Kohtalokas heinäkuu [K15]

Rabastan antoi katseensa valua hyllyjä pitkin etsien kamoja joista heille saattaisi olla hyötyä, mutta koska hyllyt notkuivat kaikkea turhaakin turhempaa jästi kamaa oli sen tarpeellisen paikantaminen hiukan hankalampaa. Will kuitenkin näytti löytävän nopeammin kuin hän jotakin tarpeellista ja pian tuo jo iski Rabastanin kouraan jotkin hyvin hirveät mursun viikset. Rabastan käänteli tuota karvamöttöä käsissään hetken, kohotti katseensa hetkeksi Williin ja kurotti sitten tuon ohi lykkäämään saamans viikset takaisin hyllyyn todeten, että nuo peittäisivät ainakin puolet hänen naamastaan, eikä hän halunnut kuitenkaan pilata kokonaan komeaa ulkonäköään.
"Nuo sen sijaan sopivat sinulle..", tuo lisäsi sanomaan ja osoitti Willin itselleen valitsemia viiksiä ennen kuin kääntyi nopeasti ja pakeni paikalta ettei Will vain ehtisi kahmaisemaan niitä hirveitä naamakarvoja takaisin hyllystä.

Rabastan ei ollut koskaan pitänyt viiksistä ja harvoille ne hänen mielestään edes sopivat. Parroistakaan tuo ei niin piitannut ,mutta ne vuodet mitä hän oli joutunut Azkabanissa virumaan, pystymättä kunnolla siistimään itseään olivat hiukan pehmittäneet tuon mieltä eikä pieni parran sänki enää ollut niin järkyttävä asia kuin ennen.
"Viiksien lisäksi .. peruukit?", Rabastan sanoi heidän päädyttään sen hyllyn luokse jossa oli toinen toistaan erilaisempia peruukkeja ja kääntyi vilkaisemaan vielä niitä Willin hyppysissää olevia viiksiä ennen kuin kurkotti hyllystä tuon upeisiin viiksiin sopivan lyhyen tumman peruukin. "Vaikka pelkästään nuo sinun viiksesikin varmaan riittävät.. ne taitavat jopa parantaa ulkonäköäsi", mies eikä voinut olla naurahtamatta hiukan.

Rabastan ei tainnut hyppiä riemusta Willin turveviiksi-ehdotuksen jälkeen, ei ainakaan siitä päätellen että toinen iski ne saman tien takaisin hyllylle. Will virnisti toisen reaktiolle, mutta virne katosi Rabastanin huomautettua että hänen itselleen valitsemansa viikset kyllä sopisivat hänelle. Onneksi Rabastan lähti jatkamaan matkaansa hyllyjen välissä eikä siis nähnyt Willin virneen muuttumista ärsyyntyneeksi virnistykseksi.
Will tuhahti ja iski omatkin viiksensä takaisin hyllyyn, mutta mietittyään hetken.. Hän otti ne takaisin. Hän ei soisi Rabastanille sitä iloa että hän toimisi täysin toisen reaktioiden ja sanojen mukaan. Sitäpaitsi vain tosimies kehtasi pitää tuollaisia viiksiä naamallaan. Mitenköhän ne edes kiinnitettiin..?
Will lähti Rabastanin perään hyvinkin tyytyväisenä itseensä ja samalla tutkien viiksipakettia.

Rabastan havahdutti hänet ehdottamalla peruukkeja viiksien lisäksi. Will katseli hetken kuinka Rabastan valitsi peruukkia ilmeisesti sopimaan hänen viiksiinsä. Lopulta mies iski hänelle käsiin puolipitkän mustan peruukin, jonka tämä vakuutti sopivan hänen viiksiinsä. Will kohotti karvakasaa käsissään epäuskoisena, muttei kommentoinut sitä mitenkään. Sen sijaan Rabastanin kommentoitua hänen ulkonäköään, Willin olisi tehnyt mieli lyödä toista mutta hillitsi itsensä.
"Varo vaan tai kohta minä alan muokkaamaan sinun naamatauluasi vähän kovemmalla otteella," Will tuhahti kaivellen sitten Rabastanille pitkän ruskean peruukin.
"Ja sinä isket tämän päähäsi ja etsimme siihen sopivat silmälasit," hän sanoi iskien heviletin toisen käsiin, "sinun näköisesi kun tunnistaa kilometrien päästä."
Will asteli nyt itse hyllyjä pitkin ja saapui lopulta silmälasipuolelle. Hän tuijotti epämääräisen näköisiä muovisia sankoja hetken ja otti sitten käsiinsä yhdet.
"Eihän nämä näytä yhtään aidoilta!" Will marisi Rabastanille, "katso nyt! Jopa velhot tajuavat etteivät nämä ole aidot." Will heitti lasit takaisin hyllyyn ja huomasi sitten jälleen sen putiikkia pitävän naisen. Naisella oli silmälasit..

Willille oli onneksi viikset ja peruukki kelvanneet eikä tuo ollut näyttänyt nirsoilevan niin niinkuin Rabastan itse, mutta ilmeisesti tuo ei kuitenkaan ollut mielissään miehen pilkattua jo toistamiseen saman päivän aikana tuon ulkonäköä. Uhkailut siitä miten tuo laittaisi Rabastanin pärstän uuteen kuosiin sai kuitenkin nuoremman vakavoitumaan, koska tuo ei todellakaan halunnut pärställeen sattuvan mitään hirvittävää ja saadessaan itse vuorostaan peruukin Williltä ei tuo sanonut sanaakaan vastaan.
" No onhan tämä ihan okei..", Rabastan totesi olkiaan kohauttaen seuratessaan Williä tuon perästä etsimään silmälaseja. Ainakin ne olisivat parempi vaihtoehtoi kuin viikset!

Silmälasit tosin olivat kaikki aivan naurettavan näköisiä, neon vihreitä ja pinkki sangallisia, yli suuria ja muutenkin vinksahtaneita. Mies nappasi käsiinsä pyöreät lasit, joista ei edes nähnyt mitäänläpi, ja iski ne päähänsä.
" Katso olen Harry Potter!", Rabastan sanoi ja kiskaisi toiselta hyllyltä muovisen keijun sauvan jossa oli suuri tähtipäässä ja osoitti sillä Williä mumisten joitakin aivan päättömiä kirouksia.
Will kuitenkin kuulosti olevan samaa mieltä siitä, etteivät lasit olleet kovin aidon näköisiä ja Rabastan nosti lasit hiuksiinsa, jotta näkisi taas jotakin ja koitti nähdä jos kuitenkin hyllyssä olisi edes yksi pari oikeiden rillejen näköisiä laseja.
"Taidat olla oik-", Rabastan aloitti kääntäen katseensa hyllystä Willyyn, mutta lopetti lauseensa kesken tajutessaan tuon naulinneen katseensa liikkeen myyjättäreen ja fiksuna miehenä tuon ei mennyt kauaa tajuta mitä Will oli oikein äkännyt.
".. luuletko että se myy muka omat lasinsa meille?", tuo kysyi ei niin fiksuna.

Will ei oikein tiennyt miten kunnon kuolonsyöjän olisi pitänyt reagoida Rabastanin Harry Potter-pilaan. Olisiko hänen pitänyt käskeä Rabaa lopettamaan moiset lapsellisuudet? Olisiko hänen pitänyt vetää oma huppunsa päähän ja esittää kuolonsyöjää? Vai pitäisikö hänen olla kuin ei huomaisikaan..?
Noiden kysymysten lomassa, ihan huomaamattaankin, Willin kasvoille nousi virne ja huomattuaan hyllykössä blondin pitkän peruukin, hän heitti sen päähänsä ja otti arvokkaan asennon;
"Nimeni on Malfoy, Lucius Malfoy! Ja sinä Potter, olet häpeäksi velhomaailmalle!" hän sanoi yrittäen imitoida armasta ystäväänsä Malfoyta, "en kuitenkaan yritä ottaa sinua kiinni koska.. en uskalla!"

".. luuletko että se myy muka omat lasinsa meille?" Rabastanin kysymys sai Willin ajatuksenjuoksun lakkaamaan hetkellisesti. Hän käänsi ilmeettömän katseensa toiseen eikä hetkeen pystynyt sanomaan mitään, koska ei uskonut korviaan. Hän pudisti pikaisesti päätään ja käänsi katseensa takaisin jästinaiseen.
"Joo ehdottomasti, Rabastan," hän tokaisi kuivasti, "kyllä hän myy lasinsa meille.. Olen melko varma siitä. Tai sitten voisimme vain kävellä tuonne, tappaa tai tainnuttaa hänet, ja kävellä ulos puodista?" Will katsahti jälleen kulmat koholla Rabaa tämän typerän kysymyksen ansiosta ja siirsi sitten jälleen katseensa naiseen.
"Harmi vain ettemme voi päiväsaikaan aiheuttaa niin paljon sekasortoa kuin mitä kedavran käyttäminen saisi aikaan.." hän tokaisi tylsiintyneenä. Hetken mietittyään, hänen kasvoilleen nousi kuitenkin kekseliäs virne. Hän suoristautui ja siirsi jälleen kerran katseensa Rabastaniin.
"On ehkä aika käyttää tuota blondia lumovoimaa hyödyksi," hän sanoi, "ehkä saat lasit käsiisi ilman sen suurempia uhrauksia..?"

Rabastanin yllätykseksi niin vakava Will yhtyikin leikkiin mukaan ja tuon Malfoy imitaatio oli niin mahtava, että miehen oli vaikea pysyä vakavana. Kuka tahansa olisi naurannut tuon nähdessään! Paitsi Malfoy itse tietysti.. taisi omistaa vielä vähemmän huumorintajua kuin Will ja varsinkin jos oli itse pilkan kohteena.

Kysymys jonka mies oli esittänyt huomattuaan Willin tarkkailevan kaupan naista oli Rabastanin omiin korviin kuulostanut aivan järkevältä, mutta Willin sarkastinen vastaus laittoi tuon kuitenkin miettimään uudelleen mitä oli oikein päästänytkään suustaan.
"Äh.. olet oikeassa sen suhteen, ettei täällä kannata ketään alkaa tappamaan. Sisään voi koska vain tulla muita asiakkaita", Rabastan sanoi ja pyöritteli muovista sauvaa käsissään samalla kun tarkkaili naista hyllyjen välistä. Häneltä olivat nyt kyllä ideat loppuneet mutta onneksi Will pääsi yllättämään uudelleen ja vieläpä idealla mitä olisi odottanut aivan heti kuulevansa tuon suusta.
"Blondia lumovoima?", Rabastan toisti älähtäen ja käänsi nopeasti katseensa naisesta Williin.
"Haluatko sinä, että menen lirkuttelemaan tuolle jästi naiselle ,jotta saan sen rillit?", mies kysyi ja pudisti epäuskoisena päätään, mutta vilkisi kuitenkin vaivihkaa tiskin luona hääräävän naisen suunnalle. Pitäisiköhän hänen mainita vuorostaan taas jotakin niistä velhon ja kuolonsyöjän arvoistaan?
" No hyvä on..", Rabastan tuhahti lopulta pohdittuaan asiaa hetken mielessään ja iski keijusauvan Willille.
".. ehkä voin samalla kiskoa meille alennusta"

Will kohautti hartioitaan poissaolevan oloisena Rabastanin älähdettyä jotakin hänen hienosta suunnitelmastaan. Hänestä suunnitelma oli mitä loistavin.. Ei ehkä Raballe, mutta hänelle itselleen. Joko he saisivat rillinsä ja alennuksensa tai sitten Rabastan mokaisi pahimman kerran ja Will saisi aihetta nauruun.. Tosin olisiko se hyvä asia että Voldemort kuulisi heidän hienoista suunnitelmistaan ja siitä, missä tilanteessa Rabastan oikeastaan oli mokannut.. Sitä Will ei uskaltanut edes ajatella. Sillä hetkellä häntä kiinnosti enemmän Rabastanin käyttäytyminen ja se, mitä tuleman piti.
Lopulta Rabastan luovutti tuhahtaen ja iski keijusauvan Willille. Vedettyään syvään henkeä, mies lähti kohti tiskiä. Will nojautui hyllyyn katselemaan toisen menoa, mutta kuitenkin sen verran piilosta ettei häntä heti ainakaan huomattaisi. Ajatuksissaan hän alkoi Rabastanin tavoin pyöritellä keijusauvaa käsissään.
Sinällään tämä kaikki soti kaikkea kuolonsyöjien periaatteita ja arvomaailmaa vastaan, mutta oliko sillä nyt enää mitään merkitystä? He olivat pukeutumassa jästeiksi. Sitäpaitsi se että Rabastan lirkutteli jästinaiselle niin se oli tämän oma ongelma, ei Willin. Will pystyisi helposti pesemään kätensä tästä selkkauksesta mikäli joku kuolonsyöjä nyt sattuisi tätä asiaa todistamaan. Rabastan kantaisi itse vastuun.. Will ei tosin oikein jaksanut vieläkään uskoa että Rabastan oli ollut niin tyhmä että oli suostunut moiseen älynväläykseen.. Toisaalta Rabastanin edellisen kysymyksen myötä Will oli alkanut ylipäätään epäilemään Rabastanin aivotoimintaa..

Rabastan oli astellut tiskin luokse taakseen vilkaisemattakaan. Hän ei halunnut tietää oliko suostunut tähän aivan liian helpolla, mutta toisaalta hänen ideanhansa se alunperin oli ollut pekuta jästeiksi joten kai oli hänen velvollisuutensa myäs uhrautua jotta hommat pääsisivät etenemään. Tiskin nainen tuntui olevan aivan omissa maailmoissaan, töihinsä uppoutuneena joten tuo ei missään välissä huomannut tiskin luokse astelevaa Rabastania. Ei edes vielä silloinkaan kun mies jo seisoi aivan tiskin luona tuon edessä, mikä sai Rabastanin hiukan ärsyyntymään. Pitäisihän tuon nyt edes hiukan seurata mitä liikkeessä tapahtuu ja tarvitsivatko asiakkaat apua.. hehän olisivat voineet Willinkin kanssa mitä lie varkaita. Pienen painostavan hetken jälkeen Raba lopulta rykäisi kuuluvasti ja sai nuoren naisen kohottamaan katseensa paperilapuusista joita tuo oli selaillut. Ystävällisesti tuo loi kauniin hymyn asiakkaalleen ja uteli mitä Rabastan oli vailla, ehti tuo myös huomaamaan miehen päähän jääneet Potter lasit ja hymyillen kehui niiden sopivuutta Raballe ja voisi toki suositella muutakin rekvisiittaa joka sopisi lasien kanssa.

Rabastan ei äkkiä saanutkaan mitään sanotuksi. Myyjättären viehkeä hymy oli saanut tuon aivan lamaantuneeksi ja oli jokseenkin iloinen, että oli siinä selkäpäin Williin ja hyllyihin joiden suojissa tuo oli joten tuskimpa tuo näki koska hän puhui ja koska ei..
Säälittävää, miten ketää itseään kunnoittava puhdasverinen velho saattoi antaa moisen jästin tehdä itselleen näin! Nainen kuin nainen.. sama se oliko ne jästejä vaiko noitia kaikki ne olivat yhtä katalia ja saivat Rabastanin hermostumaan tällaisissa tilanteissa. Asia oli aivan eri jos nainen piti päästää hengiltä.. tai jos naisia lähestyi muutaman kymmenen oluen jälkeen..
Myyjättäreltä ei kyllä jäänyt huomaamatta Rabastanin äkillinen puhekyvyn menetys ja tuo naurahtaen uteli oliko tuo liian ujo ilmaistakseen asiansa jota oli tullut esittämään .. ja Raba oli valmis vajoamaan lattian läpi toivoen mielessään ettei Will kuullut keskustelua tai osannut lukea huulilta.

".. Teidän silmälasinne, ne sopivat teille.., mutta nämä sopisivat vielä paremmin", Rabastan sai lopulta suunsa auki ja onnistui yllättävän hyvin pitämään äänensä vakaana, puhuessan tuo oli napannut ne hiuksissan olleet lasit pois laskenut hetkeksi tiskille ja kumartunut sitten lähemmäs tiskin naista jotta saisi tuolta tuon silmälasit. Selvästi oli nyt tiskin naisen vuoro hämmentyä ja ehkä Will oli ollut oikessa siitä ' Blondista lumovoimasta' , koska tuo ei tehnyt elettäkään tai sanonut sanaakan Rabastanin napatessa naisen rillit tuon kasvoilta. Tilannetta hyödyksi käyttäen Rabastan nopeasti veti rahapussukkansa esiin, iski sopivan summan jästiraha tiskiin ja hymyn kera toivotti hyvät päivät jatkot neidille ennen kuin livahti posket punoittane ovesta ulos nopeammin kuin kettu jättäen hämmentyneen, mutta syvästä huokauksesta päätellen onnellisen neidin tiskille.

Will seurasi tilannetta hyllyköstä käsin yhdessä keijusauvan, viiksien ja parin peruukin kanssa. Tyytyväinen virne kasvoillaan hän tuijotteli Rabastanin selkää ja naista tämän edessä. Voi kyllä hän keskustelun kuuli Rabastanin toiveista huolimatta. Miksei kuulisi? eihän putiikki nyt niin iso ollut että hän ylipäätään pääsisi kuulomatkan ulkopuolelle.
Ja nyt kun Rabastan oli mennyt ja jähmettynyt kuin kivi tuon jästinaisen eteen, Will ei oikein tiennyt mitä ajatella. Ensin hän tunsi lievää ärtymystä siitä ettei toinen tuntunut tänään saavan juuri mitään aikaiseksi (ajatushan oli tietenkin aivan väärä, koska olin Rabastan juuri saanut heille jästirahaakin). Ärtymyksen jälkeen tunteet muuttuivat myötähäpeäksi ja sen kautta ivaksi. Tilannehan oli mitä ärsyttävin ja häpeällisin, mutta oikeastaan vain juuri Rabastanille. Willhän voisi nauttia tilanteesta kaikin tavoin ja niin hän tekisikin.
Yllätyksekseen Rabastanin jumituksen jälkeiset liikkeet toimivat jästinaiseen odottamattoman hyvällä tuloksella. Will ei oikein nähnyt mitä tapahtui koska Rabastan oli selkä häneen päin, mutta huomasi hän kyllä Rabastanin äkkinäisen poistumisen ja jästinaisen hämmentyneisyyden (sekä tyytyväisen huokaisun). Mikä noita jästinaisia.. tai ylipäätään naisia vaivasi?
Will oli aikeissaan poistua muina miehinä Rabastanin perässä putiikista, mutta tajusi sitten peruukit sun muut tarvikkeet käsissään. Hän oli ottanut jo muutaman merkitsevän askeleen ovea kohti ja tietenkin tämä jästinainen oli tajunnut sen.
"Aiotteko maksaa nuo?" nainen kysyi yllättävän kipakalla äänellä ja Will kääntyi toisen puoleen. En, ei minulla ole rahaa? Hän ajatteli, mutta soi pienen väkinäisen hymyn myyjälle ja asteli tiskille. Myyjä alkoi laskea hintoja yhteen jonkun koneen kanssa. Lopulta toimenpide oli saatu tehdyksi ja myyjä ilmoitti hinnan.
"Naiset," Will puuskahti ja naisen silmin alkoi kaivaa lompakkoaan, mutta vetäisikin taikasauvansa esiin. Nainen ei tietenkään tajunnut mitä mies puukepukalla oli tekevinään, mutta koki sen silti uhkaavaksi. Will ei kuitenkaan ollut hänen silmissään enää mikään maailman ihanteellisin asiakas. Ennen kuin nainen ehti kuitenkaan mitään sanoa tai alkaa kiljua, Will oli jo loihtinut komennuskirouksen toiseen. Heti perään hän teki muistiloitsun ja käski sitten naista kävelemään takahuoneeseen ja pysymään siellä kunnes oven kello kilahtaisi uuden asiakkaan merkiksi.
Sitten Will kaappasi pussukan, jonka nainen oli ehtinyt pakata ja varmisti vielä että nainen tosiaan jatkoi autuasta matkaansa kohti takahuonetta. Sitten hän paineli ulos putiikista.

Will oli odottanut törmäävänsä Rabastaniin heti ulos astuttuaan, mutta joutuikin vilkuilemaan hetken toisaalle. Rabastan oli siirtynyt hieman ovesta kauemmas. Will huomasi tämän ja syvä virne kasvoillaan käveli toisen luo.
"Se siitä blondista lumovoimasta," hän tokaisi ivallisesti, "sähän menit ihan lukkoon ton jästinaisen edessä! Mitä tapahtui? Jouduit kuitenkin loihtimaan hänet, vai?" Will nappasi taskustaan tupakka-askinsa ja sytytti sieltä yhden vetäen sitten syvät henkoset tarjoamatta Rabastanille. Oikeastaan hän luuli että Rabastanilla olisi omat, koska tämä oli baarissa polttanut.

Rabastan oli kiiruhtanut pienen matkan päähän, ettei norkoilisi oven ti ikkunoiden edessä peläten sen naisen ehkä juoksevan hänen peräänsä ja koitti saada itsensä rauhoittuman ennen kuin Will saapuisi perästä ulos. Sinä hetkenä kun heidän katseensa olivat hetkeksi kohdanneet Rabastan oli varma, että oli ilman loitsuja ja lemmenjuomia noitinut naisen pauloihinsa.. mies kääntyi vilkaisemaan itseään viereisen liikkeen ikkunasta ja pisti huomioon että onneksi tuon poskien punaisuus oli jo ehtinyt laskemaan. Mies suti tukkaansa paremmin ja mietti kovasti mikä kumma siihen naiseen oli mennyt.. jos hän olisi nainen kyllä hän kattelisi mielummin tuommoisia Willin kaltaisia kusipäitä mitkä varmasti pitivät naisensa sauvan ja hellan välissä. Jokaisella kai oli oma makunsa ja tässä tilanteessa oli ehkä hyvä, että suunnitelma oli toiminut niin kuin oli suunniteltu mutta kyllä miestä silti hävetti ja suuresti.

Rabastan katseli edelleen itseään liikkeen ikkunasta kun Will vihdoin saapui ulos liikkeestää, eikä Raba vaivautunut kääntymään tuota kohden ja kuten oli arvannut sai pian kuulla äskeisestä tapahtumusta. Siitä miten oli mennyt aivan lukkoon ja vielä jästinaisen edessä, mutta kun Will uteli oliko hän kenties joutunut loihtimeen naisen mies tuhahti hiukan.
" Nainen kuin nainen.. samoja ne on oliko ne sitten jästejä vai noitia..", mies mutisi aikaisemmat ajatuksensa ääneen siinä ja kääntyi Willil puoleen heilutellen kädessään naiselta saamiaan rillejä.
" Loihtimaan? En.. en ainakaan tähän päivään mennessä ole oppinut loihtimaan ketään pelkällä katseella", tuo tyytyi vain sanomaan ja viitsimättä kertomaan yksityis kohtia hänen ja jästin katseiden vaihdosta vaan iski vain rillit päähänsä todeten ettei niissä ollut edes mitään vahvuuksia koska hän näki mainiosti. Naiselle ne tosiaan olivat sopineet.. ei hän valehdellut ollut..

Willin napattua itselleen tupakan Rabastan tunki automaattisesti kädet taskuihinsa etsien omaa askiaan muistaen vasta sitten niiden loppuneen jo siellä baarissa.
"Äh.. onneksi on enää ne vaatteet"

Rabastan kielsi loihtimisen vedoten siihen ettei hän vielä ainakaan osannut lumota ketään pelkällä katseella. Tämän Will uskoi paremmin kuin hyvin, muttei vieläkään voinut uskoa että Rabastan olisi kyennyt lumoamaan tuon naisen ilman minkäänlaisia taikoja. Varsinkaan sen perusteella kuinka toinen oli jäätynyt tiskillä..
Will ei kuitenkaan viitsinyt enää jatkaa tästä aiheesta vaan tyytyi kohauttamaan hartioitaan. Suunnitelma oli kuitenkin toiminut ja nyt heillä oli sekä viikset, lasit että peruukit ja.. keijutaikasauva. Will tuijotti pussiinsa hymähtäen. Rabastan saisi kävellä keijusauva käsissään niin heitä ei ainakaan luultaisi velhoiksi. Kukaan kunniallinen velho kun ei moiseen krääsään koskisi pitkällä tikullakaan.
Rabastan sovitti jo kuitenkin lasejaan eikä Will ehtinyt ehdottaa keijusauvaa. Will katsoi nauruaan pidätellen toisen nenällä olevia punaisia, naisten silmälaseja.
"Hyvin pukevat," Will tokaisi päättäen ettei tällä kertaa sanoisi mitään morkkaavaa. Hän halusi nähdä Amelia Bonesin ilmeen heidät ja etenkin Rabastanin nähdessään.
Peruukki ja lasit kun sopivat paremmin kuin hyvin yhteen.

Will huomasi Rabastanin kaivelevan taskujaan puhuessaan vaatteista. Will ehkä vihasi itseään tulevaisuudessa, mutta kaivoi kuitenkin askinsa takaisin esiin ja tarjosi siitä yhden Rabastanille. Ei hänen maailmansa yhteen savukkeeseen kaatuisi.
"Okei, mistä me löydetään vaatteet?" Will kysyi vieden askinsa takaisin taskuunsa, "tai siis kaupasta tietysti mutta mistä me saadaan juuri sellaiset asukokonaisuudet etteivät jästit tai velhot kiinnitä meihin mitään huomiota? Minulla ei ole kokemusta jästikaupoista."

Rabastanilta oli jäänyt tosiaan tajuamatta, että lasit olivat naisten mallia, mutta eipä tuo nyt haitannut. Tuskin kukaan katsoisi häntä niin tarkkaan, että huomaisi. Will ilmeisesti huomasi hänen etsivän omia tupakoitaan joita ei enää ollut kun tyrkkäsi askiaan häntä kohti tarjoten savuketta. Mies tietysti kiitollisena nappasi yhden vaikka oli hiukan yllättynyt mosiesta eleestä. Saatuaan tupakkansa sytytetyksi tuo lähti astelemaan katua pitkin.
" Katsellaan ikkunoita..", tuo sanoi ja vilkaisi taakseen.
" .. semmoinen liike minkä ikkunoissa on no.. normaaleja vaatteita"

Rabastan tähyili itse molemmin puolin tietä olevia liikkeitä, mutta oikein ollut varma mitä sitten oli nämä ' normaalit vaatteet'. Kuitenkin aikansa tietä käveltyään tuo pysähtyi katselemaan kauppaa jonka ikkunoissa oli mallinukkeja puettuna jästivaatteisiin, jotka näin äkkiä katsottuna olivat kokonaisuuksia jotka muistittvat järkeviä.
" Jos otetaan noi mitkä on näiden päällä?", mies ehdotti

Ilman minkäänlaista kiitosta, Rabastan oli hyväksynyt Willin tupakan, mikä sai miehen ajatukset taas nurinkuriseksi. Jos hän olikin ajatellut että yksi tupakka sinne tänne, nyt asia oli toisin. Yksi pieni kuusikirjaiminen sana olisi riittänyt.
"Olet sitten yhden auki," hän tokaisi kuivakasti lähtien seuraamaan Rabastania pitkin Lontoon katuja.

Will huomasi ikkunoissa kaikkea, mikä oli hänen maailmassaan hyvinkin epäkäytännöllistä, mutta ilmeisesti jästit käyttivät moisia. Hän ei esimerkiksi ymmärtänyt yhtä jalkapallo-välineitä myyvää kauppaa. Kuljettuaan useiden kauppojan halki, Rabastan äkkiä pysähtyi ja Will oli törmätä tähän. Will kohotti katseensa Rabastanin osoittamaan näyteikkunaan miehen ehdottaessa että he ottaisivat mallinukeilta vaatteet.
Will katseli hetken eikä harmikseen nähnyt mallien päällä yhtä ainutta mustaa vaatekappaletta. Olisi siis vielä kaiken lisäksi ostettava punaisia ja vihreitä ja harmaita vaatteita.. Noh, onneksi Rabastan maksaisi tämän lystin.
"Oletko koskaan käynyt jästikaupassa ostoksilla?" Will kysyi aukaistessaan ulko-oven, "minä kävin viimeksi joskus tylypahkaikäisenä." Will asteli sisään kaupppaan ja huomasi saman tien vaaterekit edessään. Eivät he voineet mallilta suoraan vaatteita alkaa napsimaan, sen hän tiesi jo ennen kuin ehti asiaa enempi ajattelemaan. Heidän olisi etsittävä vaatteet omatoimisesti.
"Minä otan tuon vasemmanpuoleisen," hän sanoi Rabastanille osoittaen nukkea, jolla oli yllään tummanvihreä neulepaita ja siniset, hieman kuluneet farkut. Sen sanottuaan hän erkani etsimään sopivaa vaatetusta vilkuillen aina aika-ajoin mallinukkea.

Rabastan oli vain pudistanut päätään kun Will oli kysynyt oliko mies käynyt ennen jästikaupassa. Hän ei ollut.. ei edes tylypahkaikäisenä niin kuin Will sanoi käyneensä, mutta eivätköhän he pärjäisi joten Raba asteli sisälle vaateliikkeeseen Willin perästä tajuten kaupan olevan aivan täynnä kaikenmoisia vaateriepuja. Ei ihme jos ne ministeriön velhot olivat niin kummallisesti pukeutuneet kun vaihtoehto yhdistelmiä saattoi olla miljoonia ja kukaan velho tai noita voinut tietää sopivatko kaikki varmasti toisiinsa.
Rabastan kääntyi takaisin mallinukkejen puoleen nähdäkseen mitkä vaatteet Will oikein oli itselleen varannut ja nyökkäsi hyväksyvästi huomatessaan tuon valinneen sen vihreän asukokonaisuuden. Punainen pukikin häntä paremmin vaikkei hän siinäkään niin viihtynyt.
"Puuttuu vaan enää kultaiset housut niin olisin kuin kävelevä Rohkelikko mainos", Rabastan nauahti ja kiiruhti hyllyistä etsimään samanlaista punaista kauluspaitaa mihin ikkunan mallinukke oli puettuna.
" .. eikä sitten tosiaan mitään kultaista..", mies vielä kiiruhti lisäämään nopeasti ennen kuin he pääsisivät pitemmälle kaupassa ja asteli ripeästi rumien kravaattien ohitse suoraan kauluspaita osastoa kohti jossa varmasti olisi se mitä hänkin kaipasi.

Paitoja oli kuitenkin ainakin kymmentä eriväriä ja vaikka hän punaisen erottikin oli erilaisia punaisiakin muutamaa eri laatuista ja näköistä joten Rabastan joutui joka punainen paita kourassan vilkaisemaan aina mallinukkea ennen kuin lopulta löysi sen oikean näköisen mutta sai todeta sen olevn aivan valtavan suuri joten mies joutui penkomaan hiukan lisää löytääkseen itselleen vielä sopivan kokoisen paidan.
" Joko löysit omasi", mies uteli Williltä ja koitti samalla kurkkia millaiset housut hänen olisi määrä etsiä. Niiden paikantaminen oli onneksi paljon helpompi koska ne roikkuivat vain pienen matkan päästä Willistä joten Rabastan kiiruhti nappaamaan nekin mukaansa.

Will pyöri pitkin kauppoja miettien kuumeisesti minkä hemmetin takia jästit tarvitsivat noin älyttömän paljon eri vaihtoehtoja pukeutumiseen. Eihän tämmöisessä ollut mitään järkeä.. Housuja oli kymmenet erilaiset, kenkiä parikymmentä, paitoja varmaan ainakin viitisen kymmentä! Miksi? Will kiitti jälleen kerran onneaan siitä että oli syntynyt velhoksi eikä jästiksi. Kaiken muun lisäksi velhona olemisen hyviä puolia oli pukeutumisen vaivattomuus.. Sen kun asteli kaapukauppaan ja osti mustan kaavun. Ei edes oikeaa kokoa tarvinut tietää kun kaapu tehtiin siinä tilanteessa ja näin ollen oli aina oikean kokoinen.
Lopulta Will löysi neulepaidat eikä aikaakaan kun oikean värinen ja ainakin oikean kokoiselta vaikuttava paita löytyi. Will vertasi vielä mallinukkea ikkunan luona ja totesi löytäneensä oikean paidan. Hän piti pienenä ihmeenä sitä ettei paidan etsimisessä ollut mennyt sen enempää aikaa.. Housutkaan eivät olleet kovin kummoinen asia vaikka rekkejä olikin kymmeniä ja housuja sitäkin enemmän.. Will löysi aluksi mustia farkkuja vinon pinon, mutta onneksi siitä lähettyviltä löytyi sitten myös niitä sinertäviä normaaleja farkkuja. Koko olikin sitten kamalampi asia. Paidan nyt pystyi silmällä katsomaan, mutta housut näyttivät kaikki samanlaisilta.. tai liian isoilta! Will katsahti ympärilleen ja huomasi Rabastanin yhden lähellä olevan vaaterekin kimpussa. Toinen kysyikin oliko hän jo löytänyt haluamansa. Will näytti paitaansa ja housurekkiä.
"Oikeastaan kyllä," hän totesi, "koko pitää vaan vielä katsoa.." Will vilkaisi ympärilleen ja huomasi joidenkin koppien päällä kyltin "sovitus". Yhdestä kopista tuli joku jästimies vaatteiden kanssa ulos. Siellä siis sovitettiin olivatko vaatteet oikeaa kokoa.. Will nappasi muutamat farkut mukaansa ja asteli muina miehinä sovituskoppiin. Ehkeivät jästit olleetkaan niin tyhmiä vaikka kyllä tämä vaatteiden ostaminen jästimaailmassa oli jokseenkin vaivalloista.
Hetken kuluttua Will tuli kopista ulos löydettyään sopivan koon. Enää pitäisi hattu löytää ja puku olisi valmis.
Will iski loput farkut lähimpään vaaterekkiin ja asteli kaupan takaseinustalla olevien hattujen luo. Miksi hattujakin piti olla sata vaihtoehtoa?
Tutkittuaan jälleen aikansa hattuja, hän löysi oikeanlaisen ja sovitti sitä pikaisesti. Tämä oli kyllä älyttömyyden huippu.
Mutta nyt vaatekerta oli kuitenkin valmis ja Will asteli Rabastanin luo.
"Jos olet valmis niin meneppäs maksamaan," hän sanoi toiselle, "kerran kassaneitien kanssa niin hyvin tulet toimeen.. sitäpaitsi sinulla on rahat."

Rabastan ei vaivautunut änkemään itseään niihin hämäriin verhottuihin koppeihin jonne Will näytti suuntaavaan housuineen. Mies tyytyi vain silmämääräisesti arvioimaan mitkä mahtaisi olla ne oikeat ja toivoi ettei ainakaan liian pieniä nappaisi mukaansa. Liian isoja sitten vain kiskottaisiin kadulla koko ajan ylös. Olisi kyllä kieltämättä noloa jos housut putoaisivat nilkkoihin kesken Bonesin surmaamisen, mutta hän ei todellakaan änkisi itseään niihin kopperoihin. Tuo jäi odottelemaan Willin paluuta sieltä sovittamosta ja tutkaili sillä välin mitä muuta kaikkea turhaakin turhempaa liike tursusi.

Willin tultua ulos sovituskopista tuo kipaisi vielä hakemaan itselleen hatun ja suuntasi sitten takaisin Rabastanin luo kehoittaen miestä ottamaan kamat ja maksamaan ne.
".. se olisi kyllä sinun vuorosi", tuo protestoi vastaan ja lykkäsi omat vaatteensa Willyn syliin rahapussukan kera.
"Tekee sullekkin hyvää hiukan jutella naisten kanssa", tuo lisäsi ja risti käsivartensa tehdäkseen selväksi ettei aikonut ottaa romppeita takaisin kuin vasta sitten kun ne oli maksettu ja hän voisi ne kiskoa päälleen.

Will oli aikeissa suunnata kulkunsa ulos kaupasta, mutta Rabastan iskikin jästirahat ja kaksi vaatekokonaisuutta hänen käsiinsä todeten että se oli hänen vuoronsa maksaa. Will pyörytti silmiään toisen sanoille, otti vaatteet ja rahat ja käveli sitten kassalle.
"Hei!" iloinen naisääni tervehti ottaen hänen ostoksensa vastaan ja alkaen laittaa niitä yksi toisensa jälkeen pienistä lapuista käsin kassakoneeseen. Will katseli Rabastanin rahapussukkaa käsissään. Ei toinenkaan ilmeisesti mistään maailman köyhimmästä suvusta ollut.. Toisaalta, olihan toinen Lestrange. Willillä itselläänkin oli rahaa vaikka muille jakaa, olihan hän perinyt paitsi vanhempansa myös veljensä.
"Se tekee sitten 116,4 puntaa kiitos," nainen sanoi laskettuaan vaatteiden yhteishinnan. Will kaiveli lompakosta naisen antaman summan jästirahaa ja ojensi sen toiselle. Nainen hymyili jotenkin oudoksuen vilkaistuaan Willin sen hetkistä, jästeistä omistuista asuaan. Will hymähti toisen ilmeelle yrittäen kuitata asian sillä.
Nainen pakkasi kuitenkin mitenkään kommentoimatta uudet vaatteet pussiin ja antoi vaihtorahat. Will tunki rahat takaisin rahapussiin ja nappasi vaatepussin.
"Tervetuloa uudestaan," nainen sanoi Willille tämän käännyttyä lähteäkseen. Naisen äänensävy oli outo ja sai siksi Willin katsahtamaan toista kysyvästi. Nainen vain hymyili toiselle. Will pudisti päätään ja lähti sitten ulos kaupasta.
"Siinä rahat," hän sanoi ja antoi Rabastanille tämän lompakon takaisin, "ja vaatteet.. Voitaisiin käydä vaihtamassa vaikka jossain kuppilassa.. Vaikka ministeriön lähellä ja mennä sitten odottelemaan Bonesia?"
Will lähti astelemaan pussit kourassaan katua pitkin ja vaihtoi samalla Rabastanin vaattee pilapuodin pussiin ja otti viikset ja peruukkinsa vaatepussiin. Tämän jälkeen hän iski Rabastanille tämän tarvikkeet kannettavaksi.
"Vaikka toivon mukaan näytämme luonnollisilta niin meidän on myös toimittava luonnollisesti," Will sanoi puoliksi itsekseen, "emme voi vain seisoskella siinä ulkopuolella ja odotella Bonesia. Meidän on pakko tehdä jotakin, jottemme vaikuta epäilyttäviltä.. Ideoita?"

Rabastan suuntasi jo ovien luokse norkoilemaan ja odottamaan, että Will saisi heidän romppeensa maksettua. Willillä maksaminen tuntui muutenkin sujuvan paljon paremmin kuin hänellä eikä tuo tainnut jäädä edes suustaan kiinni naisen kanssa. Olisi nyt vähän jotain keskustellut.. tuo antoi itsestään niin tylyn kuvan. Nainen kuitenkin kuului toivottavan Willin tervetulleeksi uudelleenkin joten se oli hyvä alku vaikka Will tuskin enää jalallaankaan astuisi jästien vaatekauppaan. Rabastan seurasi Williä ulos liikkeestä ja sai pihalla oitis loput rahansa takaisin jotka mies sujauttikin taskuunsa nopeasti.
" Hyvinhän se sulta sujui.. tais neiti vähän ihastua jopa", Rabastan virnuili ja seurasi Willin puuhia tuon lajitellessa kummankin omat kamppeet erilillisiin pusseihin ja saikin pian itse kannattevaksi omat tavaransa, jotka oli kaikki sullottu pilailupuodin räikeään pussukkaan.

Siinä kävellessä sopivaa kuppilaa etsien Will muistutti, ettei pelkäksi jästiksi tekeytyminen ollut tarpeeks vaan heidän pitäisi myös käyttäytyä muutenkin kuin paikallaan seisoskellen. Mikä kyllä oli aivan totta. Jos he vaan seisoskelisivt ministeriön lähettyvillä herättäisi se varmasti huomiota.
" Mitä muuta ulkona voi tehdä kuin seisoskella?", Rabastan hymähti ja katseli ympärilleen nähdäkseen mitä jästit heidän ympärillään oikein touhusivat. Kukaan ei kyllä kauheasti seisoskellut paikallaan,
" .. hankitaan oma penkki jossa istuskella ja lukea lehteä", tuo ehdotti muistetteltuaan mitä ne ministeriön tyypit olivat tehneet ja äkkäsi samalla sopivan hiljaiselta vaikuttavan kahvilan jonka luokse kiiruhti ja kiskaisi oven auki heille. Rabastan vilkuili nopeasti missä suunnassa olisi vessa ja ennen kuin edes kuppilan työntekijät heitä oli ehtinyt huomata oli mies livahtanut vessan puolelle ja vapaaseen kopperoon.

Rabastan ehdotti penkkiä, mikä oli myös käynyt Willinkin mielessä. Lehden lukeminen ministeriöläisten tapaan tuntui kyllä hieman.. riskialttiilta. Toisaalta kuka tahansa saattoi istua ja lukea lehteä, mutta jos olit itse peitetehtävissä lukemassa lehteä niin oletettavasti epäilisit kaikkia, jotka tekevät samoin. Varsinkin jos olit ministeriöläinen ja tarkoituksesi oli nimenomaa huomata kaikki se, mikä mahdollisesti voisi uhata rakennuksen ja työntekijöiden turvallisuutta. Mutta mikäli ministeriöläisten käytökseen oli uskomista niin toiset eivät olleet mitään kovin fiksuja. Toisaalta saattoivat nuo olla fiksujakin, koska heidät oli laitettu vastaamaan pääporttien turvallisuudesta.

Will astui myöskin Rabastanin perässä kuppilaan ja tehtyään pienen kartoituksen siitä, minkälainen paikka oli ja millaista porukkaa siellä oli, hän lähti myöskin toiseen vessakoppiin vaihtamaan vaatteita.
Koppi oli ahdas ja vaikka Will olikin riutunut ja jokseenkin laiha, vaatteiden vaihtaminen ilman seinien kalistelua oli jokseenkin vaikeaa. Will kuitenkin onnistui tehtävässään ja vaihdettuaan jästivaatteet ylleen, hän teki vasempaan housuntaskuunsa taian, joka laajensi taskun sisältöä niin että hän sai kaapunsa survottua taskuun. Tämän tehtyään hän asetti sauvansa samaiseen taskuun niin että saisi sen tarpeen vaatiessa helposti vetäistyä esiin. Ulkoisesti ei näkynyt mitään merkkiä siitä että hänen taskussaan olisi mitään ylimääräistä.
Will katseli hetken itseään kopin hieman rikkinäisestä peilistä ja huokaisi. Enää puuttuivat viikset ja peruukki...
Will otti peruukin pois paketistaan ja oikoi sitä hieman nenäänsä nyrpistellen. Hän ei edelleenkään tajunnut miten oli joutunut siihen tilanteeseen. Tai tajusihan, syy oli Rabastan Lestrangessa. Ja vaikkei olisikaan niin häntä Will voisi vapaasti syyttää tästäkin ahdingostaan.
Will asetteli peruukin päähänsä ja sulki silmänsä. Sitten hän asetteli vielä viikset paikoilleen ja huokaisi raskaasti päätään pudistellen. Hän ei kyllä tämän näköisenä poistuisi vessasta. Will nappasi sauvansa ja taikoi itselleen mustat aurinkolasit, joiden turvin hän saattoi ehkä pyöriä vessan ulkopuolellakin.
Niinpä Will poistui jästivaatteet yllään, peruukki päässään ja viikset ja aurinkolasit kasvoillaan kopista jääden odottelemaan Rabastania.

Rabastanille vaatteiden vaihto ei sujunutkaan niin ongelmitta. Tuo sekosi paitansa napeissa moneen kertaan ja joutui siis useasti aloittamaan napittamisen alusta manaten itsekseen miten tästä oli pitänyt tehdä niin hankala. Pienen tappelemisen jälkeen Raba kuitenkin sai itsensä puettua ja pysähtyi tutkimaan kuvjaistaan peilistä todeten ettei hän oikeastaan näyttänyt hassumalta.. tosin vielä olisi se peruukki joka saattaisi tehdä hänestä todella naurettavan näköisen. Raba kaiveli pussistaan seuraavaksi peruutin ja saatuaan paketin auki asettetteli sen päähänsä. Pitkä tukka oli kuitenkin hankalampi saada asettumaan kivasti mutta lopulta peruukki tuntui olevan suorassa. Mies iski vielä lasit nenälleen ennen kuin kohotti taas katseensa peiliin.
" voi luoja", tuo vain totesi ja suti hiuksia silmiltään. Hiukset olisivat koko ajan varmasti tiellä joten Rabastan taikoi pikaisesti itselleen jotain jolla hiukset sai kiinni.

Rabastanin astellessa lopulta ulos kopista oli Will jo ulkopuolella valmiina eikä tuokaan onneksi näyttänyt mitenkään naurettavalta.
" No paremmalta me näytetään kuin ne ministeriön tyypit", tuo sanoi samalla kun asteli ulos vessasta.

Lopulta Rabastankin tuli kopistaan ulos ja Will olisi nauranut aivonsa pihalle ellei olisi tiennyt näyttävänsä itse aivan yhtä naurettavalta. Niinpä hänen ei edes siinä tilanteessa tehnyt mieli nauraa, sillä tiedosti oman ulkonäkönsä sillä hetkellä aivan liian hyvin. Rabastan sanoi kuitenkin muutaman lohdunsanan heidän ulkonäöstään ja Will nyökkäsi hymähtäen. Siihen ei kyllä paljon tarvittu että näytti paremmalta kuin naamioitumiseen koulutettu aurori..
Will katsahti seinällä roikkuvaa kelloa, joka ilmoitti olevansa kahdeksan illalla. Willillä ei ollut aavistustakaan kuinka kauan ministeriöläiset yleensä olivat töissä.. Itseasiassa nyt kun hän alkoi asiaa ajattelemaan..
"Onkohan Bones töissä tähän aikaan päivästä?" hän sanoi ajatuksensa ääneen, "mistä me tiedetään ettei hän ole aamuvuorossa?" Omasta mielestään Will sanoi ihan varteenotettavia pointteja ja kirosi jo sitä ettei ollut tullut ajatelleeksi asiaa aikaisemmin. Eiväthän he tosiaan olleet nähneet koko Bonesia toistaiseksi! Naikkonenhan oli saattanut olla töissä ja lähteä jo kotiin sillä välin kun he etsivät tarpeellista rekvisiittaa.. Tai sitten toinen saattoi vietellä vapaapäivää.
"Saisiko olla jotakin?" kuului kahvilan myyjän ääni ja Will katsahti miestä. Myyjän takana olevalla seinällä oli kyltti, joka ilmoitti että kahvila oli auki 24/7.
"Eh.. Joo kyllä kiitos. Yksi kahvi." Will sanoi viitatetn Rabastanin mukaansa, "tai no kaksi. Rabastan, sinun vuorosi maksaa." Will otti kahvinsa ja lähti jälleen yhteen nurkkapöytään ikkunan ääreen niin että yhäkin näki ministeriön ovet.

"Emme voi mennä tuonne norkoilemaan koko yöksi," hän sanoi Rabastanille tämän istuttua pöytään, "ei kukaan jästi istu lukemassa lehteä keskellä yötä ja vielä koko yötä. Ehdotan että odotetaan aamuun niin että näemme Bonesin tulevan töihin.. Tai sitten jos satumme näkemään hänet täältä käsin, lähdetään perään." Will hörppäsi kahvistaan.
"Tajutonta ettemme tulleet ajatelleeksi tätä aikaisemmin.." hän kirosi puoliääneen.

Rabastan kääntyi vilkisemaan kuppilan ovelta minne Will oli jäänyt ja huomasi tuon katselvan kelloa ja kysyvän sitten mahtoikohan Bones edes olla töissä siihen aikaan ja Raba itsekkinn
kääntyi vilkaisemaan kelloa.
" No eihän me tiedetäkkään mutta..", Rabastan aloitti kelloa tuijottaen ja laskettuaan katseensa Williin tuo ollutkaan enää siinä lähellä vaan norkoili tiskillä tilaamassa kahvia heille molemmille. Rabastan huokaisi hiljaa ja asteli itsekkin tiskille, mutta Will ehti jo oman kahvinsa keraan livahtamaan ja jättäen hänet maksumieheksi.
" Laita siihen vähän maitoa..", tuo pyysi ja vilkaisi Willin perään. Tosiaan heidän olisi turha siellä istua jos he eivät tienneet miten Bones oli töissä. He voisivat joutua istumaan siellä koko yön ja jos oli vaihtoehtona pysyä sisällä vahdissa oli se parempi.
Rabastan sai pian kupin kahvia eteensä ja mies maksoi heidän molempien juomansa ennen kuin asteli Willin perästä tuon valitsemaan pöytään.

Will oli myös samaa mieltä siitä ettei heidän kannattanut norkoilla koko yötä ministeriön edessä lukien lehteä ja Raba nyökkäsi tuon sanoille samalla kun hörppäsi kahvistaan. Tästä he kuitenkin pystyivät hyvin seuraamaan ketä ministeriöön meni ja ketä tuli pois ja ilmeisesti kahvilassakin sai norkoilla niin kauan kuin vain halusi. Kunhan ei vaan nukahdettaisi.
"Ei kaikkea voi muistaa ottaa huomioon..", Rabastan mutisi kuppinsa ylitse ja käänsi katseen ikkunaan jääden tarkkailemaan ministeriön edustaa joka sillä hetkellä vaikutti hyvin hiljaiseltaa. Kukaan ei tuntunut poistuvan ulos eikä myöskään sisään.

[Aikahyppy seuraavan päivän aamuun! Eli 12.7.1996, perjantai!]

Will hörppäsi varmaan kuudennesta kahvikupposestaan suullisen kylmää kahvia ja risti kätensä kahvikuppeineen lepäilemään rintakehänsä päälle. Hän istui edelleen siinä samaisessa tuolissaan kuppilan nurkassa, mutta verrattuna n. 12 tuntia sitten taaksepäin.. Nyt hän oli valahtanut istumaan puolimakuuasentoon hyvinkin ryhdittömästi. Häntä väsytti aivan mielettömästi ja jo kahvin juominen tuotti ongelmia.
Will ei ollut nukkunut silmällistäkään ellei niitä muutamia pakonomaisia sammumisreaktioita otettu laskuun. Niitä, joita yleensä seurasi putoamisen tunne ja hereille nytkähtäminen.
Willillä oli kaikenlisäksi kylmä ja nälkä ja häntä vitutti. Koko tilanne. Viikset tuntuivat siltä kuin ne irtoaisivat ja peruukki tuntui pyörivän päässä. Amelia Bonesista ei ollut jälkeäkään missään päin eikä hän edes tiennyt oliko toinen töissä vai ei.
Lisäksi aurinko alkoi ärsyttävästi paistaa suoraan hänen silmiinsä.
"Paljonkohan kello on," Will murahti ensimmäiset sanasa Rabastanille sitten edellisiltaisten Bones-pohdintojen. Hän ryhdistäytyi pienesti laskien kupin pöydälle ja hieroen naamaansa yrittäen karistaa väsymyksen silmistään.

Rabastan nojasi käteensä ja tuijotteli ulos ikkunasta silmät puoliummessa ja tuolla oli kova työ pitää itsensä hereillä. Miehen käsissä oli tuore kupillinen kahvia eikä ollut enää varma monesko kupillinen se mahtoi olla. Kahvia piti kitata vain vaikka se ei tuntunut enää yhtään auttavan hänen hereillä pitämisessään ja Rabastan vain toivoi, että kaikki sujuisi nopeasti jotta hän pääsisi nukkumaan kotiinsa seuraavaksi 12 tunniksi. Eikä varmasti heräisi mihinkään.. ei vaikka hänen etupihallaan päätettäisiin aloittaa joukko teloitus. Rabastan nosti kätensä suunsa eteen haukotelessaan, koska ei halunnut tartuttaa haukotteluaan Williinkin ja venytteli sitten hiukan jäseniään.
Kumpikaan ei ollut puhunut oikein mitään sitten heidän saapumisensa illalla ja nyt Will rikkoi hiljaisuuden pohtimalla mitähän kello mahtoi olla. Raba kääntyi katselemaan ympärilleen ja hieroi hiukan väsyneitä silmiään ennen kuin erotti mitä tiskin takana roikkuvan kellon viisarit näyttivät.

" Näyttäisi olevan puoli yhdeksän..", mies sanoi käännettyään katseensa kellosta Williin. Jos Bones olisi aamuun menossa olisi tuo varmasti ainakin matkalla jo töihin tai jos tuo oli yön ollut töissä olisi tuo varmasti pääsemässä hommistaan. Hänestä ei olisi ollut mitenkään outoa jos siinä hommassa piti yötkin välillä tehdä hommia.. tuskin se aikaa katsoi milloin kuolonsyöjät häkkiin passitettiin
" Luulen ettei meidän tarvitse kovin kauaa odotelle", tuo jatkoi ja joi kupistaan. Kahvi lkoi jopa maistumaan jo puulta eikä kahvi varmaan tehnyt hyvää tyhjälle vatselle. Rabastanin vatsa ilmoittikin äänekkäästi muristen läsnäolostaan ja mies huokaisi vain syvään. Ei muonaa ennen kuin heille olisi selvinnyt missä Bones liikkui.
".. miksei me olla pidetty vuoroja? toinen olisi voinut välillä torkkua hiukan kun toinen olisi kytännyt pihalle", tuo äkkiä kysyi mutisten ja ehkä olisi ollut parempi olla kysymättä sitä nyt kun molemmat olivat jo valvoneet koko yön eikä kummallekkaan ollut tätä aikaisemmin mieleen tullut.

Rabastan vastasi kellon olevan sopivasti puoli yhdeksän ja Willin huomattua toisen kellonkatsomisen, katsahti hänkin kelloa. Rabastan totesi myös ettei heidän varmaan tarvisi enää kovin kauan odotella, mutta Will taas järkeili asiat täysin päin vastoin.
"Toivon mukaan ei," hän huokaisi väsyneenä, "tai jos huono säkä käy niin Bones menee töihin vasta kohta ja on siellä sen kahdeksan tuntia plus lisätyöt.." Will hörppäsi viimeisen kerran kylmästä kahvistaan ja tunsi jo oksennusrefleksin tekevän tuloaan mutta sai kuin saikin nielaistua viimeisen tilkan ja laski sitten kupin pöydälle tönäisten sen vähän kauemmas itsestään.
Tiskin takana näytti tapahtuvan jonkinsortin vuoronvaihto, sillä se heille kahvia koko yön tarjoillut nainen selitti hieman nuoremmalle kohtalontoverilleen jotain heistä.. Ainakin mikäli naisen epäluuloinen katse heitä kohti, kokoajan palpattava suu ja vielä uuden tarjoilijan vilkaisu heihin mitään merkitsi. Huomatessaan että Will katsoi heitä, he ikään kuin erkanivat ja se yön tarjoillut nainen kysyi haluaisivatko he vielä jotakin.
Willillä oli nälkä kuin hevosella muttei oikein tiennyt pystyisikö hän siinä tilanteessa syömään. Hän katsoikin siis kysyvästi Rabastania. Jos toinen tilaisi niin ehkä hänkin sitten.. Ja Raba oli edelleen heistä se, jolla oli jästirahaa.. tai oli ollut eikä Will enää tiennyt oliko vaiko eikö joten toinen saisi päättää.
"No otetaanko?" hän kysäisi vilkaisten merkitsevästi tiskin suuntaan.

Rabastan kysäisi hetken kuluttua että mikseivät he olleet pitäneet vuoroja yön aikana. Älyttömän hyvä kysymys eikä Will hetkeen mitään vastannut, koska syventyi miettimään asiaa yön yli valvoneilla, hyvin hitaasti käyvillä aivoillaan.
"Koska.. Koska en usko että täällä saisi nukkua ja oltaisiin jouduttu murhatöihin jos oltaisiin haluttu nukkua," hän seposti puoliääneen, "ja koska ministeriö on turhan lähellä murhien tekemisiin.. Varsinkin kun nuo idiootit varijoivat pihalla. Kyllä he olisivat jotain tajunneet.. Emme me nyt niin kaukana ole."
"Mutta kieltämättä uni olisi voinut tehdä kutaa.." hän mutisi vilkaisten kahvikuppiaan unohdettuaan tyhjentäneensä sen.

Rabastankin huomasi tiskin takana tapahtuvaan vaihdon, mutta ehti kääntää katseensa taas pois ennen kuin kumpikaan huomio häntä, mutta Will oli ilmeisesti jäänyt tarkkailemaan pitempään koska kuuli heitä koko yön palvelleen naisen kysyvän tahtoivatko he vielä jotain.
Mies käänsi katseensa ikkunasta Williin ja kuuöi tuon kysyvän ottaisivatko he. Nälkä oli kyllä sen verran kova, että Raba nyökkäsi ja huikkasi sille naiselle että heille kelpaisi kyllä aamiainen. Rahaakin onneksi oli koska kahvin santsaaminen oli lopulta käynyt halvaksi heille.
Nainen joka oli yön ollut hommissa otti heidän tilauksensa vastaan, mutta uusi paikalle tullut katosi heidän aamiaistansa väsämään.

" Toivottavasti eivät liikaa mieti miksi me täällä koko yö ollaan istuttu", Raba sanoi samalla kun seurasi tiskin taakse naisen katoamista keittiön puolelle ja toivoi ettei tuo änkisi mitään myrkkyjä heidän aamiaiseensa. Rabastan vin nyökytteli hiukan Willin vastttua hänen mietteisiinsä siitä mikseivät he olleet pitäneet vahtivuoroja. Uni kyllä tulisi tarpeen ja ehkäpä tästä virkoaisi taas kun pääsisi toimimaan. Haukoteltuaan ainakin miljoona kertaa ja huokaistuaan yhtä monta saapui nainen keittiöstä vihdoin tarjottimen kera heidän pöytänsä luokse hymy naamallaan ja laski molempien miesten eteen munia ja pekonia sekä paahtoleipää. Kahvia miehillä vielä oli nenänsä edessä ja ilmeisesti tuo oli kuullut heidän jo kitanneen sitä litroittain koska kahvia tuo ei mukanaan tuonut, mutta jotakin mehua kylläkin oli tarjottimella.
Rabastan ei ehtinyt kiittämään muuten kuin nyökkäämällä hiukan koska oli iskenyt jo omiin muniinsa kiinni nälkäisenä.