Kohtalokas heinäkuu [K15]

Vuotava noidankattila näytti aivan samalta kuin aina ennenkin ainakin ulkoapäin ja Rabakin kiskaisi nopeasti hupun päähänsä ennen kuin Willin perästä asui sisälle. Toisin kuin Will Rabastan ihan uteliaisuuttaan vilkaisi hiukan ympärilleen ja pisti merkille ettei paikalla ollut kovin paljoa porukkaa, mutta eipä tämmöisine aikana kauheasti kannattanut norkoilla kahvia litkimässä kun koskaan tiennyt missä räjähtää. Rabastan käänsi katseensa takaisin Willin selkään ja seurasi tuota ripeästi takapihalle jota kautta he pääsisivät viistokujalle. " Täällä näytti olevan hiljaista.. toivotaan, että viistokujalla on edes ketään joka olisi uskaltautunut liikkeelle yksin, jotta suunnitelma toimisi", Rabastan sanoi ja seurasi katseellaan Willin tiilen naputtelua.

Raba astui pian Willin perästä ja tarkkaili hetken ympäristöään. Viistokuja oli tosiaan vähän muuttunut Voldemortin nousun jälkeen, mutta Rabastanista se oli edelleen kovin viihtyisän oloinen..ellei parempikin.
" Katso..! meidän kuvat on tuolla", mies sanoi ja nyökkäsi päällään erään liikkeen seinän suuntaan muttei pysähtymättä sen koommin tutkimaan ilmoitusta jossa hänen oma pärstänsä komeili, totesi kuitenkin ettei ollut varmaan vanhentunut päivääkään kun Will taasen näytti nykyään vanhalta vesikauhuiselta supikoiralta.
" Kyllä se Azkaban vaan vie mehut toisista", mies voivotteli kuin olisi puhunut martta tädin reumasta ja tuolta melkein jää kuulematta, että Will oli hänelle ehtinyt esittää kysymyksenkin.
Tosiaan olisi löydettävä joku sopiva uhri ja mielellään henkilä joka olisi liikkeellä yksin. Homma oli kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty koska edes viistokujalle kukaan näyttänyt ei uskaltautuvan yksinään. Rabastan asteli hiljakseen Willin perästä tarkkailen samalla ohi kulkevia ihmisiä huppunsa suojista.. joku uhkarohkea kaveri olisi kuitenkin lähtenyt käymään ulkona uskotellen olevansa nopea toimissaan ja juuri tämmöisen kaverin mies pongasikin lopulta Säilä&Imupaperin edestä sylissään ilmeisesti jokin kirjapaketti.
"Tuolla", mies sanoi hiljaa pysäytettyään ensin Willin menon ja osoitti nopeasti valitsemaansa uhria kirjakaupan edustalla. Tuo näytti ulkonäkönsä perusteella olevan aivan tavallinen keski-ikäinen velho, mutta tietysti Rabastan saattoi olla väärässäkin. Näyttihän hänkin ikäistään nuoremmalta.. ja komeammalta

Melko samalla hetkellä kun miehet olivat astuneet Viistokujalle, Rabastanin ääni jo kailotti että mies oli löytänyt heidän kuvansa eräältä seinältä. Kuten ei Rabastankaan, ei Willkään voinut olla huomaamatta heidän kasvojaan. Rabastan ei ollut muuttunut tippaakaan, mutta Will ei meinannut enää edes tunnistaa omaa naamaansa. Rabastanhan tämän seikan tietenkin toi hyvin merkittävästi esille, kuinkas muuten. Will irvisti toisen sanoille ja ohimennessään repäisi kuvansa seinältä. Hän katsoi sitä hetken, näki hetken menneisyyteensä.. ja sitten ruttasi kuvan isoksi paperipalloksi ja viskasi sen roskikseen.
Harmikseen tuo kuva ei vain ollut niinä aikoina ainoa oma pärstä, mikä tuijotteli kadun seinissä. Revittyään muutaman kerran kuvansa seinältä matkallaan kohti Irvetaa, hän kyllästyi. Sen sijaan hän taikoi tympääntyneenä erään Rabastanin kuvajaisen kikattamaan tyttömäisesti.. ja tottakai ääneen.
Will naurahti kolkosti virnistellen sitten Raballe.
"Jos ei voi poistaa omia kuvia, siirrä huomio johonkin muualle," hän selitti tietoviisaasti.

Äkkiä Rabastan pysähtyi ja pysäytti samoin Willin. Will katseli miestä, jonka Rabastan oli osoittanut. Vaikutti tarpeeksi typerältä tehtävään. Ainoa kysymys oli nyt se että..
"Okei hyvä.. Miten me saadaan se jonnekin, missä kukaan ei näe meitä?" Will katseli ympärilleen. Siihen aikaan oli edelleen jokseenkin paljon porukkaa liikkeellä vaikkei kuitenkaan ihan miljoonissa määrin. Jos he vain kävisivät kimppuun, joku näkisi kuitenkin..

Rabastan vain naurahti Willin kiskottua oman kuvansa irti liikkeen seinästä ja rutattuaan sen , mutta kun Will oli tehnyt niin jo varmaan viidelle kuvalli ei se enää jaksanutkaan naurattaa.
" Kaikki ei vain säily samalla tavalla..", Rabastan oli todennut samalla kun oli koittanut pongailla josko näkisi seinillä muita tuttuja naamoja. Rabastanin onneksi Will näytti rauhottuvan niiden kuvien alas repimisen kanssa ja tuon vetäessä sauvan esiin mies luuli tuon ehkä vain sytyttävän omat naamansa tuleen mikä olisi ollut tyhmä.. mutta ei saikin huomata tuon loitsivan julisteen jossa hänen naamansa komeili ja pian tuo vaaleatukkainen mies julisteessa kikatteli kuin pahainen pikkutyttö eikä edes kovin hiljaa.
Will heitti perään vielä jonkin typerän mietelauseen jossa ei ollut Rabastanista mitään järkeä ja tyytyi vain mulkaisemaan toista pahasti

Kuientkin huomattuaan sen yksinäisen velhon ja osoitettuaan heidän uhrinsa myös Willille oli Rabastanut unohtanut nopeasti juliste jupakan ja hyvä niin koska Will oli jo heittänyt ilmoille uuden ongelman.
" Tekeydytään kaupustelijoiksi", Rabastan ehdotti äkättyään lähisttöllä olevan velhon joka kaupusteli ties mitä pimeyden voimia mukamas vastustavia esineitä.
" Silloin meillä on hyvä syy roikkua perässä.. ja kaupustelija on aina hämäriä. Siinä seuratessa ajetaan se kohti iskunkiertokujaa sen huomaamatta!"

Will kuunteli jälleen Rabastanin ehdotuksen ja suhtautui siihen hyvinkin ymmärtäväisen rauhallisesti. Hän kääntyi hymyillen toisen puoleen, laski kätensä tämän olalle ja sanoi mitä ymmärtäväisin ilme kasvoillaan.
"Okei, hieno idea Rabastan!" hän sanoi taputellen olkapäätä, "hieno homma.. Tuota. Jos sinä vaikka saattaisit uhrimme autuaan tietämättömäksi tästä kaikesta ja minä katselisin touhujasi vaikka tuopin ääressä tuossa läheisessä pubissa? Hyvä idea eikö?" Will taputti vielä ronskisti toisen olkaa aikeinaan lähteä kaljalle.
"Ainiin ja tässä rahat niin pääset heti töihin," Will sanoi mutta ennen kuin ojensi Raban pussukan takaisin, hän nappasi sieltä muutaman sulmun kaljarahakseen. Eihän hän itsekään mikään köyhä ollut, olihan hän perinyt sekä vanhempansa että veljensä eikä Voldemortkaan mikään kitupiikki palkkioiden maksamisen kanssa ollut ollut..
"Löydät minut tuolta sitten," Will sanoi hymyillen aurinkoisesti ja ottaen muutaman askeleen pubia kohden.

Willin kehuessa Rabastanin ideaa ja taputtaessa tätä vieläpä kovin ystävällises olkapäälle mies kohotti hiukan toista kulmaansa koska tämä vaikutti suostuneen liian helpolla hänen ideaansa tällä kertaa, mutta kuten Raba oli ajatellutkin olisi tämä mennyt liian helpoksi jos Will olisi niin helposti mennyt suostumaan. Willin ehdotellessa, että Raba tekisi työt ja tuo istuisi seuraamasta touhua kaljalta, ei todellakaan ollut hänestä hyvä idea ja Rabastan oli jo ilmaisemassa mielipiteensäkkin asiaan mutta sai käsiinsä vain oman rahapussinsa Willin vietyä sieltä ensin muutaman sulmun kaljaansa.

Rabastan työnsi rahapussukkansa takaisin taskuunsaa ja tarttui Willin olkapäähän ennen kuin tuo ehtisi karata sen pitemmälle. Mies oli samassa rytinässä vetänyt sauvansa taas esiin ja painanut sen vasten vanhemman miehen selkää. " Parempia ideoita otetaan kyllä vastaan.. niin kauan kuin tuo kaveri vielä on lähistöllä. Luuletko, että minä haluan tehdä itseni naurunalaiseksi keskellä viistokujaa tekeytymällä joksikin rähjäiseksi kaupustelijaksi. On ne arvot minullakin..", Rabastan sihahti ja kuulosti ensinmäistä kertaa reissun aikana siltä, että jaksanut enää kuunnella Willin typeriö vastaväitteitä joka asiaan varsinkaan kun tuolla ei itsellään ollut ollut vielä yhtään ideaa.

Will pysähtyi huokaisten hyvin, hyvin syvään ja kuuluvasti tuntiessaan sauvan kärjen selässään. Will kääntyi ympäri tympääntynyt katse kasvoillaan ja kuunteli Rabastanin sanat tyynen rauhallisena. Sähinän päätyttyä, Will katsoi Rabastania kulmat hieman koholla mutta muuten ilmeettömänä. Hän vilkaisi ympärilleen, mutta kuin ihmeen kaupalla kukaan ei tuijottanut heitä.
"No herra on hyvä ja ajattelee nyt vähän," Will sähähti itsekin mutta rauhallisesti, "ja heitä helvettiin nuo pukeutumisajatuksesi. Olet jo saanut minut pukeutumaan jästiksi keskellä Lontoota ja vielä viikset ja peruukki ja kaikki.. Ja sitten pitäisi vielä kerjäläiskaupustelijaksi ruveta?!" Will alkoi myös menettää malttiaan ja rauhallisen kuoren alla sykki jokin hyvin vihainen ja ärsytetty olento, joka vaati päästä pihalle.
Mutta sen sijaan että Will olisi alkanut sen enempää haastaa riitaa, hän tönäisikin Raban vain kauemmas. Jos mies halusi pukeutua niin pukeutukoot keskenään! Hänelle riitti yhdet naamiaiset päivässä eikä todellakaan sortuisi kaupustelijankin rooliin.. Toisalta mieluummin kaupustelija kuin jästi, mutta kaupustelija ei ollut välttämättömyys ja jästiksi pukeutuminen oli ainakin sillä hetkellä.
Will viskasi kolikot takaisin Rabastanille ja lähti sitten mitään sanomatta astelemaan tämän ohi kohti Säilää ja Imupaperia. Hän oli kyllästynyt piiloleikkeihin vaikkeivät ne olleet vielä edes alkaneet.
Mies, jonka oli määrä toimia heidän rahanvaihtoautomaattinaan, oli lähtenyt kävelemään kirjakaupan edestä poispäin katsellen tiiviisti käsissään olevaa pakettiaan.
"Anteeksi, herra!" Will herätti tämän huomion ollessaan muutaman askeleen päässä toisesta. Mies kääntyi katsomaan häntä ja samassa Will tyrkkäsi miehen sivukujan pimeyteen. Kuului muutama muksaus ja Williltä päässyt kirosana ja hetken kuluttua tämä käveli takaisin valoisammalle kadulle seuranaan autuaasti hymyilevä mies.
"Lopeta hymyileminen," Will ärisi, "ja toimi normaalisti." Mies alkoi rapsia vaatteistaan pölyjä pois. Muutamat kadulla kulkijat tuijottivat heitä nyt hieman hämmentyneinä.
"Äh, vanha tuttu." Will heitti naurahtaen ja tarttuen komennuttamansa miehen olkapäihin, "pitkä juttu jolla en pitkästytä teitä.. Tulehan.. Charles.." Ohikulkijat näyttivät hyväksyvän Willin selitykset edes jotenkin ja mies palasi Rabastanin luo tyrkäten komennetun miehen hieman Rabastania kohti.
"Siinä sinulle kerjäläinen," hän murahti, "iske rahat sille niin päästään joskus veke täältä.."

Rabastan oli laskenut sauvansa Willin käännyttä häneen päin ja sai nyt vuorostaan kuunnella mitä tuolla oli sanottavana hänelle, eikä jäänyt kovinkaan epäselväksi mitä mieltä toinen oli hänen päättömistä ideoistaan. Rabastan vain seisoi siinä niin ikään ilmeettömänä kuuntelemessa eikä myöskään avannut suutaan sanoakseen mistään enää vastaan ,jottei tämä menisi paisumaan sen suuremmaksi.
Willin tönäistyä miestä tuo vain horjahti hiukan taakse päin ja sujautti sauvansa talteen sen käytyä tarpeettomaksi tilanteeseen. Ennen menojaan Will viskasi nappaamansa kolikot takaisin Rabastanin suunnalle, mutta mies ei vaivutunut poimimaan niitä vaan seurasi katseellaan toisen rivakasta kulkua kirjakaupan ja sen velhon suunnalle. No olivat hänen sanansa saaneet edes jotain aikaiseksi jos McDonnell oli vihdoin päättänyt tehdä jonkin moisen siirron mikä oli kyllä hyvin typerä , mutta ehkä tosiaan parempi kuin hänen ja ainakin kuolonsyöjän arvolle sopivampi.

Rabastan kumartui rahojensa puoleen vasta Willin kadottua se velho mukanaan sivukujan pimeyksiin ja sujautti kolikot taskuunsa. Kauaa ei tarvinnut yksin seisoskella pohtimassa kauanko Willillä mahtaisi mennä kun tuo jo ilmestyi takaisin kaduille hymyilevä velho mukanaan. Tosin se hymy pyyhittiin nopeasti tuon kasvoilta Willin ärhänneltyä jotakin mitä Rabastan ei sinne paikalleen asti kuullut. Velho sysättiin Rabastania kohti ja mies jäi toljottamaan tuota hetkeksi. "No Charles.. nämä pitäisi käydä vaihtamassa irvetassa jästirahaksi", mies sanoi ja iski taskustaan kaivamansa rahapussukan edessään seisoksivaan velhon käteen ja käänsi tuon sitten ystävällisesti ympäri ja pukkasi ei niin ystävällisesti kohti irvetan suuntaa jonne tuo velhon reppana lähtikin tallustaamaan rahat kourassaan.
"Charles.. meillä ole koko päivää aikaa joten ole nopea", Rabastan lisäsi vielä kun mies oli kuulomatkan päässä hänestä, kääntyi sitten Willyn puoleen ja kehui tuota nokkelasta toiminnasta vaikkakin se oli ollut kovin äkkipikainen teko.

Will tyytyi katselemaan varovaisena ympärilleen Rabastanin jaeltua käskyjä Charles-velholle kunnes mies oli lähtenyt toimittamaan tehtäväänsä kohti Irvetaa ja jättänyt miehet itsekseen kadulle.
Rabastan yritti selkeästi kehua Willin toimia, mutta mies vain tyytyi hymähtämään. Ei häntä kiinnostanut Rabastanin kehut sen enempää kuin jos kehuja olisi ollut nobelin rauhanpalkinnon voittaja. Ainoa ihminen, jonka kehut Willille mitään loppupeleissä merkitsivät, oli Voldemort. Niin oli ollut jo vuosia ja niin olisi aina oleva. Tai niin Will ainakin kiivaasti uskotteli itselleen vaikka ainahan kehut tuntuivat hyvältä oli sanoja sitten kuka tahansa.
" Ainakin sinuun sai vauhtia" Rabastan kuului sanovan vielä, mikä sai Willin jo uskomaan toisen tarkoitusperiä. Tuo kuulosti jo Rabastanilta.
"Jeah, älä kokeile sitä uudestaan tai sinä olet seuraava," Will sanoi nyt aivan tosissaan. Hän oli hyvinkin näreissään siitä että Rabastan oli uskaltanut osoittaa häntä sauvalla ja vielä selkään. Jos moinen toistuisi, Will olisi itsekin valmis antamaan samalla mitalla takaisin.. Vaikka paljain nyrkein jos tarve vaatisi.
"Siellä voi mennä tovi," Will tokaisi katseltuaan hetken Irvetan suuntaan, "en tiedä sinusta mutta.. minä tarvin sen kaljan." Sen enempiä sanomatta Will kaivoi muutaman kolikon taskustaan ja asteli pubiin. Seuratkoon Rabastan esimerkkiä jos halusi.
Will tilasi baaritiskiltä kaljan ja asteli sitten nurkkapöytään ikkunan eteen. Hän halusi kuitenkin nähdä koska Charles palaisi, jotta voisi sitten lähteä toteuttamaan ah-niin-ihanaa rabastanlesntrange-suunnitelmaa.
Will hörppäsi kaljastaan ja huokaisi valuen hieman parempaan asentoon tuoliinsa.
Tämä päivä ei tosiaankaan ollut hänen omiaan.

Rabastan ei ollut tyhmä joten tiesi liikuvansa sillä hetkellä heikoilla hangilla ja olisi parempi vain jättää sen enempää tältä päivältä härnäämättä Williä koommiin. Tai ainakin yritettävä. Onneksi kuten Will itsekkin totesi sillä velholla menisi varmasti irvetassa aikaa ja heillä olisi se aika hengähtää joten mies ei pistänyt vastaan yhtään Willin todettua kaipaavansa nyt sitä kaljaa mistä oli jo aikaisemmin puhunut ja vilkaistuaan vielä irvetan suuntamille seurasi pian perästä läheiseen pubiin.

Rabastanin saatua oma kaljansa tuo laahusti samaan päytään, laski juomansa pöydällä ja lysähti istumaan vastapäiselle paikalle. Paikka kuulosti olevan yhtä hiljainen kuin vuotava noidankattila oli ollut. Tosiaan kuulosti koska Raba ei tällä kertaa viitsinyt kuikuilla ympärilleen toljottaen jokaista paikalla olijaa jos niitä paikalla oli. Mies käänsi sen sijaan katseensa ikkunaan ja kaiveli taskustaan rypistyneen askin jossa miehen onneksi oli vielä yksi savuke. Aski päätyi pubin pimeään nurkkaan ja savuke miehen huulien väliin.
Hänen teki mieli sanoa jotakin siihen suuntaan kuin "hei , en minä näitä ideoitani keksi vain nöyrräättekseni sinua" ja vaikka se olikin totta ei hän avannut suutaan. Se olisi kuulostanut typerältä eikä hän halunnut alkaa säätäämään sen enempää asioiden kanssa. Hänelle oli aivan se ja sama mitä Will hänestä ajatteli..

Mies sytytti tupakkansa ja oli jo kääntämässä katsettaan lasiinsa, mutta ehtinyt koskaan niin tehdä. Ensin kuului naisen kiljahdus, sitten miehen huudahdus ja lopulta taas naisen nopeat anteeksi pyytelyt. Tarjoilija joka oli ollut keräämässä laseja pöydistä oli kompuroinut omiin kinttuihinsa ja yrittäessään ottaa tukea pöydästä jossa Raba ja Will istuivat oli tuo hutakko tönäissyt Rabastanin kaljat miehen syliin. Rabastan oli tietysti huudahtanut tuntiessaan kaljat sylissään ja pompannut ylös niin että oli hyvä kun tuoli ollut lentänyt kumoon. Aikaisemmasta sählingistä Willin kanssa ei oltu vielä edes ehditty kunnolla rauhoittumaan joten tuo ei ollut ollenkaan iloinen tästä vaikka normaalisti olisi ehkä vain hiukan tuhahtanut jaa vaatinut uutta kaljaa tilalle. Tuo seisoi siinä valmiina antamaan päin näköä naiselle joka koitti hiljaa tärisevällä äänellä pahoitella vain yhä uudelleen kömpelyyttään ja tarjoutuen tuomaan uuden kaljan tietysti kaatuneen tilalle.

Will katseli sivusilmällä kuinka toinen kaivoi askistaan viimeisen savukkeen ja kuinka aski sitten lensi nurkkaan ja savuke toisen suunpieleen. Will huokaisi ja kaivoi itsekin askinsa. Hän heitti yhden sätkän suuhunsa ja sytytti sen taikoen. Ensimmäisten henkosten jälkeen, hän huomasi jo kuinka naispuolinen tarjoilija lähestyi, alkoi kompuroida ja..
Äkkiä Rabastan oli pompannut pystyyn kaljat sylissään ja vihaisena kuin ampiainen. Will sen sijaan huokaisi raskaasti ja nojasi päänsä niin takakenoon kuin niskat ikinä taipuivatkaan. Hän kirosi raskaasti puoliääneen ja kohotti sitten tupakan takaisin huulilleen ja suoristi niskansa.
"Nyt nainen lopetat tommosen tyhjänpäiväsen kaakatuksen," Will tokaisi vihaisena, "ja tuot miehelle uuden kaljan!" Williä ärsytti tilanne vähintäänkin yhtä paljon kuin Rabastania ja sen lisäksi hän oli kyllästynyt jo ainaiseen nahisteluun.. ainakin sillä erää. Ei hän koskaan anteeksiantaisi Rabastanin tekosia, muttei nyt jaksanut kantaa kaunaakaan. He olivat kuitenkin Voldemortin asialla.
Kun nainen ei änkytykseltään päässyt oikein toimimaan, Will heitti kaiken harkintakykynsä edellisvuoden joulukuusen latvaan ja kohotti sauvansa naista kohti.
"Nyt se kalja tälle miehelle tai teidän asiakaspalvelunne kokee aikamoisen takaiskun."
Sauva selkeästi toimi, sillä kompuroiva nainen vingahti ja paineli sitten tiskin taa tekemään uutta kaljaa vapisevilla käsillään. Will mulkaisi toista vielä, siemaisi henkoset ja hörppäsi kaljastaan.
"Ei ole kyllä meidän päivä tämä," Will sanoi puhuen nyt varmaan ensimmäistä kertaa ikinä meistä sen sijaan että puhuisi vain itsestään.

Ennen kuin Rabastan ehti tehdä muuta kuin kuunnella sen naisen jo korvia särkevää ininää ja loputtomia anteeksi pyytelyjä oli Will ehtinyt avaamaan suunsa ja käskenyt naista olemaan hiljaa ja tuomaan uutta olutta pöytään vaan. Nainen kuitenkin oli tununut jämähtäneen paikoilleen ja siihen samalle änkytys vaihteelle joten ei näyttänyt siltä, että tuo pääisi hakemaan sitä olutta aivan heti..
Will kuitenkin näytti saavan naiseen lopulta liikettä vedettyään sauvansa esiin koska silloin tuo viemeen lähti aika rivakasti takaisin tiskin taakse valmistamaan uutta juomaa kaatamansa tilalle.

Rabastan siirsi penkkiään lähemmäs pöytää ja saatuan loitsittua itsensä kuivaksi siitä kaljasta tuo viimein istui alas tuhahtaen. Oli jotenkin kumma, että hän tupakkansa oli koko sen ajan säilynyt putoamatta ja tulessa.
" No ei tosiaan ole.. ja päivä ole vielä edes läheskään lopuillaan", Rabastan vastasi ja käänsi katseensa tarjoilijattareen kuullessaan lasin kolahtavan pöytään ja päätti pistää mieleensä tuon kasvot tulevaisuuden varalle.. Sen kummempia kiittelemättä mies tarttui juomaansa ja kohotti sen huulilleen.
Että hän tosiaan toivoi, että tämän päivän päätteksi syntyisi edes se yksi ruumis niin kaikilla olisi hyvä mieli.

"Jeah.. Hyvä päivä meikäläisten pukeutua jästeiksi," Will sanoi muttei nyt pyrkinyt ärsyttämään tai naljailemaan Rabastanin suunnitelmasta vaan päinvastoin hänen kasvoilleen huvittuneen ilmeen. Hänellä oli se pirullinen tapa että siinä vaiheessa kun kaikki, siis ihan kaikki tuntui menevän pieleen, hän ei enää jaksanut kiinnostua. Se oli yleensä hyväkin asia. Nyt tuo raja oli kaatuneen kaljakupin myötä jäänyt kauas taakse. Williä oikeastaan alkoi naurattamaan koko tilanne. Miten kaksi muuten niin ansioitunutta kuolonsyöjää oli joutunut sellaiseen tilanteeseen? Voldemort oli antanut heille hyvän ja kiinnostavan tehtävän, johon yleensä kului päivä tai pari.. Ei kenenkään tappamiseen mennyt yleensä kovinkaan kauaa. Paitsi jos sattui olemaan se kirottu Potter.. Will hörppäsi jälleen tuopistaan ja karisteli palaneen osan tupakastaan tuhkakuppiin. Koko tilanne oli naurettava. Eivät hän ja Rabastan olleet mitään eilisen päivän poikia ja silti.. Noh, tuskin kukaan kuolonsyöjä oli aikaisemmin pukeutunut noin radikaalisti jästiksi niin kuin he tänään yrittäisivät.
"On kyllä Bonesin syytä antaa meille viskipaukut ja kunnon juhlat illalla," Will sanoi olettaen edelleen että vielä tämä päivä voitoksi muuttuisi.

Rabastan vain tyytyi hymyilemään pienesti Willin mainitessa jästeiksi pukeutumisen ja joi pikaisesti uudestaan lasistaan jotta ei tarvitsisi sen kummempia vastailla takaisin. Kaiken tämän vaivan jälkeen mitä he tulivat näkemään päästäkseen edes lähelle sitä Bonesia saisi todellakin tuottaa miellyttäviä tuloksia ja jo pelkästään miettiessään sen naisen ilmettä tuon tajutessa ketä nämä kaksi 'jästiä' oikeasti olivatkaan sai Rabastanin jo paremmalle tuulelle. Turhaa tässä oli toisiinsa purkaa mitään tunteita kun ärtymyksensä saattoi hyvin kohdistaa.. no melkein.. viettomiin noitiin. Bones ei kyllä ollut läheskään sitä ja Rabastan oli enemmän kuin iloinen jos tuosta päästäisiin eroon. Olihan hän itsekkin ,ei niin kauan aikaa sitten , istunut tuon naisen silmien edessä ja tullut passitetuksi jo toistamiseen Azkabaniin.. vaikkakin ei kyllä pitkäksi aikaa, mutta ehkä pitäisi muistuttaa moisesta kun taas nähtäisiin.
" No totisesti on ja luulen kyllä, että rouva on niin iloinen meidät tavatessaan että heltyy pieniin pirskeisiin. Onhan tuolla kuitenkin huomenna vapaapäivä töistäkin.. joten on hyvä aika hiukan juhlia"

"Astetta pidempi loma jos minä pääsen asioihin vaikuttamaan," Will sanoi kohauttaen hieman kulmiaan ja hörpäten jälleen kaljastaan. Voi että Amelia Bones olisi pulassa tänä iltana..
Jonkin aikaa kului syvässä hiljaisuudessa ja Will tyytyi polttelemaan savukettaan a hörppimään ajoin erityisen maukasta juomaansa. Sen pienen pienen hetken tuntui että maailmalla kaikki olisi kuitenkin hyvin eikä mitään jästileikkejä olisi tiedossakaan.. Saatika mitään, mikä viittaisi päivän totaaliseen epäonnistumiseen.
Se hetki kesti kuitenkin vain ne muutamat minuutit, kun Williä alkoi hieman hermostuttamaan. Tai ei.. Ehkä hermostunut ei ollut oikea sana kuvaamaan Willin mietteitä, mutta ainakin mies alkoi aavistella ettei kaikki nyt kuitenkaan ollut kohdallaan vaikka tuoppi olikin puolillaan nenän edessä.
"Kestää liian kauan," Will mutisi puoliääneen Rabastanille nojaten samalla kyynärpäillään pöytään, "ei rahanvaihdossa voi kestää noin kauaa.." Hän vilkaisi ranteessaan olevaa kelloa ja pudisti päätään.
"Vartti jo.." hän totesi katsellen tiukasti Irvetan ovilla pyöriviä ihmisiä. Ei komennuskiroukset yleensä lakanneet toimimasta kesken kaiken.. Ainakaan onnistuneet kiroukset.
Will vilkaisi syrjäsilmällä Rabastania, muttei sanonut mitään. Kyllä hän ainakin halusi uskoa että toisen kirous oli onnistunut ja tekisi tehtävänsä.. Ehkä Irvetassa oli vain ruuhkaa..
Will hörppäsi jälleen kaljastaan aimohörpyn jääden tuijottelemaan ikkunasta ulos.

Rabastan oli uppoutunut oman juomansa pariin ja ehtinyt murehtimaan sen kummemmin Irvetassa viipyvää velhoa, mutta Willin mainitessa tuon olleen reissullaan jo yllättävän kauan käänsi mies hetkeksi katseensa ikkunaan ja Irvetan suuntamille. Charles tosiaan oli viettänyt jo hyvän tovin asioillaan.
" Ehkä siellä on tunkua..?", Rabastan ehdotti olkiaan kohauttaen, mutta pieni epäluulo oli silti herännyt. Irvetassa asiointi oli hänen muistaakseen ainakin sujunut yleensä aika sukkelaan.. ainakin silloin kun hän siellä oli viimeksi käynyt. Saattoihan olla, että sielläkin vartioitiin paremmin..
" Hemmetti.. entä jos siellä on tajuttu sen mieheen olleen loitsittu?", tuo äkkiä sanoi ja käänsi katseensa Williin. Hän kyllä piti niitä maahisia idiootteina, mutta ehkä joku muu paikalla ollut velho tai noita oli voinut huomata jotakin. Jos heidän Charles vaikka oli törmännyt johonkin tuttavaansa joka varmasti ihmettilisi mitä mies mahtoi jästirahoilla tehdä.

Rabastan joi tuoppinsa tyhjäksi ja nousi ylös paikaltaan katse nyt taas siirrettynä ikkunaan ja toivoi, että se mies astelisi nyt ulos heidän rahansa mukanaan. Charlesia ei kuitenkaan näkynyt ulos tulevien ihmisten joukossa. " Olisi pitänyt nakittaa se Malfoy hoitamaan tämäkin homma.. miksei sitä vain palkata yleiseksi juoksupojaksi..", Rabastan jupisi ja marssi ulos baarista. Hän norkoilemaan lähistölle jos vaikka onnistuisi saamaan selville mikä sitä velhoa siellä oikein pidätteli!

Rabastanin juotua tuoppinsa tyhjiin ja todettua jotakin Malfoysta, mies poistui kuppilasta Will jokseenkin tiiviisti kannoillaan. Will katseli ympärilleen etsien jotakin vihjettä, mikä viittaisi viivästymiseen mutta mitään ei näkynyt eikä kuulunut. Ihmiset talsivat tyytyväisinä ympäriinsä, ehkä jopa liiankin onnellisina. Mutta jos ihmiset olivat onnellisia, ei mitään kovin karmivaa ollut tapahtunut eli kukaan ei ainakaan toivon mukaan ollut tajunnut komennuskirousta.

"Äh, mennään katsomaan mitä siellä tapahtuu," Will totesi lopulta viitaten Rabastania seuraamaan ja lähti sitten ehkä turhankin uhkarohkeasti kohti Irvetaa. Ehkei olisi heidän sen päiväisellä onnellaan kannattanut leikkiä liikaa, mutta onneksi tällä kertaa onni oli kuitenkin heidän puolellaan.
Will ei ehtinyt ottaa kuin muutaman askeleen kun hän jo erotti Charlesin kirkkaan sinisen takin Irvetan portailla. Mies laskeutui autuaasti hymyillen portaat alas ja lähti sitten vaiston varaisesti heitä kohti. Will huokaisi helpottuneena pysähtyen ja katsahtaen Rabastania huojentuneena.
Charles ojensi miehille pientä nippua jästiseteleitä ja Will nappasi ne ojentaen ne Rabastanille.
"Sinun rahoja," hän totesi miettien hetken. Mitä hemmettiä he nyt tekisivät Charlesille? Eivät he voineet toista vapauttaa, mutteivät voineet tappaakkaan siinä tilanteessa tai heillä olisi etusivun paikka seuraavan iltapäivän profeetassa.. Ja vielä ilman jästipukuja.
"Mitäs me nyt tehdään herra Charlesin kanssa?"

Rabastan oli vain olettanut, että Will juoksisi perään ja niin tuo oli myäs tehnyt. Olivat he aika hyvä pari kun tarvinnut käskytellä edes ja toinen tuli perästä. Pihalle päästyään Raba ei kuitenkaan ehtinyt kummin miettiä seuraavaa siirtoa kun Will jo viittoili häntä tulemaan perästään Irvetaa kohti. No ei siinä tosiaan muukaan varmaan auttaisi kuin mennä kunnolla ottamaan selvää mikä pidätteli Charlesia.

Heidän ei kuitenkaan tarvinnut kovinkaan lähelle mennä kun velho sinisessä takissaan ilmestyi ulos Irvetasta. Charles siis oli selvinnyt pikku reissustaan ja asteli se sama typerä hymy taas naamaallaan heidän luokseen.
Onneksi, koska Rabastanilla ei olisi ollut sillä hetkellä mitään ideaa miten he olisivat muuten ne rahat sieltä saaneet. Will sai jästirahat Charlesilta ja ojensi ne sitten Rabastanille joka saatuaan ne laski rahat nopeasti.
" Tässä on varmasti enemmänkin kuin tarpeeksi", tuo totesi ja työnnettyään rahat talteen kohotti katseensa taas Williin tuon kysyessä mitä heidän apulaiselleen tehtäisiin.
" Pyyhitään vain sen muisti.. ja annetaan jatkaa elämäänsä kuin meitä olisi koskaan tavannutkaan?", Rabastan vastasi vaikka olisi kyllä mielellään hankkiutunut tuosta miehestä kokonaan eroon, mutta ei hänkään halunnut päätyä seuraavan päivän lehteen.

Will kohautti olkapäitään Rabastanin muistiloitsu-idealle hyväksyen ajatuksen. Kieltämättä mies oli hieman pettynyt ajatukseen, mutta eiväthän he voineet toista raahata mukaansakaan johonkin sivukadulle ja tappaa sinne. Sininen takki herätti aina huomiota. Niinpä Will vilkuili hetken ympärilleen ja vetäisi sitten sauvansa esiin.
"Unhoituta," hän kuiskasi selkeästi. Onnistuneen loitsun tehdessä tehtäväänsä, Will viittoi Rabaa seuraamaan pois päin. Eiväthän he siinä voineet töllistellä kun mies palaisi taas takaisin komennuskirouksen alta.
"Se siitä sitten," Will tokaisi katseltuaan jonkin matkan päästä kun Charles havahtui, tuntui muistavan jotakin ja lähti sitten omille teilleen.
Will oli tyytyväinen sillä hetkellä, koska vihdoinkin jokin oli onnistunut ja aika täydellisestikin vielä kaiken lisäksi. Tuo tyytyväisyys ei kuitenkaan hehkunut kovin kauaa hänen päässään, sillä hän muisti jälleen sen tosiasian mikä häntä seuraavaksi odottaisi. Noh, turha sitä oli pitkittää.
"No jos siinä kerran on tarpeeksi niin eiköhän lähdetä takaisin Charing Cross Roadille ja etsitä jokin paikka, mistä jästit ostaa naamioitumiskamoja," hän sanoi peittäen tympääntyneisyytensä kylmän rauhallisuuden taa. Ei hän jaksaisi enää väittää vastaankaan, turhaa semmonen.
Will lähti kävelemään takaisin Viistokujan toista päätä kohden tavoitteenaan poistua kadulta Vuotavan noidankattilan kautta.
"Meidän täytyy sitten pukeutua täysin niinkuin jästit pukeutuu," hän sanoi Rabastanille kävellessään, "koska ne ministeriöläiset paljastuivat hetken mietinnän jälkeen kun heillä oli jotakin älyvapaita vaatekappaleita yllään. Me ei saada tehdä samaa virhettä.. Tosin.." Will naurahti ivallisesti, "tuskin ne mitään huomaisivat vaikka kävelisimme pinkeissä mekoissa heidän ohitseen. Luulisivat vain että se on normaalia."

Rabastan seurasi vierestä kun Will pyyhki velhon muistin ja kääntyi sitten lähteäkseen tuon perästä pois paikalta mutta vilkaisi kuitenkin vielä olkansa yli nähdäkseen miten Charles lopulta lähti tuokin omille teilleen tietämättä mitä oli juuri tehnyt. Jos tietäisikin osaisi ehkä olla ensi kerralla hiukan varuillaan. Rabastan kiiruhti Willin perästä pitkin viistokujaa takaisin Vuotavan noidankattilan luokse ja samaa reittiä pois mitä kautta he olivat viistokujalle tulleetkin.

" No se on kyllä totta, etteivät ne itse meitä erottaisi, mutta jästien kummaksuvat katseet voisivat saada lähettyvillä olevat epäilemään jotakin", Rabastan sanoi hiljaa astellessaan ripeästi Vuotavan noidankattilan halki ja ulos vilkkaalle Lontoon kadulle. He tosiaan varmaan voisivat esiintyä muka jästeinä muiden velhojen edessä ihan miten sattuu koska nuo eivät itsekkään olleet kovin hyvin hoitaneet naamiointiaan, mutta aina oli poikkeuksia jotka osasivat hommansa ja siksi heidän pitäisi hoitaa oma naamiointinsa hyvin. Rabastan vilkaisi katua kumpaankin suuntaan ja mietti hetken minne suuntaan heidän olisi lähdettävä ennen kuin hän vuorostaan käskytti Williä seuraamaan perästään. Mies kiiruhti ripeää vauhtia katua pitkin ja väisteli vastaan tulijoita ketterästi ja pikemmin kuin Raba oli muistanut tuli hänen etsimänsä liike vastaan. Kaupan ikkunoissa roikkui typerän näköisiä tähdin ja kuin koristeltuja noidanhattuja ja viittoja. Kumisia luurankoja pinkit peruukit päässään..
" Täältä me saadaan kaikki muu tarpeellinen paitsi meidän vaatetus..", Rabastan sanoi, kiskaisi liikkeen oven auki ja asteli sisälle toivoen, että Will seuraisi perässä. Muuten hän valitsisi tuolle jotakin ihan älytöntä vain kiusallaan.

Rabastan laski huppunsa nopeasti ja nyökkäsi hyvin pienesti tiskin takana häärivälle nuorelle naiselle joka ei sen kummemmin onneksi tyrkyttänyt apuaan vaan näytti antavan heidän rauhassa tutkia kaupan tavaroita. Nainen ei myöskään näyttänyt välittävän heidän, ei niin tavallisesta, pukeutumisestaan. .varmaanki siksi että liike oli täynnä paljon typerämpiä asusteita.
" Hoidetaan tämä nopeasti ..", Rabastan tajusi itsensä sanovan ja pujahti nopeasti hyllyjen väliin, jotta ei näkyisi ikkunoista kaduille päin ja olisi tunnistettavissa jos joku kuolonsyöjä tosiaan sattuisi menemään ohi ja ekaa kertaa mies katui omaa ideaansa.

Will tyytyi nyökkäämään Rabastanille. Jästit.. Ei niistä surkimuksista ollut kuin kaikinpuolinen haitta. Eivät nähneet mitään, mutta silti näkivät liikaa. Will vetäisi hupun päähänsä ennen astumistaan Vuotavaan noidankattilaan. Hän seurasi Rabastania ripeästi kuppilan halki ja astui sitten jälleen päivän valoon Lontoon jästimaailmaan jatkaen matkaansa Rabastania seuraillen.
Äkkiä Rabastan pysähtyi ehkä maailman karmeimman näyteikkunan eteen. Will tuijotti ikkunaa kauhuissaan. Mitä ihmettä jästit oikein ajattelivat?! Jos ylipäätään ajattelivat. Näyteikkunan tähdin koristellut hatut ja vempaimet muistuttivat etäisesti joitakin niitä hattuja, joita Tylypahkassa oli käytetty. Pääkallot näyttivät kyllä suhteellisen aidoilta, mutta pinkit peruukit.. Lisäksi näyteikkunassa oli jotakin torahampaita ja kynsiä ja silmiä esillä.. Will huokaisi raskaasti, mutta ennen kuin hän ehti edes harkita luovansa anovan katseen Rabastaniin.. mies oli jo viittonut hänet perässään sisään. Will vilkuili epäröiden ympärilleen, mutta seurasi sitten kuolonsyöjätoveriaan.

Will huomasi Rabastanin laskevan huppunsa sisään päästyään, mutta Willille moinen ei tullut mielen viereenkään. Hän ei suostuisi kasvojaan paljastamaan semmoisessa paikassa. Varsinkaan jonkun älyvapaan jästinaisen silmien edessä. Will katsahti nuorta naista pöydän takana syvästi halveksien. Hän oli luullut että jästit olivat kaikki saman arvoisia halveksunnan alla, mutta oli ollut väärässä; joku jästi, joka myi kaupassaan tälläistä krääsää.. Sellaisen ei kuuluisi olla edes olemassa.

Hoidetaan tämä nopeasti, Will kuuli Rabastanin toteavan ja huomasi samassa miehen hiihtävän hyllyjen taa. Will katsahti jälleen epäluuloisesti myyjää, mutta koska tämä ei tuntunut reagoivan heihin mitenkään.. Will katosi Rabastanin perässä hyllyjen väliin.
"Noniin, mitä me ylipäänsä tarvitaan?" Will kysyi katsellen hyllyjä.
"Viiksiä?" hän nappasi parin viiksiä hyllystä. Toiset olivat ruskeat ja tuuheammat, toiset taas mustat ja vähemmän huomiota herättävät. Will näytti nyreältä ja iski sitten tuuheammat viikset Rabastanille.

Rabastan antoi katseensa valua hyllyjä pitkin etsien kamoja joista heille saattaisi olla hyötyä, mutta koska hyllyt notkuivat kaikkea turhaakin turhempaa jästi kamaa oli sen tarpeellisen paikantaminen hiukan hankalampaa. Will kuitenkin näytti löytävän nopeammin kuin hän jotakin tarpeellista ja pian tuo jo iski Rabastanin kouraan jotkin hyvin hirveät mursun viikset. Rabastan käänteli tuota karvamöttöä käsissään hetken, kohotti katseensa hetkeksi Williin ja kurotti sitten tuon ohi lykkäämään saamans viikset takaisin hyllyyn todeten, että nuo peittäisivät ainakin puolet hänen naamastaan, eikä hän halunnut kuitenkaan pilata kokonaan komeaa ulkonäköään.
"Nuo sen sijaan sopivat sinulle..", tuo lisäsi sanomaan ja osoitti Willin itselleen valitsemia viiksiä ennen kuin kääntyi nopeasti ja pakeni paikalta ettei Will vain ehtisi kahmaisemaan niitä hirveitä naamakarvoja takaisin hyllystä.

Rabastan ei ollut koskaan pitänyt viiksistä ja harvoille ne hänen mielestään edes sopivat. Parroistakaan tuo ei niin piitannut ,mutta ne vuodet mitä hän oli joutunut Azkabanissa virumaan, pystymättä kunnolla siistimään itseään olivat hiukan pehmittäneet tuon mieltä eikä pieni parran sänki enää ollut niin järkyttävä asia kuin ennen.
"Viiksien lisäksi .. peruukit?", Rabastan sanoi heidän päädyttään sen hyllyn luokse jossa oli toinen toistaan erilaisempia peruukkeja ja kääntyi vilkaisemaan vielä niitä Willin hyppysissää olevia viiksiä ennen kuin kurkotti hyllystä tuon upeisiin viiksiin sopivan lyhyen tumman peruukin. "Vaikka pelkästään nuo sinun viiksesikin varmaan riittävät.. ne taitavat jopa parantaa ulkonäköäsi", mies eikä voinut olla naurahtamatta hiukan.

Rabastan ei tainnut hyppiä riemusta Willin turveviiksi-ehdotuksen jälkeen, ei ainakaan siitä päätellen että toinen iski ne saman tien takaisin hyllylle. Will virnisti toisen reaktiolle, mutta virne katosi Rabastanin huomautettua että hänen itselleen valitsemansa viikset kyllä sopisivat hänelle. Onneksi Rabastan lähti jatkamaan matkaansa hyllyjen välissä eikä siis nähnyt Willin virneen muuttumista ärsyyntyneeksi virnistykseksi.
Will tuhahti ja iski omatkin viiksensä takaisin hyllyyn, mutta mietittyään hetken.. Hän otti ne takaisin. Hän ei soisi Rabastanille sitä iloa että hän toimisi täysin toisen reaktioiden ja sanojen mukaan. Sitäpaitsi vain tosimies kehtasi pitää tuollaisia viiksiä naamallaan. Mitenköhän ne edes kiinnitettiin..?
Will lähti Rabastanin perään hyvinkin tyytyväisenä itseensä ja samalla tutkien viiksipakettia.

Rabastan havahdutti hänet ehdottamalla peruukkeja viiksien lisäksi. Will katseli hetken kuinka Rabastan valitsi peruukkia ilmeisesti sopimaan hänen viiksiinsä. Lopulta mies iski hänelle käsiin puolipitkän mustan peruukin, jonka tämä vakuutti sopivan hänen viiksiinsä. Will kohotti karvakasaa käsissään epäuskoisena, muttei kommentoinut sitä mitenkään. Sen sijaan Rabastanin kommentoitua hänen ulkonäköään, Willin olisi tehnyt mieli lyödä toista mutta hillitsi itsensä.
"Varo vaan tai kohta minä alan muokkaamaan sinun naamatauluasi vähän kovemmalla otteella," Will tuhahti kaivellen sitten Rabastanille pitkän ruskean peruukin.
"Ja sinä isket tämän päähäsi ja etsimme siihen sopivat silmälasit," hän sanoi iskien heviletin toisen käsiin, "sinun näköisesi kun tunnistaa kilometrien päästä."
Will asteli nyt itse hyllyjä pitkin ja saapui lopulta silmälasipuolelle. Hän tuijotti epämääräisen näköisiä muovisia sankoja hetken ja otti sitten käsiinsä yhdet.
"Eihän nämä näytä yhtään aidoilta!" Will marisi Rabastanille, "katso nyt! Jopa velhot tajuavat etteivät nämä ole aidot." Will heitti lasit takaisin hyllyyn ja huomasi sitten jälleen sen putiikkia pitävän naisen. Naisella oli silmälasit..

Willille oli onneksi viikset ja peruukki kelvanneet eikä tuo ollut näyttänyt nirsoilevan niin niinkuin Rabastan itse, mutta ilmeisesti tuo ei kuitenkaan ollut mielissään miehen pilkattua jo toistamiseen saman päivän aikana tuon ulkonäköä. Uhkailut siitä miten tuo laittaisi Rabastanin pärstän uuteen kuosiin sai kuitenkin nuoremman vakavoitumaan, koska tuo ei todellakaan halunnut pärställeen sattuvan mitään hirvittävää ja saadessaan itse vuorostaan peruukin Williltä ei tuo sanonut sanaakaan vastaan.
" No onhan tämä ihan okei..", Rabastan totesi olkiaan kohauttaen seuratessaan Williä tuon perästä etsimään silmälaseja. Ainakin ne olisivat parempi vaihtoehtoi kuin viikset!

Silmälasit tosin olivat kaikki aivan naurettavan näköisiä, neon vihreitä ja pinkki sangallisia, yli suuria ja muutenkin vinksahtaneita. Mies nappasi käsiinsä pyöreät lasit, joista ei edes nähnyt mitäänläpi, ja iski ne päähänsä.
" Katso olen Harry Potter!", Rabastan sanoi ja kiskaisi toiselta hyllyltä muovisen keijun sauvan jossa oli suuri tähtipäässä ja osoitti sillä Williä mumisten joitakin aivan päättömiä kirouksia.
Will kuitenkin kuulosti olevan samaa mieltä siitä, etteivät lasit olleet kovin aidon näköisiä ja Rabastan nosti lasit hiuksiinsa, jotta näkisi taas jotakin ja koitti nähdä jos kuitenkin hyllyssä olisi edes yksi pari oikeiden rillejen näköisiä laseja.
"Taidat olla oik-", Rabastan aloitti kääntäen katseensa hyllystä Willyyn, mutta lopetti lauseensa kesken tajutessaan tuon naulinneen katseensa liikkeen myyjättäreen ja fiksuna miehenä tuon ei mennyt kauaa tajuta mitä Will oli oikein äkännyt.
".. luuletko että se myy muka omat lasinsa meille?", tuo kysyi ei niin fiksuna.

Will ei oikein tiennyt miten kunnon kuolonsyöjän olisi pitänyt reagoida Rabastanin Harry Potter-pilaan. Olisiko hänen pitänyt käskeä Rabaa lopettamaan moiset lapsellisuudet? Olisiko hänen pitänyt vetää oma huppunsa päähän ja esittää kuolonsyöjää? Vai pitäisikö hänen olla kuin ei huomaisikaan..?
Noiden kysymysten lomassa, ihan huomaamattaankin, Willin kasvoille nousi virne ja huomattuaan hyllykössä blondin pitkän peruukin, hän heitti sen päähänsä ja otti arvokkaan asennon;
"Nimeni on Malfoy, Lucius Malfoy! Ja sinä Potter, olet häpeäksi velhomaailmalle!" hän sanoi yrittäen imitoida armasta ystäväänsä Malfoyta, "en kuitenkaan yritä ottaa sinua kiinni koska.. en uskalla!"

".. luuletko että se myy muka omat lasinsa meille?" Rabastanin kysymys sai Willin ajatuksenjuoksun lakkaamaan hetkellisesti. Hän käänsi ilmeettömän katseensa toiseen eikä hetkeen pystynyt sanomaan mitään, koska ei uskonut korviaan. Hän pudisti pikaisesti päätään ja käänsi katseensa takaisin jästinaiseen.
"Joo ehdottomasti, Rabastan," hän tokaisi kuivasti, "kyllä hän myy lasinsa meille.. Olen melko varma siitä. Tai sitten voisimme vain kävellä tuonne, tappaa tai tainnuttaa hänet, ja kävellä ulos puodista?" Will katsahti jälleen kulmat koholla Rabaa tämän typerän kysymyksen ansiosta ja siirsi sitten jälleen katseensa naiseen.
"Harmi vain ettemme voi päiväsaikaan aiheuttaa niin paljon sekasortoa kuin mitä kedavran käyttäminen saisi aikaan.." hän tokaisi tylsiintyneenä. Hetken mietittyään, hänen kasvoilleen nousi kuitenkin kekseliäs virne. Hän suoristautui ja siirsi jälleen kerran katseensa Rabastaniin.
"On ehkä aika käyttää tuota blondia lumovoimaa hyödyksi," hän sanoi, "ehkä saat lasit käsiisi ilman sen suurempia uhrauksia..?"

Rabastanin yllätykseksi niin vakava Will yhtyikin leikkiin mukaan ja tuon Malfoy imitaatio oli niin mahtava, että miehen oli vaikea pysyä vakavana. Kuka tahansa olisi naurannut tuon nähdessään! Paitsi Malfoy itse tietysti.. taisi omistaa vielä vähemmän huumorintajua kuin Will ja varsinkin jos oli itse pilkan kohteena.

Kysymys jonka mies oli esittänyt huomattuaan Willin tarkkailevan kaupan naista oli Rabastanin omiin korviin kuulostanut aivan järkevältä, mutta Willin sarkastinen vastaus laittoi tuon kuitenkin miettimään uudelleen mitä oli oikein päästänytkään suustaan.
"Äh.. olet oikeassa sen suhteen, ettei täällä kannata ketään alkaa tappamaan. Sisään voi koska vain tulla muita asiakkaita", Rabastan sanoi ja pyöritteli muovista sauvaa käsissään samalla kun tarkkaili naista hyllyjen välistä. Häneltä olivat nyt kyllä ideat loppuneet mutta onneksi Will pääsi yllättämään uudelleen ja vieläpä idealla mitä olisi odottanut aivan heti kuulevansa tuon suusta.
"Blondia lumovoima?", Rabastan toisti älähtäen ja käänsi nopeasti katseensa naisesta Williin.
"Haluatko sinä, että menen lirkuttelemaan tuolle jästi naiselle ,jotta saan sen rillit?", mies kysyi ja pudisti epäuskoisena päätään, mutta vilkisi kuitenkin vaivihkaa tiskin luona hääräävän naisen suunnalle. Pitäisiköhän hänen mainita vuorostaan taas jotakin niistä velhon ja kuolonsyöjän arvoistaan?
" No hyvä on..", Rabastan tuhahti lopulta pohdittuaan asiaa hetken mielessään ja iski keijusauvan Willille.
".. ehkä voin samalla kiskoa meille alennusta"