Tarina hahmojen takana

Ajattelin yrittää herätellä jotain keskustelua täälläkin vähän. Eli siis, mua kiinnostaisi tosi paljon, että miksi te kanssapelaajat olette valinneet pelattavaksi juuri sen hahmon, jota pelaatte? Omista hahmoistakin voi kertoa, mistä hahmo on saanut alkunsa ja niin edelleen. Tietysti hahmohakemuksessahan on ollut joku lyhyt perustelu Rowlingin hahmojen kohdalla, mutta ainakaan oma muistini ei riitä sellaisten muistamiseen muiden hahmojen kohdalla.

Itse vastailen joskus paremmalla ajalla, joten sinä aikana toivottavasti joku muu haluaa kertoa vähän tarinaa oman hahmonsa taustoista!

Ah minä kans! Minä kans!

Lordi Voldemortistahan se kaikki lähti ja oikeastaan se mistä herra päätyi mun pelattavakseni niin siitä saan syyttää yksinomaa Nibsiä. Hän kun kyseli tässä joku puoltoista vuotta sitten että olisinko kiinnostunut pelaamaan Voldemortilla hänen nyt edesmenneessä Varjot-ropessaan ja eka olin vähän että njääääh.. Mutta sitten aloin tutkimaan puolitosissani Volden elämää aluksi pelkän wikipedian voimin (vaikka kirjat on tottakai luettu useampaan otteeseen) ja sitten vähän syvemmin siitä sitten. Kiitos kuuluu myös Ralph Fiennesille, josta löytyi äärihyviä kuvia Voldesta ennen kärmestymistään.. ;D
Sitten huomattiinkin että pelataan Voldemortilla ja mä tosissani rakastuin siihen 1981-vuoden Voldemortiin. Sitemmin toin herran tännekin ja rakkaus on pysyvää! Aika kiehtova herra ja aika vaativakin pelattava.. Vielä on oppimista paljon!

Sitten tuli Leticia Mayer toiseksi vaiko kolmanneksi hahmoksi, koska Ninji taisi puolitosissaan houkutella mua hankkii joku "nainen Rabastanille". No en mä halunnu perus kuolonsyöjänaista luoda koska en tiedä.. Ei kiinnostanu tarpeeksi. Sitten loinkin syyttäjä-tyttösen ministeriön leiviin ja voi juma että sitä sitten rakastuttiin Leticiaan! Täytyy mainita tässä yhteydessä myös Michelle Rodriguez, koska se neitihän on maailman kovin nainen! Antoipa näyttelijättären hahmotkin vähän vipinää neitiini; Leticia-niminen hahmohan löytyy Michellen hahmokaarista! Katsokaahan Fast and the Furious-saagaa jos Lettyn perimät kiinnostaa! Ekan leffan Letty on turhan bitch mun Lettyyn verrattuna mutta nelosen Letty<3 Voivoi.

Öööää.. Sitten Will McDonnell piti herätellä henkiin muutamien vuosien tauon jälkeen. Se herra on ollu mulla yhtä kauan kuin Juniori on ollut Nibsillä! Samasta pelistäkin lähtösin vieläpä! Eli Wicked Gameen (rip<3) vie Willin juuret ja koska se herra oli silloin jo niin psykoottinen, varasti se sydämestäni palasen! Tosin silloin vuodessa 2004 se oli aika pintapuolinen ja tämän pelin myötä se on syventynyt ihan äärimmäisen paljon. Silloin en vielä tienny et miks se lahtas perheensä mutta nytpä tiedän! Hienoa jeejee!

Rodolphus Lestrange taas on kiehtonu mua varmaan aina! Tai siis jotenkin se mies on ollu mun lemppari noista Lestrangeista vaikka toki Bellatrix kova onki eikä Rabastanissakaan valittamista ole! Mutta Rodolphus<3 Ja koska mua on aina ärsyttäny suunnattomasti se että sitä pidetää Bellan tossuna niin piti sitä sitten vähän muokata ettei se oikeesti ole yhtä tossu kuin mitä luullaan! Innolla odottelen pelejä Bellan ja Rodon välille, koska mikäli Bellan pelaaja nyt luulee että Rodoa voi tossuttaa mielen mukaan niin turha luulo! Se mies pistää hanttiin ja koville! ;D

Sitten on vielä rakas pikkupoikani Gabriel, jonka ihan ensimmäinen ajatus lähti siitä kun näin viimeisen leffan ja totesin että hyvikset on ihan pönttöi kun eivät tapa niitä kuolonsyöjiä. Sitten halusin luoda semmosen hyviksen, joka uskaltais loppumätössä pistää kovan kovaa vastaa ja käyttää sitä kedavraa.. Azkabaninkin uhalla! Siitä se sitten lähti ja se pätee yhä.. Ja sitten on pakko syyttää rock-taustojani ja Michael Monroen keikkoja, koska ulkaksihan sitten tuli Dregen, Makkosten uusi kitaristi ja vieläpä Backyard Babiesista! Uuu! Ja no.. Kalakammonen siitä tuli, koska halusin jotaa sekoo siihe jäbää ja no.. kliseinen orpolapsirokkari toimii aina.<3 Tykkään!

Siinä mun hahmokaartini Toivottavast avas ees vähä!

Joo jospa mä tänne sit laittelen mun Bellan ja Luciuksen tarinat!


Bellatrix Lestrange:


Bellatrix on ehdottomasti mun ykköshahmo Harry Potterista, mun mielenkiinto on aina ollut siinä hahmossa. Varmaan eniten mua kiinnostaa sen pakkomielteinen Voldemortin palveleminen, sukujuuret kun sehän kuului Mustien sukuun ja sen historia. Kuolonsyöjäthän on mun mielestä ihan ykkösiä Harry Potterissa.
Mutta siis joo, mähän otin Bellatrixin heti mun ykköshahmoksi kun se vain näytettiin Harry Potterissa, siitä tuli heti mun suosikki ja sen kuolema oli kyllä mulle sellanen että ''Rowling, mitä sä kirjotat!?'' Mutta mussa kiinnostaa eniten se miten Bellatrix yrittää todistella olevansa uskollisin kuolonsyöjä mitä Voldemortilla on koskaan edes ollut. Täällä roolipelatessa yritän syventyä Bellaan niin hyvin kun pystyn, haluan oikeesti panostaa sen roolipelaamiseen ja roolipelata sil kyllä niin mahdollisimman Bellamaisesti. Ja sitten juuri sen persoonallisuus, mielisairas kiduttaja ja murhaaja joka kuvittelee voittavansa kenet tahansa (paitsi Voldemortin). Ainakin ensimmäisen velhosodan aikaiseen Bellatrixiin yritän pureutua täysin mutta tämähän ei tarkoita ettenkö panostais Bellatrixiin myös toisen velhosodan aikaan. Mutta kuolonsyöjistä ylivoimaisesti Bellatrix saa kaiken mun huomion, ehdottomasti kuolonsyöjistä mun mielestä paras Rowlingin luoma hahmo ikinä. Kun tulin foorumille ja huomasin että Bellalla ei ole pelaajaa niin pomppasin suoraan pystyyn ja halusin heti hakee siihen. Koska tälleen roolipelatessa sillä pystyn syventymään yhä enemmän ite Bellatrixiin ja Helena kyllä näytelessään Bellatrixia sai mahtavan naurun naiselle aikaiseksi eli hänelle kunnioitukset! Ja Bellatrixia mun on erityisen helppo pelata, koska oon oikeesti tutustunut sen hahmon taustoihin niin hyvin kun vaan pystyn ja nyt kun olen Harry Potterin kirjojakin lukemassa niin varmasti pureudun oikein kunnolla kohtiin missä vaan Bellatrix mainitaan.



Lucius Malfoy:


No hmm.. kuolonsyöjähänä se on ja kuolonsyöjät mun lemppareita ja ykkösiä jotenka toisen hahmoni valinta päätyi Luciukseen. Varmaankin siksi että se on just sellanen kylmän viilee ja yrittää saada kaikille vaan pahaa aikaiseksi. Ja juuri sellanen julma kolonsyöjä joka yrittää manipuloida ihmisiä menemään oman pillinsä mukaisesti, ja eniten mua tässä hahmossa kiinnostaa sen taustat kuten Bellassakin. Ja sen nämä suhteet muunmuassa poikaansa ja muutamaan muihin. Yrittää kiemurrella pälkähästä aina kun joutuu ongelmiin.
Mutta hmm, nyt kun miettii niin tämäkin hahmo mun valinnaksi tuli vaan täysin siitä että se on kuolonsyöjä, sen taustat on kiinnostavia ainakin Tylypahkan taustat kun se siellä oli ja myöhemmin se että tyyppi asuu kartanossa ja elää rauhallista elämää ja vähän kiertelee taikaministeriössä manipuloimassa ihmisiä ja nauraa köyhille.
Empä tästä hahmosta enempää voi oikeastaan sanoa, kakkossuosikki heti Bellatrixin jälkeen mun näkökulmasta ja Luciukseenkin on mukava yrittää syventyä kunnolla ja pureutua siihen itse hahmoon. Yrittää olla niin Luciusmainen kuin vain pystyy ja tutkia hahmoa ja saada sillä aikaiseksi jotain. Ja enitenhän mua kiinnostaa se että taisteli Tylypahkan taistelussa Voldemortin riveissä mutta selvis hengissä ja onnistu pakenemaan kun petti sen juuri ennen sen omaa tuhoansa. Jotenka Luciuksenkin kohdalla Rowling on kirjoittanut hahmosta loistavan!

...Connor Dane:

Barty Juniorista kun joudun luopumaan ennen kuin herra pääsee edes kunnolla kuvaan ja kaksi muuta täysin omaa hahmoani menin luomaan perheeksi joka joutuu häipymään maasta lopulta, ja lisäksi pysyvät sivussa sodan silmästä & Hunterille olen vakaasti päättänyt suoda valoisan tulevaisuuden...Joten tuli kaipuu johonkin synkkään jota pääsisin kehittämään koko aikajanalla ja mahdollisesti halutessani keskeiseksikin hahmoksi.

Lisäksi halusin kokeilla jotain mitä en ole ikinä ennen tutkinut; joku vakavasti häiriintyneistä juurista, mutta aikaisin adoptoitu onnelliseen elämään asiansa osaavien vanhempien huolehtimana. Kasvaneena melko hyväksi ihmiseksi vaikka aiempi elämä jälkiä jättikin. Eli halusin jonkun syvällisen hahmon joka olisi yhtä potentiaalinen taipumaan kummalle tahansa puolelle, mistä syystä en visioinut Connorille kehitysongelmia vaan korjattavissa olevia psyykkisiä ongelmia ja perinnöllisen psyykkisen herkkyyden.

Raamattu ja kristinusko on hyvin itseään kieltävä eli ristiriitaisuuksia täynnä, mistä syystä siihen kuuluukin niin radikaalisti erilaisia kannattajia – ja se tarjosi mitä mehevämpiä mahdollisuuksia niin synkkiin kuin possitiivisiinkin vaiheisiin. En kuitenkaan ole mikään kristinuskon guru enkä muutenkaan itse suuremmin siihen kasvanut, mistä syystä annoin Connorin vanhemmille joiden usko on melko neutraalilla tasolla.

On paljon mahdollista että kuten Hunteriin, tykästyn tähänkin poikaan niin paljon että tällekin on luvassa valoisa tulevaisuus, mutta koska loin Connorin draaman janossa ja paljon synkempiin juuriin, on hänellä edessään enemmän pimeitä pätkiä ennen sitä mahdollista valoa.

Rey Welz

Ensimmäinen ajatukseni oli vain, että haluan pelata kuolonsyöjällä. Kuolonsyöjät ja pahikset yleensä ovat aina kiinnostaneet minua, ja aiemmista roolipelihahmoistani juuri jollain lailla pimeällä puolella olevat ovat inspiroineet eniten. Mutta olin jo pelannut aika monella hahmolla, jonka pahuus perustuu siihen, että ne nauttivat pahan tekemisestä muille. Ja monet niistä ovat myös jossain määrin katuneet pahoja tekojaan, mutta eivät ikään kuin pystyneet vastustamaan kiusausta. Koska se idea tuntui jo loppuunkäytetyltä, halusin nyt jotain muuta: pahan puolella olevan hahmon, joka ei ole sadistinen, eikä esimerkiksi nauti kiduttamisesta.

Pikkuhiljaa päässäni syntyi idea kuolonsyöjästä, joka ei ole pahantahtoinen eikä vihainen. Sen sijaan Reyn luonteesta muotoutui välinpitämätön ja itsekeskeinen. Täysin häikäilemätön oman etunsa tavoittelija, joka ei menetä yöuniaan tappamisesta tai kiduttamisesta, vaikkei siitä nautikaan. Reylle muodostui myöskin epätavallisen välinpitämätön käsitys omasta itsestään ja henkisestä olemuksestaan. Reystä tuli ihminen, jolla ei ole tarvetta miellyttää muita pelkän pidetyksi tulemisen vuoksi tai tuntea olevansa hyvä ja arvostettu. Ihminen jota ei kiinnosta vähääkään, vaikka häntä pidettäisiin läpeensä pahana ja äärimmäisen raukkamaisena surkimuksena, kunhan hän vain saa silti retkottaa mukavasti kotisohvalla syömässä suklaamuffinsseja.

Reystä tuli ristiriitaisella tavalla sekä inhimillinen että epäinhimillinen hahmo. Hänellä on sekä tavallisen ihmisen mieltymyksiä ja heikkouksia, että tuo omituinen tunnekylmä välinpitämöttömyys, joka säästää monilta henkisiltä tuskilta. En osaa vielä sanoa tuleeko Rey jäämään täysin empatiakyvyttömäksi vai alkaako sillä kuitenkin joissain tapauksissa ilmetä kykyä välittämiseen. Toki Rey kyllä nykyiselläänkin pystyy pitämään muista ihmisistä, ja viihtymään näiden seurassa, sekä tuntemaan halua pitää joku tulevaisuudessakin lähellään. Hän ei vain tunne toisten tuskaa eikä iloa. Olisi tavallaan houkutteleva ajatus saada kerrankin aikaan hahmo, joka ei ala pelien myötä kehittyä vähemmän pahaksi, niin kuin minun pahiksilleni yleensä tuppaa käymään, vaan pysyisi todellakin kyvyttömänä olemaan epäitsekäs tai katumaan tekojaan. Itseasiassa Reyn psyykkisessä omituisuudessa mielestäni erikoisinta ei edes ole hänen välinpitämättömyytensä muita kohtaan vaan välinpitämättömyys muiden mielipiteitä kohtaan. On vaikea kuvitella tilannetta, jossa oma käsitys itsestään ei horjuisi mihinkään, vaikka toiset inhoaisivat ja pitäisivät huonona. Ettei mitään käsitystä itsestään ja omasta arvostaan verrattuna muihin oikeastaan edes olisikaan. Että haluaisi vain saada ja kokea asioita, ei olla yhtään mitään. Siinä on jotain tosi itsenäistä ja suorastaan epäsosiaalista, sillä normaalistihan ihmiset kaipaavat hyväksyntää vähintäänkin jolta kulta.