Piece of Cake

Sam kertoi vuorostaan, mistä asioista hän piti. Toisen kuvailu täydellisestä päivästä hymyilytti Reytä. Täydelliseltä se kuulostikin. Ei tapahtunut mitään ihmeellistä, mutta kaikki vain sujui hyvin.
"Jep, ne päivät ovat hyviä", hän sanoi.
"Mutta niin nekin päivät, jotka alkavat huonosti, mutta sitten jokin yllättävä asia kääntää niiden suunnan kokonaan." Rey hymyili hieman ilkikurisesti, sillä hän tarkoitti tietenkin tätä kyseistä päiväänsä, jonka Sam oli mukavasti sattunut pelastamaan.
"Ja kissat, ovathan ne ihan kivoja. Sellaisia pehmeitä."

Sitten Sam luetteli, että ei pitänyt jatkuvasta sateesta, hernekeitosta ja simpukoista.
"No enpä mäkään sateestaa tykkää, mutta kyllä siihen väkisinkin tottuu. Enkä pidä talvesta, liian kylmä. Mutta mitä ruokaan tulee, niin syön oikeastaan mitä tahansa", Rey kertoi.
"Heh.. jopa ruohoa."

Sam kysyi aikoiko Rey tulla vielä käymään kahvilassa.
"Jaa, kaipa minun täytyy.." mies sanoi teeskennellyn mietteliäästi.
"Jos en palaa maksamaan laskuani niin ties mitä se apulaisesi lähettää perääni", Rey vitsaili.
"Mutta tietenkin tulisin joka tapauksessa", hän lisäsi lempeämpään sävyyn ja katsoi Samia hymyillen silmiin.
"Ja pitäähän minun tavata sinut vielä ainakin kaksi kertaa. Että saan tietää, mitä se kolmansien treffien yleinen koodi tarkoittaa", Rey sanoi yhtäkkiä ja iski silmää. Velho uskoi kyllä jo tietävänsä sen, mutta hänestä olisi hauskaa nähdä Samin punastuvan taas.

Sam hymyili Reylle tuon kertoessa huonosti alkaneesta päivästä, joka kääntyi hymyksi. Hän arveli tietävänsä miehen päivän tyypin.. "Niin, niinhän ne ovat", Sa totesi hymyillen pienesti. Hän saattoi jopa punastua hieman. Hänen päivänsä olivat yleensä hyviä, sillä kiukkuista Samia oli vaikeaa edes nähdä. Tosin, Rita Luodikko sai hänet joskus kiehumaan.

Rey paljasti syövänsä mitä vain. Toista katsoessaan Sam tuumi sen olevan vain hyvä asia, sillä tuo näytti niin laihalta. Sam tunsi myös toisen pienen jäteastian nimeltä Gabriel. Tosin kun Rey alkoi venyttelemään tuloaan noita naurahti. Layla voisi hyvinkin keksiä jotain ilkeää, mutta Sam ei ehtinyt edes veikaamaan niitä, kun kissa vei hänen kielensä kolmansien treffien kohdalla. Noita aukaisi suunsa, naurahti ja punastui sitten. "Tuon vihjauksn jälkeen sinun pitää odottaa viidensille", Sam totesi miettien miksi hän oli reagoinut kuin siveämpikin nainen. Ei hän oikeasti ollut mikään siveyden simpukka. Hän Deittaili melko paljon, koska piti miehistä. Hän ei kuitenkaan päätynyt kaikkien kanssa lakanoiden väliin, mutta niiden kanssa, jotka hän päästi... No nämä pysyivät nurkissa pidemmän aikaan. Yleensä ihmiset vain tiesivät, että Sam oli herkkä ihastumaan. Onneksi Layla esti Samin suurimmat mokaukset järkevyydellään.

Sam sipaisi hiuksiaan ja katseli Reytä. Ilma oli vähän sähköistynyt tuon heiton jälkeen. Samia se hymyilytti. Hän ei ollut pitkään aikaan kokenut sellaista. Sam laskeutui selälleen ja katseli pimeyteen. "Kunpa osaisin sen loitsun, jolla katto heijastaisi säätä ulkona, niin kuin tylypahkassa oli", Sam totesi hymyillen.

Sam tosiaan punastui Reyn mainitessa kolmansista treffeistä ja mies yritti olla näyttämättä liian tyytyväiseltä. Ei se tosin varsinaisesti siitä johtunut, että Rey olisi ollut ylpeä itsestään saadessaan naisen punastumaan. Pikemminkin hänestä vain oli joskus hauskaa sanoa asioita, jotka hämmensivät muita. Siinä oli jotain huvittavaa, kun ihmiset eivät hetkeen tienneet, mitä vastata. Mutta Sam tiesi aika nopeasti. Noita sanoi, että tuon vihjauksen vuoksi Rey saisi odottaa viidensille treffeille. Rey irvisti pienesti muka katuen kovastikin sanojaan.
"Joskus olisi ehkä parempi pysyä hiljaa.." hän voihkaisi.
"Mutta jos saan hiukan alennusta, niin kaipa minä pärjään siihen asti suklaakakulla", Rey totesi ja virnisti. Niimpä niin, suklaata seksin korvikkeeksi.. Vaikka Reylle suklaa kyllä tuntui maistuvan aina kuten kaikki muukin makea. Onneksi velholla ei ollut tuhottomasti rahaa, sillä muuten se olisi alkanut ennenpitkää näkyä vyötäröllä.

Sam laskeutui selälleen lavalle ja katseli kattoon. Noita toivoi osaavansa sen loitsun, jolla katon saisi heijastamaan ulkona olevaa säätä. Rey naurahti ja asettui hänkin selälleen Samin viereen.
"Muistan kun näin suuren salin ensikerran lajittelupäivänä. Silloin alkoi juuri sataa, enkä olisi millään halunnut mennä katon alle, koska luulin kastuvani. Vilkuilin kattoa koko lajittelun ajan epäillen, että sade putoaisi vielä kuitenkin alas sieltä."
Rey kertoi.
"Onko sulla muuten kelloa? Ei se varmaan paljon ole, mutta mun pitäis mennä vielä töihin tänään. Ei kyllä hirveästi huvittais", mies sanoi.

Reyn irvistys oli lähes vakuuttava ja kun tuo koetti vokotella suklaakakuille alennuksia Sam kohotti kulmaansa.
"Jopas sitä ahneiksi ruvetaan, suudelmia, suklaa kakkuja ja viidennet treffit. Eikö miesten pitänyt yleensä houkutella naisia - ei toisinpäin", Sam sanoi hymyillen pienesti. Hän laskeutui makaamaan ja kuunteli hymyillen Reyn ensimäistä muistoa tylypahkasta.
"Kun minä tulin, taivas oli täysin kirkas. Olin niin hermostunut, että kompuroin koko koulun edessä. Pääni kääntyili kuin pöllöllä ja samaan aikaan koetin piiloutua kaikilta muilta. Olin todella ujo lapsi. Viihdyin paremmin saduissa kuin todellisuudessa", Sam sanoi hymyillen.

Reyn kysyessä Kelloa Sam kaivoi taskustaan taskukellon ja näytti sitä miehelle.
"Mitä sinä teet? Oletko ministeriössä?" Sam kysyi laittaessaan kelloaan takaisin taskuunsa. Hän ei olisi yhtään hyvä missään vuorotyössä. Tosin... hän oli sidottuna omiinsa lähes koko ajan, joten hän ei tietäisi mitä tehdä vapaa-ajallaan!
"Minä en osaa kylläkään tuota, ettei töihin huvittaisi mennä. Minä olen kai jonkin sortin työnarkomaani", Sam sanoi hymyillen ja nousi takaisin istumaan. Hänen kätensä osui kevyesti Reyn käsivarteen ja noita hymyili.
"Onko sinulla kiire?" hän kysyi sipaisten jälleen hiuksiaan tarkoittaen pitäisikö heidän suunnilleen kirmata ulos sillä palavalla sekunnilla, vai olisiko heillä vielä aikaa. Sam voisi viettää sen hyvinkin harjoitellen hieman viidensiä treffejä varten.

Reytä nauratti, kun Sam kutsui häntä ahneeksi ja ihmetteli eikös miesten pitänyt houkutella naisia eikä toisinpäin.
"Mutta kun sinä olet niin hyvä houkuttelemaan miehiä. Miksi heittäisit moisen taidon hukkaan?", velho heitti takaisin.

Sam kertoi myöskin päivästä, jolloin oli saapunut Tylypahkaan. Sam oli siis ollut lajittelussa hermostunut, koska oli todella ujo satumaailmoissaan elelevä lapsi.
"Niinkö? Enää et kyllä vaikuta turhan ujolta", Rey sanoi.
"Minä taisin olla.. hmm.. hieman vainoharhainen ehkä? Nimenomaan sellainen pentu, joka luulee, että taivas putoaa niskaan, jos ei muista olla varuillaan", mies kertoi ja naurahti hieman muistellessaan lapsuuttaan. Eipä hän vieläkään mikään luottavaisin ihminen ollut, mutta selvästi rennompi kuitenkin.

Sam näytti Reylle taskukelloaan. Töiden alkamiseen oli näemmä vielä yli tunti. Eikä Reyn välttämättä tarvitsisi käydä kotona, vaan hän voisi ilmiintyä suoraan yökerhon ovelle. Sam kysyi oliko Rey ministeriössä töissä, mikä sai miehen katsomaan toista hämmästyneenä.
"Ministeriössäkö? En nyt sentään. Tämä kauluspaita taitaa hämätä sinua", Rey naurahti.
"Olen töissä Lohikäärmeen luolassa. Se on yökerho. Enkö maininnut siitä jo kahvilassa?", hän sanoi.
Samia kuulemma huvitti aina mennä töihin.
"No eihän minunkaan työssäni mitään vikaa ole. Hieman yksitoikkoista se tosin on toistella aina niitä samoja lauseita: mitä saisi olla, ole hyvä, etköhän ole jo ottanut tarpeeksi.. toki tulisin jatkoille kanssasi, mutta en voi kun olen töissä", Rey virnisti pienesti viimeisen kohdalla.

Sam kysyi, oliko Reyllä kiire ja nousi takaisin istumaan.
"Ei, on tässä vielä aikaa", mies sanoi ja venytteli hieman käsiään pysyen edelleen laiskasti makuuasennossa. Hän hymyili Samille ja kohotti toisen kätensä sipaisemaan noidan hiusten latvoja.

Sam punastui ja mutisi: "en minä ole hyvä houkuttelemaan miehiä". Tosi asiassa hän oli. Jokin siinä viattomassa avuttomuudessa tuntui nykäisevän joka velhon ritarillista puolta ja Sam antoi näille paljon mahdollisuuksia autella. Eikä tietenkään satuttanut, että Sam oli kaunis ja piti sen puolen korostamisesta, muttei kuitenkaan ollut turhamainen. Hänen seurassaan saattoi olla oma itsensä ja nauraa, mutta yleensä suhteet jäivätkin sille tasolle.

Kertoessaan tylypahka kokemuksestaan Rey vaikutti yllättyneeltä. "Voi minä olin kamalan ujo. Minä kuljin nenä kirjassa ja kompastelin jatkuvasti. Luihusten lempi puuhaa oli laitella eteeni esteitä ja katsoa kun mätkähdin maahan nenälleni. Olin sairaalasiivessä usein sen vuoksi, että unohdin hypätä jonkin portaan yli kun se jo katosi altani. Riesu myös rakasti kiusaamistani. Vasta kun pääsin tylypahkasta ja tulin tunnetuksi, minä aloin vähän rohkaistumaan", Sam kertoi hymyillen. Ei hän kantanut kaunaa luihusille tai edes räyhähengelle. Hän oli pitänyt tylypahkasta ja palaisi sinne mielellään uudestaankin.

"Voi... Kieltämättä riesu oli hyvä luomaan sen vaikutteen taivaan putoamisesta", Sam totesi Reyn pelolle ja hymyili pehmeästi. He kuitenkin siirtyivät työelämään koulusta ja Sam yllättyi kun Rey ei ollut ministeriössä. "Ehkä hieman. Tosin ministeriöläisistä suurin osa käyttää kaapuja, mutta olisit voinut olla unhoittaja", Sam totesi hymyillen. "Enkä minä välttämättä aina muista kaikkea. Kahvilassa yleensä sinkoilen paikasta toiseen tai ajattelen jotain muuta, joten älä pahastu jos joskus unohtelen jotain. Voin vakuuttaa, että sitä tapahtuu kaikkien muidenkin kohdalla", Sam kertoi hymyillen. Hän totisesti onnistui toisinaan unohtamaan melkein oman päänsäkin.

Jatkoista puhuttaessa Sam punastui kevyesti. "Ja minun pitää nousta aikaisin, joten tarvitsen kauneus uneni", Sam tokaisi ja nousi istumaan. Hän tunsi kosketuksen selässään ja käänsi päätään nähdäkseen rennosti ottavan reyn. "Mitä?" Sam kysyi hymyillen ja laskeutui puoli makaavaan asentoon kyynerpäidensä varaan. Hän katseli velhoa hymyillen. Tuo oli erilainen jollain tapaa. Sam ei saanut kiinni ajatusta miksi, mutta ei sillä ollut väliä. Hänellä oli mukavaa.

Rey oli siitä ehkä hieman erikoinen tapaus, ettei hänelle ainakaan toistaiseksi ollut tullut mieleen ruveta suojelemaan Samia pahalta maailmalta. Pikemminkin mies oli vain tyytyväinen, jos Sam ei osaisi suojautua esimerkiksi hänen itsekkäiltä tarkoitusperiltään. Reyn puolesta nimittäin Sam saisi aivan hyvin olla jatkossakin se joka tässä ritarillisesti pelastelisi häntä. Esimerkiksi nälältä, makeanhimolta, tylsyydeltä tai.. hmm.. muilta puutteilta. Tosin oli Samissa silti jotain muutakin puoleensa vetävää kuin vain käytännön hyödyt. Tuon seura ei tuntunut ainoastaan viihdyttävältä vaan myös jotenkin rentouttavalta. Vaikka Rey ei olisi sentään sanonut luottavansa Samiin, niin ei hän toista kyllä epäillytkään. Niin kuin jokin intuition tapainen tunne vain olisi kertonut, ettei Samin kaltainen henkilö voinut ainakaan syyttä suotta uhaksi olla.

Rey kuunteli yllättyneen kiinnostuneena, kun Sam kertoi ujosta lapsuudestaan nenä kiinni kirjassa luihuisten ja riesun kiusaamana. No hyvinpä toinen näkyi siitä ainakin yli päässeen. Tosin eipä Reystäkään voinut heti päälle päin sanoa, että hän oli kokenut lapsena kovia tai ollut nuorena kuolonsyöjä. Sellaiset asiat ihmisissä eivät juurikaan arkikuvassa paljastuneet. Lapsena Rey oli tosin ollut tavallaan epävarma aluksi, ennen kuin oli oppinut sulautumaan joukkoon ja hankkimaan liittolaisia.

Puhe siirtyi koulusta töihin, ja Sam oli ilmeisesti sitä mieltä, että Rey olisi käynyt kauluspaitoineen ministeriön unhoituttajasta. Toinen myös selitti, ettei muistanut aina kaikkea, eikä Reyn ollut syytä pahastua siitä.
"Juu, ei se haittaa. Ja niin.. unhoituttajan uraa voisin ehkä jopa melkein harkitakin. Ei siinä varmaan niin kamalasti paperi hommia ole."

Sam oli noussut istumaan, mutta laskeutui kyynärpäidensä varaan Reyn hipaistua tämän selkää. Mitä, toinen kysyi.
"Eei mitään", Rey sanoi muka viattomasti. Mutta sitten hän nousi istumaan ja kääntyi polvilleen. Miehen kasvot olivat nyt Samin kasvoja ylempänä, ja tämä siirsi toisen kätensä Samin toiselle puolelle jolloin noita jäi siihen väliin. Rey katsoi toista hetken hymyillen ja kumartui sitten suutelemaan tätä ensin kaulasta ja sitten jälleen huulille tarkoituksenaan varastaa tällä kertaa pidempikin suudelma, mennä vähän pidemmälle. Juurihan he olivat puhuneet, niin kuin naiset aina halusivat, joten eikös nyt ollutkin taas tämän aika. Vielä ehtisi vähän ennen kuin hänen pitäisi taas tyytyä katselemaan tiskin takaa satunnaisia kuhertelevia pareja.

Sam hymyili Reyn mielikuvalle unhoittajan töistä: "itseasiassa, siinä on kuulemma aika paljon. Niin minun hyvä ystäväni sanoo. Hän on todella hyvä unhoittaja ja minä välillä kiusasin parkaa utelemalla kaiken, mitä udella saattoi. Mutta kuulemma kentällä ei ikinä voinut olla tylsää!" Sam kertoi hymyillen Chaoksesta, mainitsematta tuon olevan hänen entinen poikaystävänsä viime kesältä. He olivat yhä hyviä ystäviä ja Sam toivoi miehelle aina vain kaikkein parasta, kun hän tiesi toisen tekevän.

Kaikki entiset ja tulevat poikaystävät ja miesystävät huuhtoutuivat Samin mielestä nopeasti, kun Rey tuli lähelle. Viimeistään huulten osuessa kaulan ohuenohuelle iholle Sam sulki silmänsä ja antoi itselleen luvan suudella Reyta kunnolla. Mies tuntui niin paljon miehisemmältä yllättäen. Ehkä se johtui asennosta, tai määrätietoisuudesta, mutta jokin siinä sai Samin sukat pyörimään.

Sam nousi hieman ylemmäs saadakseen käsistään edes yhten miehen ihoa vasten. Suudelma kesti kauemin kuin mikään heidän edellisistä yhteensä ja Sam alkoi pohtia, että ehkä kolmannet treffit olisivat sopivamman... Erkaannuttuaan hitasti ja vastentahtoisesti Sam katsoi Reyta hymyillen.
"Sinä olet todella hyvä suutelija", nainen sanoi vilpittömästi hymyillen. Oli suorastaan nautinto saada suudella velhon kanssa! Huonoa suutelijaa kamalampaa asiaa ei maanpäällä ollut, ainakaan treffien tunnelman suhteen.

Sam kertoi kuulleensa ystävältään, että unhoituttajilla oli aika paljon paperitöitä, mutta että kentällä ei ollut koskaan tylsää. 
"Sen uskon", Rey hymähti.
"Se kirjo kaikkia mahdollisia tilanteita, joissa jästi on nähnyt tai kokenut jotain mitä ei olis pitänyt. Niiden ilmeet on takuulla näkemisen arvoisia. Lentäisin tosin kuitenkin ennenpitkää ulos unhoituttajaosastolta. Tulisivat siellä siihen tulokseen, että mun kykyni pitää naama peruslukemilla ei ole vaadittua tasoa."

Tällä kertaa suuteleminen sujui vielä paremmin kuin edellisillä kerroilla, sillä Saminkaan huulet eivät pihistelleet tai karanneet minnekään. Tunne oli jopa voimakkaampi kuin Rey oli osannut odottaa. Se kihelmöi vatsanpohjassa asti ja sen sijaan että olisi tyydyttänyt saikin haluamaan yhä lisää. Toinen miehen käsistä liukui kuin huomaamatta Samin vyötäröltä reidelle. Mutta se oli loppumassa jo, vaikka Reystä tuntui melkein lunnottomalta antaa toisen erkaantua hitaasti itsestään. Mutta nyt ei selvästikään ollut vielä oikea aika mennä loppuun asti. Puutteellisen omatuntonsa puolesta Rey toki olisi voinut jatkaa vasten naisen tahtoakin, mutta ei se silloin olisi tuntunut enää samanlaiselta. Siitä olisi vain tullut tappelua, eikä hänen sellaista tehnyt mieli. Rey ei kuitenkaan onnistunut estämään ilmettään muistuttamasta hetken verran kuin ulottumattomissa olevaa herkkupalaa himoitsevan koiran katsetta. Ei siinä kuitenkaan kauaa mennyt, kun mies sai imeensä normalisoitua, jopa hymyiltyä hieman, ja annettua Samille taas enemmän tilaa.

Sam sanoi, että Rey oli todella hyvä suutelija ja näytti sitä tarkoittavankin. Kehu sai miehen hymyn piristymään. Olihan se vähän niin kuin lupaus siitä, että kyllä hän sen herkkunsa vielä joku päivä tulisi saamaan. 
"Kiitos samoin! Oletko varma, että olet ihminen etkä ruskeatukkainen veela?" Rey antoi myöskin positiivisen palautteensa äskeisestä, mutta alkoi samalla ajatella, että hänen kannattaisi ruveta tekemään lähtöä. Samista eroaminen kävisi varmaankin vain vaikeammaksi jos sitä pitkittäisi.  
"Mutta.. nyt mun varmaan pitäis mennä", Rey sanoi hieman haikeasti ja sipaisi noidan poskea sormillaan.

Suudelma oli kaikkea aiempia huomattavasti... kiihkeämpi. Samin pulssi nousi hälyttävän nopeaksi kun hän tunsi Reyn käden reidellään. Kiusaus oli suuri, mutta Sam selätti sen ja erkaantui miehestä. Hänen huuliaan kihelmöi kevyesti. Reyn katse sai Samin kuitenkin melkein hätkähtämään. Se palava himo oli häkellyttävä, mutta velho onneksi sai pidettyä housut jalassaan. 

Reyn mentyä kauemas ja vastattua suutelu kehuihin Sam punastui. "Olen todella varma, ettei minussa ole veelaa", noita vakuutti. Hän ei nyt sentään niin lumonnut miehiä! Tai no... jaa... Sam kyllä sai innokaita apureita nostelemaan raskaita kukkalavoja, mutta eihän se mitään merkinnyt! 

Sormet kutittivat kevyesti punertunutta poskea. Sam nyökkäsi. 
"Minunkin. Joudun heräämään aikaisin", Sam sanoi ja laskeutui alas lavalta. Hän katseli ympärilleen virvatulen valossa ja hymyili. "Tule käymään kahvilassa toistekin", noita sanoi kävellessään kohti uloskäyntiä. Hän kääntyi katsomaan velhoa hymyillen ovella. "Ehkä saat vakuutettua minut kolmansiin treffeihin", sen sanottuaan Sam iski silmää, helähti nauruun ja avasi oven alohomora taialla vaivattomasti.

Sam punastui kehuista ja vakuutti, ettei hänessä ollut veelaa. Se hieman hymyilytti Reytä. Toinen ei tainnut olla itse täysin tietoinen viehätysvoimastaan. Ei Sam ihan kokemattomalta vaikuttanut, mutta jollain tavalla viaton toinen silti tuntui olevan.

Rey sanoi, että hänen pitäisi mennä. Sam nyökkäsi ja kertoi että joutuisi heräämään aikaisin seuraavana aamuna. Reyn työvuoro yökerhossa taas olisi ilta kymmenestä aamu neljään, ja herääminen varmaan venyisi yli keskipäivän. Mutta tuskinpa häntä alkaisi pahasti nukuttaa, koska rytmi oli ollut sama eilenkin.
Sam kehotti Reytä tulemaan kahvilaan toistekin.
"Tietysti, olisi vaikea olla tulematta", mies vastasi ja seurasi toista uloskäynnille. Sam sanoi, että Rey ehkä saisi tämän vakuutettua kolmansiin treffeihin ja iski silmää.
"Juu, sen voin tehdä vaikka hetikin ihan järkiperusteluilla. Katsos kun mehän tapasimme ensimmäisen kerran kahvilassa ja toisen täällä, joten seuraava kerta on kolmas", velho vitsaili astuessaan ulos teatterista.  

Kylmä talvinen ilma tavallaan herätti Reyn taas todellisuuteen ja muistutti, että sinne töihin pitäisi mennä, jos ei halunnut jatkossakin tapailla naisia taskut tyhjinä.
"No niin, jatkan tästä ilmiintymällä", velho sanoi ja katseli toista hymyillen.
"Jäähyväissuukko vielä?" Rey suuteli Samia vielä kerran lyhyesti.
"Nähdään taas!" Mies heilautti kättään ja kaikkoontui vaimean räsähdyksen saattelemana.

//Kiitokset pelistä. :)//