaan esitellen lisää temppujaan. Milloin antoi lisää tassua ja milloin meni nätisti maate lattialle. Ja että se kaikki huomio mitä hän sai osakseen tuntuikin hyvältä. Pian sitä olikin muutama muukin jästi nainen jo rapsuttelemassa ja lässyttämässä hänelle. Sirius tietysti otti kaiken ilon irti tästä ja heittäytyi oikein selälleen nauttimaan tästä hellittelystä.. ja olihan sieltä oikein hyvät näkymät näiden poliisi neitien hameiden alle.

Valitettavasti paikalle sattui pian miespuolinen poliisikin ja Sirius hypähti oitis tassuilleen kuuntelemaan paremmin mistä tuo puhui Indicon kanssa. Naisen lähtiessä taas liikkeelle tuo Harry seuranaan joutui Sirius jättämään rapsuttelijat taakseen ja seuraamaan Indicio tuota naisen työhuoneeseen. Hän tarkkaili tuota miestä kauempaa hyvinkin epäluuloisena ja pysytteli ihan Indicon jaloissa. Mahtoikohan noilla kahdella olla menossa jotakin? Kuullessaan oman nimensä mainittavan ja Indicon laskiessa kansion pöydälle kiersi hän pöydän ja hypähti Indicon tuolille jotta näkisi myös ne paperit.
Hän saisi varmasti lukea niitä myöhemminkin, mutta pakkohan sitä oli osoittaa, että häntä kiinnosti ne nytkin.

Sirius käyttäytyi kuin mustasukkainen kissa ja Indico rapsutteli miehen korvaa hajamielisesti. Hän avasi Siriuksen kansion koiran hypähdettyä hänen tuolilleen. ”On outoa, että meillä on määräykset tuoda hänet elävänä. Minusta tuo kaveri ansaitsee vain luodin silmiensä väliin”, Harry totesi ja Indicon pokerinaama ei pettänyt. ”Onhan se”, noita vain totesi ja katsoi Harrya silmiin: ”mutta tällä hetkellä meidän kannattaisi ensin löytää hänet ja sitten vasta miettiä näitä asioita”. Heidän keskustelunsa keskeytyi kun yksi harjottelijoista tuli huoneeseen. ”Harry, sinulle on puhelu”, nainen totesi, jolloin mies lähti vain nyökäten Indicolle.

Noita kumartui keräämään loput kansiot ja laittoi ne salkkuun, jonka hän lukitsi myös. Hän pisti Siriuksen kansion päälimmäiseksi. ”Haluatko vielä olla rapsutettavana?” Indico kysyi koiralta, joka jökötti hänen työtuolissaan. ”Ai niin, ja jos minä näen sinut vielä tirkistelemässä hameiden alle, pistän sinut remmiin ja sidon johonkin tolppaan kiinni”, noita totesi ja tökkäsi koiran kuonoa hellästi. ”Ettäs tiedät”, hän sanoi hymyillen.

Sirius tarkkaili niitä papereita ja kuullessaan Harryn puhuvan hänestä sillä tavalla kohotti hän katseensa mieheen ja murisi tuolle hieman. Yrittäisipä vain.. voisi olla, että poliisin kävi itsensä siinä huonosti! Onneksi joku kuitenkin ilmestyi pian huoneeseen etsimään tätä Harryä ja näin mies pääsi livahtamaan karkuun.

Indicon äänen kuullessaan käänsi Sirius katseensa ovesta tuohon ja haukahti kerran tuon vastaukseksi tuon kysymykseen. Tottakai ne rapsutukset kelpaisivat vieläkin! Eikä hän ollut saanut edes tarpeeksi herkkuja vielä. Hän hypähti jo alas tuolilta kun Indico käski häntä olla kurkkimatta enää hameiden alle. Eh.. oliko tuo ehtinyt muka huomaan senkin jotenkin! Eihän tuolta naiselta pidetty mitään salassa.
Vastaukseksi Sirius vain nuolais naisen kättä ja kiiruhti jo puoliksi avonaiseksi jääneestä ovesta ulos ennen kuin Indico ehtisi saamaan loppuja tavaroita syliinsä.

Sirius puikkelehti hetken ympäriinsä kurkkien muidenkin työhuoneiseen saaden aikaan aina jonkinlaisen reaktion. Milloin joku vain tuijotti häntä kummastuneena ja milloin joku riensi heti hieman rapsuttelemaan ja kyselemään, että kenenkäs hauva hän oikein olikaan. Siinä matkallaan hän onnistui lopulta löytämään sen Harrynki joka edelleen istui puhelimessa omassa työhuoneessaan. Sirius vilkaisi nopeasti taakseen ja kun Idicoa ei näkynyt missään hiipi hän sisään. Harry ei edes huomannut hänen sisälle tuloaan ja parempi niin.. hänen kannaltaan. Sirius nousi vasten pöytää ja nappasi hampaisiinsa ensinmäiset papaerit joita löysi ennen kuin laskeutui alas.
Tottakais sitä piti miehelle ilmoittaa, että nyt lähtivät tärkeät paperit menemään joten haukuttuaan muutaman kerran nappasi Sirius ne papaerit taas hampaisiinsa ja riepotteli niitä oikein kunnolla.

Se puhelu loppuo siihen ja ensinmäisen huudahduksen kuullessaan livisti Sirius paparit mukanaan ulos huoneesta!

Sirius kommunikoi koiramaisella tavallaan ja Indico kohotteli koiralle vain kulmaansa. Hän pyyhkäisi kätensä housuihin saaden koiran kuolat pois ja otti salkun pöydältä kun Sirius oli jo vipeltänyt eteenpäin. Noita tarkasteli hetken ympärilleen ja otti mukaansa vielä rannekellonsa. Hän astui ulos työhuoneestaan ja näki Siriuksen kurkkivan muihin työhuoneisiin. Indicon oli isoimpia siinä kerroksessa ja hän antoi miehen mennä jääden hetkeksi itse juttelemaan työkavereittensa kanssa.

Kuullessaan haukahduksen ja Harryn huudon Indicon katse kääntyi heti miehen työhuoneeseen, josta Sirius piaan vipelsi kovaa vauhtia pois agentti perässään. ”Anteeksi”, Indico sanoi ja lähti juoksemaan koiraa kiinni, vaikka kroppa väitti vastaan. Kieltämättä häntä hymyilytti kaksikon meno ja pian Indico jäi pitelemään kylkeään kunnes Harryn kasvot punoittivat ja tuo ärjyi jo niin, että koko kerros huomasi sen. ”Rakki, maahan ja päästä ne paperit pois. Minä en taatusti anna sinulle enää ikinä yhden yhtä herkkua”, Indico komensi lopulta ja nappasi Siriuksen kiinni. ”Jos aiheutit minulle hankaluuksia alan kiljuttaa äitiäsi”, hän mutisi koiralle hiljaa ja ojensi Harrylle kuolatut kansiot. ”Olen pahoillani. Tämä tampio pitää hippaleikistä liikaakin”, hän sanoi ja mies puhisi hänelle: ”pidä se koira kurissa”. Harry kääntyi ympäri ja Indico risti kädet rinnalleen ja jäi tuijottamaan Siriusta. ”Autoon”, noita lopulta sanoi.