Let's Get Killed

Leonin tämän kertainen apu ei ehkä ollut niinkään sitä, mitä Gabriel oli odottanut. Tai no periaatteessa se oli, koska eivät he koskaan auttaneet toisiaan mitenkään kovin tavanomaisin keinoin. Ja kyllähän tämä nyt.. Toisaalta toimi. Ainakin käärme hellitti otteensa hänestä sähähtäen vaarallisesti ja iskostaen katseensa hetkeksi Leoniin.
Tikarin osuessa Gabrielin kylkeen, mieheltä pääsi tukahtunut tuskanparahdus jonka käärme taidokkaasti oli estänyt puristamalla hänestä ilmat pihalle. Otteen hellitessä, kipu kyljessä leimahti liekkeihin ja Gabriel kellahti maahan käärmeen jättäessä hänet hetkeksi rauhaan. Leon taisi pyörähtää siinä hänen yllään niin nopeasti että mies itse hädintuskin ehti tajuta sitä. Leonin ampaistua tiehensä, käärme käänsi taas katseensa häneen ja Gabriel vilkaisi nopeasti ympärilleen. Missä hänen sauvansa oli!
Hän hoksasi sen vähän matkan päässä itsestään ja tikari kyljessä törröttäen kurkotti sitä kohden tajuten samassa että hänen sauvakätensä alkoi mustua käärmeen pureman johdosta. Käsi tuntuikin jokseenkin turtuneelta.
"Helvettiin siitä nyt!" Gabriel kirosi potkaisten kovaa lähestyvää käärmettä, mikä sai kyljen polttelemaan entisestään. Äkkiä kuului tuskaisaa huutoa ja samassa häntä kohden vihaisesti hyökkäävä käärme katosi rätisten. Gabriel vajosi sinne oksien sekaan ja irvisti kivusta. Tikari nyt oli vielä.. okei oli se paha. Ainakin se sattui vietävästi ja lisäksi hänellä taisi olla pari kylkiluuta palasina.. Ja myrkyttynyt käsivarsi. Nice!

Leonin palattua takaisin, Gabriel naurahti tuskaisesti ja vilkaisi tuota. Veri ei sinänsä yllättänyt häntä enää yhtään, mutta hän lähinnä oletti sen olevan tuon omaa.
"Mä vihaan sua Leon Elroy," hän sanoi naurahtaen uudemman kerran ja kohotti sitten katseensa siihen tikariin kyljessään. Eihän hän tietenkään Leonia vihannut, mutta koki tarpeelliseksi ilmaista oloaan juuri siten.
"Vetäse se irti," hän sanoi, "se ei nyt oo mun suurin huoleni. Kato tätä?" hän näytti tuolle komeasti mustuvia verisuoniaan kädessään.

Mitä helvettiä he tekisivät kuolonsyöjille!? Gabe ei ainakaan ollut siinä kunnossa, että lähtisi viemään näitä minnekään, hyvä jos jaksaisi edes ilmiintyä Pyhän Mungon läheisyyteen! Kuin pyynnöstä Leonin pohdintoihin vastattiin, kun hän kuuli paikalle hälytettyjen aurorien askeleet.
Nämä saisivat huoletta hänen puolestaan pitää huolen kuulusteluista ja mahdollisista vangitsimisista siinä missä myös hankkiutua eroon niistä muutamista ruumiista, joita taistelussa oli tullut.

Leon irvisti katsellessaan Gabrielin kyljestä törröttävää tikariaan. Eipä toinenkaan järin tyytyväiseltä vaikuttanut, mutta toisaalta oli yhä siinä kunnossa, että saattoi vetää vitsiä. Tai sitten tämä oikeasti kävisi kiinni hänen kurkkuunsa oitis kun saisi kerättyä tarpeeksi voimia. Kumpi lie todennäköisempi vaihtoehto?
Ja toisaalta, Gabe varmasti heittäisi vitsiä vielä kuoleman kielissäkin, joten tämän naurahdus tuskin kertoi mitään tämän senhetkisestä olotilasta.

Gabriel käski häntä vetämään tikarin irti.
"Mut se voi lisätä verenvuotoo!" Leon koetti pistää vastaan, kunnes muisti ettei oikeastaan tiennyt ihmiskehosta ja sen reaktioista mitään, joten sulki kiltisti suunsa ja teki sen, johon pokkansa ja taitonsa riitti. Tarttui tikarinsa kahvaan ja kiskaisi terän irti Gabrielin kyljestä.
"Kato ny mitä sä teit! Mun tikari on ihan sun veressä!" Leon oli päivlttelevinään, pyyhki molemmat tikarinsa housujensa kankaaseen - vaikka housunsa olivatkin sen verta sekä hänen omassaan, että kuolonsyöjien veressä, ettei hän todennäköisesti onnistunut puhdistamaan niitä laisinkaan ja vei ne takaisin koteloihinsa.
Leon irvisti nähdessään toisen tummuvan käden ja tarttui toiseen kaksin käsin, auttaen tämän ylös maasta.
"Pystytkö ilmiintyyn?"

Gabriel yritti ehkä esittää rennompaa mitä olikaan tikarin törröttäessä ulos sisuksistaan varsinkin kun otti huomioon että se nyhdettäisiin hänestä irti aivan pian tavalla tai toisella. Leon ehti kyllä väittää vastaan mutta Gabriel vain pudisti tympääntyneen näköisenä päätään ja naurahti hieman.
"Mä en tasan lähe juoksentelee mihkää tikari nahassa oli se sit kuinka sun tikareita tahansa!" hän vastasi, "en rupee sun henkilökohtaseks.. aseenkantajakses." Hän naurahti ajatukselle ja omalle sutkautukselleen.. Jo senkin takia että saisi ajatukset pidettyä poissa tik--..
"Ai saatana teit sen oikeesti!!" Gabriel älähti Leonin repäistyä tikarin ulos hänen suonistaan vaikkei nyt tässäkään tapauksessa tosissaan. Olihan hän tosissaan tuota pyytänytkin.
"No voi kamala anteeks!" Gabriel sanoi muka kovinkin kauhistuneena leonin päiviteltyä verisiä tikareitaan. Hän kokeili varoen sitä kylkeään josta tosiaan tursusi verta oikein virtana!
"Kaunista.." hän mutisi ja samassa läimäytti Leonia veriselä kädellä päin näköä. Ei niin että tuota olisi sattunut, tarkoitus oli lähinnä saada tuon naama entistä karumman näköiseksi.
"Voi anteeksi nyt sun naamaki on ihan mun sisuskaluissa!" hän älähti muka kovinkin kauhuissaan.

Leonin auttaessa häntä ylös sieltä maatasolta, häntä kivisti ja viiltsi ja sattui sekä kylkeen että luihin että käteen. Hän piteli toista kättään vaistomaisesti kylkensä päällä, juurikin sitä myrkyttynyttä ja katsahti Leonia tuon kysyessä pystyikö hän ilmiintymään.
"No ainahan sitä nyt Mungoon pääsee," hän naurahti katsahtaen muita paikalle saapuneita auroreita nopeasti.
"Ne vie meidän tiedustelubileet!" hän tuhahti muka kovinkin närkästyneenä. Mutta nyt kai.. Pitäisi oikeasti lähteä sinne Mungoon. Heitä varmaan jo odotettaisiin siellä..

Ilmiintyminen siinä kunnossa vei kyllä voimia siinä määrin että Mungon eteen päästyään, Gabriel oli vähällä lennähtää nurin jalkojen väittäessä kovasti etteivät jaksaisi kannatella hänen hintelää ruumistaan. Hänen silmissään sumeni ja ilmeisesti veri.. ja kädessä leviävä tuntematon myrkky vetivät häntä jonnekin tajuttomuuden rajamaille.
"Olisit tähdänny siihe käärmeesee senkin tunari," Gabriel mutisi silmät suljettuina ja naurahti hieman. Maailma keikkui uhkaavasti.

Leon tuijotti toista hetken.
"No itehän käskit!" hän huudahti toisen älähdykseen eikä tiennyt miten reagoida, kun ei tiennyt kuinka paljon toiseen sattui. Eikä tämä taatusti myöntäisi hänelle yhtikäs mitään, joten Leon tyytyi otaksumaan, että toinen kestäisi Mungoon saakka.
Hän ei osannut lainkaan odottaa kasvoilleen läsähtävää, veristä kämmentä ja kaatui yllätyksen johdosta istumaan likaiselle maalle, mutta veristen vaatteidensa sotkeutuminen mutaan oli nyt huolistaan pienin. Suurimmasta puheenollen;
"Hyi helvetti, Gabe! Tää on melkee yhtä paha ku jos oisit lyöny mua kyrvälläs ohtaan!"
Leon tuijotti toista järkyttyneenä, kunnes ilmeensä suli huvittuneeseen virneeseen ennen kuin hän auttoi toisen ylös maasta.

Eihän hän sitä ääneen tunnustanut, mutta hän oli huolissaan Gabestä. Oli hänen syynsä, että tämä vuosi verta valtoimenaan ja jossain vaiheessa se taatusti alkaisi tuntua. Leon oli siis vain ja ainoastaan tyytyväinen siitä, että he saivat viimein aikaiseksi suunnata Mungoon.
Ilmiintyminen oli raskasta jo hänellekin, joten Gabelle sen täytyiolla yhtä helvettiä vaikka toisesta oli vielä vittuilemaan hänelle ennen tajunnanmenetystään. Leon vilkaisi toista hetken ja silmäisi taskua, jossa piti taikasauvaansa. Hän voisi yhä käyttää sitä ja leijuttaa toisen ensiapuun...
Leon pudisti pienesti päätään ja vaikka se hieman voimia veikin, hän onnistui nostamaan toisen käsivarslleen ja kantamaan sisälle. Hänestä oli jopa ilmoittamaan tiskin takana istuvalle neidille mitä oli tapahtunut ennen kuin menetti itsekin tajuntansa, rysähtäen lattialle Gabriel mukanaan.


Leon raotti silmiään. Tuntui kuin hän olisi maannut aloillaan ikuisuuden ja silmänsä olisivat vuorautuneet umpeen. Ainakin hän tunsi nukkuneensa hyvin, vaikka väsymys yhä jokseenkin painasikin ja toisaalta käsivarteensa sattui, hengittäminen oli hieman hankalaa ja hänen jalkansa oli...
Leon pakotti itsensä kyynärpäidensä varaan ja katsoi tiukasti paketoitua jalkaansa. Kätensä oli myös siteissä ja hengittäminen oli todellakin normaalia hankalampaa. Hän kosketti tärisevin sormin kaulaansa, johon oli asetettu tuki.
Katseensa kääntyi hitaasti ja hankalasti huoneessa, etsien kahta tiettyä henkilöä. Toinen, tummahiuksinen löytyi viereiseltä vuoteelta.
"Gabe! Gabe, herätys, mulkku!" Leon sihahteli toiselle koettaen olla herättämättä turhaa huomiota ja käänsi sitten katseensa etsimään sitä toista tuttua, blondia.

Leonin hätkädys sai Gabrielin nauramaan ja tuo kikatti puoliksi yskien siinä maanraossa eikä pystynyt hillitsemään itseään vaikka se tikarin jättämä aukko ilmaisikin itsestään aika kiivaasti.
"Varo vaa tai kohta lätkäsenki!" hän uhosi voimatta olla uhoamattakaan, koska tuon sutkautus oli ollut jotain niin pankin räjäyttävää.

Gabriel oli hetken ajan pysynyt tajuissaan ennen kuin se oli sitten hylännyt hänet ja hän oli tipahtaa suorilta jaloilta Mungon pihaan. Onneksi Leon oli tavalla tai toisella saanut kiikutettua hänet Mungoon..

.. Mistä hän sitten jonkun ajan kuluttua heräsikin. Hän makasi hetken aikaa puolihorroksessa vuoteessaan, silmät hieman raollaan ja kattoon tuijottaen. Hän ei liikauttanut sormenpäätäänkään vaan keskittyi miettimään mitähän hittoa oli tapahtunut ja miksi hän tällä kertaa oli Mungossa. Pään raskas kääntäminen kieli hänelle siitä että Leon makasi.. Varmaan jossain kokovartalokipsissä hänen vieressään. Gabriel sulki silmänsä ja hitaasti kohdisti kasvonsa takaisin kattoon. Hän ei tuntenut kerrassaan mitään, joten todennäköisesti hän oli vahvan lääkityksen alaisena. Miksiköhän?
Sen kun tietäisi.

Gabriel oli vajonnut uudelleen jonkinasteiseen, katkeilevaan uneen kun äkkiä kuuli Leonin toistavan hänen nimeään sieltä vasemmalta puoleltaan. Hänen aivonsa taisivat pikkuhiljaa käynnistyä uudelleen.
"Älä hyvä mies huuda," hän vastasi viitsimättä kuiskata niinkuin toinen epätoivoisesti yritti. Hän raotti silmiään ja käänsi katseensa Leoniin naurahtaen.
"Mitä vittua tapahtu?" hän kysyi saamatta vieläkään muistikuvasta kiinni. Eikä hän jaksanut liikkuakaan vaikka olisi ehkä pystynyt. Tai sitten hänkin oli..
"Ootsä kokovartalokipsis?!"

Leon naurahti Gabrielin osoitettua olevansa hereillä. Hän ei ollut lainkaan yllättynyt toisen ensimmäisistä sanoista hänelle sitten heidän saapumisensa Pyhään Mungoon.
"Piä homo turpas kiinni", Leon vastasi takaisin ja laski päänsä takaisin tyynyä vasten. Miten kummassa hänen niskaansa sattui näin julmetusti!?

"Öö...Tääl vai...Ylipäänsä?" Leon kysyi tarkentavan kysymyksen, vaikkei itsekään täysin kaikkea muistanut, mutta oli aika selvää, että Gabriel osasi hankkia itsensä pahempiin vaikeuksiin kuin hän. Toisin sanoen, hän niin häviäisi heidän kaksinkeskisen kilpansa!
Leon vilkaisi kehoaan, jossa oli muutamia siteitä ja käänsi sitten katseensa Gabrieliin.
"Ehkä mut ei sullakaan sen paremmin mee!" hän vastasi huvittuneena ja nyökäytti pienesti päätään toista kohden, ulvahtaen sen jälkeen kivusta, "Mä en ees tiiä mitä mun niskalle on tapahtunu..."

//Tuumin et tää on ny näin kuitenki kätevämpi xD//


Aaron oli saanut jälleen tiedon siitä, että tuttu kaksikko oli kirjattu sisään Mungoon ja hän oli ottanut nämä hoitaakseen. Tietenkään hän ei voinut olla vastuussa kaikista näille suoritetuista toimenpiteistä, mutta hän otti hoitaakseen ainakin näiden lääkityksen, siteiden vaihdon ja kotiutuksen.
Lähinnä siitäkin syystä, että tiesi vallan hyvin, ettei ihan kuka tahansa ymmärtäisi kaksikon huumoria ja kestäisi sitä.
Kyllä hänelläkin usein meni osa näiden jutuista ohi, mutta hän ei sentään kokenut loukkaantuvansa näiden höpinöistä.

Aaron ohitti kaksikon näiden vasta palaillessa tajuihinsa ja kävi noutamassa pullollisen juomaa, joka veisi tarpeettoman kivun pois. Samalla hän haki puhdistusaineet ja välineet ennen kuin palasi kaksikon luo.
Aaron valppaana ja juuri hengitystään avustaneena oli sen verran hyvässä mielen ja ruumiin kunnossa, että ymmärsi mistä kaksikko kävi keskustelua.
"L-löit pääsi tiskiin kun menetit ta-tajuntasi", hän vastasi ja hymyili tavallista asiakaspalveluhymyään laskiessaan tarvikkeensa pöydälle kaksikon vuoteiden välissä, "Hauska tavata t-teidät jälleen...Jos...Tässä tilanteessa on...Sopivaa sanoa niin..."
Hän kaatoi pullosta pienet annokset juomaa molemmille ja ojensi ne näille pienissä kupeissa.
"Juokaa pois. J-joten...Mikä meno?"

Gabriel pudisti päätään Leonin varmisteltua mitä hän oli tarkoittanut kysymyksellään, koska ei oikeastaan tiennyt. Ehkä ylipäätään? Hänen aivonsa ehkä alkoivat pikkuhiljaa käynnistyä, mutta ne nyt kävivät hitaalla normaalikuntoisinakin joten hänen tuskin oletettiin muistavan tai tajuavan yhtään mitään vielä vähään aikaan.
Gabrielin kyseltyä kokovartalokipsistä, Leonin vastaus oli enempi myötämielinen mutta tottakai tuo piikitteli häntäkin, mikä sai miehen kohottamaan päätään hieman tyynyistä ja vilkaisemaan itseään. Hänen oikeassa kädessään oli jokin harvinaisen outo side..laitteisto..juttu, joka tuntui, nyt kun sitä alkoi ajattelemaan, tukahduttavalta ja kiristävältä ja puristavalta.
"Mikä mun.." Gabriel aloitti, muttei ehtinyt saada lausettaan loppuun kun tuttu ääni vastasi Leonin ihmeteltyä omia niskojaan. Gabriel siirsi katseensa ovelle ja huomasi Aaronin saapuneen sisään. Gabriel naurahti hieman tuon hyvän päivän toivotuksille.
"Ah mun lempihoitsu!" Gabriel hihkaisi joutuen sitten rykäisemään hieman kun ääni ei tuntunutkaan kulkevan niinkuin hän oli olettanut. Hän pyrki parempaan asentoon mutta kylki muistutti ikävästi olemassaolostan ja Gabriel laski katseensa siihen. Hänen aivonsa toitottivat huutomerkkiä.
"Sä saatana heitit mua tikarilla!" hän ulvahti Leonille ja osoitti tuota terveellä kädellään, "siks mä makaan täs ja.. ai kiitos Aaron.." Hän hörppäsi kiitollisena kipulääkettä ja laski sen pienen kupin takaisin pöydälle, josta oli sen ottanutkin.
"Mut kiitti vaa sulle.. Ilman sua sä saattasit maata siinä ja mä olla kotona. Ja se tarkottas sitä että sä olisit tasottanu tilanteen," Gabriel virnisti väkisinkin voitonriemuisena ja hytkähti hieman naurahtaessaan jolloin kylkeen sattui. Tosiasiassahan hän varmaan lojuisi siinä ilman Leonin tikariakin, koska ilmeisesti hänen kätensä oli nykyään rapakunnossa. Mutta ainahan sitä sai Leonia syyttää, eikö?
"Äää.. Sattuu," hän valitti Aaronille toiveissaan saada tuolta toisenkin kupillisen koska kun kivut olivat poissa, oli elämä paljon mielenkiintoisempaa!

Leon räjähti nauramaan kuullessaan Gabrielin epäonnistuneen huudahduksen.
"Poistitteko te siltä jotai ylimäärästä? Kosk jos teitte niin oisitte ny vieneet siltä puhekyvyn kokonaan niin ei tarttis kuunnella sitä KOKO AJAN!"
Leveä virne ei kadonnut huuliltaan minnekään, vaikka hän palasikin koettamaan niskaansa, jonka satuttamista ei muistanut...Kenties siksi, että oli tainnut olla pääosin tajuton kaatuessaan.

Gabrielin syytökset alkoivat nopeammin kuin Leon ehti edes muistaa heittäneensä toista vahingossa tikarillaan. Ja hän oli juuri parahiksi tyhjentämässä Aaronilta saamaansa kippoa, ollen vähällä vetää lääkeaineen väärään kurkkuun.
"Älä säikyttele ja se oli vahinko! Mitäs heittäydyit niin intiimiksi sen käärmeen kanssa, mä kerron leipomon tytölle, jota mä muuten yhä aion mennä tapaan kunhan täältä pääsen!" Leon uhosi takaisin, jotta saisi edes jotain, jolla koettaa voittaa toisen omahyväinen elvistely.
Jestas kuinka häntä ärsyttikään se, että oli osunut toiseen tikarillaan. Jos niin ei olisi käynyt he saattaisivat olla nyt tasoissa!

"Ens kerralla mä niin päihitän sut 5-0!" Leon tyytyi vielä lisäämään kun ei kestänyt enää katsella toisen omahyvistä naamataulua ja käänsi katseensa kattoon, joka toisin sanoen tuntui sekin nauravan hänelle...Tai sitten ilme Gabrielin kasvoilla oli juurtunut syvästi hänen mieleensä ja palanut hänen verkkokalvoilleen...Sekin oli hyvin mahdollista.

Aaron naurahti pienesti, omaan, suhteellisen viattomaan tapaansa, Gabrielin huudahdukselle, joskin tämän ääni sai hänetkin tirskahtamaan.
Hän istuutui Gabrielin vuoteenreunalle kuuntelemaan kaksikon välistä taistoa tikareista ja käärmeistä, eikä todellakaan ymmärtänyt mihin nämä nyt olivat itsensä sotkeneet.
"Otatteko te koskaan mitään...V-vakavissanne?" hän päätyi kysymään hivenen huvittuneena ja nousi, ottaen tuomaltaan tarjottimen tapaiselta mukaansa yhden putelin ja pari kankaanpalaa, kiertäen lyhyemmän miehen vuoteen toiselle puolelle.
"Olitte kuinka tuttuja tahansa, ei minulla ole oikeutta a-ntaa kahta annosta peräjälkeen", hän vastasi ja kiersi mahdollisimman hellästi pitkät sormensa toisen oikean käden ympärille, hankkiutuen eroon sitä peittävistä siteistä. Käsivarsi täytyisi puhdistaa lukuisia kertoja, ennen kuin voitaisiin olla varmoja siitä, ettei käärmeenpuremasta aiheutuisi mitään tätä vakavampaa. Joskin käärmeenpuremien yhteydessä tuli kuvioihin aina se vaara, että käden saattoi menettää, mutta tarpeeksi nopeasti ja oikein hoidettuna mitään syytä huoleen ei tässä tapauksessa pitäisi olla.
"Monesko kerta tämä onkaan, k-kun löydän teidät täältä?" hän tyytyi kysäisemään pienesti hymähtäen. Kieltämättä hän ei voinut olla itsekään täysin vakavissaan tämän kaksikon seurassa.

Sekä Leon että Aaron nauroivat hänen epämääräiselle huudahdukselleen ja Leonin kommentti sai vuorostaan Gabrielilta kunnon tuhahduksen aikaiseksi!
"Ai minä olen koko ajan äänessä?!" mies kysyi selkeä epäusko äänessään, "Sähän se puhut enemmän ku laki sallii ja selität vaikkei sul ois mitää sanottavaakaa! Mä oon vielä hiljanen suhu verrattuna!" Ainakin Gabrielin mielestä tämä jos jokin oli totta. Paitsi että Leon oli heistä kahdesta se pidempi ja ehkä aavistuksen rotevampi vaikka he molemmat luikkuja olivatkin, taisi olla yleisesti tiedossa että Leon se heistä enemmän puhui. Gabrielilla oli omat epäluottamuksensa uusia ihmisiä kohtaan, joten varsinkin sellaisissa tilanteissa hän piti suosiolla päänsä kiinni ja antoi Leonin hoitaa puhumisen. Ja sitten tuo vielä kehtasi väittää että hän puhui liikaa!
"Toisaalta epäilisin maailmanloppua jos sä vaikenisit," Gabriel lisäsi virnistäen. Se olisi vähintäänkin outo hetki jos Leon vaihteeksi pitäisi päänsä kiinni ja Gabriel tosiaan voisi varautua jonkin sortin katastrofiin.. mitä kyllä toki näki vaikka tuo äänessä olikin.

Gabriel oli kiroamisellaan ja Leoniin kohdistuvilla syytöksillään saanut aikaan juuri sellaisen reaktion, mitä oli toivonutkin. Tuskin Leon nyt oikeasti oli säikähtänyt.. Tai jos oli, sitä hauskempi tilanne sitten oli! Mutta tuon vastaus sai Gabrielin nauramaan ja nauru taas sai hänet hieman kouristelemaan, koska kylki ei sillä hetkellä pitänyt nauramisesta mutta mies ei jaksanut välittää siitä. Hän nautti täysin siemauksin tästä tilaisuudesta, jossa hän tosiaan makasi Leonin takia Mungossa. No olisi hän siellä maannut muutenkin, kuten todettua, mutta pitihän tämä tilanne nyt hyväksikäyttää!
"Se käärme oli ihan.." Gabriel aloitti mutta Leon jatkoikin yllättäen jälleen Samista, jolloin Gabriel oli aikeissa alkaa huutaa vastaan mutta hillitsi itsensä juuri parahiksi! Leon ärsytti häntä tahallaan! Tämä keskustelu oli käyty vain ehkä tunti, pari takaperin ja silloin Leon oli selvästi nauttinut hänen huudattamisestaan!
"Siitä vaan!" Gabriel uhosi vaikkakin hänen pitäisi ehtiä varottamaan Samia Leonista. Miten? Ehkä hän voisi lähettää tuolle pöllön..
"Mutta jos sanot sanaakaan siitä tatuointi-ideasta niin seivästän sut sun omilla tikareilla vaikka se ois mun vika teko!" Tuskin hän edes osuisi Leoniin vaikka hän kuinka yrittäisi, mutta onneksi tämä oli pelkkää uhoamista jonka oikea tarkoitus oli vedota Leonin jonkinsortin omaantuntoon ja kieltää tuota mainitsemasta sanallakaan sitä tatuointia.
"Tai no.. En mä suhun niillä tikareilla osuis kuitenkaan," hän huokaisi, "mutta jos Sam yllättäen tietää siitä tatuoinnista niin voit olla varma että juoksen suinpäin Valedrojen taloon ja hankin itseni koomapotilaaksi!! Siinähän sitten yrität tasoittaa tilannetta nii!!" Huomaamattaan hän oli kuin olikin alkanut väittää vastaan tässä Sam-asiassa, mutta sitähän mies ei sillä hetkellä enää tajunnut.

Heidän jähäämisensä sai pian Aaroninkin reagoimaan heidän typeriin juttuihinsa, jolloin Gabriel käänsi virnistäen katseensa tuohon. Eivätkö he ottaneet mitään tosissaan? Tottakai ottivat! Tai siis eiväthän he nyt ehdointahdoin hankkineet itseään vaikeuksiin, ainakaan jokakerta, mutta niin vain sattui tapahtumaan jos toinen oli silmäpuoli ja käsitteli tikareita ja toinen sitten vain onnettomuusaltis pikkujäbä. Mutta tosissaan? Tottakai.. Pienesti huumorilla höystettynä tottakai.
"Hei nauru pidentää ikää," Gabriel puolustautui, "mikä on sinänsä sääli koska nyt mä joudun kattelee Leonin rumaa naamaa varmaan seuraavat sata vuotta. Enkä mäkää huonommaks jää, koska sen naama on niin naurettava." Hän käänsi virnistäen katseensa Leoniin. Ei hän ollut unohtanut sitä keskustelua, missä Leon oli kertonut siitä jostain luusairaudestaan mutta ei viitsinyt ajatella sitä nyt. Hän uskoi vakaasti että vielä keksittäisiin jokin keino ja he vielä tosiaan sadan vuoden päästä niittäisivät pahiksia kilpaa. Mungossa olisi heille jo speciaali huone varattuna ja fanitytöt kiljuisivat Mungon porteilla aina kun heidät päästettiin pihalle. Niin se vain olisi. Ja kaikki vain koska Leon oli naurettava.

Gabrielin kinuttua puolitosissaan uusinta-annosta sitä kipulääkettä, Aaron ei suostunut sitä hänelle myöntämään eikä Gabriel oikeastaan ihmetellyt yhtään. Sitäpaitsi niin.. Ihan kiusatakseenhan hän sitä oli kitissyt vaikka no.. Jos Aaron olisi myöntynyt, kyllä hän sen olisi naamaansa vetäissyt vähintäänkin sen takia että sen jälkeen Leonin naama olisi varmaan entistä hupaisampi ja elinvuodet senkun lisääntyisivät.
Gabriel katseli Aaronin touhuilua siinä hänen kätensä parissa ja huokaisi pienesti miettien että mitäs sitten tehtäisiin. Eihän sitä mitään tehtäisi, koska molemmat olivat vuoteiden omia mutta entä sen jälkeen? Aaronin kysymys kuitenkin keskeytti hänen pohdintansa juurikin siihen kuinka he voisivat Leonin kanssa rullailla pitkin sairaalan käytäviä, joten se jäi vain ajatustasolle. Gabriel naurahti hieman ja vilkaisi jälleen virnistäen Leonia.
"En tiiä tarkkaan mutta mulla on yks enempi ku tolla," hän totesi.


"No herra parantajaherra," Gabriel kysyi hetken pohdittuaan, "miten on? Saanko samanlaisen koukkukäden ku sillä jollain jästien satumerirosvokapteenin kädessä on vai joudunko tyytymään omaan tylsään nahkaani?"

Leon tuhahti kun Gabriel aloitti paasauksensa siitä, kumpi heistä todella oli enemmän äänessä. No, oikeassahan tämä oli, hän puhui aika tavalla, muttei toinen voinut kieltää sitä, etteikö hän vuosien saatossa olisi opettanut lyhyempääkin puhumaan!
Leon tuijotti toista hetken, esittäen kovinkin tulistunutta, vaikka tiedosti toisen puhuvan totta eikä se häntä liiemmin haitannut. Gabrielin seurassa tuli vain leikittyä hieman lapsellisempaa kuin mitä hän todellisuudessa olikaan.
”Kääpiöillä ei oo sananvaltaa!” hän tyytyi julistamaan ja osoittamaan toista uhkaavasti sormellaan, kasvoillaan ilme, joka tosiaan taisi lukeutua yhdeksi niistä toisen ikään pidentävistä.

Leon virnisteli voitonriemuisena kun Samin mainitseminen sai toisen reagoimaan tuolla tavoin. Reaktioillaan Gabe vain vahvisti entisestään hänen uskomustaan siitä, että tämä todella oli ihastunut leipomon tyttöön.
Leon näytti toiselle kieltään, vaikkei menisikään mainitsemaan tytölle käärmeestä, jos nyt todella menisi tapaamaan tätä Mungosta päästyään, mutta oli hänellä kielennäyttämiseen todellinen syykin;
”Valepukki! Sun ihastuminen näkyy Tylypahkaan asti!”
Ja totta kai hän ärsytti toista tahallaan. Saattoiko tämä muka rehellisesti väittää, ettei ollut hetki sitten itse ärsyttänyt häntä, juurikin tahallaan.
Pidempi ei voinut olla nauramatta ääneen toisen uhkaillessa häntä. Nauraminen sattui hieman, muttei taatusti niin paljon kuin Gabrielin tapauksessa.
”Sä et todellakaan osuis!” Hymy pyyhkiytyi kuitenkin hänen kasvoiltaan, kun toinen keksi vielä julmemman rangaistuksen, ”Et tasan uskaltais! Mä hakkaisin sut hereille! Pistäsin Aaronin herättään sut horroksestas!”
Hän ei todellakaan antaisi toisen tehdä mitään sellaista, ei tietystikään, mutta koska toinen selkeästi vitsaili hän voisi väittää, ettei antaisi toisen hankkiutua koomaan, koska tuolloin hän varmasti häviäisi heidän kilpansa!

Leon älähti kun toinen kertoi naurun pidentävän ikää ja hänen naamataulunsa aiheuttavan tälle sellaista hilpeyttä.
”Koska herra o viimeks vilkassu peiliin!? Mähän se tässä eniten kärsin!” Leon parahti takaisin, vaikka päänsä ei juuri nyt sen vertaa leikannutkaan, että hänestä olisi ollut kaikkien aikojen sanailukilpaan Gabrielin kanssa.
Gabe jaksoi muistutella heidän senhetkisestä pistetilanteestaan jatkuvasti, mikä sai Leonin mulkoilemaan toista närkästystä leikkien, mutta katseensa kirkastui toisen mainitessa tarinan koukkukätisestä merirosvokapteenista.
”Muistakko ku faija luki sen meille joskus vitun kauan sitte!?” Leon kysyi huvittuneena ja muistoistaan innostuneena. Leon oli aina ollut liian vilkas, jotta olisi jaksanut lukea kirjoja itse vaikka lukutaidon omasikin, joten hänen isänsä oli silloin tällöin ottanut asiakseen sivistää heitä jästikirjallisuudesta, mutta se oli taatusti tapahtunut jo heidän kouluaikoinaan!

Aaron ei toisten keskusteluun puuttunut, kuin ei näiden puheista mitään ymmärtänyt, mutta hymyili sille osalle jonka siitä ymmärsi. Hän joutui mielessään pohtimaan kuinka kummassa kaksikon osapuolet kestivät toisiaan jos meno oli jatkuvasti tällaista!?
Hän ei pistänyt näiden seuraa koskaan pahakseen, näiden seuraaminen oli jokaisen työpäivän huipentuma, mutta hän ei olisi kestänyt kaksikkoa paria kuukautta pidempään ja niinkin kauan vain sillä ehdolla, että nämä eivät olleet joka hetki yhtä aikaa hereillä.

Hän vilkaisi kaksikkoa näiden puhuessa tytöstä, joka piti leipomoa eikä blondi voinut olla vilkaisematta Gabrielia kysyvästi. Jos jostain löytyi tyttö, joka todella kesti kaksikkoa, hän tahtoisi ehdottomasti tavata tuon tytön!
Oli ihmeellistä, että hän kesti tätä itsekään, mutta noidista se olisi vielä vaikeampi uskoa. Aaron laski katseensa hetkeksi Gabrielin käteen ja tarkasteli sitä varmistuakseen siitä, ettei toinen ollut vaarassa menettää käsivarttaan. Häneltä vei jonkin aikaa, mutta pian hän kohotti yllättyneen katseensa Gabrieliin.
”Ei kai kyse vain ole siitä mystisestä leipomon tytöstä, joka lähettää tänne niitä pirun hyviä pullia!? Merlinkin pyörtyisi jos saisi edes palasen!”
Aaron oli laiha kuin luudanvarsi, mutta hänelle kyllä maistuivat pullat, joita ilmestyi kahvilaan, jotenkin kummasti eritoten silloin, kun Gabriel oli viettänyt siellä joitain päiviä.

Aaron huokaisi kuullessaan kaksikon kilpailun tämänhetkisen tuloksen, ’en tiiä tarkkaan, mutta mulla on yksi enempi ku tolla’. Siinä vaiheessa kun ei muistanut, olisi suurin ja järkevin osa kansasta ottanut itseään niskasta kiinni ja lakannut hankkiutumasta jatkuvasti ongelmiin tuolla tavoin.
Aaron laski Gabrielin kysymyksen myötä huvittuneena katseensa tämän käsivarteen.
”Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että…Joudut valitettavasti tyytymään tähän…”, hän vastasi virnistäen ja otti voiteen, jota levitti toisen kädelle. Se todennäköisesti saattaisi tuntua kylmältä, mutta se auttoi käärmeenpuremiin.

Leonin ilme kyllä sai Gabrielin nauramaan mutta tuon sanat saivat hänet lähinnä aukomaan suutaan kuin kala, jota hän kuollakseen pelkäsi, kuivalla maalla. Hän yritti muodostaa sekä aivoissaan että suussaan joitakin sanoja vastaiskuksi mutta niitä ei vain yksinkertaisesti muodostunut. Tottakai kääpiöillä oli sanavaltaa!!! Sehän olisi jonkinasteen rasismia mikäli meidän pientä ja pikkuruista kansaamme syrjittäisiin!

"Mä puhun tatuoinnista!!" Gabriel huudahti Leonin ihastumissyytöksiin muka kovinkin huolettomasti ja naurahti puolustelevasti, "mä oon koko ajan puhunut vain ja ainoastaan tatuoinnista ja sä käännät sen koko ajan ihan väärin!!" Niinhän tuo teki! Hän ei ollut ihastunut Samiin! Tuo oli yksi hänen parhaimmista ystävistään eikä niihin ihastuttu? Eihän hän ollut koskaan ihastunut Haileyhynkään vaikka he olivat tunteneet toisensa yksitoista vuotiaista saakka. Sam nyt vain oli ainoa, joka oli kunnioittanut häntä enemmän kuin kukaan muu kirjoittamalla kirjan hänestä. Ilman että tuon tarvitsi vaivautua! Ja hän halusi kiittää tuota tatuoinnilla, mikä oli se kaikista hänelle ominaisin tapa. Hän ei osannut puhua hienoja sanoja, kiittää tai kertoa mitä ajatteli. Hän kertoi sen kuvilla ja musteella, jonka joku muu oli häneen naputtanut. Se joka ei hänen kieltään ymmärtänyt, ei ollut sen arvoinen.
Gabriel olisi nyt helposti voinut suuttua Leonille tuon puheiden ja ymmärtämättömyyden takia mutta jätti asian sikseen. Ei hän kuitenkaan osaisi Leonille olla vihainen vaikka kuinka yrittäisi.
Ja sitäpaitsi tuo oli väärässä ja saisi hänen puolestaan ollakin. Kyllä tuo vielä näkisi totuuden.
Paitsi että Gabriel ei saanut vain antaa asian olla, koska Aaron päätti puuttua keskusteluun ja se mitä tuo sanoi, sai Gabrielin huokaisemaan raskaasti ja pelkäämään pahinta. Hän tiputti päänsä takaisin tyynyihin ja vei terveemmän kätensä silmiensä eteen. No tämä tästä vielä puuttui! Leon alkaisi millä hetkellä tahansa nauramaan ja siitä naurusta ei tulisi loppua, koska tämä kaikkihan vain tuki tuon typerää näkemystä asioista!

Mutta vaikka Leon sai oman hupinsa, niin sai Gabrielkin vedotessaan koomapotilaaksi rupeamiseen. Oli Gabrielin vuoro räjähtää nauruun tuon uhkaukset kuullessaan ja mies pyyhkäisi hieman kajalista mustunutta vettä silmäkulmastaan.
"Voi rakas paskajalkani," hän vastasi kikattaen, "se koomassa hienoa onkin! Voit mätkiä mua niin paljon kuin lystäät, mutta se vain syventää mun koomaani. Ja jos koomapotilaat taas saataisiin hereille.. heitä ei olisi ollenkaan! Joten edes Aaron ei saisi mua virkoamaan ennen kuin päätän että oon rankaissu sua tarpeeks."
Hah! Siinäpä Leonille puuhaa kerrakseen!

Keskustelu jatkui kiivaana vaikka Leonin aivot eivät ehkä kyenneet pysymään täysillä mukana. Mutta se hyvä puoli heissä kahdessa oli (ja samasta syystä he varmaan toisiaan niin kovin kestivätkin) että heidän aivonsa olivat kuin yhtä. Kun toinen kävi hitaalla, niin kävi myös toinenkin. Se saattoi tosin johtua myös siitä että he makasivat aina Mungossa samaan aikaan. Ainakin melkein.
Leon vastasi samaan aikaan Aaronin kanssa hänen kysymykseen kädestään. Gabriel vilkaisi Leonia ja siirsi sitten katseensa Aaroniin, vaikka oli jo riemuissaan kommentoimassa Leonin kommenttiin.
"Damn," hän huokaisi Aaronille ja käänsi sitten pikaisesti katseensa takaisin Leoniin, "Joo muistan! Se oli ihan sairaan hyvä! Muistatko kun sen sadun jälkeen kiivettiin siihen aivan sairaan isoon vaahteraan ja yritettii opetella lentää! Sun iskäs oli saada sydänhalvauksen ku huomas et hypätää alas sielt." Gabriel oli tikahtua nauruun jo pelkästä muistosta! He olisivat olleet hyviä kadonneita poikia vaikka keijupöly puuttuikin.

Leon mutristi huuliaan.
”En! Mä nään sen, urpo, sun rumasta naamavärkistä mä sen nään! Sä tykkäät siitä tytöstä!” hän jatkoi ihan vain toista kiusatakseen, joskaan ei suostunut luovuttamaan, ”Onks se nätti se tyttö?”
Hän kysyi ja veti kasvoilleen ilmeen, joka esitti kiinnostunutta tytöstä, josta uskoi toisen olevan kiinnostunut, vaikkei tämä sitä suostunut myöntämäänkään.
”Sä mitään varpustatskaa ees ota, pin-up- leipomotytön takapuolees, sen sä otat!” hän huudahti ja osoitti toista melkein syyttävästi sormellaan, vaikka hymyilikin toiselle ilkikurisesti. Pystyisikö toinen kuvittelemaan leipomon tytön alusvaatteissa, pin-up- tyttönä ja ennen kaikkea…Mitä sen ajatteleminen saisi toisen tuntemaan…? Tosirakkaus ei katsonut ulkonäköön…
Hän ei jättäisi Gabrielia rauhaan…Toisaalta hän saattaisi pilata kaiken painostamalla tätä. Kenties hänen pitäisi lopettaa ennen kuin Gabe hermostuisi hänelle. Eihän tämä koskaan ollut hermostunut hänelle pitkäksi aikaa, mutta juuri nyt Leonista tuntui siltä, ettei toista saisi suututtaa tällä kertaa.

Leon tuijotti toista kulmat kurtussa tämän kikattaessa melkein kuin pikkutyttö, joka oli juuri varastanut häneltä tikkarin. Hän aukoi hätääntyneenä suutaan ja tuijotti toista. Eikö hän tosiaan keksinyt mitään sanottavaa toiselle!?
Näin ei voinut olla! Hänellä oli aina jokin naseva vastaus puolivalmiina mielessään siltä varalta, että Gabe vastaisi hänen pilaansa ja tämä teki niin aina. Ja nyt hän…Ainoastaan aukoi suutaan ja tuijotti toista vihaisen ilmeensä muuttuessa hetki hetkeltä lähemmäs järkytystä kun hän tajusi, ettei tiennyt mitä vastata toiselle.
”Ha-haista Merlinin paska!” Leon parahti kun ei keksinyt mitään ja parahti ärsyyntyneenä, onnistuen läimäyttämään järkytyksensä vuoksi terveellä kädellään kipeää jalkaansa. Tuskainen huuto kaikui varmasti käytävään saakka, kun Leon tajusi lyöneensä jalkaansa.

Leon irvisti pienesti, hymyä tapaillen, vaikka kipu tuntui yhä ja virnisti muistellessaankin heidän leikkejään, jotka olivat olleet vaarallisuutensa vuoksi saattaa hänen isänsä hermoromahduksen partaalle.
”Isä oli seota”, hän vastasi yhä hieman hampaitaan kiristellen, mutta siitäkin huolimatta huvittuneena. Ehkä hänen pitäisi joskus muistaa pyytää isältään anteeksi lapsuutensa ja nuoruutensa typeryksiä…Jotka jatkuivat yhä.

Aaron ei tiennyt kuinka onnistui kestämään tätä kaksikkoa, joten hetkeksi hän yksinkertaisesti jätti nämä huomiotta, jotta saisi työnsä tehtyä ennen kuin joutuisi rientämään oman vuoteensa ääreen hengitystään keräilemään.
Kaksikko kinasteli kaikesta, kilpaili kaikesta, kuinka ihmeessä nämä kestivät toisiaan!? Toisaalta, jos otti samat asiat huumorilla, kuin mitkä nämä kaksi todellakin ottivat, ehkei sitä osannut toiselle varsinaisesti suuttuakaan.

Leonin hiljaista hetkeä oli hauska seurata sivusta ja siinä samalla Aaron sai tilaisuuden kietoa loitsuin Gabrielin käden takaisin siteisiin ja siirtää peittoa tämän yltä, jotta saattoi keskittyä kovia kokeneen kyljen hoitamiseen. Hän poisti siteen, puhdisti toisen kyljen hieman tujummalla voiteella, joka taatusti kirveli, mutta myös auttaisi.
Seuraavaksi hän saikin rientää juottamaan Leonille lisää särkylääkettä ja tarkastelemaan tämän jalkaa ennen kuin palasi takaisin vain todetakseen, ettei ollut ottanut mukaansa tarpeeksi sidetarpeita.
”Eieieieiei…”, Aaron mumisi ja tuijotti tarvikkeitaan huokaisten, ”…Te teette minut hulluksi!”
Kyllä hänkin vitsailla osasi ja osittain tuo vitsi olikin, mutta hänen täytyi asettua nopeasti aloilleen ja tällä hetkellä lähinnä oli Gabrielin vuode.
”Tee tilaa, mä en saa he-henkee…”, Aaron mumisi ja jonkin verran tilaa saatuaan asettui makaamaan selälleen ja veti syvään henkeään. Hänellä ei ollut laitteistoaan mukanaan, mutta oli todennut, että jo pelkkä makoilukin auttoi välistä tarpeeksi, jotta hän saattoi jatkaa työtään vielä noin viisitoista minuuttia.

Gabriel iski päänsä takaisin tyynyjen sekaan Leonin jatkaessa inttämistään ja huokaisi syvään ja raskaasti. Tuo ei lopettaisi ennen kuin hän myöntäisi kaiken ja sitähän ei tulisi tapahtumaan, koska hänellä ei olisi mitään myönnettävää. Tuon kuitenkin kysyttyä Samin nätteydestä, Gabriel mietti hetken ja vastasi sitten päätään nostamatta tai Leoniin katsomatta:
"Sä meet sinne kuitenkin kattomaan joten voit tehä ihan omat päätelmäs."
Leonin varpustatuointi/pin-uptyttötatuointi perseeseen-kommenttiin Gabriel ei jaksanut enää vastata. Hän varaisi kohta Leonille ajan tatuoitsijalle ja tuo saisi kaipaamansa pin-up tytön takamuksensa koristeeksi!
"Varaan sulle kohta ajan tatuoitsijalle ja sä saat sen pin-up-tytön perseeses," hän sanoi kuitenkin voimatta itelleen mitään, "olis siinäki sit jotaa kattomist."

Jos Gabriel olikin hetkeä aikaisemmin haukkonut itse henkeään typeränä kun ei osanut vastata Leonille mitään, nyt osat olivat vaihtuneet. Gabriel nosti päänsä sieltä tyynystä ja kohottautui terveemmän kätensä varaan nähdäkseen Leonin ilmeet kunnolla. Ja voi että hän nauroi! Se nauraminen sattui hänen varpaissaan saakka, vaikkei niille hänen käsityksensä mukaan ollut mitään tapahtunutkaan. Tuon änkytys sai hänet nauramaan vielä enemmän ja lopulta häntä sattui niin paljon että hänen oli yksinkertaisesti pakko hillitä itseään.
"Sun ilme oli niin loistava että anna purkki ja voit olla varma että haistanki!" hän huudahti huohottaen ja kylkeään pidellen vaikka Aaron sitä yrittikin epätoivoisesti sitoa. Pian tuo jo itkikin kuinka ei kestänyt heitä ja sai Gabrielin virnistämään hieman.

Aaronin käskettyä häntä tekemään tilaa, Gabriel siirsi oikean jalkansa roikkumaan sängyltä ja koukisti vasentaan niin että Aaron mahtui hyvin siihen hänen jalkopäähänsä makoilemaan ja hengittelemään. Gabriel katseli tuota hetken ja naurahti sitten.
"Tiedätkö Aaron.. Ei ihme että just sä oot meidän vakihoitaja," hän kommentoi. Tuohan sopi heidän itsemurhatiimiinsä kuin nyrkki silmään! Tuo oli koko ajan palasina ja he pistivät itseään palasiksi kilpaa ja Aaron sitten korjasi heidät. Jännä yhtälö ottaen huomioon että Aaron se heistä sairain taisi olla. Jos ei Leonin aivoja otettu lukuun.

// Pistin ny julmasti molemmat tällä erää samaan niin pääsen vastausteni jälkeen nopeemmin päivitteleen Leonin aikajanaa x'D

Leon naurahti huvittuneena. Pin-up- tyttö tatuoituna takapuoleen olisi kyllä aika koominen näky. Ja hän ei moiseen, suhteellisen tylsään tatuointiin kyllä tyytyisi, ennemmin hän ottaisi jotain erikoisempaa, jota ei aivan jokaisella olisi.
"Saiskoha sillä naisia?" hän kysyi vaikka olikin huomannut, ettei nykyään enää niin kiinnostunut noidista ollutkaan. Ei sitä Gabrielille kuitenkaan voisi myöntää, tämähän pian alkaisi kiusata häntä samoin kuin hän kiusasi tätä Samista, vaikka tilanteensa hieman erilainen olisikin.

Leonia toisen nauru ei aluksi huvittanut lainkaan. Hän osoitti tätä etusormellaan, ärsyyntynyt ilme kasvoillaan ja koetti yhä keksiä jonkin tavan, jolla toiselle vastata, mutta tämän lausahdus oli ollut aika aseistariisuva.
Leon murisi matalasti kun ei keksinyt mitään, muttei lopulta voinut estää virnettä joka tavoitteli hänen suupieliään.
"Voitit tän erän, mutta mä kostan vielä!" Leon uhitteli ja osoitti toista vielä sormellaan 'uhkaavana' ennen kuin luovutti, kenties ensimmäisen tai toisen kerran elämässään, mutta hän oli juuri sillä hetkellä yksinkertaisesti liian väsynyt kinatakseen Gabrielin kanssa. Joskin hän saisi varmasti kuulla siitä vielä myöhemmin.


Aaron tuijotti kattoa ja hengitteli rauhallisesti, niin rauhallisesti kuin suinkin kykeni. Gabrielin sanat saivat hänet naurahtamaan kevyesti.
"Si-siltähän tuo vähän vaikuttaa", hän huokaisi ennen kuin kohottautui jälleen istumaan toisen vuoteelle.
Hän ei sentään tieten tahtoen hakeutunut ongelmiin ja häntä vaivasivat jatkuvasti samat ongelmat, joihin hän oli jo tottunut ja jotka hän osasi suurin piirtein hoitaa itsekin, mutta tämä kaksikko oli kyllä varsinainen parivaljakko. Yhdessä nämä taatusti hankkisivat hänet vielä ties mihin ongelmiin. Merlin sentään, jos nämä päättäisivät viuhahtaa Mungon käytävillä, kun hän oli toisaalla. Ehkä hänen täytyisi pitää tätä kaksikkoa tarkasti silmällä.

Leon näytti jo uivahtavan vuoteeseensa ja pienesti naurahtaen Aaron etsi kaksi pientä putelia nousten ylös. Hän kävi hakemassa huoneen laidasta, jokaisen huoneen 'vakiovarusteisiin' kuuluvia laseja, joihin teki lääkkeen makua lievittävää, Mungon enemmän tai vähemmän karmaisevan makeaa mansikkamehua ja sekoitti pienten pullojen sisällöt mehuun ennen kuin vei lasit kaksikolle.
"Kippis ja k-kulaus, pojat", Aaron naurahti, ojentaen lasit vuoteissa makaaville herroille. Kenties kaksikko joskus ymmärtäisi, miksi hän katsoi parhaaksi pistää pojat tässä vaiheessa nukkumaan ja hoitaa näiden haavat kunnolla vasta sen jälkeen, kun nämä eivät enää puheillaan onnistuisi aiheuttamaan hänelle hengitysvaikeuksia.

"Voi kuule ei yks pin-up-tyttö persees tee ihmeitä sun naamavärkilles," Gabriel totesi pahoittelevaan sävyyn vaikka häntä naurattikin. Lopulta hänen pahoitteleva katseensa kuitenkin levisi leveään hymyyn ja naurahtaen hän siirsi katseensa pois Leonista voimatta kuitenkaan olla kuvittelematta Leonia pyydystämässä naisia esittelemällä.. tai ainakin yrittämällä esitellä ensitöikseen persustaan noille. Varmasti kaikki naispuolen edustajat olisivat vähintäänkin otettuja moisesta..

Gabriel odotti päätään Leonin änkytyksen tahdissa pyöritellen josko mies saisi vielä sanasen suustaan, mutta lopulta tuo myönsi kuin myönsikin tappionsa. Gabriel hihkaisi voitonriemuisena mikä sai hänen kylkensä ulvomaan kivusta ja mies luhistui tyynyihinsä. Ehkä turhan teatraalinen voittohihkaisu, mutta minkäs teet kun tilanne oli niin kutkuttava. Harvoin heistä kumpikaan antoi toiselle periksi ja varmaan vielä harvemmin Leon. Mutta se juttu oli nyt ohi ja hän oli saanut sanallisen voittonsa, joka todennäköisesti Aaronin antamien lääkkeiden myötä unohtuisi aamuun mennessä. Mutta ainakin hän ehtisi nauttia siitä sen pienen hetken!

Aaron puuhasteli hetken omiaan ja Gabriel makoili siinä sängyssään yllättävän hiljaisuuden laskeutuessa hänen ja Leonin välille. Niitä hiljaisuuksia harvoin oli, mutta kun niitä oli niin eivät ne suinkaan vaivaantuneita ollut. Kaikkea muuta. Saattoi olla että molemmat pienissä päissään pohtivat paraikaa kuinka naljailla toiselle seuraavaksi. Gabriel ei ehtinyt ajatustensa kanssa kovinkaan pitkälle kun Aaron palasi ojentaen heille jotkut mukit, joista kyllä tiesi mitä niissä oli vaikkei siitä välitettykään.
"Uuuuh mansikkamehua!" Gabriel totesi täysin vilpittömän rehellisen iloisena siitä muiden mielestä niin ällömakeasta litkusta. Hän kulautti sen nassuunsa ja ojensi mukin takaisin Aaronille. Samassa häntä alkoi väsyttää. Tuhottomasti. Hetken hän taisteli sitä vastaan yrittäen väittää Aaronillekin vastaan.. Mutta sammui sitten.
Aaron ja Aaronin mansikkamehut. Olisihan sitä pitänyt arvata!

[Kiitti pelistä! ]

"Paraski puhuja!" Leon huudahti takaisin Gabrielin kyseenalaistaessa hänen viehkeiden kasvojensa vetovoiman. Perkele, äijä itse näytti karvattomalta apinalta ja morkkasi hänen naamakerrointaan!?
Leon virnisteli typerästi ajatuksilleen, mutta jätti sanansa jostain syystä lausumatta ääneen. Kenties hän vain unohti mitä oli ollut sanomassa toiselle, ei hän muutoin olisi antanut tälle tuollaista nautintoa kuin 'voitonriemu'.

Gabriel oli onnekas tänään, tämä sai nauraa hänelle jälleen kerran. Huomenna hän kostaisi tälle. Ehkä hän piilottaisi sammakoita toisen alushousuihin tai korvaisi tälle tarjottavan lounaan jollain aivan muulla...
Hänellä olisi koko loppupäivä aikaa kehitellä tapa, jolla kostaa toiselle ne naurut, jotka tämä oli tänään saanut!
Leonin huomio kääntyi Aaroniin tämän tuodessa heille lasilliset mehua ilman sen parempaa syytä. Hetken hän silmäili lasia epäilevänä ennen kuin huokaisi;
"Mä en paljo välitä mansikkamehusta..."
Aaronin katse kuitenkin suorastaan pakotti miehen juomaan lasinsa tyhjäksi. Ei sillä, että Aaron olisi koskaan onnistunut näyttämään määräilevältä, tämä näytti pikemminkin epätoivoiselta, itse asiassa niin onnettomalta, että jo sekin sai Leonin kohottamaan lasin huulilleen.
Häneltä kesti hetki tajuta tunne, joka mielensä valtasi ennen kuin hän tiedosti sen väsymykseksi. Silmänsä laajenivat kun hän kohotti katseensa pahoittelevasti hymyilevään Aaroniin. Leon oli aikeissa pistää pystyyn kunnon show'n, mutta yllättäen jo pelkkä suunsa avaaminen tuntui liian vaivalloiselta ja niinpä hän tyytyi ainoastaan sulkemaan silmänsä hetkeksi...


Aaron ei voinut vastustaa pientä hymyä kaksikon pahaa aavistamatta tyhjennettyä lasinsa ja nukahdettua.
"Hyvää yötä, pojat", hän naurahti pienesti ennen kuin istuutui takaisin Gabrielin vuoteen reunalle ja saattoi viimein rauhassa keskittyä työhönsä.
Kuinka tylsää hänen elämänsä loppujen lopuksi olisikaan, ellei tämä kyseinen kaksikko ravaisi Mungossa piristämässä hänen päiviään?


// Kiitos sulle! //