Rikos ja rangaistus

// Torstai, 23.4.1992, klo. 17:15 etteenpäin
Mukaan Giana ja Wallace Mayorette. =)

Tämä on jatkoa pelille Horror effects on day //


Jacob ilmiintyi Charing Crossin metroaseman luo, parkkipaikkojen vierellä pylvään taakse, mukanaan poikansa Hunter ja tämän tupatoveri Tylypahkasta, Giana. Hän oli aiemmin iltapäivällä päästänyt lapset pojan lomamatkalla olevien kummivanhempien asunnolle Wappingiin, nämä kun olivat halunneet katsoa jonkin kauhuelokuvan keskenään. Gianasta oli päivän mittaan selvinnyt huolestuttavia seikkoja joten hän oli päättänyt käydä keskustelemassa tämän isän kanssa ja sopinut tapaavansa tänään pojan lapsenvahtina toimineen Nicolen täällä metroasemalla viiden maissa, lähettääkseen pojan kotiin. Suunnitelma oli melkein muuttunut, kun tenavien elokuvareissu oli päättynyt varsin dramaattisesti, lähinnä Hunterin tempauksen takia. Mutta tässä nyt kuitenkin oltiin pitkälti alkuperäisin aikein, vain vihaisena ja tuhat kertaa stressaantuneempana kuin aiemmin päivällä.

Heti ilmiinnytyään hän päästi lapset irti ja suuntasi aseman etuoville, niiden edessä odottavan nuoren naisen luo.
”Anteeksi, jos jouduit odottamaan pitkäänkin,” Jacob sanoi huokaisten. ”Meillä oli...ongelmia,” hän totesi ympäripyöreäasti ja katsahti vierellään kävelevää poikaa merkitsevästi.
”Joten kun pääsette meille, hän ei katso televisiota, ei pelaa videopelejä eikä roiku puhelimessa...Itse asiassa pidäthän huolen, että hän pysyy huoneessaan, kunnes tulen kotiin,” mies selosti ohjeet määrätietoiseen sävyyn ja nykäisi pojan eteensä, kädet tämän olkapäillä, katse kuitenkin Nicolessa.
”Jaa sellaisia ongelmia,” nainen kommentoi, katsellen asiallisen uteliaana hieman turhautuneena murjottavaa Hunteria. Hän ei ollut Kingin perheen vakioin lapsenvahti, mutta ollut sen verran monesti että oli oppinut tuolta pojalta voitavan odottaa melkein mitä tahansa niin hyvässä kuin pahassakin.
”Teen parhaani,” Nicole sanoi sillä vaikka poika ja tämän sisko hänestä kyllä huomattavasti pitivätkin, jos Hunter haluaisi heittäytyä erityisen hankalaksi siinä olisi helisemässä yksi jos toinenkin. Poika oli liian kekseliäs ja lisäksi tämän huone oli yläkerrassa jossa hän itse ei tietenkään haluaisi koko iltaa istua. Onneksi televisio ja muut kielletyt oli olohuoneessa ja eteisessä joten jos hän jaksaisi juurtua olohuoneeseen, ehkä illasta selvittäisiin kunnialla.
”Enempää en voikaan pyytää...” Jacob totesi ja katsoi sitten alas poikaan.
”Hunter,” hän sanoi terävään ja merkitsevään sävyyn, saaden pojan katsomaan ylös jakamattoman huomion kera. ”Suosittelen että käytät aikasi tempauksesi ja käytöksesi vakavaan miettimiseen. Tässä vaiheessa et mitenkään voi ajatella sitä liikaa.”
Hän oli asiaa vähän aiemmin pohtiessaan tullut tulokseen että tässä oli kyse asenneongelman ja muutaman syvemmän ongelman yhdistelmästä. Kummalla oli olennaisin osa, selviäisi kyllä kunhan pääsisi pojan kanssa rauhassa ja kunnolla keskustelemaan.

”Kyllä, sir,” poika vastasi, sävynsä kunnioittava mutta hieman vastahakoinen.
Hänestä äskeisessä ei ollut kauheasti miettimistä. Joo, se temppu oli ollut typerä...mutta se rasittava ja tärkeilevä rauhanhäiritsijä naapurikyylä oli jättänyt heidät sen myötä rauhaan, joten se oli sen arvoista. Sitä paitsi se mummo oli muinainen! Ei tämä silmiään enää kauaa kuitenkaan tarvitsisi.
”No...” Hunter totesi katse käväisten maassa ja nosti sen sitten Gianaan. ”Me nähdään kai seuraavan kerran koulussa. Yritä selvitä ensi lauantain kauhuleffasta pyörtyilemättä, mikäli sen katsot,” hän piikitteli pienen huvittuneen hymyn kera, viitaten parin päivän päästä televisiossa näkyvään 12-luokituksen saaneeseen The Kiss of the Vampireen. Hänen oli pakko repiä huumoria mistä sitä päivän tapahtumista löysi, hänestä kun tuntui että muuten hän halkeaisi. Tämän piti olla hauska päivä, mutta siitä oli tullut pääosin jotain aivan muuta.
Sitten hän katosi metroaseman ovista sisään Nicolen edellä, ketään enää kuuntelematta sillä keskittyi pohtimaan miten kuluttaisi iltaa mahdollisimman siedettävästi. Olihan hänen huoneessaan tietysti vaikka mitä mukavaa tekemistä, mutta jotenkin aina silloin kun hänen oli pakko pysyä siellä, mikään ei tuntunut samalta.
No jaa...He todennäköisesti hakisivat Freyan kotiin matkan varrella, jospa siskokulta jaksaisi vaikka pelata jotain lautapeliä. Niiden parissa ei koskaan tullut tylsää.

Hunterin ja Nicolen kadottua aseman ovesta, Jacob huokaisi syvään. Tästä tulisi vielä pitkä ilta, jos aikoisi kaiken käsitellä tänään. Voisi olla hyvä kotiin päästyä ottaa nukahtamista auttava pilleri ja mennä aikaisin nukkumaan, jättää pojan asian selvittely huomiseen. Todennäköisesti painajaiset vaivaisivat, mutta ainakin sitä saisi unta ja olisi aamulla sen verran enemmän voimissaan. No, katsotaan nyt mitä ilta tuo tullessaan.
”Selvä,” Jacob totesi hieman väsyneesti, katsoi Gianaan ja laski kätensä tämän olalle ohjaten tätä takaisin sivummalle, ”Aika viedä sinut kotiin,” hän sanoi ja kävellessään maalasi mieleensä eläväisen kuvan Barnetista, tietystä rivitalosta tiettyjen katujen kulmassa. Ensimmäisen leveän pylvään takana poissa suurimman osan silmien alta, hän kaikkoontui Giana mukanaan ja seuraavassa sekunissa ilmiintyi tarkoittamansa rivitalon asunnon pieneen pihaan, suuren katajan viereen.
Hän soitti ovikelloa ja jäi odottamaan. Miehen olemus oli hyvin vakava ja rasittunut, mutta itsevarma ja vahva. Hän oli miettinyt kaiken niin valmiiksi kuin mahdollista; hän pitäisi taikasauvansa taskussaan helposti käsillä, ja pyrkisi lopuksi muuntelemaan näiden kahden muistoja hänen ja Hunterin suhteen mikäli vaikuttaisi siltä että näistä voisi olla jälkeenpäin vaaraa. Kaiken toivon mukaan kyseessä ei olisi mikään alkoholiin, huumeisiin tai rikoksiin sekaantunut perhe eli mitään niin dramaattista turvatoimea ei tarvittaisi. Joka tapauksessa hän pyrkisi silmiin katsoessaan pitämään mielensä visusti suljettuna siltä varalta että tämä velho yrittäisi lukilitista, ja onnekseen hän olikin okklumeuksessa varsin taitava.
Hän yritti olla ajattelematta täysikuun kettuepisodia, sillä tämänhetkisen asian kannalta oli ehdottoman tärkeää pitää järki päässä, tunnepohja mahdollisimman tasapainossa ja olemus mahdollisimman ystävällisenä.
Toki hän tiedosti ja myönsi ettei hänenkään perheen puolella pelkkiä plussia ollut, mutta tällä hetkellä huomattavasti isompi miinus vaikutti olevan Mayorettejen monella alueella kyseenalaisen ja epäilyttävän tilanteen puolella. Pääasiallinen tarkoitus olisi selvittää ensinnäkin miten kaukana Hunter ja Freya tulisi pitää Wallysta - ja Gianasta koulun ulkopuolella, ja toisekseen että oliko Gianan tilanteessa sosiaaliviranomaisten tarvetta.
”Haluat varmaan itse kertoa isällesi siitä puiston tapahtumasta?” hän kysyi odotellessaan.

Giana tunsi otteen kädessään ja pian hän seurasi Hunteria ja tuon isää. Hunter yritti vielä vinoilla, mutta Giana ehti huikata tuolle: "Haista home liimanäppi!" Giana seurasi Jacobia ja pian he olivat lähellä Gianan kotia, jonne tyttö ohjasi miehen. Mitään ei kuitenkaan vastattu kertomiseen. Kun Jacob soitti ovikelloa, kaivoi Giana avaimen taskustaan, mutta isä olikin jo ovella. Giana yritti pujahtaa pikaisesti isänsä ohi, mutta Wally tunsi tyttäremsä ja tarttui tuon paitaan ja totesi: "Kaksi asiaa nuori neiti. Miksi poskessasi on mustelma ja mitä sä oot tehny ku vieraat tuo sua kotiin?" Wallyn ääni oli vakavan huolestunut kun hän hieroi silmiään. "Wally Mayorette, tämän nuoren riiviön isä", Wally sanoi ja ojensi Jacobille käden ja puristi reilusti. Wally teki eleen, joka kehoitti vierasta tulemaan sisään. "Mennään keittiöö, myös neiti joka livahti yläkertaan!" Wally kaatoi kaikille mehua ja vilkaistuaan ensin Jacobia, hän sanoi: "Giana. Minä kuuntelen."

"Mä menin sinne isolle leikkikentälle Charing Crossin lähelle. Sit mä menin keinuun ja se kirppislätsä lens mun päästä. No sillä välin Hunter, oli ehtinyt laittaa siihen pikaliimaa ja yks tyypi laitto sen öäähänsä. Mä.." Giana alkoi selittää, mitta Wally keskeytti: "Hetkoneen. Kuka on Hunter?" "Tupatoveri ja luokkakaveri ja ton poliisin poika." Wally huokaisi syvään ja sanoi rauhassa: "Jatka." "No mä menin siltä tyypiltä karhuaan mun lätsää takas ja vihjaisin että se ois maksanu kympin." "Maksoit siitä 3 puntaa, mutta jatka", Wally huokaisi. Ja Giana kertoi kuinka alkoi näytellä ja sai 20 puntaa hatustaan ja turpiin. "Kuka se nainen oli?" Wally kysyi. "En tiedä", Giana vastasi. "Ja löi sua! Ei sua saa lyödä muutku minä ja minäkään en sitä suostu tekemään", Wally tuhahti ja lidäsi: "Nostetaan syyte." "Isä, ei!"tyttö huudahti. Wally katsoi tytärtään ihmeissään: "Syy?" Giana vaikeni ja vetäisi sormellaan huulten yli. "Kerro", Wally yritti, mutta Giana pudisti päätään.
Wally käänsi katseensa Jacobiin: "Onko teillä valaisevaa ajatusta tähän ja muukin syy vierailuun?"

Oven avautuessa Jacob kiinnitti ensimmäisenä huomiota miehen yleisolemukseen ja tarkkaili sitten tarkemmin tämän olemusta, ja vuorovaikutusta Gianan kanssa. Tytöllä tuntui olevan kova kiire pois ennen kuin ovi ehti edes kunnolla aueta, ja mies huolestuneelta. Yhdistelmä oli kyseenalainen, muttei välttämättä hälyttävä.
Yhä tämän pieniäkin eleitä ja sävyjä tarkkaillen Jacob esittäytyi puolestaan Wallya kätellessään, kertoen poliisiarvonsa, nimensä ja aseman jolla oli töissä. "Meidän täytyy puhua tyttärestänne."
Päästyään sisätiloihin, Wallyn vaatiessa Gianan takaisin alakertaan, Jacob siirsi huomionsa ympäristön tarkkailuun, todeten että asunto vaikutti ainakin eteisen ja keittiön osalta päällisin puolin siistiltä ja asialliselta.
Hän istahti keittiön pöydän ääreen, kiinnittäen huomionsa takaisin isän ja tyttären väliseen vuorovaikutukseen ja alkaneeseen keskusteluun. Mehulasilliseensa hän ei koskenut, sillä ylipäätään tuntemattomien, mutte etenkin rikoksista epäiltyjen tai muuten vain epäilyttävien ihmisten luona hän joi korkeintaan vettä suoraan hanasta ja itse lasiinsa sen laskien.

Gianan tarinan hän olikin jo asemalla kuullut, joskin uutta tietoa hänelle oli se että Hunterilla oli mitään osaa tapahtuneessa. Ilmeisesti kuitenkin vain viattoman, vaikakkin ei-kovin-hauskan pilan merkeissä, joka oli sitten ennalta-arvaamattomasti mennyt pahasti pieleen.
Gianan syytteen nostamisen haluttomuus ei myöskään yllättänyt, olihan se käynyt jo asemalla selväksi. Mutta nyt tyttö vastusti sitä yllättävän kiihkeästi eikä näköjään halunnut toistaa asemalla antamiaan syitä. Jacob kurtisti kulmiaan ja pyrki aktiivisesti järjestelemään mielessään kokonaiskuvaksi sitä mitä jo tiesi, sekä monia uusia, pieniä tiedonpalasia joita tässä jatkuvasti rekisteröi.
"Hän tuli asemalle ihan muissa epävirallisissa merkeissä kaksi tuntia sen jälkeen kun olimme kuulleet tapahtuneesta silminnäkijöiltä," hän aloitti, katse viipyillen Gianassa. "Kun kysyin miksi hän ei ole tehnyt rikosilmoitusta, hän sanoi että hänen mielestään tapahtunut ei ole niin iso juttu ja ettei ilmoitus kuitenkaan vaikuttaisi mitenkään mihinkään. Nuo olivat hänen kirjaimelliset sanansa, ja vain ilmoittamisen hyödyllisyyden kohdalla hän vaikutti vähääkään epäröivältä. Herra Mayorette," hän kertoi ja käänsi lopuksi pohtivan ja arvioivan katseensa Wallyyn. "tyttärenne asenne antaa vahvaa syytä epäillä että hän on jossain vaiheessa elämäänsä ollut, tai on yhä, säännöllisen pahoinpitelyn uhri. Se on yksi syy miksi olen täällä."
Hänen sävynsä oli hyvin vakava, mutta pyrki pitämään sen yleisesti analysoivana ja mahdollisimman vähän syyttvänä. Toki hän Wallya epäili, se että tämä oli äsken julistanut ettei lyönyt tyttöä ei automaattisesti tehnyt siitä totta, ja tytön elämässähän oli muitakin asioita jotka saattoivat hyvin liittyä asiaan...mutta tässä vaiheessa alustavaa tutkintaa kannattaisi minimoida puolutstuskannalle ahdistaminen.
"Kuulisin mielelläni Gianan perustelut mainittuun näkökulmaansa," Jacob totesi kääntäen katseensa takaisin tyttöön. "Ja sen miksi olet nyt noin kovasti ilmoittamista vastaan?" hän lisäsi, sillä asian vähättely ja ilmoituksen hyötyyn uskon puute ei yleensä johtanut noin hätääntyneisiin vastalauseisiin.
Oliko tytölle tapahtunut jotain lisää asemalta lähdön ja hänen Wappingiin saapumisen välillä? Ja miksei tämä halunnut kertoa siitä isälleen?

Wally huomasi heti mustelman tyttärensä poskella ja alkoi kuulustelemaan tuolta. Pian selvisi, että tytön tupatoverikin oli jotenkin sotkeentunut kuvioon.
Kun Wallace lopulta sanoi jämäkästi, että syyte nostettaisiin vierasta naista vastaan, Giana suorastaan huusi kieltonsa. Eikä tyttö suostunut syytä sanomaan, istui vain tuppisuuna. Pian Wallylle kävi ilmi, että häntä syytettiin pahoinpitelystä. ”Pa-pa-hoinpitely?” Wally katsoi epäuskoisena Jacobia ja sitten Gianaa. ”Ei isä oo paha”, Giana sanoi säikähtäneenä ja siirtyi isänsä syliin ja kiersi kätensä miehen kaulalle. ”Isä on maailman kiltein”, tyttö sanoi hämmästyneellä äänellä.

”Giana, kulta. Kerro nyt se syy, tai joudun lukemaan mieltäsi”, Wally sanoi ja katsoi tytärtään silmiin ja silitti tuon mustelmaista poskea. ”No kun mä lupasin”, Giana sanoi ja sai Wallyn ihmettelemään ja kysymään: ”Kenelle?” Giana huokaisi syvään ja katsoi Jacobia ja isäänsä vuorotellen. ”Hunterille”, hän sanoi lopulta ja lisäsi: ”Älkää pyytäkö kertomaan miksi, mutta sanotaanko nyt näin, että tapasimme sen naisen ja pojan vielä matkalla sinne Hunterin kummeille.” Gianan olo oli hankala, muttei ehkä niin hankala kuin, Wallylla. ”Kulta, minä kyllä ymmärrän tavallaan sinua, mutta mielestäni syyte pitäisi silti nostaa, se nainen teki väärin, kun löi sua. Tajuatko?” Wally kysyi tyttäreltään rauhallisesti ja katsoi tuon silmiin. ”Ymmärrän, mutta mä en halua enää. Ite mää sen koko jutun aiheutin, kun aloin testaamaan näyttelemistä”, Giana mutisi, hän alkoi olla jo ihan varma, että häviäisi noille kahdelle.

Kaksikon reaktio puhui sen puolesta ettei tässä ainakaan tavanomaisesta perheväkivallasta olisi kyse, ellei sekä tytär että isä olleet näyttelemisestä kiinnsotuneita ja lahjakkaita. Hän kuitenkin pyrki käsittelemään kaiken ensisijaisesti vilpittömänä ja korkeintaan mahdollisina velheina tai kertomatta jättämisinä.

Erityisen esiinpistävää tilanteessa oli se mihin tytön isä tarttui. Kyllä hän ymmärsi Wallyn epäuskon ja Gianan säikähdyksen reaktiot mitä pahoinpitelyyn yleisesti tuli mikäli Wally olisi syytön, koska luonnollisesti nämä tajusivat isän olevan pääepäilty...mutta oli silti outoa että kumpikin sivutti täysin tuon painotetun psyykkisen puolen ja mainitun todennäköisen syyn, eli että isä kiinnostui tytön todetussa tilanteessa vain tai ainakin ensisijaisesti tämänpäiväisen ilmoittamisen vastustelusta. Tavallaan tuo lähestymistapa oli ymmärrettävä, sillä olihan sekin toki tärkeää, mutta eikö olisi tärkeämpää ensin selvittää miksi tämä lapsi ei mieltänyt tuntemattoman aikuisen pahoinpidellyksi tulemisen olevan iso juttu? Ja lisäksi ajatteli ettei rikosilmoituksesta olisi hyötyä? Ne olivat pitkäaikaisen, jatkuvan pahoinpitelyn uhrin tunnusmerkkejä, ja jos jostain syystä kyse ei olisikaan siitä niin sitten kyllä jostain muusta vakavasta psyykeongelmasta.
Olihan hänkin toki kysynyt miksi tyttö oli nyt erityisen kiihkeästi ilmoituksen tekoa vastaan, mutta mielestään hän oli painottanut puheissaan selkeästi tytön outoa psykologiaa ja siten tuo kysymys oli oikeastaan liitännäinen siihen. Ehkä olisi pitänyt muotoilla kysymys suorasanaisemmin.
Mutta toisaalta, mies ei ollut antanut tytön vastata lainkaan, vaan hyppäsi heti väliin painostamaan tämänpäiväisen tapahtuman suhteen. Miksi tälle miehelle oli tärkeämpää yksittäisen tapauksen puinti kuin tyttärensä hälyttävästä psyykkeestä ja sen mahdollisista syistä keskustelu?
Ja nyt kun tuota seurasi, hän rekisteröi Wallyn epätavallisen rauhallisen suhtautumisen siihen että joku tuntematon aikuinen oli pahoinpidellyt hänen lastaan; ensireaktio oli ollut vain pieni huudahdus ja tuhahdus, ja nyt tuossa rauhallisesti puheli tytölle siitä miten se nainen oli tehnyt väärin ja hänen mielestään ilmoitus pitäisi tehdä.
Toki hän tiedosti että erilaisilla ihmisillä oli omat tapansa käsitellä epämiellyttäviä uutisia ja tunneasioita...mutta kun Wally vaikutti vain hieman tuohtuneelta, siinä missä suurin osa normaaleista vanhemmista olisi tällaisessa tilanteessa mennyt raiteiltaan ainakin hetkeksi. Joka tapauksessa rakastavaksi ja lapsensa pahoinpitelyn tuomitsevaksi vanhemmaksi Wally oli epäilyttävän tyyni asian käsittelyssä, eli ei antanut uskottavaa kuvaa. Varsinkin, jos kerta kuului siihen ryhmään joka ei itse käyttänyt kasvatuksessa ruumiillista kuritusta.
No, eiköhän asioihin jotain selkoa saataisi, hänellä ei ollut mihinkään kiire. Pisti vain väkisinkin epäilemään että taustalla oli jotain pielessä, jos vaikkei olisikaan suoraan isän itsensä toimesta.
Jacob ei kuitenkaan ehtinyt johdattaa kaksikkoa takaisin esittämiinsä sillä hetkellä olennaisempiin kysymyksiin, kun Giana otti ja mainitsi taas Hunterin. Tällä kertaa kaikkea muuta kuin harmittoman kuuloisesti.

Jacob yritti selvitä omasta tajunnansekoittavasta säikähdyksestään joka syntyi tiedosta että Hunterkin oli ollut tekemisissä jonkun väkivaltaisen tyypin kanssa ja nyt jostain syystä tahtoi estää kyseisen rikollisen jäljittämisen. Joten hän kuuli vain puolella korvalla Gianan selittävän taas näyttelemisestään, mikä edelleenkin vihjasi pitkäaikaisen, jatkuvan pahoinpitelyn uhrista kun tytölle oli kuitenkin sanottu jo vaikka kuinka monta kertaa ettei syy ollut hänen ja se nainen oli ollut väärässä ja siltikin tämä vain jankutti itsesyytöksiä. Tässä olisi ollut sauma johdattaa keskustelu takaisin tytön psykologiaan ja asenteisiin, mutta Jacobin mielessä oli vain Hunter.
Joten tytön hädintuskin päästyä toistelemasta itsesyytöksiään, hän hyppäsi takaisin mukaan keskusteluun.
”Giana, sinä puhut vaarallisesta naisesta,” hän sanoi hyvin vakavasti ja painokkaasti, vaativa katse tiiviisti Gianassa, ”joka voi tehdä samaa muille lapsille niin kauan kun selviää tästä seurauksitta. Lupaukset ja mahdollinen provosointi eivät paina tässä yhtään mitään. Sinun täytyy kertoa tarkalleeen ottaen miten Hunter liittyy tähän kuvioon?”
Viimeisen kohdalla hänen äänensävynsäkin oli syvän vaativa, ja yritti pitää sen suhteellisen rauhallisena syvän huolensa keskellä. Hunterilta saattoi kyllä odottaa monenlaista niin hyvässä kuin pahassa, ja tämä osasi joskus heittäytyä hirvittävän hankalaksi, mutta pojan monimutkaisuudesta huolimatta hän tiesi tämän olevan isänsä poika sen verran vahvasti ettei antaisi tuollaisten rikollisten mennä noin vain, jos voisi asialle jotain tehdä. Joten mitä Taivaan tähden oli tapahtunut?
Niin, olihan poika itsekin juuri mennyt syyllistymään pahoinpitelyyn eikä tällä hetkellä tahtonut ottaa sitä tarpeeksi vakavasti...Mutta Jacob ei uskonut tilanteen liittyvän pojan käsitykseen pahoinpitelyn vakavuudesta yleisellä tasolla saati Gianan kaltaisessa tapauksessa. Aikuinen ihminen läimäisemässä vierasta lasta oli kuitenkin eri lähtökohta ja kuvio kuin pienikokoinen 12-vuotias kakara ritsan ja jääpalan kanssa vanhaa mutta vireää aikuista vastaan. Yhtä vakavia tapaukset tottakai pohjimmiltaan olivat, eli hän ei pojan tempausta vähätellyt eikä lähtisi edes vertailemaan kunhan asiaan kotona tarttuisi. Poika tulisi kyllä saamaan ansaitsemansa rangaistuksen ja tempauksen vakavuus tehtäisiin ehdottoman selväksi.

Wally tiesi, että Gianan psyyke oli tärkeä asia, mutta isänä hän oli huomannut, että se puoli tulisi ilmi keskustelun aikana varmasti, jos siinä oli häikkää, siksi Wally ei pakosta siihen asiaa vetänyt. Kun Jacob puhui naisen vaarallisuudesta tyttö parahti: "Mutta ei se niin paha ja vaarallinen ollut kuin se iskunkiertokujan kauppias!" Ennen kuin Wally ehti reagoida oli tyttö jo juossut sänkyynsä itkemään.
"Suokaa anteeksi", Wally sanoi ja lähti kiireesti tyttärensä perään. Wally oletti, että poliisimies seuraisi perässä, eikä se häntä haitannut, hän oli vain tyttärensä käytössä nyt.

Wallace kumartui Gianan vuoteen viereen ja silitti hellästi tytön hiuksia. "Kerro. Tiedät, että kuuntelen sinua", Wally kuiskasi rauhallisella äänellä ja tyttö nousi ja kiersi kätensä isänsä kaulan ympäri ja itki. "Me mentiin sinne sen kummeille katsomaan leffaa. Sitten siinä leffan aikana mä aloin miettiä niitä juttuja ja sitte mulla pimeni vintti ja mulla on siitä asti ollut hirveen huono olo. Enkä mä ois tahtonu ilmiintyä, ku mulla on vieläkin huono olo ja huippaa. Vatsassa myllertää kieppejä", Giana itki isänsä olkaa vasten.
"Haen sinulle hieman mahaa rauhoittavaa lääkettä", Wally sanoi ja nousi sängyn viereltä ja meni lääkekaapille ja otti pienen pussin, jossa luki sen olevan vatsanrauhoitusseerumia. Isä otti tyttärensä mehulasin ja kaatoi tilkan nestettä lasiin ja vei tytölleen ja ohitti tyttärensä ovella olevan Jacobin. "Juo tästä, se alkaa pian kohta helpottamaan. Pikkulintu", Wally kuiskasi ja juotti väsyneelle tytölle rauhoittavaa vatsalääkettä.

"Painaako mieltäsi jokin muu asia?" Wally kysyi tyttäreltään, joka pudisti päätään. "Koita nukkua vähän, aikaa jutellaan sitten lisää, jos voit paremmin. Jos et, soitan sille Connorin isälle. O.K?" Wally kysyi ja uninen tyttö vain nyökkäsi. Wallace painoi hellän suukon tyttärensä otsalle.
Wallace nyökkäsi Jacobille ja viittasi alakertaan: "Jutellaan keittiössä, valaisen asiaa."

[Sori et pistin Jacobin, Gianan ovelle.]

// Ei haittaa, sinne se olisi mennytkin. //


Jacobin mielessä kävi että tuon Iskunkiertokujan tapaus saattaisi tietysti olla yksi selitys siihen miksi tyttö ei pitänyt tämän päivän tapausta isona juttuna - mutta jos niin oli, silloin varsinkin tällä oli vakavia psykologisia ongelmia todennäköisesti jo kauempaa menneisyydestä juontaen. Sillä etenkin melkein murhatuksi tulemisen jälkeen terveeksi kasvaneen lapsen pitäisi suhtautua tuollaisiin väkivaltaisiin hyökkäyksiin nimenomaan vakavasti vaikkeivät verrattain tuntuisikaan niin pelottavilta. Kun kenen tahansa lapsen pitäisi osata ottaa vieraan pahoinpitely isona juttuna...mutta lähes-kuolema -kokemuksen pitäisi nostaa itsesuojeluvaiston vahvuutta, ei laskea sitä tuolla tavalla. Mutta mikä siellä menneisyydessä sitten aiheutti tuollaisen poikkeuksellisen psyykkeen kehityksen?
Jacob nousi ja seurasi Mayoretteja yläkertaan, katsellen samalla ympärilleen, kun nyt kerta sai tilaisuuden tarkastella taloa laajemmalta. Lopulta hän jäi Gianan huoneen ovelle, sen karmin viereen nojaten seuraamaan arvioiden kun Wally hoiti kärsivää tytärtään. Hän olisikin seuraavaksi todennut että tyttö levätköön, hänen ei tällä hetkellä oikeastaan tarvitsisi keskustella muuta kuin Wallyn kanssa. Hän kun oli vähän tarkemmin taaksepäin kelattuaan tullut tulokseen että Hunterin osuudessa tuskin oli mitään tulenpalavaa kiirettä selvittää, Giana oli nimittäin tainnut viitata siihen hetkeen päivästä kun lapset olivat törmänneet Carrieen ja Hunter pyytänyt tätä ilmiinnyttämään heidät perille koska eivät olleet' 'parin tyypin suosiossa'. Näin Carrie oli puhelimessa selvittänyt, ja myös pojan sanoneen ettei hengenvaaraa ollut. Nyt kun hän muisteli vielä vähän lisää, poika oli tainnut kertoa äidilleen ympäripyöreästi että kyse oli jostain mitä hän oli sanonut niille kahdelle...Eli ainakaan Hunterille ei oltu tehty mitään. Se rauhoitti hänen mieltään valtavasti, muttei täysin sillä kyse olisi silti todella vakavasta jutusta jos se tosiaan muka estäisi rikosilmoituksen. No, hän osaisi kyllä sanoa miten asia oikeasti oli kunhan kuulisi mitä se riiviö oli mennyt möläyttelemään. Eiköhän Gianan saisi sen jotenkin kertomaan kunhan tyttöparan olo hieman kohenisi.
Nyt voisi ihan rauhassa keskittyä Mayorettejen kuvioiden kokonaiskuvan kartoittamiseen.
"Niin?" Jacob totesi, odottava katseensa Wallyssä, istahtaessaan takaisin keittiön pöydän ääreen.

Wallace katsoi parhaaksi valaista tuota Gianan iskunkiertokuja tapausta.
"Silloin kun odotettu Tylypahkan kirje saapui, sattui eräs vakava juttu. Olin antanut Gianalla luvan käydä ostamassa taikasauvansa, kun itse olin töissä, tyttö kohtasi erään ikätoverinsa ja lapset päättivät mennä kokeilemaan sauvojaan Iskunkiertokujalle, vaikka olen satoja kertoja painottanut, että sinne ei ole menemistä. No tietenkin nassikat hankkiutuivat ongelmiin, ostivat erään pimeäntaikuuden kirjan, joka päätyi ties minne. Mutta sielläpä he kohtasivat erään velhon, jonka nimeä en tiedä. Mutta sen tiedän, että molemmat olisivat päässeet hengestään, ellei tuon pojan vanhemmat olisi ehtineet väliin. Olen tarkkaillut Gianaa ja Gianan käytös on ollut ihan normaalia, niinkuin aina ennenkin, joten tämän iltapäivän tapahtumat, ovat minulle isänä, hieman yllättäviä. Mutta tuon toisen toverin isä on kuitenkin lasten ja nuorten psykiatri, niin velho- kuin jästipuolellakin ja minulla on aie, ottaa häneen joka tapauksessa yhteyttä", Wally kertoi tarinan Iskunkiertokujasta.

//tynkää//

Jacob kuunteli aktiivisesti ja kulmat kurtussa pohtien, ja maalasi kokonaiskuvaa. Olisi ehdottoman tärkeää päätyä oikeaan ratkaisuun mitä Mayorettejen suhteen pitäisi tehdä. Gaianaa ei voisi jättää oman onnensa nojaan, mutta ei hän turhaan vihollisiakaan halunnut itselleen hankkia, ei varsinkaan taikavoimaisista ja ihmissusista. Hän nyökkäsi lapsipsykiatrin maininnan kohdalla, aikoi palata Iskunkiertokujan tapahtumiin myöhemmin, ja käytti nyt tilaisuuden nostaa esiin aiemmin kysymänsä ja kaksikon sivuttaman.
”Palatakseni Gianan asemalla ilmaisemaan asenteeseen ettei hän pidä vieraan aikuisen pahoinpitelemäksi tulemista niin isona juttuna että siitä pitäisi nosta syyte, ja ettei hän usko rikosilmoituksella olevan mitään vaikutusta mihinkään. Toistan, nuo olivat hänen kirjaimelliset sanansa kun kysyin miksei hän ollut tehnyt ilmoitusta, ja hän vaikutti täysin vilpittömältä. Mitä te ajattelette tuosta?”
Tuo saattoi tietysti kuulua miehen mainitsemaan lapsipsykiatriin yhteydenottoon, mutta Jacob ei ollut lainkaan niin varma koska mies oli kuitenkin täysin sivuttanut tytön asenteen sen esiin noustessa. Ja joka tapauksessa hänen täytyisi saada tarkempi kuva isän ajatusmaailmasta asioiden suhteen.

Wally kuunteli Jacobin kertomusta siitä, mitä Giana oli sanonut. "Tosissaanko tyttö niin sanoi?" Wally oli aivan ymmällään. "Mitähän sen lapsen päässä on pyörinyt. Täytyy yrittää selvittää, kunhan tyttö voi paremmin", Wally totesi huolestuneena enemmän itselleen kuin Jacobille. Wallace hörppäsi mehulasinsa tyhjäksi ja täytti vedellä sen ja joi pari kulausta. Miehen katse oli huolestunut, mutta katse osoittautui kelloon, joka kilahti puoli kuutta. "Suokaa anteeksi, otan yhteyttä Pyhään Mungoon, työpaikalleni, ilmoitan, että saatan myöhästyä", Wallace sanoi ja poistui hetkeksi lähettämään pöllöpostia, hän vilkaisi vielä ennen alas tuloaan Gianaa, joka nukkui rauhallisesti. "Tyttö nukkuu sikeästi", hän mainitsi Jacobille ja lisäsi: "Hän heränee kuitenkin piakkoin, kunhan on saanut rauhoituttua. Kuullaanpa sitten mitä tytöllä on sanottavaa."

No, ainakin mies toisella kerralla tuntui ottavan asian tosissaan, ja oli kai ensimmäisellä kerralla ajatellut tytön pilailleen. Tosin ei pilailukaan moisessa tilanteessa ja asiassa normaalia käytöstä olisi, vaikkakin jossain määrin vähemmän vakavaa kuin jos tyttö oli tosissaan mitä tämä oli todella vaikuttanut olevan.
Jacob nyökkäsi Wallyn aikeelle työpaikalleen ilmoittamisesta, ja jäi odottelemaan keittiöön. Hänen ajatuksensa siirtyivät auttamatta hetkeksi tämän työkuvioihin. Se että mies oli ilmoittanut itsensä Taikaministeriön ihmissusirekisteriin oli periaatteessa merkki kunniallisuudesta, mutta ei toki taannut mitään. Sitten hänen mielensä päälle nousi jälleen muutaman päivän takainen täysikuun yö ja Hunterin kertomus siitä miten Wally oli ilmeisesti jossain määrin toimittanut itsevaltuutetun lapsenvahdin virkaa, mutta oli lopulta tappanut ketun pojan nähden, ja tarinasta päätellen täysin tarpeettomasti. Kyllähän jokainen virheitä teki elämässään...eli jotenkuten hän saattoi ymmärtää Wallyn valinnan tappaa kettu yleisellä tasolla kyseisessä asiayhteydessä, koska kaikki tekivät joskus typeriä valintoja etenkin hätätilanteissa. Mutta sen pidemälle Jacobin ymmärrys ei tässä tapauksessa yltänyt. Kyseessä kun ei ollut mikään pikkujuttu. Siis jotain oli kyllä oltava pielessä jos aikuisen ihmisen – varsinkin omankin lapsen omaavan - mielenmaisemaan ei ollut painautunut itsestäänselväksi että lasten edessä ei sovi tappaa eläimiä. Kyse kun ei ollut mistään yksilöllisestä riskistä vaan siitä ettei sellainen ollut yhdellekään lapselle hyväksi.
Oli tapahtuneessa sitten kyse jostain tuon miehen perustavanlaatusesta psyykeongelmasta tai ihmissuteuden tuomasta, yhtäkaikki se oli vakavaa. Tietenkään hän ei aikoisi kettuepisodia yhdenkään virallisen tahon tietoisuuteen tuoda, koska Hunterin ihmissuteus ei ollut virallista tietoa ja oli toistaiseksi ainoastaan perheen lähipiirin tiedossa...niin, ja Remuksen sekä muutaman Tylypahkan henkilökunnasta...ja sellaisena hän tilanteen pyrkisikin viimeiseen asti pitämään. Mutta ei hän silti asian olla antaisi. Oli vain katsottava tarkkaan milloin ja miten siihen tarttuisi.
Jacob pakotti itsensä työntämään tuon yön takaisin mielensä perukoille, hyvin, hyvin kauas sinne ja keskittymään vain Mayorettejen kuvioiden yleiseen selvittelyyn, koska muuten tästä vierailusta saattaisi tulla rumaa jälkeä. Tietenkin tapaus häilyi kaiken muun yllä, koska sillä saattaisi olla jotain osaa muissakin jutuissa, mutta oli syytä pyrkiä ajattelemaan sitä yksittäisesti mahdollisimman vähän.
Hän pyrki selkeyttämään mielessään miten johdattelisi keskustelua sillä selvitettäviä asioita olil enemmän kuin tarpeeksi ja missä tahansa välissä saattoi ilmetä lisää. Joten kun Wally palasi alakertaan, Jacob oli ehtinyt hillitä tunnekuohunsa ja saada kiinni siitä mihin keskustelu oli jäänyt.
Hän nyökkäsi toteamuksille Gianasta, ja jatkoi sitten, vakava katseensa miehessä.
”Sain käsityksen että tyttö meni Iskunkiertokujalle tahallaan. Mitä teitte sen tapauksen jälkeen? Niin, ja mitä sille miehelle tapahtui?”

Kun Jacob siirsi keskustelun takaisin Iskunkiertokujaan, Wallace nyökkäsi tuolla vakava ilme kasvoillaan.
"Niin teki. En nyt muista mitä kaikkea tyttö onnistui siellä tekemään, mutta sen pojan vanhemmat tulivat viimetipalla etsimään heitä. Pojan äiti sitten unhoitutti tapahtumia miehen mielestä", Wally kertoi ja lisäsi: "Kyllähän me siitä asiasta keskusteltiin niin siinä pojankin vanhempien kanssa ja sitten kaksistaan kotonakin. Giana oli siinä muutaman päivän kotiarestissa ja sitä asiaa juteltiin välillä, lähinnä Gianan aloituksesta. Eikä Gianan käytös tai terveys ollut senkään jälkeen mitenkään heittelevä vaan ihan normaali, joten elämä alkoi siitä sitten normalisoitua."

Wallysta oli isänä kuitenkin huolestuttavaa, että vaikka tapauksesta oli aikaa jo aika kauan, että tyttö nyt sai oireita siitä, näin paljon jälkikäteen, mutta jos hän nyt ottaisi yhteyttä siihen psykiatriin, niin varmasti asiaa saataisiin hoidettua, mikäli Gianan vointi ei kohentuisi huomattavasti ennen sitä.
Tosin Wally saattaisi siitäkin huolimatta soittaa psykiatrille ja kysyä mitä mieltä tuo oli jatkosta ja että olisiko hän sillä kannalla, että juttelisi muutaman istunnon Gianan kanssa.

Jacobin sydämeltä vierähti kivi, tiedosta että sen toisen lapsen vanhemmat olivat unhoituttaneet tapahtumat tuon velhon mielestä, sillä ainakin yksi vaaratekijä oli Gianan seurassa liikkumisesta pois laskuista.
Hieman hän kohotti kulmiaan mainitulle muutaman päivän kotiarestille, hän itse olisi laittanut lapsensa muutamaksi kuukaudeksi kotiarestiin, jos nämä olisivat tahallaan pistäneet nenänsä Iskunkiertokujalle tai vastaavanlaiseelle alueelle ja lisäksi ostaneet mustan magian kirjoja...Itse asiassa pari vuotta sitten eräänä helmikuisena täydenkuun yönä Hunter oli tempaissut tahallaan jotain mikä oli riskeerannut sekä pojan itsensä että lukemattomien ihmisten hengen, ja poika olikin ollut aivan lähellä saada hopealuodin päähänsä...joskin tämä ei kuulema ollut tullut edes ajatelleeksi ihmissudenmetsästäjiä...Kotiaresti oli päättynyt vasta toukokuun lopulla.
Mutta kukin tyylillään, joten hän ei edes harkinnut kommentoida asiaan mitään.
Pitsi kuitenkin miettimään olikohan mies oikeasti kertonut kaikki seuraukset...

Mutta kysymyksellään hän oli tähdännyt johonkin muuhunkin, mitä ilmeisesti piti nostaa esiin erikseen. Hän vain mietti hetken kuinka asiaa lähestyisi. Hän päätti ottaa tietämättömämmän näkökulman mitä oikeastaan omasi. Hunterin lapsenvahti oli maininnut Gianan maininneen pojalle jostain isänsä tuttavista ympäri kaupunkia jotka valvoivat häntä, mutta olisi hyvä katsoa mitä mies vastaisi asiasta täysin tietämättömälle, varsinkin poliisille.
”Hän oli siis hengenvaarassa ainakin osittain käytöksensä johdosta...” Jacob totesi pohtivaan sävyyn ja katseensa suuntautui hieman Wallyn ohi ja kävi hetken kaukaisuudessa. Hänen sävynsä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin tuomitseva, maailmassa tuskin oli ainuttakaan lasta joka ei olisi joskus jotenkin vastaavaan tilanteeseen itseään hankkinut.
”Miten hänen valvontansa on järjestetty? Vai eikö hän enää tarvitse? Meinaan ainakaan tänään hänellä ei ollut ketään aikuista seuraanaan,” hän sitten tiedusteli ja käänsi yhä vakavan katseensa Wallyyn, onnistuikin kuulostamaan tietämättömältä sillä loppujen lopuksi eihän hänellä ollut mitään ensikäden tietoa ja lisäksi hän tiedosti että Nicole oli saattanut käsittää jotain väärin. Ja sekin mitä oli kerrottu oli vain periaatteessa, tarkemman tiedon puuttessa, oudon kuuloista. Kaiken muun jo selvinneen valossa tämä oli silti yksi koko kuvioin keskeisimpiä selvitettäviä.

Wally oli melko vakava, kun tuo vieras kysyi seuraavaksi Gianan lapsenvahti järjestelyjä. "Yleensä hänellä on vakio lastenhoitaja, eräs ystäväni, mutta hän tulee tänään illaksi Gianan seuraan, joten minä typerästi ajattelin, ilmoitin kuitenkin eräälle ystävälleni, että Giana on tulossa hänen kulmilleen, joten hän lupasi käydä katsomassa Gianaa", Wallysta alkoi tuntua, että hänen kasvatustekniikkansa oli väärä tai hän ainakin oletti, että toinen ajatteli sen olevan väärä.

Wallace siveli leukaansa ja katsoi vakavasti Jacobia silmiin, alkaen puhua: "Kasvatustekniikkani on huomattavasti erilainen, kuin mihin ehkä olette itse tottunut, mutta eipä minua kukaan kasvattanut, kun olin lapsi. Minut heitettiin vain kodista toiseen. Olen kuitenkin yrittänyt antaa tytölle kaiken sen isällisen rakkauden ja turvan, minkä minun vilkkaat aivoni ja ajatukseni ovat suoltaneet ja välitän Gianasta eniten koko maailmassa, sitä ei mikään tule koskaan muuttamaan."

"Tyttö tuli elämääni vähän niinkuin varas yöllä. Olin silloin aika hulivili ja eksyin erään jästinaisen sänkyyn vain yhdeksi yöksi ja Giana alkoi itää. Hain tytön pois, kun huomasin, ettei häntä rakasteta siellä pätkääkään. Tyttö ehti jopa osoittaa taikavoimansa ennen kuin hain ja hänestä tuli friikki, oman äitinsä edessä, enkä tahtonut tytön kasvavan ei toivottuna friikkinä. Olihan se merkillistä yhtäkkiä poikamiehenä vaihtaa pienen tyttölapsen vaippoja ja vaikea tottua siihen, mutta ensimmäisen hymyn jälkeen, kaikki loksahti paikalleen. Eräs ystäväni, joka toimii unhoituttajana, kävi unhoituttamassa tytön, äitinsä ja tuon lähipiirin muistista kokonaan. Hänen vaimonsa toimii jästityössä sosiaalivirkailijana ja hoiti virallisten papereiden hämäytyksen. Olen huolehtinut myös niin, ettei tyttö jää yksin, jos minulle tapahtuu jotain. Ystäväni ovat tytön elämässä jatkuvasti mukana ja huolehtivat hänestä kyllä, mikäli minulle käy jotain", Wally selitti ja lisäsi: "Mutta jos Gianalle käy, jotain kukaan ei saa minusta sen jälkeen enää järkevää. Tuo tyttö pitää minut elävänä ja hyvinvoivana, kunhan voi itsekin hyvin."

Miehen taustat eivät juuri yllättäneet, mutta herättivät paljon lisää kysymyksiä ja nostivat syvemmän tutkinnan tarvetta mitä tämän nykyisiin kuvioihin tuli.
Wally puhui kuitenkin tyttärestään niin aidon sydämellisen kuuloisesti ja oloisesti ettei Jacob voinut olla hymyilemättä itsekseen lämpimästi, kaikista osoittautuneista epäilyttävistä, huolestuttavista ja selvästi vakavasti pielessä olevista asioista huolimatta. Tosin, vain muutaman päivän kotiaresti melkein itsensä tapattamisesta olikin hieman ristiriidassa tämän vuodatukseen...mutta toisaalta miehen mainitsemat omat lapsuustaustat saattoivat vaikuttaa tuohonkin asiaan. Silti, Jacob ei voinut sille mitään ettei hänen käsitykseensä täysin mahtunut miten joku jolle lapsensa on noin tärkeä, päästää tämän niin vähällä noin vaarallisesta rikkeeestä. Hän ei siis kyennyt täysin päästämään irti ajatuksesta ettei hänelle kerrottu kaikkea.
Hän koki kuitenkin tärkeämmäksi keskittyä laajempaan kuvioon.
"Kuinka te yleensä sovitte Gianan kaupungilla liikkumisesta ja hänen valvonnastaan?" hän tiedusteli, katse Wallyn silmissä. Virallisen näkökulman lisäksi hän halusi kuulla tästä tarkasti myös isänä. - ja sehän olikin hänen päämotiivinsa koko vierailuun. Joten hän lisäsi täysin luontevasti kysymyksensä perään, "Minusta nimittäin vaikuttaa hieman siltä että poikani ja Giana saattaisivat kaverustua enemmänkin, kumpikin kun tuntuvat olevan vilkkaanpuoleisia ja kauhujuttuja rakastavia, ja lisäksi samassa tuvassa Tylypahkassa."

Wallace katsoi tuota poliisimiestä, kun tuo esitti seuraavan kysymyksen.
"Niin tuota. Minulla on paljon ystäviä kaupungissa. He tarkkailevat Gianan askeleita, mikäli päästän tytön yksin kaupungille", Wally sanoi, hän oli näkevinään jotain epäilevää toisen katseessa, muttei voinut olla varma.
"Mutta tämän päivän jälkeen, pidän huolen, että hän ei enää yksin kuljeskele kaupungilla", Wallace lisäsi vakavalla äänellä.

Yhtäkkiä Wally havahtui Gianaan, joka tuli isänsä vierelle ja kapusi tuon syliin. "Anna anteeksi iskä, että menin iskunkiertokujalle", tyttö mutisi unisena. "Ei se mitään", Wally kuiskasi ja heilautti kättään tytön kasvojen edessä ja totesi tuon olevan vielä täydessä unessa. Hän puristi hellästi tytön syliinsä ja antoi tuon jatkaa untaan ja silitteli tuon poskea ja vaaleita hiuksiaan.
"Hän ei enää kulje yksin kaupungilla, ilman parempaa valvontaa", Wally sanoi vakavalla äänellä ja katsoi Jacobia silmiin. Wallyn katseesta saattoi nähdä, että hän ajatteli pienen tyttärensä parasta.

Wallyn vastaus oli niin välttelevä ja tämä oli yhtäkkiä muuttamassa järjestelyä, että Jacobin epäilykset kasvoivat vain lisää. Etenkin kun muutosta vakuuteltiin nyt kun järjestelystä poliisista kyseltiin, eikä oltu muutettu jo kauan sitten tapahtuneen Iskunkiertokuja -tapauksen jälkeen mikä oli kirkuvasti vakavempaa kuin tämänpäiväinen tapahtuma. Oli järjestelyssä muutenkin perustavanlaatuisesti jotain outoa. Hänen katseensa siirtyi vaistomaisesti yläkertaa kohti jossa tyttö nukkui, hän pohti vaitonaisena ja katsoi Gianan saapumista, mikä veti hänen huomionsa äskeisestä hetkeksi pois. Tyttöhän käveli unissaan. Antaen taas yhden syyn lisää kaivautua kuvioihin tarkemmin.
"Niin, se on hyvä," Jacob totesi ajatuksissaan, katse isänsä sylissä nukkuvassa tytössä. "Kertoisitteko kuitenkin keitä nämä ystävänne ovat jotka tähän asti ovat kaupungilla tytön perään katsoneet ja kuinka te tarkalleen ottaen järjestitte sen?" hän tiedusteli, sävynsä ei kuitenkaan ollut kysyvä. Hänen olemuksensa oli suhteellisen rauhallinen, mutta vakava ja määrätietoinen. Varsinkin Wallyn välttelevän vastauksen myötä, hän selvittäisi totuudenmukaisen vastauksen joka tapauksessa tavalla tai toisella, olihan hänen poikansa ollut tänään kyseisten ihmisten silmien alla Gianan seurassa roikkuessaan, ja Gianastakin noussut esiin yhtä jos toistakin johon ei oltu vielä saatu kunnollista selvyyttä. Jos mies ei itse tarkentaisi tai vaikuttaisi rehelliseltä niin tehdessään, olisi syytä epäillä jotain todella hämärää. Ja hän todella, todella toivoi ettei asia sellaiseksi etenisi. Hänellä oli aivan tarpeeksi stressiä elämässään ja lastensa kanssa ilmankin. Hän ei luottanut vielä edes Remukseen niin paljoa että antaisi poikansa olla tämän seurassa kaupungilla yksin, ja Remus ei sentään vaikuttanut näin epäilyttävältä mitä taustatutkimuksiin tuli.

Wallace puristi hellästi nukkuvan tytön syliinsä ja sipaisi tuon poskea hellästi. Hän oli aikoinaan huomannut, että mikäli tyttö unissaan käveli hänen luokseen, olisi virhe viedä tuo takaisin, sillä herätessään tuo saattoi silloin olla paniikissa, mutta jos hän unissakävelyn jälkeen heräsi isänsä sylistä, niin silloin hän oli rauhallinen.
Kun Jacob esitti polttavan kysymyksen, eli ketkä Gianaa vahtivat kaupungilla, Wally osoitti keittiötasoa ja puhelinta sanoen: "Puhelimen vieressä on lista nimistä. Tuttuja kouluajalta ja elämän varrelta. Kellään ei ole mitään rikosrekisteriä ja Giana on nähnyt heidät kaikki, toiset harvemmin kuin toiset, mutta kuitenkin."

Wally alkoi tuntea omissa puheissaan jo selittelyn makua, mutta toisaalta hän kuitenkin oli huolehtinut, että Gianan askeleissa pysyi edes jotenkin, vaikka hieman epätavallisella tyylillä. Giana kiehnäsi unisena isäänsä vasten ja mies vaihtoi asentoaan paremmaksi. "Olen huomannut vuosien aikana, ettei häntä kannata viedä sänkyyn, jos hän unissaan kävelee luokseni. Hän on siitä asti kävellyt unissaan, kun oppi kävelemään", Wally kertoi tyttärestään ja silitti tuon kullanvaaleita hiussuortuvia. "Pikku pyryharakka", hän kuiskasi lempeästi ja katsoi tytärtään. Katse oli täynnä huolta ja rakkautta.

Jacob nousi ja siirtyi puhelimen luo. Viitattu lista sisälsi kymmeniä nimiä ja puhelinnumeroita. Erityisesti silmään pisti että ne olivat kaikki naisia. Ensin niihin oli viitattu ystävinä, ja nyt kuitenkin vain tuttuina. Kokemuksensa mukaan jos tarinan yksityiskohdat vaihtelivat, viimeisin versio oli todenmukaisin. Rikosrekisterin tietoja sai vain viranomaisen kautta pätevää perustelua vastaan, eli ei tavallinen rivikansalainen sitä ihan joka välissä voinut tarkistaa, ja jos joku mies moista yrittäisi kymmenien naisten suhteen, tämä leimautuisi helposti joksikin mitä ei välttämättä ollut. Ja rikosrekisterin puhtaus ei kuitenkaan ollut mikään vakuus.
Jacobista tuntui että tässä kuviossa oli jotain mitä hänelle ei haluttu kertoa, sillä Wallyn aloitus oli ollut epäröivä, vastauksen yksityiskohta oli muttunut, ja siinä oli muutenkin hieman selittelevä tuntu.
Hän päätti jättää aiheen toistaiseksi.
”Oletteko käyneet lääkärissä asian suhteen?” hän tiedusteli, nostaen katseensa listasta Wallyn ja Gianan suuntaan.

Wally punasteli, sillä lista oli täynne naisten nimiä. Jokainen oli exä, mutta sitä hän ei kertonut, ehkä hän kertoisi jos olisi pakko, mutta sillä nyt ei ollut väliä. Kun aihe siirtyi Gianan unissakävelyyn Wally totesi suoraan: "On sitä käyty lääkäreillä, mutta jokainen on sitä mieltä, että iän myötä se poistuu. Giana kuitenkin kävelee harvoin unissaan, stressi ei kuitenkaan ole ennen laukaissut. Eikä hän muutenkaan ole yleensä kokenut päivällä mitään erikoista jos onkin kävellyt unissaan", Wallace sanoi, siitä hän nimittäin oli varma, hän nimittäin piti merkkikirjaa Gianan unissa kävelyistä ja merkitsi aina niihin, mitä oli päivällä tapahtunut. Myöhemmin hän merkitsi sitten sen, unen minkä Giana kertoi nähneensä, jos tuo untaan muisti.

"Olen pitänyt tarkkaa kirjaa unissakävelytapauksista. Se vihko on vain tuolla yläkerrassa laatikossani. Olen siihen merkannut aina, onko päivällä sattunut jotain tavallisuudesta poikkeavaa ja perään mitä unta Giana on nähnyt, jos tuo sitä enää muistaa", Wally kertoi systeemistään. "Eikä lääkäri nähnyt listassa mitään hälyyttävää, johon olisi pitänyt puuttua", Wallace selitti ja nosti veti tytön paremmin syliinsä.

Jacob nyökkäili hyväksyvästi unissakävelyn selvityksiin. Selostus tulikin paljon vaivattomammin ja suoremmin kuin edellisen aiheen suhteen eikä hän poiminut miehen kasvoilta minkäänlaisia valelhtelun merkkejä.
Eihän lasten unissakävelyssä sinänsä mitään huolestuttavaa ollut, mutta Gianan tapauksessa olisi hyvin voinut olla.
"Millainen Gianan tyypillinen päiväohjelma on?" Jacob päätti kysyä yleiskattavasti, siirtäen katseensa Gianasta Wallyyn. Ei hänellä ollut tarvetta Gianan unissakävelyongelmaan syvemmin kaivautua, mutta yleiskattava kysymys saattaisi tarjota näkökulmaa moneen asiaan.

Wally keskusteli miehen kanssa ja oli jo hieman vapautuneempi. Kun mies unissakävely-teorian jälkeen kysyi päivärytmistä, Wally mietti hetken ennen kuin vastasi: "Tylypahkassahan pääasiassa koulua ja kavereita, mutta kotona hän yleensä herää yhdeksän maissa ja syömme yhdessä aamupalan. Sen jälkeen riippuen onko työvuoroa, me yleensä pelaamme jotain pelejä, käymme ulkona joko kaupungilla muuten vain tai kierrellään puistoja ja leikkipuistoja. Joskus saatamme ostaa jotain herkkumunkkejakin tai limsaa kojusta tai käydä ulkona syömässä."

Wallace katsoi miehen reaktiota. "Yleensä kuitenkin saatamme käydä kauppatorilla ostamassa ruokatarvikkeita ja sitten tulemme kotiin ja kokkailemme yhdessä lämpimän ruuan ja salaattia. Sitten Giana yleensä menee omiin oloihinsa ja soittaa urkujaan tai piirtää. Tai sitten tapaa jästikavereita ja hengailee heidän kanssaan näiden kotona tai lähellä olevassa leikkipuistossa, jonne muuten näkee yläkerran ikkunasta melko hyvin. Kuuden kieppeillä syömme vielä yhdessä jotain, ennen kuin. Ja illan aikana saattaa tyttö napostella hedelmiä tai vihanneksia iltapalaksi ja sitten 10 maissa passitan tytön sänkyyn."

Vastaus tuli turhankin yksityiskohtaisesti, nähden siihen ettei kysyjä ollut lääkäri, mutta sai siitä kuitenkin suhteellisen selkeän kuvan sen suhteen mitä tarvitsi. Jacob käänsi sitten huomionsa takaisin nimilistaan, eli vähän olennaisempaan aiheeseen, ja mietti hetken.
”Ovatko nämä jästejä vai noitia? Ja onko siihen jokin erityinen syy miksi nämä ovat kaikki naisia?” hän kysyi nostaessaan katseensa takaisin Wallyyn ja listaa pöydältä. Luulisi miehellä olevan kouluajoilta ja elämän varrelta miespuolisiakin tuttuja, joina tämä oli listan ihmisiä viitannut, mutta jostain syystä jokaikinen nimi oli naisen, hän oli tarkistanut sen vielä toistamiseen.