l'illusion de l'amour [K15]

Gabriel nyökkäili Indicon arveluille hyväksyvästi ja oli aika pitkälti samaa mieltä siitä ettei myrkytettyä viskiä oltu hänelle lähetetty tappaakseen vaan nimenomaan.. vain satuttaakseen. Pelkän kipua aiheuttavan myrkyn voisi helposti laittaa jonkin sairaskohtauksen piikkiin eikä tutkimuksia tehtäisi, mutta kuolintapauksessa tutkimukset varmasti tehtäisiin. Varsinkin kun kyseessä oli rikas herra Blackwood ja vielä hieno hotelli.. ja hieno viini.
Toisaalta niin.. Montier oli sukua Lestrangeille ja tuossa suvussahan tiettävästi tehtiin mitä kauheimpia tekoja aivan mitättömistä syistäkin. Nuo varmaan kiduttivat omiaankin jos ei muuta tekemistä ollut. Täysiä hulluja koko suku.
"Jep, ei pidä unohtaa kelle Montier on sukua," Gabriel huomautti, "mutta kerran se mies ei ole julkisesti kuolonsyöjä niin sillä on maine puolustettavana. Lestranget taas voivat tehdä mitä vaan koska on yleisessä tiedossa että ne on kuolonsyöjä. Kyllä mä uskoisin että tuo myrkky ei ole tappavaa." Gabriel nousi ylös ja asteli Indicon luo ottaen lasin tuon käsistä. Hän katseli sitä ja haistoikin vaikkei nyt tiennyt myrkyistä mitään. Ei ehkä myrkyistä, mutta viski kyllä tuoksui ihan viskiltä. Parhainta ranskalaista viskiä.. ja kalleinta.
"Kiinnostaisi vaan tietää mitä se aiheuttaa, koska tämä tuskin on Montierin ensimmäinen kerta kun se myrkyttää jonkun," Gabriel lisäsi laskien lasin takaisin pöydälle, "ja jos tietäisimme seuraukset, voitaisiin selvittää mahdolliset aiemmat uhrit ja siten ehkä saada enemmän selville Montierin tekemisistä. Minua ainakin kiinnostaa mihin se mies Ranskan puolella oikein pyrkii. Tuskin se mua oli myrkyttämässä Voldemortin nimeen."

Indicon alkaessa pukeutumaan, Gabrielkin viimein veti housut jalkaansa lössähti sitten takaisin sänkyyn makoilemaan ja ehkä torkkumaankin hetkeksi. Krapula alkoi jo jäädä taka-alalle vaikka edelleenhän sitä toki väsytti. Krapulalla ja eilisillalla oli toki osansa väsymyksessä, mutta se tuntui olevan Gabrielin perustunne tällä reissulla joten nyt mies toivoi vain saavansa rentoutua koko päivän. Ehkä hän voisi jopa käydä poreammepuolellakin jos jaksaisi poistua huoneesta.. Vaikka se tiesikin taas roolin päälle vetämistä.
Gabriel ehti juuri hieman torkahtaa kun oveen jälleen koputettiin ja mies havahtui horroksestaan Indicon rientäessä avaamaan ovea. Ja se kuka oven takana seisoi, sai Gabrielin pongahtamaan istualleen ja nousemaan hämmentyneenä seisomaan. Uneliaisuus katosi silmän räpäyksessä.
"Herra Montier!" Gabrielkin naurahti tuttavallisesti ja Indicoa vilkaisten asteli noiden luo vaikka sillä hetkellä pelkkä ajatus viskistä sai hänet toivomaan että voisi vain kuristaa koko hänen ovellaan seisovan miehen.
"Mikä tuo teidät tänne tänään?" Gabriel kätteli miestä, joka tosiaan vilkaisi häntä hieman outona mutta Gabriel ei ollut huomaavinaankaan vaan patisti tuota sisälle huoneeseen.
"Valitettavasti meillä ei ole tarjota mitään ja huonekin on.. Räjähtänyt eilisen jäljiltä," hän pahoitteli hieman naurahtaen, "voin toki tilata huonepalvelusta jotain juotavaa, mikäli haluatte?" Gabrielin katse käväisi tahtomattaankin Montierin tarkoin peitetyssä käsivarressa.
"Olin vain ohikulkumatkalla ja ajattelin tulla tervehtimään ja.. varmistamaan että lahjat tulivat perille," herra Montier sanoi lipevästi ja katse pysyi jälleen enemmän Indicossa joskin tuo soi Gabrielillekin eilistä enemmän katseita.
"Ah vaimoni ilahtui kovasti helmistänne," Gabriel vastasi naurahtaen, "mutta valitettavasti hän on hieman tohelo silloin tällöin ja viski putosi hänen käsistään ennen kuin ehdin maistaa sitä. Mikä pettymys, kuitenkin kyseessä oli Pariisin ja varmasti koko Ranskan hienointa viskiä!" Gabriel vilkaisi lempeästi Indicoa samalla kun kietoi omistavaisesti kätensä tuon ympärille.
"Mikä harmi," herra Montier sanoi äänessään hyvin pahoitteleva sävy, "kerran moinen vahinko pääsi tapahtumaan niin kotiuduttuani voin laittaa palvelijani toimittamaan teille uuden pullon! Eihän vahingoista sovi rangaista.." Gabriel hymyili tuolle vilkaisten hieman Indicoa.
"Kiitos, se olisi mukavaa," hän vastasi Montierille, "viskin ystävänä arvostan elettänne todella."

Herra Montier näytti yllättyneeltä nähdessään Gabrielin voimissaan. Indico hymyili vain ja esitti suloista pientä vaimoa ja "vaivihkaa" työnsi oikeastikkin Gabrielin viskaamat pikkuhousut sängyn alle.
"Rakas, meillä on baarikaappi", Indico naurahti miehelleen kun tuo alkoi säätämään juomia vieraalle. Naisen ilme kuitenkin kirkastui kun lahjat tulivat puheeksi.
"Voi kyllä, helmet ovat kerrassaan ihastuttavat. Aion laittaa ne huomiselle brunsille, tänään en vielä aivan hennonnut, sillä aiomme viettää vain mukavan loikoilu päivän", Indico selitti ja hipaisi aviomiehensä kättä hellästi.

Oli suorastaan hämmentävä näytteliän taitojen mahtinäyte kun Indico punastui kun hänen aviomiehensä kertoi hänen toheliaisuudestaan.
"Olen kovin pahoillani. Tiedän että Gabriel olisi nauttinut siitä varmasti, mutta..." hän levitti pienet kätensä ja kohautti olkiaan. Vieras taputti hänen kättään hellästi hymyillen puhuessaan. Tuon kertoessa uudesta viskistä Indico ikään kuin loisti.
"Voi herra Montier! Te olette niin kovin antelias vaikkemme me ole edes antaneet kiitos lahjaa edellisistä kutsuista", hän huokaisi saaden miehen hymyilemään kuin kissan kalatorilla.
"Minä hemmottelen mielelläni niitä, joiden katson sitä ansaitsevan", mies totesi ja Indico totesi hänen olevan se josta pidettiin ja Gabrielin olevan pakollinen sivupaholainen.
"Mutta ottaisitteko sitä juotavaa, voin sekoittaa teille jopa coktailin. Gabriel aina sanoo, että se on turha taito, mutta mielestäni täysin tarpeellinen. Minulle maistuisi joku cocktail. Rakas, haluatko sinä jotain kaapista?" Indico sirkutti ja käveli heidän laadukkaan kaappinsa luo. Siellä ei ollut vain olutta ja siideriä.

Gabriel naurahti Indicon huomauttaessa baarikaapista ja heilautti kättään turhautuneena samalla kun haroi tukkaansa.
"Joo mutta ne nyt on tollasta muka-laadukasta-tavaraa," hän sanoi vilkaisten Montieria sellaisella 'naiset!'-ilmeellä.

Gabrielin oli pakko antaa arvoa Indicon näyttelijän taidoille koska nainen ihan oikeasti punastui hänen selittäessään viskipullon hajoamisesta. Hän ei olisi ikinä pystynyt samaan vaikka hänen henkensä olisi riippunut siitä.
Gabriel nyökkäili tyytyväisenä Indicon vierellä tuon hehkuttaessa kuinka antelias Montier oli, mutta kun Indico alkoi selittämään jotain hänen sivupaholaisena olemisestaan, miehen ilme muuttui hieman. Gabriel ei itse ihan tiennyt mitä nainen sanoillaan tarkoitti, joten reaktio siihen suuntaan jäi hieman perusilmeemmäksi.
Indicon kysymys sai Gabrielissa pienen kuvotuksen tunteen aikaan, mutta mies nyökkäsi silti vaimolleen hymyillen leveästi.
"Istukaahan toki alas herra Montier," hän sanoi viittoen huoneessa olevan pöydän ääreen, "suonette anteeksi mutta nyt täytyy käydä hieman siistiytymässä kylppärin puolella. Olkaa kuin kotonanne. Palaan pian." Sitten hän lähti kylppärin suuntaan antaen ohimennessään vaimolleen oikein näyttävän suudelman poskelle.
"Flirttaile," hän kuiskasi yhden sanan katsahtaen tuota merkitsevästi ennen kuin sitten sulkeutui kylpyhuoneeseen. Indico voisi nyt hieman flirttailla Montierin kanssa ja sen jälkeen he saattaisivat saada kunnollista tietoa brunssilla.. Vaikka edelleen Gabriel oli sillä kannalla ettei antaisi Indicon mennä Montierin kanssa liian pitkälle tämän asian tiimoilta. Mikään ollut hänen näkökulmastaan sen arvoista.

Gabrielin oli oikeasti laitettava tukkansa kuntoon kylppärissä ollessaan ja sen hän tekikin. Onneksi tottuneena hän toimi suhteellisen nopeasti eikä aikaa mennytkään kuin joku vartti. Kajaaleissa taas ei mennyt kuin pari minuuttia, joten kahdenkymmenen minuutin kuluttua hän oli valmis palaamaan takaisin sviitin puolelle.

He toimivat kuin hyvin rasvattu koneisto tarvittaessa ja saivat vieraan istumaan ja Indico soitti huonepalveluun tilaten parempaa juotavaa, koska miehet vaativat. Hän pyysi itselleen martinin ja sulki puhelimen sopivasti kun Gabriel tuli siihen vierelle antamaan suukon.
"Mhm...", nainen vain hymähti ja istuutui hetkeksi heidän vieraansa lähelle nojatuoliin, ei suinkaan viereen.

Oveen koputettiin ja Indico nouti juomat ja tarjoili ne Montierille sujuvasti ja istuutui sitten hyvään asentooon nojatuoliin. Tämän jälkeen, Indico flirttaili. Hän kikatti miehen jutuille, sai luvan kutsua tuota vain Manueliksi ja selville että herra rakasti juustoja. He koskettivat toisiaan kevyesti ja tyytyväisenä noita huomioi miten miehen katse ei aina pysynyt hänen silmissään. Indico leikki lasilla ja pisti kyllä kaiken peliin. Kun Gabriel saapui Manuel näytti lähes pettyneeltä.

"Rakas, tilasin teille miehille viskiä", hän kertoi ja antoi miehelleen suukon antaessaan lasin.
"Manuel, haluatko lisää?" Indico kaatoi vieraalle hieman ja kosketti tuon rannetta lempeästi. Miehellä oli kyllä pokkaa, sillä tuo täysin avoimesti ihaili vain vaimoa ja jätti Gabrielin aina mahdollisuuden tullen varjoonsa. Indico vain kikatti ja oli niin ihastuksissaan. Hän kuitenkin siirtyi istumaan Gabrielin viereen, sillä se oli vain sopivaa. Hän laski kätensä aviomiehensä polvelle ja silitteli sitä kuin huomaamattaan. Manuel olisi selvästi halunnut tehdä jotain päästäkseen Gabrielin tilalle.

Gabrielin tultua ulos kylppäristä, hän nappasi tuolin selkänojalta yhden mustan kauluspaidan ja veti sen vielä päälleen ennen kuin istahti pöytään. Hän oli kuin ei olisi huomannutkaan tätä kaksikon välillä tapahtunutta ja tapahtuvaa flirttiä.
Saatuaan lasin Indicolta, hän kuitenkin nousi hakeakseen jäitä.
"Saisiko olla jäitä herra Montier?" hän kysyi kauhoessaan juomien mukana tulleesta jääastiasta pari palaa omaan lasiinsa.
"Ei kiitos," Montier vastasi hänelle hymyillen vaikka laskikin saman tien katseensa ja huomionsa takaisin Indicoon. Gabrielia tilanne tosiaan alkoi jo pikkuhiljaa kuvottamaan koska vaikkei hän tuntenut mitään Indicoa kohtaan, ei edes viime yön jälkeen, hänestä Montier oli vain ällöttävä niljake. Tuskin tuo Indicossa edes näki mitään muuta kuin kauniin ulkonäön.
Gabriel palasi paikalleen jäät saatuaan ja vei kätensä Indicon tuolin selkänojalle keskittyen sitten siihen, mitä pöydässä puhuttiin. Toki hän osallistui keskusteluihin enemmän tai vähemmän, mutta niin.. Hän kyllä jäi taidokkaasti Montierin varjoon ja teki sen osittain tarkoituksellakin. Pitihän Montierin tuntea olonsa hyväksi heidän seurassaan, jotta tuo sitten paljastaisi heille ehkä liikaakin.

Siinä jutustelussa vierähti tunti jos toinenkin ennen kuin Montier sitten viimein nousi lähteäkseen. Gabrielin krapula oli jo kadonnut kiitos tasoittavan viskilasillisen, muttei hänen olonsa ollut parantunut. Päinvastoin hän alkoi taas väsyä ja ahdistua roolin vetämiseen ja toivoi vain että Montier katoaisi ja hän saisi sen vapaapäivänsä.
Gabriel nousi Montierin noustua ja kätteli tuota kiittäen vierailusta. Montier vielä röyhkeästi lupasi toimittaa hänelle sen viskin tämän saman päivän aikana, johon hän vastasi kovasti kiitellen.
Montier suuteli Indicon kättä vielä ennen lähtöään ja katsoi tuota niin röyhkeän himoitsevasti että Gabriel kyllä huomasi sen. Eikä Montieria tuntunut edes liikuttavan se että naisen aviomies seisoi vieressä näkemässä kaiken. Muttei Gabriel suonut tuolle sitä iloa että olisi asiaan mitenkään reagoinut.

Manuelin himokkuus ja törkeys kiusasi Indicoa, muttei antanut sen näkyä muuten kuin Gabrielin koskettamisena useammin kuin oli tarve. Se oli lähinnä alitajuista, mutta näkyvää kuitenkin. Hän keskusteli taidokaasti niin, ettei oikeastaan kertonut itsestään mitään, esitti vain kiinnostunutta. Hän oli kuitenkin helpottunut vieraan noustessa ja seurasi miesten perässä. Hän hymyili miesten kätellessä ja punastui jälleen kun hänen kättään suukoteltiin ja se katse... Indicon olo oli likainen sen jälkeen.

Kun ovi painautui kiinni Indico värähti inhosta ja irvisti sille.
"Yök, yökyökyök", hän sanoi ja ravisteli itseään. Nopeasti nainen käveli kylpyhuoneeseen pesemään kätensä ja irvisti peilikuvalleen. Miten kukaan kykeni olemaan niin törkeä.
"Selvästi jotain sukua Lestrangoille. Kuvottavaa..." hän sanoi Gabrielille ja löhähti sänkyyn haukotellen. Hän oli yllättävän uupunut ja koska drinkki oli jäänyt lähes koskemattomaksi hän ei ollut saanut tasottavia.
"Herätä mut jos jotain tapahtuu", Indico pyysi ja kaappasi suuren tyynyn kainaloonsa ja käpertyi sen ympärille. Hän torkahti ainakin hetkeksi.

Unessaan hän näki kauhukuvia brunssista. Ainakin siitä oli asun valinnassa apua, joten sinänsä Indico ei valittanut. Herättyään hän ilmoitti menevänsä poreammeeseen: "jos musta tulisi oikein ryppyinen niin jättäisköhän se mut rauhaan?" Indico raahautui kylpyhuoneeseen ammetta täyttämään ja valitsi purnukat joilla lupailtiin lähes ihmeitä.

Gabriel katsoi Indicoa pienen myötätuntoisen hymyn kera naisen ravistellessa itseään ja pudisti hieman päätään Montierin törkeydelle. Se mies oli niin kuvottava että hän voisi vain kolkata tuon ja heittää ankeuttajille. Ihan ankeuttajille.. Kukaan ei jäisi kaipaamaan. Yksi viinitila vain vaihtaisi omistajaansa.
Gabriel nousi siitä sängyltä hetken päästä käärimään sätkän jos toisenkin. Indicon vallatessa sängyn, Gabriel nyökkäsi tuolle ja siirtyi jälleen kerran sen avoimen ikkunan ääreen. Siitä oli muodostumassa hänelle jonkintasoinen lempipaikka. Joo, maisemat olivat kieltämättä ihan upeita ja tuuli oli lempeä ja tuntui vapauttavalta ja rentouttavalta. Jotenkin siinä hän saattoi vain olla ja rentoutua. Paremmin kuin missään muualla Pariisissa.

Gabrielin aika vierähti sätkiä kääriessä ja muutamia poltellessa samalla kun Indico otti ansaitut torkkunsa ja kävi kylvyssä. Hänen ajatuksensa kävivät ajoittain kotona Lontoossa, Samin kahvilassa, ministeriössä, Kalmanhanaukiolla, orpokodissa.. Ja sitten aika-ajoin ne palasivat Pariisiin, viinitilalle, hotellihuoneeseen, Indicoon, viskiin ja siinä olevaan myrkkyyn sekä herra Montieriin, joka niin kovin halusi hänet hengiltä.. Nyt ainakin. Mistä vetoa se seuraava viskipullo ei pyrkisi vain polttamaan hänen sisuksiaan karrelle..
Indicon ollessa kylvyssä, oveen koputettiin jälleen ja nyt Gabriel paineli avaamaan oven. Nähtyään mitä tuleman piti, hän ei voinut kuin naurahtaa huvittuneena.
Uusi viskipullo rikkoutuneen tilalle. Jep, se todisti että tämä ei todellakaan ollut Montierin ensimmäinen kerta kun tuo myrkytti porukkaa. Tuolla oli myrkkylitkunsa valmiina käyttöönottoa varten.
"Sain uuden pullon," Gabriel sanoi muka kovinkin innoissaan Indicon tultua ulos kylppäristä, "mitä luulet.. Joko se nyt haluaa tappaa mut?"

Puunattuaan ja kiilotettuaan itseään reilun aikaa Indico jäi vain löllymään veteen. Hän piti korviaan veden alla ja rentoutui hetken ennen kuin nousi vedestä ja kietoutui pyyhkeeseensä. Hän oli unohttanut yhden purkin hotellihuoneen puolelle, joten hän oli yhä hyvin märkä kuullessaan uutiset.
"No jo oli noprrya" hän tokaisi ja katseli viinipulloa.
"Sillä on varmaan näit varastot pullollaan oottamassa vaan epäonnisia", noita sanoi ja käänteli pulloa. Ei hän keksinyt ketään, joka olisi ollut niin avoimesti törkeä kuin tuo herra.
"Se haluu murhata sut kun et päästäny sitä enemmä iholle meikän kanssa", Indico sanoi ja laski pullon ja mittaili sitä katseellaan. Sitten hän avasi korkin kaatoi lasillisen ja sanoi: "besoaari on mun matkalaukun kannen pikkutaskussa olevassa rasiassa". Hän hulautti viskin alas. Hän huomasi heti sivumaun. Siitä oli vaikea erehtyä ja piaan Indico alkoikin voimaan todella huonosti. Hän onnistui hoippumaan tuolille ja lysähtämään siihen. Silmissä pyöri ja hänen kehonsa alkoi täristä.

Myrkytetyksi tuleminen oli yksi Indicon suurimmista peloista. Hän oli kerran joutunut makaamaan jästisairaalassa sen takia hyvin kauan ja hänen rakas enonsa kuoli myös myrkkyyn. Hän oli kuitenkin hulauttanut sen mieluummin omasta kurkustaan alas kuin katsonut Gabrielin kouristelevan lattialla. Hän vain ei malttanut odottaa ihmelääkettään. Todennäköisyys, että juomassa olisi ollut jotain, mihin se ei olisi tehonnut, oli pieni.

Gabriel naurahti hieman Indicon toteamukselle nopeasta toiminnasta ja ojensi pullon naiselle tuon jäädessä tutkimaan sitä. Vähän ilottomampi naurahdus pääsi kun nainen puhui epäonnisista ja Gabriel kääntyi vilkaisemaan sitä edellistä myrkkylasillista. Hän asteli sen luo hakeakseen sen ehkä jonkinasteisen vertailun mielessä, mikäli myrkyt nyt olisivat erilaisia. Kai sekin pitäisi jotenkin testata.
Gabriel nappasi lasin pöydältä ja vilkaisi sitä samalla kun Indico puhui besoaarista. Gabriel naurahti hieman.
"No se on hyvä että sä oot var-.." hänen lauseensa jäi kesken hänen kääntyessään katsomaan Indicoa ja kauhukseen huomasi naisen vetäisevän lasillisen kyseistä viskiä ykkösellä alas.
"Indico!" hän älähti ja syöksyi naisen sijaan sen matkalaukun luo vähintäänkin paniikissa. Siinä hötäkässä lasi tippui hänen käsistään ja särkyi lattialle, mutta Gabrielilla ei ollut aikaa kiinnittää siihen mitään huomiota.
Gabriel avasi matkalaukun etutaskun ja kaivoi sieltä pienen rasian avaten sen samalla kun juoksi Indicon luo. Naisen tila oli heikennyt silminnähden muutamassa sekunnissa ja Gabriel ehti jo hetken luulla myöhästyneensä. Hän tunki besoaarin tuon suuhun pakottaen naisen nielemään sen ja huokaisi sitten vähintäänkin huojentuneena tärinän hiljalleen lakatessa.
"Jumalauta nainen mitä sä luulet tekeväs!" hän ärähti toiselle kyykistyen siihen tuon eteen. Hitto jos Indico olisi kuollut nyt siihen niin hän olisi mennyt repimään Montierin raajat yksi kerrallaan irti ja syöttänyt sitten vaikka.. vuohille. Juottanut sille omaa viskiään.
"Älä tee noin enää!" Gabriel sanoi vähän vähemmän kiukkuisen kuuloisesti vaikka kiukkuinen olikin. Hän tuhahti hieman.
"Mikä on olo?" hän kysyi sipaisten pari hiuskiehkuraa pois naisen kasvoilta.

Vaikka Indico sai besoaarin nopeasti hänen olotilansa heikkeni nopeasti. Ehkä hän hieman panikoi, mutta uskoi selviävänsä ja nielaisi kiltisti vasta-aineen. Tärinä loppui ja tajuntakin palasi hiljalleen. Hän räpytti suuria silmiään hetken aikaa ja yskäisi.
"Mä maiston sitä", Indico ilmoitti tyynen rauhallisesti ja kohensi pyyhkeen asentoa ja omaansa siinä samassa. Olo oli aika heikko.
"Jaa... kahtotaas... Mä vedin just ykkösellä alas myrkkyä, ei tee kauheen hyvää ja mulla on karmee jano nyt. Tunnen suurta ironiaa. Älä musta huolehdi. Eihän tossa kuinkaan käyny ja tiedetään mitä se sul koetti juottaa", Indico sanoi ja hymyili pienesti taputtaen lohduttavasti Gabrielin kättä. Rouva Blackwood kyllä näytti siltä kuin olisi viettänyt pari kuukautta rajusti sairastaen. Hän hieraisi käsivarttaan ja silmiään nopeasti ennen kuin kertoi myrkyn: "se on lohikäärmepuun uutetta. Mun enoni kuoli samaan kamaan. Sitä käytetään velholääkkeissä ja ei pieninä määrinä tapa, mutta kun sekotetaan alkoholin kanssa niin se ei olekaan niin terveellistä. Velhoja kuolee siihen, että ne ottaa ensin pillerin ja sitten shotin".

Noita ei ollut aivan oma itsensä. Hän ei oikeastaan olisi edes jaksanut puhua. Hän tarkensi katseensa Gabrieliin ja ajatteli samaan aikaan vain nukkumista tai juomista.
"Voisitko sä hakee lasin vettä?" Indico kysyi lopulta. Uh... hänen olonsa oli kyllä parantunut, muttei besoaari nyt kaikkea voinut auttaa.
"Voit sanoa, että mä join tätä kun oltiin tapeltu niin pistetään se äijä kiemurtelemaan", hän hymisi ja nojasi päätään tuolin selkämykseen.

Indicon vastaus hänen kysymykseensä sai Gabriel tuhahtamaan innottomasti ja pudistamaan hieman päätään.
"Niin totta vie teit," hän vastasi, "mutta ei sun ois pitäny tollalailla mennä vaan juomaan sitä!" Gabriel ei todellakaan ymmärtänyt mitä naisten päässä liikkui ja vielä vähemmän sitä mitä Indicon päässä liikkui.. Jos liikkui mitään! Sekin oli tämän tapauksen jälkeen epävarmaa.
Naisen kuitenkin selittäessä myrkystä ja sen vaikutuksista, Gabriel keskittyi tuon sanomisiin ja nyökkäili vastaukseksi. Se että Indico sanoi enonsa kuolleen samaan tavaraan sai Gabrielin pysähtymään hetkeksi ja hymyili sitten pienesti melkein kuin pahoitellen. Se taisi olla ensimmäinen oikea asia minkä Indico kertoi hänelle koko matkan aikana. Tai ylipäätään sinä aikana kun he olivat tienneet toistensa olemassaolosta. Ja tuntui jotenkin oudolta että Indico kertoi hänelle jotain tuollaista vaikka asia myrkkyyn liittyikin.
"Mmh.. No hyvä että sulla oli besoaari matkassa," hän totesi edelleen huolissaan tuon tilasta.
Indicon katseessa oli jotain outoa, mutta kai siitä saattoi syyttää myrkkyä. Tuo kuitenkin tuijotti häntä hetken ja Gabriel kohotti hieman kulmaansa kysyvästi, kunnes sai pyynnön tuoda vettä hänelle.
"Tottakai," hän vastasi pienesti hymyillen ja nousi sitten hakeakseen kylppäristä lasillisen. Hän katsahti Indicoa pienesti naurahtaen tuon mainitessa Montierille nalkuttamisesta, vaikkei häntä oikeastaan naurattanutkaan.
"Ehkä mä meen vaan pilkkoo sen palasiks ja lähetän tulitikkuaskissa Azkabaniin," hän vastasi ojentaen lasin Indicolle. Hän auttoi tuota hieman lasin kanssa.
"Se olisi ainakin jotain mitä herra Blackwood tekisi," hän lisäsi, "tai no se mies pistäis työväen asialle mutta.. niin."

"Ei me oltais muuten saatu myrkkyä siitä irti niin nopeesti, et oltaisiin tiedetty mitä oli vastassa", Indico totesi silmät viattomina. Hän todellakin olisi osannut erottaa myrkyn viskistä, mutta se olisi vienyt liian kauan.
"Toisilla naisilla on ylimääräset sukkahousut ja särkylääkkeitä, mulla on pari käsiasetta ja besoaaria", hän totesi kuin olisi ihan normaalia raahata pari koiran kikkaran näköistä juttua mukanaan kaikkialle. Hän ei suoraan sanoen kamalasti luottanut kehenkään ja myrkyt olivat suhteellisen helppoja työntää juomiin ja ruokiin. Hän oli parikertaa pelastanut henkensä kyseisellä kamalla.

Saadessaan vesilasin Indico kiitti ja joi sen ahneesti. Jano helpotti sentään hieman. Hän huokaisi ja nojasi päätään käteensä eikä voinut olla hymähtämättä tulitikku lähetykselle.
"Mä oisin vaan jättäny torson ja lähettäny sen pusutettavaksi", hän mutisi ja hieroi silmiään.
"No sillä varmaan on äijät töissä ties missä", hän nauroi herra Blackwoodille: "Eikä vaimokaan ole niin tyhmä miltä näyttää".

Indico nousi hitaasti. Hän käveli sängylle ja nappaili tukea huonekaluista. Olo ei todellakaan ollut mitenkään kamalan hehkeä. Hän veti niskaansa sen ylisuuren armeijan paitansa ja alushousut ennen kuin möyri sänkyyn.
"Jos tää ei helpota huomiseen mennessä sä saat kieltää multa aseet. Tosin mä osaan tappaa paperilapullakin, että ei oo niin hyvä juttu", hän sanoi Gabrielille ja irvisti. Hän todellakin puukottaisi sen herran kuoliaaksi jos tuo ei olisi edes kuolonsyöjä!

Gabriel ei ollut täysin varma olisiko myrkyn selvitys kuitenkaan ollut se arvoista että Indico oli pistänyt itsensä likoon tuollaisella tavalla. Mitä jos hän ei olisikaan löytänyt sitä besoaaria ja tuo olisi kuollut hänen käsiinsä? Jotenkin Gabrielin huumorintaju ei riittänyt tälläiseen.. näin vakavilla asioilla leikkimiseen.
No okei.. Jos Gabriel olisi ehtinyt, hän olisi varmaan itse vetäissyt myrkkyä niinkuin Indicokin joten tuskin hän oli paras ihminen moittimaan tuota. Sitäpaitsi hän olisi tehnyt sen todennäköisesti tietämättä mistään besoaarista.
Gabriel hymyili hieman Indicon nauraessa herra Blackwoodille.
"No vaimosta en mene niin takuuseen kun menee juomaan herran viskitkin," hän sanoi ehkä hieman rentoutuen nyt kun Indico tosiaan näytti selviävän vaikka kamalalta näyttikin.

Gabriel siirtyi hieman sivummalle Indicon lähtiessä raahautumaan sänkyä kohti eikä oikein osannut auttaa tuota saatika tiennyt olisiko se nyt ollut edes hänen paikkansa auttaa. Kyllähän hän tiesi Indicon perusluonteen ja tuskin tuo apua halusi..
Hän itse huokaisi ja palasi taas sinne lempipaikalleen päättäen vetää hermosauhut.
"Jos sä oot huomenna tossa kunnossa niin saat kyllä jäädä tänne," Gabriel sanoi sytyttäessään sätkäänsä, "ja turha yrittää väittää vastaan." Huoh.. Naiset. Tämä tietäisi Gabrielille yhtä unetonta yötä taas kerran. Tuskin hän saisi nukuttua vaikka yrittäisikin, koska alitajunta pelkäsi koko ajan että aamulla hän löytäisi sängystä Indicon sijasta kangistuneen ruumiin. Besoaari kun.. ei auttanut kaikkiin myrkkyihin.

Indico käkätti Gabrielin toteamukselle hänen viisaudestaan kömpiessään sänkyä kohden ja kiemurrellessaan sen kätköihin tuhisemaan.
"Joojoo mama", hän sanoi peittojen alta kun hänet oltiin määrätä vuode lepoon.
"Mut ei se sua päästä mailleen ilman mua. Sulla ei oo sääriä joita vilauttelemalla saa autonkin pysähtymään", hän totesi ja kahmi pari tyynyä joista sai muotoiltua halattavan kasan ja myös helpotettua omaa oloa. Hän nukahti nopeasti heräsi muutaman tunnin päästä vain käydäkseen vessassa ja palaten nukkumaan. Niin kävi muutaman kerran, mutta muuten Indico uinui kuin ruusunen. Jossain vaiheessa hän riisui Gabrielin aseista ja käski sänkyyn mutisten jotain omiaan venäjäksi lopulta ja pimahtaen saman tien.

Seuraavana aamuna Indico heräsi tuttuun koputukseen. Hän kohotti pörröttyneen päänsä tyynyistä silmät lähes ristissä. Hän kaivautui peittojen alle kunnes kärry oli tutulla paikalla ja nousi sitten vasta piilostaan.
"Mitä kello on?" hän kysyi unen puurouttamalla äänellä ja mönki kahvin luokse. Hän oli nukkunut niin paljon, että päässä pyöri. Hän kuitenkin alkoi juomaan kahvia sängyssä elpyäkseen. Hän myös tajusi kuinka nälkäinen oli, sillä eilen hän oli syönyt vain aamiaisen ja... ei sekään ollut paljoa. Kärrystä siis katosi ruokaa parempiin suihin.

Saatuaan ruuan alas Indico raahautui kylmään suihkuun ja palasi huoneeseen vain hivenen normaalia kalpeampana. Hän alkoi pukeutua ja puunata itseään.
"Vihreä vai valkea mekko rakas?" hän kysyi pomppiessaan alusvaatteissaan mekkojensa perässä helmet kaulassaan ja samaan aikaan kiskoen sukkia jalkoihinsa.

"Kyllä se päästää," Gabriel vakuutti hymähtäen, "sen tilalla mä oon sen mielest varmaa helpommin tapettavis. Ja sen se tosiaan tekis jos saapuisin brunssille ilman sua."
Gabriel pysyi hereillä sen koko päivän ja pysyi huoneessakin. Jos hän jossain vaiheessa oli kuvitellut käyvänsä testaamassa poreammeita, ne suunnitelmat olivat kadonneet taivaan tuuliin Indicon tempauksen myötä. Nyt mies lähinnä istuskeli koska missäkin vahtien Indicon unta. Jossakin vaiheessa huonepalvelusta tiedusteltiin haluaisivatko he jotain ruokaa ja Gabrielin oli tietenkin pakko tilata kärryllinen ruokaa. Eikä hän saanut edes hampurilaisia tai ranskiksia vaan jotain hienoja ruokia. Jotain lintua oli onneksi tarjolla, joten Gabriel saattoi käpertyä yhteen nojatuoleista ja närppiä lihat luista sormin ja epäsiististi.

Oli kulunut ehkä pari tuntia siitä kun Indico oli nukahtanut kun nainen heräsi ja mutisi jotain venäjäksi sinkauttaen hänen sauvansa johonkin huoneen toiselle laidalle niin tehdessään. Aluksi Gabriel oli lähinnä säikähtänyt mutta naurahtanut kuitenkin hieman rentoutuessaan. Mutta tämän tapauksen jälkeen, hän hiippaili hiljaa Indicon luo ja otti naiselta tuon sauvan vieden sen varmuudeksi ihan pöydälle saakka. Hän ei haluaisi ottaa sitä riskiä että nainen sekoaisi kesken unien ja repisi hänet palasiksi.. Tai räjäyttäisi jotain. Tai mitä vain.
Gabrielilla ei ollut aikomustakaan käydä nukkumaan, ei hän kuitenkaan nukkuisi kunnolla yritti hän tai ei. Hänelle Indicon käytös viesti väkisin vain myrkyn vaikutuksesta ja siitä syystä hänen pitäisi kärvistellä koko yö ja vahtia ettei tuo saisi jotain.. kohtausta. Niinpä sängyn tai maton sijaan, hän istuutui nojatuoliin aikeinaan valvoa siinä.

Mutta eihän siitä mitään tullut. Toki Gabriel tappeli unta vastaan koko yön, mutta aika-ajoin hän torkahti vasten tahtoaan jonka jälkeen hän pakotti itsensä hereille. Siitä huolimatta hän heräsi tuttuun koputukseen ja suoristui tuolissaan. Hän kääntyi oitis katsomaan Indicoa ja huomasi tuon ainakin hivuttautuvan kokonaan peittojen alle. Onneksi.
Gabrielin niskat ja selkä olivat ihan jumissa, mutta hieman venytellen mies raahautui ovelle.
"Kiitos, minä voin ottaa ne," hän sanoi tarjoilijalle ja veti itse kärryn sisään kiittäen sitten tarjoilusta ja sulki oven pojan nenän edestä.
Kuultuaan Indicon kysymyksen, Gabriel vilkaisi kelloa haukotellen.
"Yhdeksän," hän vastasi, "kuten joka aamu kun aamiainen tarjoillaan.." Hän kääntyi katsomaan Indicoa tuon raahautuessa ruokavaunun luo. Nainen näytti edelleen sairaalta ja kalpealta.
"Mikä olo?" hän kysyi kaataessaan molemmille kahvia. Hän, vastoin tapojaan, nappasi yhden valmiiksi tehdyn leivän ja palasi sitten siihen tutuksi tulleeseen tuoliinsa. Hän heitti torkkupeiton toiselle tuolille ja valui sitten tuoliinsa.

Indicon käydessä suihkussa, Gabriel ei liikkunut siitä tuolista mihinkään. Häntä väsytti niin paljon että mies olisi saattanut vain nukahtaa siihen ja heittää kahvit syliinsä. Hänellä oli edelleen ne eiliset vaatteet niskassaan, tukka oli jo ehtinyt lässähtää ja kajaalit olivat varmasti taas jo pitkin naamaa.
Indicon kysymyksen kuullessaan, mies säpsähti hereille ja katsoi naista hetken hieman hölmistyneenä.
"Mmmh.. Valkonen," hän vastasi hieman poissaolevasti, mutta skarppasi sitten ryhdistäytyen tuolissaan.
"Ootko sä Indico nyt ihan varma tästä?"

Kellon ajan kuullessaan Indico ei voinut olla hymähtämättä. Niimpä tietenkin. Hän kiitti kahvista ja joi sitä ahneesti.
"Ihan ok. Vähä heikko, mutta kyllä minä pärjään. Tosin... nukuitko sä yhtään?" Noita asteli sen kysyttyään suihkuunsa ja palasi taas häsläämään huoneeseen. Saatuaan kuulla mekon värin hän heitti vihreän yhdelle tuolille ja keskittyi vetämään sukkia jalkaansa ja sen jälkeen vyötti käsiaseen taas reiteensä ennen kuin sujahti mekkoonsa. Hän päätti pitää homman simppelinä ja meikkasi itsensä vain kevyesti ja föönasi hiuksensa oikein pehmeän ja kosketettavan näköisiksi.

Vilkaistuaan Gabrielia hän huokaisi ja käveli miehen luokse.
"Jaksatko sä? Ainakin näytät kaipaavan kylmää suihkua", hän totesi ja käveli tupakoimaan. Pariisi tuntui olevan parhaimillaan juuri aamuisin. Indico ihaili sitä hetken aikaa ja kääntyi sitten tupakan poltettuaan keräämään taas pikku laukkuun tavaroita.
"Haetaan sitten herralle vaikka kalliita juustoja matkalla", hän sanoi Gabrielile ja koetti päättää kenkiä. Hän päätyi mustiin ja hymyili sitten peilikuvalleen ja lysähti istumaan. Hän toivoi ettei viinitila kierros olisi mikään kamala erämatka. Ehkä hän syyllistäisi tilan omistajaa ja tekisi aviomiehestään kunnon sankarin ja liimautuisi tuon kylkeen kuin iilimato.

Gabrielin ja Indicon välinen suhde oli jotain hyvin epämääräistä. He eivät olleet ystäviä, eivät edes kavereita. He olivat äärimmäisen kaukana rakastavaisista mutteivät toisaalta kai vihanneetkaan toisiaan. Gabriel ainakin arvosti Indicoa edes jossain määrissä, muttei tiennyt arvostiko tuo häntä. Hän kieltäytyi myöntämästä sitä, mutta kyllä hän välitti naisen turvallisuudesta vaikkei tainnut tarvita edes aivoja hoksatakseen että Indico kyllä pärjäsi omillaankin. Ei tuo mitään turvaa tarvinut. Ja Indicon kysymyksistä päätellen tuokin välitti hänestä.. Tai ainakin siitä hän pystyisi vetämään roolinsa kunnialla loppuun.
Mutta mitä heidän välillään oli? Sitä tuskin pystyi paraskaan psykologi kertomaan.

Gabriel tyytyi naurahtamaan väsyneesti Indicon kysymykselle ennen kuin tuo paineli suihkuun. Oli hän nukkunut, muttei kyllä tarkoituksella eikä varsinkaan hyvin. Kahvi herättelisi hänet kyllä ja pakon edessä sitä kykeni melkein mihin tahansa. Sitäpaitsi.. Tänään oli kai Indicon homma hoitaa puhuminen. Se suunnitelmakin pitäisi repäistä nyt jostakin.
Indico laittautui oikein nätiksi ennen kuin sitten käveli Gabrielin luo esittämään juuri sen kysymyksen, joka oli saanut Gabrielin miettimään sitä välittämistä.
"Joo.. Kylmä suihku tekee ihmeitä," hän vastasi naiselle hieman hymyillen. Hän istui hetken vielä tuolissaan, joi kulauksen jäähtynyttä kahvia ja irvisti sen kamaluudelle. Sitten hän nousi lopulta tuolistaan ja hilautui puolestaan suihkuun. Indicon huomautus juustoista sai hänet hymähtämään hieman. Hän ei ollut oikein varma puhuiko Indico nyt hänestä vai Montierista, mutta jokatapauksessa tuon ehdotus kuulosti hyvältä. Gabriel tosin voisi hakea kalliita juustoja ja.. viedä niitä vaikka tuliaisiksi takaisin Lontooseen.
Vaikka Samille ja orpokodin lapsille. Nuo varmasti pitäisivät niistä.

Suihku tosiaan teki ihmeitä. Gabrielin tultua hiukset märkinä ja pyyhe ympärillä ulos kylpyhuoneesta, hänen silmäpussinsa tuskin olivat pienenneet tai väsymys yhtään helpottanut, mutta ainakin mies tunsi olonsa virkeämmäksi. Oli se totuus tai ei.
"Me tarvitaan nyt se toimintasuunnitelma," Gabriel sanoi astellessaan ikkunalle ja sytyttäen sätkänsä, "kunnollinen toimintasuunnitelma. Ettei tuu tehtyä mitään.. spontaaneja typeryyksiä." Hän vilkaisi Indicoa vetäisten henkosensa ja totesi mielessään naisen näyttävän edelleen heikommalta kuin normaalisti vaikka meikki olikin peittänyt pahimmat oireet. Hmm.. He eivät kyllä olleet tänään parhaimmassa vedossa kumpikaan. Fiksu veto lähteä kuolonsyöjän kanssa brunssille.

Suoraan sanoen Indico ei välittänyt Gabrielista sen enempää kuin muistakaan. Hän kuitenkin tiesi, ettei itse ollut parhaassa vedossa ja tarvitsi miestä tehtävässä. Silloin oli parasta kantaa toisesta huolta. Hän ei selviäisi yksin vaikka niin haluaisikin. Indico vain ei ollut niitä, joista pidetiin. Hän oli se, jota siedettiin hyödyllisyyden takia. Hän ei todellakaan koskaan nuollut ketään.

Gabriel palasi suihkusta virkeämpänä kuin aiemmin ja Indico nyökkäsi hyväksyvästi toimintasuunnitelman laatimiselle.
"No me voimme syyllistää häntä hieman eilisestä. Sinä olit sankari ja pelastit minut ja niin edelleen. Pahoittelemme viskien huonoa tuuria ja ojennamme ne juustot vakuuttaen ettei niissä ollut mitään", Indico sanoi ja lakkaili samalla kynsiään punaisiksi.
"Hänet pitää saada mahdollisimman rennoksi. Ajattelin flirttailla jatkuvasti ja lirkutella selkäsi takana. Mies on valmis iskemään kiinni heti kun katseesi tulee välttämään. Haluan nähdä sen pimeänpiirron takuu varmasti. Jos hän huomaa sen voin kertoa, että mekin kannatamme voldemortia, mutta emme ole liittyneet vielä kuolonsyöjiin", Indico totesi. Hän käytti pimeän lordin oikeaa nimeä seuraten Albuksen esimerkkiä. Nimen pelko lisäsi pelkoa miestä kohtaan. Hän ei halunnut pelätä Voldemorttia, hän vihasi tätä, koska tuo oli riistänyt häneltä rakkaita ihmisiä ennen aikojaan. James ja Lilly Potter olivat olleet hyviä ihmisiä ja varsinkin Lilly.
"Tämä muistuttaa minua ensimäisen killan yhdestä tehtävästä. Siinä minä en ollut mukana, olin armeijassa vielä karjumassa ääntäni käheäksi", hän totesi ja puhalteli kynsiään.
"Minusta meidän pitää vain imarrella ja myötäillä", nainen sanoi ja katseli kynsiään arvioivasti.

Gabriel vetäisi tuolia lähemmäs ikkunaa ja istuutui siihen samalla kun kuunteli Indicon ehdotuksen suunnitelmasta. Syyllistäminen kuulosti hyvältä. Hän ainakin haluaisi nähdä Montierin ilmeen kun tuo tajuaisi että oli melkein tappanut väärän ihmisen. Ja vielä jäänyt kiinni siitä.. Tosin tämä syyllistäminen ei auttaisi yhtään tätä heidän missiotaan.
Sen sijaan Indicon ehdotus mielistelystä kuulosti paremmalta suunnitelmalta. Hänen pitäisi vain.. hankkiutua aika-ajoin hieman kauemmas vaimostaan. Ja sitten.. Käydä vaikka vessassa jossain vaiheessa jotta Indico saisi mahdollisuutensa.
"Minusta meidän ei pitäisi syyllistää häntä," Gabriel sanoi huokaisten, "niinkin paljon kun haluaisin nähdä sen äijän ilmeen, mutta sen siirron tekeminen saisi sen hieman varpaisilleen. Ehkä pelkkä.. sun flirttailus ja mun pienoinen poissaolevaisuuteni voisi auttaa meitä selvittämään piirron todenperäisyys."
Gabriel vilkaisi ikkunasta pihalle ja hengitti savut ulos keuhkoistaan. Hän ei juurikaan hätkähtänyt Voldemortin nimeä, vaikka kyllähän hän varmaan kuolisi kauhusta jos joskus joutuisi nokakkain sen miehen kanssa. Ei pelkkä nimi häntä kuitenkaan saanut kiljumaan kuin pikkukakaraa. Ei Voldemort kuullut kun hänestä puhuttiin.. Ei varsinkaan jos he olivat Ranskassa. Sen sijaan Gabriel ei pitänyt ajatuksesta että he olisivat muka Voldemortin kannattajia. Se ei tuntunut kovin todenperäiseltä enää tässä vaiheessa.. Oli vaikea kuvitella että jotkut Voldemortin tukijat viettäisivät niin kepeää häämatkaa Pariisissa. Ei ainakaan näinä aikoina. Olivat ne kuolonsyöjiä tai eivät.. Jotenkin se ei vain tuntunut sopivan kuvioon, mutta ehkä Indico sitten tiesi mitä teki.
"Mutta joo.. imartelu ja myötäily kuulostaa toimivimmalta," hän sanoi, "mutta entäs sen jälkeen kun olemme saaneet selvitettyä piirron olevan oikeasti olemassa?" Gabriel voisi sillä hetkellä jo maksaa vaikka koko Irvetassa olevan omaisuutensa jos vain saisi kirota Montierin ja kuljettaa tuon sitten Lontooseen kuultavaksi.
"Ja entäs niiden myrkytystapausten tutkiminen?" Gabriel kysyi, "nyt kun.. tiedetään mitä se on ja sen oireet niin jos pääsisimme käsiksi vaikka Pariisin poliisin asiakirjoihin niin voitaisiin helposti selvittää myrkytystapaukset. Meillä on vielä se viskipullo, joten voisimme sen avulla helposti todistaa Montieria vastaan. Edes tiettyyn pisteeseen saakka."

Indico oli heitellyt lähinnä mitä hän ajatteli vain ensimäisenä. Hän nyökytti syyllistämisen kohdalla.
"Jos se ilmestyy tänne uudestaan juotan sen pullon sille", hän vain murahti ja siisti kynsiään. Hän todellakin vetäisi kaverin hengitystiet kiinni ja vain katsoisi. Häntä ällötti myrkyttämisen halpamaisuus.
"Joo kyl mä voin yhä näytellä että sen limanen olemus mua kiihottaa enemmän kuin ärsytys tasolla", nainen sanoi ja pisteli kynsiinsä päälilakkaa menemään kuivatettuaan alemman kerroksen sauvallaan.

Paljastumisen jälkeinen aika sai Indicon mietteliääksi. Hän ei tiennyt heidän valtuuksistaan Ranskan maaperällä.
"Me ei saada tehdä mitään täällä, mutta jos herra saapuu Britanniaan meille vierailulle silloin asialle voidaan tehdä jotain kun se koskee Englannin maaperää", nainen totesi. Hänen hymynsä muuttui kuitenkin salaperäiseksi kun Gabriel haikaili poliisitiedostojen perään.
"Minä tunnen ranskasta pari kolleegaa aiempien työkeikkojeni takia. Käydään pääkeskuksessa ennen kuin menemme sille viinitilalle", hän sanoi ja virnisti: "Ei tää ole mun ensimäinen peite keikkani ranskassa. Täällä mulla on ystäviä niin, että toi pullo kun saadaan sinne annettua kaveri lentää kaltereita vasten nopeesti. Meidän pitää pyytää kuitenkin malttia ja ne tekee tutkimukset jästien laborotoriossa. On tolle myrkylle niiden oma nimikin, sitä mä en muista. Se on kuitenkin laiton kokonaan jästien maailmassa, koska ne ei osaa käsitellä sitä". Oli ihanaa kun saattoi käyttää suhteitaan ja Indicosta olisi mukavaa palata oikeaan itseensä edes hetkeksi.

Gabriel hymähti tyytyväisenä Indicon uhkailuille pullon juottamisesta miehelle itselleen ja olisi mielellään näkemässä sen. Ehkei hän olisi kuitenkaan antanut edes Montierin kuolla. Hän olisi mielellään nähnyt tuon Azkabanissa ja ehkä ankeuttajan edessä.. Mutta ei hän ollut mikään tappaja. Montierin kärsimistä hän katselisi aikansa ja antaisi tuon uskoa että kuolisi, mutta sitten.. Niin.. Ehkä se besoaari tulisi taas käyttöön.
Indicon seuraavien sanojen jälkeen Gabriel tyytyi vetämään pitkät henkoset eikä vastannut mitään. Häntä epäilytti tämä koko tilanne. Jo sen takia että kyseessä oli kuolonsyöjä, mutta myös koska heistä molemmat olivat enemmän tai vähemmän heikossa hapessa.

Kysymys paljastumisen jälkeisistä tapahtumista sai Indicon selkeästi ajattelemaan ja koska Gabriel ei saanut heti vastausta, hänkin vaikeni ajattelemaan.
Indico osui oikeaan puhuessaan siitä ettei heillä ollut mitään oikeuksia Ranskan puolella. Ehkei.. Mutta jos he tosiaan saisivat Montierin Britannian puolelle ja pidättäisivät vasta sitten, ei mitään ongelmaa olisi. Gabriel ehti jo hetken ajatella kuinka he vain marssisivat viinitilalle, kidnappaisivat Montierin ja veisivät tuon Britanniaan.. ja sitten pidättäisivät virallisesti. Moisen teon jälkeen he itse joutuisivat vastaamaan ministeriölle, tottakai, mutta saisivat korkeintaan varoituksen. Olihan se todistettavissa että Montier tosiaan oli Britanniassa pidätyksen aikaan..
Mutta Indicon jatkaessa, Gabriel sysäsi moiset suunnitelmat sivuun koska ilmeisesti oli olemassa helpompikin tapa. Tosin ei Gabrielin mielestä läheskään yhtä varma tapa ja mieluusti hän olisi itse ollut mukana passittamassa tuota vankilaan. Mieluiten vieläpä Azkabaniin.
"Lentää.. Vaan pysyykö siellä?" Gabriel epäili, "en epäile kavereitasi mutta Montierin tuntien sillä voi olla myyriä sekä jästien poliisissa että Ranskan taikaministeriössä." Hän tumppasi tupakkansa ja nousi pukeutuakseen. Samalla hän kuitenkin jatkoi.
"Voidaan käydä kyllä siellä keskuksessa," hän sanoi vetäessään sitä kamalaa kaapua taas niskaansa, "mutta minä en menisi luovuttamaan koko pulloa niille. Jos käy niin ettei Montieria joko saada telkien taa tai jos se pääsee omin avuin pois sieltä.. Voidaan kutsua se Lontooseen tapaamaan herra ja rouva Blackwoodia. Se tulee varmasti varsinkin jos viittaa vähänkään siihen että herra Blackwood on työnsä takia kiireinen. Sitten voidaan lavastaa asiat niin että se on tuonut tuon pullon mulle tuliaisiksi, mä juon sitä ja sä teet besoaaritemppus.. Ja sitten voidaan pidättää se koska se yritti murhata mut. Kun pullo tutkitaan ja otetaan huomioon Ranskan tiedot, se mies saa elinkautisen Azkabanista eikä ihan heti pääse ulos.."

Hetken aikaa Indico joutui miettimään kauanko mies todella joutuisi linnaan.
"Ranskan byrokratia on kyllä monimutkaista. Minä tunnen täältä paljon ihmisiä oikeissa paikoissa, mutta se ei takaa kaikkea", hän lopulta joutui myöntämään ja melkein hieraisi kaunista meikkiään. Hän kuitenkin hymyili kun kuuli, että he voisivat mennä käymään keskuksessa. "Pue päällesi niin mennään", hän sanoi ja venytteli hieman.
"Joo pidetään itse pullo, mutta viedään vain näytteen verran", hän sanoi ja nousi tyhjentämään yhtä purnukkaa, jonne viski saataisiin. Hän järjesteli kaiken, kunnes he olivat valmiita lähtemään. Hän ojensi kätensä Gabrielille ja niiasi pienesti ennen kuin he astuivat ovesta ulos.

Indico johdatteli Gabrielia tottuneesti suureen karuun taloon, joka ei houkutellut kamalasti sisäänsä. Vastaanotossa Indico pyysi päästä Salmoren puheille ja lähetti terveisiä Vladilta. Pian heitä vastaan käveli suuri mies, joka ei todellakaan ollut lihava vaan kaikki oli lihasta.
"Vlad! Mitä sinä täällä teet noin pyntättynä?" mies jyrisi ja kaappasi naisen halaukseen ja antoi kunnon poskisuudelmat.
"Hei Sal. Minä olen yhdellä toimituksella, mutta puhutaan siitä muualla. Tässä on työparini Gabriel", hän sanoi ja esitteli miehet toisilleen. Ranskalainen puristi tiukasti britin kättä ja pudisti sitä.
"Hauska tutustua. No niin tulkaa nyt sitten. Sinä taas himoitset kuitenkin kahvia", mies sanoi ja johdatti heidät pienien koppien läpi isompana, jossa oli kunnon seinät ja sulki oven ja kaivoi heille kahvia.
"No niin... Mitäs sinä haluat?" mies kysyi ja Indico kaivoi näytepullon ja laski sen pöydälle.
"Siinä on myrkkyä", hän vain totesi ja istuutui yhdelle epämukavalle tuolille.

"Joo, uskon sen," Gabriel vastasi Indicon selityksiin kuinka tuo tunsi ihmisiä, "mutta niin tuntee varmasti Montierkin. Ja vaikkei tuntisikaan.. Uskon että suvulla, jossa on nimekkäitä kuolonsyöjiä, on kyllä keinonsa saada omansa ulos." Samahan tietysti pätisi periaatteessa Azkabaniinkin, mutta toisaalta siellä tuo voisi vain saada yhden pienen suukon ja peli loppuisi siihen.

Vaihdettuaan vaatteet, saatuaan tukkansa ja silmänsä taas kuntoon, hän tarttui Indicon käteen vastaten tuon niiaukseen pienellä kumarruksella. Sitten oli taas aika ottaa rooli esiin joskin vähän paremmalla mielellä kuin mitä olisin luullut. Tieto siitä että kävisimme ensin selvittelemässä vähän Ranskan päädyn toimia, se vapautti jotenkin. Helpotti, toivon mukaan, viimeistä päivää tässä maassa.

Indicolla todella oli suhteita Ranskan päädyssä ja pääsimme mutkitta tapaamaan jotain Salmorea, joka ilmeisesti tiesi asioista jotakin. Pian he törmäsivätkin siihen jättikokoiseen mieheen ja Gabriel sai jälleen kerran tuntea itsensä kirpun kokoiseksi. Luoja, onneksi tämä.. Salmore oli heidän puolellaan! Mies oli sen verran iso ja lihaksikas että tuskin tuo olisi tarvinut sauvaa hakatakseen hänet hengiltä.. Tuo olisi käytännössä voinut kävellä hänen ylitseen halutessaan.
Gabriel vastasi tervehdykseen puristamalla tuon kättä asiallisesti vaikka samaan aikaan uskoikin kätensä murtuvan rusinaksi. Se ajatus ei kuitenkaan näkynyt mitenkään päälle päin. Rento Gabriel ei kuitenkaan pystynyt olemaan, koska jotenkin tilanne missä oltiin hotellihuoneen ulkopuolella mutta silti paikassa, jossa Indico oli ihan Indico, saattoi hänet pieneen ristiriitaan. Joten hän sitten jäi osittain Blackwoodiksi ja osittain Gabrieliksi. Ihan tahtomattaankin.
Gabriel seurasi Indicoa ja Salmorea jättiläisen työhuoneeseen ja istuutui sitten pöydän ääreen saaden pian kahvikupin eteensä.
Sitten mentiinkin saman tien asiaan Indicon iskiessä heidän viskinäytteensä pöytään ja täräyttäessä siinä olevan myrkkyä. Gabriel katsahti Indicoa, pulloa ja sitten Salmorea. Indico ei jatkanut toteamuksestaan mitään ja hetken vallitsi syvä hiljaisuus. Gabriel rykäisi hieman.
"Sain sen aika selkeänä lahjana.. herra Manuel Montierilta," Gabriel sanoi juoden kahvistaan, "itseasiassa se toimitti mulle uuden ihan vain hyvää hyvyyttään koska ensimmäinen annos hajosi palasina hotellihuoneen matolle."

Hitaasti Sal tarttui purkkiin, avasi sen ja haistoi. Hän kuunteli Gabrielia ja nyökkäili sitten.
"On sillä kallis tapa sut myrkyttää", hän totesi kysyttyään viskin merkkiä .
"Me esiinnymme rikkaana vasta naineena pariskuntana", Indico totesi ja sai poliisin nauramaan: "viimeksi kun tavattiin sä olit esittämässä huoraa! Kyllä sä vaan ylenet koko ajan". Indico tuhahti: "Ei kieltämättä urani hohdokaimpia kohtia, mutta aina ei voi voittaa". Indico oli tosiaan esiintynyt ilotyttönä eräälle herralle, joka etsi luksusta elämäänsä. Mies oli kärähtänyt nopeasti yhteyksistä epäilyttäviin järjestöihin ja muutamiin rikoksiin. Indico oli kerännyt kaiken tarpeellisen ja lähtenyt sitten lätkimään.
"No, mä heitän tän labraan. Tulokset mä voin ilmottaa sulle sitten kun ne tulee", Sal sanoi ja työnsi pullon todistepussiin.

"Minulla olisi toinenkin pyyntö, voidaanko me nähdä tän saman lordin paperit? Rikosrekisterin ja muut. Me epäillään sen sekaantuneen yhteen vaaralliseen ryhmään", hän kysyi, mutta Sal ravisti päätään.
"Tällä hetkellä me ei saada luovuttaa mitään ulkopuoliselle ellei ne oo sisällä meidän tutkinnassa", mies kertoi käsiään levitellen ja nousi sitten kahden metrin pituuteensa.
"Mutta jos teil ei ole muuta, niin mun pitäis päästä takaisin töihin", tuo sanoi ja kiersi pöydän kätelläkseen molempia.
"Pitäkää huolta toisistanne. Mä tiedän että Vlad osaa olla ihan kamala ämmä, mutta on sillä sydän tuolla jossain. Koeta kestää", mies sanoi naureskellen Gabrielille saaden Indicolta mulkaisun, joka olisi voinut tappaa.
"Älä sä mulle luimuile", iso mies hörähti ja kaappasi naisen rutistukseen, joka oli pilata kampauksenkin.

Gabriel tyytyi naurahtamaan pienesti ja nyökkäämään Salin toteamukselle myrkyn hinnasta. Sitten hän keskittyi kahviinsa kuunnellen kuitenkin Indicon ja miehen sananvaihtoa. Hän oli vetäistä kahvit väärään kurkkuun kuullessaan Indicon aikaisemmista työnkuvista muttei mennyt kommentoimaan mitään saatika edes vilkaissut naisen suuntaan. Ei ollut hänen asiansa mitä Indico teki tai oli tehnyt tämän reissun ulkopuolella. Eikä hän varmaan edes jaksaisi muistaa koko asiaa enää sitten kun hän pääsisi takaisin Lontooseen. Hän pyrki muutenkin unohtamaan koko Pariisin ja kaiken sen mitä täällä oli ikinä tapahtunutkaan.

Kun Indico esitti toisen pyyntönsä, Gabriel nosti katseensa odottavaisena Saliin, mutta he saivat kieltävän vastauksen mikä sai miehen huokaisemaan hiljaa hieman turhautuneena. Tämä oli juuri sitä valtioiden välistä.. salassapitoa. Jos maailman valtiot vain tekisivät enemmän yhtristyötä mitä tuli rikollisuuteen niin kaikki olisi paljon helpompaa.
Salin noustua tuoliltaan, Gabrielkin nousi kättelemään tuota tämän tapaamisen päättymisen merkiksi. Hän naurahti hieman Salin toteamukselle muttei mennyt kommentoimaan siihen mitään. Hänellä tuskin, tai toivon mukaan ei, olisi aikaa etsiä sitä Vladin sisimmässä olevaa sydäntä. Joten ehkä hän keskittyisi enemmän siihen että kestäisi vielä päivän, pari..

Kun tuttavallisuudet oli hoidettu, he lähtivät käytäviä pitkin takaisin ulko-oville. Juuri ennen astumistaan ovista ulos, Gabriel tarttui Indicon käteen ja veti taas sen typerän kestohymyn kasvoilleen.
"Noniin aika sitten siirtyä tapaamaan herra Montieria," hän sanoi naurahtaen ja kun olivat taas suojassa suuremmilta jästikatseilta, hän kaikkoontui Indico mukanaan ilmestyen pian taas viinitilan porteille.