This started off well

31.12.1993/1.1.1994, perjantai/lauantai

Chaos seisoi Vuotavan noidankattilan edessä katsellen ympärilleen. Hän oli saapunut paikalle melkein vartin etuajassa, joten saisi ehkä hetken aikaa seisoa yksinään siinä vilkkaan kadun varrella. Kaikki näyttivät olevan kiireisiä uuden vuoden suunnitelmiensa kanssa kulkiessaan Lontoon katua pitkin. Toisilla oli jo selvästi juhlatunnelma katossa, vaikka kello ei vielä ollut kuin vähän vaille kuusi. Chaos vilkaisi nopeasti rannekelloaan ja tarkisti, että hänellä edelleen oli Remyn antama valkoinen kukka takkinsa napinlävessä. Sokkotreffit eivät yleensä olleet sellaista, mitä Chaos mielellään teki, mutta Remy oli saanut hänet suostuteltua. Samin jälkeen Chaoksen parisuhderintamalla oli ollut hiljaista, joten Remyn suostuteltua tarpeeksi, Chaos oli suostunut tarjoukseen. Lisäksi Remyn kuvailema nainen ei vaikuttanut ollenkaan huonolta.

Chaos oli pukeutunut ihan tavallisiin farkkuihin ja huppariin talvitakkinsa alla, vaikka hänellä oli tosin laukussaan vaihtovaatteita, koska hänen suunnitelmansa näitä treffejä varten ei ollut aivan tavanomainen. Remyn kuvauksen mukaan olisi parempi kehittää jotain vähän vauhdikkaampaa kuin pelkkä illallinen. Ja olihan nyt sentään uudenvuodenaatto, joten senkin vuoksi täytyi jo keksiä jotain jännittävämpää. Chaoksen oli täytynyt siirtyä jästiviihdykkeiden puolelle suunnitellessaan näitä treffejä, mutta hän toivoi ettei se olisi seuralaiselle mikään ongelma. Siihen aikaan kun ei ollut edes mitään huispauspeliä katsottavaksi. Vuotavaan noidankattilaan valui tasaisena virtana porukkaa, mutta Chaos ei vielä ollut nähnyt yhdenkään naisen kantavan samanlaista kukkaa kuin Chaoksella itsellään oli. Chaos alkoi vilkuilla vähän hermostuneemmin ympärilleen vilkaistuaan jälleen kelloaan. Ajatus siitä, että nainen jättäisikin tulematta oli juuri ilmaantunut hänen päähänsä ja sitä oli vaikea unohtaa, vaikka kello ei tosiaan vielä edes ollut kuin viittä vaille kuusi. Jos hän jäisikin yksin seisoskelemaan siihen kylmään koko illaksi, Remy saisi kuulla kunniansa ja Chaoksen olisi nöyränä tunkeuduttava jonkun seuraan, jolle oli jo ilmoittanut viettävänsä uuden vuoden treffeillä.

Jos Remy oli joutunut maanittelemaan Chaosta sokkotreffeille, oli tuolla ollut tekemistä myös Letician kanssa. Nainen kun olisi ihan mielellään viettänyt uutta vuotta vaikkapa yksin tai sitten perheensä kanssa, mutta koska hänen vastustajansa oli ollut kaikista maailman ihmisistä juuri Remy, hän oli kyllästynyt ennen pitkään inttämään vastaan. Joten siinä hän sitten oli. Istui keittiönsä pöydän ääressä ja katseli kelloaan. Hänellä oli mustaharmaat maastohousut jalassaan, yllään tumman violetti toppi ja musta huppari. Hänen hiuksensa olivat auki, mutta meikannut hän sentään oli.. Ei nyt juhlavasti, mutta kuitenkin. Asuun sopivasti, sanotaanko näin.
Hän mietti edelleen sitä miten oli suostunut tähän.. Kaikkien niiden aikaisempien vuosien sokkotreffien jälkeen, joille Remy oli järjestänyt jotain maailman kamalimpia miehiä mitä Lontoosta vain saattoi löytyä. Ihan vain piruillakseen, sillä sellainen Remy oli. Toisaalta aina hän oli vastannut tuleen jollain keinolla.. Toinen asia mitä Leticia mietti, oli se miksi hän oli menossa treffeille maastohousuissa ja hupparissa. Yleensä Remy oli pakottanut hänet pukeutumaan nätisti ja joskus jopa pakottanut hänet istumaan tuntikausia paikallaan yrittäessään saada hänen tukkaansa jollekin nätille nutturalle.
Ja silti.. Siinä hän istui ja räpelteli sitä valkoista kukkaa käsissään. Noh.. Olihan niitä oudompiakin sokkotreffimerkkejä nähty vuosien varrella. Hän kiinnitti sen huppariinsa ja oikoi hieman, katsahtaen sitten taas kelloa.

Lopulta Leticia nousi, nappasi laukkunsa (jonne oli tunkenut "jotain siistinpää" niinkuin Remy oli sanonut) ja lähti eteiseen. Heitettyään villakangastakkinsa ylleen, hän lähti ovesta ulos uuden vuoden kynnyksellä heiluvaan Lontooseen. Ja heti ulos astuttuaan, hän ilmiintyi ja poksahti samantien Viistokujalle. Hänen oli määrä tavata tämä Remyn kuvailema seuralaisensa Vuotavan Noidankattilan ulkopuolella, juuri sillä toisella puolella. Niinpä hä asteli muurissa olevan aukon halki sisälle pubiin ja sitä kautta pelmahti ulos jästien Lontooseen.
"Ai hei Chaos," hän naurahti huomatessaan tutun ihmisen, "mitä sä täällä seisoskelet?" Eipä hän olisi hurjimmissa unissaankaan uskonut että Remy oli saattanut juuri heidät kaksi viettämään vuoden vaihdetta toistensa seurassa.

Kadulla tuntui olevan koko ajan enemmän ihmisiä, eikä Chaos ollenkaan tiennyt, miltä hänen odottamansa ihminen näytti tai mistä suunnasta tämä oli tulossa. Eikä hänen päähänsä pälkähtänytkään, että nainen saattaisi saapua Vuotavasta noidankattilasta, vaikka eihän se olisi ollenkaan ihmeellistä, asuihan Viistokujallakin paljon velhoja ja noitia. Siksi Chaos yllättyikin vähän kuullessaan Vuotavan noidankattilan suunnalta tervehdyksen, joka oli hänelle osoitettu. Chaos käännähti tervehdyksen kuullessaan ja tajusi, että ääni oli tuttu ja lisäksi häntä oli kutsutti nimeltä, joten kyseessä ei tainnutkaan olla hänen seuralaisensa. "Leticia, moi", Chaos vastasi hymyillen leveästi hänkin. Chaos vilkaisi nopeasti kelloa, joka näytti edelleen paria minuuttia vaille kuusi, ennen kuin vastasi Leticialle. Hän ei halunnut olla töykeä Leticialle, joka oli kuitenkin ministeriöläinen ja hänelle tuttu tyyppi, mutta toisen naisen seura saattaisi hätistää hänen seuralaisensa paikalta.

Aloittaessaan vastauksensa Letician kysymykseen, Chaos naurahti vähän vaivaantuneena. "Yksi kaveri järjesti sokkotreffit, eikä oikein antanut muita vaihtoehtoja kuin suostua", Chaos vastasi kohauttaen olkiaan. "Siksi täytyy tällaistakin kantaa", Chaos sanoi viitaten nopeasti kukkaan takkinsa napinlävessä. Hän ei tiennyt, oliko Leticia edes huomannut koko kukkaa, mutta jostain syystä Chaos halusi silti selittää sen, koska eihän hän yleensä kuljeskellut ympäriinsä kukkia vaatteissaan.

Jo sillä hetkellä kun Chaos aloitti selittämään miksi seisoskeli siinä, jotkin hälytyskellot alkoivat kilkattaa Letician aivoissa ja vielä kun Chaos näytti rinnuksissaan olevaa kukkaa, Leticia ei tiennyt mitä sanoa. Hetken hän käytti mielessään Remyn kiroamiseen ja päätti kyllä.. tekevänsä jotain hyvin pirullista kostoksi.
"Ahaa," hän naurahti, "hmm.. No tämä on hieman kiusallista. Tuota.. Lyön vaikka pääni pantiksi että se sun kaveris on nimeltään Remy Gallow." Hän naurahti uudemman kerran vilkaisten Chaosta ja alkoi sitten availemaan takkinsa nappeja.
"Sitä naista kannattaa varoa," hän sanoi, "kokemuksen syvällä äänellä voin sanoa." Hän sai takkinsa auki ja siirsi takkinsa reunaa niin että hänen huppariinsa kiinnitetty kukka näkyi nyt Chaoksellekin. Hän naurahti hieman ja hymyili tietämättä oikein miten tässä pitäisi nyt sitten hymyillä. Toisaalta.. Olisihan Remy voinut pahemminkin valita! Tällä kertaa mies sentään näytti ihmiseltä eikä vaikuttanut omaavan mitään kovin häiritseviä tapoja.

Kun Chaos oli nähnyt hänen kukkansa, Leticia otti kukan irti hupparistaan koska ei kuitenkaan halunnut muiden ihmisten katselevan koko iltaa että he olivat yksi pari sokkotreffeillä. Hän tunki kukan taskuunsa ja alkoi sitten taas kiinnittää takkinsa nappeja. Hän nosti katseensa taas Chaokseen ja hymyili hieman.
"No.. Mitäs nyt sitten?" hän kysyi. Sitä ei vain kehdannut kysyä että jatkettaisiinko tätä leikkiä vai lähdettäisiinkö kumpikin vain kotiin.. Vaikka oluen jälkeen tai jotain. Ei sellaista kysytty. Sitäpaitsi hän uskoi että Chaoksen kanssa voisi olla ihan hauskaakin, kunhan tästä alun kankeudesta toivuttaisiin. Voisivathan se vaikka suunnitella kostoa yhdessä ja toteuttaa sen vaikka sitten ensitöikseen uuden vuoden alussa.

Chaos yritti huomaamattomasti vilkuilla vähän ympärilleen, kunnes käänsi katseensa yllättyneenä Letician puoleen. Chaos ei osannut oikein sanoa mitään, joten vain nyökkäsi, kun kyseessä tosiaan oli Remy. Leticia käski pysyä varuillaan Remyn kanssa, ja Chaos naurahti vähän. "Tosiaan, vähän hassu tilanne", Chaos sanoi naurahtaen kiusaantuneesti. Remy ei ollut koskaan paljastanut sokkotreffien toisen osapuolen nimeä, eikä Chaos ollut muutenkaan tiennyt Remyn ja Letician olevan kavereita, tai ainakaan hän ei ollut koskaan yhdistänyt Remyn puheita juuri tähän Leticiaan. Toisaalta, miksi tästä pitäisi tehdä yhtään sen vaikeampaa? Heidän olisi vain helpompi jutella nyt kun he tunsivat toisensa jo valmiiksi. "Eikö Remyn mieleen tosiaan juolahtanut, että me tunnetaan toisemme?" Chaos kysyi, lähinnä odottamatta mitään vastausta ja pudistellen päätään. Iskujoukkoaurori Remy ei ollut ilmeisesti tullut ajatelleeksi sellaista pikkuseikkaa, että unhoituttajatkin olivat välillä paljonkin tekemisissä lakipuolen ihmisten kanssa, eikä ministeriö kuitenkaan niin suuri paikka ollut, etteikö siellä olisi saman ikäluokan ihmisiin tutustunut melko helposti. Viimeistään jossain ministeriön lukuisista juhlista, joissa vanhojen ukkojen kanssa ei kovin mielellään viettänyt aikaa.

Leticia kyseli jatkosta, ja Chaoskin tajusi, että ei heidän kannattaisi siihen jäädä seisoskelemaan, kylmään ulkoilmaan. "Eiköhän oteta tästä kaikki irti joka tapauksessa", Chaos sanoi leveästi hymyillen. Turha heidän olisi lähteä kotiin viettämään uutta vuotta yksin ja kaiken lisäksi Chaos ei halunnut, että hänen varauksensa menisivät hukkaan. "Ehkä jo arvasit, ettei olla menossa ihan vaan ravintolaan", Chaos sanoi virnistäen, samalla kun tuli siihen tulokseen että Leticia oli pukeutunut juuri sopivasti. "Tästä on ihan lyhyt matka, sopii varmaan että kävellään?" Chaos kysäisi ja lähti kävelemään. Muutaman minuutin kävelymatkan jälkeen he saapuivat kirkkain valoin koristellun rakennuksen eteen, josta Leticiallekin ehkä jo selvisi, mitä illan ohjelmassa olisi. "Paintballia", Chaos ilmoitti hyväntuulisesti. Hän oli yhtä innostunut kuin pikkupoika, mutta yritti vaikuttaa edes vähän järkevältä, eikä käyttäytyä aivan kuin lapsi. "Remy sanoi, että täytyisi keksiä jotain jännittävämpää", Chaos totesi samalla kun avasi paikan oven Leticialle.

Chaoksen ihmeteltyä etteikö Remy muka tiennyt että he tunsivat, Leticia naurahti ja katsahti miestä.
"Voi se on kierompi nainen kuin luuletkaan," Leticia vastasi, "kyllä se melko varmasti tiesi." Ja todennäköisesti Remy paraikaa nautti tilanteesta missä sitten itse lienikään. Nauroi heidän kustannuksellaan ja maisteli jotain baarin parasta viskiä.
Saatuaan takkinsa kiinni, Leticia kysyi illan jatkosta jolloin Chaos ilmoitti heidän jatkavan kuitenkin niinkuin oli suunniteltu ja sehän sopi Leticialle. Parempi ehkä jopa näin, koska nyt kun oli tutun kanssa liikkeellä.. Saattoi tämän ottaa osittain huumorillakin. Ja eivätpä he koskaan olleet Chaoksen kanssa kahvitaukoja kummempaa aikaa kahdestaan viettäneetkään. Niitäkin hyvin harvoin.
Leticia nyökkäsi ja lähti seuraamaan Chaosta pujahdellen niiden vastaan tulevien juhlijoiden välistä milloin ne eivät tajunneet väistää heitä. Hän oli juuri kysymässä Chaokselta jotain tästä illan ohjelmasta, koska edellen häntä mietitytti miksi hänellä oli maastohousut eikä mekkoa. Kaikilla muilla vastaantulevilla naisilla tuntui olevan juhlamekot päällä.. Ei sinänsä, Leticia tunsi olonsa paremmaksi kotoisissa vaatteissa kuin juhlamekoissa.

Lopulta he pysähtyivät jonkin värikkään rakennuksen eteen ja Leticia ei ollut uskoa silmiään. Alkuun hän ei tiennyt miten suhtautua, mutta kyllähän tämä.. Ihan mielenkiintoista oli! Chaoksen selitettyä että Remy oli sanonut hänen pitävän jostain vauhdikkaammasta, Leticia naurahti ja laski katseensa siitä neonvärein välkkyvästä kyltistä Chaokseen.
"No siinä hän oli ihan oikeassa," hän vastasi, "mä en ookkaan koskaan pelannu tätä.." Hän asteli Chaoksen ohitse sisälle aulaan, jossa ihmisiä tuli ja meni edestakaisin. Osa ulospäin suuntautuvista nauroi tukat maalissa, joku näytti nyreältä.. Sisälle jonottavat taas näyttivät joko innostuneilta tai sitten jurottavilta. Osa naisista näytti ärsyyntyneiltä, mutta Letician kasvoilta näki kasvavan innostuksen.
"Ootko sä kuinka usein tehnyt tätä?" hän kysyi, "paintballia?"

Astuessaan Letician perässä sisälle rakennukseen, Chaos huomasi, että muutama muukin oli päättänyt viettää uuttavuotta paintballin parissa. Onneksi jono tuntui kulkevan aika nopeasti, eikä heidän luultavasti tarvitsisi kovin kauaa odotella. Siinä jonon perään asettuessaan Chaos muisti sen kukan, joka hänellä oli edelleen kiinni takissaan. Hän nykäisi sen irti ja tunki takkinsa taskuun. Ihmiset vaikuttivat olevan joko todella innostuneita tai vähän nyrpeitä, ja erityisesti naiset vaikuttivat siltä, etteivät oikeastaan halunneet olla paikalla. Nopea vilkaisu Letician suuntaan sai Chaoksen kuitenkin ainakin uskottelemaan itselleen, ettei nainen ollut harmissaan tällaisesta käänteestä.

"Veljeni raahasi joskus kokeilemaan pari vuotta sitten, eli ollaan varmaan ihan samalla viivalla" Chaos totesi. Hän oli kerran rökittänyt veljensä oikein kunnolla pelissä, eikä sen jälkeen ollut enää saanut uutta kutsua. Velipoika oli saanut kuulla muutaman päivän siitä, että kultakaljuunoiden pyörittelyllä ei pärjättäisi tosielämässä, Basil kun oli töissä Irvetassa. Jono kulki hyvin nopeasti ja ennen kuin Chaos oli edes osannut odottaa he olivat jo kassalla. Chaos ilmoitti nimensä ja kertoi varanneensa ajan jo muutamaa viikkoa aiemmin. Nainen kassalla otti vastaan maksun, jonka Chaos luonnollisesti maksoi heidän molempien puolesta, ja ohjasi Chaoksen ja Letician jatkamaan kassan ohi. "Nyt joudutaan kuuntelemaan jotain turhanpäiväistä turvallisuuslöpinää", Chaos totesi hiljaa Leticialle ennen kuin he saapuivat nuoren miehen luokse, joka selvästikin olisi halunnut mieluummin olla ulkona viettämässä uuttavuotta kuin töissä ohjeistamassa aloittelijoita. Kyllästynyt poika selitti samat asiat jo ties kuinka monetta kertaa sen päivän aikana, ja sen kyllä huomasi. Chaos ei totta puhuen kuunnellut ollenkaan. Pojalta he saivat haalarit, jotka voi vetää omien vaatteiden päälle ja molemmille oman maalipalloja ampuvan aseen. Turvallisuushöpinän jälkeen heidät ohjattiin pukuhuoneisiin. "Nähdään pian", Chaos sanoi ja katosi miesten pukuhuoneen oven taakse.

Viritettyään päälleen sen tumman haalarin ja varmistettuaan, että taikasauva oli hyvässä tallessa taskussa (olisihan taikasauva paljon parempi apu siinä vaiheessa jos jotain kävisi, kuin jästien ensiapuvälineet), Chaos lähti pukuhuoneesta ja meni odottamaan Leticiaa ovelle, joka johtaisi tilavaan huoneeseen, jossa he saisivat pelata keskenään. Kun Leticia hetken päästä ilmestyi käytävälle, Chaos naurahti vähän, tietäen että näytti itse varmasti aivan yhtä huvittavalta kuin Leticiakin. "Ihan vain tiedoksi, en aio antaa yhtään armoa", Chaos ilmoitti nauraen leikkisästi. Hän oli jo valmistautunut siihen, että olisi antanut seuralaisensa voittaa, mutta koska vastassa olikin Leticia, niin sellaista olisi turha odottaa.

Jono eteni suhteellisen nopeasti ja pian oli heidän vuoronsa. Leticia oikeastaan jo oletti Chaoksen miehenä maksavan koko hoidon, sitäpaitsi tämähän oli ollut tuon idea joten.. Niin. Chaos oli onneksi samalla kannalla eikä keskustelua maksamisesta edes syntynyt. Toisaalta jos olisi tullut puhetta, hän olisi tottakai maksanut oman osuutensa tai ainakin tarjoutunut maksamaan.
Kun Chaos oli maksanut varauksen, heidät ohjattiin enempää ja jonkun elämäänsä ja etenkin siihen päivään kyllästyneen pojan alkaessa pitämään paasauspuhetta, Chaos kommentoi siihen ja Leticia naurahti. Hän veti kasvonsa kuitenkin edes jotenkin sen näköiseksi että olisi muka ollut kiinnostunut siitä mitä poikaparka heille kertoi. Vaikka sinänsä kaikki mitä poika heille selitti.. Oli maalaisjärjellä pääteltävissä.
Kun se jaarittelu oli ohi, he saivat jotkut todella.. upeat suojahaalarit. Leticia katsahti hieman huvittuneena Chaosta saatuaan ne. Ase tuntui paljon mielenkiintoisemmalta ja pojan vielä kerrottua miten se toimi ja miten se tankattiin, heidät ohjattiin erillisiin pukuhuoneisiin.

Leticia vaihtoi haalarin ylleen ja veti hiuksensa ponnarille, jotteivät ne lentäisi kokoajan silmille siinä sodan tuoksinnassa! Kun kaikki oli valmista, palasi hän Chaoksen luo ja nähtyään tuon ilmeen, ei hänkään voinut pidätellä naurahdusta.
"Ai ei vai?" Leticia kysyi muka kovinkin yllättyneenä, mutta virnisti sitten, "mä luulin että tää on joku ystävyysottelu, mutta kerran vaadit niin.. Ei armoa." Hän katsahti Chaosta ovelan virneen kera ja asteli sitten huoneeseen. Molemmilla sivuilla oli aseiden tankkauspisteet, jotenka Leticia lähti sinne omalle puolelleen. Hänellä oli itsellään keltainen väri ja saatuaan panokset aseeseensa, hän testasi sitä seinään.
"Oho!" hän nauroi kun aseesta pamahti puolivahingossa maaliläiskä jo valmiiksi maaliseen ja käytetyn näköiseen seinään. Leticia katsahti ympärilleen nähdäkseen Chaoksen, mutta ei tuota sitten näkynytkään missään. Hän hymähti hieman, otti aseen paremmin käsiinsä ja lähti sitten etsimään missä hänen uhrinsa nyt sitten olisikaan..

Chaos ei yhtään epäillyt sitä, etteikö Leticiasta saisi kunnon vastusta, ja Chaos jopa epäili, että mahtaisiko osua Leticiaan ollenkaan. Leticia oli kuitenkin aika pienikokoinen ja varmasti liikkeissään nopeampi kuin Chaos itse.
Chaos ja Leticia astuivat yhdessä pelitilaan ja Chaos vilkaisi nopeasti ympärilleen. Huone oli melko hämärästi valaistu ja se oli yritetty saada näyttämään oikealta metsältä, tekopuineen -puskineen ja -heinikkoineen. Letician mallin mukaan Chaoskin kävi varmistaamassa, etteivät maalipallot ainakaan loppuisi kesken. Saavuttaakseen vähän etumatkaa, Chaos asetti suojalasit silmilleen ja livahti kaikessa hiljaisuudessa labyrinttimaiseen tekometsään Letician huomaamatta. Äänestä päätellen Leticia oli päässyt jo testaamaan aseensa toimivuutta, tosin ei aivan hallitusti ilmeisesti. Chaos virnisti yksikseen ja jäi yhden puun taakse odottamaan vastapelaajaansa. Jottei peli olisi ihan liian helppoa, myös lattia oli vähän pehmustettu, joten Chaos joutui kurkkimaan puun takaa niin, että olisi itsekin varsin helppo kohde, jos Leticia vain olisi tarpeeksi tarkkana.

Nähdessään liikettä edestään, Chaos nosti aseen niin, että pystyi tähtäämään. Letician ilmestyessä kunnolla näkökenttään, Chaos painoi liipaisinta ampuen ainakin kolme maalipalloa Letician jalkoja ja keskivartaloa kohti, jonka jälkeen hän heittäytyi maahan ja kierähti muovista ja kankaanpalasista kootun puskan taakse. Sieltä hän yritti tiirailla, oliko osunut Leticiaan ja että mihin suuntaan nainen oli lähtenyt.

Chaoksen hyökkäys tuli Leticialle kuin suoraan puskista ja niinpä suurin osa miehen ammuksista osuivat kohteeseensa. Hän kiljaisi hieman, nauroi ja sen sijaan että olisi päästänyt Chaoksen pakenemaan.. Seurasi tuota senkin uhalla että saisi taas osumaa.
"Sainpas!" hän naurahti hypätessään sen puskan viereen, jonka taakse Chaos oli niin etevästi yrittänyt paeta. Samassa hän jo ampui niitä keltaisia pallojaan Chaosta kohti ja saatuaan muutaman osumaankin, hän päätti vetäytyä. Ihan reiluuden nimissä.
Leticia juoksi huoneen toiselle puolelle niin lujaa kuin jaloistaan pääsi ja kääntyi sitten ympäri siltä varalta että Chaos olisi seurannut ja ampui muutaman maalipallon taas. Sen jälkeen hän syöksyi taasen eteenpäin hakien puista suojaa vaikka melkein turhaahan se oli. Chaos olisi varmasti hänen kimpussaan heti kun toipuisi hänen edellisistä hyökkäyksistään.. Ja Leticia oli valmis ottamaan sen hyökkäyksen vastaan pyssyineen!

[Joo. Lyhyttä niinkun arveltiinkin. :DD]

Chaos ei saanut kovin pitkää hetkeä kyyristellä siinä puskan suojassa, kun Leticia jo pääsi yllättämään miehen, osuen Chaoksen selkään ja käsivarteen maaliammuksillaan. Chaos pomppasi ylös ja ampui Letician suuntaan, joka oli jo lähtenyt juosten karkuun. Chaos hieraisi olkavarttaan, johon Leticia oli osunut ja ihmetteli mielessään, että sattuivatko osumat viimeksikin niin paljon. Chaos vilkuili ympärilleen, eikä nähnyt tai kuullut Leticiaa missään lähettyvillä. Ilmeisesti nainen oli livistänyt jo jonnekin kauemmas. Chaos lähti siis hiippailemaan kohti huoneen toista laitaa, käännellen päätään ja kuunnellen, toivoen huomaavansa Letician ennen kuin tämä huomaisi hänet. Leticia oli ilmeisesti joko luullut näkevänsä Chaoksen tai päätellyt, että tämä seuraisi, kun Chaos kuuli ampumisen ääniä ja lähellä oleva puu sai uuden maalikerroksen. Leticia ei siis voinut olla kovin kaukana. Chaos käveli varovaisesti vielä muutaman metrin ja livahti sitten puiden sekaan ja niiden takaa yritti paikantaa pelikumppaniaan. Loikkien aina yhden puun takaa toisen taakse, Chaos lähestyi Leticiaa. Huomatessaan liikettä, Chaos ampui siihen suuntaan puun takaa sen suuremmin tähtäämättä. Kurkistaen Letician suuntaan, Chaos päätti, että turha vaaniminen saisi riittää, joten hän lähti juosten Leticiaa kohti, pujotellen puiden ja puskien seassa ja yrittäen välttää Letician ampumia maalipalloja samalla kun yritti olla kompastelematta. Paintballaseella (luultavasti muillakin, mutta niistä Chaoksella ei ollut kokemuksia) oli varsin vaikea tähdätä ja ampua samalla kuin juoksi.

Letician ammukset eivät osuneet Chaokseen vaan tuon vieressä olevaan puuhun, mutta Leticia ei jäänyt paikalleen vaan katosi hyvin nopeasti pensaiden taakse. Hän katsahti pyssynsä panostilanteen ja jäi sitten kuuntelemaan hetkeksi kuulisiko Chaoksen liikkeitä, mutta miehestä ei taaskaan näkynyt tai kuulunut merkkiäkään. Äkkiä hänen päänsä yläpuolelle läsähti yksi Chaoksen panoksista ja Leticia kapusi jaloilleen kääntyen ympäri ja ampuen vastatulta samalla kun joutui ottamaan parit askeleet taaemmas. Sota oli alkanut! Leticia nauroi ja räiski vastaan kunnes hänen aseestaan loppuivat panokset ja hänen oli pakko vetäytyä tankkaamaan.

Lopulta valot välähtivät päälle, mikä ilmoitti ajan loppumisesta. Leticia oli yltäpäältä vihreässä maalissa ja hieman hengästynytkin kaikesta siitä riehumisesta.. Mutta ei käynyt kieltäminen! Tämä oli aivan tajuttoman hauskaa ja hänen täytyisi kyllä päästä toistekin pelaamaan.
"Noh.. Kumpi tässä nyt sitten päätyi voittajaksi?" Leticia kysyi Chaokselta laskien aseensa ja pyyhkäisten maalisia hiuksiaan pois silmiltään. Eihän sitä kumpikaan ollut tähdännyt toista päähän tai muutenkaan vaarallisiin paikkoihin, mutta väkisin sitä nyt maaliutui kaikin puolin. Jos kädet olivat maalissa, niin olisi kohta naamakin.

Aika kului todella nopeasti juosten, loikkien, kompastellen ja puskassa kyyristellen, ja yllättävän nopeasti heille ilmoitettiin ajan loppuvan. Chaos suuntasi ovelle Letician mukana. Hän oli yltäpäältä keltaisessa maalissa, jota Leticia oli häntä päin ampunut. Chaos ei ollut ilmeisesti ainakaan kovin pahasti mokannut tuodessaan Letician pelaamaan paintballia, päätellen siitä, että naurua ei ollut ainakaan puuttunut heidän pelistään. Chaos huokaisi syvään jäädessään Letician viereen asettamaan asettaan seinää vasten. "Kumpiko voitti? Eikö se nyt ole aika selvää, sinähän olet yltäpäältä vihreä", Chaos totesi ennen kuin oli edes kunnolla ehtinyt katsoa Leticiaa ja sitä, kuinka paljon tämän päällä oli maalia. Chaos oli aluksi yrittänyt pitää laskua osumista, mutta oli jossain kohtaa mennyt sekaisin. Kääntyessään katsomaan Leticiaa kunnolla, Chaos ei ollut enää aivan yhtä varma leikkisästä kommentistaan voittajasta. Heidän suojahaalarinsa näyttivät olevan melkolailla yhtä täynnä maalitahroja, joten voittajan päättäminen saattaisi olla vähän vaikeaa. Mutta Chaos ei kuitenkaan helpolla suostuisi luovuttamaan, nyt kun vastapuolella oli Leticia, eikä joku täysin tuntematon tyyppi.

Leticia vilkaisi haalariaan Chaoksen vastatessa ja nosti sitten katseensa takaisin mieheen.
"Sun mielestä sä siis voitit?" hän kysyi epäuskoisesti naurahtaen, "katso nyt itseäsi." Hän lähmäisi Chaoksen olkapäätä joka ei olisi enää keltaisempi voinut olla ja näytti sitten maalista kättään tuolle.
"Ja tosissaan väität että sä voitit?" hän toisti naurahtaen ja laski itsekin sen aseensa Chaoksen aseen viereen ja pudisti päätään. Sitten hän tarkasteli taas omaa asuaan.
"Mun haalari olis paljon puhtaampi jos en ois levittäny noita maaleja joka välissä," hän väitti joskin virnisti. Sama se hänelle oli sinänsä kumpi voitti! Mutta kerran Chaos nyt vitsaili siitä kuinka varma tämä voitto oli ollut, sai hän vastata siihen. Oli itseasiassa melkein hänen velvollisuutensa väittää vastaan!

"Aika loppui," kuului miehen ääni ovelta ja Leticia katsoi tuota ja nyökkäsi. He lähtivät takaisin pukuhuoneisiin vaihtamaan vaatteitaan. Päästyään pukuhuoneeseensa, Leticia katsahti peiliin ja totesi että hänen oli yksinkertaisesti pakko pestä naamansa ja tehdä jokin uusi pikameikki ettei näyttäisi joltain tohelolta maalarilta. Ilta oli kuitenkin vasta nuori.
Hänellä ei silti mennyt naaman pesussa ja meikissä kovinkaan kauaa ja pian hän oli jo saanut kasvonsa kuntoon. Tukkaan tosin oli jäänyt vähän maalia, mutta se nyt.. Sai olla. Ei hänellä ollut aikaa eikä halua alkaa pestä tukkaansa!
Sitäpaitsi kun Leticia vaihtoi ylleen tummansinisen mekkonsa, ne hänen päässään olevat vihreät maalijuovat melkein jopa sopivat asukokonaisuuteen! Leticia katsahti vielä itseään peilistä, veti korkkarit jalkaansa ja tunki sitten loput vaatteet laukkuunsa.. Johon ne katosivat kuin ei mitään, kiitos suurennustaian.
Lopulta Leticia veti vielä takkinsa ylleen ja poistui pukuhuoneesta takaisin käytävään miettien mitähän seuraavaksi tapahtuisi.

Odotusten mukaisesti Leticia väitti vastaan voittajasta ja yritti vielä puolustella maalin levinneen enemmän kuin sen olisi pitänyt. Chaos vertaili hetken arvioivasti heidän vaatteitaan ja kohautti olkiaan. "Ehkä täytyy vaan sopia, että se oli tasapeli", Chaos sanoi. Oli aivan mahdotonta päättää, kumpi heistä olisi voittanut, kun molempien suojahaalarit olivat niin täynnä maalitahroja. Ovelle ilmestyi mies ilmoittamaan ajan loppumisesta ja matka jatkui vaihtamaan vaatteita.

Chaos yritti saada suurimmat maalitahrat irti kasvoistaan ja hiuksistaan, mutta sinne tänne jäi vähän kellertäviä paikkoja. Chaos epäili löytävänsä keltaista maalia korvastaan vielä monen viikon päästäkin. Chaos vaihtoi päälleen siistit farkut, vaalean kauluspaidan ja tummanharmaan pikkutakin ennen kuin poistui pukuhuoneesta vetäen takkia päälleen. Hän ei ollut pitänyt mitään kiirettä, koska oletti, että Leticialla menisi kuitenkin vähän kauemmin. Kovin pitkään Chaoksen ei kuitenkaan tarvinnut edes odotella, kun Leticia jo ilmestyi valmiina lähtöön. "Toivottavasti olet nälkäinen", Chaos sanoi Leticialle ja lähti kohti ulko-ovea. Hän kiitti paikan työntekijää ohimennen ja avasi Leticialle oven. "Varasin pöydän yhdestä ravintolasta tästä aika läheltä", Chaos ilmoitti suunnitelmiaan. Matka ei ollut pitkä, joten sen pystyisi varmaan kävelemäänkin, mutta Chaos jäi kuitenkin miettimään, olisiko Letician korkokengissä kovin mukava kävellä. "Haluatko ottaa taksin vai kävelläänkö?" Chaos kysäisi. Ilmiintyminen olisi vähän riskialtista näin jästi-Lontoon vilinässä, eikä Chaos mielellään olisi alkanut töihin näin uutena vuotena, jos joku heihin sattuisi kiinnittämään huomiota.

Leticia hymyili ja katsahti Chaosta maalisen olemuksensa läpi.
"Minusta tuntuu että tästä pitää vielä keskustella.." Hän sanoi pienen virneen kera ja kieltäytyi näin ollen myöntämästä tappiotaan.. Edes tasapelitappiota! Se oli hänen luihuispuolensa, joka hieman nosti päätään mutta myös se tosiasia painoi paljon, että Chaos oli hänen tuttunsa ja no.. Tuttuja piti hieman kiusata aina välillä. Varsinkin Chaosta, joka ymmärsi tälläistä.. pikkukiusaa.

Vaatteet vaihdettuaan, Leticia palasi käytävään jossa Chaos kertoikin jo mitä seuraavaksi tapahtuisi.
"Oi kyllä olen," Leticia naurahti ja lähti sitten seuraamaan miestä ulko-ovea kohti tuon kertoessa pöytävarauksesta. Leticia nyökkäsi ja asteli edeltä pihalle, jossa sitten pohdittiin miten matka taitettaisiin.
"Voidaan me kävellä kyllä," hän vastasi ja Chaoksen näytettyä suuntaa, lähti jälleen kävelemään tuon kanssa katua pitkin. Ei hänen korkkarinsa mitään tappokorkkareita kuitenkaan olleet. Hän oli enemmänkin niin mukavuudenhaluinen tapaus ettei suostuisi treffeille laittamaan mitään ensikertakenkiä, jotka varmasti tappaisivat jalat ennen pitkään. Nämäkin kengät olivat oikeasti älyttömän vanhat.. Mutta hyväkuntoiset, koska hänen siskonsa Alison osasi tämänsortin taiat ja oli siksi hoivannut hänenkin kenkänsä aina kuosiin.. Hyvä ettei tuo tehnyt tupatarkastusta hänen kenkävarastoonsa joka kerta kun tuli kylään ja tarkistanut että kengät olivat kunnossa! Sinänsä oli hyvä omistaa Alisonin kaltainen sisko.. Ainakin hienot vaatteet pysyivät hienoina!
"Mitä muuta sä olet suunnitellut tälle illalle?" Leticia kysyi hetken talsittuaan ja käänsi katseensa vastaantulijoista vierellään kävelevään mieheen. Hän ei voinut uteliaisuudelleen tällä hetkellä mitään.. Chaos oli jo paintballilla ylittänyt kaikki odotukset shokkotreffeistä puhuttaessa!

Chaoksen suunnitelmien kannalta oli hyvä, että paintball oli nostattanut Letician ruokahalun. Lisäksi käveleminen oli hyvä vaihtoehto senkin kannalta, että taksin saaminen kirpeässä talvi-ilmassa uutena vuotena ei välttämättä olisi ollut aivan yksinkertainen tehtävä. Chaos lähti johdattelemaan Leticiaa kohti ravintolaa, jonne he olivat menossa. Hetken kuluttua Leticia jo kyseli loppuillan suunnitelmista. Chaos väisti jalkakäytävää pitkin leveästi kulkevaa porukkaa, jotka selvästi olivat juhlatuulella, ennen kuin pääsi vastaamaan. "Vähän perinteisempää linjaa tästä eteenpäin", Chaos vastasi hymyillen. "Ruokaa ja ilotulituksia lähinnä", Chaos jatkoi selvittäen suunnitelmiaan Leticialle. "Oletko kotoisin Lontoosta?" Chaos kysäisi hetken kuluttua. Hän oli tuntenut Letician jo joitakin vuosia, mutta ei ollut koskaan tullut ajatelleeksi asiaa. Olihan se kuitenkin perinteistä treffeille, että kuului kysellä asioita, joilla ei ollut oikeastaan mitään käytännön merkitystä minkään kannalta. Ja olisihan se ihan mukavaa tietää lisää Leticiasta muutenkin.

Lyhyen kävelymatkan jälkeen Chaos pysähtyi ravintolan eteen. Ravintolan avoimista ovista kantautui hiljaista musiikkia ja vaikutti siltä, että paikalla oli elävää musiikkia. Chaos vilkaisi kelloa ja huomasi, että he olivat kymmenisen minuuttia myöhässä. Chaos ei uskonut sen olevan ongelma, ja astui sisälle ravintolaan Leticia vierellään. Ravintola oli melko hieno siihen verrattuna, missä Chaos yleensä kävi syömässä, jos sattui lähtemään ulos syömään, ja melkein kaikki paikalla olevat olivat pukeutuneet hyvin muodollisesti. Chaoskin oli miettinyt, olisiko hänen pitänyt varautua pukeutumaan pukuun, mutta oli kuitenkin lähtenyt vähän rennommalla vaatetuksella liikkeelle, mikä alkoi kaduttaa nyt. Chaos käveli avaran eteisen toiselle puolelle nyrpeän oloisen hovimestarin luo ja ilmoitti varauksestaan: "Iltaa, meillä on varaus kahdelle Denbrightin nimellä." Chaoksen sävy oli varsin kohtelias, vaikka hän oli huomannut, miten hovimestari oli mittaillut Chaosta ja Leticiaa katseellaan jo kaukaa. Mies käänteli papereitaan ja sen jälkeen katsoi nenänvarttaan pitkin niin Chaoksen vaatteita kuin Letician maalilla koristettuja hiuksia. "Pelkään pahoin, että varauksenne on annettu pois jo, olettehan 15 minuuttia myöhässä", hovimestari ilmoitti päättäväisesti. Chaos katsoi miestä kurtistaen kulmiaan. Ravintolassa toki oli paljon ihmisiä, mutta ei sentään ruuhkaksi asti. Chaos astui askeleen taaksepäin ja kääntyi Leticiaan päin. "Jos hämäytän ja livahdetaan peremmälle?" hän sanoi kuiskaten ja virnistäen vähän. Olisi epäreilua, jos he eivät muutaman maalitahran vuoksi päässeet ravintolaan, vaikka pöytävarauskin oli tehty.

Leticia nyökkäsi Chaoksen suunnitelmille ja väisti vastaantulevaa porukkaa painautumalla aavistuksen lähemmäs miestä. Häntä niin ärsytti kun jotkut ihmiset eivät osanneet väistää tai kävellä oikealla puolella tietä.. Välillä hänestä tuntui että hän oli aina se, joka joutui väistämään.
"Joo olen," hän vastasi, "vanhempani ja vanhempi siskoni muuttivat Lontooseen pari vuotta ennen kuin synnyin. Kai täällä oli enemmän töitä tarjolla." Hän katsahti hieman hymähtäen Chaosta ja esitti sitten vastakysymyksen ihan jo kohteliaisuudesta, mutta toki myös mielenkiinnosta. Eihän hän tiennyt edes missä päin maailmaa Chaos asui, vaikka luultavasti Lontoossa.
"Entäs sinä sitten?" hän kysyikin, "asutko Lontoossa vai..?" Sinänsä velho saattoi asua missä tahansa, koska taion sitä pystyi matkustamaan pitkiäkin matkoja hujauksessa.

Leticia huomasi kyllä hovimestarin hieman nyrpeän ilmeen jo ovelta, muttei hänellä ollut aikomustakaan kommentoida asiaa. Eiväthän he ehkä olleet ihan etikettien mukaan pukeutuneita, mutta maksavia asiakkaita kuitenkin.. Eivätkä he nyt sentään ihan miltään laitapuolen kulkijoilta näyttäneet. Hän oli unohtanut maalitahran hiuksissaan.
Kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin oli suunniteltu ja ilmeisesti heidän pöytänsä oli jo myöhästymisen takia annettu eteenpäin. Leticia seurasi tilannetta vierestä ja katsahti Chaosta hovimestarin ilmoitettua asiansa eikä tuolla tuntunut olevan aikomustakaan järjestää heille mitään toista pöytää. Chaoksen kumartuessa hänen puoleensa, Leticia naurahti ja vei käden suunsa eteen. Ei tämä hänen mielestään niin vakavaa ollut!
"Joo.. Tai voidaan hämäyttää nuo pari jästiä tuosta ja viedä niitten sapuskat," hän vastasi yhtälailla virnistäen ja katsahti lähimmän pöydän parivaljakkoa, joilla oli oikein hyvännäköiset ateriat edessään. Harmi että taikaministeriössä ei varmaan arvostettaisi yhtään, jos kaksi työntekijää lähtisivät tälläisiä tempauksia toteuttamaan.
"No.. Ehkä löydetään joku pöytä jostain muualtakin?" hän ehdotti vaikkakin hieman pettyneenä siihen etteivät he voineet alkaa rellestämään. Hän katsahti hovimestaria, joka näytti tyytyväiseltä kuultuaan tämän ehdotuksen.
"Me tulemme toisen kerran sitten," hän sanoi kyseiselle miehelle ja loihti kasvoilleen mitä leveimmän hymyn, "toivottavasti seuraavan kerran tiedätte kenen kanssa olette tekemisissä ettekä anna ulkonäön hämätä." Hän iski silmää miehelle, tarttui Chaosta käsivarresta ja lähti sitten pihalle. Hovimestari näytti hyvin hämmentyneeltä hänen viimeisen tokauksensa myötä ja varmasti jäi miettimään mitä nyt olikaan mennyt tekemään.. Ja se oli Letician tokaisun tarkoitus ollutkin. Eihän tuon pitänyt heitä tunnistaa.. Eihän heissä mitään tunnistettavaa ollut! Mutta antoi miehen uskoa toisin..

Päästyään pihalle, Leticia naurahti hieman ja päästi irti Chaosista. Hän hymyili hieman huvittuneena ja pudisti päätään.
"No tuota.. Kai tässä kaupungissa on joku enemmän asiakaspalveluhenkinen ravintola?" hän ehdotti.

Chaos sai vastakysymyksen Leticialta, joka kertoi olevansa paljasjalkainen lontoolainen. "Asun Lontoossa, joo", Chaos vastasi, "mutta alunperin olen Skotlannista. Perheeni asui Tylyahossa, kunnes siirryttiin majailemaan Lontooseen joskus kun olin kuusi". Chaos oli lapsena harmitellut, että hänellähän olisi ollut lyhyt koulumatka jos he olisivat edelleen asuneet Tylyahossa, ja varsinkin kun Chaoksen sisarukset olivat molemmat Tylypahkassa ja Chaos oli yksinään hän toivoi asuvansa edelleen Tylyahossa. Vanhennuttuaan vähän hän tajusi, että oli ehkä ihan hyvä, että vanhemmat eivät asuneet aivan Tylypahkan vieressä.
---

Hovimestarin kiukutellessa Leticialle ja Chaokselle, Leticiakin ehdotti hämäyttämistä. Chaos naurahti Letician ehdotukselle ruokien varastamisesta jästiraukoilta, mutta Leticia ehti sanoa ensin ääneen, että olisi ehkä parempi lähteä muualle. Ministeriössä kun olisi kuultu hämäyttämisestä, niin kukaan tuskin olisi kovin tyytyväinen. Tajuttuaan Letician juonen, Chaos nosti leukansa ylös ja Letician sanojen saattelemana hän kulki nokka pystyssä ja nyrpeällä ilmeellä ulos, Leticia käsivarressaan. Hovimestarilla olisi siinä miettimistä vähäksi aikaa. Ulos päästyään Chaoskin naureskeli huvittuneena tilanteesta. Letician irrottaessa hänen käsivarrestaan, Chaos oli yllättävän harmistunut. "Eiköhän löydy, toivottavasti joka paikassa ei vaan ole aivan täyttä", Chaos vastasi pohdiskellen. "Tiedätkö mitään paikkaa tältä suunnalta? Parasta varmaan ainakin lähteä liikkeelle" Chaos kysäisi ja totesi, koska muuten tulisi kylmä. Chaos ei tuntenut sen kaupunginosan ravintoloita kovin hyvin, mutta eiköhän jotain tulisi vastaan. Lähtiessään kävelemään, Chaos huokaisi ja vilkaisi vielä taakseen ravintolan jättimäistä ikkunaa. "Tuolta olisi nähnyt ilotulitukset niin hienosti", hän sanoi vähän harmistuneena. Sieltä täältä kuului paukahtelua, kun pikkupojat olivat päässeet käsiksi ilotulitteisiin ja lähettivät niitä taivaalle. Vasta puolenyön aikaan olisi kuitenkin odotettavissa kunnon ilotulitus, joten Chaos ei niin jaksanut välittää pienistä valonvälähdyksistä siellä täällä. Jästien yksittäiset raketit vastasivat lähinnä sitä, mitä jokainen 11-vuotias velhon- tai noidanalku saisi aikaan taikasauvallaan.

"Aijaa," Leticia yllättyi Chaoksen kerrottua perheensä olevan kotoisin Skotlannista, "mun äiti on itseasiassa Jenkkilästä. Se muutti tänne joskus koulun jälkeen syystä.. jota en oikeastaan tiedä. Sitten se tapas isän ja jäi tänne." Hän harvemmin mainitsi tästä puolesta suvussaan, vaikkei sillä sinänsä merkitystä ollutkaan. Tai oikeastaan ei hän ollut mainitsematta, hänellä ei vain juuri koskaan ollut syytä alkaa kertomaan äitinsä amerikkalaisuudesta.

---

Leticia pudisti hieman päätään Chaoksen kysymykselle ja unohtui hetkeksi pohtimaan tiesikö alueelta mitään ravintoloita, mutta joutui toteamaan mielessään että vastaus oli juuri se mitä hän oli Chaokselle antanutkin jo; hän jos tuli tähän kaupunginosaan, hän yleensä tuli nimenomaan käydäkseen Viistokujalla tai.. No harvemmin Iskunkiertokujalla, mutta jokatapauksessa.
He ehtivät jo ottaa pari askelta kun Chaos harmitteli valitsemansa ravintolan taaksejäänyttä ikkunaa. Leticia katsahti myöskin taakseen ja hymyili hieman.
"No ajatus on tärkein," hän vastasi Chaokselle kääntäen katseensa tuohon. Sinänsä jokin pieni pettymys hänen sisimmässään nosti päätään kun moinen ravintolakokemus jäi nyt kokematta, mutta toisaalta.. Kyllä ne ilotulitukset vielä ehtisi näkemään ja ruokaakin varmasti löytyisi jostain päin Lontoota!
Jonkin aikaa he kävelivät ja rupattelivat niitä näitä kunnes Leticia huomasi yhden varteenotettavan ravintolan kadun toisella puolella.
"Käiviskö kiinalainen?" hän kysyi katsahtaen Chaosta. Saatuaan myöntävän vastauksen, Leticia lähti ylittämään tietä ja pian he olivat jo kauniisti koristellun, mutta hyvin täyden ravintolan sisällä. Kiinalainen, vanha mies ryntäsi suuresti pahoitellen heidän luokseen ja kumarrellen kertoi valitellen että pöydät olivat täpötäysiä.. ja että kokki oli melkein pulassa kun apulainen oli viime hetkellä perunut!
Leticia yritti rauhoitella miesparkaa, muttei siitä mitään meinannut tulla ennen kuin hän lupasi ja vannoi tulevansa seuraavalla viikolla syömään.. paremmalla ajalla ja kun kokkiparka olisi toipunut vuoden vaihteesta. Vasta tämän lupauksen myötä heidän suvaittiin poistuvan ravintolasta, joskin Leticia epäili etteivät anteeksipyynnöt ja pahoittelut katoaisi hänen korvistaan koko yönä!
"No.. Se oli ainakin hyvä yritys," Leticia sanoi päästyään taas jo hieman kylmältä tuntuvaan ulkoilmaan, "olisiko sitten ehdotuksia seuraavasta..?"

Jutustelu Letician kanssa sujui mukavasti, kun he kävelivät pitkin Lontoon katuja. Hetken kuluttua heidän tielleen osuikin kiinalainen ravintola, jota Leticia ehdotti ruokapaikaksi. Chaos vastasi myöntävästi ja seurasi naista ravintolan aulaan. Chaos ei ollut ehtinyt kunnolla edes ovesta sisälle, kun mies kiirehti pahoittelemaan monisanaisesti ravintolan senhetkistä ruuhkaisuutta. Chaos yritti Letician kanssa kohteliaasti kertoa miehelle, ettei se haittaisi etteivät he mahtuneet syömään. Kiinalaismies ei millään lopettanut puhetulvaansa, kunnes Leticia lupasi Chaoksen nyökytellessä taustalla, että ravintola saisi heistä varmasti asiakkaita tulevaisuudessa. Päästyään takaisin ulkoilmaan, Chaos huokaisi pudistellen päätään vähän huvittuneena. "Hyvä yritys tosiaan. Täytyy kai jatkaa vaan kävelemistä, kunnes jotain löytyy", Chaos totesi kohtaloonsa alistuneena. Paintballin jälkeen heille ei ollut suotu paljoakaan onnea ja Chaos toivoi, että talsiminen kirpeässä talvi-ilmassa loppuisi jo pian.

Chaos oli jatkanut matkaansa samaan suuntaan jonne he hetki sitten, ennen kiinalaisessa poikkeamista, olivat olleet matkalla. Muutaman korttelin päässä siinsi avoinna oleva ravintola, mutta vaikutti siltä, että sen ulkopuolella oli pitkä jono. "Onko tuo jonoa vai kuvittelenko vain?" Chaos kysyi turhautuneena tiiraillessaan eteenpäin. Chaos hymähti kun tuli siihen tulokseen, että sen ihmispaljouden oli pakko olla jonoa ravintolaan. "Ei ehkä tuonne kuitenkaan", hän sanoi kohauttaen olkiaan. Chaos ei itse ainakaan ollut innoissaan ajatuksesta jäädä seisomaan jonoon ties kuinka pitkäksi aikaa. "Seuraavat vaihtoehdot taitavat olla pizzeria ja McDonald's", Chaos sanoi naurahtaen. "Ei aivan sitä mitä olin ajatellut..." Chaos jatkoi puoliksi itselleen. Edessäpäin näkyi kyltti, joka mainosti pientä pizzeriaa ja vähän kauempana näkyi McDonald'sin valotaulu rakennuksen seinässä. Chaos oli itse valmis etsimään vielä jotain vähän mukavampaa paikkaa, olihan hän kuitenkin asettanut omat odotuksensa ruokapaikan suhteen aika korkealle varatessaan sen nyt jo menetetyn pöydän ravintolasta.

Jutustelu oli sinänsä mukavaa eikä siinä edes aivan tajunnut kuinka kauan he olivat etsineet sopivaa ruokapaikkaa, mutta jonoista päätellen heidän vaihtoehtonsa tosiaan alkoivat käydä vähiin. Chaoksen todetessa tämän ääneen, Leticia katsahti miestä ja vilkaisi sitten Mäkin ja pizzerioiden suuntaan. Hänelle kyllä kelpaisi pizza tai hampurilainenkin, mutta Chaoksen mutistessa itsekseen, Leticia oli valmis kyllä jatkamaan etsintöjä.
"No voidaan me noihinkin mennä," hän vastasi, "sama se mulle sinänsä on, mutta jos haluat niin voidaan me vielä etsiäkin. Ei me olla voitu käydä vielä jokaista Lontoon ravintolaa läpi." Hän naurahti.

Jättiläiskello Lontoon keskustassa kertoi olevansa pian jo kymmenen.. Tai vasta kymmenen, riippuen miltä kantilta asiaa nyt katsoi.
"Pitäisikö meidän käydä yksillä Vuotavassa Noidankattilassa?" hän ehdotti tajutessaan kuinka lähellä kyseistä paikkaa he taas olivatkaan. Ilmeisesti he olivat kiertäneet jonkinlaisen ympyrän tässä.
"Ravintolat ovat varmasti auki pitkälle yöhön," hän lisäsi, "joten kiirettä ei sinänsä ole ellet nyt ole kuolemassa nälkään." Hän virnisti miehelle. Vastausta hän ei sinänsä jäänyt odottamaan, koska uskoi että drinkki olisi Chaoksellekin ihan mieleen. Niinpä hän nappasi miestä kädestä ja raahasi miehen perässään takaisin Noidankattilaan.
"Mä voin tarjota nämä jos sä olet kerran tarjoamassa ne ruuat," hän sanoi Chaokselle istuutuessaan baarijakkaralle. Noidankattilassa oli väkeä kuin olisi normaali lauantai-ilta, mikä tarkoitti sitä että istumapaikkoja löytyi vaikka paikka näyttikin olevan täynnä.

Leticialle olisi ilmeisesti kelvannut pikaruokakin, mutta Chaos oli asettanut odotuksensa jo niin korkealle, että pelkkä hampurilainen tuntuisi pettymykseltä ja hienojen vaatteiden tuhlaukselta. Letician nätti mekko ainakin ansaitsisi paremman paikan kuin rasvainen hampurilaispaikka. Ruokapaikan sijaan Leticia kuitenkin keksi toisen vaihtoehdon. Chaoskaan ei ollut tajunnut, että he olivat äkkiä palanneet taas lähelle Vuotavaa noidankattilaa, joka olisi ehkä jopa parempi paikka sillä hetkellä kuin ravintola. Ja saisivathan he ainakin lämmitellä hetken, jotta voisivat jatkaa sitä ruokapaikan etsimistä myöhemmin. "Joo, sopii", Chaos sanoi, kun Leticia oli jo tarttunut hänen käteensä ja vetänyt perässään Vuotavan noidankattilan ovelle. Pubin sisällä Chaos yllättyi, että paikalla ei ollut aivan uskomaton tungos. Ehkä Viistokujan muut pubit ja baarit olivat täydempiä, kun velhot ja noidat halusivat kokea jotain Vuotavaa noidankattilaa erikoisempaa. "Kyllä minäkin voin tarjota", Chaos tarjoutui, mutta epäili kuitenkin, että Leticia olisi päättänyt maksaa ja Chaoksella ei välttämättä olisi asiaan mitään sanottavaa.

Chaos istahti Letician viereen baarijakkaralle ja jäi odottelemaan, että joku työntekijöistä vapautuisi palvelemaan heitä. "Täällä on ihan varmasti tuttuja", Chaos totesi, samalla kun hänen katseensa kiersi ympäri pubia. Muutama etäisesti tuttu kasvo siellä näkyi, mutta ei ainakaan sillä hetkellä yhtään sellaista, jota Chaos olisi edes tervehtinyt. Vihdoin yksi paikan työntekijöistä vapautui lasien keräilemisestä ja pystyi ottamaan kaksikon tilauksen. Chaos ei jaksanut keksiä itselleen mitään erikoisempaa juomaa, joten tilasi ihan vain tuopin olutta. Lämmin kermakalja olisi saattanut myös olla hyvä valinta, mutta Chaos päätti ottaa sellaisen vasta jos he jäisivät pidemmäksikin aikaa.

Chaoksen ilmoitettua että tuokin voisi kyllä maksaa, Leticia katsahti tuota hymyillen ja sellaisella "tiedän"-ilmeellä, joka kuitenkin teki myös selväksi että hän maksaisi kyllä nämä. Varsinkin kun Chaos tilasi pelkän oluen eikä mitään tuhottoman kallista drinkkiä. Leticia päätti itsekin pysyä tylsällä linjalla ja tilasi itselleen siiderin. Eikä hän nyt halunnut kuitenkaan varsinaisesti humaltua. Ei ainakaan siihen aikaan illasta kun raketit oli vielä näkemättä ja ruuat syömättä.

Chaoksen huomautettua kuinka tuttuja varmaan olisi liikkeellä, Leticia kääntyi omalla jakkarallaan niin että näki muutakin kuin baarimikon. Hän katseli hetken ympärilleen ja huomasihan hänkin pari tuttua naamaa. Ja sitten niitä Vuotavan Noidankattilan vakiasiakkaita, jotka tuntuivat juurtuneen kyseiseen kapakkaan. Omissa vakiopöydissään tietysti. Annettuaan katseensa kiertää hetken kuppilan kanta-asiakkaista niihin uuden vuoden juhlijoihin, Leticia huomasi pohtivansa missä heidän treffiensä järjestäjä mahtoi sillä hetkellä olla. Hän ei itseasiassa yhtään ihmettelisi jos Remy olisi seurannut heitä koko illan!

Juodessaan lasistaan, Leticia kiinnitti huomiota johonkin perheeseen, jotka olivat ilmeisesti läpikulkumatkalla Viistokujalta Lontoon puolelle. Pariskunnalla oli pari pientä lasta mukana, joista poika kyseli hirvittävästi missä niitä ilotulituksia olisi. Ja koska ne alkaisivat. Leticia katsahti kelloa ja hymyili sitten. Eivät lapset saisi raketteja vielä pariin tuntiin.
"Miten te vietitte uutta vuotta silloin kun olit pieni?" hän äkkiä kysyi Chaokselta muistettuaan jotakin. Hän naurahti hieman.
"Me käytiin yleensä iltapäivällä mummolassa.. Isän vanhemmilla. Ja sitten illasta mentiin perheen voimin katsomaan raketteja keskustaan," hän kertoi omasta lapsuudestaan, "ei mitään erikoista sinänsä.. Paitsi että isä taikoi meille sellasia ilotulitusperhosia kiinni otettavaksi. Ne oli hauskoja.."
"Ainiin ja nyt kun unhoittaja on paikalla niin ei, ei taiottu jästien näkyvillä," hän lisäsi virnistäen ja joi kulauksen lasistaan.

Chaoksen saatua oluttuopin siihen eteensä, hän tarttui siihen ja maistoi kylmää juomaa. Letician tavoin Chaos katseli ympärilleen ja hän käänsi katseensa takaisin Leticiaan kun tämä alkoi puhua. Leticia kertoi ensin omista lapsuuden uusista vuosistaan ja Chaos sai siinä hetken aikaa muistella. Letician lapsuusmuistot saivat Chaoksen hymyilemään. Ilotuliteperhosten perässä juokseminen kuulosti hauskalta. Vaikka eivät Chaoksen omat muistot lapsuudesta jääneet kovin paljon taakse Letician kokemuksista. Letician kommentille jästeistä Chaos naurahti vähän. "Sinä se laki-ihminen olet", Chaos totesi viitaten siihen, ettei Chaoksella ollut mitään tekemistä sen kanssa, ettei jästien edessä saisi taikoa. Toki hän oli itse ehkä keskimääräistä varovaisempi taikomisen suhteen jästien läsnäollessa, koska oli nähnyt kuinka sekaisin jotkut jästit menivät pienestäkin epänormaaliudesta, mutta Chaos ei siitä huolimatta ollut mikään poliisi muiden tekemisten kannalta. Joka tapauksessa aina olisi joku, joka taikoisi jästien nähden ja unhoituttajat saisivat tekemistä.

"Vietettiin yleensä uusi vuosi yhden tuttavaperheen kanssa niin, että oltiin vuorotellen meidän luona ja niiden luona. Siellä oli saman ikäluokan lapsia ja meistä oli sitten toisillemme seuraa", Chaos selitti. "Asuttiin tosiaan Tylyahossa jonkin aikaa kun olin pieni ja muistan että siellä oli aina hieno ilotulitus uutena vuotena", Chaos muisteli uppoutuen lapsuusmuistoihinsa. Hän ei kovin paljoa muistanut niistä ajoista, kun hän asui vielä perheineen Tylyahossa, mutta valtava ilotulitus oli jäänyt mieleen. "Ei kai mitään sen ihmeempää, kuin ilotulitus joko täällä Lontoossa tai Tylyahossa ja paljon, siis todella paljon ruokaa", Chaos sanoi naurahtaen. Uusi vuosi oli ollut hänelle ja sisaruksilleen aina yksi lempipäivistä, kun kerrankin sai oikein luvan kanssa valvoa pitkälle yöhön. Chaos oli sisarustensa kanssa innostunut ilotulitteista ja varsinkin Chaos oli onnistunut vähän sähläämäänkin niiden kanssa. Mitään vakavaa ei onneksi sattunut, olivathan velhojen ilotulitteet sellaisia, ettei niiden kanssa voinut edes polttaa sormiaan. "Olin pari vuotta sitten siskontyttöni kanssa katsomassa Tylyahon ilotulitusta, eikä se ollut kyllä yhtään huonompi kuin mitä muistin", Chaos muisteli vielä parin vuoden takaista reissuaan Tylyahoon. Hän oli silloin viettänyt uuden vuoden siskonsa luona, eikä kukaan muu ollut innokas lähtemään Tylyahoon asti katsomaan ilotulitusta, joten Chaos oli lähtenyt kummityttönsä kanssa kahden.