Ystävänpäivä

Onneksi Leticia tajusi hänen pienen vihjailunsa tunnottomista jaloista ja ehdotti luistelun lopettamista siihen. Tyytyväisenä Rabastan luisteli lammen reunalle ja istahti huokaisten penkille saadessaan jalkansa ylös ja kun Leticia vielä palautti hänelle kengät takaisin olo oli mitä mahtavin. Vaikka tuntui kuin ne luistimet olisivat vieläkin roikkuneet hänen jaloissaan kiinni. Rabastanin teki kauheasti mieli potkia kengät jalastaan ja hieroa hiukan särkeviä jalkojaan, mutta päätti odottaa siihen asti että pääsisi sisälle. Ulkona olisivat vain varpaat jäätyneet.
Letician todetessa, että oli tullut hiljaista huomasi Rabastankin saman ja hiukan koittikin kuulostella ympäristöä. Kylä oli lopultakin vaipunut uneen, mutta kello taisi olla jo todella paljon joten se ollut mikään ihme. Nämä heidän ystävän.. yönsä olivat kyllä jo kestäneetkin pitkään. Rabastan hiukan hymyili ja toivoi, että hän oli saanut pidettyä lupauksensa.. siitä täydellisestä yöstä.

Rabastan nousi penkiltä ylös kun puheeksi tuli lähtö takaisin Lontooseen ja veti naisenkin siinä samassa seisomaan. Hän hoitaisi heidät kyllä takaisin kun oli tuonutkin ja vilkaistuaan vielä ympärilleen varmistaen kuitenkin ettei ketään ollut näkemässä kaikkoontui Letician kanssa siitä kyläpahasesta ja pian he olivat taas Letician kotikadulla Lontoossa jossa melua kyllä oli vaikka sielläkin sama yö oli.
" Lontoossa taas..", Rabastan totesi ja lähti kiiruhtamaan tietä pitkin sille oikealle talolle vilkuillen kuitenkin suuntaan ja toiseen hiukan varuillaan. Lontoo tuntui taas niin vaaralliselta paikalta liikkua sen rauhallisen kylän jälkeen. Letician talon edessä Rabastan päästi irti naisen kädestä ja vilkaisi talon suunnalle.
"Toivottavasti sulla nyt oli mukavaa"

Tovin kuluttua he olivatkin jo takaisin Lontoossa ja Leticia hämmentyi hetkeksi kun siitä hiljaisuudesta niin nopeasti hypättiin miljoonakaupungin aamuyötunnelmaan. Rabastan kuitenkin jo veti häntä vuorostaan eteenpäin selkeästi enemmän varuillaan kuin aikaisemmin. Lopulta pienen kävelymatkan jälkeen, he saapuivat Letician talolle. He seisoivat hetken talon portilla ja Leticia huomasi Rabastanin katsahtavan taloa. Tässä sitä nyt sitten oltiin ja piti päättää antoiko toisen tulla sisälle vai häätäisikö toisen kotiinsa nukkumaan.
Rabastanin sanojen myötä Leticia hymyili pienesti katsellen lähinnä toisen kaulusta, mutta nosti sitten katseensa itse toisen silmiin. Jotenkin Rabastan ei tuntunut sellaiselta kuin muut miehet siinä samassa tilanteessa joskus seisoskeltuaan. Ensinäkin Leticiasta tuntui kuin hän olisi tuntenut Rabastanin koko ikänsä, niin tutulta ja turvalliselta vaikka tuo olikin.. Ei, ei ei. Sitä ei saanut ajatella tänä yönä. Tai aamuna oikeastaan, koska aurinko näytti alkavan nousta hiljalleen jossain kaukaisuudessa.
"Joo," Leticia vastasi toisen sanoihin hymähtäen, "kiitos siitä.. Lupauksen pitämisestä." Hän naurahti hieman ujosti ja katsahti itsekin syrjäsilmällä talonsa ovea. Hetken siinä vain oveana tuijoteltuaan, hän lopulta teki päätöksensä.
"Noh.. Haluatko tulla sisään?" hän kysyi katsoen Rabastania ja naurahti sitten kepeästi, "ehkä juomaan aamukahvit?" Nyt kun yö oli ohi ja auringon ensisäteet alkoivat valaista Lontoota niin Leticia yhtäkkiä huomasi kuinka väsynyt hän olikaan. Noh.. Olihan hän valvonut jo melkein vuorokauden putkeen. Kahvi ehkä tekisi tehtävänsä.. Tai aiheuttaisi lisää väsymystä.
Leticia hymyili Rabastanille kuin sanoen että toinen saisi päättää. Sitten hän asteli portistaan sisään ja kivetystä pitkin ovelleen etsien samalla avaimiaan.

Näissä tilanteissa kun nainen kotiin saatettiin kaikki päätyi joko siihen hyvän yön suukkoon talon edustalla tai jos hyvin kävisi tulisi kutsu sisälle ja mies ei oikein tinnyt kumpaa odottaa siinä. Tottakais hän mielellään vielä sisälle olisi tullut jo senkin takia, että kotiin olisi kurja mennä. Leticia kuitenkin teki lopulta päätöksensä ja uteli halusiko hän tulla sisälle vaikka aamukahveille.. aamu tosiaan oli alkanut nopeasti tekemään tuloaan. Rabastan haukotteli hiukan Letician astellessa portista sisään ja kotiovelleen avaimia lukustaan kaivellen ja sen enempää miettimimättä Raba asteli tuon perään ja sisälle asti naisen saatua oven auki.
Oli todella mukava päästä sisälle lämpimään sen ulkona roikkumisen jälkeen ja nyt kun sisälle lämpöiseen oli päässyt iski myös se väsymys päälly. Mies haukotteli uudelleen hiukan ja riisui takkia päältään.
" Mä voin laittaa sen kahvin", hän lupautui saatuaan ulkovatteensa ripustettua naulaan ja asteli keittiötä kohti hiukan hankalasti. Perhanan luistelu oli tosiaan tehnyt jaloista aivan makaroonia ja mies vain odotti, että pääsisi istumaan alas pian.

Rabastan nappasi kahvinporot ja suodatinpaperin sieltä tutusta paikasta ja koitti kovasti olla haukottelematta kahvia laittaessaan. No kahvi ainakin saisi edes hiukan piristymään.. hänet oli sentään kahville pyydetty eikä nukkumaan.

"Selvä," Leticia sanoi Rabastanin tarjouduttua keittämään kahvit. Hän riisui takkinsa ja heitti sen eteisen naulakkoon. Nyt kun hän näki pelikuvansa pitkästä aikaa niin hän totesi näyttävänsä kamalalta silmäpusseineen ja muutenkin väsyneenä. Kumma kyllä hän ei ollut huomannut Rabastanissa muita väsymyksen merkkejä kuin haukottelun, joka muuten oli tarttunut häneenkin.
Letician olisi koville tehnyt mieli jättää koko kahvi juomatta ja painella siltä seisomalta nukkumaan omaan, pehmeään sänkyynsä mutteihän sellaista voinut tehdä. Hänellä oli vieras ja hän oli luvannut tuolle kahvit vaikka vieras itse nyt kahvia keittelikin. Kai hänenkin pitäisi kahvit juoda ihan kiitokseksi sen keittämisestä ja.. istuakseen seurana jos ei muuta.

Sillä välin kun pari kupillista kahvia valui, Leticia kaivoi kaapistaan muutaman kupin. Hänellä itsellään ei ollut vieläkään nälkä sen edellisillan aterian jälkeen, mutta kysyipä hän kuitenkin Rabastanin nälkätilannetta.
"Äh.. jos on nälkä niin ole hyvä ja ota kaapista," hän sanoi lopulta kaataen kahvit kuppeihin. Hän hörppäsi kerran kahvistaan ja totesi jälleen kerran mielessään että Rabastan oli ihmeen hyvä kahvinkeittäjä tuon sellivuodet huomioon ottaen. Oikeastaan Leticia ei itsekään voinut keittää parempaa, mutta ei kai tuo nyt niin hullu ollut että moista seikkaa myönsi edes itselleen.
Saatuaan kupposen kahvia, Leticia asteli olohuoneeseen ja rojahti sohvalle. Hörpättyään uudelleen kahvistaan, hän nappasi sauvansa ja taikoi tulen takkaan lämmittämään hieman kylmettyneitä raajoja. Hänen oli pakko istua polviinsa nojaillen, koska sohvan pehmeä selkänoja tuntui sillä hetkellä jotenkin petolliselta. Eikä hän vielä halunnut nukkua.

Rabastan vain vilkaisi kaapin suuntaan Letician kehotettua häntä ottaman vain syömistä jos halusi, mutta mies olisi vielä sen verran täynnä ja uninen ettei vaivautunut käyttämään tarjousta hyväkseen. Kahvi saisi nyt riittää ja sekin taisi olla vähän liikaa. Rabastan maistoi hiukan kuppinsa reunalta kahvia ja hyvältähän se taas maistui.. saisi mennä ilman maitoakin niin ehkä pitäisi väsymyksen paremmin loitolla. Raba seurasi Leticiaa olohuoneen puolelle ja huomatessaan tuon vetävän sauvan esiin saadakseen takkaan tulen mies vaistomaisesti hapuili housujensa taskuja, mutta sauvaa ollut niissä. Hän vilkuili ympärilleen hiukan eksyneen oloisena ilman sauvan tuomaa turvaa ja naurahti lopulta mielessään tyhmälle käytökselleen. Mitä vaaraa hänellä täällä oli? Letician seurassa.. eikä sauva edes lopulta ollut kuin eteisessä takin taskussa.

Rabastan lysähti lopulta itsekkin istumaan alas ja hörppäsi kupistaan uudelleen hänkin. Mies oli jättänyt pienen raon heidän välilleen, mutta ei ollut silti mennyt istumaan aivan sohvan toiseen päähänkään. Lähekkäin oli sitä paitsi lämpimämpi..jos nyt piti jotain syitä hakea. Sen lisäksi tietysti, että takkatuli lämmitti niin lämmitti läheisyyskin.
Mies ei edes huomannut kun tuon silmät valuivat pikkuhiljaa kiinni ja tuo alkoi nuokkumaan kuppinsa yllä, kuitenkin tulen rätinä hätkähdytti miehen taas kevyestä silmien lepuuttelusta ja tuo kääntyi pahoitteva väsynyt hymy naamallaan katseensa Leticiaan.

Leticia naurahti väsyneesti Rabastanin havahduttua nuokkumisestaan. Hän oli itse tuijottanut takan tulta ja käytännössä torkahtanut silmät avonaisina. Ei hän ainakaan ollut enää mitään tajunnut mistään.
"Ehkä pitäisi vain.. nukkua ja keittää uudet kahvit vaikka sitten joskus," Leticia sanoi antaen lopulta periksi itselleen ja nojautui pehmeään sohvan selkänojaansa. Hän jaksaisi ehkä juuri ja juuri kömpiä vielä yläkertaan sänkyynsä, mutta kehtaisiko hän jättää Rabastanin siihen nukkumaan? Tai.. Tai kehtaisiko hän pyytää toisen viereensä? Olihan sänky kuitenkin kahden hengen sänky ja.. Kyllä Rabastan ehkä mahtuisi siihen viereen nukkumaan.
Moisen asian pohtiminen kävi voimille ja siitä syystä ajauksen ääneen sanomisetsakaan ei sitten loppupeleissä tullut yhtään mitään.
Niinpä Leticia vain jäi nojailemaan siihen ja tuijottelemaan Rabastania kahvikuppi kädessään. Kylmät väreet kulkivat jälleen selkää pitkin kiitos väsymyksen ja äskeisen pitkän ulkoilureissun.

Rabastan kurkotti laskemaan melkein täysinäisen kahvikuppinsa sohvpöydälle Leticiankin näytettyä kovin väsyneeltä ja vielä sanovan että ehkä kannattaisi vain mennä nukkuman ja mies nyökkäsi vastaukseksi. Idea oli mitä parhain kun näytti siltä, että heistä molemmat kaipasivat unta enemmän kuin kahvia. Raba nappasi Leticinkin kupin tuon kädestä ja laski sen omansa vierelle. Eipä ollut nainenkaan sen enempää saanut kuppia tyhjäksi kuin hänkään. Mies koitti katsella hiukan jos näkisi mitä kello mahtoi olla mutta sai vain todeta, että huoneessa ollut kelloa ollenkaan ja toisaalta väliäkös sen ajana lopulta olikaan. Olisi vain ollut hyvä tietää aamulla kun heräsi, että kauan oli saanut nukutuksi.
Rabastan veti sohvan selkänojalta alas viltin ja kurottuaan umpeen sen pienenkin raon heidän välillään mies heitti viltin naisen harteille ja kietoi sen tuon ympärille. Mies jäi kuitenkin pitelemään kiinni viltin reunoist joita rutisti yhteen vasen Letician rintaa ja nojautui lopulta lähemmäs painaakseen suukon naisen huulille ja toivotti hyvät yöt. Oli tämä häbestä paperimpi ja huomattavasti mukavempi tapa toivotta ne hyvät yöt kuin tuolla pihalla nopeasti ja kylmissään. Rabastan päästi otteensa viltin reunoista ja nousi ylös sohvalta. Hänen olisi nyt aika lähteä kotiin ja päästää Leticia nukkumaan.

Rabastanin otettua Leticialta tämän kahvikupin ja laskettua sen pöydälle oman kuppinsa viereen, Leticia itse vääntäytyi vaivoin ylös pehmeästä selkänojasta. Hänen teki hirveästi mieli hieraista kasvojaan, mutta siitäkö soppa sitten syntyisi kun hänen meikkinsäkin vielä leviäisivät pitkin naamaa.
Ennen kuin Leticia ehti edes kerätä voimia tarpeeksi noustakseen ylös sohvalta, hän tunsi Rabastanin kietovan viltin harteilleen ja kohotti hieman väsyneen hymyn kera kasvonsa toiseen. Äkkiä Rabastan kurottautui Leticiaa kohti ja ennen kuin nainen ehti edes tajuta, toinen oli jo antanut pikaisen suukon hänelle ja aiheuttanut siten jonkinlaisen värähdyksen. Tuo toivotti hyvät yöt ja ilmeisesti nousi lähteäkseen. Leticia sai yllättävän puhdin nousta itsekin viltti harteillaan ylös ja tarttui nopeasti toisen käteen ennen kuin tämä ehti ottaa ja kadota paikalta.
"Mitä jos.. Mitä jos jäisit tänne yöksi?" Leticia kysyi katsoen toiseen ja hymähti sitten muistaessaan jotakin, mitä toinen oli aikaisemmin sanonut, "tiedän että oma kotisi muistuttaa enemmän levähdyspaikkaa." Hän tiesi vitsin olevan tyhmä, muttei enää jaksanut välittää siitä seikasta. Sitäpaitsi hän uskoi että asia kuittaantuisi Rabastaninkin silmissä väsymyksen piikkiin.

Leticia ohitti Rabastanin pitäen edelleen kiinni toisen kädestä ja peruutti sitten muutaman askeleen keittiön suuntaan katsoen Rabastania hymyillen unisesti. Lopulta hän kääntyi ja asteli yläkertaan vieviin portaisiin varmistaen samalla ohimennen että ulko-ovi olisi varmasti lukossa.
Päästyään yläkertaan ja oman makuuhuoneensa ovelle, Leticia avasi oven ja viittoi Rabastanille.
"Saat nukkua kummalla puolella haluat, mutta ikkunan puoli on minun," hän sanoi naurahtaen ja asteli sitten vetelin jaloin kylppäriinsä pesemään meikit pois ja ehkä tekemään jotain hiuksilleen ettei näyttäisi turhan erehdyttävästi pöllöltä seuraavana aamuna..
Onneksi Leticia oli aamulla jättänyt satiiniyöpaitansa kylppäriin sen sijaan että olisi vienyt sen kaappiinsa. Niinpä hän saattoi vaihtaa tuon jo ikävältä tuntuvan mekon vähän rennompaan asuun, jolloin nukkuminenkin olisi helpompaa.
Eipä tullut naisen mielen viereenkään se, miten Rabastan mahtaisi suhtautua häneen hänen palattuaan makuuhuoneeseen. Mikäli tuo siis enää edes olisi siellä.

Rabastan ei ehtinyt liikahtaman sohvan luota mihinkään kun jo tunsi käden tarttuvan itseensä ja laski kysyvänä katseensa Leticiaan ja tuo ehdotti jos hän jäisi yöks ja minitsi hänen levähdyspaikkansakkin ja se sai miehen hiukan naurahtamaan. Mielellään hän jäisi jos se vain kerta sopi ja tuo oli jo aikeissa lysähtää sohvan suuntamille, mutta Leticilla oli jotain muuta mielessä kun lähtikin olohuoneesta edelleen pidellen häntä kädestä ja hymyillen suloisen unisesti. Rabastan vastasi hymyyn eikä jäänyt kovin epäselväksi minne tuo häntä oli viemässä. Hän olisi halunnut sanoia voivansa kyllä majottautua sohvallekkin, mutta piti mölyt mahassaan. Tottakai hän paljon mielummin nukkuisi sängyssä ja vielä jos ei yksin tarvitsisi nukkua..

Rappusissa Raba tajusi ettei ollut vielä ollenkaan käynyt Letician talon yläkerrassa ja koittikin nopeasti katsella mitä siellä oli vaikka haukottelun ja unisuuden takia ei kyllä naisen makuuhuoneen ovella enää muistanut yhtään mitä oli nähnyt matkallaan siihen huoneeseen. Letician makkari kuitenkin oli mukavan oloinnen ja juuri sellainen missä varmasti tulisi kunnon uni. Toki Rabastan sai kunnon unet missä tahansa kunhan se ei ollut oma sänky, mutta uskoi että nukkuisi sinä yönä.. aamuna huomattavasti paremmin kuin pitkään aikaan. Ennen huoneesta postumista Leticia sanoi nukkuvansa siellä ikkunan puolella ja Rabastanille sopi mainiosti. Mies asteli lähemmäs vuodetta ja napitti jo paitaansa auki ja jätti sen epämääräisenä myttynä vuoteen vierellee samalla kun istahti sängyn reunalle ja ryhtyi kiskomaan housunsakkin pois. Mitään kiiretää tuo ei ollut pitänyt, ennen kuin oli kuullut Letician poistuvan kylppäristä ja nopeasti potki vielä sukat jalastaan ennen kuin sujahti hyvin lämpimän peiton suojiin. Leticia oli sanut itse vaihdettua päälleen paljon kevyempää asua nukkumista varten. Jos hän olisi edes aavistellut tällaisen tilaisuuden tulevan olisi hän varannut nyt edes jotain paitaa mukaan.. ei ollut ehkä kaikkein miellyttävin yllätys löytää aamulla joku mies kuorsaamasta siinä vieressä.

Leticia katsahti vielä puoliunisena peiliin ja poistui sitten kylpyhuoneesta. Käytävässä hän vilkaisi pikaisesti ympärilleen ja portaisiin, mutta meni sitten takaisin makuuhuoneeseen. Rabastan oli jo peiton alla ja Leticia hymyili tälle hieman. Eipä tyttö siinä puoliunessa edes huomannut toisen vaatekasaa makuuhuoneensa lattialla, toisaalta.. Vaikka olisi huomannut niin tuskin olisi siitä mitään sanonut. Olihan se nyt ihan normaalia ettei nukuttu niissä vaatteissa, missä oltiin hengailtu koko päivä.

Leticia kiersi sängyn ja tarttui peittoonsa kaivautuen sen uumeniin. Ah näitä kahden hengen peittoja.
Leticia kääntyi vasemmalle kyljelleen ja katsoi hetken Rabastania hymyillen.
"Hyvää yötä, Rabastan," hän mutisi puoliunessa ja sulki silmänsä edelleen hetken hymyillen. Ehkä yöunien jälkeen hän ajattelisi selkeämmin koko tilannetta.. tai sitten ei. Oli tuo kuolonsyöjä tai ei niin yöhän oli ollut mitä.. mitä ihanin.

Ei kulunut kuin pieni hetki ja Leticia vaipui uneen tuhisemaan. Hänen viimeinen ajatuksensa oli että hänen täytyisi aamulla varmistaa pöllönsä turvallisuus ettei hän joutuisi aamupalalla syömään jonkunsortin pöllöleipää ja kahvia.. Miltähän sekin maistui?
Ja sitten hän nukahti.

[Tack för det här spelet! xD]