l'illusion de l'amour [K15]

Hotelli huoneessa Indico ei jaksanut vaihtaa pukuaan. Hän potkaisi kengät pois ja vapautti hiukset kampaukseltaan, mutta antoi muuten olla. Gabriel kaatoi viiniä niin laseihin kuin itseensä. Indico ei sanonut mitään, vaan siemaili omaa lasiaan tuntien pienen humalan nousevan. Hän oli juhlissa napannut ovelasti aika paljon enemmän kuin oli luultu. Hän kuitenkin oli venäläinen ja vodka oli vettä. Hän pelasti itselleen kuitenkin arvokasta viiniä vielä ja siirtyi ikkunaan siemailemaan juomaansa ja polttamaan. Piaan Gabriel liittyi hänen seuraansa.
"Ei sinun tarvitse täällä enää kauaa olla", noita totesi ja katsoi Gabrielia. Kyllä hän näki miehen olevan väsynyt ja hermot piukalla.
"Sun ei tartte tottua tälläseen elämään", nainen totesi ja imaisi savuja sisäänsä ja hengitti ulos.

Sauvallaan hän vaiensi palohälyttimen ja raahautui istumaan sohvalle ja loihti tuhkakupin viereensä.
"Haluutko jotain huonepalvelusta?" hän kysyi ja katseli taulua rakastavaisista vuoteessa. Tämä oli kyllä kieltämättä surkein häämatka ikinä. Toiselle Indico ei joutuisi, sillä hänellä ei ollut aiettakaan hankkia miest. Suunnitelmissa oli kuolla yksin ja vittuuntuneena.

Humalassa Indico kaivoi laukkunsa vuoresta oikean kihlasormuksensa ja pyöritteli sitä hajamielisesti rystysissään. Hän toisinaan ikävöi rakastamisen tunnetta. Gabriel olisi jollekulle loistava aviomies, mutta Indicoahan herra jo vihasikin. Onneksi.
"Auttaisiko tän puvun kanssa?" Indico kysyi ja osoitti pitkää nappirivistöä selässään.

Indicon katse oli jotenkin niin äärimmäisen.. säälivä tuon puhuessa täällä olemisesta ja.. tämänlaiseen elämään tottumisesta. Gabriel hymähti hieman ja napautti sätkäänsä tuhkakupin reunaan. Niin.. Eihän hänen tarvitsisikaan. Tai sitten hän olisi täällä vielä puolen vuoden päästä koska kuolonsyöjillä olisi joku saakelin oma liiga täällä ja nuo pyrkivät levittämään valtaansa vielä laajemmalle. Eihän sitä koskaan tiennyt. Brunssilla ehkä selviäisi enemmän siltä saralta ja jos silloin tosiaan selviäisi ettei kotiin ollut menemistä vielä pitkään aikaan, hän todellakin hyppäisi ikkunasta.
Mutta mitä Indico oli tarkoittnut sanoessaan ettei hänen tarvitsisi tottua tähän elämään? Olihan se selvää että Indico oli joutunut tottumaan tähän, mutta miksi se tuntui jotenkin niin.. oudolta kuulla Indicolta jotain sellaista.

Indico vei tuhkakupin mennessään astellessaan sohvalle ja Gabriel istahti siihen ikkunalaudalle. Ellei Indico olisi saanut palohälytintä hiljenemään niin äärimmäisen nopeasti, Gabriel olisi varmaan räjäyttänyt sen palasiksi hyvinkin nopeasti. Siitä ininästä sai päänsärkyä.
Indicon kysymyksen myötä Gabriel hymähti hieman ja pudisti päätään.
"En mä tartte," hän vastasi huokaisten ja näytti tupakkaansa ja viinilasiaan, "enköhän mä pärjää näillä." Viini alkoi pikkuhiljaa rentouttaa häntä ja samalla unohtamaan koko sen typerän brunssin tai sen tosiasian että hän joutuisi olemaan täällä vielä ties kuinka kauan. Tai no sitä ei pari lasillista viiniä saisi kyllä unohtamaan.

Gabriel tumppasi tupakkansa hotellin ulkoseinään ja heitti sätkän sitten julmasti sinne kadulle. Liian väsynyt ajatellakseen asiaa. Viinilasinsa tyhjentäessään, hän kuuli Indicon pyynnön ja kääntyi katsomaan tuota. Hän mietti hetken toisen pyyntöä ja kohautti sitten hartioitaan. Hän otti sen lasin mukaansa ja jätti sen pöydälle kävellen sitten Indicon luo.
"Näit nappei on enemmän ku laki sallii," hän tuhahti hieman naurahtaen ja alkoi sitten availla niitä. Jotkut nyörit tästä nyt vielä olisikin puuttunut.
Saatuaan napit auki, hän huomasi yhden ylimääräisen sormuksen Indicon käsissä ja vilkaisi hieman naista ennen kuin palasi sen nopeasti tyhjentyvän viinipullon luo. Hän täytti lasinsa ja istuutui sitten siihen sängylle.
Kai tässä olisi jotain pitänyt sanoa? Mitä vain. Ehkei kuitenkaan kysyä sormuksesta. Gabriel käänsi katseensa omaan käteensä ja otti sitten sormuksen sormestaan. Ei sillä ollut hänelle mitään merkitystä.. Paitsi että se symboloi koko tätä matkaa ja siitä seuraavaa tunneskaalaa. Ja kun se oli poissa, oli jotenkin.. helpompi olla. Gabriel ojentui laittamaan sen siihen yöpöydälle ja joi sitten viinistään.

Varmistettuaan aviomiehensä ruokapuolen olevan kunnossa, Indico rentoutui. Hän pyysi apua jopa pukunsa kanssa ja kun Gabriel alkoi napittamaan sitä auki Indico vain kumartui eteenpäin ja piti hiukset poissa. Huoneen ilma tuntui jäätävältä vasten täysin paljasta selkää. Värähtäen noita nousi ja kipitti hakemaan sen mukavan silkkisen aamutakin, johon hän oli kiintynyt jo. Kietouduttuaan takkiin hän astui ulos mekosta ja sitoi takin kiinni. Hän riisui vielä kengät ja sukat jättäen ne lojumaan aamutarjoiijoille.

Riisuuduttuaan Indico käveli hakemaan lasinsa ja hulautti sen alas ja kaatoi itselleen lisää. Hän painoi lasin viileän pinnan kaulalleen ja huokaisi tyytyväisenä. Hän venytteli hieman ja lysähti sitten toiselle puolelle sänkyä.
"Eiköhän me saada tästä reissusta jotain irti", hän totesi ja laski sormuksensa pöydälle.

Humalassa Indico oli letkeämpi eikä muistuttanut enää veistosta niin paljoa. Jopa suuret ruskeat silmät näyttivät lähes lempeiltä ja raukeilta.
"Kun pääsen lontooseen menen suoraan lempi kahvilaani ja ahmin kaikki piirakat", hän totesi ja venytteli kissamaisesti.
"Mitä herra Blackwood ajatteli muuten illan isännästä", Indico kysyi ja sipaisi miestä jallaan härnätäkseen. Ei, häntä ei hävettänyt. Indicolta puuttui kokonaan varmaan häpeaän tunne. Hän ei oikeastaan hävennyt mitään, mutta karsasti epänormaaleja asioita epäsopivissa tilanteissa. Hän oli loistava sulautuja.

Gabriel tyytyi nyökkäilemään hiemn Indicon toteamukselle. Ei tämä reissu nyt tosiaan aivan turha ollut. Hän niin yrittäisi selvittää koska tämä.. ranskalainen.. tilanomistaja oli seuraava kerran tulossa Lontooseen ja silloin herra Blackwood voisi sopia tapaamisen. Se tapaaminen päättyisi kyllä surutta Azkabaniin ja silloin hän saisi.. Vihdoin kostonsta tästä reissusta. Oi miten hän malttaisikaan odottaa sitä päivää.

Indicon huomio jostain lempikahvilasta ja piirakoista, ei saanut Gabrielia reagoimaan mitenkään. Mies vain tuijotti eteensä viinilasia käsissään roikottaen kuin ei olisi kuullutkaan mitä Indico sanoi. Tosiasiassa hän palasi ajatuksissaan takaisin Lontooseen. Takaisin kotoisalle Viistokujalle.. ja takaisin pieneen kahvilaan, josta sai ehdottomasti maailman parhaat kakut ja pullat. Se paikka oli niin imelän kirjava ettei Gabrielin näköistä ihmistä olisi ihan heti olettanut löytävän sieltä.. Mutta siellä hän istui suurimman osan kahvitauoistaan.
Blackwood-kysymys sen sijaan sai hänet palaamaan ajatuksistaan takaisin Pariisiin ja vilkaisi olkansa yli Indicoa joka tökki häntä jalallaan. Hän naurahti hieman ja joi viinistään ennen kuin vastasi.
"En tiedä herra Blackwoodista koska heitin sen äijän ikkunasta äsken," Gabriel vastasi naurahtaen hieman ja kaatui sitten selälleen siihen sängylle, "mutta Gabriel sen sijaan ajatteli lähinnä kuinka arvoisa herra.. mikäliesenniminytolikaan.. ansaitsisi herra Blackwoodin kutsun luokseen Lontooseen ja siten menolipun Azkabaniin." Hän käänsi päätään niin että näki Indicon kasvot hetken ajan ja siirsi sitten taas katseensa kattoon.
"Ällöttävä naistennaurattaja se kyllä oli," hän totesi ja nosti ylävartaloaan sen verran että saattoi tyhjentää lasinsa selällään maatessaan. Sen tehtyään hän kurottui laskemaan senkin yöpöydälle. Hetken hän makasi siinä pehmeällä sängyllä ja huokaisi sitten nousten seisomaan. Sen enempiä ajattelematta hän kaivoi taikasauvan sieltä tuolilla lojuvan kaavun taskusta ja alkoi muokkailla sitä hänen sängykseen muotoutunutta eteismattoa...

Sängystä kuului kauhistunut hengen veto: "Sinä murhasit aviomieheni!" Sen henkäistyään Indico alkoi nauramaan ja vakavoitui nopeasti. Ajatelessaan ordin kohtaloa ei Indico voinut olla hymyilemättä.
"Voisi tuoda vielä paripulloa tätä viiniä. Ainoa hyvä asia siinä miehessä", hän totesi ja siemaili omaa viiniään tyytyväisenä. Naistennaurattaja kommentti sai Indicon nauramaan taas.
"Sinä et joutunut sen miehen katseen riisumaksi! Ilman sormusta mä olisin taatusti jossain hämyisessä viinikellarissa sen kanssa! Yh... ei ollenkaan rouva Blackwoodin makuun. Liian köyhä", hän totesi ja laski tyhjän viinilasin yöpöydälle.

Gabriel nousi ylös ja alkoi loitsimaan mattoa. Indico huokaisi rasittuneena, tarttui omaan sauvaansa ja sanoi: "karkotaseet". Miehen sauva lensi kaaressa ilmaan.
"Tänään sä nukut sängyssä", hän ilmoitti tyynesti, tarttui Gabrielin farkkujen vyölenksuun ja nykäisi.
"Mä voin viettää yöni sohvalla", nainen totesi ja raahasi Gabrielia pidemmälle sänkyyn ja lopulta tökkäsi miehen rintaa: "Paikka tai mä ammun".

Tehtyään asian selväksi Sam nousi, vilautti huomaamattaan reitta mahtavan palan ja laski Gabrielin sauvan sivupöydälle. Nainen itse sen sijaan venytteli ja mittaili sohvaa katseellaan. Hän ei nukkuisi matolla, mutta sohvaa voisi mahdollisesti pidentää ja jos hän muuttaisi tyynyn patjaksi hän saisi siitä kelvollisen sängyn. Oli sitä huonomissakin paikoissa nukuttu. Tosin... hän ei muistanut oikein loitsuja kun aivot löivät tyhjää.

"Voi ku oisinki!" Gabriel vastasi naurahtaen, "mutta se pirulainen osaa lentää ja palaa takas varmaan.. siihen brunssii mennes." Voi kun sitä vain voisikin heittää roolihahmonsa ikkunasta ja sillä selvä. Mutta ei niin ei kun kaikki piti tehdä vaikeamman kautta.
"Joo.. Ehkä se tuo sitä tuliaisiks rouva Blackwoodille," Gabriel naurahti ja kääntyi sitten katsomaan Indicoa tuon selittäessä sen tilanomistajan tekemisistä. Ja jotenkin.. Häntä samaan aikaan huvitti koko keskustelu muttei silti nauranut, joten tuloksena oli jotenkin epämääräinen virnistys.
"No joo.. ei se varmaan ees huomannut mua," Gabriel naurahti, "mutta hyvä että rouva Blackwood on sitten tylsien kauppiaiden suuntaan enemmänkin."

Gabrielin noustua tekemään itselleen nukkumapaikkaa, hän ei kuitenkaan kauaa saanut sitä vääntää kun Indico jo riisti sauvan häneltä. Mies kääntyi hieman tympääntyneenä katsomaan tuota ja odotti jo sitä samaa taistoa mikä oli käyty jo parina iltana. Se taisto vaan ei ollutkaan samanlainen kuin edelliset vaan.. Paljon uhkailevampi.
Indicon nykäistyä Gabrielin takaisin sinne pehmeään sänkyyn, Gabriel yritti tietenkin tapansa mukaisesti vastustella mutta uhkaus ampumisesta sai hänet luovuttamaan pienesti naurahtaen.
Indicon noustessa, Gabrielilta ei jäänyt huomaamatta tuon reiden vilauttelu mutta jotenkin mies oli nyt vain sen verran turtunut ettei.. tajunnut oikein sitäkään. Hetken aikaa hän vain seurasi Indicon häärimistä tuon selkeästi miettiessä missä viettää yönsä. Ei tainnut matto kelvata neidille.
Gabriel nousi istumaan siitä sängyltä ja huokaisi pienesti vilkaisten sitä sänkyä jolla istui.
"Ehkä me nyt mahdutaan nukkumaan tässä samassa sängyssä," hän ehdotti ja naurahti sitten, "kerran herra Blackwood lensi ikkunasta ja rouva Blackwood on niin uskollinen miehelleen ettei edes Ranskan yksi rikkaimmista viinitilallisista kelvannut." Hän siirtyi hieman sängyn toiselle laidalle ja taputti kädellään sitä puolta missä Indico oli nukkunut ainakin aamuisin hänen sännätessään sänkyyn aamiasen aikoihin.

Kenen mukaan uhkailu ei muka ollut tehokasta? Indico alkoi tyytyväisenä juonia ja pohtia mihin kaikki loitsut olivat menneet. Hän käänsi hivenen yllättyneen näköisenä päätään kuullessaan velhon sanat. Näyttäen hieman epäröivältä Indico kääntyi kokonaan sängyn puoleen ja kallisti päätään. Lopulta Gabriel voitti ja Indico kipitti sänkyyn ja lysähti omalle puolelleen.
"Mhm... Musta tuntuu, että Blackwoodien avioliitto on aika lumme pitoinen", hän totesi naurahtaen ja osoitti baarikaappia. "Tule jo vodka". Pullo lennähti kaapista sängylle ja toisen loitsun jälkeen pari lasia liittyi pullon seuraan.
"Vettä kuten venäjällä sanotaan", Indico vitsaisi ja kaatoi miehelleen lasiin kirkasta nestettä.
"Cheers", hän totesi ja humautti omansa alas.

Viini oli lasten mehua siihen poltteeseen verrattuna. Indico myönsi kyllä juovansa kuin puistonpenkin alkoholisti toisinaan. Hän rentoutui sillä tavalla.
"Pitääkö rakentaa tyynyvuori?" Indico kysyi virnistäen. Hän kohottautui nojaamaan sängyn päätyyn ja kaasi lisää kirkasta lasiinsa juoden sen alas nopeasti. Hän alkoi olemaan kiitettävässä humalassa.
"Mmm... Ihanaa", nainen totesi naurahtaen ja sulki hetkeksi silmänsä ja tähtäsi sitten Gabrieliin tyynyllä.
"Hali sitä kun vaimosi on kylmä akka", noita sanoi virnistäen.

"Ihan tosi?" Gabriel kysyi naurahtaen ja seurasi sitten kuinka vodkapullo lenteli lasien kera sieltä kaapista heidän luokseen. Indicon ojennettua hänelle lasillista, hän naurahti päätään pudistellen ja harkitsi ehkä sekunnin. Sitten hän otti lasin, kilautti sen yhteen Indicon lasin kanssa ja teki sitten ehkä yhden elämänsä suurimmista virheistä; tyhjensi vodkansa.
"Everything is okey with enough votka!" hän naurahti muka-venäjäksi-murtaen ja irvisti sitten sille polttelevalle tunteelle, "jossaa jästien leffas todettii tollee ni kai se on uskottava."

Gabriel istui siinä sängyllä hetken taas vain lagaten kun sai äkkiä tyynystä osakseen. Hänen ajatuksensa alkoivat käydä jo aika hitaalla, siitä oli kiitos vodkan, ja siksi hän ottikin tyynyn vastaan vähän hitaammanpuoleisesti. Hän katsoi sitä hetken ilmeettömänä ja naurahti sitten Indicon sanoille kääntäen katseensa tuohon. Hän epäili vahvasti ettei hänen vaimonsa ollut oikeasti niin kylmä kuin tuo antoi ymmärtää, mutta edes nyt hän ei ollut niin sekaisin että olisi mennyt sanomaan sen. Hänestä tuntui ettei Indico pitäisi siitä.
"Yhyy.. Voi raukkaparka herra Blackwoodia," hän sen sijaan nauroi ja yritti lyödä Indicoa tyynyllä mutta se lipesi hänen kädestään ja lensi lattialle.
"No.. perkele.." hän mutisi naurahtaen ja kömpi sitten polvilleen päästäkseen siitä Indicon yli. Hän oli tippua sängystä sitä tyynyä kaivaessaan ja lopulta sai sen kätösiinsä. Päästessään takaisin polvilleen siihen sängylle, hän heitti tyynyn takaisin siihen omalle paikalleen ja kurotti sitten ottamaan vodkapulloa siitä Indicon vieressä olevalta yöpöydältä.

Gabrielin feikki aksentti ei iskenyt Indicoon. Hän naurahti, sanoi lauseen oikealla aksentilla ja nyökkäsi: "olen nähnyt sen". Hän katsoi todella paljon elokuvia, varsinkin uransa alkuaikoina. Hänet oli opittu tuntemaan lähimmässä elokuvateatterissa jo todella hyvin.

Tyyny syöksähti kohti Indicoa, jonka refleksit olivat valmiina, vaikka aivot eivät. Hän iski tyynyä kevyesti ja se oli kaikki mitä tarvittiin tyynyn lentämiselle. Nainen oli jättää tyynyn lattialle, mutta yhtäkkiä Gabriel möyri hänen ylitseen! Indicon ilmat pakenivat pihalle tuon tökkiessä häntä kunnolla ja nainen sai tarpeeksi. Hän tarttui Gabrielia olkapäästä, veti jalat tuon alta ja kierähti herran päälle.
"Sä tökit mua", nainen valitti ja hieroi kylkeään.

Koska kaksikko oli nuoleskellut julkisesti viimeiset paripäivää Indico ei hätkähtänyt päällä makaamisesta. Hän oli myös niin humalassa ettei tajunnut vyön löystyneen niin, että ravintolaillallisella vilautettu näköala oli huomattavasti avarampi ja luonnollisempi.
"Ei sitä tyynyä ois tartennu nostaa", Indico totesi vodkan turruttamilla aivoilla ja hieraisi kasvojaan. Äskeinen pyörähdys oli saanut päässä heittämään. Hän ei edes tajunnut siirtyä herran päältä mihinkään.
"En kerralla voit muuten pyytää", hän mutisi hymyillen ja ansaiten jokaisen kirjaimen lempinimessään dollface. Vodka todella kaunisti.

Gabriel sai juuri ja juuri napattua sen pullon kätösiinsä kun hän yhtäkkiä lennähti taaksepäin ehtimättä tajuta kuka teki ja mitä teki ja miksi ja missä. Seuraavaksi hän löysi itsensä Indicon naama yläpuolellaan ja pullo, jossa oli onneksi korkki paikallaan, kädessään.
"No sori.." hän nauroi, "en yhtää huomannu vaikka jotain muhkuroita tossa sängyssä tuntu olevan.." Hän nauroi ja pyöritteli sitä pulloa kädessään tietämättä oikein mitä sillä nyt tekisi, koska ei voinut juoda sitä selällään.. Ja lasit olivat kadonneet johonkin.. johonkin. Ja vodka nenässä oli varmaan vähintään yhtä kamalaa kuin tuliviski.
Indicon selitys tyynystä meni Gabrielilta sekin lujaa ohi, kiitos sen pullon mikä hänen kädessään yhä oli. Jotain ei tarvinut nostaa. No hyvä niin. Ei hän olisi jaksanutkaan. Eihän hän saanut edes itseään ylös siitä.
Ja vodka todella kaunisti. Heidän molempien meikit olivat varmaan päin helvettiä, mutta sitä ei nyt voinut tajuta. Gabrielin kajaalit olivat varmaan jo otsalohkoilla ja leuassa.. Siinä missä Indicon meikit näyttivät kyllä yhä yllättävän kauniilta eivätkä ne liikkuneet mihinkään vaikka tuo kuinka kasvojaan hieroi. Ja tukkakin oli hyvin. Mitähän hiuslakkaa tuo käytti?
Gabriel ei kuitenkaan saanut kysyttyä mitään naisen meikeistä ja tukasta, luojan kiitos, kun Indico sanoi taas jonkin lauseen mikä sekin meni lujaa ohi. Jotain piti vain pyytää? Ensi kerralla voisi vain pyytää? Gabriel ei tajunnut. Hän ei tajunnut ja siksi hän naurahti vain hyväksyvästi unohtuen katselemaan kulma huvittuneesti koholla yläpuolellaan pomppivia kasvoja.
Sitten kaikki älyllinen ajattelukyky taisi jäädä jonnekin kauas taakse, mikäli sitä oli sen viinipullollisen jälkeen enää ollutkaan. Vodka oli vienyt viimeisetkin älyn rippeet mennessään.
"Hei.. Kuulitko tuon?" hän kysyi äkkiä ja nousi hieman ylemmäs kuin valpastuen kuuntelemaan. Hän oli hetken aikaa hengittämättä ja vain keskittyi kuuntelemaan.. Eikä kuullut mitään muuta kuin omansa ja Indicon hengityksen. Mitään ei tietenkään kuulunut.
"Ah.. Ei mitään. Se taisikin olla herra Blackwood joka kolkutteli takaisinpäin viinipäissään," hän nauroi ja vuorostaan kippasi Indicon sitten pois päältään. Hän oli ollut aikeissa vääntäytyä ylös siitä ja nukkumaan, muttei päässyt tuumaa pidemmäs unohtuessaan tuijottamaan tuota ja tuon hyvinkin paljasta asua hetkeksi. Sitten, sen enempää ajattelematta, hän kumartui hieman lähemmäs.
Ja sitten hän painoi huulensa tuon huulia vasten ja uppoutui hetkeksi vodkan katkuiseen suudelmaan.

He olivat hyvin lähekäin ja Indico huomasi rekisteröivänsä Gabrielin jokaisen henkäyksenkin. Kun herra käski kuuntelemaan, noita jäykistyi ja keskittyi. Hän ei kuullut edes risahdusta! Mitä ihmetta mies siis oikein kuuli? Tonttuja pään sisällä? Yleistä viinan jälkeen. Tuo kuitenkin kertoi herra Blackwoodista saaden Indicon naurahtamaan: "Saa kolkutella, rouva ei päästä heti sisään". Naureskelun takia Indico ei varautunut kaatumaan. Hän rymähti patjalle selälleen, jolloin aamutakki aukeni entisestään. Tämän aivot havaitsivat ja hän oli vetää takin ylleen, mutta sitten tapahtui jotain odottamatonta.

Gabriel oli tehnyt selväksi, miten paljon Indico tuota kuvotti. Siksi noita ei ikinä osannut odottaa suudelmaa kun ovet olivat kiinni. Yhtäkkiä mies oli siinä maistuen vodkalta, viiniltä ja tupakalta. Se oli huumaava yhdistelmä ja huomaamattaan Indico vastasi suudelmaan ja ei suinkaan lyönyt velholta tajua kankaalle pullon kanssa. Ehei.

Suudelman aikana Sam kuljetti kätensä lähes tavan takia miehen rinnalta niskaan. Se tuntui mukavalta, ei pahalta tai väärältä. Indicon partnerit tosin vaihtelivat ja noita ei ollut kamalan siveellinen. Hän vain nautiskeli ja kiusasi huulillaan Gabrielia kerrankin ihan vain siksi että saattoi ja juoksutti sormiaan niskan ja kaulan herkällä iholla. Hän olikin ollut puutteessa. Naisilla oli myös tarpeita.
"Herra Blackwood..." Indico henkäisi kun he irrottautuivat toisistaan.
"Aviollisia oikeuksia?" nainen kysäisi huuliaan lipaisten.

Eipä se oikeastaan tainnut Indico olla, joka Gabrielia niin kuvotti. Itseasiassa jos nyt tarkkoja oltiin niin eihän tällä velholla ollut mitään sitä noitaa vastaan. Periaatteessa. Eihän hän voinut olla tuota vastaan, koska ei hän tiennyt tuosta kirjaimellisesti yhtään mitään. Tiesi perusasiat, mutta siihen se sitten jäi. Ei hän voinut sanoa tuntevansa tuota, joten eipä sitä mielipidettä voinut oikein muodostaakaan. Ennakkoluulot olivat olleet korkealla, kiitos sen jonkin negatiivisen ilmapiirin mikä heidän välillään oli alusta alkaen vallinnut.. Mutta siltikin. Ei Gabriel Indicoa vihannut. Hän käyttäytyi niinkuin käyttäytyi, koska tunsi olonsa kaikin puolin äärimmäisen epämukavaksi. Kaikki se esittäminen, liian lähellä oleminen liian nopeasti ja liian vieraan ihmisen kanssa.. Kaikki se oli tehnyt Pariisista niin.. kuvottavan.
Ja sitten tuli pari pulloa viiniä ja vodka siine pisteeksi iin päälle. Ja yllättäen epämukavuus katosi johonkin.. herra Blackwoodin ja sen pirun sormuksen seuraksi.

Kun suudelma loppui, Gabriel ei voinut kuin hymyillä puoliksi virnistäen Indicon kysymykselle.
"Sähän sanoit ettei se päässy sisään," hän naurahti vastaukseksi, "joten voiko näitä nyt aviollisiksi oikeuksiksi sanoa.." Hän kiusoitteli hetken aikaa huulikoruineen naisen huulia ennen kuin sitten pienesti virnistäen siirtyi hiljalleen suutelemaan tuon kaulan seutua valuen siitä pikkuhiljaa rintakehän suuntamille ennen kuin sitten palasi suutelemaan tuon huulia. Samalla hänen kätensä seikkaili tuon käsivartta pitkin alemmas satiinista aamutakkia pitkin kunnes löysi sen aikaa sitten paljastuneen reiden. Suunta vaihtui ja mies kohensi hieman itsekin asentoaan samalla kun käsi hiveli reittä ja siirtyi siitä lantionseudulle ja koskettamaan pienesti tuon jalkoväliä ennen kuin hakeutui availemaan jo puolittain irti olevan vyön viimeisiä solmuja.

Ujo poika kiusoitteli häntä! Indico oli pyörtyä yllätyksestä. Hän saattoi vain naurahtaa lähes epäuskoisena ja todeta: "pidetään se mies siellä". Noidalla ei ollut mitään haluja pysäyttää tapahtumien etenemistä. Koru tuntui kiehtovalta ja kutkutti kovasti. Indico tappeli vastaan halua ottaa siitä kiinni, muttei onneksi toteuttanut mielihaluaan. Hän kiusoitteli miestä käsillään. Tuo oli laiha kuin pulkkanaru, mutta iho oli silti pehmeää. Huulten osuessa kaulalle Indico teki jo tuttavuutta kylkien ja miehen vatsan kanssa. Hän ummisti silmänsä ja nautiskeli kallistaen päätään ja huokaisten. Hän avasi silmänsä vain nähdäkseen miten miehen huulet olivat lähellä rintoja, mutta samalla niin kaukana.

Viimeksi Indico oli ollut näin miehen kanssa muutamia kuukausia sitten. Hän siis kaipasi jo virkistystä ja janosi kosketusta. Gabrielin käsi tuntui niin hitaalta ja kun herran käsi kävi jalkojen välissä Indico oli valmis kerjäämään ja hän hädin tuskin esti itseään repimästä miehen farkkuja. Sen sijaan, hän auttoi aamutakin riisumisessa jättäen vain alushousut paikalleen. Puvun kanssa ei voinut pitää rintaliivejä, mutta ei se Indicoa haitannut. Sen sijaan hän valui suutelemaan Gabrielin vartaloa. Ihon tuoksu ja maku huumasivat Indicon.

Hyvin hellästi hän avasi Gabrielin farkkujen napit ja alkoi painamaan niitä alemmas. Seksissä Indico piti siitä kun hänen ei tarvinnut ohjata. Hän kyllä tiesi hyvin mitä teki, muttei halunnut joutua neuvomaan ja huomasi onnekseen, että huulikoru aiheutti suuria väristyksiä, huulilla ja iholla.
"Mä pidän tosta korusta", Indico sano ja lipaisi metallin palaa kun sai Farkut pois ja pääsi paremmin käsiksi mieheen.

Saattoihan Gabriel ujo olla.. Tai siis olihan hän. Ihan alusta loppuun saakka.. Melkein loppuun. Yleensä hänestä muistettiin vain se ujompi puolisko ja yleensä unohdettiin mm. se kuinka hän unohti ujouden esim. takaa-ajoissa tai kun piti tapella hengestään.. Omasta tai toisen hengestä. Hän oli ehkä ujo, mutta se oli vain puolet hänestä. Yleensä se ujo puoli tosin oli vallalla, sitä ei käynyt kieltäminen. Mutta eivät täysin ujot pikkupojat pärjänneet auroreina. Joskus se ujous oli pitänyt jättää taakse edes osittain. Nyt se hänen ujo puoliskonsa varmaan.. niin. Olisi hyppäämässä ikkunasta. Onneksi se ei kontroloinut häntä juuri nyt, toisin kuin melko varmasti aamulla.

Sitä, kuinka kauan Gabrielin viimekertaisesta oli, sitä mies ei vodkan vaikutuksen alaisena olisi kyennyt edes muistamaan. Kiitos vodkan, hän olisi varmasti kysyttäessä vastannut vain että liian kauan. Niin, kai siitäkin oli syyttäminen sitä pirullista ujoa poikaa joka ei tupannut lähtemään koskaan turhan pitkäksi aikaa pois hänen elämästään. Ketä siitä sitten voisi syyttää, sitä hän ei olisi jaksanut ajatella edes selvinpäin saatika vodkapäissään ja tälläisessä tilanteessa.

Jos Gabriel tuoksui ja maistui viiniltä, vodkalta ja tupakalta niin tottakai Indico tuoksui ja maistui aivan samalta.. Mutta lisäksi tuo tuoksui joltain.. ruusulta tai joltain kukalta, mitä Gabriel ei tunnistanut. Kai tuo oli hölvännyt hajuvettä ennen viinimaistiaisiin lähtemistä, kuten rouva Blackwoodin kuuluikin. Tuoksua ja näyttää hyvältä, ihan kuin tuo tekikin. Ja tosiaa kun nuo kolme ensimmäistä elementtiä sekotti siihen tuntemattomaan tuoksuun, ei yhdistelmä voinut olla muuta kuin mukaansa tempaava.
Indicon luopuessa takista, Gabriel antoi käsiensä taas seikkailla pitkin tuon kaunista, suloista vartaloa samalla kun laskeutui taas suutelemaan tuon rintakehää ja rintoja. Kädet käväisivät aika-ajoin kiusoittelemassa tuon jalkovälissä samalla kun Indico puolestaan availi hänen housunnappejaan. Kommentti huulikorusta sai miehen hymyilemään ja palaamaan hetkeksi suutelemaan tuon huulia voimatta estää sitä pirullista hymyään.
Hän ei sanonut mitään, mutta ei hänen tarvinutkaan. Sen sijaan hän lopetti hetkeksi suutelemisen ja antoi huulikorun hiipiä naisen paljasta pintaa pitkin hiljaisen hengityksen saattelemana. Huulikoru oli kyllä ihmeellinen kapistus..
Gabriel laskeutui koruineen Indicon rinnoilta tuon mahalle ja kädet tarttuivat tuon alushousuihin samalla kun mies veti niitä hiljalleen alemmas.. Seuraten niitä samalla sen ah niin ihanan korunsa kanssa.

Kiihkeys oli vallannut Indicon. Hän nautti jokaisesta huomion osoituksesta. Huulikoru oli ajaa hänet hulluksi! Se sai hänet jopa kiemurtelemaan ja huokailemaan, mikä yleensä tapahtui vasta kun mies oli päässyt kunnolla toimiin eikä vain rintoihin saakka. Nyt hän kuitenkin teki niin ja kun mies meni ja pakeni hänen sormiensa ulottuvista, jättäen vain pään ja hartiat hyväiltäviksi. Tosin oli vain hyvä, että niin kävi kun huulikoru oli navan alapuolella, Indico olisi vahingossa voinut satuttaa miestä ja hän siirsikin käte puristamaan peittoa. Hän ei muistanut koska viimeksi olisi nauttinut niin.

Tietenkään Gabriel ei voinut kilpailla sen yhden ainoan Indicon rakkauden kanssa. Kilpailu oli kovaa ja Indico tunsikin pian hyvin suurta mielihyvää ja hän ei todellakaan ollut jättämässä Gabrielia tyhjän päälle. Hengähdettyään sekunnin tai kaksi hän kohottautui, suuteli miestä kuin tuon huulet toisivat häneen eloa ja kaatoi herran sängylle.

Ajan myötä Indico oli oppinut, että ihmiskeho oli kuin hieno instrumentti. Jokaisessa oli omat oikkunsa ja hän etsi niitä. Ei ollut kohtaa mitä Indico ei olisi koskettanut tai huulillaan hyväillyt. Gabriel sai hyvästellä kaikki vaatekappaleensa huulten, kielen ja käsien tieltä. Kun noita oli tyytyväinen hän mateli pitkin miehen vartaloa suutelemaan sitä korua ja huulia kiusatessaan vielä käsillään miehien toisia aivoja käsillään huulten jälkeen.

Se että Indico vääntelehti ja huokaili ja puristi peittoa ja mitä vielä, sai Gabrielin vain kiusaamaan tuota enemmän. Huulikoru tosiaan oli ihmeitä tekevä kapistus, senhän Gabriel toki tiesikin. Mutta hän ei ehkä kuitenkaan olisi uskonut Indicon.. Siis Indicon menevän niin sekaisin siitä. Jotenkin hän oli kuvitellut tuon vakavammaksi, mutta mitä nyt ei muutama vodkankatkuinen suudelma huulikorun kanssa saisi aikaan.

Ja pian osat vaihtuivat ja Gabriel sai vuorostaan maata sängyllä kiusattavana. Nauttimassa suudelmista ja siitä hetkestä. Hän upotti kätensä Indicon vapaisiin hiuksiin antaen niiden seikkailla tuon vartalolla milloin nyt ylettikään ja huomasi pian itsekin vääntelehtivänsä tuon kosketuksen alla. Kiusaaja joutui kiusattavaksi.
Ja sitten lopulta kun heidän välissään ei ollut enää yhtään mitään, Indico nousi siihen hänen ylleen jakelemaan vielä muutamia, kiusaavia suudelmia joihin Gabriel vastasi janoten tuota naista aina vain enemmän.
Hetken aikaa Gabriel antoi käsilleen taas.. vapaat kädet mutta suudelman lomassa hän pyöräytti Indicon siihen alleen. Hetken verran hän kiusasi tuota vielä niin käsillään kuin koruillaankin ennen kuin sitten lopulta työntyi hellästi naiseen. Työnnöt alkoivat rauhallisena, mutta kiihtyivät hiljalleen samaan tahtiin sydämenlyöntien kera. Suudelmat kävivät epämääräisemmiksi hengityksen tullessa tielle ja sitä saattoi vain.. unohtua hetken vietäväksi.

Kaksikko kiusasi toinen toistaa ja kiihkeämmin kuin milloinkaan ennen. Indico hymyili leveästi kun hän tunsi kädet kropallaan ja nautti vain. Hän tunsi Gabrielin liikkeet ja tällä kertaa hän ei mätkähtänyt patjalle vaan teki sen sulavammin. Viimeiset hyväilyt ennen päänäytöstä ja Indico oli myyty siksi yöksi.

Työnnöt olivat ensin maltillisia. Indico vastaili niihin kehollaan rauhassa. Vauhti vain lisääntyi ja Indico napsautti yllättäen Gabrielin kiinni itseensä kietomalla reidet herran ympärille ja kiusoitellen tätä ennen kuin vapautti taas.

Hiljalleen Indico alkoi nauttia tilanteesta liikaa. Hän hymisi tyytyväisenä ja tunsi vartalonsa kaartuvan kevyesti nautinnosta ja värisevän. Hänen olonsa oli taivaallinen. Kun Gabrielkin oli tyydytetty kunnolla, Indico tasasi hengitystään hetken ennen kuin livahti lakanoiden alle. Hän oli uupunut eikä juuri jaksanut puhua. Hän ei ryöminyt miehen luokse tai muutakaan. Oli vain ja nautiskeli jälki tuntemuksista. Indico nukahti nopeasti.

Taivaallinen oli varmaankin juuri se sana mitä tähän haettiin. Ja kun molemmat olivat saaneet nautintonsa, herra ja rouva Blackwood erkanivat toisistaan kuin sanattomasta sopimuksesta. Indicon kadottua omien lakanoidensa alle, Gabriel kapusi sinne omalle puolelleen sänkyä. Päässä heitti, silmiä ei saanut enää edes auki eikä hän toisaalta halunnutkaan. Ei mennyt kuin hetki kun mieskin oli vaipunut taivaallisesta tilasta toiseen..

.. ja samassa oveen koputettiin. Gabriel säpsähti hereille, nosti tarjoilijattaren huudon myötä kätensä otsalleen ja piteli sitä kuin se voisi räjähtää hetkenä minä hyvänsä. Tarjoilija koputti uudelleen ja Gabriel painautui takaisin tyynyihinsä kehottaen sitten lopulta tarjoilijaa tulemaan sisään.
Tavanomaiseen tapaamsa tarjoilija toi heille kärryllisen ruokaa, josta löytyi kaikkea mahdollista mitä aamuisin vain saattoi syödä. Gabriel ei tosin syönyt muutenkaan aamiaista ja nyt vielä vähemmän. Itseasiassa jokin.. kananmunan tuoksu tai jokin sai hänessä aikaan oksennusreaktion. Hän kakoi hetken ja ampaisi sitten vessaan sulkien nopeasti oven perässään.
Ei hän kovin paljoa oksentanut. Eihän hän ollut syönyt juuri mitään edellisenä päivänä ja niinpä se mitä ulos tuli, oli lähinnä vettä. Gabriel tärisi ja tunsi olonsa niin tuhottoman heikoksi että voisi vain kuolla siihen paikkaan. Ja kyllä, hän alkoi pikkuhiljaa muistamaan eiliset tapahtumat. Herra.. mikälieneen, jonkun brunssin mihin hän oli lupautunut, viinin.. vodkan.. Indicon.
Gabriel vilkaisi oven suuntaan pyyhkien suutaan ja nousi sitten täriseville jaloilleen. Jos hän jotain vihasi niin näitä aamuja. Onneksi hän ei ollut saanut sitä vodkapulloa auki enää yöllä..
Hetken mietittyään ja itseään peilistä vilkaistuaan, Gabriel paineli saman tien suihkun puolelle. Hän oli hukuttaa itsensä kylmään suihkuun, pesi naamansa varmaan kolme kertaa ja tukkansa samaten hölväten purkkikaupalla hoitoainetta.

Gabriel kietoi valkoisen pyyhkeen ympärilleen ja asteli sitten vihdoin kylppäristä ulos kalpeana kuin kivi ja vannoi mielessään että jos Indico yrittäisi saada hänet tänään poistumaan huoneesta, hän lähtisi saman tien takaisin Lontooseen. Tai ehkä hän hyökkäisi sen kuolonsyöjäkaiffarin kimppuun ja palaisi sitten Lontooseen. Aivan sama.
Hän nappasi tärisevin sormin viimeisen valmiiksi käärityn sätkänsä ja hipsi sitten ikkunalaudalle, johon hän sitten meinasikin jäätyä vaikka mukava kesäpäivän tuuli sieltä hiipikin kuivailemaan hänen tukkaansa. Krapula, mikä ihana asia.
Hyvä puoli oli siinä että se hänen ujo puoliskonsa ei ollut vielä kaivautunut esiin sen kaiken krapulan alta.

Äänet saivat Indicon havahtumaan unestaan. Hän aukaisi silmänsä ja näki sopivasti kärryjen tulon. Hänen paljaat olkapäänsä jäätyivät ja hän hautautui syvälle peittoon. Palvelijan mentyä ei mennyt kauaa kun Gabriel syöksyi sängystä, johon Indico reagoi nousemalla istumaan. Samassa hän tajusi olevansa ilkialasti, kuten oli ollut Gabrielkin. Hetken asiaa hämmästeltyään Indico muisti kaiken. Hän ei voinut olla hymähtämättä ja kurkottamatta kohti paria hedelmää valuen taas sänkyyn. Hänen krapulansa oli lähinnä voimattomuutta ja pään särkyä.

Kuunnellessaan suihkun ääntä Indico totesi, että Gabrielin kanssa makaaminen ei välttämättä ollut paras asia, mitä hän oli tehnyt. No, nyt sille ei mahtanut mitään. Hän kaivautui siis vielä joksikin aikaa peittoihin ja torkahti, heräten taas Gabrielin liikkeisiin. Suihku olisi siis vapaa. Indico nousi tyynesti välyjen välistä, nappasi mukaan vielä hedelmänkin ja käveli kylpyhuoneeseen.

Hän asteli suihkuun ja jynssäsi itsensä puti puhtaaksi ja jäi sitten nauttimaan veden virkistävästä vaikutuksesta. Lopulta hänkin sulki hanan ja kuivasi itsensä ja kietoutui sitten pyyhkeeseen. Astuttuaan ulos kylpyhuoneesta, hän sanoi Gabrielille vain huomenta, kuten joka aamu. Tosin tänään hän kiinnitti huomiota huulikoruun ja totesi hankkivansa samanlaisen joskus. Ehkä eläkeläisenä, kapinana maailmaa vastaan.

Indico etsi tupakkansa ja liittyi ikkunan luona Gabrielin seuraan. Hän ei kokenut tarvetta puhua eilisestä. Seksi oli seksiä ja tällä kertaa se oli ollut yllättävän hyvää, muttei sitä tarvinnut puida. Oli kieltämättä ollut typerää maata Gabrielin kanssa, mutta minkäs sille mahtoi. Molemmat olivat olleet osallisina yhtä lailla.

Gabriel ei liiemmin kiinnittänyt huomiotaan Indicon touhuihin, eihän hän ollut aikaisempinakaan aamuina kiinnittänyt. Tuon kadottua suihkuun, Gabriel siirtyi tutkimaan josko aamupalakärrystä löytyisi jotain juotavaa. Kahvia hän ei tänään joisi.. Se menisi varmaan ykkösellä alas ja kakkosella ulos. Sen sijaan hän valitsi vastapuristettua tuoremehua ottaen koko kannun mukaansa palatessaan sinne ikkunalaudalle.

Indicon tullessa siihen ikkunalaudalle myöskin, Gabriel kaatoi hieman lisää mehua lasiinsa ja joi siitä samalla kun karisti tupakastaan hieman palanutta osaa pois. Hän vetäisi henkoset ja nojautui siihen ikkunan karmiin. Hän ei tiennyt katuako eilistä vai ei. Hän ei uskonut että katumisella koskaan olisi mitään vaikutusta mihinkään, koska eihän se mitään auttanut? Joten.. Ei kai hän sitten katunut.
Tottakai hän tunsi olonsa hieman vaivaantuneeksi, olihan hän Gabriel vaikka se ujopoika olikin vielä jossain komerossa. Mutta ei se vaivautuneisuus sen suuremmin näkynyt ulospäin, koska.. krapula vei voiton siinä suhteessa.
Kuten aina ollessaan joko tylsistynyt, hermostunut, turhautunut tai jotain siltä väliltä, Gabriel pyöritteli huulikorussaan olevaa palloa hajamielisesti samalla kun poltteli ja joi sitä, ehkä maailman parasta mehua.
"Vai että sunnuntaina brunssille," hän huokaisi hetken päästä koska hänestä tuntui että jotain tässä olisi kuitenkin sanottava vaikka tuskin mitään eilisestä, "meillähän on tässä nyt mukavasti pari päivää aikaa laatia toimintasuunnitelma. Tiedetään että se on todennäköisesti kuolonsyöjä joten mitä me nyt sitten tehdään sen asian kanssa?"

Tupakan turvallinen tuoksu ja maku rentouttivat Indicoa. Hän nojaili ikkunalautaan ja myhähti brunssille. Hänellä ei ollut vielä hajuakaan miten saisi sen Lordin laulamaan kuin lintusen.
"Sitä sietääkin suunnitella, mutta vasta kun olen syönyt. En mä vielä jaksa keskittyä", nainen sanoi ja puhalteli renkaita ilmaan. Hän oli sanomassa jotain kun oveen kolkutettiin. Noita kohotti kulmaansa, mutta tumppasi tupakan ja käveli ovelle.
"Niin?" Hän kysyi mieheltä, joka piteli kädessään lahjapakettia ja pulloa.
"Emme tilanneet mitään", hän sanoi ja nakkasi hiukset niskaansa ja oli sulkemassa ovea.
"Anteeksi rouva blackwood, mutta nämä ovat lahjat herra Montierilta. Tämä on teille ja tämä aviomiehellenne. Hän oli hyvin tarkka siitä, että vain miehenne joisi tätä", lähetti sanoi ja ojensi lahjat kumartaen. Indico otti ne vastaan, kiitti ja hätisti pojan matkoihinsa.

"Minä en saa kuulemma juoda tätä", hän totesi ja ojensi kalliin näköisen viskipullon miehelleen ja istuutui avaamaan siniseen paperiin kätkettyä lahjaa. Sieltä paljastui puurasia ja kun Indico avasi sen, häneltä pääsi hengähdys. Olihan hän nainen, joten tietenkin hän arvosti sellaisia lahjoja. Hän tiesi helmien olevan aitoja. Hän kuljetti sormiaan niillä ja nosti korun varoen pediltään.
"Kuinka kaunis", hän sanoi ja tarkasteli lahjaansa hartaudella.
"Ei mua haittaa vaikken sais viskiä ja äijä ois kuolonsyöjä, lahjoja se ainakin osaa valita", Indico totesi ja ei voinut vastustaa kiusausta laittaa korua heti kaulaansa.

Gabriel hymähti hieman ja nyökkäsi Indicon vastaukselle. Eihän suunnitelmalla mikään kiire ollut ja enemmän hän oli tosiaan tämän puheeksi ottanut sen takia että halusi nyt vain puhua.. jostain. Hiljaisuus oli ahdistavaa tänä aamuna.
Gabriel vilkaisi Indicoa tuon ollessa sanomaisillaan jotain mutta koputus oveen sai hänet kääntämään katseensa sinne. Indico lähti avaamaan ovea ja Gabrielkin tumppasi tupakkansa ihan vain koska herra Blackwoodhan ei polttanut.
Ovella oli joku ihme hissipoika tai joku, mikä sai Gabrielin naurahtamaan turhautuneena ja juomaan sitten siitä mehustaan.
"Sano sille että tuo lisää meh--.." Gabriel aloitti mutta kuuli sen pojan tuovan jotain lahjoja herra Montierilta. Mehu unohtui saman tien ja Gabriel nousi seisomaan astellen Indicon luo tuon sulkiessa oven.
Hän sai viskipullon lahjaksi ja pyöritteli sitä hetken käsissään kuin päättäen oliko se kiva yllätys vai lähteäkö oksentamaan.
Indicon huomautus sai Gabrielin vilkaisemaan tuota hieman kulmaansa kohauttaen ja käänsi taas katseensa käsissään olevaan pulloon alkaen lukea sen etikettiä. Miksi viinitilan omistaja lähettäisi hänelle viskiä? Ja vielä kieltäisi.. Siis kieltäisi hänen vaimoaan juomasta sitä.
Gabriel siirsi katseensa takaisin Indicoon tuon hehkuttaessa lahjaansa ja huomasi tuon saaneen jotkut helmet. Ja Indicon huomautus siitä kuinka herra Montier, vaikka kuolonsyöjä olikin, osasi valita lahjoja sai miehen jäätymään hetkeksi. Hän unohtui tuijottamaan Indicoa muutamaksi sekunniksi ja sitten häneltä pääsi tahaton naurahdus.
"Taitaapi olla niin että herra Montier haluaa surevan lesken kokonaan itselleen," hän sanoi laskien viskipullon siihen pöydälle ennen kuin asteli takaisin ikkunan ääreen, "toi viski on myrkytetty." Hän istui ikkunan ääreen ja kaatoi loput mehusta lasiinsa juoden siitä.
"Mietinkin jo miksi viinitilan omistaja lähettää mulle viskiä mutta tosiaan.. eihän omia viinejä sovi myrkyttää. Tekee hallaa bisnekselle jos semmoinen tieto leviäisi."

Hetken aikaa Indico katsoi Gabrielia kuin tuo puhuisi siansaksaa latinaksi. Kun hän käsitti mistä oli kyse hän hengähti ja oli nykäistä helmet pois, kunnes tajusi ettei niiden tarkoitus ollut satuttaa. Hän kuitenkin otti ne pois kaulastaan ja kiikutti pöydälle ja alkoi tutkia viskiä. Piaan hän huomasi korkissa jäljen, joka kertoi sen olleen avattu, mutta sinetöity uudelleen.
"Eh... Miksi minä en tuota tajunnut?" hän ihmetteli ääneen ja käänteli pulloa käsissään. Hän kuitenkin korkkasi sen ja kaatoi hieman lasiin ja sitten... hups hänen kätensä lipesi hieman pullolta ja se kaatui.
"Voi ei, parasta ilmoittaa siivoajille", hän totesi hymyillen suloisesti.
"Vaimosi on hyvin kömpelö" indico totesi naurahtaen ja ilmoitti siivoajille. Olisi parempi olla oikein kunnon syykin miksi hänen miehensä olisi yhä mukana syömässä.

Siivoajat tulivat nopeasti ja Indico asteli kylpyhuoneeseen puunaamaan itseään. Onneksi jästit olivat nopeita ja katosivat piaan ja Indicokin palasi.
"Ilmeisesti hän todella haluaa minut", hän totesi ja sormeili kaulanauhaa.
"Tämä on helposti yli parituhatta puntaa", hän kertoi ja ravisteli hieman päätään.
"Parasta laittaa se huomenna kaulaan", noita myhähti ja alkoi keräämään itselleen aamiaista hedelmistä ja muista viileistä ruuista, sillä lämpimät olivat jo viilentyneet. Hän nautti teetä ja mussutti mansikkaa hyvinkin tyytyväisenä oloonsa. Pieni jomotus päässä vain humisi, mutta muuten hän oli mainiossa kunnossa.

Gabriel olisi ehkä voinut kommentoida Indicon ihmettelyyn jotakin. Vaikka kuinka tuon aivot eivät toimineet ennen aamupalaa tai kuinka tuo oli nainen ja siksi helminauha oli vienyt kaiken huomion. Mutta onneksi hän ei ollut täysi idiootti ja lähtenyt, varsinkaan krapulassa ja ikkunalaudalla istuen, aukomaan päätään naiselle, joka kantoi sauvan lisäksi mukanaan käsiasetta ja ties mitä muuta. Hän siis päätti pysyä hiljaa ja kohautti vain pienesti hartioitaan tuon ihmettelylle.
Gabriel hätkähti hieman pullon pudottua lattialle koska hetken ajan hän luuli sen tosissaan olleen vahinko, mutta ilmeisesti Indico oli tehnyt sen tarkoituksella. Gabriel hymähti hieman ja vilkaisi lasiin jäänyttä tippaa. Okei ehkä tässä oli hyvä syy sille miksi hän oli yhä hengissä, mutta toisaalta hän olisi kyllä.. Halunnut nähdä herra Montierin ilmeen kun hän astelisi paikalle yhä elävien kirjoissa. Vaikka no olihan se heidän tarinansa kannalta parempi että hänen kömpelö mallivaimonsa tiputti pullon eikä hän ehtinyt juoda sitä.

Siivoojien tullessa paikalle, Gabriel otti siitä aamiaiskärrystä päivän lehden ja jäi lueskelemaan sitä ikkunalaudalle kunnes nuo katosivat. Eihän hän tietenkään ymmärtänyt sanaakaan jostain ranskankielisestä lehdestä mutteivät siivoojat sitä tietenkään tienneet.
Noiden lähdettyä, Gabriel viskasi sen lehden oitis sängylle ja jäi kuuntelemaan Indicon mietteitä kaulanauhasta. Hänen ajatuksensa olivat kuitenkin lähinnä siinä viskilasissa.
"Mmh.. Pitäisiköhän meidän yrittää selvittää mitä tuossa viskissä oikeastaan on?" Gabriel kysyi, "mitä luulet? Lähinnä ajattelin sitä halusiko se oikeasti tappaa mut koska olisihan se aika julkinen murha.. Varsinkin kun on yleisessä tiedossa että keneltä se pullo tuli. Joten voihan se olla että se aikoi vaan.. saada mut pariksi päiväksi pois päiväjärjestyksestä jotta sä pääsisit yksin huomen brunssille. Se ei olisi niin tuomittavaa eikä varsinkaan kovin todistettavissa."

Mietittyään hetken viskin sisältöä Indico nyökkäsi.
"Minä veikkaisin metanolia jos aikeena olisi ollut tappaa. Tuohon aikaan hommaa ei hoidettu niin suurella huolella. Sen pitäisi olla jokin aine, joka olisi tuossa luonnostaan. Tuskin herra Blackwoodin ruumista jätettäisiin tutkimatta", noita totesi ja haroi hiuksiaan.
"En kuitenkaan usko sen olleen kuolettavaa, olisihan se todellakin epäilyttävää. En kyllä ole varma, mistä sitä tietää millainen psykopaatti hän on. Onhan sitä britannian kuolonsyöjissä vaikka ketä hulluja, jotka tappaisivat pienemmästäkin asiasta", nainen totesi ja haistoi pientä tilkkaa viskiä. Hän ei erottanut siitä mitään sivuhajua, muttei tunkenut suuhunsakkaan mitään.
"Kaulanauhaa ei ainakaan ole kirottu", hän sanoi tyytyväisen kuuloisena. Hän pitäisi sen, aivan sama mitä muut ajattelisivat. Olihan se lahja ja lahjoille ei saanut sanoa ei.

Hetken aikaa loikoiltuaan Indico ei jaksanut enää vaan meni tonkimaan itselleen kunnon alusvaatteet ja pukeutui myös kauluspaitaan ja vekkihameeseen. Ihan vain ajan ja urheilun vuoksi hän myös kiharsi hiuksensa suloisesti ja meikkasi itsensä. Hän oli vetää punaa nenäänsä kun oveen jälleen koputettiin.
"Minä voin avata", hän sanoi ja muikisteli huuliaan kunnes avasi oven ja hän hämmästyi hieman.
"Lordi Montier!" hän huudahti hämmästyneen kuuloisena ja sai suukon kämmenselälleen ja poskilleen.
"Mitä te täällä teette?" nainen hämmästeli ääneen ja vilkaisi Gabrielia näyttäen hyvinkin yllättyneeltä. Onneksi hän oli vaivautunut laittautumaankin.