Ensi silmäyksellä

16.06.1974

Morgana seisoi äitinsä vieressä ryhdikkäästi ja hymyili.  Hän oli palannut seurapiireihin sen jälkeen kun hänen sulhasensa oli kuollut luuta onnettomuudessa. Hän tunsi itsensä väsyneeksi, mutta jatko iloisen ilmeen esittämistä. Hänen mustat hiuksensa oli laitettu siistille nutturalle ja silmien suuruutta oli korostettu kissamaisella rajauksella. Hänen lumen valkea ihonsa korostui vihreässä kaavussa. 

Tuntien olonsa nuutuneeksi ja kuiviin imetyksi Morgana istuutui sirolle sohvalle. Hän ei ollut vielä se Morgana joka tulisi pyörittämään noitien sekä velhojen kermaa. Nyt hän oli vain rakkautensa menettänyt noita, joka olisi ilahtunut lasista vahvaa viiniä ja hiljaisesta huoneesta. Hän ei jaksanut enää sanaakaan pahoitteluista tai  muusta. Hän oli kuitenkin huoneessa, joka oli täynnä hänen äidilleen mukavia ihmisiä ja näiden perheitä. 

Huoneeseen astui mies, jota nuori nainen ei ollut ennen nähnyt. Hän hymyili miehelle pienesti ja käänsi sen jälkeen katseensa pois. Hän ei juuri halunnut juoruilla nyt.

"Sinun täytyy edustaa perhettä ja yritystä!" kaikui naisen ääni nuoren miehen päässä, kun tämä astui sisälle suureen olohuoneeseen, joka oli täynnä ihmisiä. Rupattelevat, tekaistuja kohteliaisuuksia toisilleen jakelevat ja äärimmäisen siististi pukeutuneet velhot ja noidat olivat luultavasti kaikki Matthew'n vanhempien tuttuja, mutta Matthew itse tunsi paikallaolijoista vain osan. Matthew'n olisi kuulemma opittava seurustelemaan oikeanlaisten ihmisten kanssa ja opittava tuntemaan oikeat ihmiset, jotta voisi joskus vielä johtaa vanhempiensa yritystä. Niinpä Matthew oli, hieman vastahakoisesti, pukeutunut mustaan, hieman tavallista kaapua kiiltävämpään kaapuun, kammannut hiuksensa vielä entistäkin siistimmiksi ja suunnannut vanhempiensa kartanolle. Kaikkein mieluiten Matthew olisi viettänyt tätäkin kesäistä iltaa oman, tähän kartanoon verrattuna pienen talonsa takapihalla, lukien jotain ja hörppien kahvia, ehkä hieman terästettynä. Hän ei tuntenut olevansa ollenkaan oikeassa paikassa siellä, missä nyt oli.

Matthew nappasi ohikulkevalta tarjoilijalta kuohuviinilasin käteensä ja ujuttautui ihmisjoukon sekaan. Hän nyökkäili kaikille, joiden katse kohtasi hänen omansa, mutta ei jäänyt juttelemaan kenenkään kanssa. Matthew oli taas ennen vanhempiensa järjestämiä juhlia saanut kuulla siitä, ettei ollut vielä perustanut perhettä. Kun hänen isänsä oli samanikäinen kuin Matthew nyt, siis 22-vuotias, hän oli jo ollut vuoden naimisissa. Matthew ei ollut ollenkaan kiinnostunut aiheesta, mutta päätti silti, että jos vaikka hänen vanhempansa päättäisivät siirtyä toisesta huoneesta tähän huoneeseen, olisi ehkä parempi etsiä itselleen jotain naisseuraa, eikä kököttää yksin nurkassa. Matthew'n katse kiersi valtavassa olohuoneessa ja osui nuoreen, joitakin vuosia Matthew'tä nuorempaan, naiseen, joka istui yksin sohvalla. Matthew siemaisi korkeasta lasistaan ja suuntasi kohti tätä siroa ja mustahiuksista neitiä. "Hei, voiko tähän istua?" hän kysäisi, mutta odottamatta vastausta istahti nuoren naisen viereen, jättäen kuitenkin reilusti tilaa heidän välilleen. "Olen Matthew Peacock", hän esittäytyi ja ojensi kätensä, heti vaihdettuaan lasinsa vasempaan käteen oikean sijasta. Matthew'n kasvoilla oli pieni hymynpoikanen, vaikka hän ei oikeastaan löytänyt tilanteesta erityistä hymyiltävää, kunhan yritti näyttää tilanteen vaatimalla tavalla ystävälliseltä.

Hetken aikaa Morgana luuli saavansa olla rauhassa. Hän kosketti kaulassaan olevaa timantti nauhaa, jonka hän oli saanut äidiltään. Se oli ollut lahja isältä oikeastaan hänelle, mutta mies ei ollut sitä antanut, mutissut vain jotain ja painunut pois. Hän toivoi, että voisi kadota isänsä tavoin. Hän ei voinut, sillä eräs nuorukainen ilmestyi sohvan viereen. Morgana oli suosittu miesten keskuudessa, olihan hän kaunis ja tunnettu tylypahkasta. Hän hymyili nuorukaiselle kun tuo jo istuutui. 

Käsi ojentui nuorta naista kohden. Morgana riisui pitsikäsineensä rauhallisella liikkeellä. Huolellisesti huollettu käsi tarttui ojennettuun käteen. "Morgana Falcorna, hauska tutustua", noita sanoi samettisen pehmeällä äänellä. Hän oli hivenen kateellinen miehen kuohuviinistä, josta hänet oli pidetty erossa. Hänen äitinsä mielestä mikään ei ollut niin kamalaa kuin humaltunut noita.  "oletan, että näiden juhlien tähti on äitinne? Äitimme ovat käsittääkseni hyviä ystävättäriä", Morgana totesi jotain sanoakseen, vaikkei häntä laisinkaan huvittanut puhua. Hän ei ollut vielä kehittänyt lukemattomia kasvojaan, joten kun hän ei katsonut miestä hymy ikäänkuin katosi huomaamatta ja noita palautti sen huomatessaan erheensä. 

Matthew ei ollut erityisen hyvä small talkissa. Hänen oli vaikea löytää oikeita sanoja, eikä hän osannut keskustelun soljuttamista oikeaan suuntaan samalla tavalla kuin vanhempansa. Matthew tosin ei ollut edes kiinnostunut oppimaan sitä taitoa, kunhan vain yritti rämpiä nämäkin juhlat läpi kunnialla. Naisen esitellessä itsensä ja tarttuessa Matthew'n käteen, nuori mies kuitenkin hymyili hieman jäykästi ja vastasi: "Hauska tutustua". Matthew nosti lasin jälleen huulilleen ja nielaisi nopeasti Morganan aloittaessa puhumisen. Matthew nyökkäsi. "Mmh-hmm, hän on varmaankin juhlasalin puolella", Matthew vastasi kysymykseen äidistään, joka parhaillaan luultavasti nauroi vieraidensa huonoille vitseille ja liihotteli ympäriinsä viininpunaisessa iltapuvussaan käskyttämässä tarjoilijoita. "Ja näin olen ymmärtänyt äitini puheista", Matthew jatkoi vielä, sillä hän oli tosiaan kuullut rouva Falcornasta, vaikka tuskin oli koskaan tätä tavannut. Hän ei ainakaan muistanut tavanneensa yhtään Falcornan perheeseen kuuluvaa. Ja jos totta puhuttiin, niin Morganan Matthew olisi luultavasti muistanut.

Matthew kumartui nojaamaan käsiään polviinsa, pitäen lasiaan käsissään. Matthew huokaisi hiljaa ja suoristi selkänsä. "Hmm, haluaisitko jotain juotavaa?" hän kysäisi Morganalta ja viittoili jo hienovaraisesti yhtä tarjoilijoista heidän suuntaansa. Tarjoilija lipui äänettömästi paikalle ja ojensi tarjotinta sohvalla istuvia kohti. Tarjottimelta löytyi kolmea eri viiniä ja Matthew tarttui valkoviinilasiin, tyrkäten kuohuviinilasinsa tarjoilijan tarjottimelle. Edellisessä lasissa oli vielä pohjalla hieman juomaa, mutta Matthew halusi välillä kokeilla jotain muuta. Vanhempien järjestämissä juhlissa hyvänä puolena oli se, että voi olla varma siitä, että palvelu pelaa. Juhlia varten palkattiin yleensä ylimääräistä henkilökuntaa, mutta heille tuntui aina olevan selvää, kuka Matthew oli. Matthew vilkaisi ympärilleen ja tunsi olonsa orvoksi. Hän mietti, olivatko kaikki muut tosiaan niin kotonaan tällaisissa tilaisuuksissa, vai oliko heilläkin vain kehittyneet näyttelijäntaidot. Matthew toivoi, että pystyisi näyttämään edes puolittain uskottavasti siltä, että viihtyi ja oli luonnollinen tässä ympäristössä.

Heidän smalltalkinsa sai melko huonon alun, sillä Morgana ei juuri jaksanut pohtia sopivia aiheita. Hän halusi hyökätä lähimpän tarjoilijan kimppuun, varastaa juomat ja tyhjentää ne alas kurkustaan. Sen sijaan, hän hymyili. Hymyili kuin hänestä olisi hauskaa istua siinä. Olihan Matthew komea, mutta ei se kaikkea korvannut. Siksi noita ei jatkanut heidän äideistäänkään.

Kuullessaan kysymyksen juomasta Morgana oikaisi hieman ryhtiään. ”Mieluusti”, hän totesi ja onnistui hymyilemään aidosti. Hän otti lasillisen valkoviiniä ja hymyili pienesti tarjoilijalle. Hän siemaisi sitä ja totesi kyseisen olevan hyvää vuosikertaa ja yksi hänen lempi viineistään. Noita hörppäsi isomman kulauksen kun Matthew ei katsonut häneen päinkään. Hän vilkaisi miestä ja yhtäkkiä tunsi, kuin he olisivat melko samanlaisia. Kumpikaan ei halunnut olla siellä. ”Haluaisitko joskus vain varastaa yhden tai pari pulloa ja kadota näistä juhlista?” Noita kysyi yllättävän suoraan ja katseli ihmisiä. ”Äitinne on järjestänyt ihastuttavan tapahtuman, mutta tottapuhuakseni en juuri nyt jaksaisi olla mukava ja hienostella. Olen pahoillani, mutta minun seurani ei nyt taida olla parasta mahdollista. Oli mukava tutustua”, Morgana sanoi ja nousi. ”Minä menen varastamaan nyt yhden pullon”, hän myös ilmoitti täysin kaikkia etikettejä vastaan. Hän kääntyi ja lähti etsimään keittiötä tai huonetta, josta voisi pullon varastaa. Sitten pitäisi löytää paikka, jossa nauttia kyseinen pullo. Hän ei vain enää jaksanut leikkiä iloista.

Matthew pyöritteli lasiaan käsissään ja seurasi, miten viini pyörähteli lasissa. Hän liikahteli hieman vaivaantuneena, sillä ei tiennyt, olisiko vain voinut häipyä paikalta ja yrittää etsiä jotain muuta seuraa, tai löytää tavan karata koko juhlista. Hän vilkaisi nopeasti muualle huoneeseen, ja näki, että äitinsä oli lipunut paikalle. Äiti näytti nauttivan olostaan ja kikatteli juuri jonkun vanhan miehen jutuille. Pientä flirttiäkin tuntui olevan ilmassa ja Matthew'n teki mieli pyöräyttää silmiään.
Matthew yritti epätoivoisesti keksiä jotain puheenaihetta Morganan kanssa, mutta ei millään keksinyt mitään. Hän ei muutenkaan ollut erityisen puheliasta tyyppiä ja puhui vain kun hänellä oli jotain asiaa, joten small talk ja tuttavallinen jutustelu säästä eivät oikein sujuneet Matthew'ltä.

Matthew käännähti kohti Morganaa viinilasi huulillaan kun kuuli tämän puhuvan. Hänellä oli suu täynnä viiniä, joten hän joutui nielaisemaan sen nopeasti ja hieman kivuliaasti, jotta pystyisi vastaamaan. Matthew ei kuitenkaan osannut vastata mitään muuta kuin kysyvän, hämmentyneen älähdyksen. Hetken hän mietti, oliko kyseessä joku hänen äitinsä asettama ansa, jotta tämä saisi tietää, miten Matthew suoriutuisi juhlista ja ihmisten kanssa seurustelusta. Kuitenkin, kun Morgana nousi ylös ja lähti etsimään varastettavaa pulloa, Matthew katsoi hetken hämmentyneenä naisen perään. Hän vilkaisi ympärilleen ja näki äitinsä vanhan miehen käsipuolessa ja joukon tuntemattomia ihmisiä. Hän laski tyhjentyneen viinilasinsa sohvapöydälle ja nousi ylös. Pieni virne käväisi Matthew'n kasvoilla, kun hän lähti väkijoukon sekaan, Morganan perään.

Morgana ei todellakaan ollut mikään ansa. Hän vain halusi nyt unohtaa etiketin ja hienostelun ja saada jotain mukavaa sisälleen. Shampanja kuulosti erittäin hyvältä, sillä se poreilisi päähän mukavasti. Punaviini tai valkoviinikin kävisi. Nuori nainen siis puikkelehti väkijoukon lävitse ongelmitta. Hän havaitsi pian kärryn, jossa oli muutamia pulloja. Hän läki lempi shampanjansa ja kutsui sen hihaansa piilotetulla sauvalla luokseen. Se sujahti kevyesti sisältä suurennettuun pienenpineen iltalaukkuun.

Hetken aikaa Morgana katseli ympärilleen tyhjässä käytävässä ennen kuin kuuli askeleet takanaan. Hän kääntyi ympäri ja näki Matthewn. Nuori mies näytti kieltämättä komealta juhlakaavussaan. Noidan vatsassa nyhjäisi mukavasti parin aieman shampanjan takia. ”Päätitkö liittyä seuraan?” Morgana kysyi ja odotti, että Matthew oli hänen kohdallaan. ”Otan myös vastaan hyviä paikka ehdotuksia”, hän totesi hymyillen ilkikurisesti. Ei noita uskonut, että velho kantelisi hänestä äidilleen kuin pikku poika. Ei tuo vaikuttanut sellaiselta ihmiseltä. Muuten Morgana olisi varmaankin vain jatkanut matkaansa toisesta välittämättä. Hän saisi varmaan kotona vain saarnan ja ei muuta. Toki hänen äitinsä mielestä oli jo aika siirtyä eteenpäin ja toisiin miehiin. Niin Morganastakin, mutta hänen mielestään hänellä oli myös oikeus yhä ikävöidä.

Matthew oli hieman hämmentynyt omasta spontaaniudestaan, ja siitä, että hän ylipäätään lähti Morganan perään. Toisaalta Matthew ymmärsi itseään oikein hyvin, sillä Morganan seura olisi luultavasti huomattavasti laadukkaampaa mitä monen muun paikallaolevan. Ja jos Morgana tosiaan varastaisi muutaman viinipullon, niin Matthew'n ei tarvitsisi edes keskittyä kuuntelemaan naista, jos tämä osoittautuisikin tylsäksi seuraksi.
Matthew seurasi Morganaa väkijoukossa ja huomasi hieman kauempaa, miten tämä kutsui shampanjapullon luokseen ja sujautti sen pikkuruiseen käsilaukkuunsa. Matthew sai muutamalla pitkällä askeleellaan kurottua välimatkan kiinni ja oli nopeasti jälleen Morganan luona. Ennen kuin Matthew ehti pysähtyä, Morgana kysyi häneltä seuraan liittymisestä. Matthew kohautti olkiaan ja hymyili vähän vinosti. "Ajattelin, että jossain syrjemmässä saisi juoda sitä viiniä rauhassa. Ja enemmän", Matthew sanoi vilkaisten taakseen. Käytävässä ei ollut ketään muuta, koska kaikki olivat pakkautuneet muualle taloon.

Morgana tiedusteli hyvää paikkaa ja Matthew hymähti vilkaisten ympärilleen. "Seuraa minua", hän sanoi ja lähti kävelemään käytävää eteenpäin. Käytävän varrella oli ovi, jonka Matthew avasi taikasauvallaan. Huone, johon ovi johti, oli tyhjä ihmisistä, mutta täynnä tavaraa. Seinillä roikkui tauluja ja seinien vierellä oli paljon erilaisia sohvia ja nojatuoleja. Huone oli joskus toiminut Matthew'n isän työhuoneena, mutta nyt siitä oli tullut enemmänkin varasto. Matthew käveli suoraan huoneen toiselle puolelle ja naputti kolme kertaa suuren kaappikellon kylkeen. Kaappikello lähti natisten liikkumaan ja paljasti takaansa kapean portaikon. "Isä pitää salakäytävistä", Matthew selitti, "varo päätäsi". Matthew lähti hieman kyyryssä edeltä, koska portaikko oli hämärä ja Morganan olisi luultavasti helpompi seurata häntä. Matthew pääsi portaikon päähän ja sytytti valot huoneeseen, johon kaksikko nyt saapui. Peacockien kartano oli jättimäinen, ja huone johon he juuri saapuivat, oli yksi pienistä torneista kartanon eteläpuolella. Kun lyhdyt ympäri keskikokoista huonetta syttyivät, valo paljasti takan, nojatuoleja ja pitkän tummanpunaisen sohvan ja lasisen sohvapöydän. "Tervetuloa etelätorniin. Täällä pitäisi saada olla rauhassa", Matthew sanoi ja käveli ikkunalle. Jopa pihamaalla näkyi olevan vieraita.

Ilmeisesti Matthew ei aikonut pilata Morganan juhlia – päin vastoin. Nuorukainen lähti tytön mukaan ja niin he kipittivät peräkanaa ulos salista, josta Morgana lennätti vielä hieman juomaa sekä ruokaa laukkuunsa. Käytävässä hänen käsilaukkunsa paino oli jo hämmästyttävä niin pieneksi. ”Näillä me pärjätään hyvin”, Morgana totesi vain Matthewle.

Suuren oven edessä noita oletti, että he jäisivät siihen huoneeseen. Miten väärässä hän olikaan. Silmät loistaen hän katsoi paljastuvaa salakäytävää ja nopeasti nappasi korkokengät jalastaan lyhentyen niin yksitoistasenttiä. Hänen ei tarvinnut sen vuoksi enää kyyristellä käytävässä vaan hän sai kipitellä huoletta huomattavasti pidemän velhon takana. ”Minäkin, haaveilen aina omasta vaatehuoneesta, johon pääsisi vaikka taulun takaa. Tylypahkassa tiesin melko monta salakäytävää”, noita kertoi astuessaan salakäytävään.

Salainen huone oli hurmaava. Morgana kiepahti ympäri ja laski kengät rappusten viereen. Sitten hän sipsutti pöydälle ja loihti vohkimansa eväät pöydälle. Tarjotin naposteltavaa, punaviiniä, valkoviiniä sekä shampanjaa ja pikarit. ”Eiköhän me näillä saada ihan mukavat juhlat aikaan”, noita totesi ja sauvallaan avasi shampanjan ja kaatoi sitä pikariinsa. Napattuaan vielä naposteltavan hän sipsutti ikkunaan. Hänen helmansa laahasi maassa ilman korkoja, mutta ei ei näyttänyt tyttöä sen enempää haittaavan. ”Teidän talonne on kyllä hieno”, hän totesi Matthewle ja ojensi suupalan. ”Toivottavasti pidät katkaravuista”, noita totesi hymyillen.

Matthew vilkaisi nopeasti taakseen, kun Morgana alkoi kasata pöydälle tavaraa, jota nainen oli alakerrasta varastanut. Kukaan tuskin osaisi etsiä heitä tornista, Matthew ei ollut edes varma, että tiesivätkö hänen sisaruksensakaan salakäytävän olemassaolosta. Matthew, joka oli lapsena ollut itsekin hyvin innostunut salakäytävistä, oli joskus vaatinut yhdeltä palvelijalta saada tietoonsa kaikki talon salakäytävät. Sittemmin Matthew'n innostus oli laantunut, eikä hän enää jaksanut innostua kätketyistä käytävistä. Hetken tuijoteltuaan ulos ikkunasta suurelle pihamaalle, Matthew kääntyi takaisin kohti Morganaa ja hätkähti kun huomasi tämän hiipineen aivan hänen vierelleen. Korkokenkien jäätyä ovelle, askeleet eivät ilmeisesti pehmeällä puulattialla kuuluneet ollenkaan. "Hmh, kiitos", Matthew totesi ottaessaan vastaan katkaravun Morganalta. Hän ei oikein tiennyt miten olisi vastannut Morganan kehuun talosta, sillä hänellä ei ollut osaa eikä arpaa siihen, millaisessa talossa oli kasvanut. Matthew oli tottunut siihen, joten ei osannut verrata sitä oikein muuhun.

Matthew'n mieleen juolahti hetkeksi ajatus, että olikohan idea lähteä torniin kaksin sittenkään hyvä idea. Matthew sysäsi ajatuksen kuitenkin pois, sillä etelätornin tunnelma oli mukava ja ei Morgana voinut missään tapauksessa olla huonompaa seuraa kuin se, mitä alakerrassa olisi ollut. Matthew huomasi viinipullot pöydällä ja suuntasi niiden luokse. Hän rojahti sohvalle, niin epäryhdikkäästi, että hänen äitinsä olisi varmasti pyörtynyt siitä näystä, ja tarttui Morganan tuomaan pikariin. Hän kaatoi sen täyteen shampanjaa pullosta, jonka Morgana oli hetki sitten avannut. Matthew joi pikarin melkein puolilleen yhdellä siemaisulla ja laski lasinsa hetkeksi pöydälle. Matthew yritti epätoivoisesti keksiä jotain puheenaihetta, mutta ei oikein keksinyt mitään sopivaa. Lopulta hän päätyi lausumaan kohteliaisuuden, joka ei ollut aivan päästä keksitty kuitenkaan. "Nätti kaapu", hän sanoi todeten päässään, että Morgana tosiaan näytti oikein kivalta vihreässä kaavussaan.

Morgana saattoi vain kuvitella miten isossa liemessä hän olisi, jos hänen äidilleen paljastuisi missä hän oli. Nuoren komean miehen kanssa ei ollut oikeastaan sopivaa viettää aikaa kahden ilman minkäänlaista esiliinaa tai yllätetyksi tulemisen vaaraa. Vasta kihlojen ja hääpäivän lukkoon lyönnin jälkeen se olisi suvaittavaa. Nyt nuori noita ei jaksanut moisista kiinnostua. Matthew vaikutti mukavalta ja kieltämättä tuon silmät olivat hyvinkin puoleensa vetävät. Lisäksi herra oli pitkä, varsinkin kun Morganasta oli tullut pikkuruinen ilman korkoja.

Noita seisoi ajatuksissaan eikä huomioinut nuorukaisen liikkeitä, mutta kun Matthew puhui Morgana käänsi katseensa tähän. Poskille nousi kevyt puna. ”Kiitos”, hän sanoi hymyillen. ”Tämä on ensimäinen seurapiiri tapahtumani pitkään aikaan. Äitini halusi saada minut vähän paremmalle tuulelle uudella kaavulla”, noita kertoi vaikkei tiennyt miksi. Hän siemaili pikarista kuohuvaa ja tunsi sen hieman jo kuplivan sisällään. ”'Morgana, sinun pitää mennä ulos. Mitä ihmiset ajattelevatkaan kun vain olet täällä', tuo virsi ei olisi loppunut ilman tänne tuloani”, hän totesi ja kipitti myös sohvalle. Hän istuutui jalkojensa päälle ja piteli pikaria molemmissa käsissään. Hänen vasemmassa nimettömässään oli aavistuksen vaaleampi kohta kuin muualla. ”Etkö sinä muuten ollut luihusessa? Olit minua paria vuotta vanhempi”, noita jutteli. ”Eräs ystävättäristäni oli aikoinaan kamalan ihastunut sinuun. Muistatko Briannaa?” Morgana hymyili ja siemaisi juomaansa jälleen.

Matthew hymähti ymmärtäväisesti Morganan kertomukselle äitinsä painostuksesta. Matthew oli itse joutunut kuuntelemaan samanlaista valitusta siitä, ettei hän ollut hankkiutunut paikalle edellisille kutsuille ja että tällä kertaa Matthew'n olisi pakko vaivautua paikalle. Matthew ei viihtynyt hiukkaakaan tuntemattomien ihmisten seurassa, varsinkin kun vielä olisi oltava kohtelias ja hymyiltävä kaikille. Nuoren miehen optimismissaan Matthew oli pari vuotta sitten kuvitellut, että olisi voinut käyttäytyä miten halusi heti kun muutti pois kotoaan. Niin ei kuitenkaan käynyt, sillä koska hän työskenteli vanhempiensa yrityksessä, Matthew joutui jatkuvasti tekemään juuri niinkuin hänen vanhempansa sanoivat, sekä työajalla että vapaa-aikanakin.

Matthew nosti taas lasin huulilleen ja kuunteli, kun Morgana vaihtoi puheenaihetta. Morgana tuntui hallitsevan tällaiset tilanteet huomattavasti paremmin kuin Matthew. Matthew ei olisi keksinyt mitään sopivaa puheenaihetta, tai edes epäsopivaa. Oli siis hyvä, että Morgana kehitti jotain puhuttavaa heille. "Joo, olin Luihuisessa koulussa. Mutta en kyllä muista sinua tai ystävääsi", Matthew vastasi Morganalle. Matthew oli olettanut että heillä oli Morganan kanssa useitakin vuosia ikäeroa, koska ei muistanut koskaan nähneensä tätä missään. Morganan ystävätär Brianna ei ainakaan sanonut yhtään mitään. Matthew ei Tylypahkassa ollut viettänyt aikaansa kovinkaan paljoa itseään nuorempien kanssa, ja vaikka hänen ympärillään aina silloin tällöin pyöri tyttöjä, kukaan heistä ei ollut jäänyt erityisesti Matthew'n mieleen. "Sinäkin olit siis Luihuisessa, vai?" Matthew vielä kysäisi, vaikka oli ymmärtänyt Morganan olevan samasta tuvasta, mutta silti hän halusi varmistaa. Ja sitä kautta hän sai esitettyä vastakysymyksen ja liikutettua keskustelua eteenpäin, vaikka toki sen olisi sulavamminkin voinut tehdä. Matthew nyt vain ei ollut erityisen hyvä juttelemaan niitä näitä.

Ei Morgana voinut olla nauramatta, kun Matthew totesi, ettei hän heitä muistanut. "Jos muistaisit minua lähes hävettäisi! Mitä kaikkea sitä hölmö koulutyttö voikaan tehdä, jtota voi saada ihastukseltaan huomiota. Onneksi minä pääsin siitä vaiheesta vähällä!" Morgana muisti, kuinka monesti hän oli seurannut vierestä Briannan epätoivoisia yrityksia saada Matthewn huomiota, mutta poika oli onneksi ollut perus mies ja jättänyt tajuamatta, miten kovasti tyrkylle noita itseään laittoi.

"Joo olin ja valmistuin myös huippu arvosanoin. Äitini ei lakkanut puhumasta siitä kun minusta tuli johtaja tyttö", noita totesi ja sipaisi mustia hiuksiaan hieman parempaan järjestykseen. Hän potki jaloistaan epämukavat kengät ja heilutteli varpaitaan tyytyväisen oloisena. Kynnet oli lakattu huolella tumman vihreiksi kaavun mukaan. Morgana näytti jo nuorena hyvin huolitellulta varpaankynsiään myöten, mutta myöhemmin hän kääntäisi sen suoranaiseksi taiteeksi.

Hetken istuttuaan Morgana kurkotti itselleen lisää naposteltavaa. "Kaataisitko lisää sitä viiniä?" Morgana kysyi ja ojensi pikarinsa Matthewle. Hän ei halunnut alkaa taiteilla sauvansa kanssa. Miellyttävä alkuhumala oli jo alkanut kiivetä sormenpäihin ja kutkutti päässä. Pian hän varmasti kykenisi sulamaan siihen mukavaan koloonsa. "Mm... Tämä on muuten hyvä piilopaikka", nainen totesikin venytellessään pitkää kaulaansa. Tuntui ihanalta olla suhteellisen rennosti vieraan nuorukaisen kanssa, jonka silmät olivat sellaiset kuin Matthewn ja jolla oli vahva leuka.

Matthew naurahti Morganan jutustelulle kouluaikaisesta ihastumisesta. Matthew ei osannut oikein sanoa siihen mitään, sillä hän ei tosiaankaan muistanut tyttöä, josta Morgana puhui, eikä hän itse ollut koskaan varsinaisesti juossut kenenkään perässä. Olihan hänelläkin tietenkin ollut kouluaikaisia ihastuksia, mutta pääasiassa roolit olivat olleet nimenomaan niin päin, että joku tyttö oli piirittänyt Matthew'tä. Olihan tämä rikkaasta perheestä, ja kuulemma jo nuorena poikanakin komea.

Morgana kertoi olleensa johtajatyttö ja Matthew vain hymähti. Häntä ei oikeastaan erityisesti kiinnostanut Morganan koulu-ura, mutta hän nyökkäili siitä huolimatta. Olisi ollut liian epäkohteliasta jättää Morganan sanat täysin huomiotta. Matthew oli siis helpottunut, kun sai pyynnön kaataa lisää viiniä. Hän tarttui pulloon ja kaatoi Morganan lasiin täytettä, samalla täyttäen myös oman lasinsa. Viini oli oikein kelvollista, samaten ruoka, jota Morgana oli kerännyt mukaan. Matthew maisteli sitä sun tätä, mitä pöydällä nyt sattui olemaankaan. Hän ei oikeastaan edes tiennyt, että mitä kaikki pikkuruiset minipiirakat sisälsivät, hyvältä ne kuitenkin maistuivat.
Matthew vilkaisi ympärilleen huoneessa, jossa he olivat. "Tämä on päässyt vähän huonoon kuntoon. Nyt kun talossa asuu vain vanhempani, moni paikka jää käyttämättömäksi", Matthew sanoi, lähinnä vain täyttääkseen hiljaisuuden, samalla kun tyhjensi taas vähän viinilasiaan. Huoneessa ei ollut mitään vikaa, se oli siisti ja hyvin hoidettu, henkilökunnan toimesta, mutta silti kaukana siitä, millainen paikka oli ollut kun Matthew oli ollut nuorempi. Kaikkien lasten asuessa vielä kotonaan kartanossa, siellä oli vain muutamia huoneita joilla ei oikeasti ollut mitään käyttöä. Matthew'n mielestä se oli sääli, mutta kaksi ihmistä ei kuitenkaan millään pystynyt elämään niin suuressa tilassa, mitä Peacockien kartano tarjoasi.

Morgana päätyi pölöttämään aiheesta, joka ei selvästikkään Matthewta kiinnostanut. Oli siis parempi ratkaisu pyytää viiniä. Morgana kiitti ja toi Pikarin huulilleen. Hänen piti miettiä mistä miehen kanssa voisi puhua. Yleensä änen ympärillään oli niin paljon ihmisiä, että aiheen repi vaikka jonkun hatusta. Nyt se oli lähes mahdotonta. Lisäksi oli oudon hiljaista siihen nähden, että pienen matkan päässä oli juhlat menossa.

Kun Matthew puhui huoneesta Morgana katseli hieman ympärilleen. Hänen äitinsä oli hirveä siivousintoilija ja heidän kartanossaan kaiken piti olla tiptop ja kotitonttu sai selkäänsä helposti. "Kieltämättä tästä huomaa, että aikaa vietetään enemmän muualla", Morgana totesi ja nousi sohvalta. Hän kiersi huonetta ja pysähtyi tutkimaan kirjahyllyä. "Oletko sinä lukenut tätä matkalla ihmissusien kanssa? Se oli minusta mielenkiintoinen", noita kysyi ja osoitti yhtä kirjaa. Hän luki niin paljon, että toisinaan oli mahdotonta löytää mitään uutta kirjahyllyyn.

Pikari kului hiljalleen ja Morgana tajusi olevansa jo hiprakassa. Hän ei juonut paljoa, joten kun alkoholia tuli nautittua, se tähtäsi päähän. Sohvalle päästyään Morgana laski viisaasti pikarinsa hetkeksi ja keskittyi napsimaan suupaloja. "Minä muuten pidän sinun juhlakaavustasi. Miesten kaavut ovat välillä aivan kamalia, mutta sinun on tyylikäs. Äitini kuolisi häpeästä jos sainoisin, että toisinaan minusta tuntuu jästimiesten tajunneen paremmin puvun istuvuuden merkityksen", noita rupatteli ja hymyili päälle pienesti. Jästien keskuudessa oli kyllä komeita miesten pukuja ja Morgana usein ihaili mielellään niitä. Ne toivat komeiden miesten piirteet parhaiten esiin kuten leveät hartiat ja kapeat lanteet. Miten sitä ei voinut olla ihailematta?

Matthew vain nyökkäsi Morganan huomiolle huoneesta. Matthew ei tiennyt, olikohan kukaan käynyt muutamaan vuoteen huoneessa, kotitonttuja lukuunottamatta. Huone oli siisti, siellä ei ollut pölyä tai hämähäkin seittejä, mutta kyllä siitä huomasi sen, ettei siellä ollut kukaan käynyt hetkeen. Matthew seuraili Morganaa, joka oli lähtenyt kiertelemään huonetta ja pysähtynyt kirjahyllylle. Matthew tiesi, että pieni kirjahylly tässä huoneessa oli vain pikkuruinen osa sitä kirjakokoelmaan, joka kartanosta löytyi. Talossa oli oikeastaan oma kirjasto, jossa Matthew'kin oli viettänyt paljon aikaa. Hänet oli usein Tylypahkan kesälomien aikaan lukittu kirjastoon tekemään läksyjään ja opiskelemaan lisää. Yleensä se oli johtanut siihen, että Matthew oli etsinyt jonkun edes hieman mielenkiintoa herättävän kirjan ja lopulta ahminut kirjan hetkessä.
”Olen varmasti joskus ainakin vilkaissut sitä”, Matthew vastasi Morganalle. Kirja vaikutti tutulta, vaikka sen lukemisesta luultavasti olikin aikaa. Matthew nautti lukemisesta, sillä lukiessaan hän yleensä sai olla rauhassa muilta ihmisiltä. Matthew oli jo pari vuotta sitten aloittanut oman kirjakokoelmansa keräämisen ja hänellä oli omassa talossaan jo iso kirjahylly täynnä kirjoja.

Morgana palasi sohvalle ja Matthew keskittyi jälleen hetkeksi viinilasiinsa. Hän oli pitkä eikä muutenkaan aivan pieni, joten pari viinilasillista ei vielä vaikuttanut häneen erityisemmin. Muutama lisää saattaisi jo saada aikaan pienen hiprakan, mutta Matthew ei huolehtinut siitä. Nyt kun vanhemmat eivät olleet vahtimassa poikansa alkoholinkäyttöä ja käytöstapoja, Matthew oli huomattavasti rennompi.
Matthew ei oikein osannut vastata Morganan kehuille muuten kuin kiittämällä, minkä hän tekikin. Hänen juhlakaapunsa oli tosiaan parempikin olla tyylikäs, sillä se oli ollut kallis ja sen teettäminen oli kestänyt ikuisuuden. Ei sillä, että Matthew'llä olisi ollut pulaa kullasta, mutta totta puhuen hän olisi voinut keksiä rahamäärälle muutakin käyttöä kuin juhlakaapu. ”No, on minullakin muutama jästipuku. Ehkä se ei ole niin kamala asia, loppujen lopuksi”, Matthew sanoi hymähtäen. Vaikka hän ja koko perhe olivatkin melko jästinvastaisia, niin Matthew'n isäkin käytti usein jästien vaatteita kun joutui lähtemään toimistonsa ulkopuolelle. Matthew'llekin oli opetettu, että joukkoon sulautuminen oli paras tapa pysyä poissa hankaluuksista.

Matthew oli hankala keskustelu kumppani, sillä mies ei selvästi aikonut juuri jutunjuurta keksiä. Morgana pinnisteli lähes keksiäkseen aiheita. Kirjasta mies totesi vain ehkä lukeneensa sen. Hyvä kun noita ei hetken mielijohteessa viskannut sitä toisen päähän, jotta voisi todeta sen olleen terävää asiaa, mutta päätyi lopulta työntämään romaanin kiltisti paikoilleen ennen kuin koetti imartelulla saada toisen laulamaan. Hän jopa puhui jästeistä! Matthew avautui onneksi sen verran, että kertoi omistavansa jästipuvun. "Sepä mielenkiintoista", Morgana totesi herttaisella äänellä. Hän sai hädin tuskin pidettyä sarkasmin erossa äänestään.

Viinin sijaan Morgana nappaili herkkuja. Hän olisi saanut äidiltään läimäyksen sormille ja muistutuksen linjojen vahtimisesta viisimakupalaa sitten. Hänen äitinsä jaksoi muistuttaa, ettei kukaan haluaisi lihavaa morsianta. Lisäksi makupalat olivat oiva syy pysyä hiljaisena ja katsoa osaisiko Peacock ollenkaan keskustella. Tosin Morgana vilkaisi miehen huulia ja ei voinut olla ajattelematta hiprakaisella päällään, että hän voisi kyllä tyytyä muuhunkin huulilla tehtävään toimintoon. Ajatuksestaan yllättyneenä noita lipaisi omia huuliaan, jotka oli maalattu suurella huolella ja hartaudella punalla, joka ei jäisi kiinni mihinkään muuhun kuin huuliin ja poistolappuun.

Hivenen omia ajatuksiaan vieroksuen Morgana käänsi katseensa muualle. Hän oli menettänyt sulhasensa ja ajatteli toisen miehen kanssa suutelemista! Hänen sietäisi hävetä, mutta toisaalta, hän oli ollut vain morsian. Hänen kuuluikin tointua menetyksestä eikä heittäytyä surevaksi leskeksi. Ehkä hän voisi hieman fantasioida Matthewsta, tuskin nuorukainen osaisi oikeaa liikettä tehdä, kun puhuminenkin taisi tuottaa ongelmia.

Matthew keskittyi tutkailemaan erilaisia herkkuja pöydällä, kun Morgana ei enää jatkanut keskustelua. Hetken hiljaisuuden jälkeen Matthew tajusi, että kaksikko oli ollut hiljaa jo niin kauan, että jos hän olisi ollut vanhempiensa seurassa, valitusta olisi odotettavissa viimeistään tilanteen jälkeen. Matthew täytti jälleen viinilasinsa ja hörppäsi siitä. Tartuttuaan pieneen suolakeksiin jonka päälle oli laitettu jotain juustoa, Matthew nojasi taas sohvan pehmoiseen selkänojaan. Morgana oli hiljentynyt ja Matthew mietti kuumeisesti sopivaa puheenaihetta. Häntä alkoi jo hieman kaduttaa se, että hän oli lähtenyt täysin vieraan ihmisen kanssa pois muiden ihmisten seurasta. Matthew ei muutenkaan ollut kovin puhelias, mutta vieraan ihmisen seurassa hän oli vielä hiljaisempi.

Matthew vilkaisi Morganaa, joka oli juuri kääntänyt katseensa pois. Kostutettuaan suutaan jälleen viinillä, Matthew yskäisi lyhyesti. "Olen vähän huono keskustelija", hän sanoi pyöritellen viiniä lasissaan. "Kerro jotain itsestäsi", Matthew sanoi yrittäen löytää kasvoilleen jonkinlaisen hymyn. Eihän hän tiennyt Morganasta oikeastaan muuta kuin nimen, ja Morgana vaikutti heistä kahdesta kuitenkin puheliaammalta. Lisäksi, Morganan ääni oli yhtä viehättävä kuin naisen ulkonäkökin, joten Matthew kuuntelisi sitä mielellään. Matthew kääntyi sohvalla niin, että hän pystyi helposti katsomaan Morganaa ja tämän punaisiksi maalattuja huulia ja moitteettomasti laitettuja mustia hiuksia.

Vhdoin nuorukaisen ääni halkaisi ilmaa ja Morgana käänsi katseensa mieheen. "Niin, huomasin", hän totesi suorasukkaisesti. Mitä sitä nyt valehtelemaan? Jos mies tietäisi vikansa, hän voisi kehittyä. Joten, mitään vahinkoa tuskin oli tapahtunut. Toinen kuitenkin esitti hyvin keskusteluaiheen sinällään, että lähes kaikki pitivät itsestään puhumisesta. "Minusta?" Morgana naurahti lähes kuivasti. Hän kostutti huuliaan uudelleen ja kertoi sitten mitä nyt keksi: "Rakastan koiria ja hevosia. Omistan tällä hetkellä yhden mäyräkoiran sekä hevosen. Minä olen myös hyvä ruuanlaittaja, rakastan kakkujen tekemistä ja riistaruuan laittoa", Morgana kertoi hyvin vähän itsestään aluksi. "Pidätkö sinä koirista? Vaikutat ainakin tyypiltä, joka osaisi arvostaa ihmisen parasta ystävää. Minun Chokoni on varmaan ainoa olento, johon luotan lähes yhtäpaljon kuin itseeni. Aina kun tulen kotiin se on ensimäisenä minua vastassa ja joka kerta yhtä riemuissaan kun huomion sitä. Toisaalta se osaa olla oikea draamakuningatar. Kerran astuin vahingossa sen hännälle ja sain lepytellä hänen-korkeuttaan nameilla päivän ennen kuin hän tuli lähellekkään. Minä pidän mäyräkoirista, niissä on luonnetta ja sisua", Morgana selitteli ja kostutti huuliaan viinissä.

"Kun olin lapsi, minä aina haaveilin, että kun pääsen naimisiin annan jokaiselle lapselle oman koiran. Minä sain Chokon kun olin yhdeksän, joten se on jo vanhus. Minua harmitti aina kun se ei voinut tulla tylypahkaan", Morgana kertoi ja siirsi omat jalkansa sohvalle potkaistuaan kengät kauemas. Hän nökötti nyt hyvin lähellä Matthewta. "Kuka onkaan Matthew Peacock? Koulussa sinun supatettiin olevan hyvä suutelija, minä muistan sen juorun kulkeneen kun liikuit sen yhden luihustytön kanssa... Matildako hänen nimensä oli?", Morgana kiusasi miestä ihan tahallaan ja hymyili sanojensa päätteeksi leveästi. Mitäs oli pitänyt heidän välillään vaivaannuttavaa hiljaisuutta antaen Morganalle aikaa miettiä.

Matthew nyökkäili Morganan vastaukselle. Matthew ei ollut osannut ajatella Morganaa koiraihmisenä ja yllättyi vähän kun tämä kertoi pitävänsä koirista. Kun Morgana oli saanut kerrottua omasta koirastaan, joka ensivaikutelman perusteella vaikutti aika samanlaiselta kuin Morgana, Matthew naurahti ja vastasi kysymykseen: "Kyllä minä pidän koirista. Tällä hetkellä minulla ei kyllä ole koiraa", Matthew vastasi, tyypilliseen tapaansa melko tiivistetysti, ja tyhjensi lasinsa jälleen. Hän oli lapsena saanut vinguttua vanhemmiltaan koiranpennun ja saanutkin sellaisen. Siitä oli jo muutama vuosi, kun Matthew'n alaskanmalamuutti Tom oli kuollut. Matthew oli ollut pitkään alamaissa sen vuoksi, sillä Tom oli ollut hänelle hyvä ystävä. Parempi kuin moni tylypahkalainen.

Morgana jatkoi vielä koirastaan juttelemista ja hämmentyi hetkeksi kun Morgana puhui naimisiin pääsemisestä ja lapsista. Matthew vain nyökkäili, kunnes Morgana hiljeni hetkeksi. Matthew kaatoi itselleen vielä yhden lasin viiniä, samalla ajatellen, että hänen olisi ehkä parempi hillitä juomistaan, sillä alkoholi alkoi pikkuhiljaa jo nousta päähän. Morgana oli alkanut taas puhua ja Matthew jo mietti, että mitä hän Morganalle itsestään kertoisi, kunnes meinasi purskauttaa viinin suustaan pitkin lattiaa. Hän sai refleksin kuitenkin onneksi estettyä ja vain yskäisi muutaman kerran. Matthew ei pitänyt siitä, että hänestä oltiin supateltu yhtään mitään selkänsä takana, vaikka tällä kertaa aihe ei ollutkaan niin kovin negatiivinen. Matthew selvitti kurkkuaan ennen kuin vastasi yhtään mitään. "Joo, Mathilde", Matthew sanoi. Mathilde oli ollut raivostuttava tyyppi, mutta teininä se, että oli tyttöystävä, oli niin hieno juttu, että Matthew oli kestänyt tyttöä yllättävänkin pitkään. "Ja ei kai sen juorun todenmukaisuutta tiedä ellei kokeile", Matthew jatkoi, tajuamatta edes kunnolla mitä oli juuri sanonut. Viini oli pehmentänyt hänen päätään jo sen verran, että hän päästi suustaan kaikenlaista, mitä hän ei olisi ikinä sanonut, jos olisi ollut selvinpäin tai muiden ihmisten ympäröimänä. Matthew käänsi katseensa viinilasistaan Morganaan, joka oli jossain kohtaa Matthew'n huomaamatta siirtynyt sohvalla paljon lähemmäs Matthew'tä.

Matthewn pisteet nousivat silmissä kun tämä kertoi pitävänsä koirista. Suurin osa taikaväestöstä tuntui pitävän kissoista, mutta Morganan rakkaus koiriin oli palavampi, vaikka kissojakin oli ollut. Mielenkiintoisempi aihe kuitenkin nousi pöydälle - kiitos Morganan humalan. Lisäksi Matthewn hyvä pokka meinasi pettää ja tuo väätyi köhimään viinejään kurkustaan alas. Morgana tunsi suurta ylpeyttä itseään kohtaan. Hän oli saanut miehen yllätetyksi! Tuskin toista yllätettiin turhan usein. Mies vaikutti aika... tylsältä suoraan sanoen. Tuo oli komea, mutta jotenkin... Morgana olisi mieluusti nähnyt vähän sponttaaniutta. Tosin sitä hän saikin!

Nuoren naisen kulmat kohosivat huomattavasti, kun Matthew käytännössä kehoitti häntä kokeilemaan oliko juoruissa perää. Morganan pää kallistui ja hänen ilmeensä muuttui kummallisesti. Sillä hetkellä Morgana näytti kissalta, joka mittaili pilailtiinko sen kustannuksella. "Jos et ole teini nuolennasta parantunut saatan jättää väliin", neiti totesikin ja virnisti valkeat hampaat vilkahtaen. "Lisäksi Mathilde oli tunnettu liioittelustaan..." Morgana sanoi ja nojautui lähemmäs Matthewta. Mies taatusti haistoi hänen pehmeän kukka parfyyminsa. Noita ei kuitenkaan koskenut toiseen, vaikka väliä oli vain muutamia millejä. "Lisäksi hieno nainen ei ikinä, suutele miestä ensimäisenä. Sehän olisi... epäsopivaa", Morgana puhui pehmeän kehräävällä äänellä. Hänen muuten jo hyvin silkkinen äänensä muuttui vielä hunajaisemmaksi. Silmät katsoivat Matthewta silmäripsien lomasta kuin sanoen: "uskallatko?" Ehkä juuri tätä Morgana oli tarvinnut tointuakseen. Kunnon kiellettyä hedelmää - joka juhlakaavussaan oli suunnattoman komean näköinen. Morgana laski huolella hoidetun kätensä Matthewn rinnalle, niin pehmeästi, että se varmaankin hädin tuskin tuntuisi ja hymyili hymyä, jolle kukaan ei vielä ollut osannut sanoa ei.

Matthew oli monta kertaa saanut varoituksia viinin petollisuudesta vanhemmiltaan, mutta ei hän sitä ollut osannut ajatella siellä tornissa Morganan kanssa kaksin. Kun alkuun viini ei tuntunut vaikuttavan mitenkään, oli helppo kaataa vielä yksi lasillinen, kunnes äkkiä jokaisen lasin vaikutus tuntuikin tulevan samalla kertaa. Morgana ilmoitti olevansa epäileväinen ja vaikka Matthew oli samaa mieltä siitä, että Mathilde oli ollut liioittelija, hymähti hän silti Morganalle yrittäen välittää hymähdyksellään jonkinlaista leikkimielistä loukkaantumista.

Morgana nojautui lähemmäs Matthew'tä ja miehen katse jättäytyi kulkemaan Morganan silmien ja huulien väliä. Matthew ei välttämättä pitänyt Morganaa kovin miellyttävänä ihmisenä luonteeltaan, tämä muistutti liikaa Matthew'n omaa äitiä silloin kun tämä esiintyi vierailleen, mutta Matthew ei voinut kieltää sitä, etteikö Morgana olisi ulkoapäin hyvin viehättävä. Ja viini oli aiheuttanut sen, että Matthew'n oli hyvin helppo unohtaa ensivaikutelma Morganasta. Morgana kertoi, että hieno nainen ei koskaan suudellut ensin, ja Matthew kohotti kulmakarvojaan. Ilmeisesti hän ei ollut koskaan tavannut yhtään hienoa naista, koska tällainen sääntö oli uusi hänelle. Morganan katse ei jättänyt Matthew'lle valinnanvaraa, vaan heti kun hän tunsi Morganan käden rinnallaan, Matthew nosti toisen kätensä Morganan niskan taakse, välittämättä hiukkaakaan naisen hiuksista jotka saattaisivat sotkeentua. Hän kumartui Morganaa kohti ja sulki silmänsä vasta painaessaan omat huulensa Morganan huulia vasten. Vetäytyessään hetken kuluttua kauemmas Morganasta, Matthew'n kasvoille levisi ilme, joka oli samalla sekoitus hymyä, virnistystä ja hämmennystä omaa käytöstään kohtaan.

Matthewn hymähdys sai osakseen vain kulmien kohotuksen. Morgana ei uskonut toisen egon kärsivän hirveästi kyseisestä kommentista. Tosin kun Morgana oli lähempänä Matthewta tuon katse sai noidan hymyn levenemään. Kyllä hän huomasi mihin nuorukaisen katse liikkui ja hän oli jopa yllättynyt ettei se mennyt alemmas. Loppujen lopuksi kaula-aukko ei ollut liian peittävääkään sorttia.

Kun kosketusraja rikkoontui Morganan toimesta, Matthew seurasi perässä kuin kiltti pässi. Säännössä olikin enemmän toteamus, hienojen naisten ei tarvitse suudella, sillä he saavat miehet tekemään sen puolestaan. Lämmin käsi tuntui mukavalta niskassa ja Morganan kampaus ei juuri purkautuisi nutturaltaan. Sen sijaan Morganan pieni käsi painui tiiviimmin velhon rinnalle ja kun heidän huulensa kohtasivat noidan silmät sulkeutuivat. Hän ei halunnut tuijottaa toista sentään!

Suudelma ei kestänyt kauaa, mutta sai kyllä janoamaan lisää. Morgana nojautui hieman kauemas ja katsoi Matthewta. Hänen kasvoilleen levisi hymy. "Älä näytä noin järkyttyneeltä", hän sanoi. "Minusta tuntuu, että ensimäiseksi tuo oli oikein hyvä", noita kiusasi ja paransi hieman asentoaan. Hän voisi hyvinkin viettää iltansa vain muhien Matthew Peacockin kanssa. Oikeastaan, se kuulosti juhlalta johon hän voisi tulla uudestaan! Mies oli ehkä hiljainen, mutta kyllä hän jotain huulillaan osasi sentään tehdä. Se oli todella positiivinen huomio. "Ethän sinä muuten tapaile ketään, koska siinä tapauksessa minä vedän nuo loput shampanjat naamallesi ja marssin ulos. Jos et ole, haluatko harrastaa jotain muuta kuin puhumista?" Morgana kysyi suorasukkaisesti. Hän ei ainakaan pistäisi pahakseen.

Morganan kasvoille levisi hymy kun tämä nojautui kauemmas Matthew'stä, minkä mies otti kohteliasuutena. Morganan kehotuksesta Matthew yritti päästä hymyä häiritsevästä hämmennyksestä eroon, mutta se ei ihan täysin onnistunut. Lähes vieraiden naisten suuteleminen lapsuudenkodissaan vanhempiensa järjestämissä juhlissa kun ei ollut sellaista, mitä Matthew normaalisti tekisi.

Matthew ei irrottanut otettaan Morganan niskasta vaikka nainen olikin vetäytynyt hieman kauemmas. Matthew'n ilme oli varmasti yllättänyt kun Morgana ensin kyseli tapailiko hän jotain ja sen jälkeen alkoi ehdottelemaan. Matthew yskäisi hiljaa ennen kuin vastasi Morganalle. "Mitä sinä minusta oikein kuvittelet?" hän kysyi, jättäen oikeastaan täysin vastaamatta kysymykseen. Eihän hän ketään tapaillut ja jos olisi tapaillut, niin hänen tuskin olisi tarvinnut olla näissä juhlissa ollenkaan. Eikä hän ainakaan olisi päätynyt Morganan kanssa kaksin ja näin läheisiin tunnelmiin. Morganan toiseen, huomattavasti suorasukaisempaan kysymykseen, Matthew ei vastannut kuin hymyilemällä tavalla, joka oli melko harvinaista hänen kasvoillaan. Luultavasti sekin hymy olisi jäänyt näkemättä, jos veressä olisi ollut hieman pienempi määrä alkoholia. Koska Matthew ei ollut erityisen puhelias eikä kovin hyvä puhumaan muutenkaan, hän vastasi hymyn lisäksi vain teoilla. Hän siirsi toisen kätensä Morganan vyötärölle ja nojautui taaksepäin vetäen Morganan mukanaan. Matthew'n jalat olivat jääneet epämääräisesti puolittain sohvalle ja puolittain ilmaan, mutta hän ei oikeastaan edes huomannut sitä. Kun Matthew'n selkä kohtasi pehmeän sohvatyynyn, hän laski kätensä vyötäröltä Morganan lanteille. Matthew olisi halunnut sanoa jotain, muttei taaskaan löytänyt sanoja. Niinpä hän tyytyi vain katsomaan Morganan kissamaisia silmiä, kunnes sulki omat silmänsä ja suuteli Morganaa jälleen, mikä oli monella tapaa paljon parempi kuin puhuminen.

"Hmm... Minä kuvittelen monia asioita", Morgana vastasi virnistellen. Ilmeisesti ketään tärkeää ei ollut miehen elämässä, joten he voisivat aivan hyvin hyödyntää tämän salahuoneen olot. Kaikki ajatukset haihtuivat kuitenkin velhon hymyn myötä. Morgana seurasi kiltisti mukana Matthewn päälle ja ei välittänyt jos hänen mekkonsa jokin osa painoi hetken epämieluisasti, sillä sitä tuskin kestäisi kauaa. Morgana tyytyi ihailemaan käsillään nuorukaisen leveitä harteita ja suudelman aikana kasvoja.

Kaksikko makasi lopulta hengästyneinä ja nihkeinä sohvan viereisellä paksulla matolla. Sohva oli käynyt turhan ahtaaksi tai sitten he olivat vahingossa humpsahtaneet siltä - Morgana ei ollut aivan varma. Se oli häirinnyt heitä ehkä pienen hetken tai ei laisinkaan. Hän kuitenkin makasi alastomana Matthewn vieressä ja katseli kattoon. Maton karvat kutittivat hieman, muttei se häirinnyt. Hän ei olisi halunnut nousta siitä ikinä. Mies oli kyllä pistänyt hänen maailmansa sekaisin. Tyytyväinen hymy kareilikin noidan kasvoilla kun hän käänsi katseensa Matthewhin venytellessään kissaimaisen raukeasti. "Nää oli yllättävän hyvät juhlat", noita vain totesi lopulta noustessaan istumaan saaden mustat hiukset hivelemään selkäänsä. Nuttura oli auenut jossain vaiheessa päästäen Morganan hiukset vapaiksi. Hän huomasi vahingossa raapaisseensa ainakin Matthewn rintaan punaiset naarmut. Neiti kumartui painamaan suukon siihen ja siveli nuoren miehen rintaa kevyesti sormillaan. Hänestä Matthew oli todella hyvän näköinen puvun kanssa ja ilman.

Vilkaistessaan seinälle hän huomasi mitä kello oli. "Voi..." noita mutisi ja alkoi etsimään vaatteitaan. Kello oli sen verran, että hänen äitinsä varmaan alkaisi pian tehdä lähtöä. Morgana löysi sukkansa pienen matkan päästä ja samoin sukkanauhavyön. Alushousut olivat päätyneet sohvan viereiselle pöydälle. Morgana löysi lopulta kaikki alusvaatteensa. Hän pujottautui mekkoonsa ja kiristi sen nyörit sauvan heilautuksella. Hän siisti hiuksensa samalla tavalla ja näytti lähes siltä kuin ei olisi tehnyt mitään kiellettyä. "Miltä minä näytän?" Morgana kysyi ja pyörähti ympäri. Peilejä kun ei ollut hänen tuli luottaa Matthewn sanaan, sillä jos he jäisivät kiinni siitä huudosta ei loppua tulisi.