Whos the princess here, mr. Gayboy?

Remyn alkaessa selittää mitä nuo sitten olivat tekemässä, Lucas siirsi katseensa tuohon ja vilkaisi välillä Leticiaa, joka nyökytteli vieressä Remyn puhuessa. Oikeastaan tämän kuuleminen sai Lucasin huokaisemaan helpotuksesta, sillä ilmeisesti kaksikko ei kuitenkaan ollut tekemässä mitään kovin typerää. Paitsi tietysti puuttumassa toisten asioihin, mikä taisi muutenkin olla noille suurinta hupia. Vaikkeivät naiset pahalla tainneet puuttuakkaan.
"Okei.. No hyvä sitten," Lucas sanoi liikahtaen hieman, "mutta jos James ei halua puhua siitä niin teidän ei pitäisikään tietää. Mä en halua joutua sotajalalle Jamesin kanssa vain koska menin kertomaan teille asioita, mitä se ei selvästi halunnut kerrottavan." Lucas vilkaisi vielä kumpaakin, huokaisi ja palasi sitten työpöytänsä ääreen.
"Joten ette sitten kuullut tätä minulta," hän sanoi, "ettekä muutenkaan nyt mene tekemään mitään typerää.."
"No ei ei," Leticia sanoi naurahtaen, "Rauhoitu.. Me vaan tosiaan haluttiin tietää kenen kanssa se seurustelee. Ei mitään sen kummempaa.." Lucas hymähti ja nyökkäsi. Ehkä nuo sitten tiesivät mitä tekivät..

Päästyään vihdoin ulos Lucasin työhuoneesta, Leticia huokaisi naurahtaen ja siirsi sitten katseensa Remyyn.
"No.. Mitäs nyt sitten?" hän kysyi, "kahvikin on jo jäähtynyt.." Hän katsahti kuppinsa sisältöä ja pyöritteli sitä hieman. Ellei Remyllä olisi nyt jotain mitä he vielä voisivat tutkia, Lucas oli kyllä pistänyt pisteen heidän tutkimusmatkoilleen. Letician olo oli kuin suoraan verrattavissa pikkutyttöön, jonka isä oli kieltänyt kiusaamasta naapurin poikaa.

Lucas ei onneksi ruvennyt sen enempää saarnaamaan vaan uskoi sen mitä hän tuolle kertoi heidän aikeistaan. Valitettavasti heidän ei nyt ollut lupa mennä paljastamaan Jamesille, että he tiesivät, mutta ehkä sen asian kanssa voitiin elää.
" Joojoo... isä", Remy sanoi hiljaa ja Letician perästä poistui ulos huoneesta kun asiat olivat miehen kanssa nyt selvinneet.

Remy kohautti hieman olkiaan ja vilkaisi vielä Lucasin huoneen oveen. Oikea ilonpilaaja tuo osasi välistä olla vaikka ihan ymmärrettävistä syistä. Kyllä Lucas varmasti halusi pitää välinsä Merrilliin hyvinä.
" No ainakaan ei saada enää kiusata Merrilliä tai muuten varmaan päädytään saamaan kunnon selkäsauna", hän sanoi ja lähti jo kohti kahvihuonetta taas. Eihän hänellä mitään töitäkään ollut joten mihin muualle se suunta veisi. Siinä matkalla hän kuitenkin vilkaisi työhuoneeseensa ja kun sitä paperipinoa ei siinä vieläkään näkynyt vilkaisi hän harjoittelijoille varatun tilan suuntaan ja viittoi sitten Letician mukaansa pienen virneen kera.
" Mennään vaikka katsomaan miten mun työni edistyy", hän selitti samalla kun asteli sisään avonaisesta ovesta.

Hän asteli niiden parin pöydän ohitse ja pysähtyi sitten yhden vierelle jonka takana omalaatuisen näköinen nuorukainen teki hommiaan.
" Mikäs niissä kestää? Onko sulla jotain ongelmia niiden kanssa vai oletko sä käyttänyt aikas johonkin muuhun kuin töiden tekemiseen?", Remy kysyi kumartui alemmas nähdäkseen mitä heidän uusin harjoittelija pojunsa oli saanut oikein aikaiseksi tänään.
" Letty tässä on Gabriel. Tulevaisuuden aurori", hän esitteli nuorukaisen Leticialle ja odotti pojan tajuavan tervehtiä.

Remyllä ei tuntunut olevan sen suurempia ideoita, joten he lähtivät takaisin kahvihuonetta kohti, mutta kesken kaiken Remy saikin jonkun idean. Leticia kohotti hieman kulmiaan, mutta seurasi sitten kaveriaan johonkin työharjoittelijoiden huoneeseen. Siellä joku poikaparka teki Remyn töitä, mikä sai Letician hieman virnistämään.

Gabriel-raukka oli juurikin se outolintu, jonka Remy oli pistänyt tekemään omat paperihommansa. Kai se oli suuri syy siihen, miksi mies myöhemmin vihasi niitä hommia ja viihtyi enemmän kentällä. Nyt hän ei kuitenkaan osannut sanoa vielä ei, koska oli niin uusi talossa.
Kuullessaan Remyn palaavan, hän vilkaisi tuota ja kasasi sitten paperit siistiin pinoon naisen kysellessä mikä hänellä kesti.
"Valmista," Gabriel sanoi ja ojensi pinon Remylle siirtäen sitten katseensa tuon kaveriin ja tervehti naista. Leticia vastasi tervehdykseen nyökkäyksellä ja hymyllä, muttei osannut sanoa oikein mitään. Tulevaisuuden aurori. Gabriel näytti ihan jostain baarista karanneelta! Vaikka mikäs Leticia oli tuota tuomitsemaan sinänsä, mutta kyllä sitä nyt töissä pitäisi vähän ehkä.. siistimmin pukeutua. Ehkei pojalla ollut vielä varaa hankkia mitään työpukua? Kyllä hänkin joutui jakkupukua käyttämään vaikkei olisi halunnut.
"Mitäs sitten?" Gabriel kysyi Remyltä, "onko sulla lisää papereita täytettäväksi vai menenkö mä utelemaan Chrisiltä josko sillä olisi jotain?" Leticia oli tukehtua kylmään kahviinsa kuullessaan Chrisin nimen uudelleen jonkun toisen suusta kaiken heidän juuri kuulemansa jälkeen.

Gabriel oli tosiaan kaukana siitä normaalista aurorista, mutta mitäs hän oli ketään arvostelemaan. Olihan Gabriel pieni piristys kaikkiin juroihin, työnsä liian vakavasti ottaviin vanhuksiin, mutta vielä tulisi pentu olemaan hankaluuksissa Ministeriön kanssa jos ajatteli oikeasti ,että nuo katselisivat talossa auroria joka oli erilainen.
" Hienoa! Opetetaan siellä auroriopistossa sittenkin vielä jotain", hän sanoi tarkoituksella hyvin kuuluvalla äänellä ja sai muutaman pojan laskemaan katseensa heti takaisin papereihinsa sen keskustelemisen sijaan.
" Chrisin?", Remy toisti nimen kuullessaan ja sai vaivoin pidäteltyä naurahduksensa kun Letty oli sylkeä kahvinsa pitkin huonetta.
" Ainiin ku sä oletkin sen valvonnan alaisuudessa..", hän sanoi pohtivaan sävyyn ja nojasi hieman siihen Gabrielin pöytään. Lucasista ei enää saataisi mitään irti, mutta mahtoikan Gabriel tietää asioista jotakin.
" Onko se ollu mukava sulle? Millanen mies se noin yleisesti on..", hän kysyi katse taas Gabrielissä.

Gabriel vilkaisi muihin työharjoittelijoihin hymähtäen hieman kun Remy painotti niin paljon sitä auroriopistossa opittua. Hän nyökkäsi naiselle hieman ja katsahti niitä itsetäyttämiään papereita tuon kädessä eikä voinut olla tuntematta oloaan hieman ylpeäksi.
Mainittuaan Chrisin nimen, hän hämmentyi hieman saamastaan reaktiosta ja katsahti sekä Remyä että Leticiaa Remyn toistaessa kyseisen nimen.
"Saat sen kuulostamaan siltä kuin mulla olisi ehdonalaisvalvonnassa," Gabriel naurahti Remyn mainittua kuinka hän oli Chrisin valvonnan alla, vaikka niinhän asiat periaatteessa olivatkin.
Remyn alkaessa utelemaan oliko Chris hänelle mukava ja millainen mies se Chris oli, Gabriel vilkaisi hieman hämmentyneenä Leticiaa, joka katsoi tuokin häntä kysyvästi.
"Eh no.. On, on se mukava?" Gabriel vastasi kuin ehdottaisi oikeaa vastausta, "miten niin millainen se on? En minä tiedä.." Hän katsahti muita paikalla olevia työharjottelijoita, jotka olivat nyt mielenkiinnosta kiinnittäneet huomionsa heihin. Gabriel ei pitänyt siitä. Hän pudisti hieman päätään ja katsoi sitten taas Remyä ja Lettyä.
Leticia ei sanonut mitään, mutta mietti kyllä voisiko tämän asian esittää työharjoittelijalle jonkinasteisena sisäisenä tutkintana mutta totesi sitten mielessään että ei. Siitä seuraisi vain kysymyksiä ja hän ei juuri halunnut heihin kohdistuvia kysymyksiä. Hän halusi olla se, joka kysyi ja joku toinen vastasi!
"Tiedätkö asuuko se jonkun kanssa vai yksin?" Leticia kysyi kun Gabriel ei tuntunut osaavan antaa oikeansuuntaista vastausta. Gabriel kohautti hartioitaan.
"En tiedä.. Ainakin kissa sillä on," hän vastasi, "ja.. ehkä joku.. kämppis?" Hän yritti muistella mitä oli nähnyt tai kuullut Chrisin tekevän, muttei halunnut kai antaa mitään vastauksia. Hän piti tutoristaan ja tämä kyselytulva ei nyt tuntunut kovin kivalta.

" En kyllä ihmettelisi yhtään jos niin olisikin. Jos kuitenkin huijaat olevas jostakin koulusta ja oikeesti oletkin ehdonalaisessa ja suoritat täällä vaan jotain vapaaehtoishommaa", Remy totesi, mutta naisen naurahdus kertoi hänen lähinnä vain kiusaavan. Pitihän sitä nyt hieman kiusata mahdollisia tulevia työkavereita.
Gabriel ei tuokaan ollut kovin halukas vastailemaan kysymyksiin ja kun tuo vastasi eivät he oikeen saaneet irti mitään uutta. Paitsi sen, että Chrisillä oli kissa. Gabrielin vaikuttaessa jo niin vaivaantuneelta mentorinsa asioista puhumisen takia nousi Remy ylös ja taputti nuorukaisen olkaa.
" Hienoa Gabriel. Hyvä poika... nyt voit mennä kahvitauolle ja saat ihan luvan kanssa ottaa sieltä keksipurkista yhden keksin. Jos sellanen komeanenäinen mies tulee sinne huutamaan niin sano, että minä annoin luvan", Remy sanoi ja poistui sitten harjoittelijoiden huoneesta käytävälle.
" Nooo.. nyt sä voit ainakin yrittää udella Jamesiltä jotain kissasta? Jos silläkin on kissa.. ja Chrisillä on kissa.. voimme silloin päätellä, että se juttu on aika vakava", Remy totesi pohtivaan sävyyn.

Gabrielin leuka loksahti auki Remyn niin kovin vakavana selittäen kuinka hän voisi tuon mielestä yhtä hyvin olla joku rikollinenkin. Hän oli jo älähtämässä jotain puolustelevaa vastaukseksi, mutta samassa Remy naurahti ja Gabrielkin tajusi tuon vain vitsailevan. Gabriel naurahti hieman hermostuneesti ja vilkaisi Leticiaa Remyn kehuessa häntä, mutta Leticia katseli muualle.
Mutta Remyn kehut ja lupaus piparipurkista ja puheet jostain.. komeanenäisestä miehestä raivoamassa eivät saaneet Gabrielia kovinkaan vakuuttuneeksi. Mutta kyllä hän nyt tauolle uskaltautuisi vaikka ehkä jättäisikin sen ilmeisesti ansaitun keksinsä toiseen kertaan.. Ja tauon jälkeen kipittäisi nopeasti kyselemään Chrisiltä voisiko hän tehdä jotain. Tuo ei ollut puoliksikaan niin outo kuin mitä Remy oli..

Leticia heilautti kättään Gabrielille poistuessaan Remyn perässä huoneesta ja naurahti sitten naisen sanoille.
"Joo, ehkä se suostuu kertomaan mulle että asuu kissan kanssa," hän vastasi, "vaikka aika henkilökohtainen ja arka juttuhan sekin tietysti on.." Hän virnisti hieman. Mutta Remy puhui asiaa! Jos jotkut asuivat yhdessä kertoi jo suhteen vakavuudesta, mutta jos noilla olisi vielä yhteinen lemmikki niin sitten suhde olisi jo todella vakava.

Saattoihan se olla mahdollista, että Merrill kieltäisi kissankin mutta se nyt olisi jo naurettavaa! Mitä pahaa lemmikin omistamisessa oli.
" Ehkä mun on parempi mennä keksimään itselleni jotakin työtä ennen kuin pomo ilmestyy paikalle. Onnea sen Merrillin kanssa... mä tuun sitä kautta kun pääsen hommista niin saat luvan kertoa mitä oot saanu selville", Remy sanoi ja joutui sitten palailemaan omien hommiensa pariin vaikka parempaakin tekemistä olisi ollut.

James istui omassa työhuoneessaan töidensä parissa ja taas hieman paremmalla tuulella kun Leticiaa ei ollut näkynyt sitten sen aamukahvin yhtään missään. Hän oli jo täysin unohtanut miten tuo oli udellut ihan liikaa kaikkea ja oli varma siitä, että se nainen oli itsekkin antanunt kaiken olla. Jos hän olisi tiennyt miten Leticia oli kaverinsa kanssa juossut asioita utelemassa ei hän olisi siinä istunut enää! Vaan olisi ollut estämässä tätä kaikkea tapahtumasta.

Leticia nyökkäsi Remylle tuon kerrottua joutuvansa palaamaan töihin ja pohti että ehkä hänenkin pitäisi palata tekemään aamun oikeudenkäynnistä jonkinasteinen raportti niinkuin nyt aina piti tehdä. Sen tekeminen ei toisaalta kiinnostanut häntä enää läheskään niin paljoa kuin mitä se oli kiinnostanut aamulla ennen Merrillin kohtaamista kahvihuoneessa. Sitä ennen hän oli jopa oikeasti halunnut tehdä sellaisen, koska oikeudenkäynti oli mennyt niin hyvin. No, kaipa se into siitä sitten palaisi.
"Selvä," hän vastasi Remylle, "saatan lähteä aikaisemmin kotiin, koska mulla ei periaatteessa ole enää kuin yksi raportti kirjotettavana mutta tule käymään mun luona illalla kun pääset." Niin heidän tiensä erosivat ja hän suuntasi kulkunsa kahvikuppeineen takaisin omalle osastolleen.

Leticia katsahti kelloaan astellessaan takaisin työhuoneelleen ja totesi sen olevan jo melkein lounastauon paikka. Itseasiassa osa häntä vastaan tulevista työkavereista olivatkin jo menossa syömään ja kysyivät häntäkin mukaan, mutta hän kieltäytyi tällä kertaa. Osa myös onnitteli häntä aamun oikeudenkäynnistä ja joku sanoi jopa että Profeetta haluaisi ehkä tehdä jutun siitä. Leticia naurahti eikä jaksanut uskoa niin pitkälle.
Päästyään vastaantulevasta virrasta paljon autioituneemmalle osastolle, hän oli jo astelemassa raporttia kirjoittamaan mutta ohittaessaan Jamesin työhuonetta, hänen oli pakko peruuttaa ja palata siihen tuon oven suuhun.
"Hei James," hän sanoi saadakseen tuon huomion ja hymyili sitten, "anteeksi että kyselin niin paljon tänään aamulla. Kai se johtui onnistuneesta oikeudenkäynnistä ja hyvästä kahvista, mutta en tarkoittanut mitenkään udella liikaa." Voi kyllä hän tarkoitti! Jamesin ärsyttäminenhän oli osa hänen päivätyötään, varsinkin kun tuo oli tuollainen pieni.. mörrihomo.
"Mutta niin.. Mä palaan tästä töihin. Halusin sun vaan tietävän," hän vastasi ja oltuaan jo poistumassa oven suusta, hän heitti vielä; "sano terveisiä kissalle!" Hän katosi ovensuusta lähtien astelemaan takasin omaan työhuoneeseen yrittäen pidätellä nauruaan.

James kohotti katseensa papereistaan oman nimensä kuullessaan ja Letician naaman nähdessään ei mies voinut kuin huokaista ja painoi katseensa nopeasti takaisin työasioihinsa. Hänellä ollut nyt aikaa kinastella Letician kanssa yhtään mistään! Juuri kun hän oli tuon saanut pois mielestään.
Leticia kuitenkin pyyteli anteeksi, eikä James voinut olla kummastuneena nostamatta katsetta uudelleen ja nyökkäsi vain hieman merkiksi että anteeksi oli annettu. Ei sitä kovin usein tällaista kuullut.
" Selvä.. hyvää loppu työpäivää", hän sanoi edelleen hieman epäillen, että tässä saattaisi kuitenkin olla jokin juttu takana, koska Leticia noin käyttäytyi. Olisi kai kuitenkin parempi olla selvittämättä sitä ja antaa vain olla. Mies ehti vain kääntää katseensa Leticiasta kun tui yllättäen käski viedä terveisiä kissalle!
" Ki-kissalle!?", hän älähti ja kun James sai katseensa taas kohdistettua ovelle oli Leticia jo kadonnut omiin hommiinsa. Mitä.. miten ihmeessä  Leticia tiesi kissasta?