Killan pikkujoulut

16.12. 1995, Launtai
/ Mukaan Remus, Leticia, Chaos ja Leon ( jos MV nyt sit on kahdella pelaamaassa ) /

Kalmanhanaukio ei ollut varmaan vielä kertaakaan ollut niin siisti kuin se nyt oli ja kiitos siitä kuului ainoastaan Molly Weasleylle. Sirius ei olisi koskaan itse tullut ajatelleeksikaan mitään sellaista kuin joulusiivous tai varsinkaan sellaista, että vierailla olisi mahdollisesti mukavampaa jos miehen omia tavaroita ei löytyisi pitkin taloa. Mollyn mielestä talo oli aina pidettävä suht siistinä koska killan jäseniä lamppasi sisään ja ulos niin useasti, mutta Sirius oli aika varma ettei kukaan ehtinyt ympärilleen katsoakkaan ja huomata mitään jos portaikon kaiteilla olisi vaikka roikkumassa hänen vaatteitaan.

Sirius oli kaiken valmiiksi laitettuaan jopa ehtinyt vielä hevoskotkankin käydä ruokkimassa ja yrittäpä mies saada sillekkin tonttulakin päähän, mutta otus ei oikein tästä ideasta pitänyt joten lakki päätyikin lopulta vain hevoskotkan riepoteltavaksi. Onneksi tonttulakkeja oli varattu ihan tarpeeksi jotta kaikki varmasti saisivat oman. Vaikka eivät haluaisikaan. Toisin kuin hevoskotkan kanssa.. muut mies kyllä pakottaisi pitämään niitä. Jos ei muuten hän vaikka taikoisi ne pysymään noiden päissä. Hevoskotkankin saatua ruokansa ei Siriuksella muuta hommaa enää ollutkaan kuin odottaa muita kiltalaisia saapuvaksi paikalle.
Oljonkin Sirius oli häätänyt muualle heti sen jälkeen kun kotitonttu oli laittanut kaiken tarvittavan tarjolle ,ettei kenenkään tarvitsisi katsella sen rumaa naamaa ja hän ei halunnut taas seurata sitä miten kotitonttu mielisteli sitä syyttäjää. Naisellehan kuskattaisiin muuten kaikki nenän eteen jos Oljo saisi olla paikalla.. sen mielestä olisi varmasti vain todella mukavaa passata naista.

Koska ketään ei näyttänyt olevan paikalla vielä silloinkaan kun Sirius saapui takaisin alas ,kiskaisi tuo yhden niistä varaamistaan tonttulakeista päähänsä ja hyräillen päätti mennä jo edeltä varmistamaan, että se tuliviski varmasti olisi myös juotavaa.

(Tupsahdan tänne nyt sitten heti ekana, kun ehdin. :D Ajattelin sanoa, että Chaos ei varmaan tässä kohtaa tunne kaikkia vielä kovin hyvin, kun se liittyi kiltaan vasta -95 syksyllä. Tai siis tottakai tuntee kaikki, mutta sanoinpahan nyt vaan. :D)

Chaos saapui kävellen Kalmanhanaukio 12 eteen. Maassa oli vähän lunta ja taisi olla vähän pakkastakin. Sää oli siis yllättävän jouluinen ja talvinen ollakseen Lontoon joulukuu. Chaoksella oli pari päivää vapaata, joten hänellä oli hyvää aikaa viettää aikaa kiltalaisten kanssa ja yrittää unohtaa kaikki työasiat hetkeksi. Chaos astui sisään taloon ja hiippaili mahdollisimman hiljaa eteisen läpi, ettei herättäisi rouva Mustaa. Vaikka Chaos olikin suhteellisen uusi uudelleenperustetun Feeniksin killan jäsen, hänkin oli jo oppinut varomaan eteisessä. Pari ensimmäistä kertaa Chaos oli huutanut tervehdyksen ovensuussa ja saanut sen jälkeen kestää paheksuvia katseita hetken aikaa. Päästyään keittiön puolelle, Chaos huomasi heti kuinka siistiä ja puhdasta talossa oli. Huomattavasti viihtyisämpää kuin normaalisti. Näytti siltä, että joko Molly Weasley oli käynyt laittamassa paikat kuntoon, tai että Sirius oli saanut jonkinlaisen siivousinnostuksen. Se omituinen kotitonttu tuskin oli niin ahkera, että olisi saanut talon sellaiseen kuntoon.

Keittiössä tuoksui ruoka ja Chaos muisti ettei ollut syönyt koko päivänä kunnolla. Hän nuuhkaisi ilmaa oikein kunnolla, ja toivoi että muut saapuisivat pian. Nyt paikalla ei tuntunut olevan muita kuin Sirius. "Moi! Mitä kuuluu?" Chaos sanoi tonttulakkipäiselle Siriukselle ja istahti lähimmälle tuolille. "Muita ei ole vielä näkynyt?"

//Remus kans sekaan!! Saa nähdä, laitan Leonin mukaan varmaan seuraavassa vuorossa jos laitan, herra tapaa olla aina tyylikkäästi myöhässä xDD//

Remuksella oli oma tapansa hoitaa asiat, ja yleensä hän tahtomattaankin valitsi juuri sen vaikeimman tavan, tällä kertaa hänellä oli ollut siihen jopa syykin! Edellisestä täysikuusta ei ollut kulunut vielä viikkoakaan ja hän oli viettänyt päivänsä lähinnä makoillen, nousten silloin tällöin keittämään teetä.
Nälkänsä oli siis hurja, mutta samaan aikaan hän oli tuuminut tarvitsevansa raitista ilmaa. Mies oli päätynyt vierailemaan jästien suuressa ruokakaupassa, jonne hän oli lähestulkoon eksynyt useamminkin kuin vain kerran ja oli hän todennut muutakin; jästit nimittäin pitivät alkoholijuomia myyviä liikkeitään elintarvikeliikkeiden välittömässä läheisyydessä. Remus ei ollut kova juomaan, hänellä oli huono viinapää, vaikka muuta olisi ihmissudelta saattanut odottaakin.
Kauppareissun jälkeen hän oli päättänyt haukata enemmälti raitista ilmaa ja kävellä ne kolmisen kilometriä ruokakaupan ja Kalmanhanaukio 12 välillä. Se...oli ollut huono ajatus.

Remus nojautui raskaasti ovea vasten, toisessa kädessään ostoskassi ja toisessa alkoholikaupan muovipussi. Hän kohotti toisen käsittämättömän raskaalta tuntuvista käsistään kiskomaan ovenkahvaa alas ja oitis oven raolleen saatuaan Remus parahti hengästyneenä;
"SIRIUS!"
Remusta ei vähempää kiinnostanut parkuva muotokuva toisen rumasta äidistä, hän oli lopenuupunut. Selvästi kahden muovipussin kantaminen kolmen kilometrin kävelymatkan lisäksi, vai joitain päiviä edellisen täydenkuun jäljiltä oli liikaa.
Kun muotokuva sitten aloitti ainaisen älämölönsä hänen ihmissuteuden saastuttamasta verestään Remus laski muovipussit lattialle - ehkä hieman turhankin rajusti -, paukautti ulko-oven kiinni ja heitti hetkellisesti rauhallisuutensa ja itsehillintänsä mäkeen.
"Nyt MERLIN SENTÄÄN TUKIT SEN TURPASI, SENKIN VANHA HAAHKA! MINUA KIINNOSTAA TASAN NÄIN PALJON MITÄ MIELTÄ SINÄ OLET MINUSTA JA KUNHAN VAIN KEKSIN KEINON SAADA TAULUSI SEINÄLTÄ ALAS VOIT OLLA VARMA SIITÄ, ETTÄ NÄYTÄN SINULLE MIHIN TÄSTÄ VEREN SAASTUTTAMASTA KEHOSTA ON!"
Remus veti syvään henkeään ja lysähti lattialle istumaan. Mustan muori mulkoili häntä hetken pahasti, kuin katseellaan luvaten joskus huutavansa hänen tärykalvonsa puhki, mutta vaikeni kaikesta huolimatta.
Remus hengitti raskaasti ja oli vähällä repiä hiukset päästään vietyään epähuomiossa sormensa hiustensa lomaan. Mies jäi hetkeksi ainoastaan istuskelemaan lattialle eikä edes yrittänyt päästä ylös tai tarkistaa olivatko omaisuuksia maksaneet lasipullot yhä ehjiä. Albus oli hyvää hyvyyttään antanut hänelle hieman 'joulurahaa', jonka Remus oli jo suurimmalti osin käyttänyt, jällen muita ennemmin kuin itseään ajatellen joululahjoihin - ja nyt ruokaan. Oli hän jopa onnistunut ostamaan itselleen paksut, lämpimät sukat, jotka nytkin olivat jaloissaan, työllä ja tuskalla kenkien sisään mahdutettuina.
Jos pukeutumiseensa sattui huomiota kiinnittämään, oli hänellä jälleen yllään ne hänelle niin tutuksi tulleet kulahtaneet farkut, jotka näin täydenkuun ja sen jälkeisen syömättömyyden myötä olivat käyneet hieman liian suuriksi. Rintakehänsä Remus oli verhonnut hillitysti vaaleanruskealla, sukkiensa tavoin lämpimällä, neulepaidalla. Kenkiinsä oli jo kehkeytynyt aikamoisia reikiä, jotka kuitenkin olisivat vielä korjattavissa. Musta puuvillatakkinsa oli auki - lähinnä siksi että suurin osa napeista oli irronnut - ja kämmeniään suojasivat tummat kynsikkäät.

Remus sai hengityksensä tasattua ja kutsui ystäväänsä tällä kertaa vaimeasti mumisten, yhä lievästä heikotuksesta kärsien;
"Si-Sirius?"

//Oho.//

[Ja täältä saapuu vielä luihuisen prinsessa!]

Leticia tuijotti itseään peilistä. Hänellä oli käsissään kaksi henkaria. Toisessa oli kaunis, tummanvihreä mekko, mikä hänellä oli ollut yllään ministeriön pikkujouluissa. Toisessa taas maatokuvioitu hame ja musta toppi. Yllään hänellä oli sillä hetkellä kylpytakki ja pitkävartiset saappaat. Hiukset oli jo hieman sotkuisella.. nutturantapaisella sykeröllä. Hänellä oli tumma silmämeikki ja pukuun kuin pukuun sopivat hopeiset, aika pelkistetyt korut. Mutta että asu?
Lopulta, pitkän pohdinnan jälkeen hän lopulta päätyi valitsemaan hame/toppi-yhdistelmän. Hän koki sen rennommaksi ja oikeastaan.. Mitään pukukoodia ei ollut, toisin kuin ministeriön tylsääkin tylsemmissä pippaloissa. Eikä hän tuntenut itseään niin itsekseen jos kekkaloi Kalmanhanaukiolla jossakin kunnon iltamekossa. Sitäpaitsi se mekko olisi entinen mekko heti sen jälkeen kun hän ensimmäisen kerran istahtaisi johonkin talon saastaiseen tuoliin tai sohvaan..

Lopulta Leticia sai vaatteet ylleen, tarkasti kaiken vielä peilistä ja hipsi sitten alakertaan. Hän heitti mustan nahkatakin ylleen ja kaulahuivin. Vielä ennen kuin hän lähti talosta, hän nappasi eteisen kaapin päältä avaimet, laukkunsa ja nappasi vielä siitä vierestä säkin, joka sisälsi lahjoja Killan jäsenille. Vaikkei ehkä päälle päin uskoisi, hän oli oikeasti jouluihmisiä. Hän rakasti sitä kun sai antaa lahjoja muille ja niinpä hän oli tuhlannut pitkälti koko marraskuun palkkansa joululahjoihin.. Hän oli ostanut lahjan jopa Sirius Mustalle, mikä sinänsä oli jo pieni ihme. Oikeastaan kaksi lahjaa, koska ei ollut voinut vastustaa koirankeksejä. Hän suunnitteli antavansa ne ensin tuolle ja sitten saatuaan kunnon naurut, hän voisi antaa sen toisen lahjan. Hänestä oli myös hauskaa se että tuskin Sirius uskoisi hänen hankkineen tuolle mitään lahjaa eikä siksi olisi edes uhrannut hänelle minkäänasteista ajatusta joululahjan suhteen.. Eikä tuo mistään lahjoja saisikaan kun ei voisi poistua talosta. Mutta hauskan tästä teki se että Sirius, mikäli tuo oli yhtään inhimillinen, tuntisi edes hieman huonoa omaa tuntoa tämän kaiken takia. Kyllä, Leticia oli luihuinen ja ajatteli asiat aina hieman.. kierolla tavalla.

Koska Leticia ei loppupeleissä asunut kovinkaan kaukana Kalmanhanaukiosta, hän päätti kävellä. Sitäpaitsi jouluihmisenä hän rakasti kävellä ulkona pienessä pakkasessa, lumen peittämillä kaduilla katsellen jouluvaloja ja kuunnellen kaupoista kantautuvia jouluvaloja. Senkin uhalla että hän olisi sininen päästyään päämääräänsä.
Hän sai kuitenkin huomata ettei ulkona ollut niin kylmä kuin aluksi oli tuntunut, eikä hän sinertänyt juuri ollenkaan astellessaan Kalmanhanaukion porteista sisään.
Letician ei kuitenkaan tarvinut astella taloon syvässä hiljaisuudessa, koska jo ulos saakka kuului rouva Mustan hilpeääkin hilpeämpi vastaanotto. Sulosointuja korville. Leticia pyöräytti silmiään, huokaisten itsekseen ja avasi sitten talon oven.. Vain löytääkseen Remusin eteisen lattialta.
"Remus!" Leticia henkäisi, sysäsi laukut ja kassit sivuun, sulki oven perässään ja meni ensitilassa kirkuvan taulun luo sanoen sille muutaman valitun sanan ennen kuin veti verhot eteen ja taulu vaikeni.
"Remus, oletko kunnossa?" Leticia kysyi kumartuen miehen puoleen ja auttoi tuon sitten ylös lattiatasosta.
"Sirius!" hän huusi puolestaan lähtien hitaasti auttamaan yllättävän kevyttä miesparkaa olohuoneen suuntaan. Sekä hänen että Remusin pussukat unohtuivat eteiseen.

Kauaa ei Siriuksen kuitenkaan enää tarvinnut odotella ja mies oli tuskin sitä tuliviskipulloa saanut esiin kun keittiöön saapui ensinmäinen vieras. Chaos oli niitä uusimpia jäseniä eikä Sirius ollut sen kummemmin mieheen vielä tutustunut, mutta eiköhän sitä vielä ehtisi.
" Ei mitään kummempaa. Olet tosiaan ensinmäinen, mutta eiköhän sieltä ala pian muitakin tulemaan", Sirius vastasi miestä tervehdittyään ja kääntyi iskemään ne tuliviskipullot vain pöytään. Ehkä ne nyt voisivat sittenkin pysyä kiinni siihen asti, että muitakin sattuisi paikalle tulemaan.
" Siinä on muuten lakki sinullekkin ja sen on parempi pysyä päässä", mies äkkiä sanoi muistettuaan ne tonttulakit ja iski punaisen lakin Chaoksen eteen pöydälle.

Kuullessaan tutun äänen kutsuvan häntä kohotti Sirius katseensa tonttulakista ja hymyili hieman. Remus oli selvästikkin saapunut paikelle, mutta eikös tuo ollut vieläkään oppinut sitä ettei noin lähellä hänen äitinsä kuvaa kannattanut huudella? Pian Rouva Mustan muotokuva alkoikin kiljumaan ja Sirius kääntyi vilkaisemaan hieman Chaoksen suuntaan.
" Äitiäni ei ollut tarkoitus kutsua mukaan, mutta ilmeisesti Remus on toista mieltä..", Sirius naurahti, mutta riensi nopeasti keittiöstä kun kuuli ystävänsä huutavan nyt vuorostaan maalaukselle.
Eipä tämä olisi enää paremmin voinut alkaa! Parempi olisi kuitenkin käydä kiskomassa ne verhot takaisin maalauksen eteen vaikka Remus oli selvästi omalla huutamisellaan saanut hänen äitinsä hetkeksi edes sanattomaksi ja tukkimaan suunsa. Eteiseen asti hän ei kuitenkaan ehtinyt kun hän huudettiin jo taas ja tällä kertaa aivan joku muu kuin Remus.

Senkin äänen mies oli heti tunnistanut ja melkein oli jo ehtinyt toivoa ettei Leticia ehkä pääsisi edes paikalle, mutta eteisessä tuo kuitenkin jo autteli lattialla kyhjöttävää Remusia ylös.
" Onko täällä kaikki hyvin?", hän uteli ja kumartui nostamaan yhden niistä kasseista lattialta.
" Lisää ruokaa ja.. juomaa! Mä voin ottaa nämä ja kuskata talteen keittiöön", hän lupautui ,nosti loputkin kasseista ja pussukoista käsiinsä ja lähti kiikuttamaan niitä keittiön puoelle. Sen enempää vaivautumatta purkamaan niitä nyt kouraisi Sirius vain ne loput tonttulakit mukaan ja suuntasi itsekkin olohuoneeseen. Täytyihän sitä nyt mennä kehumaan Remusta! Tuskin yksikään velho oli pystynyt huutamaan niin kilpaa hänen äitinsä kanssa.

" Remus, olisit voinut aikaisemmin kertoa siitä, että haluat äitini mukaan pikkujoulun viettoon. Olisin varannut hänellekkin tonttulakin, mutta onnittelut.. olet varmasti ensinmäinen velho joka on huutanut äitini hiljaiseksi", Sirius sanoi virnistellen ja ojensi toisen tonttulakeista miehelle.

Chaos nyökkäili Siriuksen vastauksille ja veti tonttulakin päähänsä kun niin käskettiin. Chaos ei ollut varsinaisesti jouluihmisiä ja oli tänäkin vuonna lupautunut olemaan joulunpyhät töissä. Hän nautti kuitenkin hyvästä ruuasta ja seurasta, joten erityisesti pikkujoulukausi oli hänen mieleensä. Joulunpyhinä Chaos istuisi muuten kotonaan yksin ja lukisi kirjaa, ellei menisi töihin. Hän ei halunnut häiritä sisarustensa joulunviettoa perheineen, ja tunsi olonsa jo vähän liian vanhaksi menemään vanhempiensa luokse. Ja joulunvietto hyvän kirjan parissa oli jo osoittautunut ihan hyväksi tavaksi viettää ne muutamat päivät.
Juuri kun Chaos oli saanut lakin päähänsä, eteisestä alkoi kuulua huutoa. Chaos virnisti Siriuksen kommentille äidistään ja lähti Siriuksen perässä kohti eteistä. Ei hän ajatellut jäädä yksin keittiöön, kun kaikki muut olivat eteisessä. Kuulosti siltä, että Remus oli päättänyt hiljentää rouva Mustan yksintein ja tehokkaalta tapa vaikuttikin, sillä seuraava naisen ääni jonka Chaos kuuli, ei suinkaan ollut rouva Mustan vaan Leticia Mayerin. Ilta olikin alkanut vähän kovaäänisemmin mitä Chaos oli odottanut, etenkin kun yleensä se metelin aiheuttaja oli Chaos itse. Chaos ilmestyi eteisen oviaukkoon Siriuksen perässä, yllään vaaleat farkut, musta t-paita ja vaalean ruskea puvun takki. Niin ja tietysti se tonttulakki.

Chaos tervehti tulijoita ja lähti heidän perässään kohti olohuonetta. Olohuoneen puolella Chaos ohitti Letician ja Remusin ja meni heittämään sohvatyynyjä sivummalle, jotta huonokuntoisen oloinen Remus pääsisi istumaan. "Yhteenotto rouva Mustan kanssa otti ilmeisesti voimille?" Chaos sanoi naurahtaen ja istahtaen sohvalle, jolle oli juuri tehnyt tilaa muhkeilta sohvatyynyiltä. Chaos ei ollut aivan varma, oliko Remus valmis vitsailemaan täysikuun aiheuttamista vaivoistaan niinkin uudelle tuttavuudelle kuin Chaos oli, mutta hän ei jaksanut nyt välittää siitä. Siriuskin oli palannut keittiöstä tonttulakkeineen ja lykkäsi yhden niistä Remusille, joten ehkä Chaos ei pian enää tuntisi oloaan niin typeräksi tonttulakki päässä, jos muillakin olisi sellaiset.

Remus kuuli Letician ääneen ja koetti mumista olevansa kunnossa - vaikka loppujen lopuksi sai hädin tuskin vaimean äännähdyksen aikaiseksi. Hän antoi toisen auttaa hänet ylös ja koetti parhaansa mukaan kannatella omaa painoaan, jottei tämä joutuisi kannattelemaan häntä yksinään, painoi hän sitten kuinka paljon tahansa.
Joku kuului saapuvan paikalle ja äänestä Remus tämän lopulta tunnistikin. Jo pelkkä vanhan ystävän läsnäolo riitti kohentamaan hänen oloaan hieman ja nostattamaan pienen hymyntapaisen hänen huulilleen kun mies vastasi ääni väristen;
"Ka-kaikki hyvin..."
Eteisestä olohuoneeseen oli yllättävän pitkä matka eikä Remus jaksanut edes ajatella eteiseen jättämiään ostoksia - jotka Sirius kaiketi huolehti keittiöön. Ei ollut edes hänen tapaistaan ostaa alkoholia, mutta varmaankin Sirius saisi ylimääräiset juotua, mikäli alkoholia ei illan aikana niin hurjasti kuluisikaan.

Remus istuutui sohvalle, jonka tuo uusi, hänelle toistaiseksi melkein tuntematon, illan myötä varmasti tutuksi tuleva kiltalainen oli siistinyt tyynyistä ja muista. Huokaisten hän sulki silmänsä ja avasi ne vasta kuullessaan hänelle esitetyn kysymyksen.
"E-ei olisi pitänyt... kävellä tänne saakka ja huutaa... si-sillä tavoin näin pian edellisen täyd...", Remus aloitti ääni väristen ja pysähtyi yllättäen ajattelemaan. Hän tiesi kyllä Albuksen todennäköisesti kertoneen hänen salaisuutensa suurimmalle osalle kiltalaisista, jotta vältyttäisiin samanlaisilta tilanteilta, joka oli ollut tapahtua Severukselle heidän kouluaikoinaan. Silti täydestä kuusta puhuminen sillä tavoin toisten kuullen ei tuntunut hänestä luontevalta ja Remus päätyi sulkemaan suunsa - aina siihen saakka kunnes Sirius saapui hänen yhä hieman sumeaan näkökenttäänsä tonttulakkeineen.

Remus naurahti kevyesti toisen tälle toki ominaisista sanoista.
"No pa-parempi tästä...Jotain kun-niaa...On...Saadakin, minulla on...Hädin tuskin...Ääntä jäljellä", hän mutisi huokaisten sanojensa päätteeksi ja otti huvittuneena vastaan hänelle ojennetun tonttulakin.
"Olet...Kai varautunut tonttulakkien...Li-lisäksi myös siihen...Että jään tänne yöksi?" Remus kysäisi samalla kun vapisevin käsin kiskoi tonttulakin päähänsä eikä voinut estää leveää virnistystä joka pyrki huulilleen. Hänellä ei ollut ollut tonttulakkia päässään aikoihin! Ja hän totta vie tunsi olonsa varsin naurettavaksi, mutta toivottavasti muutkin omasivat vastaavanlaisia tuntemuksia.
"Ja ihan vain...Tiedoksesi, Si-Sirius...Jos juot itsesi...Örvelöhumalaan, nukut sohvalla...Minusta ei ole raahaamaan sinua...Yläkertaan...Eikä sen puoleen... Ketään muutakaan..."
Remus sulki hetkeksi silmänsä ja nojasi selkänsä sohvan selkänojaan, rauhoittuen kunnolla. Rouva Mustan oli parempi pysytellä hiljaisena koko ilta tai hän oikeasti etsisi keinon saada tämän taulu alas seinältä.

Letician yllätykseksi Sirius saapuikin eteiseen hänen huutonsa myötä, ehkä tuo oli kuullut Remusinkin, tuskin tuo muuten olisi tullut. Mutta sen sijaan että Sirius olisi napannut Remusia käsikynkästä, tuo olikin täysin oma itsensä ja nappasi Remusin kantamukset lattialta. Leticia tyytyi mulkaisemaan tuota hieman pahasti ja oli jo unohtaa itselleen tekemänsä lupauksen ettei tänä iltana kettuilisi Siriukselle.. Ainakaan kovin suoraan. Mutta piti kuitenkin päänsä. Hän tervehti Chaosta eteisessä ja raahasi sitten seurueen ainoana naisena Remusin olohuoneen sohvalle.

Leticia kuunteli siitä sohvalta käsin miesten sananvaihtoa ja naurahti hieman kuvitellessaan Siriuksen örveltämään pitkin Kalmanhanaukiota. Hän ei ainakaan taluttaisi tuota yläkertaan vaikka Remusin olikin saanut eteisestä sohvalle asti. Hän ei voinut olla myöskään naurahtamatta miesten vetäessä tonttulakit päähänsä. Hän myöntyi itsekin nappaamaan yhden lakeista vaikkei oikeastaan tiennyt oliko Sirius varannut hänelle sellaista. Noh, nyt olisi.
Kun miesten sananvaihto oli jotakuinkin päättynyt, ainakin toistaiseksi, Leticia kääntyi jälleen Remusin puoleen. Hän oli ensin kysymässä haluaisiko tuo jotakin juotavaa tai syötävää, mutta päättikin sitten vain todeta asiansa.
"Haen sulle jotain juotavaa," hän ilmoitti, "kuuma mehu saattaisi tehdä terää, eikö?" Sitten hän nousi ylös ja paineli keittiön kautta ensitöikseen takaisin eteiseen, johon hänen tavaransa olivat jääneet. Keittiötä ohittaessaan, hän heilautti muutaman kerran sauvaansa ja kattila pomppasi liedelle veden kera. Molly oli takuulla jättänyt jotain omatekoista mehua kaappiin.
Eteiseen päästyään, hän noukki laukkunsa ja keräili levinneet pakettinsa takaisin muovipussiin, jossa ne olivat olleet. Sitten hän palasi keittiöön, otti itsekseen valmistuneen mehulasillisen mukaansa ja palasi olohuoneeseen.

"Tässä, Mollyn tekemää marjamehua," hän sanoi ja ojensi lasin Remusille. Sitten hän kääntyi muiden puoleen.
"Hyvää joulua vaan!" hän sanoi hymyillen, "mä en tiennyt onko täällä mitään lahjasysteemiä, mutta koska itse olen jouluihmisiä niin ostin teille lahjat viimeisestä palkastani.." Leticia kaiveli muovipussiaan etsien sieltä juuri näille miehille tarkoitettuja paketteja.
"Ah, Remus!" hän hihkaisi löydettyään joulukuusipaperiin kiedotun paketin, joka sisälsi Tylyahosta ostettua, erimakuisia pusseja sisältävän teepakkauksen. Hän ei oikeastaan tiennyt pitikö Remus varsinaisesti teestä, koska tuo oli hänen tietääkseen juonut kahvia aina heidän tavatessaan.. Mutta tuo vaikutti teepersoonalta enemmän kuin kahvipersoonalta. Ja tee oli hänen mielestään ainakin rauhoittavaa, joten.. Voisi olla mukavaa rentoutusta täysikuiden jälkeen. Hän ojensi paketin Remusille ja toivotti hyvät joulut.
Sitten hän kaivoi seuraavan paketin, joka oli Chaokselle.
"Chaos!" hän sanoi, "hyvää joulua!" Hän ojensi paketin miehelle. Hän oli ostanut tuolle köyhästi uusimman huispausta käsittelevän kirjan. Se taisi käsitellä jotakin.. Huispausjoukkueita tai jotain.. Muttei se kuitenkaan se Huispaus kautta aikojen-kirja ollut, koska sen hän oli ostanut veljelleen Klausille.
"Ja viimeisenä.. Sirius," Leticia sanoi ja peitti sisimmässään kytevän virneen vetäessään joulupalloin paketoidun koirankeksipaketin pussista. Hän ojensi sen miehelle ja toivotti jälleen hyvää joulua. Vain vaivoin hän pidätteli nauruaan.

[Sori! Oon jouluihmisiä itsekin ja rakastan antaa kaikille lahjoi xD]

Sirius oli hyvin tyytyväinen siihen, että molemmat miehet olivat kiskoneet kiltisti ne tonttulakit päähänsä. Jopa Leticia tajusi napata yhden itselleen.. tietysti Sirius oli tuollekkin oman varannut ja ollut aikeissa ojentaa sen myöhemmin, mutta parempi näin.
" Tietysti olen! Siellä on sinulle jo oikein mukava peti laitettuna valmiiksi, kiitos Oljon", Sirius vastasi ja lysähti istumaan lähimpään nojatuoliin. Mitäs sitä turhaan seisoskeltiin kun kerta oli paikkoja mihin takapuolensa laskea.
Remuksen seuraavalle kommentille Sirius ei voinut kuin naurahtaa ja pudistella hieman päätänsä.
" Enhän minä nyt koskaan niin paljoa juo ettenkö saisi ryömittyä noita portaita yläkertaan".

Letician ilmoittaessa, että tuo nyt menisi ja hakisi Remusille mehua kääntyi mies seuraamaan tuon menoa.
" Toivottavasti ymmärtää edes terästää sitä mehua. Eihän se muuten maistu oikein miltään. Ja voisi samalla tuoda meille muillekkin", Sirius totesi Letician kadottua näkyvistä. Ehkä hänkin voisi sen illan olla ihan ihmisiksi niin kaikilla olisi mukavaa. Letician seurassa ei vain koskaan tiennyt mitä tulisi tapahtumaan. Varsinkin jos nainen menisi itse aloittamaan jotakin sanasotaa niin hän olisi kyllä heti mukana!
Mehua ei kuitenkaan tullut lopulta kuin Remusille, mutta ehkä se oli ihan ymmärrettävää. Leticia ei kuitenkaan ollut tullut takaisin vain mehun kanssa vaan tuolla oli mukana jokin pussi. Nopeasti selvisikin, että tuo oli mennyt ja ostanut heille jotakin lahjoja. Sirius vilkaisi hieman muihin kuin kysyäkseen katseellaan olivatko nuo hankkineet jotain. Se nyt varmasti oli selvää, ettei hän ollut voinut mitään käydä hankkimassa. Ellei sitten olisi koirana käynyt pihistämässä tavaroita, mutta se olisi ollut väärin.

Remus ja Chaos saivat kumpikin omat pakettinsa ja suureksi yllätykseksi Letty kääntyi vielä hänenkin puoleensa paketin kera.
" Minulle?", mies kysyi hieman hämillään ottaeessaan paketin vastaan ja ravisteli sitä heti hieman. Sen sisällä kuulosti olevan jotakin hyvin mielenkiintoista.
" Tämän saa avata varmaan heti..", Sirius ennemminkin totesi kuin kysyi ja ryhtyi jo repimään jouluista paperia lahjansa päältä. Mies ei ollut osannut yhtään arvella mitä lahjapaketista olisi, mutta ei todellakaan ollut odottanut ihan sitä mitä sieltä lopulta paljastui. Hetken Sirius vain tuijotti sitä koirankeksipakettia ja saattoi hyvin huomata miten se innostus joka lahjan saamisesta oli seurannu haihtui jonnekkin.
" Koirankeksejä?", hän kysyi ja kohotti katseensa paketti käsissään Leticiaan, " neiti syyttäjällä on selvästi kyllä todella hyvä huumorintaju".

Chaos ei varsinaisesti kiinnittänyt huomiota vanhojen ystävysten sananvaihtoon, vaan keskittyi katselemaan joulukuntoon laitettua olohuonetta. Sirius, ja oletettavasti myös Molly, olivat laittaneet talon kyllä sellaiseen kuntoon, ettei sitä enää tuntisi samaksi kämpäksi mitä se hetki sitten oli ollut. Myös Chaos oli joutunut heti kiltaan liityttyään siivoushommiin, koska talon raivaamisessa oli niin paljon töitä. Vaikka Mollyn kotityöloitsut olivatkin huomattavasti parempia kuin Chaoksen, niin oli niistäkin sentään ollut jotain apua.

Leticia lähti hakemaan Remusille juotavaa, ja Chaoskin ajatteli keskittyä nyt seurassaan oleviin ihmisiin eikä talon siisteyteen. "Toivottavasti täällä ei ole liian hyvät tarjoilut, ettei minun tarvitse jäädä tähän sohvalle nukkumaan." Chaos tokaisi Siriuksen sanottua onnistuvansa kyllä kömpimään yläkertaan nukkumaan. Chaos oli yleensä varsin varovainen alkoholinkäytön suhteen ja oli melko varma että hän pystyisi pääsemään kotiin asti illan päätteeksi. Lisäksi, kuuleman mukaan, kun Chaos ottaa liikaa alkoholia, kukaan ei enää saa hänen puheestaan selvää, koska skottiaksenttiin sekoittuu aussisanastoa. Kertonee ehkä vähän siitä, miten Chaos vietti aikansa ollessaan Australiassa.

Leticia palasi mukanaan mehua Remusille ja pussi, joka oli ilmeisesti aiemmin jäänyt eteiseen. Ojennettuaan mehun Remusille, Leticia kääntyi muiden puoleen ja alkoi kaivaa pussista lahjoja jouluntoivotusten kera. Chaos pystyi kuvittelemaan, miten hänen kasvonsa valahtivat valkoisiksi, kun Leticia kaivoi esille myös pienen, suorakulmaisen paketin Chaokselle. Hän ei ollut missään vaiheessa ajatellutkaan, että pitäisi ostaa jotain lahjoja tähän tilaisuuteen. Hän oli ajatellut lähempänä joulua tuoda päämajalle äitinsä tekemää leipää, jota hän joka joulu sai niin paljon ettei saanut sitä mitenkään syötyä yksin. Lähempänä joulua kun tulisi kuitenkin vielä käväistyä useampaankin kertaan killan päämajalla. Nyt hänellä ei siis ollut mukanaan yhtään mitään, kenellekään. "Hyvää joulua sinullekin!" Chaos sanoi Leticialle hymyillen. "Minulla ei kyllä ole mitään sinulle, tai sen puoleen muillekaan. Tai no, jos kukat kelpaa...", Chaos myönsi ja osoitti sohvapöydällä olevaa tyhjää maljakkoa taikasauvallaan. Maljakkoon ilmestyi isoja punaisia kukkia, joiden lajista Chaos ei ollut ihan varma. Se oli kuitenkin parasta, mihin hän sillä hetkellä pystyi lahjanhankinnan suhteen. Seuraavaksi hän keskittyi kuitenkin avaamaan pakettiaan, josta paljastui uusi, vasta hetki sitten ilmestynyt huispauskirja, jossa kerrottiin Britannian huispausjoukkueista. "Hei, vau, kiitos tosi paljon!" Chaos sanoi heti sen jälkeen, kun Leticia oli ojentanut pakettinsa Siriukselle. Siriuskin avasi pakettinsa, ja sieltä paljastui koirankeksejä. Chaokselle oli ohimennen kerrottu Siriuksen olevan animaagi, joten Letician lahja sai Chaoksenkin hymyilemään vähän. Kuullessaan Siriuksen kommentin, hän yritti tosin peittää hymyään, ettei loukkaisi Siriusta.

Remus ei tiennyt johtuiko se kenties jouluntaiasta vai siitä, että pitkästä aikaa tämän kaiken häslingin ja synkäksi erään tietyn velhon nousun jälkeen muuttuneen ajan keskellä tunnelin päästä pilkotti pientä, heikkoa valoa.
Tunnelma oli jotenkin niin jouluinen ja rauhallinen, tällaista joulua hän ei ollut viettänyt aikoihin... Ei niin, että Siriuskin olisi ollut läsnä... Eikä hän sitten Jamesin ja Lilyn kuoleman ollut kyennyt rauhoittumaan tällä tavoin ennen kuin Albus oli joitain vuosia sitten ottanut häneen yhteyttä ja vetänyt hänet puoliväkisin jaloilleen, käyttäen tekosyynään Tylypahkassa avautunutta Pimeyden Voimilta Suojautumisen professorin virkaa.
"Hetikö ajattelit aloittaa?" Remus pikemminkin kommentoi kuin kysyi Siriuksen mutistua omiaan mehun terästämisestä. Olisi kyllä enemmän kuin vain väärin passittaa Leticiaa keittiöpiiaksi ja Remus oli jo nousemassa ylös sohvalta mennäkseen auttamaan tätä keittiöön, kun noita jo palasi takaisin mukanaan täytetty lasi ja yhtälailla jotain sisältävä muovipussi. Remus otti varovasti lasin vastaan ja kiitti mielessään itseään siitä, että oli muistanut vetää kynsikkäät käsiinsä, sillä nyt ne suojasivat hänen kämmeniään lasin kuumuudelta.
Remus kiitti huokaisten ja laski katseensa houkuttelevaan mehulasilliseen, saaden kuitenkin pian muuta ajateltavaa ennen kuin ennätti edes puhaltaa lasiin jäähdyttääkseen mehua joutuummin.

Remus kohotti katseensa hätkähtäen Leticiaan ja otti toisella kädellään vastaan paketin, joka tuli hänelle täytenä yllätyksenä.
"En tiennytkään mi-mitään...Lah-jojen vaihtamisesta", hän mumisi ja laski lasin pöydälle siksi aikaa, kun hypisteli pakettia käsissään, "...Koska...Nyt tässä ei ole mitään...Va-vaihtamista..."
Hän ei ollut ajatellutkaan lahjoja... Toisaalta hän oli ostanut rahoillaan ruokatarpeita mahdollista illallista varten, joten kenties kokkaaminen kävisi vastalahjasta. Siriuksesta tuskin olisi lihapataa laittamaan - ja joitain päiviä kestäneen syömättömyyden jälkeen Remuksella oli kurniva nälkä, vaikkei hän sitä olisi tohtinut myöntääkään
Remus ei Siriuksen tavoin ryhtynyt repimään pakettia kääreistään vaan etsi huolellisesti teipin kohdan ja avasi paketin keskeltä ja päädyistä yksi teippi kerrallaan, varoen ettei lahjapaperi repeytyisi.
Hän kohotti katseensa Siriukseen kun kuuli tämän kommentoiva lahjaansa ja purskahti nauruun jo pelkästään tämän ilmeen nähdessään - sitten kouluvuosien hän ei enää edes osannut huolestua Siriuksen suhtautumisesta hänen reaktioihinsa. Nauru vaihtui pian pieneen köhimiseen äänen pettäessä, mutta huvittunut tuike ei kadonnut Remuksen silmistä missään vaiheessa.
"Nu-nuohan ovat...Oikein osuvia, Letty", hän vastasi ja laski katseensa omaan lahjaansa, jonka kääreen oli jo saanut huolellisesti avattua. Paketista paljastui pieni teevalikoima ja lämmin hymy kohosi Remuksen huulille naisen lahjaideasta, siitä tosiasiasta, että tämä oli toteuttanut ideansa ja siitä mielikuvasta, joka päähänsä syntyi kun hän ajatteli kylmää talviyötä ja lämmintä teetä, takkaa, lämmintä aamutakkia ja villasukkia. Huokaisten Remus kohotti katseensa Leticiaan.
"Ki-kiitos...Mistä sinä t-tiesit?" hän kysyi lopuksi, joskin vain ohimennen ennen kuin laski yhä hymyillen teepaketin pöydälle ja otti kuuman mehulasillisen käsiinsä, "Minulla-kaan ei ole...Lahjoja...Mmutta...Ajattelin tehdä ruokaa... Mi-minulla...Taitaa ainakin olla... S-sudennälkä..."
Sudennälkäpä hyvinkin. Remus naurahti pienesti ja puhalsi viimein lasiin ennen kuin kohotti sen varovasti huulilleen.

//Hmm... Voisin pelata Leonin kyllä ihan erikseen niin tulee itsellekin selkeämmäksi, joten heitän herran johonkin väliin...//

Leticia pudisti päätään ja oli jo vastaamassa Chaosille, muttei ehtinyt kun tuo jo taikoi tyhjästä kimpun jotain punaisia kukkia, jotka olivat niinikään Leticiallekin tuntematonta lajia. Tosin hän nyt ei tunnistanut kuin ruusut ja liljat, koska liljat olivat hänen lempikukkiaan.. ja ruusut nyt tunnisti kuka tahansa. Ja nämä eivät olleet ruusuja.. kai.
"No kiitoksia," hän naurahti, "kukat kelpaa hyvin." Tuskin Leticia muistaisi kukkia kotiinsa roudata ja kaipa ne värittäisivät hieman Kalmanhanaukiotakin. Hienoja kukkia kun olivat.
"Ole hyvä vaan," Leticia vastasi Chaosille tuon saatua pakettinsa auki, "muistin että pidät huispauksesta ja tuo on veljeni mukaan niin uusi kirja että sitä tuskin olet ehtinyt hankkia." Letician kasvoille tuntui nousseen jonkin sortin kestohymy kun hän katseli kuinka muut avasivat pakettejaan ja näki noiden yllättyneet ilmeet. Mutta samassa hänen kestohymynsä vaihtui puoliksi nauramiseen kun hän kuuli Siriuksen saaneen pakettinsa auki.. Ja Remusin revenneen iloiseen nauruun ja huomasipa hän Chaosinkin kasvoilla jonkin peitellyn hymynkareen. Hän ei voinut itsekään olla nauramatta ja tosiaan.. Hänen jymäytyksensä oli onnistunut.
"No älä nyt Sirius," hän lopulta sanoi nautittuaan kaikin rinnoin välikohtauksesta. Hän kaivoi Siriuksen oikean lahjan pussistaan ja ojensi sen miehelle, "se on sille hauvalle sisälläsi. Voit sitten aamulla syödä niitä krapuloissasi ja tarjota Remusillekin ehkä.. Ja Chaokselle jos tuolle kelpaa." Leticia virnisti. Hänen oikea lahjansa Siriukselle sisälsi kaulapannan ja pienen kulkusen.. No ei. Aikuisten oikesti se sisälsi Alisonin kutomat villasukat (Leticia ei ollut käsityöihmisiä siinä määrin että saisi villasukat pysymään kasassa), pullo terästettyä glögiä ja.. pakon edessä luu-avaimenperä.

Saatuaan oikean lahjan Siriuksen kätösiin, Leticia kääntyi katsomaan Remusia joka nyt puolestaan takelteli siitä ettei ollut hankkinut mitään. Leticia naurahti ja kohautti harteitaan.
"Ajattelin että tee.. Ainakin se rauhoittaa minua," hän sanoi, "ja tee on ihana asia talvi-iltoina takkatulen ääressä miljooniin viltteihin kietoutuneena."
"Ja illallinen kelpaa hyvin," Leticia lisäsi, ""mutta en todellakaan edellytä keneltäkään mitään lahjoja. Minä vaan olen jouluihminen ja pidän lahjojen antamisesta.. Se jotenkin kuuluu jouluun. Eikä näistä ollut mitään vaivaa."

Keksit näyttivät huvittavan hieman kaikkia ja se varmasti oli Letician tarkoitus ollutkin. Remusin nauru kuitenkin sai Siriuksenkin vain hymyilemään hieman.
"Näistää riittää kyllä varmasti sullekkin muutama. Luulen, että maistuvat huomrnenna mainiosti", Sirius sanoi pakettia ravistellessaan ja laski sen lopulta pöydälle. Voisi tosiaan olla, että nuokin koirankeksit lopulta päätyisivät syödyiksi.
" Kyllä täällä tilaa on jos et kotiin asti pääse..", mies sanoi Chaokselle saatuaan katseensa irti keksipaketista, " ja keksejä riittää sullekkin joten.. ainakin on jotain mitä aamulla napostella".
Vasta nyt Sirius ehti laittamaan merkille sen mitä muut olivat paketeistaan saaneet. Remuksen lahja ainakin oli miehelle sopiva ja ilmeisesti Chaoskin oli saanut omasta paketistaan mieluisen yllätyksen. Oliko hän siis tosiaan ainoa jolle tuo nainen oli vain vitsinä hankkinut jotakin? No.. toisaalta sekin oli jo jotain, että hän sai ylipäätänsä mitään Leticialta kun otti huomioon miten paljonkin hekin ottivat yhteen.

Kenelläkään ei lopulta ollut Leticialle antaa mitään, mutta Chaos sai aikaseksi kukkia ja Remus lupautui laittamaan ruokaa. Hetken Sirius jo mietti pitäisiköhän hänenkin yrittää keksiä jotain mistä olisi iloa muille, muuta Letician kaivellessa taas pussia ja ojentaessa hänelle uuden paketin unohtuivat ne miettimiset siihen.
" Koira kiittää.. eiköhän ne tule syötyä. Jos ei minun toimestani niin varmasti ne joku tulee popsimaan", hän sanoi availlessaan sitä toista pakettia ja luojan kiitos sieltä ei paljastunut mitään muuta koiramaista. Talutushihna ja kaulapantahan tästä olisivatkaan enää puuttuneet!
Villasukat mies kiskoikin heti jalkoihinsa ja jopa kiitteli Leticiaa saamistaan lahjoista. Ehkä tuo ei nyt niin kamala ollutkaan. Ellei sitten ollut myrkyttänyt glögiä..

" Se ruoka voisi kyllä kelvata jo minullekkin.. voin jopa yrittää olla avuksi koska mulla ole mitään annettavaa kenellekkään", Sirius lupautui ja nousi jo nojatuolista ylös. Mies otti sekä sen glökin että keksit mukaan ja lähti jo keittiön suuntaan. Onneksi hän ne kassit jo ehti raahata keittiön puolelle ja jos Remus ei haluaisi häntä sähläämään ruuan laiton pariin hän voisi aina ryhtyä tarjoilemaan muille juotavaa!
" Mitä oli tarkoitus valmistaa?", hän uteli saatuaan lahjat käsistään ja päästyään taas kasseihin kurkkimaan. Ainesten perusteella hän ei osannut sanoa mitä Remus oli ajattellut kokata.

Chaos selaili juuri saamaansa kirjaa hymyillen. Kirja todellakin vaikutti mielenkiintoiselta. Hän kiitti Leticiaa vielä kertaalleen, toivoen että kukat ja kiitokset riittäisivät vastapalvelukseksi lahjasta. Sirius lupaili jopa yöpaikkaa Chaokselle, johon hän vastasi: "Toivottavasti pääsen kotiin asti, ei nimittäin nuo keksit välttämättä maistu." Chaos sanoi virnistellen. Hän ei ollut lainkaan niin koiramainen kuin Sirius ja Remus. Oikeastaan Chaos oli enemmän kissaihmisiä, vaikka kyllä hän koiristakin piti. Silti, koirankeksit eivät välttämättä maistuisi, vaikka kuinka olisi nälkä. Nälästä puheenollen, Chaoksen maha ilmoitti jo nälkäisyydestä pitämällä pientä murinaa.

Muut alkoivat tehdä lähtöä keittiön puolelle, kun Remus lupasi laittaa ruokaa. Chaos tuskin olisi paljoa avuksi siinä operaatiossa, varsinkin kun yleensä useampi kuin yksi kokki aiheutti muutenkin vaikeuksia. Siksi hän ei suoranaisesti tarjonnut apuaan, vaan ajatteli auttaa jos näytti siltä että apua tarvittaisiin. Chaos kuitenkin nousi sohvalta, jätti lahjaksi saamansa kirjan pöydälle ja toivoi että muistaisi ottaa sen mukaan lähtiessään. Vaikka eiköhän se kulkeutuisi myöhemminkin vielä, jos se sattuisi unohtumaan. Chaos meni keittiön puolelle Siriuksen perässä ja toivoi, ettei Remus ollut ajatellut valmistaa mitään kauhean työlästä. Kuten Remus oli jo itsekin sanonut, myös Chaoksella alkoi olla sudennälkä. Ei ehkä ihan samalla tavalla, mutta kuitenkin. Hän oli niin laiska laittamaan ruokaa, että vapaapäivinä harvemmin tuli syötyä kovin hyvin.

(Vähän lyhyttä nyt tällä kertaa. Ranskan verbitaivutukset odottaa!)

Remus ei ollut ajatellut valmistaa ruokaa kokonaan itse. Hän ei ollut järin hyvä kokki kun otti huomioon, että oli kulunut vuosia siitä kun hän oli viimeksi itse valmistanut jonkin monimutkaisemman ruokalajin, mutta onneksi jästeillä oli helppo ja nopea ratkaisu hänen ongelmaansa.
"Lihapataa", Remus vastasi ja huokaisi jo silkasta ajatuksestakin. Hän ei muistanut lapsuudestaan paljoa, mutta lihapadan hän kyllä muisti ja se oli ollut...H-y-v-ä-ä... Se oli aina ollut yksi hänen lempiruoistaan, toivottavasti jästien valmisruoista vain olisi edes lähestulkoon samaan.

Remus etsiytyi keittiöön vatsa kurnien ja työnsi Siriuksen kevyesti syrjään. Muovipussista hän otti esiin pakastelihan, joka oli jo valmiiksi paistettu, se tarvitsisi ainoastaan lämmittää ja tehdä sille jonkin sortin kastike, jota varten hänellä oli muun muassa pakastevihanneksia. Ja 10 minuutissa valmistuvaa perunamuusia lihan kaveriksi.
Remus tyhjensi muovipussin ja koska Sirius norkoi keittiössä - vaikka tämä tuntui yleensä lähestulkoon karttavan kyseistä huonetta - Remus oletti tämän tahtovan auttaa tai tekevän niin jonkin sortin velvollisuudesta, joten tummatukka sai kaksi perunamuusipussia käsiinsä.
"Oletan, että osaat lukea ohjeet pussin kyljestä ja osaat kiehauttaa sen maidon kera?" Remus kysyi, joskin leikillään, koska totta puhuen Siriuksen keittämä kahvi ei ollut järin hääviä edes kahviksi, muttei hän silti epäillyt toisen perunamuusintekotaitoja...Ainakaan vielä...

Remus itse keskittyi etsimään kattilan ja paistinpannun lihojen sulattamista ja kastikkeen tekoa varten. Pannu päätyi hellalle voinokareen kera ja Remus keskittyi lukemaan tarkemmin ohjeita yksinkertaisen kastikkeen tekemisestä.
Sulatettuaan lihat ja tehtyään kastikkeen hän sekoitti ne keskenään suuressa kattilassa ja sai todeta, että mikäli he eivät söisi todella hurjasti, ruokaa riittäisi vielä huomisellekin - ja kenties Siriukselle seuraaviksi päiviksikin. Enää saattoi toivoa, että se maistuisi - ja että Sirius oli saanut perunamuusin valmistettua.
Tämän puoleen Remus seuraavaksi kääntyikin, kädet valmiiksi puuskassa rintakehällä vaikka vain siltä varalta, että koko talo olisi pian maan tasalle Siriuksen perunamuusiyritelmän vuoksi. Pieni hymy Remuksen huulilla taisi kuitenkin todistaa jälleen kerran sen, ettei hän odottanut tulipaloa - ja toisaalta...Vaikka Sirius olisikin vielä tuolla iällä saanut päähänsä polttaa kotinsa maan tasalle, hänestä tuskin olisi tätä estämään kuten ei ollut koskaan ennenkään ollut.
"Valmista?" Remus kysyi kumartuen kurkistamaan kattilaan.

Leticia naurahti hieman itsekseen Siriuksen ilmoitettua voivansa auttaa Remusta ruuanlaitossa ja jäi hetkeksi istumaan sohvalle muiden jo noustessa siirtymään keittiön puolelle. Hänestä ajatus Remusista ja Siriuksesta kokkaamassa oli jo itsessään hauska ja jos Chaos aikoi vielä auttaa noita niin.. Tämä oli nähtävä!
Niinpä Leticia nousi ja hipsi muiden perästä keittiöön. Remus oli hankkinut illallistarpeet ja pisti Siriuksen vastuuseen perunamuusista. Leticia katseli hetken aikaa kaksikon touhuja siinä Chaoksen kanssa ja kohautti sitten harteitaan.
"Kerran nuo hoitavat ruuanlaiton niin pitäisikö meidän kattaa pöytä?" Leticia ehdotti Chaosille ja asteli sitten astiakaapille alkaen ottaa sieltä laseja ja lautasia viereiselle pöydälle vietäväksi ruokasaliin.
"Viitsitkö viedä nuo lasit ja lautaset pöytään?" Leticia kysyi Chaokselta, "minä haen viinin ja.. Taidan tehdä salaatinkin, koska sitä ei tainnut kukaan ottaa tehtäväkseen?" Leticia haki viinin ja leivät ja kantoi ne sitten ruokasaliin. Tämän jälkeen hän palasi keittiöön ja kaivoi jääkaapista arvatenkin Mollyn hankkimat salaattiainekset. Hän purki ne paketeistaan ja asetteli sitten leikkuulaudalle siistiin riviin. Sitten hän kaivoi taikasauvansa esiin ja parin pyöräytyksen jälkeen veitsi pilkkoi salaattiainekset sopiviksi palasiksi nättiin kulhoon. Saatuaan ainekset kulhoon, hän sekotti ne keskenään ja kantoi salaatit sitten juhlapöytään. Hän niin pakottaisi miehet syömään salaattia olivat nuo sitten kuinka susia tai koiria tai äijiä tahansa. Ei pelkällä lihalla ja.. klimppiperunamuusilla eletty! Ei ainakaan jouluna!

Kun seurue lopulta pääsi pöytään saakka, Leticia loihti vielä muutamat joulukynttilät palamaan ja tuomaan tunnelmaa.
"Ja jokainen ottaa sitten salaattia kanssa!" Leticia ilmoitti naurahtaen, joskin tietty pieni päättäväisyys äänensävyssään. Hän ojensi sitä ensimmäisenä Chaokselle.
"Kaikkea pitää maistaa," hän totesi. Ehkei tämä aivan perinteinen joulupäivällinen ollut, mutta toisaalta nyt olikin kyseessä Killan pikkujoulut. Ehkä ihan hyvä ettei täällä ollut perinteisiä jouluruokia tänään, niitä saisi syödä aattona ihan tarpeeksi.

//Ja näin saapuu Mr. Elroy x'D//

Leon Elroy, tunnettu typeryydestään ja siitä, että hän taikasauvan sijaan kantoi mukanaan kahta tikaria. Hän oli urhea sankari, joka pelasti viattomia kuolonsyöjien saastaisista kynsistä - ja varasti joulupipareita Molly Weasleyn kotoisasta hökötyksestä, suoraan uunipelliltä kun ne vielä olivat liki höyryävän kuumia.
Leon nappasi yhden piparin Arthur Weasleyn silmäillessä hänen tuomaansa joululahjaa.
"Sanot siis, että jästit...Soittelevat...Tällaisilla toisilleen?" hän mumisi ja nappasi käteensä toisen samanlaisen. Puhelimet olivat halvalla hankittuja matkapuhelimia, jotka Leon oli itse asiassa saanut käsiinsä puolivahingossa kun jästit ja velhot olivat jälleen saaneet sotkettua elämänsä toisiinsa ja kaiken hässäkän keskellä jästien matkapuhelimet olivat päätyneet Ministeriöön, josta Leon oli ne napannut tuumattuaan antavansa ne Arthur Weasleylle. Niistä riittäisi tälle varmasti kaikkein eniten iloa.
"Ne antamani numerot kuuluvat puhelimille. Kun kirjoitat toisen matkapuhelimen numeron toiseen ja painat vihreää puhelinluurin kuvaa, toinen puhelin soi ja siihen voi vastata painamalla sen vihreää luuria", Leon selitti ja haukkasi piparista palan ennen kuin tuli vilkaisseeksi talon suorastaan huvittavaa kelloa.
"Herranjestas, minun pitää ehtiä niihin pikkujouluihin", Leon parahti ja sylkäisi samalla keksiä suustaan. Velho nosti kätensä suulleen ja vilkaisi peltiä, napaten mennessään vielä viisi piparia lisää.

Pitkään, mustaan takkiin, mustiin, suhteellisen löysiin farkkuihin, pitkävartisiin talvikenkiin, mustaan t-paitaan, tummanpunaiseen neuleliiviin ja ruutukuvioiseen, vetoketjulliseen pitkähihaiseen sonnustautunut Leon ehti hädin tuskin ovelle kun Molly Weasley tepasteli rehvakkaasti keittiöön ja näki melkein puolittain tyhjäksi syödyn piparipellin.
"Leon Elroy! Oletko sinä syönyt piparkakkujani!?" Nainen kääntyi raivostuneena hänen suuntaansa ja velho osasi kyllä päätellä mihin seitsemän lapsen päättäväinen äiti pystyisi. Mies vilkaisi nopeasti pipareita toisessa kädessään, avasi ulko-oven ja säntäsi juoksuun. Hän saattoi kuulla Mollyn äkäiset huudot ja Arthurin huvittuneen käkätyksen perässään eikä harkinnutkaan pysähtymistä. Mennessään aurori kaikkoontui kiireesti jonnekin Kalmanhanaukion lähistölle. Hetken hän seisoskeli aloillaan ympärilleen hädissään vilkuillen ennen kuin säntäsi Kalmanhanaukion pihaan, ulko-ovesta sisään ja suoraan lähimmästä, avoimesta oviaukosta sisään, ruokasaliin.
Kaksimetrinen, mustavalkeahiuksinen velho ponnahti kevyesti pöydälle ja sen toiselle puolelle, kyykistyen pöydän taa piiloon. Hengästyneenä hän nappasi palan piparista hampaidensa väliin ennen kuin sujautti sen ahneesti pureksien suuhunsa ja vilkuili ruokasalin oviaukkoa kuin itse Lordi Voldemort olisi ollut kintereillään.

Saatuaan ne perunaamusipussukat käsiinsä katseli Sirius niitä vain hetken tietämättä ihan mitä tekisi.
" Tottakai osaan lukea", mies hymähti Remuksen sanoille ja käänsi pussin niin, että saattoi lukea hieman ohjeita. Siriuskaan ei ollut mikään kummoinen kokki eikä hänellä ollut oikeastaan ollut koskaa mikä tarvekkaan kokata. Aina oli ollut joku muu tekemässä sen hänen puolestaan ja se oli sopinut Siriukselle paremmin kuin hyvin.
Perunamuusin tekeminen ei nyt kuitenkaan voinut olla niin kamalan hankalaa! Ja ohjeethan olivat ihan simppelit.
Maito oli pian laitettu kiehumaan ja mies tarkisteli vielä viimeisen kerran pussien kylkiä ennen kuin tyhjensi niiden sisällön maidon sekaan.

Perunaamusi jopa valmistui ja maistaessaan sitä itse hieman se maistui ainakin hänestä juuri siltä kuin kuuluikin.
" Luulen ainakin, että se olisi", hän vastasi Remuksen ilmestyttyä kurkkimaan kattilaan ja tuo oli varmasti olettanut näkevänsä jotakin ihan muuta kuin sellaista herkullisen näköistä muusia.
" Varmasti tämä ihan syötävää on ja jos muille ei kelpaa niin minä syön", Sirius sanoi ja kantoi jo kattilan pöytään jonka Leticia ja Chaos olivat kattaneet. Mies ei kuitenkaan ehtinyt istumaan edes alas pöydän ääreen kun ovesta oli pelmahtanut heidän viimeinen vieraansa. Hyvin ketterästi tuo aurori oli ensin hypännyt pöydälle ja sitä kautta sitten alas jääden kyhjöttämään pöydän taakse.
Sirius kääntyi vilkaisemaan muita ennen kuin kurkotti nähdäkseen Leonin paremmin ja hyvä ku ntuo pystyi pokkaansa pitämään kun huomasi miehen nakertelevan jotakin piparia ja tuijottelevan ovelle.
" Remus sun sisään tulos päihitettiin juuri.., mutta kiva että sinäkin pääsit vihdoin paikalle Leon. Siitä päätellen miten yrität tuhota tätä hienoa kattausta ja talloa meidän ruuat voin olettaa ,ettei sulla ole nälkä..", Sirius totesi ja istui lopulta alas.

Sen kummemmin odottamatta, että joku haluaisi ehkä sanoa jotakin.. kivaa tarttui mies jo kauhaan ja lappasi perunamuusia lautaselleen. Se letician valmistama salaatti sai muutaman tympeään mulkaisun, mutta lopulta sitäkin eksyi Siriuksen lautaselle.
" Miltä tai keneltä sä oikein olet edes piilossa?", Sirius lopulta uteli ja heitti sieltä pöydän ylitse Leonillekkin oman tonttulakin. Mistä sitä tiesi mitä kaikkea ne aurorit joutuivatkaan pakoilemaan.

(No niin, vihdoin ehdin vastaamaan!)

Pian Chaoksen saavuttua keittiöön, Leticiakin tuli perässä. Vaikutti siltä, että Remus ja Sirius alkaisivat hääräämään ruuan parissa, eikä Chaos halunnut mennä enää sotkemaan sitä operaatiota enempää. Nimensä mukaisestä Chaoksella oli taipumus aiheuttaa ongelmia juuri tämänlaisissa tilanteissa. Niinpä Chaos suostui Letician ehdotukseen vastaten "Jep, tehdään niin" ja lähtien leijuttamaan lautasia ja laseja ruokasalia kohti. Lautaset ja lasit laskeutuivat pöydälle samoina siisteinä kasoina kuin ne hetki sitten olivat olleet keittiön pöydällä ja Chaos levitti ne ympäri pöytää asetellen ne niin nätisti kuin osasi. Palattuaan keittiöön, Chaos huomasi että kaikki tuntuivat olevan työn touhussa. Chaos päätti taitella vielä lautasliinat, jotta ateria olisi oikein kunnolla hieno. Niinpä hän alkoi availla kaappeja ja kolmannesta kaapista hän löysikin lautasliinoja, jotka kaiken lisäksi vielä sopivat ruokasalin verhojen väriin. Vaikutti taas kerran Mollyn tekosilta. Chaos lähti paketin kanssa jälleen kohti ruokasalia ja taitteli lautasliinat ruokailuvälineiden viereen. Kesällä hän oli yrittänyt opetella taittelemaan lautasliinat taialla joutseniksi, mutta ne joutsenet Rosien grillijuhlissa näyttivät kyllä enemmän joltain mytyiltä kuin joutsenilta. Siispä hän tyytyi vain taittamaan lautasliinat, tuskin kukaan olisi edes kaivannut joutsenlautasliinoja.

Ruoka tuntui olevan jo valmista, sillä juuri kun Chaos sai viimeisenkin lautasliinan taitettua ja suoristettua pöytäliinan, muutkin saapuivat ruokasaliin. Chaos istahti alas samalla kun otti vastaan Letician tarjoaman salaattikulhon ja kiitti. Leticia ilmeisesti ajatteli ettei hänelle olisi salaatti kelvannut, mutta kun oli yhtä nälkäinen kuin Chaos, melkein mikä tahansa kelpaisi. Chaos oli juuri nostamassa salaattia lautaselleen, kun ovesta säntäsi sisään Leon Elroy, joka loikkasi pöydän päältä pyödän taakse ja jäi sinne kyykistelemään. Pelästyttyään yhtäkkiä nokan edestä loikkaavaa auroria, Chaos oli heittänyt kauhallisen salaattia ympäri pöytää. Myöskään Chaoksen tarkkaan varjelema kattaus ei oikein pysynyt enää sellaisena kuin se oli hetki sitten ollut. Sirius kommentoi Leonin sisääntuloa, jonka jälkeen Chaos sanoi: "No Remus ei ainakaan aiheuttanut tällaista sotkua...". Vaikka Chaoksen ilme oli vähän myrtynyt, ei häntä oikeasti haitannut muutama tomaatin pala housuilla. Hän nappasi taikasauvan jälleen esiin ja putsasi salaatin aiheuttaman sotkun. "Letician vaivalla tekemää salaattiakin meni hukkaan", Chaos jatkoi vielä naurahtaen. Kauhottuaan salaattia omalle lautaselleen, tällä kertaa onnistuneesti, hän laski kulhon Siriuksen viereen ja jäi odottelemaan Leonin vastausta siihen, miksi tämä oli loikkinut pöydällä ja piilotteli nyt pöydän takana.

Remus oli positiivisesti yllättynyt Siriuksen perunamuusista ja joutui myöntämään, että se ainakin näytti oikealta ja oli näin ollen kaikkea muuta kuin mitä hän oli odottanut näkevänsä. Toisaalta jos Sirius olisi onnistunut pilaamaan perunamuusinkin, Remus olisi todennäköisesti kieltänyt tältä keittiön puolelle astumisenkin ja vaikka sitten käynyt täällä joka päivä laittamassa toiselle ruokaa kuin ottanut sen riskin että koko talo palaisi tai että toinen onnistuisi aiheuttamaan itselleen huonon olon joko raa'alla tai muutoin pilatula tai pilaantuneella ruoalla.
Sirius kuitenkin osoitti taitonsa eikä Remus totta puhuen malttanut odottaa pääsevänsä jo syömään. Nälkä oli jäätävä!
"Ainakin se näyttää syötävältä", Remus huokaisi, taputti ystäväänsä olalle ja kääntyi oman kattilansa puoleen.

Leticia ja Chaos keskittyivät pöydän kattamiseen ja salaattiin samalla kun Remus tutki hetken ajan lihaa ja siihen valmistamaansa kastiketta ennen kuin leijutti kattilan levyltä ja kurkisti ruokasaliin. Kaikki oli melkein valmista, joten kaiketi ruoankin voisi pian viedä ruokasaliin.
Niinpä Remus leijutti kuuman kattilan pöydälle, laskien nopeasti alustan sen alle. Tuoksu oli nälkäisen ihmissuden mielestä suorastaan taianomainen ja vaikka pieni osa hänestä olisi tahtonut lihan raakana, Remus onnistui vaientamaan tuon itseään karmivan ajatuksen ja keskittymään ihanan ruoan tuoksuun.
Tuo tuoksu itse asiassa toi jopa menneet mieleensä. Hän ei muistanut lapsuudestaan paljoa, mutta osittain hänestä tuntui siltä kuin hän olisi palannut takaisin lapsuudenkotiinsa, keittiöön, kurkkimaan pöydän reunan yli kun äitinsä laittoi ruokaa.

Remus ei osannut varautua aurorin säntäykseen. Hän ei ollut Killan aktiivisimpia jäseniä, joten hän ei todellakaan tahtonut muistaa näiden nimiä ja ulkonäköjä, mutta siitä hän ei ehtinyt huolehtimaankaan kun ensimmäisenä mieleensä juolahi pöydälle juuri laskemansa kattila, jonka Remus nopealla loitsulla kohotti pöydän pinnasta, mutta osa kuumasta kastikkeesta ehti lennähtää hänen ranteelleen.
Ulvahtaen Remus laski kattilan mahdollisimman kärsivällisesti alas ennen kuin säntäsi keittiöön ja työnsi ranteensa kylmän veden alle.
Hän sulki hetkeksi silmänsä ja rauhoittui. Keittiön sivukaapist hän tottuneesti etsi salvaa, jota levitti ranteelleen ja kietoi sen nopeasti harsoon ennen kuin palasi takaisin ruokasaliin. Hänelle sattui onnettomuuksia tuon tuostakin, joten hän osasi olla jo varautunut siihen.
"Kaikki hyvin", Remus hymähti ja vilkaisi Siriusta, joka oli kommentoinut hetkiä aiemmin jotain aurorin sisääntulosta, "Todellakin...Myönnän häviöni ja su-surkuttelun sijaan...Keskityn syömään."
Toki hänkin tahtoi siinä samalla tietää syyn aurorin säntäilyyn, mutta ainakin toistaiseksi vaikutti siltä, ettei Pimeyden Lordi joukkoineen ollut matkalla pilaamaan heidän pikkujoulujuhliaan.

Remus istuutui pöydän ääreen ja vilkaisi Siriuksen tekemää perunamuusia ennen kuin hieman epäröiden nappasi kauhan ja kauhoi perunamuusia lautaselleen. Hän ei kuitenkaan uskaltautunut ottamaan lihaa ennen kuin olisi maistanut muusia.
"Hmmmh...Yllätävän hyvää!" Remus ynähti ja vei toisen kätensä suunsa eteen silkasta hämmennyksestä, ei halusta oksentaa, sillä sitä halua hänelle ei tullutkaan. Nopea, hieman epäuskoinen vilkaisu kohdistettiin Siriukseen ennen kuin Remus päätään pudistellen käänsi katseensa paikalle sännänneeseen piparivarkaaseen.

Ruuat kiersivät pöydissä ja Leticia otti kaikkea lautaselleen, jopa sitä Siriuksen perunamuusia. Ruoka osoittautui hyvän makuiseksi eikä Leticia edes muistanut Siriuksen tehneen muusin, koska se oli niin hyvää.
Leticia oli juuri pureskelemassa ruokaa suustaan ja aikeissa aloittaa keskustelua, kun äkkiä eteisestä kuului nopeita juoksuaskelia ja ennen kuin hän ehti tajutakaan, jokin pyyhälsi huoneeseen, hyppäs pöydän yli ja suojautui sen taakse! Letician onneksi hän oli juuri ehtinyt nielaista tai ruuat olisivat mahdollisesti menneet väärään kurkkuun säikähdyksestä. Säikähdyksestä selvittyään, hän kurkisti pöydän yli ja huomasi nuoren aurorin kyykistelevän sen takana; Leon Elroy. Kukapa muukaan. Nyt kun tarkemmin ajatteli niin eipä ollut yllättävää että se oli ollut juuri Leon, joka tuolla tavoin oli rynnännyt paikalle.
".. Tervetuloa vaan," hän naurahti ja kutsuloitsuin keittiöstä leijaili lautanen, lasi ja veitsi ja haarukka pöytään Leonia varten.
"Käy ihmeessä pöytään," Leticia sanoi nyökäten lautasten suuntaan. Samalla Sirius kommentoi jotakin Leonin nälästä ja Leticia naurahti hieman toisen kommentille. No oli nälkä tai ei, nyt tuolla oli lasinsa ja lautasensa mikäli tuo haluaisi liittyä joukkoon.
Leticia ei ollut edes tajunnut kaiken sen häslingin ohessa että Remus oli kadonnut keittiöön ja tyytyi vain hymähtämään hieman Chaoksen kommentille hänen salaatistana. Vaivalla! Hah! Yksi hieno asia noituudessa; mitään ei tarvinut tehdä vaivalla.
"No jos se olisi kokonaan mennyt säpäleiksi niin Leon olisi voinut pilkkoa tikareillaan uuden salaatin meille," hän vastasi, "ilman taikuutta tietenkin."
Siriuksen kysyttyä Leonilta miksi tuo tuolla tavalla ryntäili, Leticia hörppäsi viinistään ja jäi hänkin odottelemaan vastausta muiden kera.

Leon tuijotti pitkään ovea silmät kiiluen, valmiina säntäämään pakoon, mutta kaiketi parin minuutin kyykkimisen jälkeen hän suoristi jalkansa ja selkänsä ja könysi pöydän ääreen. Hänen huomionsa oli kyllä pääosin ollut ovessa, mutta hän oli kuullut ympärillä käydyn 'keskustelun' ja tiedostanut Lettyn hänelle kutsuman lautasen.
"Voi ette arvaakaan...", mies huokaisi piparia suussaan ja katkaisi ronskisti hampaillaan pipariakan pään poikki istahtaessaan penkille pöydän ääreen, "Se oli suorastaan irvokas... Pyöreä... Mekasti, huusi ja riehui... Sekosi täysin!"
Leon vilkaisi pöytää ja muisti Siriuksen puheet nälästä.
"Nälkää ei ole, mutta ruokaa mahtuu kyllä aina!" Hän pamautti vapaan nyrkkinsä pöytään - jottei toisella kädellään murskaisi arvokkaita, vaivalla näpistettyjä pipareitaan.

"Ota pipari?" Leon ehdotti kun joku...Jokseenkin hänelle tuttu, jokseenkin tuntematon hemmo pöydän ääressä valitti salaatin menetystään. Aurori ojensi tälle piparia ennen kuin veti rohisten henkeään, ylinäytellen tietysti itselleen ominaisella tavalla tilannetta, käyttäytyen kuin pahakin kriminaali.
"Sen vain sanon...", Leon aloitti ennen kuin keskittyi hetkeksi kaapimaan perunamuusia ja lihaa kastikkeineen lautaselleen. Hän istuutui takaisin alas ja vilkaisi jokaista tarkasti, silmiään siristellen ja huuliaan väännellen.
"Ettette koskaan tahdo tietää miltä Molly Weasleyn naama näyttää kun nappaatte viattomat viisi uunituoretta piparia!" Leon jatkoi nyt jo omalla, pirtsakalla äänellään ja päätyi käkättämään itsekseen, läimäisten reittään kämmenellään ennen kuin laski piparit toisesta kädestään pöydälle lautasensa vierelle.
Mies nappasi haarukan kouraansa pikkulapsen tavoin, kiertäen jokaisen sormensa tiukasti aterimen varren ympärille ja itsekseen hymisten, saalistaan selvästi ylpeänä, alkoi lappaa perunamuusia ja lihaa aivan liian suurina annoksina suuhunsa eikä tietenkään malttanut nielaista haarukallisten välissä.
"Jhes...tas kun on hjyvää", aurori huokaisi ruokaa yhä suussaan eikä sen paremmin ajatellut mahdollisia pöytätapoja. Tosin varovasti hän nosti kämmenensä pyyhkäisemään perunamuusia suupielestään ja vilkaisi viattomasti ympärilleen - samaan tapaan kuin pikkupoika vilkaisee äitään kun on ensin sotkenut koko asunnon vahavärein.

Sirius olikin heti vilkuillut olkansa ylitse Remusin kadottua paialta ja mulkaissut jopa Leoniin hieman paheksuvasti. Aivan kuin Remus ei olisi tälle illalle jo tarpeeksi saanut kaikkea kurjaa osakseen. Miehen kuitenkin palattua takaisin ja vakuuteltua kaiken olevan hyvin jo ennen kuin Sirius ehti mitään kysyä nyökkäsi hän vain hieman.

Ilmeisesti Leonin perässä ei sitten ollutkaan kuolonsyöjä laumaa vaan kaikki se piileskelu johtui varastetuista pipareista! Sirius mussutti salaatit nopeasti lautaseltaan jotta ne varmasti tuli syötyä. Leticia tuskin arvostaisi sitäkään jos hän jättäisi ne johonkin lautasen nurkkaan.
" Miten uskalsit? Molly tuskin unohtaa ihan heti tätä virhettä joten kannattaa varoa", Sirius sanoi saatuaan suunsa tyhjäksi ruuasta. Olisi Leon nyt kerralla vienyt koko pellillisen niin piparien anastusretki olisi ollut paljon tuottoisampi. Heillä kun ei tainnut piparia tässä talossa olla vielä yhtään, mutta eiköhän Molly eksyisi niitä hänellekkin tuomaan.

Ruoka todella oli hyvää! Varsinkin se perunamuusi ja heti lautasensa tyhjäksi saatuaan oli Sirius santsaamassa.
"Tottakai se on hyvää kun ruuan on tehnyt kaksi mestari kokkia!", Sirius totesi ja jätti sen Lettyn salaatin tälläkertaa rauhaan, ".. en epäile kyllä Chaoksen kokkaus taitoja.. tai edes Letician, mutta tuskin olisi tullut näin hyvää jos ei minä ja Remus oltaisi keittiössä hääritty". Täytyihän sitä osata itseään kehua tarvittaessa! Tottakai hän otti kaiken ilon ja kunnian irti tästä kun kerrankin keittiössä oli jotain saanut aikaseksi. Vaikkakin vain tyhjentänyt valmis muusin pussista kattilaa..

Chaos oli saanut lastattua lautasensa täyteen ruokaa ja kuultuaan jo muutaman kehuvan kommentin, hänkin uskaltautui ottamaan haarukallisen sekä muusia että kastiketta. Ei sillä, että hän olisi epäillyt ruuan maistuvuutta. Remus oli ilmeisesti saanut kuumaa kastiketta käsilleen hetki sitten, mutta kaikesta päätellen hän oli kunnossa, joten Chaos ei reagoinut asiaan muuten kuin katsahtamalla häneen huolestuneesti miehen palatessa keittiöstä. Hetken kuluttua Leon, jonka Chaos muisti Tylypahka-ajoiltaan, heillä kun oli vain muutama vuosi ikäeroa, tarjosi Chaokselle piparin. "Kiitti!" Chaos sanoi, suu täynnä ruokaa. Hän otti yhden niistä varjelluista pipareista vastaan ja laittoi sen lautasensa viereen, jotta voisi syödä sen pääruuan jälkeen. Chaos naureskeli Leonin mukana hänen seikkailuilleen Weasleyillä, mutta keskittyi enemmänkin syömiseen. Hän ei pystynyt kommentoimaan mihinkään oikein mitään, kun suu oli jatkuvasti täynnä ruokaa.

Lautanen alkoi jo olla tyhjä, kun Sirius sanoi ettei epäillyt Chaoksen kokkaustaitoja. "Oi voi, kyllä tämä muusi olisi ollut paljon klomppisempaa minun tekemänä", Chaos sanoi hymähtäen hymy huulillaan. Maha täynnä ruokaa oli helppo hymyillä, vaikka se oli melko helppoa Chaokselle muutenkin. Saatuaan lautasensa tyhjäksi, Chaos otti Leonilta saamansa piparin ja haukkasi siitä. "On muuten hyvää! Kannatti pihistää..." Chaos sanoi Leonille, toivoen samalla että Leon olisi vienyt niitä Mollylta enemmänkin. Chaos ei tiennyt ketään, hänen omaa äitiään lukuunottamatta, joka tekisi parempaa ruokaa kuin Molly Weasley. Chaos hörppäsi piparin perään vielä vähän lasin pohjalle jäänyttä viiniä ja mietti, olikohan joku kehittänyt jotain ohjelmaa illalle. Tietysti pelkkä oleskelu muiden kiltalaisten kanssa olisi mukavaa, mutta vauhdikkaana ihmisenä Chaos kaipasi jotain muutakin kuin vain istuskelua.

Remuskin kykeni keskittymään syömiseen kun oli todennut perunamuusin olevan hyvää, joten hän nappasi lautaselleen salaattia ja lihaa, samalla kun koetti keskittyä Leonin tarinoimiseen. Hän joutui myöntämään, että Mollyn leivontataidot siinä missä kokkaustaidotkin olivat suorastaan uskomattomat!
Remus itse saattoi sanoa tämän tekevän parempaa ruokaa kuin hänen äitinsäkään oli koskaan tehnyt - tietystikään se ei tarkoittanut sitä, että Mollyn ruoat ja herkut olisivat voittaneet hänen äitinsä tekemät, ne vähäiset muistot jotka hänellä äitinsä ruoanlaitto- ja kokkaustaidoista oli, mutta kyse oli loppupeleissä kuitenkin hänen äidistään ja vaikkei äidin tekemä ruoka suoranaisesti parasta olisi ollutkaan, ei sitä silti kukaan pystynyt päihittämään.
Harmi toden totta, ettei pipareita ollut enemmän. Remus oli kyllä, mikäli oikein muisti, ostanut kaupasta valmiiksi leivottuja, ainakin jokseenkin konein valmistettuja pipareita, joita jästit ostivat kun eivät itse jaksaneet leipoa, mutta hän ei tiennyt olisiko niistä mihinkään tai maistuisivatko ne yhtikäs millekään.

Remus hymyili Chaosin reaktiolle ja nyökäytti päätään.
"Molly on harvinaisen hyvä leipomaan."
Se oli tosiasia, jonka varmasti jokainen heistä tiesi ja kenties sen vuoksi joulunvietto Weasleyden seurassa olikin niin mukavaa, toisaalta näillä oli käytössä vahvat perhearvot ja perinteet, koko perhe oli ystävällinen, lämmin, suhtautui jokaiseen yksilönä ja hyväksyi nämä sellaisina kuin oli. Jos Remukselta kysyttiin, jo sekin oli lahja itsessään. Hänelle olisi usein riittänyt joululahjaksi jo sekin, että sai viettää joulunsa Weasleyden seurassa, toisaalta seura kuin seurakin kelpasi, hän oli viettänyt useita jouluja yksinään eikä mieluusti olisi muistellut niistä yhtäkään.
Joulu oli ennen kaikkea perhejuhla, lahjoilla ei ollut niinkään merkitystä vaan hyvällä joulumielellä ja välittämisellä.

"Onko kenelläkään suunnitelmia ruokailun jälkeiseksi ajaksi?" Remus kysäisi samalla kun nousi pöydästä ja kantoi omat astiansa takaisin keittiöön. Hän nosti teepannun hellalle ja kävi läpi kaapit ennen kuin löysi ostamansa piparit.
Niiden, teepannun ja teepussien kanssa hän palasi keittiöön ja muutamalla taikasauvan heilautuksella hän leijutti pöytään teekupit sievään riviin.
"En tiedä onko noista pipareista mihinkään, mutta jästit ovat sen verran laiskoja, että ostavat niitä valmiina", Remus hymähti olkiaan kohauttaen, "Jos joku tahtoo kahvia, sitä voi keittää, mutta älkää ihmeessä lähettäkö Siriusta keittämään sitä puolestanne."
Niine hyvineen Remus virnisti jopa hieman ilkikurisesti silmäistessään Siriusta ennen kuin haki olohuoneesta joululahjansa ja etsi teepusseista sillä hetkellä parhaimmalta kuulostavan ja keskittyi kaatamaan teevettä mukiinsa.