Mustat sukat eivät sovi miehille

17.05.1993 Maanantai

Päivä oli kiireinen ja Sam totesi, että pieni hellekään ei helpottanut asiaa. Se oli kesän ensimäinen ja suhteellisen kuuma. Noita oli pukeutunut väljään valkoiseen mekkoon, jossa oli kukkia ja joka kuulsi hieman läpi. Hiukset olivat harvinaista kyllä kiinni eräänlaisella nutturalla, mutta hiuksia oli jo karkaillut kiitettävästi. Otsatukkaa oli liimaantunut hikiseen otsaan ja keittiössä hiki noro valui selkääpitkin. Samin posket punoittivat kilpaa huulipunan kanssa ja vihreät korkokengät tuntuivat harvinaista kyllä liian tiukilta. Sam piti kesästä, mutta ei liian kuumasta sellaisesta!

Päivä oli piristynyt Gabin saapuessa herkuttelemaan, mutta Sam oli kompastanut ja kumonnut komeasti jäätelöllä höystetyn piirakan suoraan herran syliin. ”Anteeksi Gab! Voi tämä helle tekee minut hulluksi”, noita puhahti ja katseli miehen paitaa. ”Mene yläkertaan niin minä putsaan tuon ihan juuri”, hän sanoi ja hoputti velhon matkaan tullen itse perässä, mutta juuri kun hän oli ottamassa paitaa puhdistettavaksi Layla huhuili alhaalta. ”Äh... Minä putsaan sen ihan kohta, lupaan sen”, Sam sanoi ja suikkasi Gabille suukon poskelle jättäen punaisen huulipunan jäljet siihen kohtaan ja kipitti sitten taas kovalla vauhdilla alas nähden sitten Chaoksen. Noidan ilme valaistui ja hän koetti siistiä ulkomuotoaan. ”Hei!” hän sanoi ja kulki kohta miestä valmiina antamaan suukon ja unohtaen paidattoman Gabrielin yläkerrassa. Hän vain halusi hetken rauhaa ja lepoa. Illalla hän ei lähtisi mihinkään vaan loihtisi jotain viilentävää

//Chaos ja Gab tänne pelaajineen ♥//

Samin päivä oli ehk' ollut mitä kiireisin, mutta Gabrielin päivästä e sopinut edes puhua noidan kuullen! Hän oli istunut aurorien päämajassa ensimmäiset pari tuntia työpäivästään, mussuttanut munkkeja ja juonut kahvia. Sitten hän oli kyllästynyt pelkkään istumiseen ja painellut pihalle muka työasioille. Kyllähän hän työasioilla oli tavallaan ollutkin.. Varmistamassa ettei Viistokujalla kukaan tehnyt mitään ilkeyksiä! No okei, kahvitauolta kahvitauollehan hän oli matkannut mutta hyvällä tekosyyllä kuitenkin!

Hän ei kuitenkaan ollut ehtinyt istua kantapaikassaan kuin pari minuuttia kun alkoi tapahtua; Sam heitti hänen jäätelöpiirakka-annoksensa suoraan miehen syliin saaden Gabrielin pongahtamaan ylös tuolistaan.
"Ei se mitään," hän kiirehti nopeasti sanomaan pyyhkäisten hieman housujaan mutta eihän Sam sitä kuunnellut vaan patisti hänet yläkertaan.
"Olisin mä ny.. Äh, okei.." Gabriel naurahti hieman ja lähti sitten naisen edellä ylös vaikkei tosiaan tajunnut nyt tätä hössötystä.. Jäätelöähän se vain oli?
Yläkerrassa Gabriel riisui ensin nahkatakkinsa (jota ilman hän ei ollut edes kesäpäivinä) ja sen alta sen likaantuneen paidan ojentaen sen Samille niinkuin tuo nyt tuntui sitä haluavan. Hän itse nappasi hieman paperia käsiinsä ja pyyhki housujaan, mutta ei Sam ehtinyt hänen paitaansa edes miettimään kun alhaalta jo huudettiin.
"Joo.." Gabriel mutisi vastauksen katsoen kuinka Sam katosi alakertaan. Hän jäi hetkeksi pyyhkimään sitä mansikkahillon ja vaniljajäätelön jättämää sotkua housuistaan ja iholtaan. Se lähti mustista farkuista ihan kivasteen eikä tahraakaan näyttänyt jäävän. Paita nyt oli ihan hillossa joten sitä nyt ei pyyhkimällä saisi puhtaaksi. Gabriel pohti hetken ja nappasi paidan sitten siitä selkänojalta. Pyh! Hän heittäisi sen kotona pyykkikoriin ja seuraavan kerran kun menisi pyykille, pesisi sen. Ei Samin nyt tarvisi vaivautua pesemään hänen paitojaan kun tuolla oli muutakin tekemistä!

Gabriel otti takkinsa vielä kätösiinsä ja lähti takaisin alakertaan täysin tietämättömänä siitä että hänellä oli poskessa huulipunan jäämiä.
"Sam hei, mä voin kyl.. Ai terve," Gabriel aloitti ja lopetti alas päästyään huomattuaan jonkun etäisesti tutun tyypin seisovan siinä Samin seurana.

Chaos käveli reippaasti pitkin Viistokujaa. Hän piti käsiään farkkujensa taskussa ja vihelteli iloisesti. Päivä oli niin lämmin, että farkuissa ja t-paidassakin oli tukahduttavan kuuma, mutta se ei saanut Chaoksen hyvää tuulta katoamaan. Chaos oli kesäihminen, sillä aurinko sai hänet aina hyväntuuliseksi. Lisäksi aurinkoiset ja lämpimät päivät veivät Chaoksen ajatukset yleensä muutamien vuosien takaisiin matkoihin. Britannian sateisuuteen ja satunnaisiin lämpimiin kesäpäiviin verrattuna erityisesti Intian ja Australian polttavan kuumat päivät olivat olleet Chaokselle kuin taivas.
Chaoksen työpäivä oli loppunut lyhyeen, sillä hän oli aamulla tullut unhoituttajaosastolle, joka oli hiljainen kuin huopatossutehdas. Vain muutama Chaoksen kollega torkkui kahvihuoneessa. Iltapäivän mittaan, kaikkien paperitöiden tultua tehdyiksi, Chaos oli häädetty viettämään vapaata iltaa, koska mitään ei tapahtunut. Lämmin ilma oli ilmeisesti saanut kaikki pysymään ruodussa, unohtamaan jästien kiusaamisen ja pysyttelemään varovaisena vahinkotaikojen suhteen. Chaos tervehti Viistokujalla vastaantulevia tuttuja iloisesti lähestyessään Samin kahvilaa. Nimittäin pelkästään lämmin ilma ei ollut saanut Chaosta hyvälle tuulelle, siihen oli vaikuttanut myös tämän pikkukahvilan kaunis omistaja.

Chaos oli suunnitellut romanttista piknikiä, jos Sam vain suostuisi sulkemaan kahvilansa ja lähtemään Chaoksen mukana puistoon. Sam oli varmasti kiireinen ja voisi kaivata taukoa. Ehkä Sam jopa uskaltaisi jättää kahvilan hetkeksi apulaisensa käsiin, jotta Sam pääsisi nauttimaan kesäpäivästä. Chaos oli käynyt jo varaamassa itselleen pienestä ruokapuodista valmiin piknik-korin. Siltä varalta, että Sam olisi niin kiireinen, ettei uskaltaisi jättää kahvilaansa, Chaos oli päättänyt varasuunnitelmana käväistä piknik-eväineen siskonsa luona ja pitää piknikin siskontyttöjensä kanssa. Siinä tapauksessa tosin viinipullo olisi piilotettava... Nämä ajatukset ilostuttamassa Chaoksen mieltä, hän hyppäsi kerralla Samin kahvilan ovelle johtavat muutamat portaat ylös ja astui sisään hymyillen leveästi. Hän tervehti Samin apulaista iloisesti ja jäi odottelemaan Samiä, jota Layla huhuili yläkerrasta. Chaos kyseli kohteliaisuudesta Laylan kuulumisia, kun Sam oli matkalla alas.
Samin laskeutuessa kahvilaan, Chaos tervehti naista ja astui muutaman askeleen tätä kohti, antaen lyhyen suukon naisen huulille. Juuri, kun hän oli avaamassa suutaan ja aloittamassa lausetta, portaista kuului puhetta. Chaos nosti katseensa Samin lumoavista silmistä, ja näki portaita laskeutuneen miehen. Hymy Chaoksen kasvoilla hyytyi hyvin nopeasti. Chaos astui askeleen kauemmas Samistä tarkkaillessaan tilannetta, jossa Sam oli kipittänyt yläkerrasta alas ja hetken kuluttua yläkerrasta tuli paidaton mies, jonka Chaos kaiken lisäksi tunsi. Kyseessä oli Gabriel Scott, aurori, jonka kanssa Chaos oli joskus hoitanut muutaman työkeikan ja jonka kanssa hän vaihtoi nopeasti kuulumiset aina tavatessaan tämän. Chaos aukoi suutaan hämmentyneenä hetken, ennen kuin lähti rivakasti kohti Gabrielia. "Mi-mitä..?" Chaos sanoi hieman avuttomana, katsellen vuorotellen Samiä ja Gabrielia, ennen kuin hyökkäsi nyrkkeineen Gabrielin kimppuun.

Chaos oli muutenkin päivän aikana ajatellut paljon viettämäänsä aikaa Australiassa, ja nyt hänen mieleensä pompahteli entistä enemmän muistoja, jotka eivät olleet niin positiivisia. Chaos oli joutunut lähes samanlaiseen tilanteeseen viitisen vuotta sitten, ja oli siksi melko räjähdysherkkä tällaisen suhteen. Kaikki luottamus Samiin oli hetkeksi kadonnut, kun hänen mustasukkainen ja pessimistinen puolensa sai vallan, ja Chaos oli lähestulkoon varma, että Gabriel oli jollain tavalla onnistunut viemään Samin häneltä. Eiväthän he koskaan olleet sopineet tapailevansa toisiaan eksklusiivisesti, mutta Chaos oli jotenkin vain olettanut niin. Siksi tilanteesta tuli vielä paljon kauheampi. Raivostuneena Gabrielille, joka oli rennon omahyväisesti, ainakin Chaoksen mielestä, tulla tupsahtanut alakertaan, Chaos yritti vain osua nyrkeillään Gabrielin naamaan. Chaos oli unohtanut kokonaan taskussaan olevan taikasauvan. Lisäksi hän vähät välitti siitä, että saattaisi joutua vaikeuksiin jopa ministeriön kanssa.

Gab sai selviytyä ison pojan tavoin hetken yläkerrassa. Sam kyllä tiesi, miten kurjia hillotahrat osasivat olla ja hän saisi sen paidan nopeasti puhtaaksi taialla. Hän kuitenkin unohti koko miehen kun näki Chaoksen ja tuon leveän hymyn. Samin ilme vähän kuin kirkastui entisestään ja hän jo hyrisi saadessaan suukonkin. Layla vain pyöräytti silmiään tiskillä. He kaksi olivat kyllä olleet niin ällöhunajaisia viimeisen pariviikkoisen.

Portaista kuului tuttujen askelten kaiku ja Gabriel huhuili häntä ja noidan pää kääntyi miestä kohti ja kulma kohosi kun hän näki hoikan ylävartalon. Hän ei nähnyt Chaoksen ilmeen vaihtumista kun Chaos sitten sanoi jotain todella outoa ja mies oli astunut kauemas. Sam kummasteli tätä vain hetken kun Chaos sitten liikkui kohti Gabia. Sam ei aavistunut mitä oli tulossa ja hän kiljahtikin kun ensimäinen hutaisu tuli kohti Gabia. Noita oli todella huono käsittelemään väkivaltaa ja hän ei oikein ymmärtänyt nyrkkien heiluttelua. ”Chaos!” Sam huudahti ja kipitti koroillaan nopeasti miehiä kohti. ”Mitä ihmettä sinä....” Sam ei saanut sanojaan loppuun ja pyrki pujottautumaan velhojen väliin, sillä hän tiesi ettei kumpikaan häntä kiroaisi.

Kahvila oli yllättäen hiljentynyt täysin ja kaikki tuijottivat keittiöön ja Layla kiiruhti sulkemaan oven, joka nosti keittiön lämpötilaa äkkiä. Sam myös tajusi sauvansa olevan jossain. Sam tunsi itsensä yllättäen kovin pieneksi ja haavoittuvaksi. Hän ei todellakaan tiennyt mitä tehdä, jos herrat päättäisivät nyt mittailla miehisiä osiaan nyrkein. Gab oli kyllä rauhallinen, mutta kai tuokin suuttui jos joku alkoi vain mätkimään!

Gabriel hymyili tuttavallisesti hyvänpäivän tutulleen ja naurahti hieman laskien katseensa paitaansa nostaen sitä hieman kuin yrittäen selittää tämän hassun sattumuksen. Pari sanaa hän saikin aloitettua jäätelöonnettomuudesta mutta siihen se sitten jäikin hänen nostaessaan katseensa takaisin Chaokseen kuullessaan tuon älähtävän jotakin.
Gabrielille tuli täytenä yllätyksenä itseään parikymmentä senttiä pidemmän miehen ensimmäinen nyrkin heilautus ja se osuikin komeasti kohteeseensa. Gabriel älähti kivusta, hoippui taaemmas ja otti tukea siitä yläkertaan vievien rappujen kaiteesta.
Samin huudahdus kantautui jostain, hänen poskipäätään jomotti ja refleksinomainen itsepuolustusvietti heräsi.
Gabriel, vaikka pieni ja hintelä olikin, oli yllättävän vahva ja nopea. Toki hän nopea oli kiitos pienen ruhonsa ja vikkelien koipiensa mutta harvat osasivat odottaa hänen ruipeloista käsivarsistaan lähtevän iskun voimakkuutta.

Niinpä Chaos sai kyllä tuta tämän usein ongelmissa olevan pienen velhon itsesuojeluvietin kulmakiven; nyrkin. Mikä taikasauva, oliko hänellä sellainenkin olemassa? Ehkä vain parempi että sauvat pysyivät taskuissa. Ei sitä Samin kahvilaa sopinut alkaa räjäyttelemään vaikka kuinka miettikin että mitä helvettiä..

Chaos kuuli Samin huutavan nimeään, mutta tuntui, että koko kahvila oli kadonnut jonkinlaiseen sumuun. Chaos oli ilmeisesti osunut kohteeseensa, sillä Gabriel horjahti taaksepäin. Sam yritti tulla väliin, mutta Gabrielin horjahdettua taakse, Chaoskin otti muutaman askeleen eteenpäin, jättäen Samin pois tulilinjalta, kun Chaos puolestaan sai osakseen nyrkiniskun. Gabrielin kova nyrkki osui Chaoksen leukaan ja huuli jäi ikävästi hampaiden väliin, jättäen jälkeensä verta vuotavan haavan. Chaos olisi yleensä ollut hieman vastahakoinen käyttämään väkivaltaa yhtään mihinkään, varsinkaan itseään huomattavasti lyhyempään ja muutoinkin pienempään henkilöön, mutta raivostuneen ihmisen logiikka ei aina ollut aivan täysjärkistä. Samin paikallaolo unohtui äkkiä, kun Chaos jälleen tähtäsi iskun Gabrielia kohti, joka oli jo osoittanut olevansa pituudestaan huolimatta kelpo vastus.

Jos Chaos olisi ollut tietoinen tilanteen oikeasta laidasta, häntäkin olisi luultavasti vain naurattanut, mutta huonojen kokemustensa ja pahalta näyttävän tilanteen vuoksi Chaos oli vain vihainen. Hän alkoi kuitenkin pikkuhiljaa tajuta, että sekä oman että Samin hyvinvoinnin vuoksi olisi parasta lopettaa. Gabrielista Chaos ei sillä hetkellä välittänyt ollenkaan, minkä takia hän osoitti vielä viimeisen lyönnin Gabrielia kohti ja lopuksi tönäisi Gabrielin kohti seinää. Sitten Chaos perääntyi hengittäen raskaasti, katse edelleen Gabrielissa. Chaos perääntyi taaksepäin niin kauan, että hän törmäsi keittiön työtasoon takanaan. Chaoksen päässä pyöri sekalainen joukko ajatuksia ja muistoja. Päällimmäisenä Chaos tunsi turhautumisen tunteen, sillä hän ei voinut käsittää, että miksi hän joutui kokemaan vastaavaa jo toista kertaa elämässään. Mitä hän oli tehnyt ansaitakseen tällaista? Chaos hautasi kasvonsa käsiinsä ja hengitti edelleen raskaasti. Hän ei tiennyt mitä tekisi, lähtisikö vain ulos vai odottaisiko jotain selitystä. Pystymättä liikahtamaan, Chaos jäi vain paikalleen ja odotti jotain tapahtuvan.

Sam ei päässyt kaksikon väliin ja nyrkit vain heiluivat. Noita koetti epätoivoisesti keksiä jotain, lopulta hän kipitti hakemaan kaulintaan. Se näyttäisi edes vähän vakuuttavammalta. Hän ei kuitenkaan joutunut käyttämään sitä kun miehet jo erosivat toisistaan ja noita seisoi kaksikon keskellä hyvin hämmentyneen ja hieman pelokaankin näköisenä. Sitten hän kipitti nopeasti Gabrielin luokse. ”Voi Gab... Tuohon tarvitaan kyllä jotain kylmää”, hän totesi nähdessään Chaoksen lyönti jäljen ja kääntyi sitten miehen puoleen ja näytti hieman jopa kiukkuiselta: ”Miksi sinä häntä löit! Oletteko te jotain vihamiehiä tai jotain?” Sam laski kaulimensa ja haki kylmäkaapista kaksi kylmää pussia ja kietoi ne molemat pyyhkeiden sisään. Yhden hän vei Gabrielille ja toisen Chaokselle samalla kun koetti kuikuilla kuinka pahoilla ruhjeilla toinen oli. ”Jos te vaihdatte vielä yhdenkin lyönnin minä vannon, että te ette saa astua tähän kahvilaan hyvin pitkään aikaan”, Sam totesi ja painoi hellästi pussin Chaoksen leualle ja katseli kaksikkoa neuvottoman oloisena. ”Gab, annatko sen paitasi niin saat sen päälle kun löydän vain sauvani? Sitten minä kyllä haluan kuulla miksi minun keittössäni piti nyrkkien heilua, koska se ei todellakaan ole hyväksyttävää. Rauhoittukaa te pieni hetki” Sam sanoi ja otti aurorin paidan, jotta hän saisi jotain tekemistä. Ei hän ollut kamalan hyvä riitatilanteissa. Hän näki oman sauvansakkin sivupöydällä.

Aina kun isä ja äiti olivat kinanneet Sam oli piiloutunut ja vanhukset eivät olleet käyttäneet sentään nyrkkejään! Sam näytti hyvin eksyneeltä poloiselta. Hän kuitenkin levitti paidan eteensä tahroineen kaikkineen ja loihti sen nopeasti puhtaammaksi mitä se aiemin oli ja leijutti miehelle. Jääden vääntelemään käsiään ja näyttäen siltä, kuin haluaisi todelakin syöksyä sinne sängyn alle, eikä suinkaan selvittää yhtään mitään. Häntä satutti nähdä hänen elämänsä kaksi rakkainta miestä toistensa kurkuissa. ”Chaos, miksi sinä löit Gabia?”, Sam kysyi hiljaisella äänellä ja polvistui velhon eteen näyttäen eksyneeltä. Hän ei edes osannut ajatella, mitä velhon päässä liikkui. Hän ajatteli, että miehet olivat jostain ministeriö asiasta riidoissa.

Chaoksen seuraava isku ei osunut kohteeseensa, koska Gabriel ehti juuri ja juuri kumartua kiitos pituutensa ja näin ollen väisti iskun. Se Chaoksen seuraava lyönti taas jysähti häntä niinikään huuleen saaden siinä olevan renkulan huutamaan hoosiannaa. Ja kyllähän sitä nyt häntä kuka tahansa heitteli pitkin seiniä ja pian Gabriel jysähtikin siihen ehkä metrin päässä olevaan seinäkoloon ja vajosi manaten lattialle. Hän ei sinne kuitenkaan jäänyt vaan oli jo pyrkimässä verta vuotavan huulensa kera ylös antamaan samalla mitalla takaisin, mutta havahtui sitten siihen että Chaos oli astellut jo kauemmas ja Sam seisoi kaulin kourassaan heitä tuijottaen.

Gabriel tuhahti näreissään tästä äkillisestä turpakeikasta, mitä ei tosiaan ollut osannut hetkeäkään aavistaa. Hän kosketti varoen huulikoruaan ja hänen teki mieli sylkäistä verta suustaan mutta malttoi mielensä säästäen Samin lattioita. Hän kapusi jaloilleen sieltä lattialta edelleen valmiina puolustautumaan mikäli Chaos nyt saisi jonkun uuden.. raivopuuskan. Syystä jota hän ei tiennyt sen enempää kuin Samkaan!

Samin pyyntö meni aluksi ohi korvien Gabrielin pitäessä katseensa tiiviisti Chaoksessa, mutta tajuttuaan mitä nainen oli pyytänyt, hän kumartui nappaamaan paitansa ja takkinsa siitä lattialta, mihin ne olivat pudonneet. Hän sysäsi paidan Samille edelleen epäluuloisesti Chaosta mulkoillen.
Hän sai pian paitansa takaisin ja tunki sen takkinsa taskuun. Häntä ei todellakaan huvittanut vetää mitään paitaa niskaansa kun oli niin kuuma ja tiivis tunnelma.
Gabriel otti kylmäpussin kiittäen vastaan ja iski sen poskipäälleen pyyhkäisten samalla hieman verta valuvaa huultaan nahkahansikkaansa kämmenselällä.
"Joo, mäki voisin mielelläni haluta tietää mitä helvettiä just tapahtu?!" Gabriel komppasi Samin kysymystä ehkä turhankin kärkkäästi ottaen nyt huomioon ettei Sam varmaan tuntenut oloaan kovin mukavaksi. Mutta tämän kerran nainen ja naisen tunteet olivat jääneet taka-alalle ja Gabrielin päässä jyskytti se yksi ainoa ajatus; mitä hittoa juuri oli tapahtunut?! Hän oli saanut turpaan syystä että...?

Sam oli rynnännyt tappelevan kaksikon keskelle kaulimen kanssa. Toisessa tilanteessa tämäkin olisi luultavasti huvittanut Chaosta, mutta nyt hän vain valui työtason seinämää pitkin istumaan myttyyn lattialle, seuratessaan kuinka Sam riensi Gabrielin luokse kylmäpusseineen. Chaos katsoi edelleen hieman vihaisesti Gabrielia, jonka kasvot olivat yltä päältä veressä. Tuskin myöskään Chaoksen kasvot olivat kaunista katsottavaa, koska rikki purrun huulen lisäksi jokin Gabrielin kädessä killuva koru tai muu vastaava oli viiltänyt pitkähkön haavan Chaoksen poskeen. Chaos otti vastaan Samin tarjoaman pussin ja painoi sen leukaansa vasten. Vasta sitten hänelle alkoi valjeta, että ilmeisesti kyseessä ei ollutkaan se, mitä Chaos oli vaistomaisesti heti epäillyt. Vaikka Gabriel ei vieläkään ollut vetänyt paitaa päälleen, Sam oli kuitenkin puhdistanut sen. Lisäksi kumpikaan ei vaikuttanut millään tavalla nolostuneelta tai häpeilevältä, mikä oli vähintä mitä Chaos olisi odottanut Samiltä sellaisessa tilanteessa.

Sekä Samin että Gabrielin vaatiessa Chaokselta vastauksia siihen, miksi tämä oli yllättäen menettänyt hermonsa, Chaos ei osannut vastata mitään. Hän riiputti päätään ja availi suutaan, mitään ääntä kuitenkaan päästämättä. "Mutta kun minä luulin... Te molemmat..." Chaos aloitti hiljaa, pääsemättä kuitenkaan alkua pidemmälle. Hän jatkoi epämääräistä mutinaansa, josta tarkkaan kuunteleva saattoi saada irti sanat 'vanha', 'Australia', 'Gabrielle' ja 'anteeksi'. Chaos ei tiennyt, mitä hänen olisi kuulunut tehdä. Hän oli edelleen ihmeissään, että miksi Gabriel tuli yläkerrasta ilman paitaa, mutta samalla häpeissään, että oli heti pelännyt pahinta. Varsinkin Samin takia hän oli todella pahoillaan, mutta siitä huolimatta jäi vain lattialle istumaan ja tuijottamaan lattiaan. Huulesta tipahteli veripisaroita vaaleille farkuille, mutta Chaos ei välittänyt siitä.

Sam oli antanut ensiavun molemille miehilleen ja nyhjötti Chaoksen vieressä. Hän vilkaisi Gabrielia tuon kirotessa, muttei sanonut mitään. Hän ei pitänyt kiroilusta ja yleensä Gab tajusi pitää suunsa siistinä hänen lähellään, mutta kai mies nyt sai kiroilla. Sam olisi voinut sanoa jopa miehen tilassa himputti. Noita kuitenkin keskittyi Chaokseen ja hänen kulmansa kohosi miehen mutistessa jotain hyvin epämääräistä. Hiljaisista sanoista Sam erotti muutaman. ”Hei, Chaos, sun pitää sanoa. Ei ole kovinkaan mukavaa kun alat mätkimään yhtä parhaista ystävistäni. Lisäksi sinä tiedät miten minä inhoan nyrkeillä puhumista”, Sam sanoi ja tarjosi miehelle puhtaan nenäliinansa huulen päälle painettavaksi. ”Mikä sinuun meni? Näytit niin iloiselta kun tulit sisään”, Sam ihmetteli ja nousi sitten.

Noita kaiveli hetken hyllyjä ja ojensi Gabrielille putelin, jossa oli haavoja sulkevaa voidettaa. ”Ettei se tulehdu tai mitään ikävää. Äh... Sinun päiväsi ei taida olla mitenkään paras kun kumosin jopa piirakan syliisi”, Sam totesi ja näytti siltä kuin olisi itse mojauttanut herraa päin näköä.

Jos Sam, joka kyyristeli Chaoksen vieressä, ei kuullut mitä mies oli mutisevinaan niin ei kyllä kuullut Gabrielkaan yhtään sen paremmin sieltä parin metrin päästä. Gabriel oli sen verran kiukkuinen Chaokselle että häneltä meni täysin ohi korvien jopa se pieni kiva seikka että Sam kutsui häntä yhdeksi parhaista kavereistaan. Normaaliolosuhteissa moinen huomautus olisi saanut hänet ehkäpä jopa punastelemaan ja mutisemaan outouksia, mutta nyt hän tuskin kuuli sitä.

Gabriel sörkki sitä koruaan melkein automaattisesti huomaamattaan, mutta ilmeisesti Sam huomasi tämän sörkkimisen ja tuputti hänelle pian jo jotain tököttiä. Gabriel otti tökötin kiittäen vastaan ja asteli sitten talouspaperirullan luo napaten siitä pari arkkia paperia samalla sivusilmäillen Chaosta.
Ehkä elämä olisi ollut iloisempaa sillä hetkellä, jos hän olisi rauhassa saanut syödä sen piirakkansa.
"Ei täs mitää.." hän mutisi pakottautuen vastaamaan Samille ja kaatoi siitä pullosta hieman jotain möhnää paperiarkin kulmalle alkaen painella sillä huultaan. Paperi oli nopeasti punainen ja mähmäinen, joten Gabriel viskasi sen roskikseen napaten uuden käsiinsä edelleen Chaosta vilkuillen syrjäkarein. Hän ei ollut, ties koska viimeksi, ollut yhtä kiukkuinen! Ja kaiken lisäksi hänellä oli jo sellainen tunne että tilanteesta pitäisi kaikota ja nopeasti. Chaos ja Sam varmaan haluaisivat keskustella asiat kahdestaan, mutta toisaalta.. Olihan hänellä oikeus pysyä siinä ja odottaa selitystä turpareissulleen?
Jos Sam pyytäisi, hän poistuisi kyllä ja palaisi sitten huomenna unhoittajaosastolle vähän juttelemaan.

Chaoksen ajatukset olivat todella sekavat. Toisaalta hänen teki mieli potkaista seinää ja toisaalta alkaa itkeä kuin pikkulapsi. Hän kuitenkin tukahdutti molemmat mielitekonsa ja vain istui paikallaan. Sam yritti kysellä, mikä Chaosta oikein vaivasi, mutta Chaos ei osannut vastata. Hänen teki mieli purkaa koko juttu Samille, mutta Gabrielin mulkoilu huoneen toiselta puolelta häiritsi häntä. Chaos oli pitkään hiljaa, ennen kuin päätti lyhyen sisäisen taistelun jälkeen, että olisi parasta vain kertoa. Sam ansaitsi tietää ja Gabrielkin. Lisäksi Chaosta hävetti nyt jo käytöksensä.
Chaos huokaisi syvään ja nosti päänsä nojaamaan kaapinoveen ja tuijotti kattoon. Hän ei halunnut kohdata kummankaan paikalla olevan katsetta. Chaos ei ollut koskaan puhunut kenellekään kunnolla suhteestaan Gabrielleen, vaan oli aina sivuuttanut kysymykset olankohautuksilla. "Muistatko, kun kerroin että matkustelin Tylypahkan jälkeen?" Chaos aloitti vilkaisten nopeasti Samiä ennen kuin palautti katseensa kattoon. "Australiassa oli yksi tyttö, Gabrielle", Chaos sanoi vilkaisten todella nopeasti Gabrieliin päin ennen kuin jatkoi: "ja meillä meni tosi hyvin. Olin jo puhunut, että jäisin asumaan Australiaan. Sitten yksi ilta yllätin Gabriellen toisen miehen kanssa". Chaos huokaisi taas syvään ja oli hetken hiljaa. "Siksi olen vähän herkkänahkainen sellaisen suhteen", Chaos lisäsi vielä hiljaa, kääntäen katseensa jälleen lattiaan. Kertomus Gabriellesta ei ollut tullut ulos helposti, vaan ulos näkyi luultavasti se vaiva, jolla Chaos puristi jokaisen sanan ulos itsestään. Vaikka tapahtumista oli jo yli viisi vuotta aikaa, tuska oli silti aitoa ja muistui mieleen eläväisenä.

Chaos nosti katseensa ja vilkaisi Gabrielia, joka paranteli haavojaan. "Sori", Chaos sanoi nyökäten pahoittelevasti, vaikka tiesi että se tuskin riittäisi. "Vaikka ei minulle vieläkään selvinnyt, että miksi pyörit täällä ilman paitaa", Chaos sanoi Gabrielille hieman epäileväisellä äänensävyllä.

Gabriel sentään puhui, tosin ärtyneellä sävyllä, mutta puhui. Chaos taas ei pukahtanut mitään ja Sam oli jo ehdottamassa, että ehkä Gabrielin pitäisi antaa heidän olla hetken. Sitten mies alkoi puhua. Sam nyökytti päätään, sillä hän muisti Chaoksen kertoneen matkoistaan. Hän oli kiusannut miestä lukemattomilla kysymyksillä dodoista ja koaloista. Hän ei koskaan ollut kysellyt muista naisista. Siksi Samin ilme muuttui varautuneeksi. Kun hän lopulta kuuli mätkinnän syyn hän närkästyi silmiin nähden. ”Sinä todel...” Samin kasvoille nousi hyvin harvinainen ärsyyntymisen puna. Hän ei suuttunut tai loukkaantunut helposti, mutta pettämisestä syyttäminen loukkasi Samia. ”Hän oli ilman paitaa, koska minä kompastuin ja kumosin Gabin jäätelöllä höystetyn piirakan raukan päälle. Työnsin hänet yläkertaan, jotta hän voisi olla säädyllinen muiden nähden. Minun piti vain putsata paita nopeasti ja sitten sinä tulit ja oletit että minä olen sellainen nainen, joka hyppää sänkyyn vaikka minä olen hitto soikoon ollut sinun kanssasi melko tiiviisti viimeiset kaksi viikkoa”, Sam oli puhuessaan noussut ja potkaissut kengät jaloistaan. ”Gab, saat viedä yhden piirakan mennessäsi ja jäätelöä. Minun laskuuni ja anteeksi pyyntönä”, Sam sanoi ja marssi liikkeen puolelle. Layla siisti pöytiä ja kohotti katseensa Samiin: ”Minä lähetin asiakaat pois. Kuulostitte siltä, että kohta tulee ruumiita”.

Hetken Sam vain mittaili Laylaa ja sitten halasi naista. ”Miehet on kusipäitä?” avustaja kysyi hymyillen ja paijasi Samin hiuksia. ”Joo”, noita totesi ja kaksikko halasi lämpimästi. ”No yleensä ne ei tarkota sitä. Testosteroni tekee niistä tyhmiä niin kuin jästi naiset sanoo”, Layla lohdutti ja vilkaisi keittiön suuntaan. ”Mä annan teidän puhua rauhassa. Jos tulet illalla niin mä varustaudun suklaalla ja nenäliinoilla sekä me noidat lehden mies numerolla”, Layla lupasi ja sai Samin jopa hymyilemään ennen kuin lähti sitten menemään. Sam taas keräsi omaa loukattua olemustaan. Tietenkin hän ymmärsi hieman Chaoksen motiiveja, mutta loukkasihan se, että häntä luultiin sellaiseksi naiseksi.

Vihdoin ja viimein Chaos sai suunsa auki vaikka tiukkaa se tuntui edelleenkin tekevän. Gabriel kuunteli tuota varmaan yhtä tarkasti kuin Samkin. Hän ei voinut olla tuhahtamatta tuon mainitessa jostain Gabriellestä vain koska nimi nyt oli todella lähellä hänen nimeään. Olipa häntä jotkut idiootit joskus kutsuneetkin Gabrielleksi. Voi kun Chaos sen tietäisi niin tuohan.. pyyhkisi hänen mielensä! Huuu, pelottavaa!
Chaoksen lopetettua jaarittelunsa jostain tytöstä joka nyt oli pettänyt tuota, mies osoitti hänelle kysymyksen siinä anteeksipyynnön ohessa. Gabriel ei tiennyt miten reagoida moiseen jaaritukseen ja sitä seuranneeseen anteeksipyyntöön, joten hänellä meni hetki.. Ja sen hetken aikana Sam aloitti räyhäämisensä mikä veti Gabrielinkin hiljaiseksi. Hän ei ollut ikinä nähnyt Samia niin kiukkuisena mutta ihmekös tuo..
Joten kun nainen lopulta lupasi hänelle jonkun piirakan, hän ehti hädin tuskin pudistaa päätään muttei saanut sanaakaan suustaan ennen kuin nainen oli poistunut keittiöstä ja jättänyt heidät kahden Chaoksen kanssa. Gabriel siirsi hämmentyneen katseensa Chaokseen ja miehen nähtyään, kiukku palasi hänen kasvoilleen mutta hän pyrki nielemään sitä edes hieman.
"Mansikkahilloa," hän sähähti miehelle vetäisten paidan taskustaan, "eihän se siinä enää näy koska Sam sen loihti veke." Hän veti nahkatakin niskaansa ja sulloi paidan takaisin taskuun.
"Ens kerralla kysy ensin ennen ku vetäset turpaa," hän sanoi voimatta estää itseään ja paineli sitten itsekin ulos keittiöstä.
"Ei sun Sam tarvi mulle mitään antaa anteekspyyntönä," Gabriel sanoi naiselle saatuaan tuon taas näköpiiriinsä ja ojensi sen haavamömmön takaisin tuolle, "ethän sä tässä mitään tehny." Hän vilkaisi nopeasti keittiön suuntaan ja pyyhkäisi vielä hieman huultaan, jota kirveli hieman.
"Ootko okei?" hän kysyi hetken päästä tarkkailtuaan Samia, "haluutko että mä jään vai..?"

Chaos ei tiennyt millaista reaktiota odottaa lopetettuaan tarinansa. Hän oli kertonut vain hyvin lyhyen version tapahtumista, sillä hän ei halunnut kertoa kaikkia yksityiskohtia, varsinkaan Gabrielin kuunnellessa. Lisäksi hänestä oli kiusallista puhua ex-tyttöystävästään nykyiselle tyttöystävälle, jos Sam sitä nyt enää hänelle olisi. Chaos ei ollut koskaan nähnyt Samiä vihaisena tai edes hieman ärtyneenä, joten muutos siitä aina niin aurinkoisesta Samistä tähän raivostuneeseen naiseen, joka olisi varmasti mätkinyt Chaosta sillä kaulimella, jos se olisi vielä ollut tällä kädessä, oli jättimäinen. Chaos ei osannut sanoa Samille mitään selitykseksi ennen kuin tämä ryntäsi ulos keittiöstä. Chaos oli edelleen lattialla melkein liikuntakyvyttömänä, ja vain tuijotti surullisin silmin Gabrielia, joka nyt vuorostaan sähähteli hänelle.

Chaos jäi yksin keittiöön istumaan. Hänen olisi varmasti parasta vain häipyä ja toivoa, että Sam vielä joskus pystyisi antamaan anteeksi. Chaos ei osannut selittää, mikä häneen oli mennyt. Yleensä enemmän järkeensä luottava Chaos oli antanut tunteidensa mennä järjen edelle ja hän oli tehnyt sen, mistä hän oli kuuluisa: aiheuttanut kamalan kaaoksen. Edelleen kyvyttömänä tekemään yhtään mitään järkevää, Chaos nojasi kätensä polviinsa ja hautasi jälleen kasvonsa käsiinsä. Hän ei muistanut, koska oli hävennyt omia tekemisiään niin paljon. Sen lisäksi, että oli satuttanut Gabrielia, hän oli satuttanut myös Samiä, mikä ei missään tapauksessa ollut tarkoitus. Toisaalta, mitä muuta Sam voisi tehdä, kuin suuttua? Chaos mietti, pystyisikö ikinä korjaamaan tekemäänsä vahinkoa, vai joutuisiko hän vain lähtemään ja unohtamaan Samin kokonaan. Sam luultavasti olisi jo valmis unohtamaan Chaoksen kokonaan.

Sam oli kumartunut jatkaamaan siitä mihin Layla oli jäänyt, eli pöytien kuuraamista. Hän pyyhki nihkeää otsaansa käsivarrellaan ja antoi pöytien lialle kyytiä. Hän ei edes käyttänyt taikaa vain omia käsiään, koska sillä tavalla hän rauhottuisi. Sam oli jo kauan sitten oppinut äidiltään, että suuttumus kannatti purkaa siivoamiseen tai pulla taikinaan, ainakin leipomuksiin saatiin hyvä sitko. Noita ei kuitenkaan aivan ehtinyt rauhottua kun Gab tuli hänen luokseen.
”Tarvitseepas. Hän on minun... no me ollaan tapailtu jo jonkin aikaa, joten naisten täytyy lähes poikkeuksetta, aina, pyydellä anteeksi teidän miesten sotkuja. Laylan teorian mukaan se johtuu testosteronista”, Sam puuskahti ja siirtyi seuraavaan pöytään jynssäämään kahvitahran haamua.

Oliko Sam okei? Ei, ei hän ollut. ”Minulla on hemmetin kuuma, jalkojani särkee, minä olen hikinen ja äärimäisen sotkuinen ja juuri äsken, te kaksi mätkitte toisianne kuin... en minä tiedä edes. Lisäksi Chaos luuli, että minä todella voisin jotenkin pettää häntä. Hitto soikoon Gab. Minä pidän hänestä, todella pidän! Hän on hauska, huumorin tajuinen ja spontaani, mutta hän löi sinua!”, Sam puuskahti ja siirtyi seuraavaan pöytään. ”Miksi te miehet olette niin tavattoman hankalia?” Sam kysyi ja pyyhi taas otsaansa. ”Ja sinä et lähde mihinkään ennen kuin te olette sopineet. Minä en lue Rita Luodikon juttua ministeriössä tapahtuneesta käsirysystä”, Sam totesi ja osoitti etusormellaan Gabia: ”joten syö pulla”.

Gabriel ei koskaan voittanut niitä jähäämisiä missä Sam tuputti hänelle jotain leivoksiaan ilmaiseksi ja hän yritti olla ottamatta sitä vastaan ilmaiseksi! Yleensä hän antoi maksun väkisin joko Laylalle.. tai sitten sujautti johonkin sellaiseen paikkaan mistä Sam sen löytäisi ilman että kyseenalaistaisi mitään. Hän ei vain pitänyt siitä että vei puolet Samin kakuista ilmaiseksi kotiin..
Ne olivat kuitenkin naisen elanto ja hänellä oli kyllä rahaa pistää palamaan! Ja hän halusi maksaa tuon herkuista koska niin kuului tehdä.. Ja se auttoi Samia samalla..
Mutta ehkä hän nyt voisi yrittää tehdä poikkeuksen tavoissaan, koska Sam oli niin poissa tolaltaan. Niinpä hän myöntyi mutisten pienen kiitoksensa ja kohautti hartioitaan.

Samin alettua vastaamaan hänen kysymykseensä, tuo sai Gabrielin heti katumaan koko kysymystä. Mies huokaisi hiljaa itsekseen ja tyytyi kuuntelemaan kiltisti mitä Samilla oli sanottavanaan. Siitä kuinka miehet olivat idiootteja. No, ehkä hän allekirjoitti sen vaikka syyttikin kaikesta Chaosta.
Gabriel vilkaisi keittiön suuntaan Samin paasatessa siitä kuinka tykkäsi siitä miehestä tosissaan.. ja päätti paasauksensa siihen kuinka Chaos oli lyönyt häntä.
"Nääh," Gabriel äännähi ja kohautti hartioitaan yllättäen ehkä itseäänkin hieman. Hän ei ehtinyt jatkaa kun Sam jo päivitteli heidän hankaluuttaan ja käski syödä pullaa! Gabriel perääntyi vainvihkaisen askelen Samin sormen edessä ja nappasi pöydältä kiltisti pullan.
"Käyn.. Tossa ulkona," hän sanoi aikeinaan käydä pikaisella tupakalla koska hermosauhut hän nyt kaipasikin!
"Mee sä ton.. Chaoksen luo ja käske sen kasata ittensä," hän sanoi, "mmh.. Mä oon vaan hankala ja tyhmä mies mut luulen että sekin tosissaan tykkää susta. Ei se muuten mua ois turpaan vetäny." Ei niin että Chaoksella mitään oikeutta oli häntä alkaa muksimaan, mutta.. Olihan tämä nyt ihan turha sotku. Ja turhien sotkujen selvittelyyn tarvittiin heitä kaikkia niinkin ikävää kuin se olikin.
"Tuun ihan kohta takasin," hän sanoi Samille ja ennen kuin nainen ehti edes ajatella estävänsä häntä toteuttamasta salaisia paheitaan, mies paineli pullineen pihalle.

Gabriel parka tuskin oli odottanut sellaista vuodatusta pikkaiselta noidalta, joka yleensä ei näyttänyt pahaa tuultaan sen suuremmin. Gabin äänähdys nyrkin saamisen kohdassa yllätti Samin täysin. Hän oli olettanut, että velho olisi vihaisempi. Hän oli aliarvioinut tämän täysin. Onneksi mies totteli noitaa pullan kohdalla ja sitten aiemman äänähdyksen varjolla hiippaili jo kohti ulko-ovea.

Yllättäen Sam hymyili, sillä jos Gab todella uskoi Chaoksen pitävän hänestä, toinen oli taatusti oikeassa. ”Niin oletkin, mutta sä olet mun tyhmä mieheni ja mä olen salaa opettanut sulle kaikkea”, Sam totesi ja jupisi vain Gabrielin perään: ”Nuo syöpäkääryleet pistää sut mungoon ennen aikojaan”. Hän suoristi ryhtinsä ja pesi nopeasti kätensä ennen kuin asteli takaisin keittiöön.

Keittiössä oli kuuma, mutta lattia tuntui vilpoiselta paljaita jalkoja vasten. Sam käveli Chaoksen luokse ja istuutui miehen viereen lattialla. ”Mä haluan, että te puhutte asiat Gabin kanssa läpi. Chaos, Gabriel on ja tulee aina olemaan, mun hyvä ystäväni. Kyllä minä tavallaan ymmärrän miksi sinä teit sen, mutta... Miten sinä edes saatoit ajatella minun tekevän sellaista? Enkö mä ole tehnyt selväksi, että sä olet ainoa mies, jota mä haluan”, Sam sanoi hetken hiljaa oltuaan ja käänsi Chaoksen pään kohtaamaan noidan katseen. ”Kai mä oletin, että se olisi ollut sanomatta selvää”, hän totesi hiljaa.

Chaos säpsähti, kun Sam yhtäkkiä istui hänen viereensä. Samin paljaat jalat eivät olleet pitäneet pienintäkään ääntä lattiaa vasten. Chaos kääntyi katsomaan Samiä nojaten poskeaan edelleen käteensä. Chaos ei taaskaan saanut avattua suutaan kovin nopeasti, ja vain nyökkäsi Samille. "Olen todella pahoillani. En tiedä mikä minuun meni", hän sanoi pahoittelevaan äänensävyyn. Chaos laski kätensä lattialle ja riiputti jälleen päätään. "Ajatukset oli jotenkin jo valmiina ulkomailla, ja sitten kaikki muistot vaan tulvahti päähän. Olen oikeasti tosi pahoillani", Chaos jatkoi. Hänellä oli todella huono omatunto ja paha olo siitä, mitä oli tapahtunut. Chaos huokaisi jälleen. "En missään vaiheessa pysähtynyt ajattelemaan. En oikeasti tarkoittanut loukata ketään. Hyppäsin vaan heti pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon".

Chaos räpytteli silmiään ja yritti estää itseään itkemästä. Hänellä oli niin paha olo kaikesta tapahtuneesta. Oli mahdotonta edes yrittää selittää Samille, millaisia tunteita Chaos oli käynyt läpi hetkiä aiemmin, vaikka Chaos löytäisikin siihen sanat. Chaos katsoi Samiä ja yritti selvittää, mitä nainen ajatteli. Punoittavine silmineen, verisine kasvoineen ja sotkuisine hiuksineen Chaos oli luultavasti aivan karmea näky. "En ajatellut yhtään. Kyllä minä tiedän ettet voisi tehdä mitään sellaista", Chaos totesi hiljaa. Tosin niin hän oli ajatellut Gabriellestakin aikoinaan, mutta muistot siitä olivat jo hämärtyneet aikojen saatossa. Enää Chaos oli pelkästään katkera.

Chaoksen onneksi, Sam ei koskaan kantanut kaunaa. Hän antoi nopeammin anteeksi ja unohti, kuin suurin osa ihmisistä. Hän ei koskaan ollut jaksanut mitään vatvomista. Lisäksi Sam näki, että Chaos todella katui tekosiaan. Hän antoi miehen puhua ja sitten varoen kutsui sauvallaan kulhon ja täytti sen vedellä ja leijutti vielä paikalle puhtaan pyyhkeen. Hän kastoi sen veteen ja alkoi puhdistaa miehen kasvoja. ”Se nainen oli typerys, mutta oli mun onneni, että niin kävi. Muuten mä en ehkä olisi koskaan tavannut sua”, noita totesi ja hellästi poisti veren velhon kasvoilta ja alkoi painella kädessä pysyneestä putelosta haavatahnaa Chaoksenkin ruhjeille.

Sam ei sanonut mitään vaan keskittyi hoitamaan Chaoksen kolhiintunutta ulkonäköä. ”Chaos, mun puolestani saat jo anteeksi. Gab voi olla vähän hankalampi, mutta se syö juuri nyt pullaa ja lyhentää elämäänsä, joten molemmat ehditte rauhoittua”, Sam totesi lopulta ja koetti haroa velhon hiuksia paremin. ”Ainakin me näytetään kaikki kaameilta”, noita totesi ja silitti peukalollaan Chaoksen poskea lempeästi. Hän ei kestänyt nähdä miestä sellaisena, surkeana ja loukkaantuneena.

Chaos alistui siihen, että Sam alkoi puhdistaa hänen ruhjottuja kasvojaan. Töissä seuraavana päivänä saisi luultavasti selittää mustelmia, mutta Chaos ei jaksanut ainakaan vielä huolehtia siitä. Chaos näytti edelleen surulliselta, vaikka Sam vaikuttikin jo antaneen anteeksi ainakin melkein. Kaikki, mitä Chaos taaskaan sai sanottua, oli "Kiitos". Chaos ei olisi odottanut anteeksiantoa vielä pitkään aikaan, mutta vaikutti siltä, että Sam oli liian kiltti ihminen kantamaan kaunaa. Chaos oli siitä todella kiitollinen. Ja mitä Gabrieliin tuli, Chaos toivoi, ettei joutuisi ainakaan vähään aikaan kohtaamaan tätä työtehtävissä. Hän tietenkin pyytäisi anteeksi, vaikka Samin puheista päätellen se saattaisi olla turhaa.

Sam yritti jopa siistiä Chaoksen tukkaa, mikä olisi luultavasti toivoton yritys. Sillä oli tapana mennä sinne minne se halusi, välittämättä muiden mielipiteistä. Samin seuraaville sanoille Chaos hymähti. "Et sinä voi näyttää kamalalta", hän vastasi vilpittömästi ja hymyillen varovasti. Siitä huolimatta, että Samilla oli selvästi ollut kiireinen päivä ja kampaus ei ollut kovin huoliteltu, kasvot punoittivat ja niillä oli edelleen jälkiä paniikista äskeisen välikohtauksen vuoksi, Chaos ei nähnyt edessään mitään muuta kuin kauniin naisen kukkamekossaan. Chaos tarttui Samin käteen, joka silitteli hänen poskeaan, ja puristi kättä hellästi, yrittäen välittää vain tuon yhden kädenpuristuksen kautta kaikki ne tunteet, joita Chaos sillä hetkellä tunsi.

((Siirappista... XD))

// EI kun se on söpöä ♥_♥ //

Sam vain hymyili hieman kun mies kiitteli häntä. Tietenkin hän siisti tuon ulkonäön, sillä hänellä oli hieman huono omatunto nyrkkitappelusta, vaikka hän ei nyrkkejään ollut kertaakaan heilauttanut. Se oli vain äärimäisen kieroutunutta naisen logiikkaa. Sitä ei kannattanut aliarvioida. Hän ei ollut enää kuitenkaan vihainen, hieman säikähtänyt vain vielä äskeisestä yhteenotosta.

Vehon hiukset olivat aivan mahdottomat ja samalla mies vain totesi ettei hän voinut näyttää kamalalata. Noita hymyili ja punastui hieman. ”Etpä sinäkään juuri, paitsi kun puolet naamasi on veressä”, noita totesi ja hymyili kun mies koski hänen kättään ja puristi hellästi. Noita nosti toisenkin kätensä hellästi kärsineille kasvoille ja suuteli velhoa. Ei hän vain voinut olla enää vihainen. Gabriel olisi hankalampi tapaus, mutta Samilta sai anteeksi todella nopeasti, varsinkin jos oli komea mies. ”Parempi?” noita kysyi ja viimeisteli miehen siistimisen. Haavatahna parantaisi haavan todella nopeasti, se näytti jo vähän umpeutuvan, mutta mustelmiin Samilla ei ollut mitään. ”Ja minä vannon, että tällä hetkellä ainoa mies, jonka kanssa haluan olla olet sinä”, Sam totesi hiljaa ja katsoi vain vakavasti Chaosta silmiin.

Chaos yllättyi, kun Sam lähestyi häntä ja suuteli. Tietenkin hän oli iloinen siitä, mutta kyseessä taisi taas näitä naisten juttuja, joita ei voinut ymmärtää. Hetki sitten Sam oli ollut kiukkuinen kuin ampiainen ja nyt hän oli taas oma rauhallinen itsensä. Olihan Chaos itsekin käynyt läpi monenlaisia tunteita ja käyttäytynyt todella epätyypillisesti, mutta aikaisempi kokemus naisten kanssa kertoi, että Samin olisi kuulunut olla pitkävihaisempi.

Sam huolehti Chaoksen naaman ilmeisesti sellaiseen kuntoon, että sitä kesti taas katsoa, tai ainakin Sam uskaltautui katsomaan sitä. Chaos nyökkäsi kun Sam kyseli Chaoksen vointia. Chaos tunsi pientä kirvelyä, kun jokin Samin ihmeaine paransi haavoja. "Kyllä minä tiedän..." Chaos vastasi hiljaa ja hieman nolostuneena. Jälkeenpäin ajateltuna Chaos ei voinut tajuta, että miten pystyi epäilemään Samia, olihan tämä niin herttainen, eikä varmasti voisi satuttaa ketään.
Chaos käänsi katseensa keittiön oven suuntaan. "Miten... miten Gabriel pärjäilee?" Chaos kysyi nyökäten ulko-ovea kohti ja äänessään edelleen se sama häpeilevä sävy. Chaos oli huomannut huulessa olevan lävistyksen ottaneen osumaa ikävästi, ja vaikka Sam oli parannellut haavoja, huuli olisi varmasti vielä kipeä.

Miehistä ei koskaan tiennyt, mistä nämä olivat varmoja härkäpäisiä kun olivat. ”Hyvä, että olet sen tajunnut”, Sam sanoi ja hymyili. Hän käpertyi Chaoksen kainaloon, sillä hän kaipasi hieman vielä lohtua, koska oli ollut hippusen pelottavaa nähdä kaksi niin rakasta miestä tappelemassa. Hän kihnutti poskeaan t-paitaa vasten ja tunsi rauhoittuvansa.

Chaoksen kysellessä Gabrielin vointia Sam kohotti katseensa mieheen. ”Ihan hyvin. Pulla rauhoittaa häntä ja se syöpäkääryle. Hän toipuu kyllä. Gab on aika sitkeää tekoa ja kestänyt pahempaakin”, Sam vain totesi ja silitti Chaoksen poskea. ”Kunhan vain rehdisti myönnät tehneesi virheen ja olet oikeasti pahoillasi ei hän kauaa ole vihainen. Osittain koska hän tietää, että minä pidän sinusta paljon ja minulta hän saa päivittäisen sokeriannostuksensa”, Sam sanoi ja nousi lattialta. ”Tule. Sinun kannattaa mennä hänen luokseen eikä toisinpäin”, noita sanoi ja ojensi pienen kätensä. Hän tiesi, että Gab arvostaisi suoraselkäisyyttää. Sam ei pitänyt velhoa missään nimessä sellaisena, joka jäisi vielä kyyräilemään pahasti.

Chaos kiersi kätensä Samin ympärille, kun tämä nojautui hänen kylkeään vasten. Chaos huokaisi syvään ja nojasi päätään kaapinoveen. Päivä ei todellakaan ollut mennyt niin kuin sen piti mennä. Chaos pohti suunnitelmiaan piknikistä Samin kanssa ja mietti, lähtisiköhän Sam enää mihinkään. Chaos oli tosin jo karkottanut kaikki asiakkaat paikalta, joten siinä mielessä Sam voisi hyvinkin lähteä Chaoksen mukaan. Piknik-eväät saattaisivat jopa saada Samin unohtamaan koko välikohtauksen nopeammin.

Chaos nyökkäili Samin sanoille. Yleensä Chaokselle oli melko vaikeaa myöntää olleensa väärässä, mutta nyt hänellä ei ollut vaihtoehtoja. Niinpä hän nousi vaivalloisesti ylös lattialta Samin perässä. Chaos tarttui Samin käteen ja lähti ulos keittiöstä. Kun he pääsivät ulko-oven lähelle, Chaos pysähtyi. "Mene sinä edellä", hän sanoi Samille. Jostain syystä Chaoksesta tuntui, että olisi parempi, jos Sam menisi edellä. Pullantuoksuinen Sam oli varmasti riittävän rauhoittava näky, että Gabriel pystyisi ehkä jopa harkitsemaan antavansa anteeksi Chaokselle. Jos ei muuten, niin Chaos kutsuisi siskonsa, joka työskenteli parantajana, korjaamaan Gabrielin naaman kuntoon. Gabriel tuskin antaisi Chaoksen osoitella naamaansa sauvalla, vaikka hänkin ehkä pystyisi korjamaan joitain pieniä vahinkoja. Toisaalta, olisi hyvin mahdollista, että jos Rosie kutsuttaisiin paikalle ja tälle kerrottaisiin, että velipoika oli aiheuttanut kaikki vammat Gabrielin kasvoissa, Chaos olisi se, joka tarvitsisi parantajaa eniten.