You think you can mess with us?

Chris huomasi vasta hetken selviteltyään päätään, että Leticiakin oli paikalla. Näytti siltä, että he olivat Lucasin kanssa selviytyneet tehtävästään hyvin, sillä syyttäjä oli suhteellisen hyväkuntoisen näköinen, ja ainakin jaloillaan toisin kuin eräs aurori. Järkyttynyt tosin varmasti, kuten kuka tahansa samassa tilanteessa. "Äh, ihan ok", Chris vastasi kysymykseen voinnista ja puristi hetkeksi silmänsä kiinni, toivoen että näkökentässä leijailevat valopilkut katoasivat. Chris ja Leticia alkoivat väitellä siitä, olisiko Letician tarpeellista käydä Mungossa. Chris pysytteli poissa keskustelusta, ihan jo siksikin, että hänen olisi ollut huvittavaa huudella sieltä maanrajasta. "Ole varovainen", Chris kuitenkin huikkasi Letician perään, kun nainen lähti kohti kotiaan. Jos oli kerran saanut kuolonsyöjät peräänsä, toiselta kerralta ei varmastikaan voisi välttyä.

Chris pääsi Lucasin avustamana ylös maasta ja pääkin tuntuu jo normaalimmalta. "Onko aivan pakko mennä Mungoon?" Chris kysyi hieman nyrpistellen Lucasilta. Varmastikaan yksikään aurori ei mielellään menisi Mungoon ja alentuisi siihen, että joutuisi tietyllä tavalla tunnustamaan tappionsa. Chris olisi kaikkein mieluiten parannellut taisteluhaavansa kaikessa hiljaisuudessa niin, ettei James saisi tietää koko jutusta. Chris meni kuitenkin vilkaisemaan särkemään alkanutta jalkaansa ja huomasi, että reidestä alaspäin koko housunlahje oli punainen verestä. "Täytyy varmaan ostaa uudet housut", Chris totesi rauhallisesti, vaikka silloin tulikin siihen tulokseen mielessään, että ehkä pikainen käynti Mungossa ei olisi pahitteeksi. Eihän hän tiennyt ollenkaan, kuinka paljon verta oli menettänyt jo, lisäksi pää tuntui kovin utuiselta edelleen.

Lucasin saatua Chris ylös sieltä asfaltista, mies hänen käsipuolessaan alkoi pikkupojan lailla inttämään oliko pakko lähteä Mungoon. Lucas vilkaisi miestä ja hymähti hieman vastaamatta alkuun mitään. Hänen mielestään oli tärkeää saada Chris Mungoon jo senkin takia että tuo oli hetkeä aikaisemmin selittänyt hänelle jotain jäniksistä ja tyynyistä. Sitäpaitsi oli tavallaan Lucasin syytä että Chris oli siinä tilassa nyt, koska hänhän se oli saanut Leticialta avunpyynnön ja hakenut Chrisin mukaansa. Toisaalta hän ei ollut niitä ihmisiä jotka syyllistäisivät itseään työtapaturmien takia ellei joku nyt menisi hänen virheensä takia kuolemaan. Ja nyt ei ollut kyse niin virheestä eikä kuolemastakaan, joten jos Chris ei syyttäisi häntä tapahtuneesta (niinkuin tuskin syyttäisi) ei hänkään vaivaisi tällä päätään. Ja kyse oli kuitenkin parista naarmusta ja aivotärähdyksestä. Mungossa olisi silti hyvä käydä.
Chrisin rauhallinen toteamus housuista sai Lucasin hieman naurahtamaan vaikka pudistikin päätään vilkaistuaan myöskin veritahroja.
"Etköhän sä pääse shoppailemaan jo parin päivän päästä," hän vastasi voimatta virnistää hieman ja saatuaan hieman paremman otteen tuosta, kaikkoontui hän Chris mukanaan Mungoon.

Saatuaan Chrisin hoidettavaksi, Lucas odotteli hetken aikaa tietoja siitä miten nyt olisi käynyt ja mitä kertoa mahdollisesti pomolle ministeriössä. Sitähän häneltä odotettiin varsinkin nyt kun työpari jäisi yöksi sairaalaan.
Kun tieto siitä että kyseessä tosiaan oli aivotärähdys eikä mitään vakavampaa ja että jalka saataisiin hoidettua kyllä, Lucas päätti että olisi jo hänen aika palata ministeriölle.
"Mä lähden nyt hoitamaan paperihommat," hän sanoi Chrisille, "pidä päivä tai pari vapaata ton pääkoppas selkenemiseks." Hän virnisti kaverilleen tietäen ettei tuo enää puhunut outoja, mutta tuskinpa vapaapäivistä vaaraakaan olisi.
"Parempi olla kunnossa kun palaa töihin," hän lisäsi vakavammin, "osasto ei kaipaa enää lisää puolijärkeviä auroreita.." Sen, keihin Lucas viittasi, voisi jokainen päätellä itse vaikkei hän missään muotoa pahalla sanojaan tarkoittanutkaan. Hyvästeltyään Chrisin, Lucas lähti tekemään niitä paperihommia ja selittelemään tapahtumien kulkua pomolle.. Mikä ei oikeastaan ollut tehtävä sieltä mukavimmasta päästä.

Gabriel oli tavannut Lucasin heti tuon palattua ministeriölle ja kuullut mitä oli tapahtunut. Hän ei sitä Lucasille ollut näyttänyt, mutta kuullessaan Chrisin joutumisesta Mungoon, pieni ilkikurisuus hänen pääkopassaan oli heti ottanut vallan. Chris oli niin monta kertaa käynyt paasaamassa hänelle turvallisuudesta että nyt olisi kyllä aika vähän maksella kalavelkoja!
Gabriel nappasi kahvihuoneen pöydältä huispauslehden mukaansa ja suuntasi sitten askeleensa Mungoa kohti. Tällä kertaa vierailijana eikä suinkaan tulitikkurasian kokoisina palasina.
Gabriel koputti Chrisin oveen ja jäi hetkeksi virnistelemään ovensuuhun.
"Eikö sunkaan päässäs liiku mitään!" hän ärähti muka kovinkin Chrismäisesti, "ottaa nyt yhteen Bellatrix Lestrangen kanssa ja vielä yhtään miettimättä etukäteen suunnitelmia tai seuraamuksia!!" Hän asteli lähemmäs Chrisiä, mutta lopulta hänen pokkansa petti ja hän istuutui naurahtaen Chrisin sängylle.. Ja mätkäisi Chrisiä rullatulla lehdellä päähän.

Matka Mungoon alkoi ja päätä vielä vähän entisestään sekoittavan ilmiintymisen jälkeen Chris ja Lucas pääsivät sairaalaan. Chris pääsi varsin nopeasti omaan huoneeseen ja sänkyyn, olihan ministeriö järjestänyt asiat niin ettei aurorien tarvitsisi odotella hoitoa. Pienen hetken jälkeen paikalle saapui parantaja tutkimaan Chrisin vammoja. Lyhyen keskustelun jälkeen nuorehko naisparantaja totesi, että mistään vakavasta ei ollut kyse, mutta kaiken varalta olisi parasta, että Chris viettäisi seuraavan yön Mungossa. Parantaja halusi varmistaa, että Chris varmasti saisi tarvittavan levon, ja ettei jalkaan haavan aiheuttaneessa loitsussa ollut mitään sellaista, joka saisi sen oireilemaan vielä myöhemmin. Parantaja poistui ja käski ilmoittamaan, jos Chris tarvitsisi jotain. "Toivotaan ettei ole kaikki järki karannut päästä", Chris totesi Lucasille, joka kommentoi jotain osaston puolijärkevistä auroreista. Chris olisi varmasti jo seuraavana päivänä työkunnossa, mutta ei silti viitsinyt paljastaa Lucasille, että jos vain suinkin pystyisi niin hän olisi varmasti jo heti huomenna takaisin työpaikallaan.

Hetken aikaa Chris ehti maata rauhassa sairaalasängyllään Lucasin lähdettyä, kertaillen äskeisiä tapahtumia, joiden vuoksi oli sinne parantajien huomaan joutunut, kun ovelta kuului jo koputus. Chris nosti päänsä nopeasti ja ihmetteli olisiko James saanut tiedon jo näin nopeasti. Ovella ei ollut kuitenkaan James, vaan Gabriel. Gabriel yritti ilmeisesti vaikuttaa samalta kuin Chris oli niin monessa muussa vastaavassa tilanteessa vaikuttanut, tosin roolit olivat silloin toisin päin. "Pah, oli meillä suunnitelma", hän totesi Gabrielille, joka lähti ovelta sisälle huoneeseen, jättäen tosin mainitsematta, että se suunnitelma oli perustunut aika pitkälti pelkästään siihen, että he molemmat kuvittelivat ajattelevansa samaa asiaa. Saadessaan läimäyksen päähänsä jollain lehdellä, Chris teeskenteli loukkaantunutta. "Hei, aivotärähdys!" hän sanoi ja osoitti pääkoppaansa, joka tosiaan oli saanut aika kolauksen. "Ja kuinka moni olisi selvinnyt lähes vammoitta siitä, kun Lestrange hyökkää kimppuun?" Chris sanoi virnistäen, voimatta olla vähän ylpeä itsestään ja Lucasista, Leticiaa unohtamatta. "Se on yksi sekopäinen nainen..." Chris totesi pudistellen päätään, lopettaen sen kyllä hyvin nopeasti, koska se sai ohimot jomottamaan.

Chrisin yrittäessä vakuutella kuinka noilla oli kyllä ollut suunnitelma Bellatrixia varten, Gabriel nyökkäili hyvin teatraalisesti ja sellainen "niin, niin vissiin"-ilme kasvoillaan pyrkien käyttäytymään täysin niinkuin muisti Chrisin käyttäytyvän aina silloin kun osat olivat toisinpäin. Itseasiassa Gabriel huomasi olevansa nyt äärimmäisen tyytyväinen siihen että asiat olivat yleensä toisinpäin. Ei hän pitänyt siitä että löysi kavereitaan Mungosta.. Paitsi nyt ehkä Leonin kohdalla oli poikkeus, koska yleensä he löysivät toisensa viereisistä sängyistä jos he Mungossa vierailivat.
Gabrielin motaistua Chrisiä lehdellä päähän, mies huomautti jotain aivotärähdyksestä ja Gabriel naurahti. Chris kuitenkin jatkoi pätemällä kuinka hyvin he olivat selvinneet ottaen huomioon vastustajan ja Gabrielin oli kyllä nyökkäiltävä hyväksyvästi.
"No ihan totta," hän myönsi voimatta olla kiusaamattakaan Chrisiä, lisäsi; "Mä olisin luultavasti tulitikkuaskin kokoisina palasina ja saisit kasailla mua sieltä kadulta käsin pala kerrallaan." Hän tiesi kuinka Chris ei pitänyt siitä että hän leikki ajoin hengellään ehkä turhankin paljon ja yleensä tämän tason vitsit saivat tuon vain mulkoilemaan häntä melkein jopa isällisesti.

Toteamus Bellatrixin sekopäisyydestä sai Gabrielin naurahtamaan hieman ja parantamaan asentoaan siinä sängyn reunalla.
"Mitä sä sitten odotit?" hän kysyi, "viistoista vuotta Azkabanissa ei varmaan tee pääkopalle mitään kovin hyvää.
"No mitä sulle nyt sit tapahtu? Aivotärähdys.. ja?" hän katsahti kysyvästi sitä Chrisin paketoitua jalkaa.

Chrisiä huvitti vähän Gabrielin teatraalisuus. Gabrielin oli hyvä pilailla Chrisin kustannuksella, olihan Chris niin monet kerrat tupsahtanut Mungon huoneen ovelle samalla asialla kuin Gabriel nyt. Gabrielin tuntien oven toisella puolella tosin saattoi odottaa aivan mitä tahansa, ei pelkästään aivotärähdys.
Se, mitä Gabriel kommentoi seuraavaksi siitä, miten hän itse olisi vastaavasti tilanteesta selvinnyt, ei kuitenkaan enää varsinaisesti huvittanut Chrisiä. Oltuaan hetken yksin sairaalahuoneessa, hän tajusi kuinka vaarallinen tilanne oikeastaan oli ollut. Chris ei tiennyt, miksi Bellatrix ei ollut yrittänyt tappaa heitä, vaikka se olisi sopinut naisen profiiliin oikein hyvin. Sen suhteen he olivat Lucasin ja Letician kanssa olleet onnekkaita, ja eihän muut olleet edes saaneet kuin vähän ruhjeita. "Haha, onpa hauskaa", Chris totesi värittömällä äänellä. Tietysti Gabriel vain kiusasi Chrisiä kommentillaan, mutta ei se saanut siitä yhtään sen hauskempaa. Chris ei töissä pelännyt oman henkensä puolesta, mutta nyt kun kuolonsyöjät rellestivät ympäri maata, hän ei voinut olla huolehtimatta muista.

"No ei selvästikään tee", Chris totesi kevyeen sävyyn, kun Gabriel muistutti, että Azkabanissa vietetyt vuodet tuskin olivat tehneet naisesta yhtään vähemmän sekopäistä. Mitä Chris oli kuullut, niin Bellatrix oli ollut jo aika sekaisin ennen Azkabaniinkin joutumista. Chris vilkaisi myös jalkaansa, johon parantaja oli laittanut jonkinlaisen siteen. "Ei mitään vakavaa. Joku kirous hipaisi jalkaa ja siinä on nyt haava", Chris selitti. Parantaja oli sitä mieltä, että joidenkin lääkkeiden avulla haava umpeutuisi nopeasti ja ei tarvitsisi huolehtia edes arvesta. "Täytyy nyt kuulemma kuitenkin olla täällä huomisaamuun asti, jos kuitenkin alan puhua sekavia tai jotain", Chris sanoi naurahtaen. Ilmeisesti Mungossa haluttiin varmistaa, että ministeriön aurorit olisivat varmasti työkykyisiä, ennen kuin heidät lähetettäisiin takaisin töihin.

Gabriel naureskeli Chrisin värittömälle kommentille, josta selvästi oli kuultavissa ettei miestä huvittanut hänen vitsailunsa omasta pärjäämisestään Bellatrixia vastaan. Hän ei kuitenkaan jatkanut aiheesta, koska ei häntä nyt varsinaisesti huvittanut kovin paljoa Chrisiä ärsyttää. Ehkä pientä ilkikurista pilaa, koska sen tuo ansaitsi kaiken sen holhoamisen jälkeen, mutta ei liiaksi.
Onneksi hänen heittonsa Bellatrixin hulluudesta sai Chrisin kuitenkin ehkä astetta kevyemmälle mielelle hänen huonon läppänsä jälkeen. Gabriel hymyili hieman ja esitti sitten kysymyksensä siitä, mitä Chrisille sitten oikeastaan oli tapahtunut.
Gabriel nyökkäili ensin, mutta Chrisin lisättyä että tuon pitäisi jäädä yöksi ettei alkaisi puhumaan sekavia, Gabriel ei vain voinut enää hillitä itseään.
"Ei mitään vakavaa," hän toisti naurahtaen, "ja se että saatat alkaa puhua sekavia kesken kaiken ei ole vakvaa?" Eihän hän tosissaan tietenkään ollut, mutta puolittain taas esitti olevansa. Hän veti kasvoilleen hyvin miettivän ilmeen ja lisäsi sitten;
"Ah.. Totta. Eihän se ole mitään vakavaa. Ei edes oikein mitenkään normaalista poikkeaavaakaan," hän virnisti Chrisille, mutta vakavoitui sitten niin että hänestä selvästi huomasi että hän oli vaihteeksi tosissaan.
"Ei, mutta joo.. Hyvä kun oot kunnossa," hän myönsi, "ei tekisi hyvää auroriosastolle menettää yhtäkään hyvää auroria just nyt." Hän liikahti hieman, koska onnistui saamaan itsensä vaivaantumaan omilla sanoillaan vaikka tarkoitti joka sanaa! Hän tosiaan näki mieluummin itsensä Mungossa vuoteenomana kuin jonkun kollegansa tai kaverinsa. Ja olihan hän tietenkin säikähtänyt ensin Lucasin sanottua että he ottivat yhteen Bellatrixin kanssa ja toki pelännyt pahinta.. Mutta onneksi Lucaskin tiesi millainen reaktio moisella tiedolla olisi, jos ei asiaa enempää valaisisi, ja tuo oli selventänyt vähän mitä oli tapahtunut. Ja hän oli huokaissut helpotuksesta.

Chris oli jo kommentoimassa jotain nasevaa siihen, miten Gabriel antoi ymmärtää, että Chrisille oli normaalia puhua sekavia. Gabrielin kommentista aiheutunut virnistys Chrisin kasvoilla katosi kyllä ja vaihtui vähän huolestuneeseen ilmeeseen, kun Gabriel otti esille auroriosaston tilanteen. Chrisin mielestä kaikki aurorit, jotka vain tekivät hommansa eivät tanssineet jonkun kuolonsyöjän pillin mukaan, saisivat sillä hetkellä olla töissä, myös ne jotka eivät aina ihan onnistuneet hommassaan. Sillä Chris ei tosin tarkoittanut Gabrielia, joka valitettavan usein päätyi Mungoon. Gabrielin ajoittaisista häsläämisistä huolimatta Chris uskoi vakaasti siihen, että Gabriel oli hyvä aurori. Ainakin hänellä oli moraali kohdallaan, eikä Chris ikinä uskoisi, että Gabriel vaihtaisi puolta. Auroriosasto oli pysynyt suhteellisen hyvin kasassa vielä toistaiseksi, mutta olisi varmaankin turha odottaa, että tästä ei lähdettäisi samaan suuntaan kuin silloin kun Voldemort oli viimeksi ollut voimissaan. Chris huokaisi lyhyesti. "Oli niin lähellä, ettei saatu Bellatrixia kiinni..." Chris sanoi harmistuneena. "Jos sen mies ei olisi lymyillyt jossain lähistöllä niin oltaisiin ihan varmasti saatu se takaisin telkien taakse", Chris jatkoi vielä hymähtäen. Jos Rodolphus Lestrange ei olisi ollut paikalla, niin Chrisinkään ei välttämättä olis tarvinnut lähteä Mungoon, tai ei ainakaan olisi tarvinnut jäädä yöksi.

Chris mietti hetken maailman tilannetta sillä hetkellä, kunnes päätti jälleen kerran työntää kaikki ikävät asiat, kuten kaikki Azkabanista karanneet kuolonsyöjät, jonnekin taka-alalle. "Ajattelin huomenna iltapäivällä tulla töihin jo", Chris ilmoitti. Hän tiesi, ettei ollut niin huonossa kunnossa etteikö voisi jo seuraavana päivänä mennä töihin. Kotona hänen täytyisi käydä, jos ei muuten niin suihkussa ja vaihtamassa vaatteet, mutta muuten hän voisi mennä vaikka sairaalasängystä suoraan töihin. "Ei sitä kotonakaan kuitenkaan mitään järkevää tulisi tehtyä", Chris totesi vielä, tietäen että ajatukset pyörisivät kuitenkin työasioissa. Hänellä kuitenkin oli työvuoro seuraavana päivänä, ja vaikka pomo sen olisi jollekin muulle antanut, niin Chris menisi paikalle luultavasti joka tapauksessa.

Chrisin mutistessa kuinka oli ollut niin lähellä että nuo olisivat saaneet Bellatrixin Azkabaniin, Gabriel tyytyi hymähtämään hieman.
"Toisaalta kuinka kauan Bellatrix olisi viihtynyt Azkabanissa vaikka olisitte sen sinne saaneetkin," Gabriel huomautti hieman lohduttavaan äänensävyyn, "se ei ole niin varma paikka enää nykyään ja tuskin.. Voldemort olisi antanut Bellatrixin virua siellä kovinkaan kauaa tällä kertaa."

Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonks aikana Gabriel tuijotteli sitä lehteä käsissään ja mietti lähinnä sitä, mitä tapahtuisi jos ja kun Bellatrix lähtisi ehkä uusintahyökkäykseen. Tuo ei ehkä, toivon mukaan, tiennyt Chrisin ja Lucasin nimiä mutta tuskin unohtaisi mitä nuo olivat melkein tehneet hänelle. Oli sinänsä puhdasta tuuria että Leticia Mayer oli yhä hengissä jos Bellatrix oli päättänyt tappaa tuon.
Chrisin ilmoitus töihinpalaamisesta sai Gabrielin havahtumaan ajatuksistaan ja kääntämään katseensa taas mieheen. Hetken hän tapitti tuota ja motaisi sitten tuotta uudestaan lehdellä päähän samalla kun nousi siitä sängyn reunalta. Se oli kai hänen tapansa osoittaa välittävänsä.
"No sitten mä tästä lähdenkin," hän sanoi virnistäen ja näytti lehteä, "ja koska sua ei kukaan ole kahlinnut sängyn päätyyn, mä jätän tän lehden tänne." Hän vei lehden huoneen vastakkaisella seinällä olevan laatikoston päälle ja jätti siihen. Chrisillä olisi samat mahdollisuudet saada lehti käsiinsä kuin mitä hänellä oli ollut tuon edellisen virailun päätteeksi. Hän taputti vielä lehteä pari kertaa kädellään ja katsahti sitten oven suuntaan.
"Joo, pakko palata takaisin ministeriöön," hän sanoi, "siellä odottaa pino papereita täytettäväksi. Että mä inhoan paperihommia.. Et haluaisi täyttää niitä mu puolesta? Mä voin käydä pelastaas pari kissaa sun puolesta?"

Chris kohautti olkiaan ja nyökkäsi puolittain sille mitä Gabriel Azkabanista sanoi. Tottahan se oli, ei Chris ajatellut yhtään sen optimistisemmin Azkabanin sen hetkistä tilannetta. Mutta olisi se silti ollut aika saavutus saada Bellatrix Lestrange telkien taakse, edes hetkeksi. Ja hetkeen se luultavasti olisi jäänytkin.

Chrisin ajatukset olivat jo siirtyneet siihen, että millaista ruokaa sairaala hänelle tarjoaisi, kun Gabriel alkoi tehdä lähtöä ja läimäisi häntä lehdellä päähän taas. "Hei!" Chris älähti taas vähän huvittuneena. Chris pudisti päätään, kun Gabriel jätti lehtensä toiselle puolelle huonetta. Jo ennen kuin Gabriel oli lähtenyt ulos ovesta, Chris oli yrittämässä ylös ja hakemaan sitä lehteä. "Ehei, parempi että pysyt yhtenä kappaleena ja hoidat ne paperihommat. Kissoillakin on terävät kynnet", Chris naljaili takaisin Gabrielille jo vähän paremmalla tuulella asian suhteen. He molemmat vihasivat varmasti yhtä paljon paperihommia, joita aurorintyössä riitti valitettavan paljon. "Sun syy jos kaadun ja lyön pääni!" Chris ilmoitti lähtevälle Gabrielille, kun yritti sängyn reunaan tukeutuen päästä seisomaan ja jotenkin pomppimaan yhdellä jalalla toiselle puolelle huonetta. Parantajan laittama lääke kirvelsi jalkaa ja sen päälle laitettu sideharso vaikeutti kulkemista entisestään. Naureskellen Chris yritti pompahdella hakemaan lehteä yrittäen ottaa tukea sieltä mistä pystyi. Chris oli sentään jättänyt vähän aikaa sitten lehtensä Gabrielille niin, ettei tämän tarvinnut vaarantaa parantumistaan. Ja itsekurin ja kärsivällisyyden kasvattaminen oli aina hyödyllistä aurorille.