Mustat sukat eivät sovi miehille

Sam se oli aina paasaamassa hänelle tupakoinnista oli tilanne mikä tahansa ja siksi, kiroilun ohessa, hän vältti mainitsemasta sitä mitä nyt ikinä aikoikaan tehdä poistuttuaan Samin kuppilasta. Eikä hän yleensä todellakaan poltellut tuon ikkunan takana ja nytkin mies oli siirtynyt muutamia metrejä tuulen suuntaan säästääkseen Samin kuppilaa tältä.. syöpäkääryleen katkulta.
Joten Samin heittämä kommentti ennen poistumistaan pihalle, sai Gabrielin hymyilemään hieman ja vilkaisemaan naisen suuntaan. Ehkä hän olisi voinut kommentoida jotakin kuinka.. Hän voisi olla Mungossa myös sokerin yliannostuksesta tai koska oli yrittänyt syödä liian ison porkkanan palan tai jotain. Mistäs sitä tiesi? Paitsi ettei hän liiemmin syönyt porkkanoita, koska niitä ei sisältynyt McDonaldsin aterioihin. Paitsi jotain miniporkkanoita joskus..

Gabriel oli aluksi seisoskellut ja heitellyt sitä pullaa toisessa kädessään samalla kun veteli henkosiaan, mutta koska sisältä ei nähnyt mitä siellä tapahtui koska ikkunat eivät näyttäneet keittiötä, ei hän osannut arvioida koska tapahtuisi ja mitä. Ja koska hänen olisi hyvä palata sisälle.
Niinpä, yhä epätietoisena ensimmäisen kääryleensä jälkeen, hän päätti istahtaa siihen aurinkoiselle kujalle pullineen kaikkineen ja kääri vielä toisen tupakan. Eikai tässä kiire ollut? Sitäpaitsi viimeinen asia mitä hän olisi halunnut tehdä, oli rynniä takaisin sisälle ja keskeyttää tämän.. pariskunnan jutustelutuokio. Samalla kun hän alkoi poltella sitä toista syöpäkäärylettään, hän alkoi repiä pullasta palasia ja viskoi niitä suuhunsa mietteliäs katse pullassa. Se se vasta jännä makuelämys olikin; tupakkaa, pullaa.. ja hieman verta ja sitä Samin antamaa haavamömmöä. Ei mikään paras pullakokemus kyllä, sen Gabriel vannoi mielessään.
Mutta siltikin Samin pulla oli parasta pullaa mitä hän oli ikinä saanut huolimatta sivumauista.

Hetken oleskelu Chaoksen kyljessä paransi Samin oloa huomattavasti. Hän kuunteli toisen sydämen sykettä sekä tunsi miehen hengityksenkin. Jos hän olisi tiennyt piknikistä noita olisi jo hoputtanut miehiä sopimaan, että hänkin pääsisi syömään. Noita oli tuskin ehtinyt happea haukata sinä päivänä, joten ruuan saaminen olisi todella hyvä tapa saada Sam unohtamaan, että joku oli tapellut.

Chaos ei näyttänyt halukkaalta myöntämään virheensä, mutta nousi lattialta silti. He kävelivät käsikkäin ulos keittiöstä ja Sam oli jatkaa samaa rataa ulos asti, mutta velho halusi hänen menevän edeltä. ”Tiesitkö, että entisaikaan ritarit antoivat neitojen kulkea edellä, koska silloin naiset kuolisivat todennäköisemmin salamurhaajan iskuihin ja ritari säästyisi”, noita kysyi naureskellen ennen kuin astui ulos. Hän katseli ympärilleen ja näki Gabrielin istumassa pienen matkan päässä.

Hetken Sam katseli miestä ja tuon runnottua olemusta, ennen kuin käveli miehen luokse. ”Ei mahda pulla maistua hyvältä”, noita totesi ja istuutui velhon viereen kuumentuneelle katukivetykselle. ”Chaos taitaa jännittää sinua, ole kiltti, jooko?” Sam pyysi ja pyyhki miehen poskelta punaisen huulipunan tuhrut pois. ”Minun vuokseni, jos ei muuten”, Sam lisäsi hymyillen.

Oviaukossa Sam kertoi jonkun salamurhaajatarinan, jolle Chaos naurahti lyhyesti. Hän ei oikeastaan kuunnellut kovin tarkkaan, koska yritti nähdä ulos. Hän olisi halunnut nähdä Gabrielin ilmeen ja olemuksen, tietääkseen olisiko hänen yrityksensä pyytää anteeksi täysin tuhoontuomittu. Chaoksen onneksi Sam riensi edeltä Gabrielin luokse ja Chaos lähestyi kaksikkoa perästä hieman hitaammin. Hän halusi antaa Gabrielille aikaa häipyä tai kirota hänet, jos siltä tuntui. Chaos oli hieman hermostunut, sillä miten voi pyytää anteeksi tyypiltä, jota on hetki sitten lyönyt turpaan?

Chaos lähestyi hitaasti Samiä ja Gabrielia, yrittäen samalla saada selville, millaisella mielellä Gabriel oli. Päästyään kuuloetäisyydelle, Chaos pysähtyi. Kadulla kulkevat ihmiset katsoivat tätä kummallista kolmikkoa ihmeissään, mutta kukaan heistä ei onneksi ollut ainakaan Chaoksen tuttu. Tilanne näytti luultavasti todella huvittavalta. Chaos ei taaskaan oikein tiennyt, mistä aloittaa, joten ei saanut sanottua muuta kuin "Hei". Chaoksen ilme oli jotain pahoinvoivan, pahoittelevan ja irvistyksen väliltä. Hän nosti kätensä takaraivolle nolostuneena ja irvisti. "Sori", hän sai sanottua, mutta ei tiennyt miten olisi pitänyt jatkaa.

Hetken siinä istuskeltuaan, Gabriel kuuli Samin putiikin tuttuakin tutumman oven kilahduksen ja kääntyi katsomaan sen ovelle ilmestynyttä naista ja tuon perässä talsivaa Chaosta. Gabriel käänsi katseensa pois ja hänen suunpielensä nykivät hieman. Tuntui niin tuhottoman oudolta kun ei tiennyt miten tässä nyt pitäisi reagoida. Hän oli toisaalta edelleen vihainen tästä turpareissusta, joka oli vähintäänkin älytön.. Mutta toisaalta olihan Chaoksella ollut ihan pätevä syy? Hän olisi kaiketi toiminut vähintäänkin samalla tavalla jos osat olisivat olleet toisinpäin.
Samin tassuteltua hänen luokseen ja istuuduttuaan siihen viereen, Gabriel vilkaisi kauemmas jäänyttä Chaosta ja vetäisi henkoset ensimmäistä kertaa siten ettei välittänyt Samin mielipiteestä. Se tuntuisi varmasti pahalta jälkikäteen, sitten kun sitä alkaisi ajattelemaan.
Samin mainittua pullasta, Gabriel hymähti hieman ja laski katseensa siihen käsissään olevaan pullaan ja nyhti siitä palasen heittäen sen suuhunsa.
"Sivumakuja huomioon ottamatta parempaa en oo kai koskaa saanu," hän mutisi vastaukseksi. Samin pyyhkiessä hieman hänen naamaansa, hänelle tuli hyvin pikkupoikamainen olo. Aivan kuin äiti olisi siistinyt poikaansa ennen kuin vaikka.. tönäisee tuon koulun porteista sisään ensimmäisenä koulupäivänä.
Samin seuraavat pyynnöt saivat Gabrielin huokaisemaan syvään ja kohauttamaan hieman harteitaan. Eihän hän nyt tietenkään enää voisi Chaokselle alkaa huutamaan. Ensinäkin ei hän ollut sellaista tyyppiä joka alkaisi huutamaan keskellä katua ja kirkasta päivää.. Ei edes pahimmalle viholliselleen saatika jollekin idiootille, joka oli vain käsittänyt asioita väärin ja siksi vetäissyt häntä turpaan. Ei hän Chaokselle nyt.. ilkeä olisi.. Vaikka ei hän iloinenkaan ollut. Viimeinen niitti oli se että Sam noin näitisti pyysi häntä, joten miten hän voisi edes alkaa räyhäämään vaikka kuinka haluaisi?

Huomattuaan sivusilmällä Chaoksen lähestyvän, Gabriel huokaisi ja alkoi nousta ylös. Päästyään kyykkyyn, hän napautti tupakastaan palavan osan pois sormenpäillään ja sen sammuttua, tunki sen takkinsa taskuun odottamaan seuraavaa hetkeä. Sitten hän suoristautui ja käänsi katseensa Chaokseen jääden odottamaan että tuolla olisi jotain sanottavaa. Hänhän nyt oli tässä tapauksessa se, jolta pitäisi anteeksipyydellä mikä oli sinänsä ainoastaan hyvä asia. Ei hänkään haluaisi olla Chaoksen sijassa juuri nyt. Toisaalta kyllä kai hänenkin pitäisi anteeksipyytää.. Ei tuonkaan huuli ja poski kovin kauniilta näyttänyt..
Chaoksen mutistua anteeksipyyntönsä, Gabriel tunki kädet taskuunsa ja lievästi sanottuna vaivaantuneena käänsi katseensa hetkeksi pois ohikulkijoihin. Hän huokaisi uudemman kerran.
"No.. Ei kai siinä mitään," hän totesi kääntäen taas katseensa Chaokseen ja siristi hieman silmiään auringonvalon osuessa niihin ikävästi. Ja Chaosta piti katsoa ylöspäin.. Hän vilkaisi Samia nopeasti ja sitten taas Chaosta.
"Mä olisin varmaan.. reagoinu ihan samalla tavalla.." hän mutisi olkiaan kohauttaen ja naurahti hieman hermostuneesti.

Samin siro nenä nyrpistyi kun Gabriel veteli henkosia tupakastaan, mutta hän oli vain hiljaisen paheksuva, paras tapa syyllistää. Chaoskin hiipi lähemmäs lopulta ja tervehti heitä. Sam vain hymyili ja nousi sulavasti ylös Gabin perässä. Ihmiset katselivat heitä, mutta se ei Samia hetkauttanut pätkääkään. Hän tarkkaili silmät valppaina miesten eleitä ja kuunteli tarkasti. Kun Gabriel vilkaisi Samia noita hymyili nopeasti hyvin leveästi. Hän oli äärimäisen tyytyväinen miesten puheisiin. ”Voi teidän kanssanne. Manssikka tahrasta saatte melkoisen ongelman aikaan”, Sam totesi ja tarttui molempien miesten käsiin. ”Sitten sovinto piirakkaa. Minulla on kamala nälkä”, noita totesi ja lähti takaisin sisälle pomppien lähes kun mukulakivet polttelivat hänen jalkojaan.

Sisällä Sam päästi miehistä irti ja sipsutti tiskin taakse leikkaamaan kolme palaa mansikkapiirakkaa ja lisäsi niiden päälle vaniljajäätelö pallon kantaen sitten annokset pöytään ja nouti vielä sitruuna limonadia. ”No niin... Tässä taitaa olla kaikki”, noita sanoi ja istuutui. Hän kaasi mansikkakoristeisiin laseihin limonadia ja alkoi sitten mussuttamaan piirakkaansa. ”Mm... Tämän syötyänne te ette edes muista miksi teillä on vähän kirjavampi naama kuin normaalisti”, noita vakuutti hymyillen ja näytti hyvin iloiselta itseltään.

Chaos nyökkäsi kiitollisen Gabrielille, joka vaikutti hänkin jo suhteellisen rauhalliselta. Chaos tosin epäili, että jos Sam ei olisi paikalla, keskustelu olisi voinut mennä hyvinkin erilaisesti. Gabrielin silmien siristelyä hän ei kylläkään osannut tulkita, ennen kuin kääntyi Samin vetäessä häntä sisälle, kun auringonvalo osui hänenkin silmiinsä. Chaos oli varautunut selittelemään enemmänkin, mutta hänen onnekseen Sam otti ohjat käsiinsä ja alkoi itselleen tyypillisesti tarjota ruokaa.

Chaos oli jo kertomassa pikniksuunnitelmistaan, mutta nähdessään Samin mansikkapiirakan, hän sulki suunsa ja istui pöydän viereen. Chaos istui tuijottaen Samiä, joka valmisteli heille annoksia. Kun Sam pyyhälsi pöydän luokse ja laski Chaoksen eteen hänen annoksensa, Chaos katsoi vuorotellen annosta ja Samiä. "En tajua miten pystyt tähän..." hän huokaisi ihmeissään. Chaos oli melkoisen toivoton keittiössä itse. Lasin täyttyessä limonadista, Chaos ei voinut olla mutisematta, lähinnä itselleen: "Jokin vähän vahvempikin voisi tähän tilanteeseen sopia". Lasillinen tuliviskiä saisi luultavasti ikävät muistot katoamaan melkeimpä vielä tehokkaammin, mitä Samin mansikkapiirakka. Tosin maistaessaan vaniljajäätelöllä kuorrutettua mansikkapiirakkaa, moiset ajatukset katosivat kokonaan.

Gabriel oli jo varautunut siihen että keskustelu kestäisi kauemmin, mutta Sam oli toista mieltä todetessaan heidän mielensä vähintäänkin koukeroiseksi. Joskin erisanoin ja vedoten mansikkatahraan. Gabriel naurahti aavistuksen ja nyökkäsi hyväksyvästi Samin sovintopiirakalle. Hän olikin arvellut ettei tästä tilanteesta niin vain karattaisi koska Sam oli yksi osapuoli ja tuon motto taisi yleisesti olla se kuuluisa "hyvä ruoka, parempi mieli". Joskin makeilla kakuilla ja kahvilla höystettynä.
Sam raahasi heidät takaisin sisälle ja Gabriel tunki sen pullan puolikkaan toiseen taskuunsa ennen kuin sitten istuutui kiltisti pöytään Chaosta vastapäätä, jolloin Sam jätti heidät kahden ja paineli tekemään annoksia.

Gabrielin olo oli vaivaantunut kun hänet sillä tavoin oli raahattu takaisin sisään ja istutettu vielä Chaoksen kanssa kaksistaan siihen pöytään, vaikka Sam nyt ei ollutkaan poissa kuin hetken. Hän näpräsi mustaksi maalattuja kynsiään, suoristi sormustaan ja ehtipä hän rapsutella nahkahansikkaaseensa jääneitä veritahrojakin hieman. Sormuksessakin oli pari veripisaraa mutta tuskin hänen omaansa, mikä muistutti Gabrielia ikävästi siitä kuinka hänen pitäisi myöskin pyytää anteeksi. Sormus tuijottaisi häntä yhtä paheksuvasti kuin Sam hänen tupakoidessaan, jos hän ei koskaan pyytäisi Chaokselta anteeksi.

Samin palattua viimein pöytään, Gabrielin kasvoille levisi väkisinkin autuas hymy tuon huomattua jätskipallot piirakan päällä ja saadessaan vielä Samin vallan mainiota sitruunalimsaa. Chaoksen huomautus jostain vahvemmasta sai hänet vilkaisemaan tuota hieman ja pieni virne kapusi väkisin hänen kasvoilleen.
"Mut kakkujen hyvä puoli on se," Gabriel sanoi pitäen pienen tauon ja katsahti sitten Chaosta, "että aamulla ei ole paha olo." Hän oli elämässään saanut turpaan niin monet kerrat ja suurimmalti osin vielä parhaan kaverinsa Leonin kanssa että vitsiä pystyttiin vääntämään jo tilanteessa kuin tilanteessa. Toki jos Leon olisi ollut paikalla, he olisivat nauraneet jo käsirysyn aikana mutta parempi vitsailla myöhään kuin ei milloinkaan?

Samin kommentille Gabriel hymyili ja irvisti sitten hieman katsahtaen uudemman kerran Chaosta.
"Sori hei tosta poskestas," hän viimein sai sanotuksi, "se oli aika automaattinen reaktio enkä mä tajunnu että mul on jotaa rystysii terävämpää matkassa."

Noitaa nauratti nähdä miesten ilmeet kun hän tuli takaisin. Molemmat näyttivät jälki-istuntoon joutuneilta. Sam naurahti Chaokselle ja totesi: ”Jos tajuaisit, se pilaisi kaiken”. Hän muisti yllättäen miehen munakaan ja hymyili lämpimästi. Hän istui kahden tahvon välissä, jotka eivät varmaankaan erottaneet lastaa puuhaarukasta. Hänellä oli selvästi taipumusta kokkaustaidottomiin miehiin.

Chaosten jupistessa jostain vahvemmasta, Sam kohotti kulmaansa ja odotti kunnes mies oli suullisen syönyt ja virnisti Gabrielin sanoille. ”Niimpä ja maistettuasi, tarvitsetko mitään vahvempaa?” Noidan silmät pilkahtivat kujeilevasti ja herkutteli omalla palallaan.

Gabriel pyysi anteeksi omaa reaktiotaan ja Sam hymyili velholle mitä lämpimimmin. ”Ihme ettet tajunnut. Minä aina ihmettelen mikset sinä koskaan jää kiinni noista mihinkään? Sinä olet nähnyt minun sormukseni ja isoimpien kanssa minulla on jo paljon ongelmia ja joudun aina oikein miettimään miten kaiken teen. Kerran minä sotkin sen yhden hiuksiini niin, että se piti irroittaa taioin. Layla räkätti kaksin kerroin sitä tehdessään”, Sam ihmetteli ja siemaisi limonadiaan. Hän oli hyvin tyytyväinen piirakoiden vaikutuksiin miehissä.

Chaos ei edes tajunnut puhuneensa niin kovaa, että Samkin oli kuullut hänen mutinansa limonadia vahvemmasta juomasta. Samin sanat saivat Chaoksen jälleen kerran hieman nolostumaan, eihän hänen ollut tarkoitus moittia millään tavalla Samin leipomuksia tai limonadia. Gabriel puolestaan sai hänet naurahtamaan lyhyesti. "Se on kyllä totta..." hän sanoi varovasti, edelleen hieman epätietoisena siitä, kuinka kiukkuinen Gabriel hänelle oli.

Chaos keskittyi hetkeksi edessään olevaan lautaseen ja hänen suunsa oli täynnä mansikkapiirakkaa ja jäätelöä, kun Gabriel esitti anteeksipyyntönsä. Chaos yritti niellä suunsa tyhjäksi mahdollisimman nopeasti vastatakseen, mutta Sam ehti kuitenkin aloittaa puhumisen ennen. Kun Sam lopetti kertomuksensa omista sormusongelmistaan, Chaos käänsi katseensa Samista Gabrieliin. Hän pudisti päätään välinpitämättömästi. "Ei se mitään, kyllä se oli kai ihan ansaittua", Chaos vastasi ja heilautti kättään. Sam oli tehnyt hyvää työtä korjatessaan vahinkoja, eikä siinä mansikkapiirakkaa edessään voinut välittää pienistä ruhjeista. "Sitä paitsi, unhoituttaja otetaan aina astetta vakavammin kun on muutama taisteluarpi... Vaikka ne ei sitten töissä olisi saatukaan", Chaos sanoi virnistäen ja tarttui limonadilasiinsa.

Sam oli rentoutunut silminnähden ja sen kyllä huomasi. Gabrielin pyydeltyä anteeksi Chaokselta, nainen yllättäen alkoi turista omista sormusongelmistaan, mikä sai Gabrielin väkisin hymyilemään hieman huvittuneena. Hän ehti jo unohtaa että Chaoksella voisi olla myöskin jotain sanottavaa hänen anteeksipyynnöstään ja oli vastaamassa Samille sormusasiasta mutta mies keskeytti hänet ja hän palasi taas hetkeksi maanpinnalle. Chaos ei näyttänyt olevan niin hirveän pahoillaan lyönnistä ja vetosi johonkin taisteluarpiin. Gabriel naurahti.
"Joo taisteluarvet kyllä luo uskottavuutta," hän sanoi ja mietti hetken. Sitten hän naurahti ja jatkoi:
"Mutta jos haluat syödä kaiken uskottavuutesi, ole 158 senttiä pitkä mies, meikkaa, tatuoi itsesi ja lävistä naamasi," hän virnisti ja joka sana oli totuus. Kuolonsyöjät, ja oikeastaan kaikki muutkin, aliarvioivat hänet sillä samaisella sekunnilla kun hän asteli näkyviin. Sinänsä siinä oli puolensa; ainakin hän pääsi kerta toisensa jälkeen yllättämään!

"Ja Sam sun sormusongelmas johtuu siitä ettet pidä käsissäs mitää päivittäin," hän totesi siirtäen katseensa taas Samiin, "mun kädet sotkeentuis mun tukkaan jos mul ei ois niissä mitään. Siinä sitten mietittäisi että mikä meni vikaan!" Hän naurahti leppoisasti ja keskittyi sitten tuhoamaan sitä piirakkaansa. Luoja että se olikin hyvää!

Chaos parka ei saanut suunvuoroa kun Sam jo luritteli oman sormustarinansa. Noitahan todella porisi kuin iloinen pieni pata. Hän katseli hymyillen miesten sopimista, mutta mutristi huuliaan noiden puhuessa uskottavuudesta, jolle nainen tuhahti. ”Miehet ja teidän uskottavuutenne”, tuo vain mutisi piirakkaansa. Hänestä Chaos oli komeampi ilman Gabrielin aiheuttamia arpia ja toisinpäin. ”Arvet hyvin harvoin tekevät uskottavan, vain pelottavan. Koossa ainoastaan Hagrid on pelottava, mutta kaikki jotka hänet tuntevat tietävät, että mies on lämpöinen kuin nalle karhu. Dumbledore on taas vanha, pitkä ja nenä murtunut, mutta hänen uskottavuutensa perustuukin siihen, että hän on niin fiksu. Villisilmä taas... No omassa vainoharhaisuudessaan hän on lähes vaikuttava”, Sam totesi ja mussutti hetken piirakkaansa: ”Mutta te kaksi ehditte tulla vielä uskottaviksi kokemuksen kanssa. Minä en välitä olla uskottava”, Nainen lopulta totesi ja kohautti kukilla verhottuja olkapäitään. Hän oli paljon mieluummin söpö ja sellainen, jonka luokse ihmiset tulivat kun halusivat tulla iloisiksi. Kyllä Sam osasi uskottavakin olla, mutta ei hän jaksanut olla selainen.

Näitä asioita tuumien noita natusti pienimmän palasen loppuun ja keskittyi juomaan limonadiaan. Heidän pienet syöminkinsä taatusti vaikuttivat ulkopuolisen silmin hullunkurisilta, sillä he olivat melko erilaisia. ”Hmm.. On niin outoa kun kahvila on suljettu näin aikaisin”, Sam pohti ääneen ja katseli ympärilleen. Hän voisi ehkä alkaa joskus pitämään aiempaa aikaisemmin omia vapaapäiviään. Hän oli Chaoksen kanssa oppinut hieman enemän viettämään myös omaa aikaansa ja se oli todella hyvä juttu, koska aiemin Sam omistautui kokonaan kahvilalle ja kirjoilleen.

Chaos naurahti Samin jaarittelulle uskottavuudesta. Naisen lopetettua, Chaos kumartui pörröttämään Samin jo valmiiksi pörröisiä hiuksia. "Mutta sittenhän minun täytyy olla uskottava ja pelottava sinunkin puolestasi", Chaos sanoi naureskellen. Chaos ei yleensä tuntenut oloaan erityisen uskottavaksi millään tavalla, mutta nyt kun Gabriel oli ottanut asian esiin, niin kyllä hän itse näyttäisi luultavasti ainakin vähän uskottavammalta mitä Gabriel. Toisaalta raskaat korut ja tatuoinnit olivat ainakin jossain piireissä uskottavampia kuin puvuntakki ja nauravaiset kasvot...

Chaos keskittyi taas omaan lautaseensa, joka tyhjeni kovaa vauhtia. Aikaisin syödystä kevyestä lounaasta oli jo aikaa ja piknikkori viipyili Chaoksen mielessä. Muutama siellä odottava kolmioleipä olisi oikein hyvä jälkiruoka tälle herkullisille pääruualle, eli Samin tarjoamalle mansikkapiirakalle. Kun Sam siirtyi puhumaan kahvilasta, Chaos nosti katseensa lautaseltaan. Hän oli saanut levitettyä vaniljajäätelöä poskelleen, sille joka ei ollut äsken kärsinyt nyrkkitappelussa, ja pyyhkäisi sen kämmeneensä ennen kuin aloitti puhumisen. "Oikeastaan, tulin tänne käskyttämään sinut ulos työntouhusta ja puistoon piknikille", Chaos sanoi Samille, toivoen, että nainen innostuisi ajatuksesta ja unohtaisi tämän ikävän välikohtauksen kokonaan. Sam oli ainakin aiemmin jo valittanut olevansa nälkäinen, joten ruoka varmaankin kelpaisi. Olisi myös ehkä hyvä mainita, että Chaos ei itse ollut valmistanut ruokaa. "Niin ja en ole itse kokannut", Chaos vielä lisäsi hymyillen.

Samin paasaus uskottavuudesta sai Gabrielin taas naureskelemaan huvittuneena samalla kun mätti sitä piirakkaa suuhunsa. Chaoksen huomautukselle hän lähinnä hymyili ja käänsi sitten katseensa piirakkalautasestaan Samiin, saadessaan puheenvuoron.
"Sitäpaitsi olet sä aika uskottava kun lähestyt kaulin kädessä.." hän lisäsi virnistäen ja heitti sitten viimeiset palaset piirakkaa suuhunsa. Juuri sopivasti Chaoksen alkaessa selittämään jotain jostain piknikistä.

Gabriel nosti limsalasin huulilleen ja hörppäsi siitä kunnon kulauksen. Sitruuna kirveli hieman hänen huulessaan, mutta hän tyytyi lipaisemaan hieman huuliaan huomaamattomasti jotta kirvely lakkaisi. Hänestä oli hyvin nopeasti tullut kolmaspyörä, mitä hän ei todellakaan halunnut olla. Ja ehkä hän oli jo sotkenut noiden suunnitelmia ihan tarpeeksi tälle päivälle. Joskin tarkoituksettomasti, mutta kuitenkin.
"No lähtekäähän te piknikille," Gabriel totesi hetken päästä ja nousi jo itse ylös siitä tuolistaan kulauttaen lasin tyhjäksi.
"Mä en pidättele teitä tän kauempaa," hän sanoi naurahtaen hieman, "mun pitäis itseasiassa varmaan palata ministeriöön kun tämä kahvitauko on vähän venynyt enkä edes tajunnut!" Tosiaan, hänellähän oli työpäivä vielä kesken! No ehkä pöllö olisi tullut häiriköimään häntä, jos häntä olisi tarvittu. Hauska palata töihin silmä mustana ja huuli auki, mutta toisaalta.. Olihan sitä pahemman näköisenäkin palattu toimistolle. Itseasiassa tämä näytti aika perusmeiningiltä vielä.

Samin mansikkasuu mutristui kun hänen hiuksiaan pörröteltiin ja hän tiesi, että siinä samassa hän todellakin oli äärettömän epäuskottava. ”Pah! Minä pistän Laylan hoitamaan ne asiat!” noita julisti ja tiesi, että hänen apulaisensa jos kuka osaisi potkia kenet tahansa ulos. Nuori noita osasi olla kipakka niin halutessaan. ”Mitä muhun ja kaulimeen tulee niin mä olin uskottava nanosekunnin kunnes aloin panikoimaan, että enhän mä teitä voi sillä mäjäyttää”, Sam totesi ja lopetti piirakkansa.

Piknik sai Samin silmät kirkastumaan ja hän näytti heti innostuvan ajatuksesta. Hän kuitenkin helähti nauramaan, kun Chaos totesi ettei se olisi suinkaan miehen itse valmistama. ”Ehkä ihan hyvä, vaikka se sun munakas oli oikeasti ihan kelvollinen”, Sam totesi ja tarttui miehen käteen hellästi. Ei hän alkaisi pussailemaan ketään Gabin edessä, se olisi töykeää. Miehestä puheen ollen tuo nousi ja kehoitti heitä lähtemään ulos syömään. ”Hui kamala, onneksi sinä olet aurori etkä mikään konttori hiiri niin sinun ei juuri tarvitse noita selitellä. Tahnan takia ninun huulesi pitäisi olla kunnossa iltaan mennessä”, Sam sanoi ja kokosi lopettaneiden lautaset nopeasti pinoon. ”Minä teen huomenna mansikkaraparperi piirakkaa, joten sinuna tulisin aikaisin. Se katoaa aika nopeaan tahtiin”, noita kertoi ja vei astiat tiskialtaalle. Hän kävisi yläkerrassa ainakin siistiytymässä sekä vaihtaisi vilpoisempaan mekkoon. Hän tunsi olonsa hieman nuhruiseksi, joten mahdollinen pikasuihkukin voisi tehdä hyvää. ”Älä kolhi itseäsi enempää matkalla ministeriöön”, Sam totesi vain Gabrielille hymyillen.

Chaos tajusi Gabrielin olemassaolon taas vasta, kun tämä alkoi puhua lähtemisestä. Chaos oli jo taas niin Samin ja piknik-korin pauloissa, että jotenkin hän oli onnistunut unohtamaan Gabrielin. Chaos oli jo tyhjentänyt sekä lautasensa että lasinsa, joten hän ei voinut piiloutua niiden taakse siksi aikaa, kun Sam ja Gabriel puhuivat. Niinpä Chaos vain katseli ulos ikkunasta ja pohti, olisiko hänellä itsellään aikaa piipahtaa syömään sitä mansikkaraparperipiirakkaa kahvitauolla. Jos päivä olisi yhtä hiljainen mitä tämän päivän työpäivä, aikaa luultavasti olisi runsaasti. Ainoa riski oli se, että piirakka olisi jo loppu Chaoksen kahvitauon aikaan.

Chaoskin hymähti Samin sanoille itsensä kolhimisesta. Jos Gabriel ei törmäisi enää mustasukkaisiin poikaystäviin muiden ystäviensä luona, hän olisi luultavasti turvassa. Chaos nousi ylös pöydästä ja kääntyi jälleen Samin puoleen. "No niin, kuinka pian lähdetään? Piknik-kori odottaa tuossa pienessä ruokapuodissa kulman takana", Chaos sanoi nyökäten päällään kohti Viistokujaa. Chaos pohti, halusiko Sam siivota kahvilaa, kammata hiuksiaan tai muuta naisille tyypillistä ennen lähtöä, vai pääsisivätkö he lähtemään melkein heti. Vaikka Samin mansikkapiirakka oli vienyt pahimman nälän, korin herkut tuntuivat silti todella houkuttelevilta.

Gabrielia alkoi tosissaan naurattaa Samin puheet kaulimella huitomisesta ja mies pudisti huvittuneena päätään.
"Ehkä sun ois vaan pitäny motasta sillä meitä molempia ja tää katastrofi ois ollu tunnin lyhyempi," hän sanoi virnistäen hieman Chaokselle ennen kuin sitten alkoi tehdä lähtöä noiden alkaessa puhua piknikistä.

"Voi kuule kukaan ei jaksa edes kyseenalaistaa mitään kun minä palaan töihin," Gabriel lupasi Samille tuon kauhistellessa muiden reaktiota. Tottahan se oli! Hän palasi milloin minkäkin näköisenä aurorien päämajalle ja hän melkein pystyi todistamaan että jengi siellä löi vetoa kuinka kauan hän makaisi Mungossa. Itseasiassa siellä varmaan luultiin että hän oli päätynyt taas sairasvuoteeseen kun häntä ei jo kuulunut.. Mutta kuten sanottua, normypäivä!
"Noh.. Mulla alkaa huomenna työt vasta iltapäivällä kun on iltavuoro joten tulen aikaisemmin," Gabriel niinikään lupasi mutta katsahti vielä pienen virneen kera Chaosta, "mikäli siis uskallan.." Eihän sitä koskaan tiennyt mitä hän huomenna löytäisi Samin kahvilasta jos aamulla pöllähtäisi paikalle!

Gabriel ehti päästä jo melkein ovelle kun Sam vannotti häntä vielä olemaan kolhimatta itseään enempää. Mies naurahti ja kohautti hartioitaan.
"Tiedäthän sä mut," hän totesi ennen kuin sitten heilautti kättään noille molemmille ja paineli kellon kilahtaessa pihalle. Olihan päivä nähtävästi saanut sitä hänen niin kipeästi kaipaamaansa jännitystä jos ei muuta!

[Me kiitämme, kumarramme ja poistumme takavasemmalle! Jatkakaa! ]

Onneksi Gabrielilla oli iltavuoro, joten ehkä mies olisi jo jonottamassa sisälle pääsyä aamulla! Sam päätti pistää siivun sivuun muutenkin miehelle, joten tuon ei tarvitsisi tosiasiassa huolehtia piirakasta. Miehen poistuessa todeten Samin tuntevan hänet noita huudahti perään: "Tuo ei auttanut!" Mies makaisi mungossa taatusti illalla, jos velhon tuuriin oli uskomista. Pitäisi varmaan jälleen käydä ostamassa paketteja.

"Minä käyn siistiytymässä ja sitten olen valmis lähtemään", Sam sanoi Chaokselle Gabrielin mentyä ja sauvallaan loitsi tiskiharjan tiskaamaan ja rätin siivoamaan loput pöydät. Ne lopettaisivat kun työt oli tehty. Sam siis saattoi kipittää keittiön kautta asuntoonsa. Hän suunnilleen portaissa jo riisuutui mekostaan ja syöksyi nopeasti käymään suihkussa, joka kesti noin kolmeminuuttia, sitten sauvalla kuivasi hiukset jättäen ne vielä vapaiksi. Noita viipotti kovaa vauhtia vaatehuoneeseensa pukeutuen nyt mekkoon, jossa oli pienet hiat ja aina rintojen alle asti mukavan pallokuvioinen, punaista valkealla pohjalla ja rinnoista alaspäin kirkkaan punainen. Lättäistyään päähänsä samaan värisävyyn sopivan hellehatun, nopeasti kiepautettu nutturakampaus ja hieman puuteria sekä huulipunaa niin Sam oli valmis. Hän vielä kaivoi valkeat balleriinat kymmenien kenkiensä joukosta ja pisti nopeasti ruusuvettä ranteisiinsa ja hän oli valmis piknikille ja sen Chaoskin sai kuulla kun noita kajautti: "Piknik kori, täältä tullaan!" Sam ei voinut vastustaa kiusausta ja hypähtää miehen syliin suutelemaan tätä. Koko pieni siistiytymis prosessi oli tapahtunut vartissa ja Sam oli taas energiaa täynnä!

Chaos heilautti kättään Gabrielille, kun tämä lähti ulos ovesta. Sam vaikutti siltä, ettei uskonut Gabrielin pääsevän yhtenä kappaleena ministeriöön asti, vaikka Chaos ei kyllä keksinyt, miten tämä voisi enää onnistua telomaan itseään noin lyhyellä matkalla. Tosin niin oli Chaoksen äitikin joskus kuvitellut, kun oli jättänyt hänet lapsena yksin muutamaksi minuutiksi...

Chaos nyökkäsi hymyillen Samille, joka lähti kipittämään yläkertaan. Chaos itse jäi kahvilatilaan istuskelemaan ja lukemaan Päivän profeettaa, jonka hän oli kylläkin jo aamulla selannut läpi. Chaos joutui käännyttämään kahvilan ovella koputtelevan mummelin pois huutamalla oven läpi kahvilan olevan jo kiinni. Samille siitä tosin ei kannattaisi puhua, se työnarkomaanihan avaisi kahvilan uudelleen ja palvelisi sitä pikkuruista mummelia piknikille lähdön sijasta. Kun Sam kipitti alas portaita, Chaos kuuli hänen tulonsa jo kaukaa. Hän nousi seisomaan ja taitteli lehden nätisti pöydänkulmalle. Chaos ei tiennyt, mitä Sam yleensä teki vanhoille sanomalehdille, joten jätti sen vain siihen.
Sam loikkasi Chaoksen syliin ja mies oli horjahtaa taaksepäin, mutta pystyi kuitenkin pitämään tasapainonsa. Olihan Sam aika kevyt. Samin irtaantuessa Chaoksesta, Chaos naurahti. "No sinä et ole pitkävihaista tyyppiä", hän sanoi rennosti ja tarttui Samin käteen. "Mennäänkö sitten?" hän kysyi hymyillen ja suuntasi kohti ovea.