Killan pikkujoulut

Leticia saapui paikalle juuri parahiksi ja Remus kohotti pahoittelevan, hieman harittavan katseensa tähän lattianrajasta.
"M-minä olen...", hän aloitti, mutta vaikeni kun ei jaksanut hokea olevansa kömpelö. Hän todella oli sitä, kenties sen lisäksi vielä heikkokin ja nuo kaksi tekijää yhdistettyinä eivät tietäneet mitään hyvää.
Edellisestä täydenkuun yöstä oli jo joitain päiviä aikaa, mutta Remus saattoi yhä tuntea sen luissaan...Tai sitten se oli vain vitamiininpuutos, joka hänen luitaan kolotti...Mutta turhapa tuota oli muiden syyksi pistää, hän oli yksinkertaisesti aina ollut tällainen. Pudottanut laseja, maljakoita, melkein mitä tahansa mihin vain oli sattunut koskemaan. Kai se oli olevinaan hänen ainoa 'lahjakkuutensa', mutta siitä ei loppujen lopuksi paljoa hyötyä ollut.
"Taitolaji", Remus vastasi pienesti naurahtaen ja etsi oman taikasauvansa, haihduttaen kämmeneensä uponneet lasinsirpaleet.

Leticia koetti auttaa, mutta oli ottanut sen verran itsekin, että lattia oli pian täynnä paperia sen sijaan, että yksikään olisi osunut Remuksen kämmeneen. Remus ei voinut olla nauramatta noustessaan ylös ja ottaessa useamman toisen ojentamista paperipaloista, kietoen ne jotenkuten kätensä ympärille. Väliaikaiseksi siteeksi se kelpaisi ja haavojen olisi parempi antaa hengittää yön yli.
"Mä...Mä luulen olevani...Kunnossha", Remus vastasi ja piteli toisella kädellä kipeää kämmentään samalla kun suuntasi olohuoneeseen, "Minä voin...Siivota paremmin huomenna."

Olohuoneeseen päästyään Remuksen katse tavoitti nuokkuvan Siriuksen eikä hän voinut olla naurahtamatta.
"Taidan sittenkin olla minä j-joka...Raahaa Siriuksen yläkertaan", hän hymähti pienesti hymyillen ja vilkaisi Leticiaa, "Ehditkö...A-auttamaan sen verran?"
Remus suuntasi hieman horjahtelevat askeleensa Siriuksen luo ja tarttui tätä terveellä kädellään hartiasta.
"Sirius! Sirius...Yläkertaan...!"
Remus itse katsoi tarpeelliseksi pysytellä hereillä vaikka väkisin aina siihen saakka, että jokainen olisi joko lähtenyt tai etsinyt itselleen nukkumapaikan, koska herra Talon omistaja nuokkui jo tässä vaiheessa. Eikä Remus vielä muutoinkaan ollut valmis nukkumaan...

[Ehhehhehee.. Eikestänytvastaaminenyhtään.. ^^']

Leticia katsoi parhaakseen uskoa Remusin sanoessa olevansa täysin kunnossa. Ei hän kuitenkaan osaisi mitään ihmeempiä tehdä juuri nyt sen alkoholimäärän jälkeen, joten parempi kai vain hyväksyä tuon väitös. Ja Remus saisi kyllä hänen puolestaan siivotakin! Tosin Leticia vähän epäili että talon kotitonttu ehtisi ensin. Eihän nyt olisi soveliasta että vanhan ja jalon Mustan suvun talo olisi tälläisessä kunnossa!
"Okei sitten," Leticia sanoi ja suoristautui kyykystä nojautuen hetkeksi siihen tiskiin. Hän kääntyikin sitten ympäri ja otti itselleen puhtaan lasin, josta joi lasillisen kylmää vettä. Hän ei kyllä ollut valmis lopettamaan juhlia vielä, vastahan kaikki alkoi! Saatuaan lasinsa tyhjäksi, hän tömäytti sen tiskille, vilkaisi Remusta ja hiippaili sitten takaisin olohuoneeseen.

Sirius makasi pitkin pituuttaan lattialla ja harpatessaan tuon yli, Leticia tönäisi tuota hieman jalallaan.
"Sammuko toi?!" hän älähti kovinkin pettyneenä vaikka samalla huvittuneena siitä että talon isäntä oli ensimmäisenä vetämässä sikeitä. Leticia ehti juuri rojahtaa sohvalle Chaoksen viereen kun Remus ehdotti että hän lähtisi auttamaan Siriuksen yläkertaan. Leticia tuijotti tuota hieman epäuskoisena, huokaisi sitten ja kapusi takaisin jaloilleen. Kaikista talossa olevista miehistä se ainoa nainen raahaamassa Siriusta yläkertaan!
"Emh.. Tottakai," hän sanoi ja asteli Siriuksen ylle haroen sitten tukkaansa miettien miten päin tästä nyt pitäisi ottaa kiinni. Remus tuota hätyyttelikin jo hereille. Leticia katsoi parhaakseen tönäistä tuota uudemman kerran jalallaan.
"Nii just, joko ylös nukkumaan tai hereille juhlimaan!" hän hoputti miestä omalta osaltaan.

Leon tuhahti Siriuksen muminalle silmien hetkellisestä sulkemisesta. Juhlien isäntä sammui ensimmäisenä ja hän olisi voinut valvoa vielä ainakin- ainakin- pari tuntia! Velho veti kätensä puuskaan rintakehälleen sohvalla yhä maatessaan ja mulkoili kattoa liioittelun ärsyyntyneenä aina siihen hetkeen saakka kun kuuli innostuneen suostumuksen.
Hänen katseensa hakeutui siihen ainoaan, joka sen olisi saattanut ääneen lausua ja kohtasi Chaoksen innostuneen katseen. Leon tuijotti tätä hetken yllättyneenä. Hän ei ollut odottanut toisen suostuvan erään velhoshakkia, lähinnä ehkä siksi etteivät he tunteneet toisiaan, eivät juuri edes vaihtaneet normaalisti sanoja keskenään, mutta ainahan sitä saattoi tutustua. Vaikka sitten häviämällä toiselle shakissa, vaikkei se sitä tarkoittanut, että Leon olisi oitis antanut toiselle luovutusvoiton.
"Loistavaa! Mä hakkaan sut suohon!"

Leon kurtisti pienesti kulmiaan.
"Mä muistan nähneeni shen josain...Ruokasalishsa!"
Hän lähti pää kolmantena jalkana hoippumaan keittiön kautta ruokasaliin ja ehti mennessään juuri ja juuri väistää keittiöstä saapuvan kaksikon.
Hän palasi takaisin joitain minuutteja, muutamia kolahduksia ja kirouksia myöhemmin ja laski taitetun shakkilaudan olohuoneen pöydälle, avaten sen ja käänsi sen jälkeen mietteliään katseensa Chaokseen.
"Ootsä jo valmis häviämään?"
Pelinappulat etsiytyivät itse omille paikoilleen ja Leon istuutui nojatuoliin pöydän toisella puolella. Toinen oli kenties fiksumpi, mutta hän oli voittanut silkalla tuurilla ennenkin!

Kauaa ei Sirius saanut nauttia nokosistaan kun häntä oltiin jo kiskomassa ylös. Letician huutaminen ei ainakaan auttanut asiaa yhtään ja mies raotti hieman toista silmäänsä kohdaten vain tuon naisen katseen yläpuolellaan.
" Enköhän taida lähteä yläkertaan...", hän lopulta valitsi näistä kahdesta vaihtoehdosta ja pienellä avustuksella kampesi itsensä jaloilleen. Ilmeisesti siihen ei luotettu, että hän selviäisi yksin portaat ylös ja sänkyyn vaan Remus sekä Leticia lähtivät mukaan.
" Hyvin mä olisin tässä pärjännyt itsekkin", Sirius totesi portaiden puolessa välissä vaikka välttyi alas kierimiseltä vain ,koska roikkui kiinni Remuksessa. Sänkyyn asti sitä kuitenkin päästiin ihan ehjänä ja rojahdettuaan istumaan siihen sänkynsä laidalle vilkaisi hän nopeasti kumpaakin saattajaansa.
" Pärjään.. ihan hyvin tästä eteenpäin vai olitteko ajatelleet auttaa riisumisessakin?", Sirius uteli kevyt virne naamallaan ja vaatteiden päältä kiskomisen sijaan kellahti tuo selälleen siihen sängylle ja jatkoi alhaalla kesken jääneitä uniaan.

// ehkä tää oli nyt sitten Siriuksen osalta ohitse :,D //

Chaos nauroi Leonin väitteelle siitä, että tämä hakkaisi Chaoksen shakissa, mutta ei ehtinyt vastaamaan mitään, kun Leon jo lähti komproimaan ruokasalia kohti. Siinä samassa paikalle ilmestyivät Leticia ja Remus, ja Leticia rojahti sohvalle Chaoksen viereen. Chaos oli jo melkein nousemassa auttamaan Remusta, mutta Leticia ehti ensin, ja Leticialle Remus oli ilmeisesti pyyntönsä osoittanutkin. Kolmikko lähti kohti yläkertaa ja Chaos katseli hetken ympärilleen ihmetellen, miten oli jäänyt yksin, kunnes Leon palasi metelin kera takaisin.

"Hah, turha luulo!" Chaos huudahti Leonille ja istui lattialle pöydän vierelle. Nappulat järjestyivät itsekseen paikoilleen ja Chaos sai eteensä valkoiset nappulat, joten hän pääsi aloittamaan. Chaos siirsi nappulaa laudalla ja kääntyi kurkottamaan takaansa tuliviskipullon laskien sen pöydälle. "Jokaista syötyä nappulaa kohden täytyy hörpätä!" hän ilmoitti päättäväisesti ja jäi odottelemaan Leonin siirtoa. "Kauanko yhden miehen nukkumaan kantaminen oikein kestää?" Chaos pohdiskeli ääneen ja vilkaisi taakseen. Chaos kääntyi takaisin shakkilautaa kohti ja tajusi, ettei ollut pelannut velhoshakkia ikuisuuksiin. Mutta kyllähän hän silti Leonin siinä hakkaisi, vaikka taidot olisivatkin vähän ruosteessa.

((Vähän lyhyttä, mutta sainpa vastattua!))

// Sori ku kesti... Saas nähä saadaanko tää lopetettua ennen ku tää on kestäny vuojen x'D //


Remus ymmärsi kyllä sen, ettei jokainen voinut pitää Siriuksesta. Hänelläkin oli aikoinaan ollut hetkiä, jolloin hän ei olisi tahtonut nähdä toisesta vilaustakaan. Leticia kuitenkin oli ehkä tarpeeksi hyvässä kunnossa auttaakseen häntä, sillä olohuoneessa aikaan viettäneet velhot vaikuttivat siltä, etteivät pystyisi auttamaan Siriusta yläkertaan. Siitä syntyisi ainoastaan kaaos… Ainakin Leonin osalta, joten Remuksen yhtälalla humalainen mieli käski ottaa Lettyn mukaansa ja jättää Chaoksen jokseenkin vastuuseen Leonista, siinä missä Chaostakaan nyt mistään vastuuseen pystyi pistämään.

Sirius heräsi, ihme ja kumma, Remus oli jo odottanut pahinta, sitä, että hän ja Leticia joutuisivat raahaamaan toisen tajuttomana yläkertaan. Hän ei katunut päätöstään auttaa toista yläkertaan, sillä portaille päästessä tämä nojasi jo aika suuren osan painostaan hänen varaansa.
”Ihan varmasti oisit, oisit jääny tähän nukkumaan”, Remus vastasi naurahtaen, joskin portaiden päässä saattoi myöntää olevansa jo liian vanha – tai ainakin liian heikko – raahaamaan Siriusta yläkertaan saakka, mutta ei hän onneksi kovin usein tähän rooliin ollut joutunut viimeisten vuosien aikana.

Toinen ei sammumispisteessäkään voinut olla keljuilematta, se ainakin riitti todistamaan Remukselle, ettei Azkaban ollut ehtinyt muuttamaan Siriusta lopullisesti. Tiedä sitten oliko se luokiteltavissa hyväksi vai huonoksi asiaksi.
”Ehkä me säästetään Leticia siltä”, hän hymähti eikä voinut kuin pudistella päätään Siriuksen sammuessa jo toistamiseen, vaatteet yhä päällään. Remus veti peiton tuon ylle ja päätti käydä katsomassa tämän tilanteen uudemman kerran kun olisi itse menossa nukkumaan.
”Jos vaan muistat niin muistuta että tuon tuolle idiootille saavin ja juotavaa aamuksi”, Remus pyysi noidalta, lähinnä huonon muistinsa vuoksi ja lähti takaisin alakertaan, sulkien oven heidän perässään. Ilta olisi todennäköisesti ainakin rauhallisempi nyt kun pahin huligaani oli nukkumassa… Vielä kun saisi lyötyä Leonin tajuttomaksi...

Tulihan se Leticiallekin aika yllätyksenä että talon isäntä vielä virkosi siitä lattiatasosta vaikkakin sitten vain siirtyäkseen yläkertaan. Leticia tarjosi auttavan kätensä Siriukselle vaikka olikin melko varma että mikäli tuo olisi tarttunut hänen käteensä, hän olisi lentänyt lattialle sen sijaan että Sirius olisi päässyt ylös. Kuitenkin yhteisvoimin miehet saivat toisensa pystyyn tai pysymään pystyssä ja Leticia lähti noiden kera yläkertaan, kerran Remus oli niin pyytänyt. Kyllähän hän nyt näön vuoksi kulki siinä mukana kuin tukien Siriusta vaikka enemmän tuo Remukseen nojaili kuin häneen, mistä hän sinällään olisi ollut kiitollinen (jos olisi ollut tarpeeksi selvä tajutakseen sen).

Siriuksen huoneeseen päästyään, illan isäntä alkoi utelemaan vaatteiden riisumisesta ja Leticia pudisteli huvittuneena päätään. Niinpä tietysti! Olisihan sitä pitänyt osata odottaa jotain vastaavaa läppää jopa Siriukselta. Hänen puolestaan miehet saisivat mieluummin vaikka riisua toisensa, hän ei koskisi Siriuksen rääsyihin. Miltä sekin näyttäisi! Remus kuitenkin ehti ensin vastaamaan ja Leticia vilkaisi tuota hieman hymähtäen ennen kuin kääntyi ja poistui huoneesta takaisin eteeseen.
"Juon sun viskit, Sirius," hän ilmoitti ikäänkuin toivottaisi hyvää yötä ja sen sanottuaan, lähti takaisin alakertaan. Aikeinaan todellakin tyhjentää yksi viski.. tai viinipullo. Ehkä mieluummin viiniä, viskistä kun tuli nii äärettömän paha olo aamulla. Eikä hän selviäisi kotiin saakka mikäli hän vetäisisi viskipullon. Ehkä hän voisi kysyä Leonilta ja Chaokselta mitä nuo haluaisivat? Nyt kun illan isäntä oli unten mailla, he voisivat vaikka tyhjentää tuon kaapit. Ehkä hän tekisi pientä joulujäynää ja kaataisi tuon viskit viemäriin ja levittelisi pullot sitten ympäri miehen huonetta. Antaisi sen kuvan että tuon juhliminen oli sujunut astetta riehakkaammin..
Remuksen huomautukselle Leticia naurahti ja vilkaisi takanaan hoippumaa miehenrähjää.
"Joo, kai se on parasta mut varmista sitte et se siivoo sen ite eikä pistä sua siivoomaan," hän huomautti unohtaen nyt myös sen että talossa oli kotitonttu.

Päästyään alakertaan, Leticia suunnisti oitis takaisin olohuoneeseen katsomaan josko Chaos ja Leon olivat jo sammuneet ja jos eivät..
"Shakkia!" Leticia naurahti kuin unohtaen mistä oltiin hetkeä aikaisemmin puhuttu. Hän katseli noiden peliä hetken ja tuhahti sitten aikeinaan hakea sitä viiniä, mutta huomasi samassa Chaoksen hankkiman tuliviskipullon.
"Juomapelishakkia!" hän hihkaisi innostuneempana ja asettautui istumaan siihen lattialle noiden pöydän vierelle, "mulle kans hörppyjä! Aina kun Leon menettää nappulan, eli varmaan koko ajan, mäkin haluan hörpyn!" Tästä voisi tulla pitkä yö.

// kaiketi tämä silti loppuun jatketaan vaikkei Siriusta enää olekaan, sehän olis muutenki jo koisimassa x') saataiskohan tää loppuun ennen ku tulee vuosi pelin alotuksesta täyteen? xD

Jonkinlainen järjenhiven koetti ottaa Leonia niskavilloista kiinni ja kiskaista miehen sanomaan, ettei voinut juoda enää enempää tai tyhjentäisi huomisaamuna vatsansa Siriuksen äidin muotokuvan päälle, mutta koska Leon harvemmin ihan vain 'ylpeyttäänkään' päätään kuunteli, hän tyytyi naurahtamaan ja nyökäyttämään päätään, vaikka tiesi kyllä, että tulisi todennäköisesti menettämään nappuloita aika usein.
Chaoksen ensimmäisen siirron jälkeen hän pohti pitkään ja hetken todella koetti pohtia seuraavaa siirtoaan, kuinka sen viisaiten tekisi ja kuinka saisi myöhemmin toisen nalkkiin, mutta päätyi lopulta vain käskyttämään yhtä pelinappuloistaan ja saattoi melkein jo varautua siihen, että saisi pian juoda viskiä enemmän kuin maksansa kestäisi.

Leticia saapui olohuoneeseen Remuksen kanssa ja tuntui puhkuvan energiaa. Leon naurahti, vaikka koettikin keskittyä peliin, muttei voinut kuin siirtää katseensa järkyttyneenä.
"Te ette sitte usko mun voittoon yhtään! Kiitos vaan kannustuksesta, hmph", hän tuhahti, muttei voinut olla virnistämättä. Leticia olisi ainakin yhtälailla kukkuu pian kuin hänkin, sillä Chaoksella tuntui olevan enemmän sisältöä päässään kuin hänellä.
"Siinä tapauksessa saat auttaa mua siirroissa", Leon julisti noidalle, vaikka saattoi ollakin, että Letty tekisi siirtoehdotuksensa siten, että pääsisi juomaan enemmän viskiä, "Remus voi olla Chaoksen... hetkinen, mehän hävitään satavarmasti!"
Leon ei voinut olla naurahtamatta. Remus ja Chaos vastaan hän ja Letty? Ei mitään toivoa... Toisaalta, heillä taisi olla paremmat viinapäät. Eikä Leon häviäisi ilman taistelua!

((Ei tätä kyllä vielä tämän vuoden aikana varmaan lopetettua saada! :D Mutta jos nyt yritetään kuitenkin, eli yritän päästä reippaasti eteenpäin ja pientä autohittiäkin taitaa tulla.))

Chaoksen ehdotus shakin muuttamisesta juomapeliksi sai hyvän vastaanoton sekä Leonilta että alakertaan saapuneelta Leticialta. Chaos teki muutaman siirron vuoroillaan ja pian peli pääsi kunnolla käyntiin. Leonin ehdottaessa, että Leticia auttoi häntä ja Remus Chaosta, Chaos purskahti nauruun. "Ei teillä ole mitään toivoa!" hän huudahti vahingoniloisena. Porukan ainoana korpinkyntenä Chaos oli humalatilastaan huolimatta itsevarma ja melko vakuuttunut voitostaan. Chaos siirteli nappuloitaan ottaen huomioon Remusin neuvot ja myös nappuloiden kimeällä äänellä kiljumat huomautukset. Muutaman kerran joku neuvoista onnistui pelastamaan nappulan tai parin Leonin nappuloiden kynsistä, mutta siitä huolimatta hän pääsi välillä myös hörppäämään viskipullostakin. Mitä useammin nappuloita tuli syötyä pelissä, sitä kovemmaksi meteli tuntui nousevan. Chaos tuskin olisi uskonut, että yhdestä shakkipelistä sai aikaan niin paljon meteliä. "Joko olet valmis luovuttamaan?" Chaos kysyi kovaan ääneen, kun hän sai jälleen syötyä yhden Leonin nappuloista. Laudalla oli vielä paljon nappuloita, jotka tuntuivat kiistelevän keskenäänkin, joten peli ei vielä ollut menetetty Leonin puolelta, vaikka Chaos olikin voiton puolella sillä hetkellä.

Yläkerrasta kuului epämääräinen kolahdus ja Chaos nosti katseensa kattoa kohti. "Sirius varmaan tippui sängystä...." hän totesi hihittäen. Ajatus siitä, että hän olisi lähtenyt kotiin ymmärtäen jotain maailman menosta oli jo unohtunut ja olisi ihme jos Chaos löytäisi kotiin vielä illan päätteeksi. Ehkä hänenkin täytyisi jäädä nukkumaan jonnekin Siriuksen nurkkiin, kaikesta suunnittelusta huolimatta. Chaos ei voinut vastustella isoa haukotusta, jonka jälkeen Chaos pudisteli päätään. "En kai ole tulossa vanhaksi kun jo väsyttää!" Chaos huudahti kauhistuneella äänellä, ja tarkkakorvainen ja Chaoksen puhetyylin hyvin tunteva saattoi jo huomata, että hänen aksenttinsa oli muuttumassa englantilaisesta lähemmäs australialaista, mitä tapahtui aina kun Chaos joi riittävän paljon. Hän ei itse tätä muutosta huomannut, mutta oli saanut kuulla siitä paljon aina palattuaan Britanniaan. Chaos oli kuitenkin killan jäsenistä nuorimmasta päästä eikä hän voinut ajatellakaan nukahtavansa tästä porukasta ensimmäisenä!

// Voi olla x'DD //

Remus saapui hieman Letician jäljessä olohuoneeseen ja jäi hetkeksi seuraamaan peliä, muttei voinut olla virnistämättä Leonin parien jaolle. Hän ei ollut mikään shakin peluun mestari, mutta kyllä hän aina ainakin Siriuksen voitti, joten kenties hänestä voisi jotain hyötyä olla.
Pää kielsi juomasta enempää, mutta ensimmäisen kerran vuosiin Remus onnistui vaientamaan äänen päässään, vaikka tiesikin katuvansa valintaansa aamulla. Remus kumosi viskiä kurkkuunsa samaan tahtiin Chaoksen kanssa, vaikka tiesikin omaavansa huonon viinapään, kenties se antaisi vastakkaiselle kaksikolle hieman etua, mutta toisaalta, Chaos oli silti ryhmän paras shakinpelaaja, joten voisi hyvin olla, että tämän viinapää ratkaisisi myöskin pelin tuloksen.

"Et sh... ss... sinä saa väsyä...n-nyt! Meidän täytyy vielä... voittaa.. kautta M-Merlinin parran...", Remus koetti saada muodostettua pitkästä aikaa kokonaisen lauseen, vaikka se vaikeaksi osoittautuikin eikä hän voinut lopulta estää huuliltaan karkaavaa hihitystä, "Si-sinä kuulosh...tat... hauskalta..."
Remus oli ehkä tämän joukon vanhin, mutta hän joi alkoholia niin harvoin, että joutui hetken jo pitelemään päätään saadakseen maailman lopettamaan pyörimisensä.
"M-minä en ole juonut... Näin paljon s...shitten... En edes muista koska!"
Remus silmäisi pelilautaa, nappuloita ei ollut enää hurjasti jäljellä ja oli Leonin ja Letician siirtovuoro.
"Huomasitko muuten... tuon...?" mies tuli kysäisseeksi joukkuetoveriltaan ja osoittaneeksi yhtä laudan nappuloista, jonka vastajoukkue juuri omallaan söi.

Leonin valitus siitä kuinka kukaan ei muka uskonut tuon voittoon, sai Letician nauramaan ja laskeutumaan istumaan siihen miehen viereen. Tuon julistaessa kuinka hän saisi auttaa miestä siirroissa, Leticia oli heti mukana.
"Ehdottomasti!" hän vastasi ja siirsi katseensa Leonista siihen shakkilautaan, mutta joutui sitten muksaisemaan kerrankin samalla tasolla itsensä kanssa olevaa miestä nyrkillä olkapäähän.
"Kuka nyt ei usko voittoon yhtään!" hän parahti, "aliarvioit mua.. meitä!! Siirrä tota." Hän osoitti ratsua tietämättä oikeastaan mihin sitä nyt pitäisi siirtää. Hänestä se tuntui hyvältä ajatukselta.
Mitä enemmän porukka, ja etenkin hän ja Leon, joutuivat juomaan, sitä kovemmaksi meteli olohuoneessa nousi ja oli jo ihme ettei Sirius herännyt yläkerrassa. Letician suurin tehtävä tuntui olevan.. olla erimieltä Leonin kanssa. Ehkä se oli suuri syy siihen miksi he alkoivatkin olla häviöllä vaikka taistelutahtoa ei tuntunut puuttuvan kummaltakaan.
Chaoksen kysymys luovuttamisesta sai Letician kääntämään katseensa mieheen.
"EI TODELLAKAAN!" hän nauroi ja huitaisi Leonin käden pois laudalta, "koska me.. Syödään tämä!! HA! Kannattiko jättää kuningatar kuin tarjottimelle?!" Chaoksen ja Remusin nappulat alkoivat huutaa syytöksiä pelaajilleen ja Leticia nauroi ojentaen pulloa kaksikolle.
"Hörppy sitten, olkaa niin hyvät!"

Lopulta peli saatiin päätökseensä ja tuli varmasti kaikille suurena yllätyksenä että koko homman voitti parilla nappulalla..
"HAHA! Jos meillä olisi vielä pari pulloa Siriuksen viskejä niin pistäisin teidät juomaan ne!!" Leticia nauroi ja yritti nousta sieltä lattiarajasta tanssimaan jonkinsortin voitontanssia. Hän oli niin uskonut kokoajan heidän voittoonsa! Ha!
Ylösnouseminen tuntui aluksi jäävän lähinnä yritykseksi eikä nainen juuri jaloilleen päässyt mutta pääsi hän sentään kapuamaan sohvalle.
"Ollaa parhaita!" hän nauroi Leonille ja yritti kohdistaa kämmenensä jonkinsortin high fiveen. Hänellä ei ollut aavistustakaan paljonko kello oli. Hänellä oli äärimmäisen hauskaa, mutta samaan aikaan häntä alkoi jo hieman ramasemaan. Hän ei tasan pääsisi kotiin tässä kunnossa. Jos hän yrittäisi talosta ulos, hän löytäisi itsensä Kalmanhanaukion pihalta aamulla. Ilmiintyminen nyt ei tullut kysymykseenkään.

[Otin nyt sit valtuudet päättää tämän shakkiottelun xD Koska Chaos ja Remus oli molemmat nii väsyneit ja Leon ja Letty tuskin osaa pelata koko shakkii - annettakoon heille voiton riemu :'D]

Leonilla oli omat ongelmansa Lettyn käskyjen vastaanottamisessa ja hän pisti vastaan lähestulkoon jokaisessa Letician päättämässä siirrossa ihan vain silkan kapinoinnin ilosta, mutta kun peli alkoi näyttää kääntyvän jälleen heidän voitokseen, ilme hänenkin kasvoillaan kirkastui. Vaikka tuskinpa tuo oli paljon ehtinyt surkeammaksikaan muuttua, Lettyn kanssa kinasteleminen oli jostain syystä aivan liian hauskaa.
Toisaalta hän ei oikein uskonut heidän voittoonsa, ei ennen kuin se tapahtui ja hän nosti hölmistyneen katseensa ensimmäisenä Chaokseen, hän kun oli olettanut ettei tämä maailman kamalimmassa kankkusessakaan antaisi heidän voittaa itseään shakissa.

Leticia pomppi jo innoissaan ja veti ties minkälaiseksi irkkutanssiksi laskettavaa sooloilua, johon Leon ei ollut edes olettanut toisen pystyvän.
Leon kiskaisi itsensäkin horjuen seisomaan ja liittyi noidan hauskanpitoon, joskin kämmenensä tälle kohottaessaan onnistui lähinnä koskettamaan toista varsin sopimattomasta paikasta kätensä mentyä pahasti ohi noidan kämmenestä ja osuttua tämän rintamukseen.
Leonin silmät suurenivat ja hän veti nopeasti kätensä takaisin ja hoippui parin metrin päähän noidasta vain kaatuakseen selälleen lattialle.
"Jestas...Kuinka paljon mä joinkaan?" Leonin oli pakko päästä kysymään kun maailma tuntui keinahtelevan ympärillään toden teolla, velhon istuttua aloillaan niin pitkään, ettei hän ollut kunnolla edes tiedostanut juomansa viskin vaikutusta, mutta nyt se iski todellisuuttakin selvemmin.
Aamulla olisi niin huono olo... Mutta väliäkö hällä!? Leon kompuroi pian jo uudelleen ylös ja parahti;
"Mä en ees...tajuu miten ihmeessä me voitettiin!?"

Shakkipeli aiheutti paljon enemmän meteliä, mitä tuolta älykkyyden taistolta yleensä voisi odottaa. Leticia ja Leon tuntuivat olevan eri mieltä kaikesta, mutta Remusin ja Chaoksen pelityyli oli vähän hillitympi. Jos Chaos olisi ollut vähemmän humalassa, hän olisi miettinytkin siirtojaan. Nyt hän vain käskytti nappuloita fiilispohjalta, eikä niinkään ajatellut seurauksia. Viskin kittaaminen syötyjen nappuloiden kohdalla ei ainakaan tehnyt Chaoksesta yhtään sen harkitsevaisempaa. Nappulat vähenivät pelilaudalla ja ennen kuin Chaos ehti sitä kunnolla tajuamaankaan, Leticia jo julisti voittoa. Chaos käänsi katseensa hämmentyneenä Remusiin. "Miten tässä näin kävi? Miten me hävittiin noille?" Chaos kysyi raaputtaen päätään typerän näköisenä ja katsoi, miten Leticia tanssahteli ja Leon kömpi ylös ja kähmäisi Leticiaa joko vahingossa tai vahingoksi naamioituna. "Hah, teillä oli vain hyvää tuuria!" Chaos huusi päättäväisellä äänellä. "Ensi kerralla pelataan selvinpäin", Chaos julisti. Päässä pyöri nousemisen jäljiltä voimakkaasti ja haparoiden Chaos etsi itselleen nojatuolin johon istua.

Hän vilkaisi kelloa ja hämmästyi kuinka paljon se jo oli. Hän oli suunnitellut olevansa kotona jo pari tuntia sitten. Chaos nousi jälleen seisomaan nojatuolilta ja katseli hetken ympärilleen kuin miettien, miten hän oli siihen päätynyt. "Hei kaverit, katkeran häviön ja epäoikeudenmukaisen voiton jälkeen taitaa olla hyvä hetki lähteä kotiin nukkumaan. Jääkää te juhlimaan voittoa!" Chaos ilmoitti ja otti muutaman askeleen kohti eteistä. "Nähdään, heippa", hän huikkasi ja vastaili vielä muiden hyvästeihin. Eteisen puolelle päästyään Chaos nappasi takkinsa ja lähti hiljaa eteisen läpi hiippaillen, sen verran hän vielä tajusi maailmanmenosta, ulos. Kylmä ilma selvitti päätä vähän, ja ilmiintymisen sijasta Chaos käveli kotiinsa. Sellaisen alkoholimäärän jälkeen olisi parempi kävellä melko lyhyt matka kotiin, kuin yrittää ilmiintyä. Toinen puoli kehosta jäisi kuitenkin jälkeen.

Remus ei kyennyt kuin pudistelemaan päätään. Chaos oli oikeassa, ensi kerralla he voisivat koettaa vastaavaa selvinpäin, sillä mitä todennäköisimmin silloin he sentään voittaisivat.
Mutta saattoi kai suoraan myöntää, että alkoholin vaikutuksen alaisena, ne huonomman viinapään omaavat hävisivät, omasivat sitten minkä älykkyysosamäärään tahansa.

Chaos oli jo valmis lähtemään eikä Remus aikomuksistaan huolimatta ennättänyt kysellä tämän selviytymistä asunnolleen. Toisaalta ei toinen typerä ollut, ei tämä olisi lähtenyt tarpomaan kotiinsa ellei olisi ollut varma siitä, että selvisi sinne saakka.
"Koita selvitä kotiisi saakka!" hän päätyi kuitenkin huikkaamaan toisen perään ennen kuin ovi sulkeutui, vaikka olisi saattanut rouva Mustan herättääkin. Merlinin kiitos, maalaus pysyi vaiti, se tästä illasta vielä olisi puuttunutkin, että he olisivat joutuneet vaientamaan Siriuksen äidin muotokuvaa!

Remuskin kohottautui lattialta, joskin maailma huojahteli ympärillään sellaista kyytiä, että hän joutui nopeasti ottamaan tukea läheisen nojatuolin selkänojasta.
"Jestas sentään...", Remus huokaisi ja pudisteli silmät ymmyrkäisinä päätään. Hetkeksi hän kiinnitti huomionsa yhä voiton huumaamaan kaksikkoon ennen kuin kysäisi virnistäen;
"Teille pitäi..si varmaan vuoteet l-laittaa?"
Oli näillä millainen olo tällä hetkellä tahansa, huomenaamuna nuo taatusti kiroaisivat mikäli päättäisivät nukkua sohvalla tai lattialla.
"L-laitan teille...vuodevaatteet...vierashuoneeseen ja menen itsekin...n-n-hik-ukkumaan...", Remus mumisi, mutta onnistui humalatilastaan huolimatta kohottamaan huulilleen sen itselleen tavanomaisen, pienen, hieman surullisen hymyn.
Remus ei voinut kuin koettaa selviytyä ovelle ja eteiseen, hitaastihan se kävi, mutta olisi voinut mennä huonomminkin.

Laitettuaan kaksikon vuoteet valmiiksi hän suuntasi suoraa tietä toiseen vierashuoneeseen, jonne oli päätynyt itse asustelemaan vaikka vain pitääkseen Siriukselle seuraa silloin tällöin.
Nyt hän kuitenkin lysähti vaatteet päällään vuoteelle eikä jaksanut ajatella edes lakanan kiskomista ylleen. Sen sijaan Remus vain sulki silmänsä ja kuukahti vuoteelleen. Ilta oli ollut yksi hänen elämänsä railakkaimmista, ja Remuksen luonteen tuntien, se merkitsi hänelle paljon!

// Remuskin untenmailla, ehkä me saadaanki tää päätökseen ennen vuodenvaihdetta x) //

[Herrajeesus! TÄÄ MEINAA LOPPUU :ooooo (eikä viel oo ees joulu! xD)]

Leticia oli oikeastaan siinä mielentilassa jo ettei hän tajunnut edes häkeltyä siitä että Leon kämmenen sijaan läpsäytti häntä tissiin. Hän vain nauroi ja tanssi sitä voitontanssiaan. Voi hän olisi voinut jatkaa näitä bileitä vaikka aamuun saakka mutta Chaos taisi hieman närkästyneenä häviöstään lähteä kotiin. Miehen niin tehdessä, Leticia rojahti takaisin siihen sohvalle ja huuteli jotain miehen perään ennen kuin eteisestä kuuluva oven sulkeutuminen kielivät miehen lähteneen kotiin.
Leonin päivitellessä kuinka paljon olikaan juonut, Leticia nauroi.
"Kaiken?" noita kysyi, "ainakin naamastasi päätellen." Hän kosketti omaa naamaansa joka hehkui lämpöä kiitos kaiken sen alkoholin kittaamisen. Ja hän oli varmaan ihan punainenkin samasta syystä, mutta se ei häntä sillä hetkellä sen suuremmin haitannut. Hän oli siinä pisteessä missä kaikki vain nauratti.
"Koska me ollaan parhaita!" Leticia vastasi Leonin ihmettelyihin ja nosti kätensä voitokkaasti ilmaan vaikka jo röhnöttikin siellä sohvan pohjalla. Remus jo ilmoitteli että menisi pistämään heille vierasvuoteet kuntoon.
"Onko toi sun tapas kertoa että menet sammumaan johonkin vaatekomeroon?" Leticia kysyi miehen kompuroidessa pois huoneesta, "me etitää sut sit aamulla." Hänen aamunsa olisi pikemminkin iltapäivä.
Leticia haukotteli talon pikkuhiljaa hiljentyessä ja oli pienessä kännisessä mielessään sitä mieltä ettei hän jaksaisi mihinkään vierashuoneeseenkaan kömpiä. Kai hän voisi jäädä siihenkin nukkumaan? Ketä se muka haittaisi.
"Kuis sitte?" hän kyseli haukotellen ja nosti katseensa siihen Leoniin joka näytti siltä että kaatuisi kyllä tässä kieppuvassa maailmanpyörässä. Sirius, Remus ja Chaos olivat kyllä tylsimyksiä kun lähtivät sammumaan kesken kaiken!
"Pääseeköhän se Chaos kotiin saakka," Leticia naurahti, "luulen että löydetään se tosta ulko-ovelta aamulla."

Leonkin joutui myöntämään yllättyneensä siitä, kuinka nopeasti porukka katosi. Ensin heitä oli vielä neljä viidestä ja muutamassa minuutissa määrä oli vähentynyt vielä siitä neljästäkin puolella!
"Ne ei kestä viinaa!" Leon nurisi huokaisten, vaikka oli itsekin lattialle kaatuessaan ollut vähällä oksentaa, mutta se olo oli jo ollutta ja mennyttä.

Leon naurahti Lettyn pohtiessa Chaoksen kohtaloa.
"Noi kaks voi krapuloissaan noukkia sen aamulla siitä aamupostin kanssa", hän ehdotti virnistäen, tietämättä minne itse yöksi päätyisi, muttei toisaalta olisi ensimmäinen kerta, jos hän heräisi ojasta.
Hetken hän haki tasapainoaan sohvan selkänojan ystävällisellä avustuksella ennen kuin tuhahti mietteliäänä ja vilkaisi Leticiaa ennen kuin tuli hetken melijohteesta ehdottaneeksi; "Mun tekis mieli tanssia...?"
Se oli samaan aikaan sekä toteamus, että kysymys. Kysymys lähinnä noidan yön suunnitelmista, sillä hänellä ei ollut muutoin mielessään mitään erikoista ellei sitten suuntaisi johonkin... Joko velhojen tai jästien jatkopaikkaan.

Leon ei tiennyt Lettystä, mutta hän otti suunnakseen ulko-oven, ulkoilman ja baarin, kenties hieman hoippuen, mutta ainakin päämääränsä oli selkeä. Olohuoneen ovella Leon joutui hetken ajan käyttämään käsiään tunnustellakseen mikä kolmista edessään heijaavista ovenkarmeista oli se todellisin.
Hän kääntyi ovelle vielä vilkaisemaan sohvalle Lettyn suuntaan.
"Mukaanki saa tulla...Ellet sitte aio sammua siihen?"
Piruilun saattoi selkeästi kuulla äänestään, mutta Leon sattui tietämään Letician yhdeksi niistä harvoista noidista, jotka muistuttivat velhoja siinä, etteivät kyenneet kieltäytymään haasteesta.

[Ei se kestänyt ees vuotta sitten! haha! Jatketaan tätä muualla! ;D]

Leticia hymähti hieman Leonin jollekin toteamukselle aamupostista, jota hän ei kyllä täysin rekisteröitynyt koville tyhjentyvään pääkoppaansa. Mutta kai sillä oli jotain tekemistä aamun kanssa. Oliko jo aamu?
Leticia haukotteli uudemman kerran, mutta sitten Leon totesi haluavansa tanssia ja noita käänsi katseensa tuohon. Tanssia? Jos he laittaisivat musiikin soimaan, Sirius varmaan heräisi ja tulisi tappamaan heidät. Sinänsä olisi ihan hauskaa aiheuttaa sille miehelle kunnon tärykalvojen räjähdys noin krapula-aamun kunniaksi.
Hän ei kyllä varmaan pysyisi enää pystyssä mitä tuli tanssimiseen.. Saatika kävelemiseen tai mihinkään muuhunkaan. Leon kuitenkin yritti sitä ja suuntasi kulkunsa.. ilmeisesti ovea kohti. Tuon kysymys meni puolittain Leticialta ohi, ei sen takia etteikö hän olisi kuunnellut vaan koska ei osannyt yhdistää sitä enää edelliseen toteamukseen.
Mutta ei hän todellakaan aikonut sammua vielä!

"Tule mukaan!" Leticia hihkaisi ja ponkaisi takaisin seisomaan meinaten saman tien lentää nurin kiitos päässään humisevan tyhjyyden ja typerän kenkävalintansa. Hän piti kuitenkin tasapainonsa kiitos tuolin käsinojan ja oltuaan varma ettei lentäisi heti kumoon, hän hipsi Leonin perään. Ei tämä ilta vielä tässä ollut, sehän oli vasta alussa!