This started off well

Leticia nauroi Chaoksen kommentille hänen työnkuvastaan ja pudisti päätään.
"No mua kiinnostaa vaan ne tyypit, jotka mun pitäisi heittää Azkabaniin," hän sanoi melkein totuudenmukaisesti, "enkä ole tainnut heittää kertaakaan ketään Azkabaniin vain jästien edessä taikomisesta.." No tottakai häntä kiinnosti muutkin lakipuolen asiat kuin vain se miten saisi heitettyä seuraavan ihmisen neljän seinän sisään, mutta kiinnostavimmat hetket työpaikalla olivat ehdottomasti niitä, jolloin hän seisoi oikeuden edessä ja yritti todistaa väittämänsä oikeiksi.

Leticia unohtui kuuntelemaan Chaosta tuon kertoessa lapsuudestaan ja hiljalleen lempeä hymy kohosi naisen kasvoille. Lopulta hän laski katseensa sen hymyn kera siiderilasiinsa ja oli täysin unohtanut juoda siitä. Chaosen kertomukset Tylyahon ilotulituksista kuulostivat niin hienoilta.
"Mä en ole koskaan käynyt Tylyahossa uutena vuotena," hän sanoi Chaoksen lopetettua tarinoimisensa ja nosti katseensa mieheen, "mikä on ilmeisesti sääli, ainakin jos kertomaasi on uskominen." Hän hymyili edelleen, vaikkei edes itse enää tajunnut hymyilevänsä.

"Munkin siskolla on lapsi," Leticia kertoi Chaoksen kerrottua omasta siskontytöstään, "Hugh. Se tulee kohta kaksi vuotta, joten ei sitä oikein vielä voi raahata ilotulituksia katsomaan. Toistaiseksi se poika nukkuu ilotulitusten ohi.. tai ainakin viime vuonna nukkui." Hän naurahti ja muisti viimein juoda hieman. Hänen siskonsa oli ilmeisesti tänä vuonna vienyt Hughin heidän vanhemmilleen uudeksi vuodeksi, jotta saattoi viettää vuodenvaihteen miehensä kanssa. Alunperin Hughin oli ollut tarkoitus tulla Letician luo uudeksi vuodeksi, mutta sitten Remy oli puuttunut asioihin ja Hughin seuran sijaan hän istui Vuotavassa Noidankattilassa Chaoksen kanssa. Mikä ei ollut ollenkaan hullumpi vaihtoehto varsinkin kun toisena vaihtoehtona oli tosiaan yö itkevän pikkulapsen kanssa.

Chaos katsahti oluttuoppinsa yli Leticiaa, joka kertoi ettei ollut koskaan ollut Tylyahossa uutena vuotena. Nielaistuaan Chaos ehdotti: "Voidaanhan me mennä sinne tänään". Chaos oli ajatellut, että he olisivat katsoneet Lontoon ilotulitusta, mutta nyt kun muutkaan asiat eivät olleet paintballin jälkeen menneet niin kuin piti, niin kyllähän he voisivat muuttaa suunnitelmia muutenkin. "Kyllä siellä on varmasti hieno ilotulitus tänäkin vuonna", Chaos totesi, ja samapa tuo varmaan loppujen lopuksi oli missä niitä ilotulituksia katseli. Tunnelma oli tärkein.

Chaoksen ilme kirkastui taas vähän kun Leticia alkoi puhua omasta siskonpojastaan. Chaos piti lapsista, vaikka välillä olikin vähän toivoton niiden kanssa. Mistä sen tiesi, mitä sellainen nyytti halusi, joka ei osannut muuta kuin huutaa. Chaos naurahti Letician mukana. Eihän parivuotiaat tosiaan varmasti mitään ilotulituksista ymmärtäneetkään. "Melissa on nyt 8-vuotias", Chaos sanoi kertoen siskonsa vanhemmasta tyttärestä. "Ja Christina on neljä", hän jatkoi ja pudisti päätään hymyillen. "Uskomatonta, miten nopeasti aika kuluu, muistan molemmat ihan pieninä nyytteinä vielä", Chaos sanoi naureskellen. Chaos oli perheensä nuorin lapsi, joten hänellä ei ollut mitään paineita hankkia lapsia. Hänen siskonsa oli aloittanut oman perheen perustamisen jo aika aikaisin ja tällä hetkellä Chaoksen vanhemmat olivat tyytyväisiä siihen, että heillä oli kaksi lastenlasta sekoittamassa arkeaan välillä. Nyt kun oltiin päästy puhumaan perheistä, niin Chaos ajatteli jatkaa samoilla linjoilla, kun eivät he aiemmin olleet perheasioistaan varsinaisesti puhuneet. "Onko sulla muita sisaruksia kuin tämä sisko?" Chaos kysäisi hymyillen. Chaokselle perhe oli aina ollut tärkeässä asemassa ja varsinkin siskonsa kanssa hän vietti paljonkin aikaa. Se johtui ehkä siitä, että Rosie tarjoili yleensä parempaa ruokaa kuin Basil jos meni kylään.

Leticia yllättyi hieman Chaoksen ehdottaessa Tylyahoon lähtemistä, mutta yllätyksestä toivuttuaan, oli hän silminnähden innostunut.
"Joo mennään!" hän hihkaisi naurahtaen, "vaikka on Lontoon ilotulituskin aina aivan loistava, mutta.. Onhan sitä hienoa nähdä jokin puhtaasti velhojen aikaansaama sellainen." Hän joi lasistaan ja unohtui hetkeksi kuvittelemaan Tylyahon ilotulituksia. Ne olisivat varmasti upeita varsinkin jos Tylypahkan linna piirtyisi jotenkin niitä vasten ja.. No olihan siellä kirkkaampi yötaivaskin! Tai ainakin tummempi. Lontoon yllä kun ei pimeää taivasta nähty.

Chaoksen kertoessa siskontytöistään, Leticia kuunteli ja joi välillä lasistaan reagoiden pienesti joihinkin Chaoksen sanoihin tai eleisiin.
"Joo no Hugh on pieni nyytti vielä," hän vastasi naurahtaen, "vaikka mun puolesta se saisi hieman vielä kasvaa tuosta.. ja jämähtää sitten siihen ikään. Nyt se puhuu hirveästi ja sillä on kamalasti asiaa, mutta puolet menee ohi koska ei vaan ymmärrä mitä niin pieni lapsi haluaa sanoa." Hän naurahti uudestaan. Eilenkin Hugh oli selittänyt hänelle jotain jostain purkissa asuvasta.. jostain.. jostain. Ei hän tiennyt mistä, koska ei ollut saanut selvää mutta oli kuitenkin ollut ihan mukana tarinassa. Asia oli tuntunut olevan Hughille niin iso juttu.
Chaoksen kysyessä hänen sisaruksistaan, Leticia laski lasinsa siihen pöydälle nyökkäillen.
"Joo, on mulla," hän vastasi, "Klaus. Se on vielä vikaa vuotta Tylypahkassa." Hän naurahti hieman ja pohti hetken mitä kertoisi veljestään.
"En tiedä yhtään mitä se aikoo koulun jälkeen tehdä," hän tunnusti, "Klaus on sellanen kaikkien kaveri. Sillä on rastat ja se rakastaa surffaamista ja huispaamista. Tosin ei se itse huispaa, ei sitä niin paljon kiinnosta sitten kuitenkaan."

Leticia vaikutti innostuneelta Tylyahoon lähtemisestä. "Selvä, sinne siis seuraavaksi!" Chaos sanoi innostuneena itsekin. Hän vilkaisi kelloa ja huomasi, että heillä olisi ihan kivasti siinä vielä aikaa istuksia Vuotavassa noidankattilassa ja yrittää löytää jotain ruokaa, oli se sitten jotain pubin tarjoamaa sapuskaa tai jostain muualta, sitä Chaos ei vielä jaksanut pohtia. 

Chaos kuunteli ja nyökytteli, kun Leticia kertoi veljestään. Kuvaus sai Chaoksen naurahtamaan vähäsen. "Klaus kuulostaa hyvältä tyypiltä", Chaos vastasi naurahtaen uudelleen. "Kokeilin surffaamista kun olin Australiassa... Se ei päättynyt kovin hyvin", Chaos sanoi pudistellen päätään huvittuneena omista toilailuistaan. Surffauskokeiluista häntä muistutti edelleen nyt jo melko haalistunut arpi kyljessä. Surffaaminen oli ollut hauskaa, mutta Chaos-parka oli huomannut, että ne pahuksen surffilaudat tekevät ikävää jälkeä kun niihin törmää. "Huispaaminen sentään sujuu paremmin", Chaos vaihtoi aiheeseen, josta hänellä oli parempia muistoja. Hän oli Tylypahkassa harrastanut huispausta, mutta sen jälkeen se oli jäänyt. Mielellään hän kävi kuitenki katsomassa huispausmatseja ja aina tilaisuuden tullen pääsi kaveriporukalla pelaamaankin.
Chaos vilkaisi ympärilleen nopeasti. "Haluatko jotain ruokaa täältä? Voi olla turha lähteä etsimään toista paikkaa enää tähän aikaan. Tuskin ruoka täällä on mitenkään kelvotonta", Chaos kysäisi hetken kuluttua ja puolittain pohti ääneen, haluaisiko itse syödä siellä. Joskus Tylypahka-aikoina Chaos oli ollut perheensä kanssa Viistokuja-käynnin yhteydessä piipahtanut syömässä Vuotavassa noidankattilassa, mutta sittemmin hän oli keskittynyt lähinnä pubin juomapuoleen.

Leticia naurahti hieman Chaoksen todetessa ettei tuon surffaamisyritykset olleet kovin kummoisia olleet.
"Joo mä en pysy edes pystyssä laudalla," Leticia vastasi, "on Klaus mut muutaman kerran raahannut mereen mutta sekin luovutti sitten kun totesi ettei musta ole laudalle.."
Chaoksen kääntäessä puheen huispaukseen, Leticia naurahti hieman ja pudisti päätään.
"Mä en pysy luudallakaan," hän sanoi, "lentäminen ei koskaan ole ollut mun juttu.. Muistan jo Tylypahkan ekalla luokalla olleeni surkea siinä." Hän naurahti. Tosiasiassa hän pelkäsi lentämistä eikä siksi viihtynyt luudalla. Kyllä hän huispausta saattoi katsoa, mutta ei sekään häntä erityisemmin kiinnostanut. Lentopelko oli kuitenkin sellainen mitä hän ei kovin helposti ihmisille paljastellut.

Chaoksen ehdottaessa Noidankattilassa syömistä, Leticia katsahti ympärilleen ja nyökkäsi sitten. Hän ei kai ikinä ollt syönyt siellä, koska ei ollut koskaan yöpynytkään ja no.. yleensä sitä meni vain ohi tästä tai pysähtyi korkeintaan tuopilliselle.
"No kyllähän se käy tietysti," hän sanoi, "en ole koskaan syönyt täällä, mutta kai se ihan syötävää on. Tämä on kuitenkin ihan suosittu yöpymispaikkakin ja kaikkea."