Busy making money

((Morgana tänne!))

12.3.1992, torstai

Matthew asteli leveällä ja valoisalla käytävällä. Hänen selkänsä oli suora ja leukansa ylhäällä, kasvoilla oli vakava ja auktoriteettia uhkuva ilme. Muutama velho ja noita ohitti hänet, tervehtien. "Päivää, herra Peacock" oli tavallisin tervehdys, johon Matthew vastasi nyökkäämällä lyhyesti. Hän ei totta puhuakseen edes muistanut kaikkien työntekijöidensä nimiä, vaikka hänen varmaankin olisi pitänyt. Hänen assistenttinsa piti yleensä huolen siitä, että Matthew tiesi aina, kenen kanssa oli tekemisissä. Lisäksi yrityksen johtajana oli helppoa olla, kun hän saattoi puhutella jokaista millä nimellä tahansa, jos ei juuri sattunut muistamaan oikeaa nimeä, nimittäin kukaan ei yleensä uskaltanut korjata häntä. Päästessään oman huoneensa eteen, Matthew nyökkäsi assistentilleen, joka näytti pohtivan kalenterin parissa, ja astui huoneeseensa. Huone oli tilava, yksinkertaisesti mutta tyylikkäästi sisustettu ja siellä oli suuret ikkunat. Ikkunoista näkyi upea näkymä koko Lontoon yli. Matthew'n sukulaiset, Peacock Enterprises -yrityksen aikaisemmat johtajat, olivat valinneet rakennuksen, jota parempaa Matthew ei olisi voinut kuvitella. Sen lisäksi, että rakennus oli keskellä kauneimpia Lontoon alueita ja näkymät olivat korkeasta rakennuksesta upeat, koko rakennus oli suojattu jästeiltä. He kyllä näkivät upean rakennuksen, mutta yhdenkään jästin ei koskaan tulisi mieleenkään astua siihen. Rakennuksen alemmissa kerroksissa oli muita velhoyrityksiä, mutta ylimmät kerrokset oli varattu kokonaan Matthew'lle ja tämän työntekijöille.

Matthew oli sulkenut oven perässään ja istahti mustalle nahkasohvalle hetkeksi. Viimeiset viikot hän oli ollut todella kiireinen ja nytkin häntä odotti ainakin kolmen erilaisen sopimuksen käsittely. Illat olivat venyneet pitkiksi, kun Matthew oli kirjoittanut kirjeitä ulkomaille ja yrittänyt sopia erilaisista yksityiskohdista. Morgana oli vaikuttanut hieman harmistuneelta, kun Matthew oli jo monena iltana tullut kotiin myöhään illalla ja yksin syödyn illallisen jälkeen kaatunut sänkyyn, lähtien aamulla aikaisin takaisin töihin. Toisaalta, Morgana kyllä tiesi sen, että Matthew'n työt veivät aikaa, ja toisinaan oli kiireisempiä jaksoja. Matthew huokaisi ja nousi sohvalta suunnaten kohti työpöytäänsä. Pöytä oli suuri ja tällä hetkellä täynnä tavaraa. Matthew piti pöydän yleensä siistinä, mutta kiireisinä aikoina tavaroita kerääntyi helposti. Matthew kaatoi itselleen kannusta lasillisen vettä ja alkoi tihrustaa epäselvällä käsialalla kirjoitettua kirjettä intialaiselta mieheltä, jonka kanssa Matthew oli neuvotellut jo pitkään, koska miehellä oli laaja kokoelma kaikenlaisia esineitä, joille olisi Britanniassa kysyntää. Mies oli aluksi ollut valmis myymään, mutta hänen mielipiteensä oli vaihdellut jo moneen kertaan. Matthew huokaili lukiessaan kirjettä ja naputti sormellaan pöytäänsä. Tästäkin päivästä olisi luultavasti tulossa pitkä, eikä vielä oltu kuin iltapäivässä.

Morgana ei ollut nähnyt Matthewta kunnolla useaan päivään. Hän ymmärsi pitkälle yrityksen tärkeyden, mutta nyt hän halusi saada aviomiehensä huomion itselleen edes lounaan ajaksi. Morgana oli valmistanut kotona alusta lähtien itse maittavan lounaan, joka koostui kanasalaatista, kakusta ja mansikoista. Kaikki oli pakattu siististi koriin, jota Morgana kantoi käsivarrellaan noustessaan Matthewn työhuoneen kerrokseen. Morgana oli kääntänyt jo aulassa päitä ja saanut kohteliaita toivotuksia. Morgana kävi yleensä toimistossa kerran kuukaudessa kuulemassa yrityksen tilanteesta ja sitten lukemattomia kertoja tuomassa Matthewn unohtamia tavaroita tai muuten vain hieman häiriköimässä.

Morgana katsahti itseään kiiltävästä lasipinnasta ja oli tyytyväinen näkyyn. Hänen silmänsä olivat tyypillisen kissamaisesti rajatut, huulet punatut, tuoden vaalean ihon loistavasti esiin. Noidan päällä oli todella istuva kynähame, silkkinen vihreä kauluspaidantyyppinen paita sekä kalliit timanttikorvakorut, jotka Matthew oli antanut hänelle hiljattain. Naisen hiukset oli aseteltu tyylikkäälle kampaukselle ja kaiken koristi vielä vihreä hattu ja musta verkko, joka laskeutui mystisesti noidan silmien eteen. Morganan takki oli jo otettu huostaan. Nainen saattoi siis kävellä piikkikorkokengissään Matthewn oven luokse. "Tyhjennä hänen kalenterinsa seuraavaksi pariksi tunniksi", Morgana käski sihteeriä, joka koetti sanoa jotain, mutta vaikeni vuosien kokemuksen myötä.

"Kopkop", Morgana sanoi astuessaan huoneeseen. Hän oli varmistanut, ettei Matthewlta ollut asiakkaita tai liikekumppaneita seurassaan. "Sinua ei ole näkynyt kotona, joten minä päätin tulla tänne", Morgana totesi sulkiessaan oven. Hän katseli arvioiden ympärilleen ja huoneesta huomasi, että Matthew oli ollut siellä enemmän kuin normaalisti. "Toin kanasalaattia, sitä mistä sinä pidät, kakkua sekä mansikoita. Ensimäisiä kasvihuoneestamme", noita sanoi ja laski korin suoraan intialaisten kirjeiden päälle. "Minä puhdistin meille aikaa aikataulustasi muutaman tunnin", noita totesi hymyillen ja kurkotti lempeästi sipaisemaan yhden hiustupsun, joka ei halunnut olla kuten muut, paikalleen. "Minun on ollut ikävä", nainen totesi hiljaa.

Matthew haroi hiuksiaan ja huokaisi. Matthew'n työhön kuului yleensä juuri näiden vaikeiden asiakkaiden kanssa neuvottelu, monen muun tehtävän lisäksi. Matthew luotti vain muutamaan työntekijäänsä niin paljon, että antoi heidän hoitaa vaativien asiakkaiden kanssa neuvottelua, olihan kyseessä aina firman ja samalla koko suvun maine. Matthew'n onneksi suurin osa asiakkaista oli ongelmattomia tapauksia ja Matthew pystyi keskittymään muihin töihinsä. Hän hörppäsi vesilasistaan ja jatkoi kirjeen lukemista ja sen vertailua edelliseen kirjeeseen. Olisi melkein helpointa lähettää joku neuvottelemaan miehen kanssa kasvotusten Intiaan. Juuri kun Matthew oli miettimässä, kenet voisi lähettää Intian matkalle tai olisiko ulkomailla joku, joka voisi nopeasti käväistä Intiassa, hän kuuli askeleet ovensa ulkopuolella ja kuuli oven avautuvan. Yleensä kukaan ei tullut hänen huoneeseensa koputtamatta tai ilman sovittua tapaamista, joten Matthew nosti katseensa ylös papereista, kasvoillaan hieman ärtynyt ilme. Hän ei pitänyt siitä, että häntä häirittiin kesken töiden, varsinkaan ilman kunnollista koputusta ja anteeksipyyntöä. Kuullessaa kuitenkin koputusta vastaavat sanat äänellä, jonka hän tunsi hyvin, Matthew kasvoille palasi neutraali ilme, joka tosin kieli pienestä stressistä ja kiireisyydestä.

Matthew laski sulkakynän kädestään ja nojasi taaksepäin venytellen selkäänsä. Työpöydän äärellä istuminen oli pidemmän päälle puuduttavaa. Matthew katseli Morganaa, joka oli tänään pukeutunut vihreään ja kantoi käsivarrellaan koria. Matthew kohautti olkiaan Morganan toteamukselle siitä ettei häntä ollut näkynyt kotona. "Tiedäthän millaista tämä on, välillä on kiireistä", Matthew sanoi hieman pahoittelevaan sävyyn, vaikka Morganan äänessä ei kovin suurta syyttävää sävyä ollutkaan. Morgana kertoi korin sisällöstä ja Matthew'n stressaantuneille kasvoille levisi pieni tyytyväinen hymy. Lähiaikoina hän ei ollut töissä ehtinyt syömään kunnolla, vaan hän oli joko napannut jotain pientä mukaan kotoa tai käskenyt assistenttinsa käydä ostamassa sämpylän. Siitä oli jo hetki aikaa, kun Matthew oli viimeksi syönyt kunnollisen lounaan. Kotona odottava illallinen yleensä korvasi puutteellisen lounaan hyvin, vaikka Matthew olikin lähiaikoina saapunut kotiin niin myöhään, että illallinen oli jo syöty ja Matthew sai lämmittää oman annoksensa ja syödä yksin. "Ei minulla mitään tärkeää olisikaan ollut..." Matthew sanoi puoliääneen Morganan ilmoitettua, että kalenteri oli tyhjä seuraavan parin tunnin ajan. Matthew'lla oli myöhemmin tapaaminen yhden asiakkaan kanssa, mutta siihen oli vielä hyvin se pari tuntia aikaa, eikä Matthew'llä ollut juuri nyt muuta kuin paperitöitä setvittävänä. Morgana kohensi Matthew'n hiuksia, joista osa oli ilmeisesti pois paikoiltaan äskeisen hiusten haromisen jäljiltä. "Olisin minäkin mieluummin kotona", Matthew totesi Morganalle. Hän toki piti työstään ja sen tuomasta vastuuntunteesta, mutta kaipasi myös vapaa-aikaa. Työpäivän kiireet oli helppo unohtaa hyvän kirjan parissa takkatulen äärellä, teemuki tai viskilasi käden ulottuvilla. Matthew siirsi muutaman pergamentin palan sivummalle pöydältään ja käänsi katseensa takaisin Morganaan. "Eiköhän tämä ala pian jo rauhoittua. Olen palkannut muutaman kiireapulaisenkin, kun Thomas on katsomassa Ranskan toimiston asioiden perään", Matthew totesi. Hän ei yleensä selittänyt työasioistaan paljoakaan Morganalle, ellei tämä erityisesti kysynyt. Morgana kuitenkin tunsi Thomasin hyvin, olihan mies yksi vanhimmista ja luotettavimmista työntekijöistä Matthew'n yrityksessä. Peacock Enterprises oli Matthew'n isoisän ja isän aikana levittäytynyt myös ulkomaille, hyvin pienimuotoisesti, mutta esimerksiksi Englannin kanaalin toisella puolella Ranskassa oli erillinen toimipaikka, jotta asiakkaiden kanssa neuvottelu olisi helpompaa. Matthew joutui melko usein käymään juuri Ranskassa työmatkoilla.

Hetken nojailtuaan pehmeään selkänojaansa, Matthew nousi ylös ja tarttui pöydälle laskettuun koriin sekä laski kätensä Morganan lanteille, johdattaen vaimonsa sohvalle. Hän laski korin lasiselle sohvapöydälle ja potkaisi kengät jalastaan istahtaessaan mustalle sohvalle. "Joko nyt tosiaan on kypsiä mansikoita?" Matthew kysäisi samalla kun riisui mustan pukunsa takin heittäen sen sohvan selkänojalle ja löysäsi kravattiaan kaulassaan. Matthew oli jästinvastaisuudestaan huolimatta yllättävän sinut jästipukeutumisen suhteen, ainakin mitä tuli miestin pukuihin. Ne tuntuivat huomattavasti helpommilta toisinaan, verrattuna kaapuihin.

Huomatessaan Matthewn ilmeen Morgana veti kasvoilleen hurmaavimman hymynsä, jotta toinen ei voisi edes mököttää hänelle. Morgana käveli keinuvaan tyyliinsä Matthewn työpöydän luokse. "Kyllä minä sen tiedän, mutta kai sitä vaimo saa välillä varastaa huomion itselleen", noita naurahti selittäen sitten namien sisällön. Hän kyllä tiesi, miten saada Matthew paremmalle tuulelle. Olihan hänen velvollisuutensa pitää miehestä hyvää huolta niin, että tuo halusi tulla kotiinkin illan päätteeksi. Morgana ymmärsi hyvin Matthewn kiireet, mutta saihan hän olla vähän mustasukkainen komeasta aviomiehestään. "Minä tiedän sen rakas", vaimo totesi lempeästi hymyillen Matthewn kertoessa missä tuo mieluiten oleskelisi.

Matthew kertoi uusista palkkauksista ja Thomasin oleskelusta ranskassa. "Oi.. Hän on varmasti nauttinut olostaan. Käsittääkseni hänellä on erityinen heikkous hyvään viiniin ja kauniisiin naisiin. Minun ymmärtääkseni ranskassa on molempia", noita totesi silmät ilkikurisesti tuikkien. Hän tunsi Thomasin hyvin ja kutsui miehen usein illalliselle. Hän arvosti Matthewn tavoin paljon hyviä työntekijöitä, sillä se tarkoitti, että Matthew olisi enemmän kotona! Ranska oli Morganallekin mieluinen maa ja hän usein suostutteli itsensäkin Matthewn matkaan huomaamatta... Lastenhoitaja ja Char kyllä saivat omat huoneensa.

Katsellessaan Matthewn kasvoja Morgana lupasi mielessään, että hän kävisi etsimässä miehelle jonkun uuden levyn tai kirjan tai laatuviskiä. Matthew ansaitsisi hemmottelua. Morgana kuitenkin tekisi sen heidän ruokailunsa jälkeen. Hän antoi aviomiehensä johdattaa itsensä sohville ja noita istuutui aivan aviomiehensä vierelle. Hänellä oli ollut hirmukova ikävä! Velho oli varmaan tuntenut sen kun tuo oli möyrinyt sänkyyn hävettävän myöhään, Morgana oli ollut välittömästi kiehnäämässä kainaloon. "Kyllä, minä hieman vauhditin niiden kasvua, mutta halusin tuoda tänne jotain omasta maastakin. Kyllähän sinä tiedät, että minä saan mitä vain kasvamaan", Morgana jutteli nostellessaan korista posliini lautaset, aterimet, lasit, pullon hyvää viiniä sekä ruuat. Kaikki oli aseteltu luonnollisesti kauniisiin tarjoiluastioihin ja houkuttelevasti. Morgana ei voinut sietää jästien tapaa pakata piknik korinsa. Sivusilmällä vaimo katseli Matthewn vapaammalle laskeutumista. "Mhh... Tuo ele saa vain yhä kylmät väreet juoksemaan minun selkääni pitkin", Morgana totesi hymyillen maireasti. Siinä solmion löysäämisessä oli vain jotain... äärettömän seksikästä. Lisäksi Morgana rakasti Matthewn pukuja. "Ole hyvä", noita sanoi ojentaessaan täytetyn lautasen miehelleen. "Tonttu ei koskenut mihinkään, vaan kaikki on ihanan vaimosi rakkaudella tekemää", noita totesi ja suukotti Matthewta nopeasti.

Matthew naurahti lyhyesti kun Morgana mainitsi Thomasin mieltymyksen viiniin ja kauniisiin naisiin. Morgana oli jälleen enemmän kuin oikeassa, ja Thomas oli tosiaan ottanut uutiset ulkomaanmatkasta erittäin hyvin. Innostuksen takana oli tosiaan luultavasti juuri Morganan mainitsemat syyt. Matthew lähti yleensä itsekin melko mielellään ulkomaille työn vuoksi, ja toisinaan hän sai jopa perheensä seuraksi. Tavallisesti Matthew yritti pitää matkansa mahdollisimman nopeina, koska ei halunnut jättää Lontoon toimistoa pitkäksi aikaa vahtimatta, mutta silloin tällöin työmatka venyi lomamatkaksi kun Morgana tuli mukaan.

Matthew nyökkäili Morganan vastaukselle mansikoista. Tottakai hän tiesi, että Morgana oli vauhdittanut niiden kasvua taikakeinoin, eihän mikään muuten tähän aikaan vielä kasvaisi. Matthew ei kuitenkaan ollut odottanut omista kasvihuoneista satoa ihan vielä. Matthew seurasi Morganan puuhia tämän tyhjentäessä koria, samalla kun itse vaihtoi vapaalle. Matthew näytti harvoin työaikana yhtään vähempää kuin huolitellulta, joten jo se, että hän riisui puvuntakkinsa, oli melko harvinaista, ellei hän ollut myöhään illalla töissä ja tiesi olevansa yksin tai vain muutaman muun työntekijän kanssa. Solmion löystyessä kaulan ympäriltä Morgana kommentoi elettä ja Matthew ei voinut olla virnistämättä hieman poikamaisesti.
"Kiitos", Matthew sanoi, ottaen vastaan sekä lautasen että suukon. Aikailematta sen enempää, Matthew tarttui haarukkaan ja alkoi syödä. Kunnollinen lounas oli tosiaan hyvää vaihtelua, varsinkin kun sen oli Morganan kokkaamaa. "Todella herkullista", Matthew totesi nielaistuaan ensimmäisen haarukallisen kanasalaattia. Morgana tiesi hyvin, mistä Matthew piti, eikä Matthew ollut ollenkaan yllättynyt siitä, että ruoka oli herkullista. Matthew venytteli niskaansa samalla kun kasasi lisää ruokaa haarukkaansa. Hiljainen puheensorina oven toiselta puolelta kieli siitä, että jollakulla olisi varmaankin ollut asiaa Matthew'lle. Hiljentääkseen tuon muistutuksen siitä, että oli olemassa muutakin kuin ruokalautanen ja Morgana, Matthew kaivoi taikasauvan taskustaan ja osoitti sillä radiota huoneen nurkassa. Radio naksahti päälle ja matalaäänisen noidan ja pianon äänet peittivät Matthew'n toimiston ulkopuolelta kantautuvat äänet. Matthew keskittyi lähinnä ruokaansa, vilkaisten välillä joko Morganaa tai ulos ikkunasta.

Aviomiehen poikamainen virnistys sai Morganan posket punehtumaan ja noita käänsi katseensa ladottaviin ruokiin. Hän annosteli itselleen vähemmän ruokaa ja alkoi syömään. Hän ei ollut kovinkaan nälkäinen, joten se myös näkyi annoksessa. Morgana vahti haukantavoin omia annoksiaan, sillä hän halusi mahtua samoihin mekkoihin yhä.
"Mukavaa, että pidät", Morgana sanoi hymyillen Matthewn kehuihin ja antoi miehensä rauhassa syödä. Tuo venytteli päätään ja Morgana päätti antaa miehelleen niskahieronnan syötyään.

Joku koetti selvästi uhmata Morganan määräystä, mutta ovi ei avautunut ja Matthew naksautti radion päälle. Morgana hymyili sille leveästi ja nappasi suuhunsa viimeiset suupalat. Hän muisti ajan, kun Matthewn puhumattomuus oli tuntunut hänestä kiusalliselta. Noita oli oppinut kuitenkin arvostamaan sitä, eikä enää koettanutkaan pitää yllä yksipuolista keskustelua. Hän vain oli miehen lähellä ja nautti joka hetkestä.

Juotuaan Morgana asetteli Matthewn jälkiruuan esille. Morganalle ei ollut kakunpalaa, sillä hän voisi varastaa muutaman murun miehen kakkuhaarukasta. Sen sijaan hän nousi ja kiersi Matthewn taakse. "Sinä olet aivan jumissa", Morgana totesi hivellessään Matthewn leveitä harteita. Hienon liivin kangas tuntui miellyttävältä sormia vasten ja kauluspaita aivan yhtä silkkiseltä. Hän sitten rakasti jästimiesten pukuja, varsinkin hyvinleikattuja. Matthew oli aina pukeutunut hyvin ja se miellytti suuresti Morganaa. Noita kuljetti punaisiksi lakattuja sormiaan pitkin velhon selkää välillä enemmän painaen ja välillä vähemmän. Hän hiveli miehen kaulaa kun tuo ei syönyt ja koetti poistaa jännitystä. Hän ei ollut iltaisin ollut tarpeeksi hereillä hieroakseen urhonsa kovia lihaksia.

Kakkupala alkoi himottamaan Morganaa suunnattomasti ja hän tapui nojaamaan Matthewn selkää ja totesi miehen korvanjuureen: "pala kakkua, kiitos". Morgana tuijotti kakkua himokaasti ja aukaisi huulensa. Hän rakasti herkkuja, mutta ei liialti. Olikin hyvä syöttää niitä Matthewle ja syödä itse palasia sieltä täältä. Saatuaan palasen Morgana jäi nojailemaan ja haistelemaan miehensä jumalaista tuoksua. Hän oli jopa muutamana iltana mennyt Matthewn vaatehuoneeseen vain haistellakseen miehensä tuoksua. Se vain oli niin mukava ja turvallinen sekä sai Morganan sydämen aina läpättämään.

Matthew vilkaisi Morganan pientä annosta ja mietti hetken, söiköhän Morganan koskaan kylliksi. Matthew tiesi miten tärkeää hyvältä näyttäminen oli Morganalle, olihan se myös Matthew'lle tärkeää, vaikka ei läheskään yhtä tärkeää mitä Morganalle. Matthew söi hyvällä ruokahalulla ja lautanen oli nopeasti tyhjä. Matthew ei osannut syödä hitaasti töissä, eikä se, että Morgana oli syönyt paljon häntä nopeammin, saanut Matthew'tä ainakaan hidastamaan syömistään. Niinpä vain vähän sen jälkeen, kun Morganan oli asetellut kakunpalan pöydälle, Matthew laski tyhjän lautasen sohvapöydälle ja tarttui pienempään lautaseen.
Morgana oli kiertänyt sohvan toiselle puolelle ja alkanut hieroa Matthew'n hartioita, mikä teki kakun syömisestä vähän vaikeampaa. Morganan todetessa Matthew'n hartioiden olevan jumissa, Matthew nyökkäsi. Hän oli kyyristellyt työpöytänsä äärellä niin paljon, että olisi ollut ihme, jos hän ei olisi huomannut mitään vaikutusta. Eihän hän enää ollut mikään ihan nuori mies, eikä Matthew'llä ollut tapana harrastaa oikein minkäänlaista liikuntaa. Hän kävi koiransa kanssa ulkona lenkkeilemässä, mutta yleensä Boyd oli se, joka juoksi ja Matthew käveli perässä.

Matthew nosti aina välillä palan kakkua suuhunsa ja antoi sen sulaa suussa, samalla kun nautti Morganan niskahieronnasta. Matthew oli vaipunut jonkinlaiseen unenomaiseen tilaan ja havahtui siitä vasta kun kuuli Morganan äänen korvansa juurelta. Matthew ojensi kätensä ja otti pieneen haarukkaan palan kakkua, jonka hän nosti varovasti Morganan huulille. "Ole hyvä", Matthew sanoi hymyillen ja otti itsekin kakkua. Sitä oli jäljellä vielä muutama suupala ennen loppumista. Juuri kun Matthew oli saanut viimeisetkin muruset kakunpalastaan suuhunsa, ison ikkunan suunnalta kuului pieni koputus. Matthew käänsi katseensa ja näki iso pöllön seisovan ikkunalaudalla ja koputtelevan nokallaan ikkunaa. "Ei kai taas..." Matthew huokaisi ja nousi ylös. Hän avasi ikkunan ja päästi pöllön sisälle. Matthew ei yleensä saanut kirjeitä suoraan, koska suurin osa kirjeistä oli osoitettu koko yritykselle eikä pelkästään Matthew'lle. Siksi hänellä oli aina vähän huono aavistus suoraan hänen toimistoonsa tulevista kirjeistä. Matthew irrotti kirjeen pöllön jalasta ja pöllö lennähti ulos avoimesta ikkunasta. Matthew vilkaisi nopeasti kirjettä ja heitti sen pöydälleen kaiken muun keskeneräisen työn sekaan. Matthew oli melko varma, että kirjeen oli lähettänyt jompikumpi hänen vanhemmistaan, joilla oli yleensä liikaakin neuvoja yrityksen johtamisen suhteen. Matthew palasi takaisin sohvan luo ja lysähti istumaan huokaisten jälleen. "Saisit useamminkin tulla käymään", Matthew sanoi Morganalle nojaten päätänsä selkänojaan ja katsellen kattoon. Matthew ei pystynyt kesken työpäivän lähtemään mihinkään, eikä hän näin kiireisinä aikoina pystynyt edes lähtemään normaalin työpäivän jälkeen kotiin, vaan joutui jäämään myöhempään. Morganan käynnit Matthew'n työpaikalla antoivat Matthew'lle hyvän syyn rauhoittua hetkeksi ja hengähtää.

Morgana söi useita pieniä annoksia päivän mittaan, joten Matthewn ei tarvinnut hänen ruuistaan juuri huolehtia. Hänhän rakasti ruokaa, joten niukkuus, mutta runsaus oli päivän sana. Morgana katseli miehensä hotkimista huvittuneena. Lasten kanssa, he molemmat söivät arvokkaammin. Jokin siinä suuressa ruokapöydässä vain pakotti istumaan selkä suorana ja käyttämään haarukkaa ja veistä kunnolla.

Toisinaan Morgana pohti, voisiko hän osallistua enemmän yrityksen toimintaan, muissakin kuin edustustehtävissä. Hän oli kuitenkin avioliiton alkuaikoina todennut erään hyvin viisaan asian. Matthew tarvitsi omaa työpaikkaansa, jotta mies pysyisi selväjärkisenä. Morganan työ oli koti. Lisäksi Josh oli pitänyt hänet kiireisenä sekä onnellisena. Koiratkin pitivät seuraa ja hevoset.

Matthew tuntui lähes säikähtävän Morganan ääntä. Noita hymyili ovelasti ja nappasi vain palan huuliensa väliin, suukottaen sitten miehensä poskea. Suoristauduttuaan hän jatkoi hieromista. Hierontaa ei jatkunut kuitenkaan kauaa, kun pöllö nakutti ikkunaan. Noidan kulmat kurtistuivat ja hän katsoi pöllöä syyttävästi, kuin sen olisi kuulunut ymmärtää odottaa. Matthew otti kirjeen vastaan ja pöllön mentyä nakkasi sen avaamattomana pöydälle. Morgana katseli kaikkea hattunsa verkon takaa mitäänsanomattomin kasvoin. Hän irrotti hatun ja verkon päästään varoen ennen kuin kiersi sohvan ja istuutui sille. "Minä tulen tänne niin usein kuin sinä minua tarvitset Matt", Morgana totesi ja suukotti kattoon tuijottelevan velhon kämmentä ennen kuin painoi sen hellästi poskeaan vasten.

"Ei sinun tarvitse kuin lähettää sana ja minä kipitän tänne. Voit jopa muistuttaa siitä kerrasta, kun olit ollut täällä lähes kuukauden ja jopa nukkunut pari yötä täällä. Muistat kai miten minä tulin raahaamaan sinut kotiin? Et ole tainnut katsoa sitä mustaa trenssiäni enää samalla tavoin", Morgana koetti piristää Matthewta yhteisillä hauskoilla muistoilla. Hän oli kerran marssinut toimistoon, kun Matthew todellakin oli käytännössä asunut töissä, mustassa trenssissä. Takki oli yltänyt häntä polviin ja suurin osa oli varmasti olettanut, että hänellä oli vain lyhyt mekko tai hame. Morganalla oli ollut alla vain alusvaatteet. Hän oli marssinut Matthewn työhuoneeseen, häätänyt jonkun velhon ulos ja kun Matthew oli meinannut alkaa ojentamaan häntä, hän oli avannut takin. Matt oli menettänyt puhekykynsä, muistanut kuinka ihana vaimo hänellä oli ja sen jälkeen Morgana ei ollut ikinä katsonut samalla tavalla miehen työtuolia. Char saattoi olla niiden kertojen tuotosta.

Morganan ilme oli muuttunut hymyksi. Hänen silmänsä näyttivät kissamaisilta rajauksineen. Morgana ei todellakaan jättänyt mitään puolitiehen. Matthewn ollessa väsynyt, hän piristi miestä. He olivat hemmetin hyvä tiimi ja Morgana tekisi mitä vain aviomiehensä vuoksi. Ei olisi asiaa, mitä hän todella ei tekisi, jos se merkitsisi paljon, eikä vahingoittaisi hänen lapsiaan. Matthew oli hänen sielunkumppaninsa.

Matthew tuijotteli kattoon ja lepuutti niskaansa. Hän oli saanut ajatukset työstä työnnettyä hetkeksi taka-alalle, mutta hiljaisen hetken aikana ne alkoivat raivata tietään takaisin Matthew'n ajatuksiin. Morgana oli tullut takaisin sohvalle istumaan ja ilmoittanut tulevansa aina kun täytyi, mille Matthew oli nyökännyt. Toki hän tiesi, että Morgana tuli mielellään käymään aina välillä, mutta Matthew'llä oli kaksi syytä siihen, miksi hän ei yleensä kutsunut Morganaa työpaikalleen. Ensinnäkin hän ei halunnut häiritä Morganaa, koska Morgana yleensä piti itsensä kiireisenä kotona. Toiseksi, Matthew halusi pitää työpaikkansa omana reviirinään, vaikka Morgana oli yhtälailla osa yritystä kuin Matthew'kin. Siitä huolimatta Matthew ja Morgana olivat jo kauan sitten ratkaisseet asian niin, että Matthew oli pääasiassa vastuussa siitä, mitä yrityksessä tapahtui. Matthew oli tyytyväinen siihen, sillä hän koki tietävänsä mitä teki, myös ilman Morganan apua.

Morgana muistutti, siitä miten hän oli ilmestynyt Matthew'n työpaikalle mustassa trenssissään. Matthew laski katseensa katosta Morganaan ja hänen kasvoilleen levisi se sama poikamainen virne, joka oli näkynyt hänen kasvoillaan vain hetkeä aiemmin. Matthew todellakin muisti sen kerran ja Morgana oli jälleen kerran oikeassa takkinsa suhteen. Matthew oli hyvin nopeasti unohtanut ärtymyksen, jonka Morgana oli aiheuttanut sillä, että hääsi ulos yhden yrityksen korvaamattomimmista työntekijöistä. Matthew'n kasvoille oli jämähtänyt pieni hymy, kun hän katseli Morganaa. Oli Matthew'n onni, että hän nautti työstään, koska se piti sisällään välillä rankkoja ja kiireisiä kausia. Morgana oli taitava tekemään niistä kausista siedettävämpiä, kun Matthew'n hermot alkoivat pettää. Vielä ei oltu lähelläkään sitä pistettä, vaikka Matthew olikin jo joutunut sietämään stressiä pitkään. Vielä ei kuitenkaan oltu siinä tilanteessa, että Matthew viettäisi öitään työhuoneensa sohvalla ja joutuisi paiskimaan hommia yötä myöten. Vuosien saatossa Matthew oli tullut taitavammaksi myös tehtävien delegoimisessa, vaikka oli edelleen sitä mieltä, ettei voinut luottaa tärkeimpiä tehtäviä muille kuin itselleen. Radiossa soi hiljainen ja rauhallinen musiikki ja oven läpi kuului puhetta. "Herra Peacock ei tällä hetkellä ole tavattavissa", Matthew kuuli assistenttinsa aloittavan, ennen kuin sulki korvansa ääniltä. Hänellä ei ollut asiakastapaamisia sovittuna ennen kuin vasta myöhemmin, Matthew tarkisti kellonajan varmistaakseen ettei vielä ollut sen aika, joten häntä olisi luultavasti ollut tulossa tapaamaan joku yrityksen työntekijöistä. Matthew voisi myöhemmin selvittää, kuka oven takana oli käynyt ja oliko tällä ollut jotain tärkeää asiaa. Täyttääkseen hiljaisuutta, Matthew yritti karistaa päästään ajatukset työasioista sekä Morganan mustasta trenssistä (voidakseen keskittyä lopun työpäivän ajan siihen mitä hänen oikeasti pitäisi tehdä) ja kysäisi Morganalta: "Mitä kotiin kuuluu?" Matthew tarkoitti kysymyksellään lähinnä sitä, miten Morgana ja Charlie pärjäsivät kotona.

Morgana katseli Matthewta ja toivoi voivansa olla enemmänkin avuksi. Hänestä oli kurjaa nähdä mies niin väsyneenä. Siksi Morgana varmaan hivuttautuikin vasten aviomiehensä lämmintä kehoa ja muistuteli vanhoja. Miehen katse laskeutui katosta ja Morgana näki tutun hymyn miehen kasvoilla, hän niin rakasti sitä. "Minä pidän siitä kun katsot minua tuolla tavalla", Morgana hyrisi ja silitteli oman parkansa poskea pehmoisella kädellään.

Joku koetti jälleen kerran päästä tapaamaan Matthewta, mutta ilmeisesti Morganan määräyksiä ei edes uskallettu koettaa uhmata. Hän oli kerran nostanut melkoisen äläkän siitä, ilman että oli ajanut Matthewn kiusalliseen tilanteeseen aviomiehenä, jonka vaimo oli sekopää. Hän oli pitänyt hiljaisen puhuttelun häirikölle ja pitänyt huolen, että Matthewn oven vartija todella ymmärsi, mitä Morgana tarkoitti kun hän sanoi, ettei kukaan saanut häiritä. Tietenkin jos asia oli todella painava, kuten lasten sairastuminen, silloin, mutta ei missään muussa tapauksessa.

Matthew kyseli kodin kuulumisia. "Char kaipaa sinua ja hän on koettanut parina iltana hiippailla niin, että olisi ollut sinua vastassa, kun olet tullut myöhään kotiin. Tonttu löysi hänet kerran nukkumasta eteisen komerosta", Morgana kertoi hymyillen. "Siksi minä sinut aina ajan pojan huoneeseen ennen kuiun päästän viereeni. Hän on myös alkanut kinuamaan sellaista leikki luutaa, sinä tiedät miten minä suhtaudun siihen. Luudan sijaan hän on nyt päässyt pariin otteeseen ratsastamaan kanssani ja siitähän on riemu noussut. Tonttu otti pari kuvaa tapahtumasta. Hän näyttää oikein suloiselta ratsastus asussaan", Morgana kertoili ja luudan kohdalla näytti selvästi huolestuneemmalta. Matthew tiesi, että hänen kouluaikainen poikaystävänsä ja mies, jonka kanssa hänen olisi pitänyt mennä naimisiin, oli kuollut traagisessa luutaonnettomuudessa. Tapahtuneen jälkeen Morganaa ei ollut saanut lähellekkään luutia ja hän oli suhtautunut hyvin suurella nihkeydellä lasten innostukseen niistä kapistuksista.

Radiosta alkoi soimaan eräs vanhempi biisi, jonka Morgana tunnisti heti. Matthew ja hän olivat tanssineet sen tahtiin ensimäisellä oikealla kuherruskuukaudellaan, joka oli ollut vuosien jälkeen häistä. Morganan hymy pehmeni välittömästi sävelten kantautuessa noidan korviin. "Kun täällä helpottaa, voisimmeko me lähteä jonnekin lomailemaan. Otetaan lapset ja hoitaja mukaan, niin voimme viettää perheen laatu aikaa sekä olla myös kahden. Sinä ansaitsisit hetken jossain valkealla hiekkarannalla", noita sanoi ja katseli aviomiestään kuin näkisi tuon jo lekottelemassa rannalla. Morgana ei ikinä ottanut aurinkoa, hänen valkea hipiänsä ei kestänyt sitä, mutta hän rakasti katsella Matthewn tekevän niin. Mies muistutti jotain patsasta silloin.

Matthew kuunteli Morganan kertomusta siitä, miten tonttu oli löytänyt heidän nuoremman poikansa nukkumasta komerosta. "Eteisen komerossa?" Matthew toisti huvittuneena. Pieni poika sopi varmasti oikein hyvin sinne kaikkien kenkien ja vaatteiden sekaan nukkumaan. Morganan puhuessa leikkiluudasta, Matthew katsahti Morganaa kulmat hieman kohollaan. Matthew tiesi tasan tarkkaan, että Morgana pysyi kaukana luudista ja yritti pitää muutkin kaukana niistä. Matthew piti lentämisestä ja hänellä oli luutakin, mutta Morganan mieliksi hän ei lentänyt läheskään niin paljon mitä olisi halunnut. "No, eikö pojalle nyt voisi sellaisen leikkiluudan hankkia? Sellaiset eivät nouse edes kovin korkealle tai lennä kovaa", Matthew sanoi Morganalle, sovitteleva katse kasvoillaan. Matthew ei tiennyt aivan tarkalleen yksityiskohtia Morganan kihlatun onnettomuudesta, mutta hän oli hiljaa mielessään sitä mieltä, että onnettomuuden syy oli huolimattomuus ja typeryys. Onnettomuudesta puhuminen tuntui edelleen olevan ikävää Morganalle, joten Matthew ei ollut siitä kysellyt, mutta hän oli silti muodostanut mielipiteensä aiheesta. Matthew ei kommentoinut enempää aiheesta, painoi vain mieleensä että muistaisi kysellä ratsastuskuvien perään myöhemmin.

Kuten Morganakin, Matthew jäi kuuntelemaan radiosta kuuluvaa musiikkia. Morganan ehdotus sai Matthew'n hymähtämään myöntäväisellä sävyllä. "Jokin lämmin paikka olisi kyllä mukava näiden sateiden jälkeen", Matthew totesi vilkaisten ulos ikkunasta. Nyt oli melko keväinen ilma, aurinko paistoi ja oli jo melko lämmintä, mutta vielä oli odotettavissa kylmiä ja sateisia päiviä ennen kuin kesä veisi voiton. Matthew'n ajatukset leijailivat jo jossain lämpimillä hiekkarannoilla, hän nimittäin nautti auringosta ja lämmöstä. Rentoutuminen jossain meren rannalla kuulosti sillä hetkellä juuri sellaiselta lomalta, jota Matthew kaipaisi. "Ehkäpä jonnekin Italiaan? Tai mitä mieltä olisit jostain pienestä saaresta Kreikassa?" Matthew kysäisi. Eteläistä Eurooppaa kauemmaksi Matthew ei haluaisi lähteä, ainakaan niin kauan kuin hänellä ei ollut jotakuta, jonka voisi täysin luottavaisin mielin jättää yrityksen johtoon. Matthew'n vanhemmat ottivat aina mielellään ohjat käsiinsä Matthew'n lomailun ajaksi, mutta hän ei kovin mielellään jättänyt yritystä enää heidän vastuulleen. Matthew oli rakentanut viimeisten vuosien aikana yrityksestä niin suuren osan omaa identiteettiään, ettei luottanut enää siihen tapaan, jolla hänen vanhempansa sitä johtivat.

Matthew olisi selvästi huvittunut heidän pienen poikansa tempauksesta ja Morgana nyökytti päätään vakavana: "Komerosta". Siellä oli ollut soma pieni pesä kenkien keskellä isän viitasta tehtynä. Luuta aihe ei saanut naista kuitenkaan hymyilemään - päin vastoin. Hän tiesi Matthewn rakastavan lentämistä, mutta mies oli ystävällisesti vähentänyt sitä vaimonsa aikaisen kuolemisen ehkäisemiseksi. "Hmm... Sinä saat sen ostaa, mutta katsokin että se on oikein turvallinen", Morgana vannotti. Hän oli kerran astunut luutakauppaan ja melkein saanut paniikkikohtauksen.

Loma puheet piristivät Morganan kuitenkin takaisin ja hän siveli Matthewn rintaa tuon puhuessa lämpimistä maista. "Niin, sinä pidät lämpimästä", Morgana totesi ja hymyili. Hän viihtyi itse lauhkeissa ilmastoissa parhaiten, sillä hänen valkea hipiänsä paloi äärettömän helposti. Kun Matthew puhui jostain saaresta, Morganan kasvoille ilmestyi tietty hymy, joka kertoi tällä olevan jotain hiassaan. "Muistatko sen saaren, missä me olimme silloin ennen Joshin syntymää? Olimme vain muutaman päivän vanhempieni kanssa. Siellä oli se kartano, vierastalo, allas sekä uimarantaa. Se on minun perheeni omistuksessa. Voisimme mennä sinne. Vanhempani eivät oikeastaan enää edes poistu maasta ja siellä voisimme olla rauhassa. Saari on kyllin pieni, etteivät lapset voi harhailla liian kauas, mutta kyllin iso omaan rauhaan. Meidän ei tarvitsisi kuin ilmoittaa huvilan palvelusväelle, että olemme tulossa", Morgana nousi puhuessaan ja istuutui Matthewn syliin. "Sinä kerroit pitäneesi siitä paikasta", Morgana myös muistutti avuliaasti ja hymyili punatuin huulin.

Morgana piti ideasta, sillä huvilan kuuluessa suvulle he saisivat olla lokoisammin ja päämakuuhuone oli myös mukava sekä lapsille olisi omat huoneet. Keittiökin oli ihan kunnollinen ja lähin kaupunki lyhyen ilmiintymisen takana. He voisivat mennä Matthewn kanssa johonkin ravintolaan ja sitten tanssimaan. Se olisi kerrassaan taivaallista! "Sinun ei tarvitse sanoa kuin kyllä ja minä voin järjestää kaiken", Morgana vielä oikein myi paikkaa ja silitteli Matthewn käsivartta.

Matthew sai yllättävänkin myötämielisen vastauksen Charlesin luutakysymykseen ja Matthew nyökkäili vakuuttelevasti Morganalle. Leikkiluudat, jotka nousivat korkeintaan muutaman jalan korkeuteen, tuskin olivat ollenkaan niin vaarallisia kuin isot hevoset, joiden selkään Morgana päästi pienen pojan huoletta. Matthew ei kuitenkaan maininnut siitä mitään, koska tiesi saavansa kuulla aiheesta aivan liikaa, jos päättäisi alkaa väittelemään. Morganalla oli kuitenkin hyvä syy olla epäileväinen luutien suhteen.

Puheenaiheen vaihtuessa matkusteluun, Matthew nyökkäili Morganalle. Hän muisti toki paikan, jossa he olivat käyneet vähän ennen Joshin syntymää. Visiitti oli ollut pikainen ja seurana oli ollut myös Morganan vanhemmat, mutta ympäristö oli ollut mukava ja ilmasto sopivan lämmin. "Kuulostaa hyvältä. Se paikka oli tosiaan mukava", Matthew totesi nyökkäillen edelleen. Morgana ilmoitti järjestävänsä koko matkan, jos Matthew vain suostuisi lähtemään. "Täytyy miettiä ajankohtaa, mutta ehkä ensi kuun aikana voisin ottaa vaikkapa viikon lomaa", Matthew sanoi Morganalle hymyillen. Matthew siirsi katseensa kelloon toimistonsa seinällä. Aika oli kulunut yllättävän nopeasti lounaan parissa ja Morganan seurassa ja Matthew oli sopinut tapaamisen puolen tunnin päähän. Sitä tapaamista hän ei voisi lykätä ja muutenkin työkiireet alkoivat taas täyttää Matthew'n pään. Matthew yskäisi ja suoristi selkänsä. "Minulla on tapaaminen hetken kuluttua ja minun täytyy käydä vielä muutama asia läpi ennen sitä. Kiitos lounaasta", Matthew sanoi, nousi ylös ja tarttui Morganan käteen auttaen tämän seisomaan. Matthew kaipaisi vielä kupin kahvia ennen loppupäivän aherrusta, tekemistä nimittäin oli vielä. "Nähdään illalla. Lähetän pöllön jos menee kovin myöhään", Matthew sanoi ja kumartui suukottamaan Morganaa poskelle. Matthew asteli ovelle ja huikkasi assistentilleen, joka ahersi pergamenttipinon keskellä: "Toisitko kupin kahvia vielä ennen kuin herra Jones saapuu?" Matthew'n ajatukset olivat taas siirtyneet takaisin työasioihin ja haavekuvat lomailusta Välimerellä olivat jo ehtineet unohtumaan.