Happy to be home

" Jos sulla vaan joku hoivaamis vietti on heräillyt näin yllättäen niin sitä löytyy varmasti helpompiakin hoivattavia kuin pöllön poikanen", Remy naureskeli. Naisillehan sellainen taisi olla ihan synnynnäistä, koska se oli tärkeä jos sattuisi vauvoja saamaan. Mutta eipä kai se ihan outoa miehenkään kohdalla olisi.

Remy katseli hetken mitä mahtoi olla, mutta päätyi tuttuun ja turvalliseen tavalliseen mintun makuiseen. Heille luvattiin tuoda ne pöytään kun olisi valmista joten Remy availi takkiaan ja istui lähimpään pöytään odottelemaan.
Jäätelöiden tekemisessä ei mennyt pitkään ja Remy otti vastaa omansa.

Lucas ei voinut sille mitään. Remyn kommentti hoivavietistä sai hänet nauramaan. Hoivavietti! Ei hän sitä ollut ajatellut kun pohti pöllön kasvattamista poikasesta saakka.. Ja kuten Remy sanoi, sillä verukkeella hän olisi voinut hankkia vaikka nyt sen kissan!
"Äh.." Hän lopetti nauramisensa, "pöllöstä on hyötyä vastaisuudes. Kissa ois vaa.. Kynsimäs sua ja vaatimas huomiota."

Lucas maksoi jäätelöt ja istuutui sitten Remyä vastapäätä riisuen sen takkinsa tuolin selkänojalle. Hän katseli ympärilleen kuin olisi siellä ensikertaa ja totesi mielessään ettei mikään ollut muuttunut niiden vuosien aikana. Ehkä joitakin pieniä juttuja oli uusittu, mutta käytännössä kaikki oli ihan samanlaista. Hän olisi ihan hyvin voinut olla 5-vuotias ja istua siinä Liamin ja vanhempiensa kanssa. Paitsi ettei ollut vaan istui siinä Remyn kanssa.
"Ai sori.. unohuin nostalgisoimaan. Mistä me puhuttiin?" Lucas naurahti keskittyen taas siihen hetkeen, "ainiin.. pöllöistä! Nii en mä tiedä onko mulla sinänsä aikaa mihinkään pöllön poikaseen, mutta sitten toisaalta.. Eihän ne kovin kauaa ole lentokyvyttömiä ja pieniä. Kyllä ne aika nopeasti kasvaa ja varmaan Liam voi siitä huolehtia jos sitä.. taas joutuu istuskelemaan kaksi viikko jossain munatarkkaamossa." Hän naurahti.

Remy upotti lusikkansa jäätelöön varmana siitä, että tämä oli varmaan ensinmäinen kerta koskaan kun hän oli näin talvella syönyt jäätelöä. Ei se vain sopinut vaikka samalla periaatteella ajateltuna ei hänen olisi myöskään kuulunut juoda kuumaa kahvia kesäsin. Ihan yhtä hyvältä se jäätelö kuitenkin maistui silläkin kertaa.
Lucas palasi takaisin pöllöaiheeseen josta he oliva keskustelleen matkalla eikä hän ollut edes siinä syödessään huomannut Lucasin kadonneen ajatuksineen jonneekkin.
" Niinhän ne tosiaan kasvaa. Ei siitä kyllä kovin suurta vaivaa ole jos on hoitopaikkakin jo tiedossa pitkien matkojen varalta". Remy nosti katseensa siitä annoksestaan ja hymyili hieman Lucasille. Jo oli heilläkin aihe mistä keskustella.
" Ajattelitko hakea sen pöllön tällä samalla reissulla?", hän kysyi ja vei uuden lusikallisen jäätelö suuhunsa.

Lucas totesi mielessään ettei olisi suklaajäätelön voittanutta.. Ja tajuamattaan hän oli varmasti ikävöinyt sitä kaikki nämä vuodet! Varsinkin tämän kyseisen jäätelöbaarin jäätelö.. Ei ollut voittanutta!
"En tiedä," hän vastasi hymähtäen Remyn kysymykselle, "sinänsä miksei.. Samahan se kai on." Voisihan hän tietysti käydä katsomassa olisiko sitä hänen pöllöään jo kaupassa. Ehkä siellä olisi joku vanha haahka, joka kaipaisi kotia.. Tai sitten se pieni ja pörröinen, joka nokkisi hänet ensimmäisenä yönä hengiltä koska ei ymmärtänyt vielä että niin ei saisi tehdä.
Heidän välilleen laskeutui hiljaisuus, jonka aikana Lucas keskittyi siitä jäätelöstään nauttimiseen. Pian annokset olikin jo tuhottu ja he poistuivat jäätelöbaarista. Ensi kesänä Lucas istuisi kaikki vapaapäivänsä jäätelöllä!

Jäätelöiden tuhoamisen jälkeen suuntasivat he siis pöllöjä katsomaan ja vaikka Lucas ei häntä siellä olisi tarvinnut niin Remy lähti mukaan kuitenkin. Voisi sitä samalla ostaa jotakin nameja kotiinkin, että pöllö pysyisi tyytyväisenä.
Lurppuluomen pöllökeskuksessa heitä tervehti heti noita tiskin takaa ja huuteli ilmoittamaan jos he vain kaipaisivat minkäänlaista apua. Olikohan ollut hiljainen päivä kun niin innokkaasti oltiin jo apua tarjoamassa vaikka he vasta olivat sisään astuneet.
" Ainakin on mistä valita", Remy sanoi katsellessaan ympärilleen ja kulkiessaan liikkeessä pysähtyi hän välillä tutkimaan jonkun pöllön häkin reunasta roikkuvaa lappua jossa oli enemmänkin tietoa kyseisestä pöllöstä.
" Onko teillä pöllönpoikasia?", Remy uteli myyjättären niin kovasti siinä odottaessa, että tuota tarvittaisiin ja heti noita innoissaan poistui tiskinsä takaa johdattaakseen heidät liikkeen perälle hieman rauhallisempaan nurkkaukseen jossa omasta häkistään löytyikin pieni pesue pöllön poikasia. Remy kumartui hymyillen lähemmäs tarkkailemaan noita vikiseviä palleroita ja myyjä kertoi niiden olevan jo kuusi viikkoa vanhoja joten ne osasivat kyllä lentää, mutta eivät vielä onnistuisi mitenkään kantamaan suurta postia.
" Pientä postiako sitten pystyy? Voiko sille antaa pieniä kevyitä kirjeitä ja laittaa lentelemään ympäri taloa?", Remy uteli koska tämähän oli lopulta aika mielenkiintoista.
Myyjätär nyökytteli kovasti ja kertoi sen olevan jopa suotavaa, että pöllö pitäisi kirjeitä kovin omituisina asioina.
" No Lucas?", Remy suoristautui ja käänsi katseensa mieheen, " oletko sä valmiks ryhtymään isäksi?"

Pöllökauppa oli täynnä mitä ihmeellisimpiä otuksia. Jotkut olivat siistejä ja ylpeitä.. Toisen silmät harittivat j sulat olivat rähjäiset. Joku oli ruskea ja joku oli harmaa. Lucas katseli niiden ulkonäköä ehkä enemmän siinä missä Remy luki häkeissä olevia tietoja.
"Nojoo..," Lucas vastasi katsellen silmiensä tasolla roikkuvan häkin asukasta. Pöllö kallisti päätään tuijottaessaan häntä ja Lucas teki tajuamattaan samoin. Remyn kysyessä myyjättäreltä niistä poikasista, Lucas siirsi katseensa pois pöllöstä ja samassa se kahahti häkin reunaan kynsineen.
"Hah.. No sinua en ainakaan ota mukaan, kiitos vaan!" Lucas tuhahti pöllölle ja päätään pudistaen seurasi sitten naisia johonkin syvemmälle kaupan takaosaan.
Lucas kumartui myöskin tutkimaan pöllönpoikasia ja ne taisivat tuijottaa heitä yhtä hölmistyneinä takaisin. Remyn kysymys sai hänet vilkaisemaan naista ja naurahtamaan hieman.
"Äh.. Kai mun on melkein pakko," hän vastasi hymyillen ja siirsi katseensa taas takaisin pöllöpesueeseen.
"Mitä pöllöjä nää on?" hän kysyi myyjättäreltä, joka kertoi niiden olevan tummia sarvipöllöjä. Lucas nyökkäsi ja katseli vielä hetken poikasia, kunnes huomasi yhden niistä tuijottavan häntä muita tiiviimmin. Tai siltä se ainakin tuntui.
"No hyvä on sitten.. Otan tuon," hän osoitti kyseistä poikasta, "se tuijottaa mua niin syyttävästi."
"Selvä, jokin pöllöhäkki olisi kai tarpeen?" myyjätär kysyi ja seuraavaksi sitä mentiinkin tutkimaan joitain häkkejä ja kun sellainenkin oli valittu, pääsi pikkupöllö innoissaan lentelemään uuteen kotiinsa. Lucas mietti jo kauhulla sitä miten pöllö varmasti vain lentäisi hänen kämpässään jonnekin korkealle eikä tulisi enää alas..
Lucas maksoi ostoksensa.. Sekä pöllön että häkin että pöllönruokaa ja nameja.
"Saat sitten opetella itse metsästämään ruokasi niinkuin kunnon pöllön kuuluu," Lucas sanoi pikkupöllölle, joka vain kierteli häkissään tavattoman innoissaan siitä ettei tarvinut enää jakaa asuntoa miljoonan sisaruksen kanssa.

Pikkupöllöt tapittivat vain uteliaan hölmöinä heitä, mutta Lucas oli jo löytänyt muutaman pöllön joukosta itselleen sen sopivan. Pöllö vaikuttikin hyvin iloiselta kun se pääsi ihan omaan häkkiin ja lähtemään uuteen kotiinsa.
Remy osti itse vielä pussillisen pöllöname heti kun Lucas oli saanut omat ostoksensa ostettua ja poistui sitten miehen perästä takaisin kaduille. Hän jo ulkona uudelleen kumartui häkkiään kiertävän pienen pöllön puoleen eikä voinut kuin nauraa sen hölmöilylle.
" Pääsit nyt kyllä hyvään kotiin. Toivottavasti osaat sitten käyttäytyä myös", hän sanoi ja hetkeksi pöllö jäi tapittamaan häntä ennen kuin jatkoi sitä samaa menoaan. Naurahtaen Remy kohotti katseensa pöllön uuteen omistajaan.
" Onnea nyt sitten teille. Täytyy varmaan tulla uudelleen käymään kunhan saat kotis kuntoon.. täytyyhän tuota otusta tulla moikkaamaan", hän sanoi ja jotenkin kaikki ongelmat mitkä hänen päässään olivatkaan pyörineet ja estäneet häntä olemasta normaalisti Lucasin seurassa olivat tämän päivän ansiosta kadonneet jonnekkin.

Kun he olivat päässeet ulos kaupasta, tuli heidän kaikkien aika lähteä koteihinsa. Remyn kumartuessa Lucasin uuden toverin puoleen, mies katseli naisen pöllölle lässyttelyä hymyssä suin. Hän oli sillä hetkellä varmaan maailman onnellisin mies! Hänellä oli oma uusi kämppä, hänellä oli uusi typerä pöllö, hän oli juuri saanut Quainon Vahvahqon suklaajäätelöä ja.. Remy alkoi tuntua siltä että nainen oli vihdoin unohtamassa sen koko petturifiaskon, mikä oli ainoastaan hyvä asia. Ehkä he voisivat joskus hamassa tulevaisuudessa vain nauraa tapahtuneelle ilman että toinen tuntisi itseään vaivaantuneeksi.
Ja niin.. Olihan hänellä uusi kirjahyllykin, mikäli se oli pysynyt kasassa tämän ajan.
Remyn noustessa ylös sieltä pöllön tasolta, Lucas hymähti ja nyökkäsi tuolle.
"Tervetuloa vaan. Ehkä mulla.. meillä.." hän nosti hieman häkkiä naurahtaen, ".. on seuraavalla kerralla jo pari tuolia ja kahvimaitoa." Hän hymyili hieman ja katsahti ympärilleen.
"Noh.. Pitää varmaan lähteä viemään tätä kaveria kotiin," hän sanoi, "ja tarkistaa samalla onko se kirjahylly vielä kasassa. Nähdään huomenna sitten varmaan." Töitähän heillä tosiaan olisi huomenna. Tänäänhän oli vasta torstai.
Lucas lähti kävelemään Viistokujaa pitkin takaisin Vuotavalle Noidankattilalle ja sitä kautta sitten Lontooseen ja kotia kohti. Ja kokoajan se hänen uusi toverinsa piti innostunutta mekkalaa häkissään.. ja jästit tuijottivat häntä kuin mitäkin friikkiä. Kenellä kolmekymppisellä miehellä oli muka innostunut pöllönpoikanen mukanaan!