Killan pikkujoulut

Leticia käänsi katseensa suoraan Leoniin tuon alettua kihertämään innosta hänen valittuaan tehtävän osakseen. Hän pystyi jo melkein arvaamaan mitä tuleman piti, muttei silti edes harkinnut yrittävänsä vaihtaa tehtävästä totuuteen.
Leonin tehtävänanto ei tullut yllätyksenä ja Letician vilkaistessa nopeasti muihin miehiin, ei sekään tullut yllätyksenä että noilla oli sellaiset typerät virneen kasvoillaan. Kaikilla paitsi Remusilla joka tuntui tarttuvan nopeammin pulloon tämän tehtävän takia. Vaikkei tehtävä tuota koskenutkaan.
Mutta vaikka Leticia nopeasti vilkaisikin muita, hän piti katseensa lähinnä Leonissa tuon puhuessa. Miehen jonkinasteinen omahyväisyys ja virnistely ja sormien napsuttelu sai hänet pudistamaan huvittuneena päätään. Siriuksen heitto siihen perään sai hänet suorastaan naurahtamaan hieman.
"Ei olekkaan," hän sanoi topakasti osoittaen sanansa suoraan Siriukselle tunkien oman katseensa suoraan tuon silmiin siksi hetkeksi että sai jalat alleen päästäkseen ylös.

Leticia suoristi hieman hamettaan samalla kun vetäisi takataskusta taikasauvansa. Hän osoitti sillä olkkarin nurkassa olevaa vanhaa radiota (mistä lie sekin tähän taloon tullut ja vielä ihmeellisempää, miten se oli talossa pysynyt) ja se napsahti päälle. Taioin hän selasi hetken radiokanavia kunnes löysi jonkun sellaisen mistä ehkä saattaisi jotain tilanteeseen sopivaa musiikkia tullakin.
"Seuraavasta biisistä sitten," hän sanoi ja jäi hetkeksi odottelemaan että mainokset loppuisivat. Kun lopulta, kuin tilauksesta, jokin kamala poppibiisi alkoi, hän irvisti hieman. Ja sitten, kuten tehtävänanto kuului, hän alkoi tanssimaan.
Siinä keskellä rinkiähän hän tottakai tanssahteli, mutta ihan vain piruuttaan osoitti tanssinsa enimmäkseen Leonille. Ihan vain koska tuon idea tämä kaikki oli ja tuon leveä virne piti jotenkin saada voitettua.
Koska vaatteiden poistamisesta oli puhuttu, Leticia riisui pitkävartiset saappaansa viehkeästi kädellään säärtään hivellen ja, tottakai, Leonin edessä. Jälkimmäisen saappaansa hän potkaisi muka vahingossa Siriusta kohti.
Kun biisi alkoi vedellä viimeisiään, hän teki vielä viimeisen temppunsa ja kumartui Leonin puoleen availlen hitaasti toppinsa ylimpiä nappeja. Mutta sitten, juuri sopivasti, biisi loppui ja hänen kasvoilleen nousi voitokas virne, jonka myötä hän suoristautui.
"Herrat on hyvä," hän totesi virneensä lomasta ja keräili sitten saappaansa lattialta ja Siriukselta. Takaisin paikalleen palatessa, hän asetti pullon takaisin ringin keskelle ja potkaisi sen pyörimään.
Ja kehenkäs muuhun se osuikaan kuin Leoniin.
"Turha varmaan edes kysyä kumpi?" Leticia kysyi istuessaan takaisin paikalleen. Hän laittoi kengät siihen sivuun ja joi sitten kiertävästä pullosta kulauksen.

Leonin oli hieman vaikea uskoa että Leticia onnistui aloittamaan tehtävänsä ilman sen suurempaa kömpelyyttä tai vastahakoisuutta, kuin olisi osannut odottaa juuri tuollaista tehtävää. Tämä jopa muisti nurkassa sijaitsevan radion!
No, ehkä se oli jokin noitien alkukantainen alistumisvaisto, joka sen teki. Toinen teki kuten käskettiin, yksinkertaista.
Ja nyt hän koetti ainoastaan suojata itseään ja ylpeyttään ajattelemalla noin, mollaamalla noitia. Tapansa kullakin.

Hymy pysytteli Leonin kasvoilla vielä pitkään, mutta tanssin alettua alkoi hiljalleen hiipumaan. Velho tuijotti Lettyä uskomatta, että tästä oli tuohon. Tuntemattomat, nuoret noidat olivat aina jotenkin viehkeitä ja vetivät puoleensa, joltakulta niistä Leon olisi voinut uskoa vastaavaa suoritusta, mutta noidasta, jonka itse tunsi - edes niin hyvin kuin hän tunsi Letician - oli vaikea uskoa mitään vastaavaa.
Niinpä Leonkin oli päässyt unohtamaan, ettei Leticia ollut yhtään hullummannäköinen noita ja vieläpä sopivan yllytyshullu tehdäkseen jotain tuollaista.
Tanssi oli suorastaan kuin hänelle osoitettu eikä Leon voinut estää tuijotusta, joka kohdistui naisen vartaloon ja tämän siroihin sääriin. Hymystä oli jäljellä enää rippeet ja huulensa olivat raollaan siinä missä hän ei yksinkertaisesti tajunnut peittää yllättyneisyyttään, koska ei tajunnut näyttävänsä yllättyneeltä. Hän ei edes tiedostanut tuijottavansa Lettyä niin tiiviisti kuin mitä tätä tuijotti.
Katseensa laskeutui hitaasti Letician rintojen puoleen noidan kumartuessa hänen puoleensa availemaan nappejaan eikä velho kyennyt peittämään närkästystään ja estämään huuliltaan karkaavaa parahdusta kun kappale loppui ja Letty vetäytyi kauemmas. Hän ei ollut edes tiennyt tahtovansa oikeasti nähdä Letician paidan alle, mutta tämä oli itse tarjonnut hänelle aikamoiset näkymät!

Leon laski katseensa lattiaan ja koetti käydä kiireessä läpi tuntemuksiaan, joten vasta Letician kysymys, tai melkeinpä toteamus, herätti hänet kohottamaan katseensa lattiasta. Pullo todellakin osoitti häntä.
Leon tuhahti ja vilkaisi Lettyä kuin olisi kuullut tältä juuri haasteen.
"Enhä mä ny noitaa huonommaksi jää. Tehtävä."

Siriuskin oli saanut taan pullon kouraansa eikä ollut mikään ihme, että se juoma alkoi maistumaan ennemmin siitä suoraan pullosta. Kuka sitä jaksoi jatkuvasti täytyyää omaa lasiaan?
" Mielellänihän minä Remus sinut petiin kannan joten ei huolta", Sirius vastasi ja hörppäsi pullosta hieman viskiä ennen kuin laski sen siihen eteensä. Leticia ei ilmeisesti aikonut perääntyä ja pian tuo olikin jo noussut ylös, saanut radion päälle ja aloittanut esityksensä. Joka oli lähinnä suunnattu Leonille, mutta kyllä sitä nautti katsella sieltä sivummaltakin. Ehkä parempikin niin. Varmasti Siriuksenkin kasvoilta olisi se virnistys kadonnut tuossa tilanteessa, mutta nyt tässä nauratti vain se miten Leonin hymy katosi hiljalleen eikä mies millään saanut katsettaan irti.
Hankala siinä oli kuitenkaan itsekkin pitää katseensa poissa Leticiasta vaikka Leoninkin seuraaminen oli hyvin mielenkiintoista ja sen saappaan lentäessä häntä kohden Sirius nappasi sen kiinni ja näin hänenkin huomionsa oli taas taattu.

Esitys oli kuitenkin ohi aivan liian pian ja ojentaessaan Leticialle takaisin tuon saappaan ei mies ollut ihan palannut vielä takaisin tilanteeseen ja siksipä häneltä menikin ohi se kumman Leon oli lopulta valinnut.

Radion alkaessa soittaa musiikkia, Chaos rummutti hajamielisesti kättään lattiaan musiikin tahdissa. Voimatta itselleen mitään, hän jäi katselemaan Letician heille, tai oikeastaan Leonille, tarjoamaa esitystä. Jossain kohtaa Chaos kuitenkin sai katseensa irti Leticiasta ja vilkaisi Leonia, hän alkoi hihittää äänettömästi. Leonin tiivis tuijotus, suu hieman auki oli jotain niin huvittavaa, että osa Letician tanssista meni häneltä ohi hihityksen takia. Kappale loppui yhtä nopeasti kuin se alkoikin, ja Leticia pyöritti pulloa. Chaos tuijotti tiiviisti pullon pyörimistä ja seurasi, miten se pysähtyi Leoniin. Mies valitsi tehtävän, yllätyksettömästi. Chaos vilkaisi ympärilleen, ja huomasi ainakin Siriuksen olevan vielä aivan muissa maailmoissa.

Hetken mietittyään Chaos päätti keksiä Leonille tehtävän. "En tiedä teistä muista", Chaos sanoi viitaten muihin paitsi Leoniin, "mutta minä en ainakaan kaipaa Leonilta tanssiesitystä. Musiikki voisi kyllä sopia tilanteeseen ihan hyvin." Chaos oli hetken hiljaa, ennen kuin jatkoi taas. "Sävellä ja sanoita meille laulu, jossa tulee esiin sinun mielestäsi parhaat puolet meistä kaikista", Chaos sanoi hymyillen. Tehtävä ei nyt varsinaisesti ollut nolo tai sellainen, etteikö Leon olisi siihen pystynyt siltä seisomalta, mutta se olisi toivottavasti edes viihdyttävä. "Voisin lainata kitaraa, mutta pelkään että rikot sen..." Chaos sanoi virnistäen. Hän oli melko suojelevainen kitaransa suhteen, se oli jo aika vanha ja sillä oli paljon tunnearvoa.

((Vähän ehkä tylsä tehtävä, mutta en keksinyt mitään ja ajattelin että kyllä tuostakin voi ehkä saada jotain irti... :D))

Remus ei kunnolla edes huomannut tuijotusta, joka jäi päälle Lettyn aloittaessa esiintymisensä. Kenties alkoholi matkasi jo hyvää vauhtia päätä kohden ja kevensi päätä, vähensi estoja, mutta hetkeen hän ei edes tajunnut punastua vaikka tuijotti noistaa häpeilemättä - vaikka tämä olikin suurimman osan ajasta hänestä poispäin kääntyneenä.
Kappaleen lähestyessä loppuaan Remus laski katseensa ja nojasi hetken ajan päänsä käsiinsä. Merlin sentään, päässään alkoi jo hieman heittää ja Letician osakseen saaman tehtävän loppuosa jäi näkemättä.
Remus kohotti katseensa Letician jo istuttua, nähdessän pullon pyörähtävän näkökentänsä laidalla. Hetken hän jo luuli päässään todella heittävän kun pullokin vaikutti pyörivän itsekseen. Remus päästi suustaan tahattoman, vaimean kikatuksen tapaisen joka kertoi jo omiaan siitä missä vaiheessa hänen iltansa pian olisi menossa.
Remus tuijotti hetken ajan pulloa ennen kuin laski yhä hieman nolona katseensa takaisin alas ja peitti suunsa kämmenellään, jottei päästäisi ulos enää toista samanlaista ääntä.

Pullo päätyi osoittamaan Leonia - Remuksen suureksi onneksi, sillä nyt hän olisi saattanut lipsauttaa ulos mitä tahansa, jos pullo olisi jälleen päätynyt häneen ja hän olisi valinnut totuuden. Toisaalta, kerrankin onni oli hänen puolellaan.
Leonin Chaokselta saama tehtävä sai kuitenkin yhä Remuksen posket punertamaan. Hänestä ei olisi koskaan tuollaiseen tehtävään, paitsi kenties täydellisessä tuiterissa.
Pienesti hihittäen hän vilkuilikin ensin vuoron perään Chaosta ja Leonia ja sen jälkeen jokaista ringissä istuvaa. Silmissään kiilsi jo siihen malliin, että oli selvää, ettei hän ollut juonut tänään vain vettä ja terästämätöntä teetä.

Leticialta ei jäänyt huomaamatta miesten, varsinkaan Leonin, reaktio hänen tanssiessaan ja oli vähintäänkin tyytyväinen saavutukseensa! Leon oli ollut niin turhan itsevarma siitä ettei hänellä olisi kanttia moiseen tehtävään.. saatika että hän oikeasti onnistuisi siinä joten se että tuo oli tuijottanut häntä lähinnä kuola valuen, oli enemmän kuin palkitsevaa. Ainakin hän oli onnistunut tehtävässään!
Ja vielä kun Siriuskin oli mennyt samaan lankaan, ei tässä voinut muuta olla kuin tyytyväinen suoritukseensa. Chaoksen hihityksen kuultuaan, Letician pokka piti kyllä tanssin ajan loppuun saakka mutta kyllähän sen oli huomioinut. Voi Leonia.. Tuo oli kyllä niin naisten vietävissä ettei mitään rajaa! Tuon äänekäs tuhahdus biisin loputtua oli vielä kuin piste i:n päälle!
Remus taas näytti lähinnä kärsivältä, mutta senkin Leticia otti lähinnä kohteliaisuutena. Hänhän olisi suorastaan epäonnistunut surkeasti jos Remus olisi vain katsonut hänen tanssinsa loppuun ilman mitään vastaavaa reaktiota! Joten se että mies oli nolona, oli sekin vain hänen ylistämistään. Ja siitähän tämä luihuisen prinsessa nautti!

Pullon pyörähdettyä Leoniin, miehen kommentti sai Letician naurahtamaan ja nyökkäilemään huvittuneena. Vai ei jäisi noitaa huonommaksi? Voi kuule tässä lajissa hän voittaisi Leonin mennen tullen! Hän voisi melkein jopa haastaa tuon jonkin sortin tanssikilpailuun muttei ehtinyt kun Chaokselta jo tuli haaste miehelle. Ja sekin passasi Leticialle kaikin puolin.
"Voi mä olisin kyllä halunnut nähdä Leonin tanssiesityksen," hän piruili, "kerran tämä poika aina noidan voittaa!" Hän virnisti hieman mutta tyytyi sitten hyväksymään Chaoksen tehtävänannon vaikka uskoikin jo tietävänsä mitä hyvää sanottavaa Leonilla olisi hänestä.. Juurikin äskeisen tanssiesityksen jälkeen. Hän malttoi tuskin odottaa!

Leon siirsi yllättyneenä, mutta mielenkiinto kasvoiltaan kuvastuen katseensa Chaokseen tämän avatessa suunsa, kaiketi tehtävänantoa varten. Hän ei ollut odottanut vastaavaa siirtoa toiselta, muttei pistänyt sitä pahakseenkaan. Olisi vain ja ainoastaan mielenkiintoista kuulla, mitä toisella olisi sanottavanaan.
Velho mutristi leikkisän tyytymättömänä huuliaan tämän väittäessä, ettei tahtonut nähdä hänen tanssiesitystään. Mokomakin valehtelija!
Sanoittamisen suhteen...Tuskin olisi ongelmia, mutta tahdin keksiminen kappaleeseen sai Leonin hymähtämään. Tietysti hän olisi voinut pölliä toisen kitaran siitäkin huolimatta, mutta jos nyt tahdottiin päästä helpolla niin oli helpompi mukailla Lontoon underground- menoa ja yksinkertaisesti keksiä pari riimiä ja niille jokin sopiva tempo. Ja tietysti Leon sanoittamisesta tiesi, hm? Jos totta puhuttiin niin harvemmin hän vastaavanlaisen tehtävän eteen joutui, muttei siitä noin vain kieltäydytykään vaan ryhdyttiin oitis pohtimaan jonkinlaista tahtia, sanat voisi kehitellä lennostakin.

Letician piruilu oli mennä mieheltä ohi korvien, muttei hän voinut kaikesta keskittyneisyydestään huolimatta jättää tilaisuuttaan käyttämättä vaan vastasi;
"Kyllä mäkin persettä osaisin keinuttaa!"
Hän kuitenkin nousi ylös ainoastaan, jotta saattoisi silmäistä lattialla nököttävää Leticiaa - ja tämän jälkeen Chaosta - yläilmoista ennen kuin antoi palaa, johonkin täysin tuntemattomaan, hieman ailahtelevaan tahtiin, venyttäen satunnaisesti joitain sanoista tahdinmukaisesti tai edes vähän sinnepäin;

Ensimmäiseksi kohteekseen päätyi läheisyydessä istunut Siriusta;
"Ei ole sukunimellä pilattu, vaikka puheistaan päätellen mielensä on kuitenkin onnistuneesti liattu." Leon vinkkasi mustahiuksiselle velholle silmää, liikuttaen päätään ja käsiään liioitellusti kuvitellun biitin tahdissa ja kääntyi seuraavaksi Remuksen puoleen.
"Ujoutta riittää kuin myös salaisuuksia, muttei muiden onneksi viinapäällä lainkaan ole siunattu."
Riimi jäi, muttei se Leonia hidastanut, koska riimeistään ei tehtävänannossakaan oltu puhuttu. Mies pyörähti kannoillaan ja kumartui osoittamaan ringin ainoaa noitaa syyttävästi. Hän piti hetken tauon miettiessään kuinka aloittaa, jatkaen satunnaisin mieleensä putkahtavin sanoin;
"Viisaudesta en tiedä, mutta ulkoisesti avuja runsaasti löytyy, sen myönnän…Jopa niin paljon, että vakuudeksi taikaministeriä…työnnän? Mtääh!?"
Leon jäi hetkeksi tuijottamaan noitaa pohtien itsekin mitä oli suustaan päästänyt ja joutui läimäisemään käden suunsa eteen, jottei olisi nauranut ja unohtanut kokonaan tehtäväänsä. Huokaisten hän jatkoi äänettömän biitin tahtiin tanssahtelua ja käännähti Chaoksen puoleen. Kosto olisi...Mitä suloisin?
"Ei suuntaumustaan paljasta, mut kyllähän sen arvaa, että Letician sijasta, on kitarapoika kiinnostunut…Leonista", jälleen pieni tauko kun Leon vinkkasi toiselle silmää ja pyöräytti pienesti takapuoltaan toisen edessä, "Nyt siis tunnusta, niin saat koettaa mun… Punnusta?"
Leon kurtisti kulmiaan omille sanoilleen ennen kuin hypähteli omalla paikalleen, käännähti kanssapelaajia kohden ja päätti laulunsa;
"Ja tartteeko nyt mainitakaan, itse luonnollisestikin olen paras!"
Liioiteltu, syvä kumarrus ja herra istahti paikalleen pohtimaan tekosiaan.

"Myönnetään, etten tiiä mikä hyvä puoli Chaoksen osuudessa oli...Luulenpa, että se oli...Silkkaa vittuilua", Leon jatkoi ja veti kasvoilleen leveän hymyn ennen kuin vilkaisi muita ringissä, tai pikemminkin lattiaa, edes yhtä puolitäyttä pulloa etsien.
"Antakaas sitä viinaa tännekin päin, alko just sujumaan!"
Viinan saatuaan hän saattoi siemailla sitä rauhassa viedessään kätensä tyhjälle pullolle, jonka sijoitti takaisin ringin keskelle ja ilkikurinen virne huulillaan - posket viinaksia pullollaan - pyöräytti.
"Siriuuuuuuuuus! Totuus vai tehtävä!?!?" Leon tivasi pullonkaulan ottamasta suunnasta selvästi riemastuneena ja purskautti osan hamstraamastaan litkusta rinnuksilleen ennen kuin tajusi nielaista.

Leonin tehtäväksi tuli tanssimisen sijaan sanoittaa laulu eikä Leonin esitykselle voinut olla naurmatta. Niin osuvat sanat tuo sai aikaseksi, että Sirius oli varma ettei olisi koskaan pystynyt itse samaan. Chaoksen osuuden kohdalla hän käänsi katseensa mieheen eikä edes yrittänyt peitellä nauruaan.
" Se oli oikein hieno", Sirius kommentoi ja ojensi yhden niistä lähellään olevista pulloista Leonille tuon kaivatessa juomaa.

Pullo lähti pyörimään taas Leonin saatua tarpeekseen viinastaan ja hetken se tyhjä pullo siinä taas pyöri kunnes hidasti ja pysähtyi osoittamaan hänt. Sirius hymähti hieman ja kohotti katseensa siitä tyhjästä pullosta muihin ihmisiin samalla kun nappasi viskipullon itselleen.
" Vaikea valinta, mutta no.. otetaan totuus", mies lopulta sanoi ja otti huikan pullosta ennen kuin laski sen taas alas. Tehtäviä oli nyt ollut jo muutama joten ehkä hän voisi ottaa sen totuuden.

Kukaan ei ainakaan vastustanut suuresti Chaoksen keksimää tehtävää, ja Leonkin jätti suuremmat vastustelut ainakin sanomatta. Chaos nojautui taaksepäin, nojaamaan käsiinsä ja naureskeli jo valmiiksi, ennen kuin Leon ehti edes aloittamaan lauluaan. Chaos tiesi, että Leonilta voisi odottaa aivan mitä tahansa. Mikään ennakkoajatus ei kuitenkaan valmistanut Chaosta siihen, mitä Leon hänestä lauloi. Chaos käännähteli aina katsomaan henkilöä, josta Leon lauloi ja nauroi. Hänen oman vuoronsa tultua, Chaos hämmentyi hieman, mutta ei silti lopettanut nauramista. Hörppy viereen eksyneestä pullosta sai kuitenkin Chaoksenkin kestämään itseään koskeneet sanat paremmin. Laulun loputtua Chaos ei saanut sanaa suustaan, vaan aukoi suutaan pari kertaa kuin kultakala. Hetken sanattomuuden jälkeen Chaos sanoi kuitenkin suustaan myös sanoja: "Olisi varmaan pitänyt lopettaa herrasmiehen esittäminen ja tuijottaa Leticiaa yhtä tiiviisti kuin sinä", Chaos kuittasi takaisin Leonille. Pullon jo pyöriessä, Chaos ei kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi alkaa väittelemään Leonin laulun sanojen kanssa.

Chaoksen päässä alkoi jo pyöriä, ja hän päätti jättää pullot rauhaan ainakin hetkeksi. Suurin osa paikalla olevista oli kuitenkin niin vieraita, että Chaos ei halunnut heti olla se, kenet kannetaan nukkumaan kun omat jalat eivät enää kanna. Pullon pysähdyttyä Siriukseen ja tämän valitessa totuuden, Chaos ei keksinyt yhtään hyvää kysymystä Siriukselle, joten oli hiljaa. Ehkä joku, joka tunsi Siriuksen paremmin, keksisi jonkun mielenkiintoisemman kysymyksen.

//Sano vaan, Ninji, jos meni liiaksi autohittaamiseksi, mutta koetin kovasti kehitellä jotain, joka saisi kenties Siriuksenkin nolostumaan edes vähän xD//

Remus oli yhä siinä kunnossa, ettei toisaalta olisi kehdannut tehdä mitään sellaista, mihin Leon juuri aikoi ryhtyä, mutta vaikka hänen teki melkein kipeää jo seurata toisen esiintymistäkin, hän pysytteli kiltisti aloillaan sen ajan ja piilotti poskiensa punoituksen kämmenillään.
Myötähäpeä ei ainakaan tuntunut katoavan vaikka alkoholia olikin siemailtu aikamoisissa määrin eikä Remus voinut estää häpeäänsä, vaikka Leon itse vaikuttikin enintäänkin nauttivan tilanteesta johon oli päätynyt.

Remus ei kyennyt estämään pientä tirskahdusta joka pakeni huultensa välistä Leonin lopettaessa. Hän ei jäänyt aloilleen katselemaan pullon pyörimistä vaan kohottautui vaivalloisesti jaloilleen maailman pyörähdellessä useampaan otteeseen ympärillään.
Remus tiesi tarvitsevansa vettä, muutoin alkoholi nousisi yhtä nopeasti nielua ylös kuin mitä oli parhaillaan nousemassa hänen päähänsä. Hän lähti toikkaroimaan keittiön ovelle ja ovenkarmin tavoittaessaan nojautui sitä vasten nähdäkseen ketä pullo nyt osoitti. Luojan kiitos se oli jälleen jättänyt rauhaan hänen, nyt tyhjäksi jääneen paikkansa ja osoitti sen sijaan Siriusta, joka kuin suorastaan kerjäsi valitsemallaan totuudella Remusta nöyryyttämään toista oikein olan takaa. Tavallaan, hetken ympärilleen vilkuiltuaan Remus näki melkeinpä velvollisuudekseenkin kysyä vanhalta koulutoveriltaan jotain, sillä hän jos kuka tästä porukasta keksisi jotain, mihin Siriuskaan ei niin mielellään vastaisi.

Remus liimautui tiiviimmin oviaukkoon ja pohdiskeli heidän kouluvuosiaan. Oli taatusti ollut jotain, mihin hän olisi tahtonut tietää vastauksen ja joka oli kuitenkin kouluaikoina jäänyt saamatta. Naurahtaen hän laski katseensa olohuoneen katosta Siriukseen ja kohotti liioitellun hitaasti ja 'pahaenteisesti' kätensä osoittamaan Siriusta.
"On jotain mihin olen aina halunnut...Tietää vashtaukshen", hän aloitti s-kirjaimet suhahtaen ja Remuksen suunnalla harvemmin nähtävä, ilkikurinen virnistys tavoitti huulensa. Hän laski kätensä ja kohotti katseensa jälleen kattoon kuin viaton koulupoika konsanaan ennen kuin jatkoi;
"Miten shinä silloin...Vii-dentenä vuonna sait niitä pahkuroita kankkuihi-si? Ja lisäkyshymyksenä... Miten she tyttö korpinkynnestä liittyi niihin? Hän shanoi minulle...Odotash...Tahtovansa repiä kiveksesi irti, jotta voisi syöttää ne Jamesille ja vastavuo-roisesti...Tunkea hänen...V-vehkeensä sinun...Persauksiisi..."
Remus ei ollut uskonut voivansa muistaa noin vanhoja tapahtumia, mutta toivon mukaan tuo kommellus olisi yhä Siriuksen muistissakin. Toisaalta...Voisi Azkabankaan pyyhkiä pois muistoa siitä, kuinka tämä oli maannut sairaalasiivessä, housut kintuissa, takamus ojossa, jotta parantaja saattoi levittää hoitavaa voidetta tämän turvonneelle takapuolelle?

Naurahtaen Remus kävi hakemassa keittiöstä lasin vettä ja palasi hitaasti, jokaiseen askeleeseensa erikseen keskittyen olohuoneeseen kuulemaan vastauksen, mikäli toinen kykenisi edes myöntämään muille niiden inhottavien pahkuroiden sijainnin.
Remus istuutui takaisin paikalleen vesilasinsa reunaa vasten myhäillen ja antoi huoletta maailman keinahdella edestakaisin.

Leonin yritys vastaansanomiselle kuulosti niin katkeran suloiselta että Leticia tyytyi naurahtamaan tuolle vastaukseksi miehen kavutessa ylös sieltä lattiatasosta. Vai että osasi tuokin persettä heiluttaa! No voi Leon, odota vaan sitä kun pullo seuraavan kerran osuu sinuun!
Leticia laski juomansa alas Leonin alkaessa toteuttaa annettua tehtäväänsä, mikä osoittautui vähintäänkin hyväksi ratkaisuksi. Siriuksen mieli liattiin, Remuksen huono viinapää kirjoitettiin lyriikaksi ja hän sai osakseen pienen hiljaisuuden ennen kuin Leon sai sanotuksi hänen riiminsä. Leticia purskahti nauruun varsinkin viimeisten sanojen kohdalla ja taputti käsiään huvittuneena.
"Se oli sitten lupaus!" hän nauroi samalla kun Leon kääntyi Chaoksen puoleen. Chaosta olisi melkein voinut sääliä tuon saamista riimeistä ja mies oli huvittuneisuudestaan huolimatta selvästi mennyt hämilleen. Mutta se ei haitannut koska pääasiahan oli että hauskaa oli! Leticia taputti Leonin kumartaessa ja palatessa paikalleen, mutta pudisti samalla huvittuneena päätään.
"No.. Se oli ainakin mielenkiintoinen," hän naurahti ja pullo pyöri uudemman kerran. Leticia nappasi yhden täydemmistä pulloista käsiinsä. Remus änkesi siitä jaloilleen ja Leticia väisti miestä hieman tuon kompuroidessa keittiön suuntaan. Hän oli juuri parahiksi naukkaissut viskihörpyn kuullessaan Remusin haasteen suunnattuna Siriukselle ja viskit lensivät komeasti pärksähtäen pitkin lattioita.
"MITÄ!" hän älähti yskien ja nauraen samaan aikaan, "et oo tosissas! Tän mä haluun kuulla!" Leticia niin kuittailisi tästä jatkossa. Jos vain muistaisi tämän vielä huomenna.. Tosin varmasti muistaisi!

Leon ei kyennyt lopettamaan virnuiluaan. Hän ei enää edes muistanut kaikkia niitä kehittelemiään riimejä, mutta ainakin toisten nauru ja virnuilu kertoivat oman osuutensa hänen onnistumisprosentistaan.
Hän oli näyttänyt Leticialle kaapin paikan! Toisaalta voisi olla, että he joutuisivat vielä kisailemaan maineesta ja kuvitteellisesta mammonasta uudemmankin kerran, mikäli arpaonni suosisi.
"Jooh, katotaan sitte loman jälkeen", Leon vastasi kuin olisi puhunut kahvinkeittovuorosta, muttei voinut olla naurahtamatta.
Kenties se lupaus jäisi toteuttamatta, sillä potkuja Leon ei kuitenkaan kaivannut. Työ oli yksi niistä harvoista asioista, joista hän haavoittumisen lisäksi vaikutti nauttivan enemmän kuin mistään muusta, joten siitä hän ei valitettavasti luopuisi vain, jotta onnistuisi näyttämään Lettylle.

Leon oli itse jo pikkuhiprakassa, mutta toisaalta, ei hän överikännejä tarvinnutkaan selvitäkseen tästä illasta. Hän olisi pärjännyt vaikka selvinpäinkin! Kenties siitä syystä, että joidenkin mukaan hänellä ei ollut aivosoluja enää edes jäljellä...
Leon keskittyi pohtimaan totuutta Siriukselle, muttei ehtinyt päästä edes alkuun ennen kuin Remus kompuroi ylös ja esitti hankalasti möngertäen oman kysymyksensä, joka kieltämättä oli parempi kuin mitä Leon olisi siinä tilanteessa kyennyt keksimäänkään. Kunnia tosin taisi mennä Remuksen ja Siriuksen aikaisemman tuntemuksen piikkiin, mutta kysymys sai silti Leonin naurahtamaan ja suuntaamaan odottavan katseensa Siriukseen.
Hän saattoi vain kiittää onneaan siitä, ettei joukossa ollut ketään, joka olisi tiennyt hänen kouluaikojensa noloimmat salaisuudet. Niistä kysymällä olisi kenties Leoninkin saanut hetkellisesti punastumaan.

Sirius vilkaisi jokaista muuta paikalla olijaa vuorollaan ja oli aika varma siitä, että noista kukaan ei tulisi keksimään mitään sellaista kysymystä joka saisi hänet nolostumaan tai hämilleen. Kukaan ei kuitenkaan näyttänyt avaavan suutaan kysyäkseen mitään ja Sirius oli jo ehdottamassa, että voisi ehkä itse kysyä itseltään jos kukaan muu ei mitään muka keksinyt. Mutta silloin Remus joka oli noussut jo ylös paikaltaan esitti hänelle kysymyksen jollaista mies ei todellakaan ollut osannut odottaa. Ja tottakai tuo takertui johonkin kouluaikaiseen tapahtumaan...
Sirius irvisti hieman ja kiskaisi sen pullon itselleen kun Remuksen esittämä kysymys jatkui vielä pienellä jatkokysymyksellä. Miten Remus saattoi edes muistaa jotakin tuollaista. Letician viskien pärskähtäessä pitkin lattioita ja hieman muuallekkin vilkaisi hän nopeasti naiseen ennen kuin käänsi katseensa Remukseen.
" Sä olet siis miettinyt mun takapuoltani kaikki nämä vuodet? En tiedä mitä sanoisin Remus... kai tästä pitäisi olla otettu", Sirius totesi laskiessaan sen pullon hetkeksi syliinsä ja vilkaisi sitten taas muita.
Hänellä ei tainnut olla muita vaihtoehtoja kuin kertoa mitä oikein olikaan tapahtunut.

" No se miten niitä pahkuroita sain liittyy hyvinkin paljon juuri tähän mainitsemaasi korpinkynteen ja.. erääseen toiseen tyttöön, en nyt muista yhtään mistä tuvasta tuo oli mutta sillä ei kai ole niin väliä", Sirius aloitti mielenkiintoisen tarinansa ja vilkaisi äkkiä Lettyyn ," luihuinen se ei kuitenkaan ollut. Vaikka olisi ehkä ollut parempi, että olisi ollut.. te luihuiset kun tunnutte olevan.. valmiita kaikkeen". Siriuksen oli tässä välissä pakko ottaa taas huikka siitä pullostaan, mutta mies jatkoi kuitenkin kertomustaan kun kerta oli jo aloittanutkin.
" Tällä korpinkynnellä ja mulla oli siinä ollut muutaman viikon ajan pientä juttua ja olin tainnut jossakin kohtaa todeta, että se oli kaunein ja ihanin tyttö jonka olin koskaan tavannut. Olihan se.. , mutta niin oli tämä.. toinenkin tyttö. Se vaan ilmestyi jostakin erään huispauspelin jälkeen kun olin onnittelemassa Jamesia hyvästä pelistä. No eihän se sinne ihan sattumalta ilmestynyt.. se oli enemmän tai vähemmän suunniteltua Jamesin puolelta. Se kun ei tiennyt vielä siinä vaiheessa tästä korpinkynnestä ja oli päättänyt järjestää mulle mieluisaa seuraa", Sirius siirsi sen pullonsa syrjään ja oli hetken kuin olisi kovastikkin miettinyt mitä seuraavaksi olikaan tapahtunut vaikka muisti kyllä oikein hyvin.

" Me siinä sitten päätettiin tehdä tämän tytön kanssa hieman lähempää tuttavuutta ja miten sattuukaan, että samaan aikaan siellä huispauskentällä tää korpinkynsi törmää Jamesiin.. kysellen onko se nähny mua ja tietysti James hyvin avuliaasti viittoilee sille suunnan", mies naurahti hieman ja kohotti kätensä haromaan hiuksiaan samalla kun kohotti katseensa Remukseen.
" Se tyttö ei pitänyt näkemästään, mutta minä fiksuna poikana totesin että minusta riittää kyllä molemmille ja tytötkin varmasti pitäisivät toisistaan. Eikai edes tarvitse sanoa, että se oli ihan hemmetin hyvä loitsuissa ja näin.. minä siis sain kärsiä".
Sirius nousi vuorostaan itse ylös ja sanoi käyvänsä hakemassa pari piparia vaikka todellisuudessa tämä oli vain hyvä keino lähteä hetkeksi pois paikalta.
" Sammukaa.. tai jatkakaa ilman mua sillä aikaa..", Sirius vielä kommentoi ennen kuin oli jo kadonnut sinne keittiöön hyvin nopeasti. Yksi kierros oli varmasti ollut melkein tarpeeksi heille kaikille!

Chaos katseli ympärilleen, odottaen jonkun keksivän jonkun kysymyksen Siriukselle. Hän kääntyi kiinnostuneena katsomaan Remusta kun tämä alkoi puhua, vaikkakin vähän vaivalloisesti, ja huvittunut ilme Chaoksen kasvoilla leveni mitä pidemmälle Remusin kysymys eteni. Yhtään vähempää Chaos ei olisi Siriuksen vanhalta koulukaverilta odottanutkaan, olisihan Chaoksella itselläänkin ollut paljon kouluaikaisia juttuja, joista kiltalaiset olisivat varmaan mielellään kuulleet. Oli Chaoksen onni, että paikalla ei ollut yhtään hänen koulukaveriaan. Kun Remus oli saanut kysymyksensä kysyttyä, Chaos sai osansa Letician reaktiosta, ja joutui pyyhkäisemään viskiä poskeltaan. Ajattelematta asiaa sen tarkemmin, Chaos nuolaisi sormenpäänsä puhtaiksi viskistä, eihän hyvää viskiä saisi hukata. Toisaalta, sitä oli kyllä lattialla huomattava määrä.

Chaos otti hieman paremman istuma-asennon lattialla, kun Sirius alkoi kertoa tarinaa pahkuroistaan. Tarinan edetessä, Chaos käkätti äänettömästi ja menettäisi luultavasti pian kykynsä vetää henkeä. Siriuksen päästyä tarinansa loppuun ja lähdettyä keittiön puolelle, Chaos huokaisi syvään. "Hieno kysymys, Remus. Todella... viihdyttävää", Chaos sanoi virnistellen edelleen. Sirius ei ollut pyörittänyt pulloa uudelleen, eikä Chaoskaan viitsinyt pyörittää sitä enää. Hän ei tiennyt, olisiko joku muu vielä halunnut pelata, mutta henkilökohtaisesti Chaos oli tyytyväinen, koska ei ollut joutunut tekemään mitään noloa tai vastaamaan henkilökohtaisiin kysymyksiin.

Chaos oli jo aiemmin lupaillut musiikkiesitystä, joten hänkin nousi ja lähti Siriuksen perään keittiön suuntaan. Keittiön nurkasta löytyikin kitara kotelossaan, ja Chaos kantoi sen olohuoneen puolelle. Hän istahti sohvanreunalle ja nosti kitaran pois kotelostaan. "Onko joululaulutoiveita?" Chaos kysyi muilta ja rämpytteli hiljaisesti akustista kitaraansa.

((Ajattelin että ehkä parempi lopettaa pullonpyöritys tähän, niin saadaan peliä vähän eteenpäin. Jos olette eri mieltä niin jatkakaa sitä sitten! :D))

Admin tässä terve! Jos nyt olen oikein ymmärtänyt niin MV:n kone on äkäpussi ja siksi raukka ei pääse vastaamaan ja alkaa näyttää uhkaavasti siltä ettei tätä peliä koneen temppuilun takia saada päätökseen huhtikuun aikana!

Hätä ei kuitenkaan ole tämän näkönen vaan Ninjin kanssa päätettiin tehdä haastepelinä tämän kohdalla vielä yksi poikkeus; Jos peli ei ehdi loppumaan huhtikuun loppuun mennessä, saatte pisteitä sen perusteella montako viestiä tässä ketjussa on huhtikuun loppuun mennessä. Kaikki sen jälkeen tulevista viesteistä ei tule pisteitä.
Tämä edellyttää kuitenkin sen että peli tosiaan saadaan päätökseen jossain vaiheessa! Jos tämä jää kesken niin pisteet sitten valitettavasti poistetaan. (:

Ei mulla muuta! Jatkakaa olkaa hyvä!

//Tällä hetkellä ei koneessa vika vaan mokkulassa, mutta ehdinpä nyt kuitenkin käymään koulun koneella xD Pahoittelut vastaukseni kestosta :/ //

Remus naurahti vaikka katseensa harhailikin jo lähinnä jossain Siriuksen korvien tienoilla sen sijaan, että hän olisi onnistunut pitämään katseensa tämän silmien tasolla.
"E-ehkä she selittää...Shen seksikumppanien vähyydenkin, hm?" Remus onnistui ehdottamaan huvittuneena, vaikka ilman alkoholin ystävällistä rohkaisua olisi vastaavassa tilanteessa laskenut katseensa lattiaan, posket punaisina helottaen.

Toisaalta oli vaikea esittää Siriukselle kysymystä, joka ei loppujen lopuksi saisi muita tuntemaan oloaan mitättömäksi Siriuksen kouluaikaisten, tyttöjen jahtaamisseikkailujen rinnalla.
Remus kuunteli tarinan kuitenkin samaan tapaan kuin oli kouluaikoinaankin kuunnellut monia kaksikon hänelle kertomia, vastaavia tarinoita ja joutui toteamaan, että oli ihme ja kumma jossain määrin ehtinyt jo kaipaamaan noita tarinoita.
Ei kenties niinkään itse tarinoiden sisältöä vaan kaksikkoa, jotka ne hänelle olivat kertoneet. Lilyn ja Jamesin kuoltua hän oli joutunut viettämään useita vuosia yksinään kun ei ollut suostunut unohtamaan sitä kohtalokasta yötä eikä sen vuoksi ollut kyennyt hankkimaan uusia ystäviäkään.

"Olishi kai minun pitänyt arvatakin, että se meni...Naishseikkailujen piikkiin", Remus huokaisi pienesti hymyillen, joskin hänen tapauksessaan tuotakin saattoi kutsua jo joksikin virnistyksen tapaiseksi. Se oli niin lähellä virnistystä kuin mitä hän koskaan saisi aikaiseksi.
Remus oli ehtinyt jo unohtaa miksi oli noussut alunperinkin ja tyytyi suuntaamaan askeleensa lähintä nojatuolia kohden. Hän ehti istuutua alas juuri sopivasti Chaoksen saapuessa keittiöstä kitara mukanaan.
Valitettavasti hänellä ei ollut ehdottaa tuolla yhtäkään joululaulua, sillä siinä missä hän yhä muisti Siriuksen pahkuraisen takapuolen, hän oli jo aikaa sitten unohtanut kaikki tuntemansa joululaulut eikä pohtiessaan saanut päähänsä yhtäkään.

[En siis, MV, tarkottanut tolla adminin viestillä mitään hoputtaakseni vaan lähinnä sanoakseni että mikäli tää venyy niin saatte ne pisteet kuitenkin ja peli päättyy sitten kun on päättyäkseen! Joten don't worry, be happy! Ja hakkaa sitä mokkulaa jos se alkais toimii ;D (nimimerkillä toinen mokkulaihminen.)]

Leticia, kuten kaikki muutkin varmaan, odottivat innolla Siriuksen selvitystä tähän kysyttyyn kysymykseen ja pian mies aloittikin kertomuksensa. Tuo vetosi jossain kohtaa luihuisiin ja noiden kierouteen, mikä sai Letician pudistamaan huvittuneesti päätään.
"Voi et tiedäkkään," Leticia kommentoi naurahtaen. He tosiaan olivat valmiita kaikkeen mutta siksi he olivatkin parhaita (saahan luihuinen nyt olla hieman itserakas, eikö?).
Oli vain hyvä ettei Leticia harkinnut naukkailevansa mitään nestepitoista tämän kertomuksen aikana, vaikka Sirius rohkaisua näytti hetkittäin tarvitsevankin. Lisäksi.. Oli outoa kuulla Siriuksen puhuvan James Potterista vaikka olihan yleisesti tiedossa että nuo olivat olleet parhaita kavereita kouluaikoina. Leticialle James oli kuitenkin vain yksi ärsyttävä poika koulusta, joka kuitenkin oli kuollut urheasti edellisen velhosodan aikoihin. Ja no.. Potter tuntui olevan nykyään jonkinsortin kansallissankari siinä missä tuon poikakin.
Näiden ajatusten noustua Letician päähän, nainen vain naurahti Siriuksen päätettyä tarinansa. Hän huikkasi hieman pullosta eikä edes suunnitellut kommentoivansa mitään Siriuksen tarinaan vaikka se melkein mahdotonta olisi ollutkin, koska mies pakeni keittiön suuntaan heti tarinansa päätettyä. Pullonpyörityskin loppui siinä samalla, koska kukaan ei pulloa pyörittänyt.

Kaikki miehet tuntuivat liikahtelevan suuntaan tai toiseen, mutta Leticia ei sieltä lattiatasosta jaksanut liiemmin nousta. Pian Chaos palasi keittiöstä sen kitaransa kanssa ja udeltuaan joululauluista, Leticia katseli tuota hetken kuin miettien olisiko joku joululaulu olemassa jonka hän nyt haluaisi kuulla. Oikeasti hän ei todellakaan miettinyt joululauluja vaan..
"Chaos, totuus vai tehtävä?" hän kysyi, "pullo ei ehtinyt osua suhun joten reiluuden nimissä sunkin on vastattava! Voit laulaa vaikka Petteri Punakuonoa mutta pitäähän sutkin saada peliin mukaan! Vaikka.. se jo päättykin.." Hän naurahti ja vilkaisi muita kuin hakien noilta jonkinsortin apua tähän yrityksenesä.
"Joten miten on? Totuus vai tehtävä?"

//Juuh, ymmärsin kyllä, mutta pahottelut lie silti paikallaan //

Leon odotti melkeinpä innolla - vaikkei sitä suostuisi koskaan myöntämäänkään - Siriuksen tarinaa, sillä jotenkin 'kummasti' hän oli saanut sen käsityksen, että toinen oli ollut aika tavalla samankaltainen kouluaikoinaan kuin hänin joitain vuosia myöhemmin.
Toki sillä erolla, ettei hän ollut kouluvuosiensa jälkeen päätynyt Azkabaniin vaan oli saanut jatkaa vauhdikkaalla linjallaan ilman, että kukaan oli sitä kyennyt estämään, tuskin loppujen lopuksi kukaan oli edes yrittänyt... Niinpä hän oli melkein yhtä raivostuttava huligaani nykyään kuin oli ollut ensimmäisinä kouluvuosinaankin.
Tosin heitä erotti myös se, ettei hän ollut pyörittänyt hurjasti tyttöjä eikä erityisemmin kiusannut luihuisia. Hän oli lähinnä vain...Tehnyt enemmän tai vähemmän viattomia kepposia, joskus kenties jopa näiden kustannuksella, mutta useimmiten kepposet oli tarkoitettu vain ja ainoastaan koulun henkilökunnalle.

Ehkä hän oli myös hiljalleen alkanut uskomaan sen, että Sirius oli tullut tuomituksi syyttömänä. Ei hän välttämättä muutoin olisi tullut tämän kotitaloon pikkujoulujuhliin...Toisaalta ei myöskään olisi ensimmäinen kerta kun hän leikkisi hengellään kaivatessaan hieman jännitystä muutoin mielestään pitkästyttävään elämäänsä.
Harvemmin hän kuitenkin hengellään leikkiessään olisi vetänyt kännejä kuolonsyöjän seurassa, joten kai hänenkin oli aika jo myöntää se, että Azkabanissa vuosia viettänyt velho oli kuin olikin syytön.
Sen kunniaksi Leon kulautti lisää juomaa kurkustaan alas läheltään yllättäen löytämästään pullosta ja joutui silmät sirrillä pohtimaan pitäisikö hänen kenties pyytää anteeksi mieheltä, jota oli epäillyt armottomaksi tappajaksi.
Se saisi odottaa, sillä mies oli kadonnut jonnekin keittiön suunnalle ja anteeksipyynnön esittäminen vaati Leonilta suunnattomasti rohkeutta siinä missä vaatteiden riisuminen kenties vaati muilta lähestulkoon samaa.
"Hei, mhä voin shhtripata!" Leon kiljahti lattiatasosta ja kompuroi ylös lattialta pullo yhä kädessään. Kaikki ei kuitenkaan sujunut niin helposti kuin mitä hän oli humalatilassaan arvioinut ja aurori retkahti päätä pahkaa sohvalle, kun jalkansa eivät ehtineet mukaan.
"Kohta...Kohta mhä voin...", hän huokaisi itsekseen kikatellen ja potki jaloillaan ilmaa ennen kuin kallisti päätään selällään maatessaan taakse niin, että saattoi nähdä osan Chaoksesta...Ylösalaisin.
"Sä näytät aikashte rumahlta täshtä kuvakulmastaaa!" Leon hymisi ja naurahti.
Alkoholilla oli paha tapa nousta hieman liian nopeasti päähän kun sitä aikansa kittasi ilman minkäänlaisia tuntemuksia.

Sirius ei kiirehtinyt yhtään sillä piparin haku reissullaan ja kun hän palasi takaisin näytti hyvin vahvasti siltä, että peli olisi jo loppunut, mutta ei. Ainakaan Letician mielestä. Sirius istahti pipareineen alas ja vilkaisi Chaoksen suuntaan naurahtaen. Mieshän oli ollut heistä ensinmäinen joka oli joutunut vastaamaan mihinkään!
" Taitaa olla niin että Leticia on juonut jo aivan liikaa.. ei raukka enää edes muista kuka on vastannut jo ja kuka ei", Sirius lässytti ja nousi polvilleen voidakseen kurottaa ja tyrkätä yhden pipareistaan Letician suuhun.
" Pidä se siinä niin meidän ei tarvii kuulla sun juttujas hetkeen", hän sanoi virnistäen ennen kuin palasi takaisin istumaan paikalleen ja nakertamaan omaa pipariaan.
" Onko sulla jotakin joululaulua .. pipareista?", Sirius kysyi Chaoksen kaivatessa biisejä soiteltavaksi ja nappasi taas sen oman viskilasinsa voidakseen testata kuinka hyvin piparit ja viski sopivat yhteen.

Leonilla oli selvästi oma käsityksensä siitä, miten ilta jatkuisi, mutta tämän suunnitelma ei näyttänyt menevän aivan niin kuin piti. Sohvalle rämähtänyt Leon kertoi mielipiteensä Chaoksen ulkonäöstä, ja Chaos irvisti. "Laita silmät kiinni, jos et kestä katsoa" Chaos sanoi levittäen kasvoilleen leveän hymyn, jolla hänen oli tarkoitus korostaa kommenttinsa sarkastisuutta. Kitara pysyi edelleen hiljaa, kun Chaos kääntyi Leonista Leticiaan, joka alkoi vaatia Chaokselta totuutta tai tehtävää. Ennen kuin Chaos ehti vastata, Sirius ehti kuitenkin väliin. "Niin, kyllähän minä vastasin!" Chaos sanoi Leticialle, jolle Sirius oli juuri lykännyt piparin. Ehkä Chaokselle osoitettu kysymys ei ollut aivan niin paljastava mitä muilta kysytyt kysymykset, mutta se ei ollut Chaoksen vika. "Ehkä ei tosiaan enempää alkoholia sinulle, Leticia" Chaos sanoi naureskellen. Chaos katseli ympärilleen ja näki harottavia silmiä ja hihitystä ja päätti, että kaikenlaiset pullot saisivat pysyä hänen omalla kohdallaankin kiinni hetken aikaa, ennen kuin hän olisi itsekin tarjoamassa strippausesitystä Leonin tapaan. Chaos epäili, että Dumbledore saisi kuulla pikkujoulujen tapahtumista, ja melko uutena jäsenenä hän ei halunnut antaa itsestään kovin huonoa kuvaa. Varsinkin kun Dumbledore luultavasti muisti vielä hyvin kaikki Chaoksen kouluaikaiset seikkailut.

Sirius kyseli Chaokselta pipariaiheisista joululauluista ja Chaos hymähti. "En kyllä keksi yhtään", hän sanoi, mutta alkoi kuitenkin rämpyttää kitarallaan joululaulua kotitontusta, joka oli kadottanut isäntänsä joululahjat. Chaos hyräili mukana, mutta ei muistanut kaikkia sanoja. "Laulakaa te, minä keskityn tähän soittamiseen", Chaos sanoi muille, koska oli hänkin sen verran jo kuluttanut alkoholia, että keskittymiskyky alkoi olla hieman huonontunut. Lisäksi joululaulut eivät olleet Chaoksen erityisalaa, joten hänen täytyi yrittää myös muistella, miten tämä kyseinen joululaulu taas menikään.

Remus oli kenties humalassa, mutta jonkin sortin järjen ääni onnistui jälleen palauttamaan hänet otteeseensa eikä hän hetkeen kyennyt kuin istumaan aloillaan. Outo kutina vatsanpohjassaan kertoi kyllä, ettei huomenna olisi hyvä olo mikäli tästä vielä jatkettaisiin, mutta toisaalta ei hän ollut sillä mielellä että olisi tahtonut iltaa vielä tähänkään päättää.
Remus naurahti kuullessaan Leonin sammalluksen ja kohotti katseensa sohvan vallanneeseen kaksikkoon, joista toinen koetti parhaillaan pohtia tiesikö Siriuksen ehdottamaa laulua pipareista. Tietenkään Remuksella ei ollut pokkaa ryhtyä laulamaan, mutta sen sijaan hän jäi kuuntelemaan Chaoksen soittoa ennen kuin muisti olleensa matkalla keittiöön hakemaan vettä suunsa kostukkeeksi, kun ei tohtinut enää alkoholiakaan enempää kulauttaa nyt, kun kaikki juodut alkoholitkaan eivät olleet vielä nousseet päähän.

Remus nousi huojahdellen ylös ja suuntasi keittiöön, ottaen tukea jokaisesta vastaantulevasta seinästä. Keittiöön päästessään hänellä kesti aikansa löytää itselleen lasi ja täyttää se puolilleen kylmällä vedellä. Kulauttaessaan vedet alas kurkustaan hän joutui siirtämään keskittymisensä seisomisesta lasin tyhjentämiseen, joten oliko ihmekään, että oitis lasin tyhjäksi saatuaan ja nielaistuaan Remus joutui keskittämään ajatuksensa nopeasti jälleen jalkoihinsa ja kaikessa siinä rytäkässä lasi putosi kädestään ja jalat lähtivät alta.
Parahtaen Remus kaatui lattialle ja tasapainoaan takaisin tavoitellessaan onnistui vetämään mukaansa pari pöydälle laskettua lasia ja lautasta.

Hänen onnistui ujuttaa kätensä itsensä ja lattian väliin niin, ettei lyönyt päätään kovaan lattiaan, mutta sen sijaan käsiinsä alkoi yllättäen sattua. Vingahtaen Remus onnistui vielä heittämään itsensä istuma-asentoon lattialle, vaikka yllättävä kipu säteilikin kämmenistään käsivarsiinsa.
Remus kohotti kämmenensä kasvojensa tasalle ja vaikka maailma pyöri ympärillään jo ainoastaan alkoholin vaikutuksestakin, onnistui hän näkemään ihoonsa kipeästi uponneet lasinsirpaleet.
"Että minä olen...Kömpelö...", Remus mumisi irvistäen ja tarttui varovasti yhteen suurimmista lasinsirpaleista, johon kämmenensä oli iskeytynyt.
Miten olikin mahdollista, että siitä oli vain joitain viikkoja kun hän oli viimeksi satuttanut itseään lasinsirpalein ja vain joitain päiviä sitten hän oli onnistunut tekemään puukolla haavan sormeensa.

//Öh. Piti ny kehitellä Remukselle jotain (sille hyvinki ominaista x'D) ettei se jääny iha tuppisuuna istumaan x')//

[Voi tyttörukka, tein siit tyhmän ku en itekää muistanu et Chaoshan koko pelin alotti :'D]

Leticia-raukka ei yhtään muistanut että Chaoshan se tosiaan oli aloittanut tämän koko pullonpyörityksen! No tuon kysymys oli, nyt kun sitä muisteli, niin tylsä että vähemmästäkin unohti! Leticia oli jo väittämässä vastaan, mutta Leon ehti heittää ilmoille strippaus-ehdotuksensa mikä sai hänet unohtamaan edes hetkeksi vastaanväittämisen. Leticiasta ajatus oli hauska ja siitä löytyikin taas yksi peruste miksi hänen pitäisi lopettaa se juominen siltä päivältä! Mutta eihän hän voinut vielä kun ilta oli nuori!
"Mä vois--," hän aloitti yrittäen nousta sieltä lattiatasosta liittyäkseen sohvalle kaatuneen Leonin seuraan, muttei koskaan ehtinyt kun Sirius tunki piparin hänen suuhunsa hiljentääkseen hänet. Leticia irvisti miehelle ja nappasi piparin suustaan haukaten siitä palasen.
Seuraavaksi Chaos alkoikin tavailla jotain piparibiisejä mitä Sirius oli kännipäissään mennyt kyselemään. Leticia latasi hetken aikaa itseään siinä lattiatasolla ja mutusti sitä pipariaan. Hänen aivonsa heittivät kärrinpyörää ja hetken ajan hän tosiaan vain istui siinä lattialla käyden tyhjäkäynnillä.

Äkkiä keittiöstä kuuluva kova räsähdys sai hänet käynnistymään uudestaan ja hän käänsi katseensa äänen suuntaan.
"Mitä siellä tapahtui," hän kysyi katsahtaen muita huoneessa olijoita. Hetken aikaa hänellä meni mutta sitten hän tajusi että joku puuttui ja se joku oli Remus. Leticia kompuroi jaloilleen ja hoippui sitten keittiöön, josta hän löysikin Remuksen lattialta joidenkin lasinsirpaleiden keskeltä. Nainen katseli tilannetta hetken ja hymyili sitten pienesti.
"Mä en ymmärrä miten sä onnistut tässä," hän sanoi hymähtäen, ei todellakaan pahaa tarkoittaen. Hän hapuili sauvaansa hameensa taskusta ja parilla sauvan heilautuksella irtosirpaleet lensivät roskikseen. Ei hän sauvoin viitsinyt alkaa Remusta tikkaamaan, koska siitä ei siinä mielentilassa tulisi mitään!
"Sattuiko sua pahasti?" hän kysyi mieheltä ja vetäisi sitten talouspaperirullasta paperia auttaakseen Remusta käsien kanssa, mutta unohti repäistä palat irti toisistaan ja niinpä paperia oli kohta enemmän kuin tarpeeksi.

"Sun kuvas o syöpyny mun tajuntaan", Leon ei voinut olla piruilematta Chaokselle, vaikkei todellisuudessa enää edes katsellut tähän päinkään. Kitaransoitto sai ainakin jossain määrin hänet rauhoittumaa, vaikka hän yhä voisi koska tahansa ponnahtaa ylös ja todella riisuutua siinä ihan vaikka vain lähestyvän joulun kunniaksi.
"Mä voin kyllä laulaa-aaah!" Leon huudahti ja nosti kätensä ylös kuin lupautuen vapaaehtoiseksi, vaikka tiesikin hyvin, ettei osannut laulaa, ainakaan siten, että muut olisivat tahtoneet sitä kuunnella.
Hän olisi voinut aloittaa oitis, muttei tuntenut joululauluja tarpeeksi hyvin, että olisi kyennyt laulamaan niitä. Hänen musiikkitietoutensa perustui lähinnä kapakoissa soitettaviin kappaleisiin, joulua Leon harvemmin juhlisti muutoin kuin alkoholintäyteisten pikkujoulujen merkeissä.

Räsähdys kiinnitti myös Leonin huomion ja sen myötä hänen onnistui nousta istumaan. Ehtihän velho pian jaloilleenkin, mutta sen sijaan, että olisi kyennyt seuraamaan Leticiaa keittiöön, hän jäi horjumaan olohuoneeseen ja koetti asettaa toisen jalkansa toisen eteen saadakseen otettua askeleen.
"Hei, tehdään jotain, jotain kivaa!? Mä en oo valmish shammumaan vielä!" Leon parahti ja pyörähti kannoillaan, "Tai en teistä tiiä...Mä voishin vaik...Pelata erän velhoshakkia...? Onko kumpikaan valmis häviämään!?"
Leon ei tiennyt mikä meno muilla oli, mutta hänellä meni lujaa ja jo muutoinkin tanakka itseluottamus oli nyt huipussaan.

//hiukka lyhkäseks jäi... :/ //

Piparilaulua ei tullut, mutta eipä se haitannut. Muutkin jouluisetlaulut kelpasivat hyvin vaikka Sirius tunnistanutkaan mitä Chaos alkoi soittelemaan. Silti hän koitti laulaa mukana kun kehotettiin ja keksi omia sanojaan. Keittiöstä kuuluva räsähdys sai kuitenkin hänetkin kohottamaan katseensa, mutta kun Leticia ehti jo kiitää keittiöön katsomaan mitä oli sattunut jäi Sirius siihen paikoilleen. Jo senkin takia, että ylös nouseminen houkuttanut. Sen sijaan hän kellahtikin selälleen siihen lattialle ja naurahti hieman Leonin ehdotukselle velhoshakista.
" Musta ei taida olla enää vastut- vastustus.. ei.. vastustajaksi", Sirius sopersi ja sulki hetkeksi silmänsä kootakseen ajatuksiaan, mutta silmien kiinni laittaminen se vasta mukavalta tuntuikin ja mies olisi voinut omasta puolestaan vaikka sammua siihen. Ei hän kuitenkaan voisi olla ensinmäinen ,joka nukahtaisi!

Vaikka Sirius miten urheasti yritti keskittyä siihen mitä ympärillä tapahtui ja pysytellä hereillä ei tuo malttanut mitään sille, että oli pian kiskonut itselleen viltin päänsä alle ja etsinyt oikein mukavan asennon.
" Mä suljen silmäni vaan hetkeks.. ", hän ilmoitti mutisten ja kumpa olisikin vain tiennyt, ettei se siihen pieneen hetkeen tulisi jäämään. Sirius päätyikin olemaan joukon ensinmäinen sammuja.

Chaoksen soittaminen jäi melko vähiin, sillä ensinnäkään laulajia ei tuntunut olevan, ja toiseksi, Remusin aiheuttama sählinki keittiön puolella, sai Chaoksen lopettamaan. Ainoastaan Sirius oli lopulta intoutunut laulamaan, ja vaikka Chaos ei hämärtyneessä mielentilassaan muistanut sanoja kunnolla, hän oli melko varma, että Siriuksen sanat eivät olleet ne oikeat sanat. Leon ei lupauksistaan huolimatta alkanut laulaa, ainakaan ennen kuin Chaos lopetti soittamisen keittiöstä kuuluvan metelin takia. Leticia lähti hoippumaan keittiön suuntaan auttamaan Remusta, joka oli ilmeisesti rikkonut jotain. Chaoskin aikoi nousta ja lähteä Letician perään, mutta vaihtoi mielipiteensä nopeasti. Hän ehti nousta seisomaan, mutta lysähti takaisin upottavalle sohvalle heti. Ilmeisesti Chaos oli jälleen kerran aliarvioinut omaa alkoholinkulutustaan, sillä seisomaan nouseminen sai hänet huomaamaan, että istuma-asento olisi ehkä tässä kohtaa parempi vaihtoehto. Niinpä Chaos jäi paikoilleen ja tyytyi vain huutamaan keittiöön. "Onko siellä kaikki... hyvin?" Chaos huusi kovaan ääneen, niin että luultavasti lähimpänä olevat olisivat olleet kiitollisia korvatulpista.

Jäämättä kuuntelemaan vastausta, Chaos laski kitaran viereensä nojaamaan sohvapöytään ja tarttui tuliviskipulloon, joka oli jäänyt pöydälle lähes koskemattomana. Sen enempää ajattelematta, Chaos kohotti pullon ja hörppäsi siitä irvistellen. "Joka kerta yhtä polttavaa..." Chaos sanoi itsekseen, ja nosti katseensa Leoniin, joka kaipasi velhoshakkivastustajaa. "Minä voin pelata!" Chaos ilmoitti innoissaan. Hän ei ollut erityisen hyvä shakissa, mutta uskoi kyllä voittavansa Leonin. Olihan Chaos korpinkynsi ja Leon rohkelikko, lisäks Leon tuntui olevan huomattavasti kovemmassa humalatilassa kuin Chaos.

Chaos vilkaisi, kun Sirius käpertyi lepäilemään lattialle. Chaos epäili, että pian alkaisi kuulua kuorsausta, sillä yleensä tuollaiset silmien sulkemiset hetkeksi venyivät monen tunnin uniksi. "No niin, missähän täällä on shakkilauta? Isäntäkin taisi jo nukahtaa..." Chaos sanoi ja katseli ympärilleen turvalliselta sohvalta. Hän ei ajatellut nousta sohvalta vielä ennen kuin olisi pakko.