You think you can mess with us?

25. 5. 1996

// Sovittu peli, Letty mukaan.


Bellatrix oli viettänyt muutamat pitkät päivät jäljitellessään tuota yhä vaivaista taikaministeriön syyttäjää, joka oli naisen tietojen mukaan aiheuttanut pieniä mutkia kuolonsyöjien toimintaan. Syyttäjän jäljittäminen ei kuitenkaan ollut helppoa, Bellatrixin täytyi jopa käyttää kidutuskirousta ihmisiin jotta nämä suostuisivat kertomaan, olivatko he nähneet kyseistä naista missään lähiaikoina. Nyt Bellatrix ainakin tiesi, miten puuduttavaa jonkun jäljittäminen oli... ei hänen koskaan ole tarvinnut vaivautua jäljittämään ketään kun muut kuolonsyöjät ovat tehneet sen homman, ja Bella vain päässyt kiduttamaan jäljitettyjä. Nyt hän oli kuitenkin löytänyt naisen, tai ainakin oletettavasti löytänyt, mutta tässä paikassa oli suurin todennäköisyys että hän löytäisi Letician sieltä. Samantien, kun Bellatrix oli vain saanut jäljitettyä naisen tänne, hän oli marssinut ulos Lestrangejen kartanolta ja ilmiintynyt paikkaan josta oli kaikista lyhyin matka tänne. Hän ei ollut sanonut kenellekkään mitään lähtiessään, toisaalta, ilmoittiko hän koskaan kun hän jostakin lähti?


Musta savupilvi poksahti voimakkaasti erääseen puistoon, ja sen mustan ja tumman savun keskeltä nousi Bellatrix Lestrange, joka oli löytänyt kohteensa. Onneksi ihmisiä ei ollut paljoa liikkeellä, muuten tänne tuleminen olisi aivan liian riskialtista. Bellatrix oli vihainen, hän halusi satuttaa Leticiaa, sillä kukaan... ei kukaan häiritse hänen Herransa toimintaa ilman että saa Bellatrixin kurkkuunsa kiinni. Bella käveli normaalia nopeammin kohti paikkaa, johon oli syyttäjän jäljittänyt. Hänen saappaidensa korot kopisivat vasten kivistä maata, ja ne muutamat jotka ikkunoista näkivät Bellatrixin, sulkivat ovensa ja laittoivat verhonsa kiinni.. se oli todennäköisesti joidenkin ihmisten pahin painajainen saada Bellatrix hyökkäämään asuntoonsa. Bellatrixin katse oli kylmä, ja vaarallinen, se oli toisaalta aina mutta nyt se oli viellä enemmän.. hänen kasvonsa olivat ilmeettömät vaikka normaalisti hänen kasvoillaan oli sadistinen virnuilu tai jotakin muuta.


Bellatrix kääntyi mutkasta ja saapui aukealle alueelle, jossa oli vain muutamia taloja. Kauempana hän näki kohteensa... tuon taikaministeriön syyttäjän. Nainen siristi vaarallisesti silmiänsä ja puristi kätensä nyrkkeihin, viedessään pitkäkyntiset sormensa tarttumaan hänen sauvaansa joka lepäsi hänen vyöllään. Sauva vetäistiin pois sille tarkoitetusta kotelosta ja Bellatrix puristi sitä rystyset valkoisina.. Bellatrixia harvoin näki siinä tilassa etsimässä jotakuta, mutta Bellatrixin mielestä Leticia oli vain arvoton rotta jolla ei ollut mitään voimaa tai valtaa, tai oikeutta puuttua hänen Herransa kuvioihin. Bellatrix poksahti mustaksi savupilveksi ilmaan...

Pian kuolonsyöjä pamahti aivan suoraan Letician nenän eteen, noin kolmen metrin päähän jotta tuo varmasti huomaisi Bellan. Poksahdus oli tavallista vahvempi ja se levitti sakeampaa savua joka aluksi esti näkemästä, kuka tuon eteen oli ilmiintynyt. Pian kuitenkin, kun savu alkoi hälvenemään, Bellatrix Lestrange kohotti mielipuolisen ja kylmän katseensa Leticiaan, puristaen sauvaansa nyrkkinsä sisään. ''Hahaha.. mukava nähdä..'' Bellatrix totesi kylmällä äänensävyllään, ja hänen kasvoilleen levisi leveä, sadistinen virne ja hän tuijotti Leticiaa suoraan silmiin...

Leticialla oli yllään punamustavalkoiset reisitaskuhousut, nahkainen naisten musta takki, kaulahuivi ja niiden alla pitkähihainen. Hän asteli taikaministeriöltä päin kotiaan kohti, vaikka ei periaatteessa töistä ollutkaan tulossa. Hän oli tulossa vanhempiensa kotoa, toiselta puolelta Lontoota. Hän oli vain käynyt ministeriöllä kääntymässä, koska hänen kollegansa oli tarvinut seuraavan aamun aikaiseen oikeudenkäyntiin materiaaleja hänen työhuoneestaan. Eikä hän halunnut uhrata aamuaan muiden töille, joten oli hoitanut asian tänään.
Mikä tietysti osoittautuisi virheeksi, mutta sitä hän ei vielä kävellessään tiennyt.

Leticia oli itseasiassa pelottavan lähellä kotiaan ja oli jo alkamassa kaivaa avaimia laukustaan kun kuuli jonkun ilmiintyvän siihen lähelle. Mustan savupilven takaa hän ei heti erottanut kuka ja mitä ja missä, mutta jo savupilvi sai hänet puolustuskannalle ja varuilleen. Niinpä hän kotiavaimiensa sijaan vetäisi esiin sauvansa ja osoitti sillä hiljalleen hälvenevään savupilveen.
Se, kenet hän näki, oli aiheuttaa hänelle ennenaikaisen sydänkohtauksen ja hyvä ettei sauva tipahtanut hänen käsistään. Bellatrix Lestrange. Naisen puhuessa, Leticiaa kylmäsi eikä hän osannut reagoida mitenkään. Hän ei voinut olla ajattelematta että joku oli saanut selville jotain hänen ja Rabastan Lestrangen.. salaisesta suhteesta. Ja että se joku seisoi siinä hänen edessään.

"B-Bellatrix," hän vastasi hermostuneesti kääntämättä sauvaansa suuntaan tai toiseen. Hän ei tiennyt mistä nainen hänen edessään tiesi hänet.. Tai miksi tuo nyt seisoi siinä hänen edessään! Eikö Rabastanin pitänyt.. Toisaalta Rabastan oli sanonut ettei vienyt enää tietoja Voldemortille. Ehkä Bellatrix oli sitten Voldemortin seuraava ässä hihassa. Tämän jos hän olisi tiennyt, hän olisi varmasti toiminut toisin Rabastanin kanssa.
Se, miksi Leticia ei siltä paikalta kaikkoontunut, tulisi varmasti olemaan hänelle itselleenkin ikuinen mysteeri. Ehkä jokin taistelutahto, kodin suojeluvaisto tai.. Yksinkertaisesti uteliaisuus siitä, mitä Bellatrix tiesi tai ei tiennyt, piti hänet paikallaan.
Mutta hän ei tehnyt aloitetta hyökätäkseen. Vain hullu tekisi aloitteen Bellatrix Lestrangen edessä.
Ja vain idiootti jäisi siihen tilanteeseen, jossa Bellatrix Lestrange oli tullut tapaamaan sinua..

Bellatrixin silmät siristyivät erittäin vaarallisesti kun tämä tajusi Letician sauvan osoittavan tätä... oliko tuo aivan tosissaan? Osoittamassa sauvallaan häntä kohti!? Bellatrix näytti erittäin aggressiiviselta, ja tämän ilmeestä saattoi jo päätellä että tappokirous lentäisi hetkenä minä hyvänsä, tai joltakin ainakin lähtisi henki. Bellatrix tunnettiin jo valmiiksi siitä, että hän saattoi tappaa jonkun vain huvittaakseen itseään, ja nyt kun hän seisoi Letician edessä, ja oli tarkoituksella siihen tullut... ei voinut kuin arvailla mitä Bellan päässä saattoi liikkua. Ja Letician osoitus tätä sauvalla, ei selvästikkään ollut hyvä idea, sillä Bellatrix puristi sauvaansa yhä tiukemmin nyrkkinsä sisään ja käänsi päätänsä sivulle jolloinka naisen niskat naksahtivat kuuluvasti. ''Kehtaatkin osoittaa sauvallasi minuun!'' Bellatrix rääkkäisi kurkustansa ja tämän sauvan osoitus alkoi hiljalleen nousta kohti Leticiaa.

Kun Bella kuuli, miten tuo änkytti tämän nimen, se sai jo naisen sadistisuuden heräämään. Änkyttäminen kertoi lähes aina pelosta, tai hermostuneisuudesta, josta Bellatrix vain nimenomaan nautti kun sai näemmä pelkällä ilmiintymisellään sitä aikaan. Bellatrix alkoi jo kuvittelemaan miten pääsisi kiduttamaan tuota... ja kaikista mielenkiintoisin osio Bellalle tässä olisi itse kaksintaistelu, päästä nyt kokeilemaan miten hyvin ministeriöläiset nykyään taistelevat. ''Luulitko aivan tosissasi, että voit tehdä niinkuin teet, ilman että sitä ei huomata, tai että siitä tulee seuraamuksia?'' Bellatrix kysyi ja kohotti toista kulmaansa, se sama sadistinen virne kasvoillansa.


Kuolonsyöjän sauva osoitti jo kohti Leticiaa, mutta Bella kyllä huomasi että tuo ei aikonut tehdä aloitetta. Bellatrix tosin ei ottanut Leticiaa edes tosissaan, miksi odottaa mitään joltakin taikaministeriön syyttäjältä, joka näemmä pelkää jo hänen näkemistäänkin?
Bellatrixin virne alkoi levenemään, hän alkoi jälleen päästä taistelun ja kiduttamisen makuun hiljalleen ja hänen mielessään ei enään muuta pyörinytkään. ''Hahah..'' Ensin kuului vain laimeaa, mutta silti niin karmivaa naurua.. sitten Bellatrix aukaisi suunsa. ''Pidetään hieman.. hauskaa!'' Bellatrix pomppi pari kertaa tasajalkaa kun alkoi oikeasti innostumaan taistelemisesta, jolloinka hän heilautti sauvaansa kohti Leticiaa. Sektumsempra, lensi sanattomana kohti Letician rintakehää ja Bellatrix oli tehnyt aloitteen kaksintaisteluun.

Bellatrixin rääkäisy sai Letician voimaan pahoin ja värähtämään. Hän olisi halunnut laskea sauvansa, mutta jokin pieni ääni hänen pääkopassaan sanoi että jos hän sen tekisi, hän kuolisi siihen paikkaan. Sitäpaitsi sauva oli nostettuna puolustamiseen, ei taisteluun! Taisteluhan tästä väkisin tulisi, mutta se oli viimeinen asia mitä hän olisi halunnut. Hän ei halunnut taistella, se oli aurorien hommaa! Hän oli lakipuolella, koska se oli niin paljon.. helpompaa.
Leticia katsahti Bellatrixin hiljalleen nousevaa sauvankärkeä ja nielaisi. Pakokauhu melkein pakotti hänet hyökkäämään ennen Bellatrixia, mutta hän sai vaivoin pidettyä itsensä aisoissa. Sen sijaan hän vaihtoi painoa jalalta toiselle ja paransi hieman otettaan sauvastaan.

Se mitä Bellatrix hänelle seuraavaksi sanoi, oli niin tulkinnanvarainen. Nainen hänen edessään saattoi tarkoittaa pelkästään hänen työasioitaan ja sitä kautta hänen tekemisiään.. Mutta tietysti Leticia pelkäsi pahinta eli sitä että Bellatrix nyt puhui hänen suhteestaan Rabastan Lestrangeen.
Bellatrixin kylmien sanojen ja sadistisen virneen edessä Leticia menetti puhekykynsä hetkellisesti. Hän vain tuijotti naista takaisin kasvoillaan täydellinen epätoivo ja lukematon määrä ulos puskevia tunteita.
Bellatrixista huokuvan uhan edessä, Leticia ei osannut muuta tehdä kuin kääntää ajatuksensa siihen, mitä Remy Gallow tässä tilanteessa tekisi. Remy oli hänen vanhin ystävänsä ja tuo oli aurori.. ja loistava työssään. Jos hän olisi Remy, miten hän toimisi? Hän varmasti pistäisi Bellatrixin tulitikkuaskiin ja toimittaisi syyttäjän toimistoon.. Nyt ongelma oli lähinnä se ettei hän ollut Remy! Hän oli heistä se, joka voitti aina.. mutta oikeudenkäynneissä eikä kentällä.

Näistä ajatuksistaan Leticia havahtui kuullessaan sen hiljaisen naurun ja Bellatrixin seuraavat sanat juuri ennen kuin jokin hänelle tuntematon kirous lähti äänettömästi kohti kohdettaan. Leticia sai heti toimintakykynsä takaisin ja torjui moisen kirouksen ja se kimposi lähimpään puuhun.. Josta yksinäinen oravan raato tippui vingahtaen asfalttiin. Leticia otti pari pikaista askelta kauemmas Bellasta ja käänsi katseensa nopeasti takaisin oravasta naiseen, joka niin halusi tappaa hänet.
"M-Miksi sä mun kimpussa olet?" hän kysyi janoten kunnon vastausta siitä, mitä Bellatrix tiesi tai oli tietävinään, "mä oon kaikenaikaa tehnyt vain työtäni!" Ainahan sitä kannatti tietysti edes yrittää toivoa parasta, vaikka pahinta pelättiinkin.

Bellatrix huomasi, miten Leticia torjui hänen kirouksensa ja sen ansiosta orava tipahti kuolleena, halki leikattuna alas puusta. Kuolonsyöjä ei kiinnittänyt huomiotansa oravan raatoon, joka tipahti kiviselle maalle vaan seurasi katseellaan Leticiaa joka otti askeleita hänestä kauemmas. Bellatrix kallisti hieman päätänsä ja seurasi Letician liikkeitä katseellaan, sauvan kärki osoittaen edelleen tuota. Bella oli jo odottanut että tuo hyökkäisi, mutta sitä ei näköjään tapahtunut. Bellatrix naurahti taas lyhyesti, ja kuuluvasti kun tuo kysyi tältä, miksi Bellatrix oli tuon kimpussa. Bellatrix jatkoi karmivaa nauruansa, nyt hieman hiljaisemmin.. Bellatrixin ajatusmaailmassa tuo oli typerä, kun ei tiennyt että tuo oli puuttunut hänen Herransa tekemisiin. Bellatrix vihasi sitä, kun joku ulkopuolinen yritti puuttua Lordi Voldemortin toimintaan, sillä hänen mielestään kenelläkään ei ollut siihen oikeutta, ei edes kiltalaisilla.. ja Bellatrix ei edes tiennyt että tuo on kiltalainen, vaan ainoastaan omasta näkökulmastaan näki yksinkertaisen taikaministeriön syyttäjän joka oli päättänyt lähteä leikkimään kuolonsyöjien asioiden kanssa. Toisaalta, Bellatrix taisi olla pahin mahdollinen henkilö Voldemortin jälkeen, kenet saada kimppuunsa sen asian johdosta.


''Oletko typerä? Tiedätkö minkä kanssa lähdet leikkimään!?'' Bellatrix painotti äänensävyänsä kylmemmäksi ja hieman kovemmaksi, ihan vain saadakseen Lettyn pelkäämään enemmän, jotta saisi itse enemmän nautintoa tästä taistelusta.
''Miten kehtaat puuttua Pimeyden Lordin toimintaan!?'' Bellatrix oli jälleen korottanut ääntänsä, ja alkoi jälleen näyttää siltä että seuraava hyökkäys tulisi pian.
''Minun järjestyksessäni, sinun kaltaisesi saastat tapetaan, jos he uskaltavat lähteä leikkimään meidän kanssamme, jotenka... seuraavan aamunkoittosi koet hauta-arkustasi!'' Bellatrix rääkkäisi ja alkoi nauramaan mielipuolisesti kun päästi voimiansa valloilleen, egoistihan hän oli ja halusi täten näyttää ketä vastaan Letty oli... Bellatrix nauroi kovaäänisesti ja puristi sauvaansa, maa hänen allansa alkoi hieman halkeilla ja jotkin lähellä olevat ikkunat särkymään säpäleiksi.


Lasinsirpaleita putoili asfaltille ja maasta irtoili yksittäisiä, irronneita palasia. Bellatrix toi kätensä ensin ristiin rintakehällensä, ja kovaäänisen, karmivan naurunsa saattelemena kun avasi kätens, päästi Leticiaa kohti paineaallon joka heitteli irronneita maanpalasia sinne tänne ja kevyet esineet lähettyvillä sinkosivat ilmaan. Joitakin ihmisiä oli päässyt ikkunoidensa ääreen katselemaan Bellatrixia ja Leticiaa, mutta yksikään ei uskaltanut tulla ulos tai lähellekkään kaksikkoa, sillä he tiesivät että Bellatrix tappaisi kaikki jotka nyt tulisivat hänen eteensä.

Leticia ei ollut niin tyhmä että lähtisi hyökkäämään tässä tilanteessa. Hän ei ollut mikään kaksintaistelija.. Koulussa hän nyt oli pärjännyt, mutta se oli ehkä lievästi eriasia kuin tämä tämän hetkinen tilanne. Kyllähän Leticia tiesi puuttuneensa asiohin, joista olisi kaiken järjen mukaan vain pitänyt pysyä kaukana. Hän oli tehnyt valintansa Voldemortin kukistuttua. Hän oli, kuten kaikki kaverit ympärillä siihen aikaan, miettinyt kuolonsyöjiä mahdollisuutena mutta koska Voldemort oli mennyt kaatumaan, oli ollut vain ja ainoastaan fiksumpaa lähteä opiskelemaan lakia. Eikä hän katunut sitä ratkaisuaan yhtään! Se että Voldemort oli takaisin, oli vain ikävä sattuma.. Eikä sitä olisi koskaan pitänyt tapahtua. Mutta nyt hän oli puolensa valinnut ja koki tekevänsä sitä, mihin uskoi eniten ja missä oli paras. Se tarkoitti kuolonsyöjien elämään puuttumista, mutta hän teki vain työtään. Ei hänen tarvinut noita raahata tuomioistuimen eteen.. Hän oli se, joka heitti nuo eteenpäin. Syy kiinnijäämiseen oli aina jossain muualla kuin hänessä!

Bellatrixin äänensävy muuttui yhä kylmemmäksi, mikä tuntui jo melkein mahdottomalta. Leticia kasasi kiihtyvää hengitystään ja kuunteli mitä vastapuolella oli sanottavanaan. Hänessä ei syttynyt pienintäkään halua yrittää voittaa Bellatrixia ja passittaa tuota oikeuden eteen. Joku muu olisi ehkä nähnyt sen hienoimpana asiana, mitä kukaan voisi ikinä tehdä, mutta hän ei ollut yksi niistä. Hän halusi vain tietää tiesikö Bellatrix jotain hänestä ja Rabastanista vai ei.. ja kun hän saisi varmuuden siihen, hän lähtisi lätkimään. Jos pystyi.
Bellatrix ei antanut hänelle mahdollisuutta vastata tuon esittämään kysymykseen, mikä Letician yllätykseksi ärsytti häntä jossain pelon takana hyvinkin paljon. Jokin hänessä oli jo pistämässä vastaan Bellatrixille, mutta naisen mainitessa sanan hauta-arkku hän tulikin yllättäen toisiin ajatuksiin.
Ei Leticialle välttämättä olisi tarvinut lähteä muistuttelemaan ketä vastaan hän tässä tilanteessa oli. Hän tiesi kyllä varsin hyvin ja siksi niin varuillaan olikin. Hän halusi kotiin takkansa ääreen kaikkien vilttiensä sekaan. Kupillinen myöhäistä teetä ja.. ehkä joku tuomaan turvallisuuden tunnetta.

Äkkiä paine pyyhkäisi voimalla Letician yli eikä hän ehtinyt reagoida tähän.. Jos olisi pystynyt mitenkään reagoimaankaan! Ei painetta karkuun voinut juosta eikä hän äkkiseltään olisi keksinyt mitään vastakirousta.
Leticia lennähti aallon voimasta pari metriä kauemmas ja tömähti asfalttiin. Hänen päänsä kopahti kiveen ja aukesi otsasta hieman. Leticia kapusi kuitenkin nopeasti takaisin jaloilleen ja heitti vastakirouksen toisensa perään kohti Bellatrixia samalla kun kiirehti lähimmän puun taakse suojaan.
Hänen sydämensä tykytti, hänen päätään jomotti ja hän hengitti pelosta katkonaisesti. Hän nielaisi ja painautui puuta vasten. Sitten hän keksi jotakin. Hän ei pystyisi siinä mielentilassa ilmiintymään tai puolet hänestä jäisi tänne Bellatrixin armoille. Mutta jotain hän saattoi tehdä.. Tai ainaki yrittää.
Leticia yritti kasata kaikki onnellisimmat ajatuksensa ja luoda suojeliuksen viemään avunpyyntöä, mutta haukan sijaan hänen sauvansa kärjestä lennähti epämääräinen hopeasäde joka oli vain suojeliuksen varjo..

Bellatrix virnuili leveästi kun hän katsoi miten Leticia Mayer pamahti paineaallon takasi asfaltille. Kuitenkin, Bella ei ehtinyt paljoa miettimään seuraavaa siirtoansa kun nainen jo nousi yllättävän nopeasti jaloilleen ja paiskoi muutaman vastaloitsun kohti kuolonsyöjää. Bellatrix päästi vain äännähdyksen ja heilautti sauvaansa muutamaan otteeseen, torjuen muutamat vastaloitsut jotka olivat jo lähellä osua häneen. Oikeastaan, Bellatrix ei ollut odottanut hyökkäystä tuolta kun tuo oli tähän mennessä ollut vain puolustuskannalla. Torjuttuaan vastaloitsut, Bellatrix huomasi että Leticia oli jo kerennyt livahtamaan puun taakse suojaan. Mitä tuo oikein yritti? Luuliko tuo tosissaan, että jokin puu estäisi kuolonsyöjää enään hyökkäämästä? Bellatrix pyöräytti sauvaansa muutamaan kertaan sormissaan ja päästi ilmoille kuuluvan naurukohtauksen. Hän niin rakasti olla kaksintaistelussa ylivoimassa, ja pakottaa vastustaja menemään alakynteen, sillä silloin hän voisi vain leikkiä miten tahtoisi ilman että tarvitsisi huolestua että vastustaja nousisi kunnolla vastaan. Bellatrix kohotti hieman toista kulmaansa, kun puun takaa ilmestyi vain Suojeliuksen varjo.

Mitäköhän tuo oikein yritti? Bellatrix kyllä tajusi, että sen täytyi olla yritys tehdä eläinsuojelius jolla lähettää viesti. Bellatrixin ajatusmaailma ei kuitenkaan ymmärtänyt heti että se oli avunpyyntö, vaan sadistinen mieli käsitti että tuo yritti lähettää viimeiset sanansa jollekulle. Bellatrix heilautti sauvaansa kohti puuta ja sanaton loitsu pamahti vasten puunrunkoa... puu pamahti säpäleiksi. Puunpalasia lenteli sinne tänne ja Bellatrix nosti kätensä ilmaan ja kohotti sauvansa ylös, jolloinka puunpalaset jotka yrittivät osua Bellaan, pamahtivat viellä pienemmiksi palasiksi.


Bellatrix hymyili edelleen niin ärsyttävän ivallisesti kun hän heilautti sauvansa kohti Leticiaa. Letty saattoi hyvin tunnistaa kidutuskirouksen sauvaliikkeen joka häntä kohti paiskattiin. ''Kidutu!'' Bellatrix kiljui kurkustansa loitsusanat ja valosuihku pamahti sauvan kärjestä aaltona kohti Leticiaa. Kidutuskirouksen tekeminen oli Bellatrixille helppoa, sillä hän nyt kiduttaisi ketä tahansa paitsi Herraansa.

Leticia yritti suojeliusta uudestaan kun äkkiä puu hänen takanaan räjähti kappaleiksi. Leticia älähti säikähdyksestä ja osittain kivustakin puunsäpäleiden kaivautuessa hänen selkäänsä. Hän lennähti enemmänkin säikähdyksestä taas maahan ja kierähti ympäri kompuroiden kauemmas. Hän tuijotti hetken järkensä menettänyttä Bellatrixia ja vilkaisi ympärilleen. Kukaan ei ollut tullut edes katsomaan mitä hittoa täällä tapahtui!
Kukaan ei tulisi auttamaan. Ei ellei Leticia saisi ketään kutsuttua avukseen. Suojeliuksen onnistuminen oli nyt hänen ainoa keinonsa selviytyä.

Onnekseen Leticia näki kirouksen tulevan ennen kuin se osui häneen. Hän ehti pyörähtää juuri parahiksi pois tieltä ja kidutuskirous räsähti maahan, jossa hän oli hetkeä aikaisemmin ollut. Leticia kömysi jaloilleen ja heitti Bellatrixia kohti tainnutuskirouksen ja karkotaseet, vaikka melkein jo osasi arvata ettei niistä kumpikaan osuisi kohteeseensa. Sitten hän suuntasi sauvansa kärjen Bellatrixin jalkoihin ja räjäytti asfaltin tuon jalkojen alta. Se antaisi hänelle toivottavasti sen verran aikaa että hän saisi koottua itsensä.
Leticia otti riskin ja sulki silmänsä hetkeksi. Ajatuksissaan hän palasi siihen yhteen iltaan muutama kuukausi takaperin. Siihen yhteen hetkeen, joka oli muuttanut kaiken. Se vei häneltä pari sekuntia ja kun hän loihti suojeliuksen, se otti haukan muodon. Leticia avasi silmänsä ja käski haukkaa lentämään ministeriöön hakemaan apua. Samassa se lennähti taivaalle ja katosi.

Leticia käännähti taas Bellatrixin puoleen ja otti puolustusasemat. Hänen olisi pakko taistella kunnes joku tulisi.. tai kunnes Bellatrix saisi tehtävänsä päätökseen. Tietysti Leticia toivoi parasta ja pelkäsi pahinta. Enää hän ei voinut oikein muuta kuin toivoa.
Varsinkin kun hän oli nyt onnistunut suututtamaan Bellatrixin pienellä tempullaan.

Bellatrix Lestrange pettyi hieman kun hänen kidutuskirouksensa ei osunutkaan kohteeseensa, vaan pamahti suoraan kohtaan jossa hänen kohteensa oli hetki sitten ollut. Bellatrix seurasi katseellaan kun Leticia nousi nopeasti jaloilleen, ja hän oli jo heittämässä uutta kidutuskirousta kunnes häntä kohti lensi kaksi loitsua. Nainen kyllä tunnisti sauvojen liikkeistä loitsut, ja pyöräytti sauvaansa pariin kertaan jolloinka hopeahohtoinen varjelumin tuottama suojakilpi suojasi vahvana loitsuseinänä kuolonsyöjää kahdelta loitsulta. Mutta seuraavaa siirtoa Bellatrix ei osannutkaan odottaa, sitä että tuo tähtäsi kohti hänen jalkojen alla olevaa asfalttia. Bellatrix kurtisti hieman kulmiansa ja ennen kuin tajusikaan, asfaltti hänen allaan oli räjähtänyt. Bellatrix kiljahti kun hän vajosi pienikokoiseen monttuun ja luuli jo että olisi tippunut useamman metrin. Kuolonsyöjä alkoi kiehua sisällään, tuo.. kehtasi loihtia häntä, ensin kehtasi osoitella sauvallaan ja sitten viellä räjäyttää maan hänen altaan. Bellatrix in silmät aukesivat kokonaan, ja hän puri hampaansa yhteen ja hengitti hampaidensa välistä raskaasti, raivo hänessä alkoi purkautumaan. Oli hyvä, että hänen sauvansa pysyi enään ehjänä kun nainen puristi sitä niin lujaa nyrkkinsä sisään.


Bellatrix päästi raivonsa kerralla vapaaksi, hän alkoi rääkymään suoraa kurkkua ja pamautti sauvaansa sinne tänne ja asfaltti alkoi halkeilemaan ja palaset siitä lentelemään suuressa mittakaavassa. Häntä raivostutti, että hän otti edes noin pienen osuman taistelussa tuollaista vastaan, se sai hänet suoraansanoen raivokohtauksen partaalle. Bellatrix astahti pienen savupilven peittelemänä pienestä montusta takaisin haljennelle ja irtonaiselle asfaltille ja tuijotti raivoissaan murhaavasti Leticiaa. Lettyn suureksi onneksi, Bellatrix ei ollut huomannut Suojeliusta jotenka hän ei edes tiennyt että tuo kutsui apua. ''KUOLE!'' Bellatrix rääkkäisi aivan raivon partaalla ja pamautti sauvansa kohti Leticiaa. ''Avada Kedavra!'' Vihreä valosuihku valaisi katua, ja valaisi Bellatrixin sekä tämän ympäröimän alueen kun se sinkoutui suoraan päin Lettyä.

Kuitenkin, sihtaus oli hieman huonoa koska kuolonsyöjä ampui sen hutiloiden, koska ei yksinkertaisesti ajatellut muuta kuin Letician tappamista enään, kirous kyllä lähti naisen suuntaan mutta tuolla oli melko hyvät mahdollisuudet väistää se, koska kirous osuisi vain puoliksi jos osuisi. Ei tarvinnut enään olla nero tietääkseen mitä kuolonsyöjä enään havitteli, tuo oli todellakin saanut Bellatrixin raivostumaan.

Leticia melkein jo odotti tätä kyseistä kirousta tulevaksi. Bellatrixin noustessa kiukusta kihisten ylös maatasosta, Leticia otti vaistonvaraisesti pari askelta kauemmas mutta piti silti itsensä kasassa. Hän oli pyörtyä pelosta ja paniikista, mutta tiesi että jos hän sen tekisi, hän ei enää heräisi.
Kedavran lentäessä häntä kohti, Leticia älähti ja väisti hätäisesti jolloin tämäkin kirous osui ohi. Leticia kompuroi hieman ja vastasi tuleen parilla haavakirouksella. Hän ei mistään sektumsemprasta ollut koskaan kuullutkaan saatika olisi ikinä käyttänyt sitä vaikka olisi kuullutkin.
"Sä haluut mut siis hengiltä koska mä oon lähettäny kuolonsyöjiä Azkabaniin työkseni?!" Leticia älähti ääni hieman värähtäen mutta haluten selvän vastauksen tähän. Hän ei voisi lähteä vaikka haluaisikin, koska ilmiintyminen ei enää ollut vaihtoehto. Hän voisi yhtähyvin yrittää tivata vastauksia.
Sinänsä nyt kun asiaa alkoi ajattelemaan, Letician kannalta oli melkein yksi ja sama selviäisikö hän tästä vai ei. Bellatrix tuskin antaisi hänelle rauhaa ennen kuin hän olisi haudassa, vaikka tänään kävisikin toisin.

-------

Se ilta oli taikaministeriössä kaikinpuolin hiljainen. Tai oikeastaan ei hiljainen vaan pikemminkin niin kiireinen että kentällä oli suurin osa auroriviraston työntekijöistä. Vain Lucas ja pari muuta olivat jääneet virastolle siltä varalta että jossain tarvittaisiin apua.
Mies istuskeli hiljaisessa taukohuoneessa ja ryysti varmaan aamulla keitettyä kahvia, joka oli niin tujua tavaraa että jos olisi väsyttänyt, se olisi varmasti herättänyt pahimmankin unikeon.
Lehti oli selattu useampaan kertaan läpi eikä siinäkään ollut enää mitään uutta, mitä ei olisi luettu. Lucas haukotteli hieman ja samassa kahvihuone sai hopeisen sävyn osakseen suojeliuksen pyyhältäessä sisään oviaukosta.
Lucas ei tiennyt kenelle ääni kuului, mutta naisen ääni värisi ja oli selvästi paniikissa. Bellatrix Lestrangen nimi riitti kertomaan kaiken ja onneksi naisella oli ollut sen verran järki kasassa että tuo oli pystynyt sanomaan missä oli.
Lucas ponkaisi jaloilleen ja ryntäsi käytävään.
"Chris!" hän huusi jo kiiruhtaessaan käytävää pitkin. Virasto oli, kuten sanottua, melkein autio sinä iltana.
"Chris!" hän tupsahti tuon ovelle, "Bellatrix Lestrange riehuu keskustassa ja on ilmeisesti tappamassa jotain meidän työntekijää." Muuta tuskin tarvitsi sanoa ja Chris tajuaisi että nyt mentäisiin eikä meinattu. Lucas juoksi työhuoneelleen, nappasi takkinsa ja sauvansa ja lähti sitten ministeriön aulaan, josta voisi ilmiintyä oikealle alueelle.

Bellatrix hengitti edelleen raskaasti, eikä enään edes jaksanut yrittää hallita vihaansa missään mielessä. Hän ei kyennyt sulattamaan sitä, että joku ministeriön työntekijä oli edes yrittänyt loihtia häntä millään loitsulla. Normaalisti pelkästään se, että osoittaisi Bellatrixia sauvalla riittäisi suututtamaan hänet mutta tällä kertaa se ei ollut riittänyt, sillä hän halusi vain omasta mielestään leikkiä Letician kanssa. Bellatrix sihahti hampaidensa välistä ärtyneesti kun tappokirous vilahti vain naisen ohitse ja osui muualle. Kuolonsyöjää ei enään yksinkertaisesti kiinnostanut oliko joku jo nähnyt hänet, se oli aivan sama, hän oli päättänyt jo että tappaa kenet tahansa joka nyt asettuu Letician puolelle. Kuolonsyöjä oli jo ampumassa toista tappokirousta peräkanaan kohti Leticiaa, kunnes hän joutui astumaan sivuun muutaman haavakirouksen tieltä. Bellatrix kohotti sauvansa uudelleen kohti Leticiaa, kunnes tuo alkoi puhumaan. Bellatrix kallisti hieman päätänsä kuullessaan miten tuo älähti, että halusiko tämä tuon hengiltä vain tuon työn takia. Bellatrixia huvitti, hänen ajatusmaailmassaan hän ajatteli että Letty yrittäisi puhumalla saada Bellatrixin jättämään tuon rauhaan.


Letician mainitessa sana Azkaban, Bellatrix alkoi virnuilemaan leveästi ja naureskelemaan itsekseen vaimeasti. Hän jos kuka tiesi, millainen paikka Azkaban oli ja miltä tuntui kun sai elinikäisen tuomion sinne. Pienessä rytäkässä, Bellatrixin vasemman käden päältä oli kivenpalasten takia revennyt kohta, jonka kautta hänen musta pimeän piirtonsa näkyi. Bellatrix vilkaisi siihen, ja nauroi sitten yhä lujemmalla äänellä ja siirsi katseensa piirrosta takaisin Leticiaan. Bellatrix silitti sormellaan hieman piirtoansa, kuin se tässä tilanteessa olisi edes mitenkään tärkeä asia.


''Olisi ehkä kannattanut valita oikea puoli...'' Bellatrix virnisti leveästi ja tietysti tarkoitti, että Pimeyden Lordin seuraaminen olisi se oikea puoli. ''Olet itse lähtenyt puuttumaan Pimeyden Lordin toimintaan ja sen takia... tapan sinut.'' Bellatrix oli menettänyt itsehillintänsä jo kokonaan, ja kohotti sauvansa uudelleen kohti Leticiaa. Bellatrix pyöräytti sauvaansa nopealla liikkeellä jolloinka liekkimeri singahti sauvan kärjestä kohti Leticiaa. Loitsu ei ollut pirunpalo, sillä Bellatrix tiesi varsin hyvin että sen käyttäminen tässä koituisi todennäköisesti hänen itsensäkkin kohtaloksi, varsinkin jos hän päästäisi sen roihuamaan täysin vapaana.

Chris istui työhuoneessaan ja kirjoitti muistiota edellisten päivien tapahtumista muille osastoille jaettavaksi. Sulkakynän rapinan lisäksi auroriosastolla ei juuri muita ääniä kuulunut, kun suurin osa auroriosaston työntekijöistä oli työtehtävissä ministeriön ulkopuolella. Chris ja muutama muu oli saanut osakseen jäädä ministeriölle siltä varalta, että sille päivälle sattuisi vielä lisää tapauksia, joissa aurorien apua tarvittaisiin. Hetken kuluttua Chris joutuikin jo nostamaan katseensa pergamentistaan, kun hän oli kuulevinaan nimeään kutsuttavan. Juoksuaskeleiden siivittämänä Chrisin ovelle ilmaantui Lucas, joka puhui Bellatrix Lestrangesta ja jostain ministeriöläisestä. Chris pomppasi tuoliltaan ylös niin vauhdikkaasti, että tuoli kaatui. Aikaa sen nostamiseen ei ollut, ja Chris olikin samassa jo ovella. Tarkistaen, että taikasauva oli visusti taskussa ja napaten takkinsa naulakosta, hän lähti Lucasin perässä juosten kohti hissiä ministeriön aulaan. Jonkinlaisessa jännityksen ja pienen hermostuksen tilassa Chris kiirehti pää täynnä risteileviä ajatuksia aulaan ja ilmiintyi siitä Lucasin kanssa tapahtumapaikalle. Jälkeenpäin Chrisillä ei ollut kunnollisia muistikuvia siitä, miten oli tapahtumapaikalle päässyt.

Ilmiinnyttyään paikan päälle, Chrisin ei tarvinnut kauaa miettiä, mitä oli tapahtunut. Jo lähtiessään ministeriön aulasta, hän oli ottanut taikasauvan valmiiksi, ja se oli ollut hyvä valinta. Ensimmäinen ajatus oli se, että jästivahingoilta tuskin vältyttäisiin, vaikka sillä hetkellä ketään ei missään näkynytkään. Vähintään parin unhoituttajan työpanosta varmasti ainakin tarvittaisiin. Chris oli ilmiintynyt sen verran kauas, että oli hyvin epätodennäköistä, että Bellatrix Lestrange tai pulassa oleva ministeriöläinen huomaisi häntä vielä siinä vaiheessa. Tehden nopean tilannekatsauksen, Chris huomioi kirouksista kärsineet puut, maan ja jopa viattoman oravaparan. Tilanne oli sellainen, että pari auroria lisävahvistuksena tuskin olisi haitannut, mutta tällä hetkellä heitä ei nyt ollut saatavilla avuksi. Mitään hallittua ja strategista lähestymistapaa olisi turha nyt odottaa kahden aurorin voimin. Kauempana kuolonsyöjän sauvasta singahti liekkejä ja Chris lähti vilkaisten ensin Lucasia lähestymään kaksintaistelua, josta pian tulisi kolmen ministeriöläisen ja yhden kuolonsyöjän taistelua.

Leticia ei oikein tiennyt miten tulkita Bellatrixin vastausta, mutta ilmeisesti tuo oli hänen kimpussaan nimenomaan hänen työnsä takia eikä.. minkään muun, josta suosiolla vaiettiin. Bellatrixin raivossa ei sen sijaan ollut mitään epäselvää ja tuon heitettyä häntä jollain tulipallolla, se osui lähes täydellisesti kohteeseensa. Leticia kiljaisi liekkien levitessä hänen takkiaan pitkin vaikkei kirous itsessään vielä ollut mitään suurempaa vahinkoa aiheuttanutkaan.

Lucasin ilmestyessä hyvän matkan päähän tapahtumista, hän teki samat johtopäätökset kuin kollegansakin. He eivät olleet ilmiintyneet täysin vierekkäin Chrisin kanssa, joten keskustelu siitä miten toimittaisiin, oli käytännössä mahdotonta.. Eikä siihen oikeastaan ollut aikaakaan. Nopea vilkaisu kertoi Bellatrixin tämänpäiväisen uhrin olevan ministeriön syyttäjä, Leticia Mayer ja naisen tilanne näytti olevan jo.. aika tukala.
Katseet kuitenkin saatiin vaihdettua ja Lucas nyökkäsi Chrisille lähtien sitten itse juoksemaan Letician luo. Hän heitti juostessaan voimakkaan iskuloitsun Bellatrixin suuntaan ja toivoi Chrisin pidättelevän naista sen hetken että hän saisi autettua tämän toisen naisen kuivemmille vesille.
Päästyään Letician luo, Lucas tarttui naisen palavaan takkiin ja repi sen tuon yltä heittäen sen kauemmas heistä. Kirottu tuli saattoi aina olla vaaraksi, vaikkei sillä olisi mitään tekemistä pirujen kanssa. Saatuaan takin maahan, hän ampui sauvansa kärjestä vettä sammuttaakseen sen.
"Pysy täällä," hän komensi ja työnsi Letician yhä ehjänä olevan puun taakse. Hän tajusi kuinka lähellä naisen kotia he olivatkaan ja käski Leticiaa olemaan menemättä kotiin. Bellatrix siitä vain riemastuisi.
Saatuaan naisen turvaan, hän kääntyi taas etsimään katseellaan Bellatrixia ja Chrisiä.

Bellatrx vain naureskeli itsekseen kun hänen kirouksensa osui suoraan kohteeseensa ja sytytti tuon takin palamaan. Mutta, hän ei kauaa ehtinyt nautiskella näystä kun huomasi sivusilmällään kaksi henkilöä ja suoraan kohti tulevan loitsun. Bellatrix kiljaisi ja astahti nopeasti pois kirouksen tieltä joka pamahti vasten seuraavan talon seinää ja aiheutti siihen komean jäljen. Bellatrix vilkaisi vain nopeasti jälkeä, eikä edes halunnut tietää mitä loitsu olisi tehnyt hänen kehollensa. Eikä kuolonsyöjän kauaa tarvinnut päätellä, että Leticia oli selvästi saanut apuvoimia, Bellatrix oli jo heittämässä kirousta Lucasiin mutta jos hän sen tekisi, Chris saisi vain mahdollisuuden hyökätä. Bellatrixin ilme vakavoitui, hänen kimpussaan oli nyt kolme henkilöä, ja tilanne alkoi näyttää jo hieman pahalta Bellan kannalta. Hän ei ehtisi torjuilla kolmea kirousta ja yrittää samalla vain tappaa kolmikkoa, hänen täytyi tehdä jotakin suurta. Bellatrix, mielenvikaisuudestaan huolimatta tajusi että hänen täytyi alkaa ottaa taistelu tosissaan eikä vain yrittää leikkiä. Vaikka hänen päänsä kuinka sanoi, että kolmikosta ei olisi mihinkään, hän silti muisti mitä Voldemort oli sanonut.. älä aliarvioi ketään.


Bellatrix ehti vain vilkaista miten toinen miehistä ryntäsi Letician avuksi ja toinen mies juoksi häntä kohti... mitä hän tekisi, jotakin suurta, muuta vaihtoehtoa ei ollut. Bellatrixin oli todellakin otettava nyt taikavoimansa käyttöön, muuten hänet päihitettäisiin ja ajatuskin siitä inhotti naista.
Bellatrix pyöräytti sauvaansa, hän otti muutaman askeleen sivummalle jotta kohtaisi kaikki henkilöt edestä ja Chris ei pääsisi yllättämään sivulta. Kuolonsyöjän ympärille muodostui vahva, tukeva liekkimeri kuin ympyräksi. Kuumuus tuntui Bellatrixin iholla, kun liekkimeri ympäröi hänet ja roihusi. Hänen olisi käytettävä pirunpaloa, mutta riski oli valtava, se saattaisi vahingoittaa myös häntä itseään, jopa vakavasti.


Bellatrix pyöräytti sauvansa eteensä, jolloinka liekkimeri kasaantui yhdeksi kasaksi ja sinkosi päin kolmikkoa. Oli toki oletettavaa että se torjutaan, olihan noita kolme sitä torjumassa, mutta Bellatrixin oli pakko saada aikaa miettiä seuraavaa siirtoansa, hän ei takaisin Azkabaniin mene! Bellatrix yritti miettiä seuraavaa kiroustansa kiivaasti... miten kohdata kolme taikavoimaista henkilöä samaanaikaan? Oliko hän oikeasti niin pahassa paikassa, että hänen täytyi ottaa kaikki voimansa käyttöön? Tällä hetkellä hänen ei ollut tarvinnut kuin käyttää pientä osaa voimistaan, mutta oletettavasti kaksi miestä olivat auroreita, koska Taikaministeriöstä ei lähetettäisi muita syyttäjiä yhden syyttäjän avuksi.

Bellatrixin sauvan kärkeen syttyi pieni tulenalku, hänen oli käytettävä sitä, muuten tilanne kävisi liian tukalaksi. Nainen vetäisi keuhkonsa täyteen ilmaa ja puhalsi sen tulenalkuun jolloinka vapaana roihusi... Pirunpalo. Letician onneksi, se ei osuisi tuon taloon koska nämä olivat siitä jo vähän matkan päässä, pirunpalo kuitenkin syöksyi ilmaan ja ilmoille pääsi petomainen karjahdus, kun liekehtivä hirviö oli päässyt valloilleen. Bellatrix tunsi miten kirotut liekit polttivat hänen ihoansa, kuinka kuumia ne olivat. Pirunpalo sinkosi kohti kolmikkoa ja Bellatrix juotui lähteä juoksemaan takaperin pois loitsustaan, mutta oli silti riski että myös hän palaisi elävältä.

Chrisin oli saavuttanut Lucasin katseen, ja toimintasuunnitelma oli pelkästään sen katseen myötä muodostunut edes jonkinlaiseksi. Lucas oli heilauttanut sauvaansa kohti Bellatrixia ja lähtenyt sen jälkeen auttamaan Bellatrixin uhria, jonka Chriskin oli muutaman vilkaisun jälkeen tunnistanut Leticiaksi. Lucas oli pelannut heille muutaman lyhyen hetken aikaa osoittamalla loitsun Bellatrixia kohti, naiseen kuitenkaan osumatta. Sinä aikana Chris oli kuitenkin ehtinyt jo päästä sopivalle etäisyydelle Bellatrixista, jääden Bellatrixin ja Lucasin ja Letician väliin. Hän oli etäisyydellä, josta olisi hyvät mahdollisuudet osua kohteeseensa, mutta kuitenkin sen verran kaukana, että nopeiden refleksien avulla olisi mahdollista väistää kohti tulevat loitsut ja kiroukset. Chrisin sydän takoi rinnassa, mutta Chrisin päähän ei mahtunut muita ajatuksia, kuin mahdolliset loitsut joita hän voisi tarvita. Bellatrix oli alkanut pyörittää tulta ympärillään ja vain hyvin pientä hetkeä ennen kuin Bellatrixin lähettämä tulipallo lähti kiitämään kolmea ministeriöläistä kohti, Chris teki laajan kaaren taikasauvallaan ja sai muutaman kymmenen metrin päässä olevan suihkulähteen veden lentämään ilman halki. Vesi loiskahti kuuluvasti maahan, sammuttaen tulipallon ja jättäen maahan mustuneen kohdan, jota ympäröi vesilammikko. Pieni liekki oli kuitenkin ehtinyt karkaamaan jo niin lähelle Chrisiä, että se oli polttanut reiän Chrisin takin vasempaan hihaan, jättäen jälkeensä palovamman. Sellaista Chris ei kuitenkaan huomannut taistelun tuoksinnassa, varsinkaan kun tuli ei ollut osunut hänen sauvakäteensä.

Chris ei ehtinyt pitämään minkäänlaista levähdystaukoa taistelulta, kun edellisen tulipallon jälkeen Bellatrix oli jo suunnittelemassa seuraavaa yritystään päästä heistä eroon. Jo ennen kuin Bellatrix päästi valloilleen pirunpalon, Chris arvasi mitä oli tulossa. Hänen olisi lähes mahdotonta torjua niin voimallista taikavoimin tuotettua tulta, joten Lucasin apu olisi tarpeen. "Lucas!" Chris huusi herättääkseen toisen aurorin huomion, siltä varalta että tämä ei ollut huomannut mitä Bellatrix suunnitteli. Chris ei kääntänyt päätään taaksepäin huutaessaan Lucasin nimeä, ettei hän jättäisi Bellatrixille hetkeäkään käyttää hyväkseen sitä, että Chris ei keskittynyt jokaiseen naisen liikkeeseen. Tulinen hirviö lähti Bellatrixin hoteista kohti Chrisiä, Lucasia ja Leticiaa. Heti sen lähdettyä liikkeelle, Chris loitsi voimakkaan vesiloitsun, joka toisen vastaavan loitsun kanssa saisi pirunpalon taltutettua melko varmasti. Siinä kohtaa Chris ei voinut kuin toivoa, että Lucas oli perillä tapahtumista, kun vesiloitsu lähti Chrisin sauvasta kohti Bellatrixin loihtimaa tulihirviötä.

Lucasista tuntui että koko lähiö paloi, sillä siltä se näin paikanpäältä vaikutti. Bellatrix oli hullu jos aikoi sytyttää koko Lontoon tuleen! Tuskin edes Voldemort arvostaisi moista tekoa missään muotoa! Vaikka jästejä ja muita sivullisia moisessa teossa kyllä kuolisi tuhansittain..
Chrisin huutaessa hänen nimeään, Lucas otti pari juoksuaskelta lähemmäs ja tajusi samantien missä mentiin. Jättimäinen tulihirviö kohosi taivaalle ja Chrisin heittäessä sitä vesiloitsulla, hän otti vielä muutaman askeleen lähemmäs ja tähtäsi mahdollisimman voimakkaalla jäädytysloitsulla alas päin kaartavaa pirunpaloa.
Bellatrixin kirous oli voimakas ja vastaisku tuntui Lucasin sauvassa jopa siitä huolimatta että heitä oli kaksi pistämässä pirunpaloa kuriin. Keskittymisellä, tahdonvoimalla ja tietysti yhteistyöllä, he saivat pirunpalon kuitenkin hieman pienenemään ja hiljalleen talttumaan. Sauva Lucasin kädessä tärisi hieman ja jos siihen olisi ollut aikaa, Lucas olisi varmaan pelännyt sen pian murtuvan, mutta onneksi niin ei käynyt.
Lopulta tulihirviö kuitenkin katosi ja hetkeksi tuli aivan hiljaista. Kuumuus oli saanut hien nousemaan pintaan eikä heistä varmasti kukaan ollut pieniltä palovammoilta selvinnyt. Pirunpalo ei ollut mikään leikinasia.
"Oletko kunnossa?" Lucas kysyi pikaisesti kollegaltaan ja vilkaisi tuota hieman arvioiden tehden tulkintansa ilman vastaustakin. Sitäpaitsi niin kauan kuin he molemmat seisoivat, sitä pystyi keskittymään vain siihen naiseen, joka tämän kaiken oli aiheuttanut. Polttanut melkein koko Lontoon pirunpalollaan!
"Lestrange!" Lucas käänsi katseensa Bellatrixiin melko pian Chrisille osoittamansa kysymyksen myötä ja huomattuaan naisen olevan yhä paikalla, tuhahti hieman. Nyt jos koskaan olisi hieno hetki saattaa Bellatrix Lestrange takaisin Azkabaniin. Sen ajatuksen kera hän heitti Bellatrixia kohti kahleloitsun, jonka määrä oli sitoa nainen paikalleen. Leticiakin melko varmasti olisi enemmän kuin mielellään saattamassa Lestrangea vankilaan.

Bellatrix oli mennyt tarpeeksi kauas jotta pirunpalo ei koskisi häneen, vaikka hän olikin saanut käsivarsiinsa muutamia palovammoja kirouksensa toimesta. Hän ei ollut tehnyt pirunpaloa täydellä voimalla, koska silloin se olisi levinnyt niin laajalle että nainen itsekkään ei olisi kerennyt juosta karkuun ja koko lähiö olisi palanut maantasalle. Hän seurasi kauempaa, oliko hänen kirouksensa kyennyt päihittämään kaksikon mutta sai yllätyksekseen todeta että kaksikko kykeni taltuttamaan pirunpalon. Se kertoi jo Bellatrixille tarpeeksi, miehet eivät olleet mitään tavallisia velhoja vaan olivat selvästi koulutettu hommaansa, nimittäin mikään tavallinen tallaaja ei pirunpaloa pysäyttäisi vaikka se heitettäisiin kohti pienellä voimalla, pirunpalo oli vahva pimeyden voimien loitsu jonka torjumiseen vaadittiin kokemusta ja voimaa.

Bellatrix siristi silmiänsä kun liekkien tuottama savu alkoi hälvenemään. Sen hälvettyä hieman, hän huomasi vihollisensa... kaksi miestä kauempana, joista toinen huusi hänen sukunimensä. Bellatrix tuijotti vihollisiansa erittäin vaarallisesti, hän halusi vain tappaa nuo... tämä oli jo hitto toinen kerta kun aurorit tulevat keskeyttämään hänen taistelunsa juuri kun hän on tappamassa vastustajaansa. Ensin se kiltalainen, ja nyt tämä...
Bellatrixia kohti lensi kahleloitsu ja nainen sähähti vaarallisesti, hän oli vakavoitunut tyystin eikä enään edes halunnut yrittää leikkiä taistelun kanssa koska jos hän virheen tekisi, hän olisi kohta lähdössä takaisin Azkabaniin. Bellatrix pyöräytti sauvaansa yllättävän aggressiivisesti ja torjui kaheloitsun ehkä turhankin vahvalla suojauksella.


Nuo olivat tulleet keskeyttämään Bellatrixin leikkimisen, ja se jos mikä sai hänet hiiltymään. Tuo kolmikko kuolisi... jos Bella siitä saisi päättää, hän halusi nuo kaikki hengiltä. Bellatrix kohotti sauvansa jolloinka kaikki irtonaiset maanpalaset alkoivat kohoamaan maasta, ne kerääntyivät kuin kasaksi Lestrangen yläpuolelle. Hän ei voisi hävitä, se ei kävisi laatuun... Bellatrix toi sauvansa ensin taakse ja sitten eteen jolloinka maanpalaset sinkosivat kohti aurorikaksikkoa yhtenä kasana. Hyökkäys ei kuitenkaan jäänyt siihen, vaan Bellatrix heilautti heti perään sauvaansa kohti Chrisiä. Sektumsempra lensi kohti miestä ja mikäli se osuisi, Bellatrix yrittäisi vain viiltää tuota niin monta kertaa kuin ikinä kykenisi.

Chris ja Lucas saivat varmasti molemmat käyttää kaiken keskittymisensä pirunpalon taltuttamiseen, tai ainakin Chris joutui niin tekemään. Luultavasti myös Bellatrix joitui itse varomaan aiheuttamaansa tulta, joten Chris oli suhteellisen levollisin mielin sen suhteen, että ennen tulen talttumista mitään muuta ei ollut odotettavissa. Tulinen hirviö sammui Chrisin ja Lucasin yhteistyön voimalla, mutta pieniltä palovammoilta ei voinut välttyä. Kipinöitä oli lentänyt ainakin Chrisin kasvoille, mutta mitään vakavampaa ei ollut tapahtunut. Noella tahriintuneet kasvot ja muutama pieni palovamma olisivat murheista pienimmät, kun täytyi taistella Bellatrix Lestrangea vastaan. Kyselyyn siitä, oliko Chris kunnossa, mies vain nyökkäsi nopeasti. Lucasin refleksit olivat nopeammat kahleloitsun suhteen ja Chris jäi vain seuraamaan, onnistuisiko Lucasin yritys. Valitettavasti kahleloitsu ei osunut kohteeseensa ja samassa Bellatrix oli jälleen keksinyt seuraavan liikkeensä. Pienet kivet ja ties mitkä irtonaiset objektit maasta kerääntyivät naisen yläpuolelle ja sinkoutuivat kohti vastustajia. Hyökkäykselle ei ollut aikaa, kun jatkuvasti täytyi olla puolustautumassa. Chris loihti leveän suojakilven, joka suojasi sekä hänet itsensä että Lucasin lentäviltä kiviltä. Kun kivisade pysähtyi suojakilpeen ja Chrisin loitsun voima loppui, aurori ei ehtinyt reagoimaan riittävän nopeasti väistääkseen täysin seuraavaa loitsua. Bellatrixin loitsu ehti hipaisemaan alta pois syöksyvän Chrisin reittä, ja miehen farkkuihin alkoi levitä verinen läikkä.

Chris ähkäisi loikatessaan ylös maasta, jonne oli väistämisliikkeensä myötä päätynyt. Taistelun tuoma adrenaliiniryöppy aiheutti sen, että Chris ei kunnolla edes tiedostanut avohaavaa reidessään, vaan jatkoi samalla energialla kuin hetki sitten. Chris oli nostanut taikasauvansa ja loitsi Bellatrixia kohti tainnutusloitsun. Epäillen, että kuolonsyöjä ehtisi väistämään loitsun, Chris turvautui suunnitelmaan B heti tainnutusloitsun perään. Vaikka luonnonystävä olikin, hän nosti kaksi puuta juurineen maasta ja kaatoi ne Bellatrixia kohti. Kahden ikivanhan puun massa olisi jo melko murskaava, varsinkin jos kuolonsyöjä olisi varomaton.

Lucasin kahleloitsu ei osunut kohteeseensa, mutta sai Bellatrixin selvästi entistä ärsyyntyneemmäksi. Lucas kyyristyi hieman Chrisin loihtiman kilpiloitsun taakse naisen viskoessa heitä kohden jotain maasta löytyneitä kiviä ja puunsäleitä. Loitsujen purkautuessa, hän kirosi jo puolestaan Bellatrixin suuntaan mutta samassa heitä kohti lensi sekstumsempra ja Lucas väisti sitä, vaikkei sitä oltu hänelle tarkoitettukaan. Chris taasen otti hieman osumaa, mutta ei näyttänyt kiinnostuvan jalastaan sen kummemmin vaan nousi samantien jaloilleen.
Se mitä Chris seuraavaksi teki, sai Lucasin katsahtamaan kollegaansa ja sitten siirtämään katseensa Bellatrixiin, joka nyt tosiaan oli tilanteessa josta pakeneminen pelkästään juosten tuntui melko mahdottomalta. Lucas ei itseasiassa olisi uskonut että Chris ryhtyisi puiston puita repimään, mutta sinänsä ihan hurmaava vaihtoehto tämäkin.
Puiden rysähdettyä paikkaan, jossa Bellatrix oli hetkeä aikaisemmin seissyt, Lucas taputti hieman Chrisin selkää ja juoksi sitten sauva valmiusasemissa lähemmäs. Hän hyppäsi varoen toiselle rungoista kun ei nähnyt Bellatrixia aluksi, mutta huomasi sitten naisen hieman kauempana puista. Ei tuo sentäs ollut jäänyt puiden alle, mikä.. oli kaiketi hyvä asia Chrisin kannalta.
"Karkotaseet!" Lucas loihti heti kun sai Bellatrixin näkyviinsä ja samassa hänen, ja varmasti muidenkin paikallaolijoiden ihmetykseksi, sauva kiisi ilman halki hänen kätösiinsä. Hän hymähti hieman ja osoitti sauvallaan Bellatrixia, jottei tuo keksisi mitään epätoivoista ilman sauvaansa.
"Nyt, rouva Lestrange," hän sanoi hymyillen hieman, "teidät on pidätetty ja kaikkea sanomaanne voidaan käyttää teitä vastaan blaadidaadidaa." Hän hyppäsi rungon yli toiselle puolelle sauva yhä Bellatrixia osoittaen.

[No juu vähän autohittailin, mutta oli ennaltasovittua tämä!]

Bellatrix ei todellakaan ollut odottanut puiden kaatamista hänen niskaansa, hänen ylimielisyytensä oli jo niin valloittanut hänen mielensä että ei tullut edes ajatelleeksi asiaa. Nainen hyppäsi nopeasti taaemmas jotta ei murskaantuisi puiden alle mutta yksi vaivainen oksa huitaisi häntä kasvoihin ja raapaisi ikävästi vertavuotavan haavan hänen poskaansa. Bellatrix menetti tasapainonsa sen myötä, että juuri äsken kaksi puuta iskeytyi hänen viereensä.. maassa maatessaan, Bellatrix kosketti sormellaan vertavuotavaa haavaansa ja raivo hänen sisällään alkoi kiehumaan... kaksi vaivatonta miestä, olivat saaneet häneen vahinkoa. Miten se oli edes mahdollista?!
Bellatrixin ajatusmaailma ei kyennyt käsittelemään asiaa tarpeeksi syvästi, Bella ehti vain kuulla miten juoksuaskeleet tulivat häntä kohti.


Ennen kuin hän ehti edes huomata, hänen sauvansa lennähti toisen miehen käsiin karkotaseen toimesta. Oliko hän tosiaan hävinnyt... hävinnyt?! Hänen ajatuksensa olivat sekaiset, eivätkä kyenneet sulattamaan sitä että nuo olivat äsken oikeasti päihittäneet hänet! Vasta nyt Bellatrix tajusi, että hänen Lordinsa taisi sittenkin neuvoa oikein: älä koskaan aliarvioi ketään... miten nainen ei sitä tajunnut aikaisemmin? Hän ei todellakaan menisi takaisin Azkabaniin, hän joutui pakottamaan itsensä pysymään hengissä siellä 15-vuotta ja se oli jo tarpeeksi hänen mielestään... se paikka oli aiheuttanut hänelle traumoja ja hän ei sinne takaisin menisi!


Bellatrix tuijotti Lucasi kylmästi silmiin kun tuo puhui hänelle jotakin mihin Bellatrix ei edes keskittynyt.. ''Et tiedä minkä kanssa leikit.. olen Pimeyden Lordin luotetuin kannattaja, sinut tapetaan heti!'' Bellatrix kiljui kurkustansa ja hengitti raskaasti hampaidensa takaa... hän oli niin vihainen, hän oli joutumassa takaisin Azkabaniin, kaiken sen painajaisen keskelle. Ja juuri hieman alle puolisen vuotta sitten hän oli juuri päässyt sieltä vasta ulos! Kaikki tuntui niin sekalaiselta.. hän ei kyennyt keskittymään ajatuksiinsa miettiessään vain sitä pahinta että joutuisi jälleen velhovankilaan ja ei tietäisi milloin pääsisi seuraavan kerran ulos, jos pääsee enään koskaan.

Chrisin kaatamien puiden osumatarkkuus saattoi olla vähän liiankin tarkka, ja Chris ehti jo pelästyä olisiko Bellatrix jäänyt täysin paksujen puunrunkojen alle. Ministeriölle olisi luultavasti yksi ja sama tällä hetkellä, toimitettaisiinko Bellatrix Lestrange heille elävänä vai kuolleena, mutta Chris ei välttämättä olisi sen kanssa pystynyt elämään, vaikka Bellatrixille se olisi ehkä ollutkin oikea kohtalo. Lucas ehti puiden luokse vähän ennen Chrisiä, koska Chris joutui juostessaan varomaan verta vuotavaa jalkaansa. Kaikesta päätellen Bellatrix oli välttänyt suuremmat vahingot puiden kaatuessa, kun Lucas loitsi aseistariisuntaloitsun. Kavuttuaan puunrungon yli Lucasin vierelle, Chris osoitti Bellatrixia sauvallaan saaden sen kärjestä lennähtämään köyttä, joka kiersi Bellatrixin kädet ja jalat tiukasti. Tilanteen rauhoituttua ainakin vähän hetkeksi, viiltävä kipu muistutti Chrisiä reiden haavasta ja hän irvisti vilkaistessaan jalkaansa. "Hienoa työtä", Chris totesi Lucasille. Vielä tuskin kannattaisi huokaista helpotuksesta, Chrisillä kun oli omat epäilyksensä sen suhteen, että olisiko Bellatrix ollut liikkeellä yksin. Ja vaikka olisikin, niin heillä olisi silti vielä edessään Bellatrixin kuljettaminen jonnekin, mikä tuskin sekään tulisi olemaan läpihuutojuttu.

Bellatrixin kirkuessa kuinka hänet tapettaisiin heti, Lucas hymähti hieman ja katsahti naisen sauvaa kädessään.
"No sitä odotellessa," hän vastasi ja katsoi kuinka Chris sitoi naisen siistiin pakettiin. Bellatrixista hän käänsi katseensa kollegaansa tuon kehuttua häntä ja nyökkäsi kiitokseksi. Hänen katseensa hakeutui miehen ikävän osuman saaneeseen jalkaan. Hän ei kuitenkaan lähtenyt turhia huolehtimaan, koska Chris seisoi yhä ja oli jalasta huolimatta toiminut mallikkaasti.
"Kiitos samoin," hän sanoi ja ojensi Bellatrixin sauvan miehelle säilytettäväksi ja katsahti sitten vielä Bellatrixia ennen kuin hymyili hieman Chrisille.
"Menen katsomaan onko Mayer kunnossa," hän sanoi, "ja lähdetään sitten takaisin ministeriöön. Mayer haluaa varmasti henkilökohtaisesti saattaa Lestrangen Azkabaniin." Hän kääntyi ja lähti astelemaan kohti paikkaa jonne oli Letician jättänyt ja otti pari juoksuaskeltakin.
Leticia nojasi puuta vasten ja oli alkanut palella takin palamisen takia. Häntä ei oikeastaan ollut pelottanut enää hetkeen, ainakaan oman nahkansa takia. Hän pystyi luottamaan siihen että Chris ja Lucas pärjäisivät kyllä. Äkkiä hän kuitenkin säpsähti jonkun asteltua siihen hänen luokseen.
"Bellatrix on sidottu," Lucas vastasi kyykistyen Letician luo, "oletko kunnossa?" Leticia hymähti hieman ja nyökkäsi.
"Kiitos," hän huokaisi hieman ja kampesi itsensä sitten ylös maasta Lucasin avustuksella. Lucas riisui takkinsa ja antoi sen Leticialle, joka kiitti uudemman kerran.

Kolmikon.. Tai oikeastaan nelikon tietämättä, sivukujalla joku oli kuitenkin seurannut tapahtumien kulkua vaikkei kukaan ollutkaan puuttunut tapahtumien etenemiseen millään lailla. Tumma hahmo sivukujan varjoissa vetäisi viimeiset sauhut tuoakastaan ja tiputti tumpin maahan. Se sihahti vesilätäkössä ja katosi.
Rodolphus olisi kieltämättä voinut jo aikaa sitten puuttua siihen ettei hänen vaimoaan murskattaisi puiden alle tai ettei tuolta vietäisi tuon sauvaa.. Mutta toisaalta hän oli nauttinut näkemästään. Bellatrix jos kuka ansaitsi pienen näpäytyksen egolleen. Eikä tässä nyt mitään peruuttamatonta ollut käynyt.
Rodolphus katsoi kuinka hänelle tuntemattomista auroreista toinen lähti kävelemään kauemas (hän ei tiennyt Letician paikallaolosta) ja vilkaisi sitten Bellatrixin luo jäänyttä miestä, jolla oli nyt hänen vaimonsa sauva. Rodolphus naurahti hieman ja asteli sitten ulos varjoista.
"Kieltämättä tämä oli mielenkiintoista," hän kommentoi saadakseen Chrisin huomion itseensä. Samassa hän kuitenkin viskasi voimakkaan karkotaseet-loitsun miestä kohti ja sen osuessa kohteeseensa, kaksi sauvaa miehen käsistä lennähti Rodolphukselle miehen itsensä lentäessä muutamia metrejä kauemmas.
"Chris!" kuului sen toisen miehen huudahdus ja Rodolphus loihti muutaman tainnutuskirouksen tuon miehen suuntaan. Sitten hän heitti ylimääräisen sauvan maahan ja kumartui vaimonsa puoleen.
"Pulassa?" hän kysyi virnistäen ja veti tuon seisomaan irrottamatta köysiä tuon ympäriltä. Saatuaan vaimonsa seisaalleen, hän heitti Lucasia kohti vielä muutaman kirouksen ja kaikkoontui sitten vaimo kainalossaan paikalta.

Lucas joutui torjumaan enemmän kuin pääsi loihtimaan, joten pian hän saattoi vain todistaa kuinka Bellatrix katosi jonkun tunnistamattoman miehen (vaikka oletettavasti kyseessä oli Bellatrixin mies) mukana. Lucas kirosi hieman mielessään juosten samalla Chrisin luo.
"Chris!" hän älähti ja kumartui miehen puoleen, "herpaannu! Chris.. Chris miten kävi?"

[Juu elikkäs. Pitkä? Josko arvon Bella vastaisi vielä kerran ja sitten Bella ja Rodo jatkaisivat kuherteluaan muualla ja me jatketaan tästä Chrisin kanssa?]

Bellatrix tunsi miten epämukavat köydet kietoutuivat hänen käsiensä ja jalkojensa ympärille ja sitoi ne tiukasti yhteen. Hän ei todellakaan ollut odottanut tätä auroreilta, ja sai nyt oikeasti kantapään kautta oppia että aurorit eivät olleetkaan niin avuttomia mitä naisen mielikuvitus oli antanut ymmärtää. Hän ei kestänyt häviötänsä auroreille, siihen meni koko hänen egonsa, ja ajatukset siitä että hän olisi voittanut jos olisi käyttänyt koko voimaansa alkoivat täyttää hänen mieltänsä. Hän ei voinut olla tässä tilanteessa, ehkä kaikki oli vain painajaista, ja ajatus että hän olisi pian taas Azkabanissa, oli selkäpiitä karmiva. Hän selvisi sieltä hengissä jo kerran, mutta tällä kertaa tuskin..

Bellatrix tuijotti murhaavasti kahta miestä, kylmällä katseellaan ja jos katse vain ikinä voisi tappaa, nuo kuolisivat samantien. Toinen miehistä lähti katsomaan oliko Leticia Mayer kunnossa kauempana, mutta Bellatrixin epäonneksi, toinen auroreista jäi vahtimaan häntä. Miten juuri hänelle oli voinut käydä näin!?
Nainen kuitenkin yllättyi, kun niinkin tuttu ääni, kuin hänen miehensä ääni kuului vain vähän matkan päästä. Samalla sekunnilla, kuolonsyöjänaisen katse kääntyi aurorista kohti hänen miestänsä joka ampui vahvan karkotaseen auroriin. Bellatrix alkoi nauramaan mielipuolisesti, hän ei joutuisikaan Azkabaniin, hänen pakonsa tästä tilanteesta oli turvattu ja hänen sauvansakkin pelastettu!

Samaanaikaan hänen miehensä myös ampui muutamia muita kirouksia kohti toista auroria. ''Ole hiljaa ja auta tai tapan sinut!'' Bellatrix tiuskaisi miehelleen, kuitenkin tavallaan humoristisella tavalla jota Bellassa erittäin harvoin näkyi... ja hänen miehensä taisi olla ainoa joka tunnisti Bellatrixin huumorin millään tasolla. Hänen miehensä kiskoi vaimonsa ylös, ja kaikkoontui köytetyn Bellatrixin kanssa paikalta, viellä ennen kaikkoontumista, Bellatrix virnisti leveästi Lucasille, mutta katse oli silti kylmä ja tuijotti tuota hetken silmiin, sillä aikaa kun Rodolphus ampui viellä muutaman kirouksen kohti Lucasia. ''Me näemme... viellä.'' Bellatrix tiuskaisi Lucasille uhkaavasti, kunnes hänen miehensä ilmiinnytti kummatkin pois.

Chris otti Bellatrixin sauvan vastaan Lucasilta ja nyökkäsi, kun Lucas lähti katsomaan Letician kuntoa. Chris keskittyi seuraamaan lähinnä Bellatrixin liikkeitä, kunnes yllättäen kuuli sivulta äänen. Chris käännähti nopeasti, mutta ei ollut riittävän nopea. Nähtyään vilaukselta hyökkääjän kasvot ja tunnistaessa miehen etsintäkuulutusten pohjalta Rodolphus Lestrangeksi, muuhun Chrisillä ei enää aikaa jäänytkään. Aseistariisuntaloitsu riisti sekä Bellatrixin että Chrisin oman sauvan hänen kädestään, ja Chris lensi monta metriä taaksepäin loitsun voimasta. Chris kolautti päänsä kovaa asfalttiin ja menetti tajuntansa.
---

Chris avasi hitaasti silmiään ja kuuli omaa nimeään toistettavan. "Se oli tuo jänis... Ei, ei sitä tyynyä!" Chris mutisi, osittain vielä jossain tajuttomuuden maailmassa. Räpytellen silmiään Chris alkoi pian palata todellisuuteen ja katseli ympärilleen silmät sirrillään. "Mi- mitä tapahtui?" hän kysyi nousten kyynerpäidensä varaan. Istumaan oli turha edes yrittää, sen verran Chrisin päässä vielä pyöri. Ilmeisesti Bellatrix oli aviomiehineen häipynyt paikalta, kun Lucas pystyi kumartelemaan siinä hänen yläpuolellaan niin rauhallisesti.

Chrisin herättyä, tuo puhui sekavia. Lucas vilkaisi paikalle tullutta Leticiaa hieman kysyvästi, mutta Leticia pudisti päätään yhtä tiedottomana kuin mieskin.
"Chris, mikä jänis? Ei ole mitään jänistä," Lucas sanoi miehelle ja ehti jo ajatella että Rodolphus Lestrange oli käyttänyt kuitenkin jotain muuta kirousta kuin vain karkotaseita. Sitten Chrisissä kuitenkin kaikeksi onneksi näkyi jokin muutos ja selvästi tuon pää hieman.. selkeni.
"Jos en väärin katsonut niin Rodolphus Lestrange kävi hakemassa vaimonsa," Lucas vastasi ja vaistomaistesti oli estämässä Chrisiä nousemasta istumaan saatika seisomaan, mutta ilmeisesti tuolla ei mitään hinkua sellaiseen ollutkaan.
"Taisit saada aika tällin," hän sanoi, "miltä tuntuu?" Hän katsahti Leticiaa, joka näytti tuokin hänestä siltä että Mungo ei ainakaan voisi olla pahitteeksi.
"Jos mä vien Chrisin ensin Mungoon ja tuun sitten hakemaan sut?" hän ehdotti naiselle, "vai voitko ilmiintyä?"
"En mä tarvitse Mungoa," Leticia kiiruhti oikaisemaan ja Lucas oli heti inttämässä vastaan jo ammattinsakin puolesta, mutta Leticia oli toista mieltä.
"Ihan oikeasti, Lucas, mä haluan nyt vain.. kotiin," Leticia hymähti ja katsahti sitten kulmat hieman huolesta kurtussa Chrisiä.
"Hmh.. No jos olet sitä mieltä," Lucas myöntyi ymmärtäen kyllä paremmin kuin hyvin kotiin haluamisen, "mutta laitat heti pöllöä jos alkaa tuntua siltä.. Tai lähdet Mungoon!"
"Alison kyllä varmasti tulee huolehtimaan," Leticia vannotti vaikkei tulisikaan kutsumaan siskoaan paikalle. Lucas kuitenkin uskoi sen.
"Hyvä on.. Mä kirjoitan raportin tästä ja sä voit pitää pari päivää vapaata, jos haluat," Lucas sanoi vielä, "jos siltä tuntuu." Leticia hymähti ja kiitti.

Letician poistuttua, Lucas kääntyi taas Chrisin puoleen ja huokaisi hieman.
"Noniin lähdetäänpä sitten," hän sanoi ja auttoi miehen pystyyn pystyäkseen ilmiintymään tuon kanssa.