Shouldn't you be busy saving the flobberworms or something?

Letician kasvoille nousi voitonriemuinen virne hänen huomattuaan Siriuksen ilmeen hänen ottaessa puheekseen Harryn. Samassa Leticia kuitenkin riuhtaistiin paidan etumuksesta ylös ja samassa hän seisoi seinää vasten Siriuksen ruma naama ihan siinä omansa edessä. Leticia tuijotti miestä kiinteästi ja odottaen, muttei pettymyksekseen saanutkaan mitään koomista karjumista osakseen vaan Sirius irrottikin otteensa yllättävän nopeasti.
Raivokohtausta ei ehkä tullut, mutta kyllä Leticia sai kunnian kuulla Siriuksen sähinää niin että sylki roiskui. Siriuksen saatua sähisemisensä päätökseensä, tuo soi Leticialle vielä halveksivan katseen ja lähti yläkertaan. Leticia naurahti ja otti askeleen eteenpäin nähdäkseen portaisiin.
"Se on hyvä välittää!" Leticia huudahti kepeästi, "sieltä yläkerrasta käsin." Leticia pudisti päätään epäuskoisena ja jo paljon paremmalla tuulella. Hänen vihansa Siriusta kohtaan oli nyt täysin haihtunut ja tilalla oli vain sellainen.. Sellainen tunne, mikä jää kun on nähnyt hyvän koomikon esiintyvän.
Leticia nappasi taikasauvansa, taikoi paperit kuiviksi ja puhtaiksi pinoten ne sitten siistiin kasaan pöydän reunalle. Hän virnisti ja poistui sitten keittiöstä. Sirius oli niin tyhmä.

[Noniin tämä nyt sitten kai päättyi tähän. Kiitoksia pelistä!]