Roskaruokaprinssin romanttiset ensitreffit

25.10.1996 perjantai

Gabriel löysi itsensä tuijottamasta kukkakaupan ikkunaa lähes ilmeettömänä kaikkien niiden vaihtoehtojen edessä! Miten hän ikinä pystyisi järjestämään Samille mitään romanttisia ensitreffejä?! Siitä oli jo pari viikkoa kun kaikki oli yhdessä pienessä hetkessä muuttunut lujasta ystävyydestä johonkin paljon syvempään. Ne pari viikkoa oltiin lennelty jossain pilvissä ja oli yksi pieni ihme itsessään ettei Gabriel ollut kertaakaan niiden viikkojen aikana löytänyt itseään Mungosta. Tilaisuuksia oli kyllä ollut, mutta jotenkin hän ja hänen pilvissä oleva päänsä olivat selvinneet niistä.
"Voisinkohan auttaa jotenkin?" kuului äkkiä kysymys ja Gabriel säpsähti ajatuksistaan siirtäen katseensa kaupan ovelle ilmestyneeseen kauppiasnaiseen.
"Eh.. En mä tiedä, kunhan kattelin.." Gabriel vastasi naurahtaen ja sujautti kädet taskuihinsa samalla kun lähti jatkamaan matkaansa katua pitkin. Ei tästä tulisi yhtään mitään!

Gabrielin jaloilla taisi olla aivan oma tahto, koska pian mies löysi itsensä Vuotavasta Noidankattilasta, sen takapihalla olevan muurin luota ja lopulta jalat jo veivät häntä pitkin Viistokujaa kohti hänen ehdottomasti lempi pastellinsäyvistä kahvilaansa. Sielläkin oli kukkia.. ja nykyään lintuja katossa.
Kello kilahti jälleen kerran Gabrielin saapumisen merkiksi ja mies hymyili astellessaan kahvilan läpi tiskille. No, ehkä hän sitten veisi Samin McDonaldsiin ja saisi elämänsä selkäsaunan. Tai sitten!!! Gabrielin ilme kirkastui. Hän voisi pyytää Laylalta apua jos vain saisi Samin hetkeksi poistumaan tästä tilasta..

Sam oli lähtenyt käymään eräällä kasvien kasvattajalla ja jättänyt kahvilan Laylan vastuulle. Hän oli kuullut uudesta lajikkeesta, jonka kukkien piti olla hämmästyttäviä. Niimpä Sam oli harvinaista kyllä, jättänyt vauvasa.

Layla kohotti katseensa tiskin takaa Gabrielin astellessa sisään. "Hei Gab. Sam käski sanomaan, että on tänään kotona vasta illalla. Mitä saisi olla? Hän sanoi, että kaikki talon piikkiin ja pusuja", Layla luetteli ja hymyili velholle leikaten tuolle palan kinuskikakkua. "Joten... miten teillä mene?" noita uteli heti kun vain kykeni. Hän oli saanut jo Samista irti melkoisesti, mutta hän halusi kuulla Gabrielinkin puolen. Kaikki olivat odottaneet päivää, jolloin nuo kaksi olisivat yhdessä ja vihdoinkin he olivat. Oli vain niin mukavaa nähdä Sam pirteänä, kirmaavan ovelle Gabrielin tullessa sisään ja noita vaikutti muutenkin onnelisemmalta. Tosin... Sam oli kitissyt Gabrielin romantikon puutteesta. Layla oli lohdutellut sillä, että eihän Gab ollut juurikaan seurustellut ja ehkä mies oli kehittelemässä jotain.

Ja kuinka sattukaan ettei Sam ollut kahvilassa ennen kuin vasta illalla! Gabriel katsahti Laylan sanojen myötä kakkuja ja leivoksia, mutta nainen olikin jo leikkelemässä hänelle kinuskikakkua.. Mihin hän varmaan olisi ennemmin tai myöhemmin päätynyt itsekin.
"No laita kahvi siihen kostukkeeksi," hän vastasi naurahtaen, "ja ei kyllä minä maksan. Eihän nyt olisi kivaa jos Sam menisi konkkaan vain koska me alotettiin seurustelemaan ja mä lopetin sen leivoksista maksamisen." Gabriel ojensi tuolle tasarahana sen mitä kinuskikakku ja kahvi maksoikaan. Hän oli varmaan kahvilan asiakkaista ainoa joka osasi Samin hinnaston ulkoa liittyi kahviin sitten mikä herkku tahansa.
"Mut ei sun Samille tarvi mainita tästä," hän lisäsi Laylalle virnistäen ja otti kiittäen ostoksensa vastaan.

Laylan kysymys sai Gabrielin hymyilemään hieman ujomman puoleisesti ja mies kohautti harteitaan sekoitellessaan sokeripalasiaan kahviinsa.
"Noooo.. ihan kivastihan meillä menee," hän sanoi ja joi siitä kahvistaan. Se ei maistunut yhtä hyvälle kuin Samin tarjoilemana.. Tosin Sam taisi tuntea hänen sokeritarpeensa paremmin kuin mies itse, joten tuskin tästä pystyi syyttämään Laylan kahvinkeittotaitoja. Gabriel sekoitti yhden sokeripalan lisää siihen kuppiinsa.
Onneksi miesparka ei tiennyt Samin valittaneen Laylalle hänen romanttisesta puolestaan, koska muuten hän ei olisi ikinä kehdannut kysyä Laylalta neuvoja tähän ongelmaansa. Ei sinänsä, jos hän olisi tuon tiennyt, ei hän olisi ikinä kehdannut edes yrittää järjestää mitään treffejä..
"Mmmh.. Layla hei haluutko auttaa mua yhessä asiassa?" hän kysyi hetken siinä kahvia sekoiteltuaan, "kun.. äh.. Mä haluaisin järjestää Samille kunnon treffit kun eihän me olla varsinaisesti treffeillä vielä oltu.. Ja sä tunnet sen varmaan paremmin kuin kukaan niin mistä.. Mitä mun pitää tehä?"

Layla nyökkäsi hyväksyvästi ja laittoi rahat kassaan. ”Samilla on aina paha tapa lahjoa asiakkaita”, noita vain totesi virnistäen. Hän oli paljon tiukempi rahoissa ja muutenkin hivenen käytännöllisempi. Sam arvosti sitä suuresti apulaisessaan. Naiset tunsivat toisensa hyvin ja kyllä he juoruilivat pitkin päivää. Layla kuitenkin nojautui tiskiin ja kuunteli Gabrielia hymyillen. ”Se on mukava kuulla”, hän totesi ja odotti lisä tietoja.

Gabrielin pyytäessä apua Layla oli valmiina: ”tietenkin, mitä vain”. Hän kuunteli miehen toiveen ja hymyili sitten leveästi. ”Kysyit oikealta noidalta. Ajattelitko viedä väkijoukoon vai mieluummin vain te kaksi? Sam ainakin arvostaisi kahdenkeskeistä aikaa. Te näette niin paljon kahvilassa ja täällä on aina joku. Sam on myös perinteitä rakastava kunnon romantikko. Ruusuja, kynttilöitä ja ruokaa niin Sam laulaa sulle serenadin ennen kuin olette jälkiruuassa”, Layla lörpöttei ja näytti itsekin haaveelliselta hetken. ”Mitä sä ajattelit?” nainen kysyi pää kallellaan.

Sam tosiaan lahjoi asiakkaitaan aivan liikaa! Jo siitäkin syystä Gabrielin piti aina maksaa omat herkkunsa halusi Sam sitä tai ei. Hän arvosti kyllä elettä, muttei halunnut nähdä Samin kahvilaa konkurssikyltti ikkunassa. Sitäpaitsi Sam pommitti Mungoa ilmaispaketeilla aina kun ei nähnyt häntä pariin päivään, joten pitihän Gabrielin nyt sitten vastustaa tätä naisen vimmaa asiakkaiden lahjontaan!
Layla taas sai ihan vapaasti odottaa juoruja, mutta se odotus olisi pitkä. Gabriel ei ollut sellainen ihminen että kertoi ummet lammet omista ajatuksistaan ellei sitten ollut umpihumalassa ja tarpeeksi tutun ihmisen seurassa.
Valitettavasti hän ei nyt ollut humalassa.

Gabrielin avunhuuto sai vastakaikua ennen kuin mies ehti edes sanoa sanottavansa ja Gabriel oli kiitollinen tästä.. Mutta sitten hän sai Laylalta hyvin tyhjentävän palopuheen siitä mitä Sam ehkä haluaisi. Ja sitten noita hänen edessään vielä kysyi mitä hän oli ajatellut! Ei mitään, ei tämän jälkeen! Väkijoukko vai ei? No eikai sitten.. Laylan puheessa oli pointtinsa. Kukkia, kynttilöitä, ruokaa.. Okei. Millaisia kukkia, kynttilöitä ja ruokaa?!
Gabriel naurahti häkeltyneenä.
"En.. En kai vielä sen ihmeempää," hän vastasi hieman takellellen, "tuijottelin tuoss kyllä äsken kukkakaupan ikkunaa mutta sitten sen omistaja tuli hätistelemään mua ja tulin tänne." Ei häntä kukaan ollut hätistellyt, mutta siltä se oli tuntunut!
"Mutta okei," Gabriel sanoi ja mietti hetken, "ehkä mä saan ruusuja jostain. Kuinka paljon ja millaisia?" Kukkia oli tuhat ja yksi erilaista eikä Gabriel ollut niihin tutustunut sen enempää! Paitsi kerran hän oli sörkkinyt yhtä Samin kasvia ja se oli syödä hänen sormensa!
"Entä kynttilöitä?" hän kysyi, "niitäkin on.. miljoona erilaista.." Hä joi kahvistaan ja leikkasi vasta nyt ensimmäisen palan kakustaan heittäen sen suuhunsa. Ruoka se vasta vaikea kysymys olisikin! Sam oli itse kokki! Mitä hittoa hän muka osaisi kasata tuolle jottei tuon ensimmäinen ajatus olisi mitään kamalaa..
"Mistä mä saan sellasta ruokaa mikä muka voittaa Samin sapuskat?" hän kysyi survoen haarukan uudemman kerran kakkuunsa.

Gabriel näytti niin eksyneeltä, että Laylan kävi tuota sääliksi. Samin vuoksi hän jo auttaisi kanta-asiakasta. Niimpä noita kaivoi paperin esiin ja haki kynänkin jostain. ”Ruusuja... Sam pitää punaisista ja vaaleanpunaisista. Valkoiset korostaisivat niiden väriä kauniisti. Pyydä kukkakauppiasta kokoamaan kimpun. Lisäksi jos haluat todella romanttista niin sirottele niiden lehtiä. Loituslla saat moninkertaistettua niiden lehdet ja heittele niitä vaikka reitille pöytään tai vastaavaa. Ole luova”, Layla kirjoitti kukat ylös ja sitten odotti seuraavaa kysymystä. ”Kynttilät... valkoiset ovat varma valinta. Ihan normaaleja tai tuikkuja. Ei kannata ottaa hajustettuja, Sam ei pidä niiden tuoksusta ellei niitä oo tehty käsin ja ne maksaa paljon, mitä Sam käyttää kylpyhuoneessaan. Ainakin pöytään kynttilät ja niiden valo on niin kaunis, että kannattaa korvata normaalit niillä. Katsot vain, että sytytät liekit, jotka eivät polta”, Layla neuvoi ja kirjoitti taas lapulle ylös kaiken lyhyesti ja selkeästi.

Gabriel mussutti ruokaa ja Layla arveli tietävänsä seuraavan kysymyksen. ”Sam rakastaa italialaista. Me käydään usein yhdessä ravintolassa. Odotas minulla on sen menu täällä jossian. He toimittavat kotiin, mutta kun olet velho voit ilmiintyä sinne, hakea ruuat mukaan, ilmiintyä kotiin ja pitää ne lämpiminä ja tuoreina taioin. Ah! Tässä! Sam rakastaa pastaa, joten tämä olisi aika hyvä valinta. Pyydä tuoretta parmesaania, se on juustoa ja voit raastaa sen aterian päälle juuri kun tarjoilet. Ja tää on tärkeää, älä itse tilaa mitään pikaruokaan viittaavaa. Sam ei voi sietää niitä ruokia ja ne on oikeasti paha moodkiller. Jälkiruuan kannattaa olla sellaista, mitä voitte syöttää toisillenne. Mansikoita ja kermavaahtoa, tai suklaamoussea”, Layla selitti ja ympyröi menusta ne, joita Gabrielin kannattaisi harkita. ”Noissa et voi mennä väärään ja muista pyytää myös patonkia! Käyt myös ostamassa viiniä. Punaviiniä tai valkoviiniä, ei väliä kumpaa, mutta Sam pitää hedelmäisistä ja raikkaista. Myyjät kyllä tietävät kun kerrot heille aikeesi”, Layla viimeisteli listan ja ojensi sen Gabille. ”Kumpa minä olisin Sam. Eksäni käsitys romanttisista treffeistä oli mäkkäriin meno. Hän jäi yksin syömään happy mealiaan”, Layla huokaisi haaveellisena. ”Tarviitko muuta?” Layla kysyi innokkaan oloisena.

Onneksi Layla kirjoitti kaiken ylös. Gabriel unohti kinuskikakun palan suuhunsa jäädessään tuijottamaan tuota ja tuon lappua samalla kun kuunteli tarkkaan mitä tuo selitti.. Vaikka silti tuntui että puolet tuon selityksestä meni täysin ohi! Onneksi lapulla luki toivon mukaan tarkat ohjeet mitä hänen pitäisi tehdä..
Ruusuja.. ja niiden terälehtiä? Okei, Gabriel oli nähnyt semmoista joskus jossain elokuvissa mutta ei hän ollut koskaan uskonut että kukaan oikeasti teki mitään sellaista! No kai sitten.. Miten se toimi käytännössä? Hän osti Samille kauniin kukkakimpun ja kotiin päästyään repi sen kappaleiksi? Ei. Gabriel antoi itselleen henkisen potkun persuksille. Ei. Hänen pitäisi tietenkin ostaa jotain terälehtiä erikseen. Kai niitäkin kaupassa myytiin. Ja sitten pitäisi vielä olla luova? Okei se ehkä onnistuisi.. Samassa Gabriel sai ajatuksen! Hän voisi järjestää koko illallisen parvekkeellaan! Loitsuin hän saisi lokakuun pysymään poissa heidän iholtaan ja sen parvekkeen voisi vuorata niillä ruusun terälehdillä.
Kynttilät taas arveluttivat häntä hieman, mutta kai hän selviäisi. Polttamaton tuli olisi kyllä pelastus tässä suhteessa, koska hänen hiuslakkainen pääkoppansa ja kynttilät eivät sopineet yhteen. Hän sai tupakkansakin kanssa aina olla varovainen..

Ja sitten hän meni esittämään ruokakysymyksen, johon Layla vastasikin hyvin perusteellisesti. Kieltämättä ensimmäinen ajatus italialaisesta ruuasta sai hänet ajattelemaan pizzaa ja kuvittelemaan hetken kuinka helppoa kaikki olisi sen suhteen.. Mutta sitten Layla alkoi paasaamaan pastasta ja viinistä ja siitä kuinka hän ei saisi edes ajatella pikaruokaa. Ihan kuin hän nyt olisikaan..
Gabriel katseli kuinka Layla ympyröi ruokalistasta ne sapuskat, joista tuo tiesi Samin pitävän. No, jälkiruoka ainakin onnistuisi! Mansikat, kermavaahto ja suklaamousse olisi aina hyvää.
"Okei kiitos," Gabriel sanoi ottaessaan vastaan sen menun. Hän luki ympyröidyt kohdat läpi ja nyökkäili hyväksyvästi. Hän laski listan alas ja joi siitä kahvistaan samalla kun kuunteli mitä Laylalla oli sanottavaa. Tuo ei tainnut tietää täysin kenen kanssa oli tekemisissä vaikka olisi luullut Samin marisseen tuolle hänen ruokatottumuksistaan.
"Mmmh.. Kuka nyt pikaruuasta pitäisi," hän sanoi heittäen viimeisen palan kakkua suuhunsa. Jos Layla tiesi hänet ja hänen pikaruokaelämänsä, tuo pelasi kyllä aika ovelaa peliä.

"Tuli.. Ihan tuossa puhuessasi mieleen," Gabriel sanoi, "mulla on kotona iso parveke niin voisin ehkä järkestää tän illallisen siellä? Saan taioin pidettyä kylmän ilman loitolla ja ne.. ruusun lehdet voisi olla siellä parvekkeella.. Vai mitä mieltä olet?"

”Ei kestä, mitä vain teidän kahden takia”, Layla totesi ja katseli Gabrielia. ”Muista, että yksityiskohdat tuo sitten sen illan kokonaan uudelle tasolle. Sä oot komee mies, esittele sitä Samille. Parhaat vaan päälle”, noita sanoi ja pyyhki tiskiä rätilä unelmoiden omasta prinssistään. Hän katsoi pitkään Gabrielia. Kyllä hän oli Samin jupinat kuullut. Tosin hän unohti kokonaan kaiken, kun Gabriel kertoi ideansa. ”Menetkö naimisiin kanssani?” Layla kysyi virnistäen. ”Se on loistava idea! Oikein romanttinen, kaupungin valot... Mihin aikaan mä käsken Samin tulla. Mä voin vähän jujuttaa sitä, ettei sillä oo aavistustakaan, että se tulee sun luokse. Mulla on erään ystävän luona juhlat ja voin johdattaa hänet sinun luoksesi”, Layla ehdotti hymyillen. Hän pistäisi Samin laittautumaan oikein nätiksi vain, jotta Gabriel menisi ihan sanattomaksi.

”Mä sitten tulen utelemaan kaiken illasta”, Layla varoitti hymyillen. Hän tiesi jo, mitä mekkoa suosittelisi Samille. Voi hän oli todella innoissaan! ”Ja mä uskon, että sä onnistut Gab”, hän totesi hellästi ja taputti miehen poskea.

Ah.. Vaatteet. Hän oli luullut että ruoka olisi ehkä se vaikein osa tässä tapauksessa, mutta niin.. Eihän hänellä mitään hienoja vaatteita ollut. Eikä hän osannut käyttää niitä, koska ei tuntenut oloaan itsekseen ollessaan pukeutuneena johonkin typeriin juhlakaapuihin. No ehkä hän voisi käydä ostamassa.. uudet mustat farkut ja kauluspaidan. Se tuntui kyllä kamalalta, mutta niin.. Samin takiahan tämä tehtäisiin, joten kai hän voisi.
Gabrielin riemuksi Laylan mielestä hänen ideansa parvekkeesta oli ilmeisesti kelvannut! Mies naurahti tuon pyydettyä häntä menemään naimisiin kanssaan ja kuunteli sitten ujon pojan hymy kasvoillaan saamansa kehut.
"Toi kuulostaa hyvältä, kiitos," Gabriel sanoi oikeasti todella kiitollisena Laylan ehdotukselle. Hän heitti loput kakut naamaansa ja joi päälle hieman kahvia.
Gabriel oli jo tekemässä lähtöä kun Layla uhosi tulevansa kyselemään kaiken ja mies virnisti.
"Voit kysellä Samilta ja sitten kertoa mitä se sanoi sulle," hän sanoi naurahtaen. Sitten hän kiitti Laylaa vielä oikein kunnolla ja otti lapun vastaan.
"Lähetä se vaikka kahdeksaksi," Gabriel sanoi, "kai mä siihen mennessä olen saanut kaiken hoidettua." Hän lupasi vielä korvata tämän jotenkin Laylalle ja lähti sitten lappuineen ja menuineen.

Gabriel suuntasi ensimmäisenä Laylan mainitsemaan ravintolaan. Hän tilasi kummallekin pastaa. Samille sitä Laylan suosittelemaa ja itselleen jotain juustopastaa kanalla, joka kuulosti hänestä todella hyvältä. Samasta paikasta hän tilasi jälkiruuan ja pullollisen paikan parasta viiniä. Sitten, koska pitihän alkuruuaksikin jotain olla, hän tilasi vielä pienen pullon shampanjaa ja sai pulittaa itsensä kipeäksi siitä hyvästä. Ennen kuin hän poistui ravitolasta, hän ilmoitti hakevansa ruuat puoli kahdeksan aikoihin. Tämä sopi ravintolalle vallan passelisti ja nuo lupasivat olla valmiina silloin.
Sitten Gabriel suuntasi vaatekauppaan, joka oli oikeastaan hänen luottokauppansa. Sieltä sai hänen tyylisiään vaatteita mutta myös siistimpiä, mutta yhtälailla hänen tyyliään tukevia. Hän oli käynyt kaupassa useammin kuin jaksoi muistaa, muttei kertaakaan ollut joutunut miettimään mitään siistimpää. Hän kuitenkin päätyi myyjän opastuksella ostamaan itselleen paitsi ne mustat farkut, myös aivan tummansinisen kauluspaidan ja siihen yhteensopivan mustan pikkutakin. Nainen yritti saada häntä ostamaan kravatinkin, mutta siitä Gabriel luopui suosiolla. Niinpä hän poistui kaupasta taas muutaman satasen köyhempänä miehenä.
Sitten Gabriel suuntasi kukkakauppaan, ei siihen samaan mitä oli tuijotellut, joka oli myös lahjatavarakauppa joten sieltä sai kynttilöitäkin. Siellä meni yllättävän hyvin! Kaupan naiset taisivat aistia että olivat tekemisessä jonkinasteen tampion kanssa, joten nuo myivät hänelle hänen kuvailemansa ruusukimpun.. Ja antoivat laatikollisen ruusujen terälehtiä ikään kuin kaupanpäällisiksi. Kynttilöistä hän joutui toki maksamaan, mutta naiset neuvoivat häntä niidenkin kanssa. Pian hänellä oli rivi kynttilöitä parvekkeen reunaa koristamaan ja lisäksi muutamia pitkiä kynttilöitä pöydälle ja toiseen pöytään, joka oli parvekkeen nurkassa. Ikään kuin koristeeksi. Naiset tuntuivat olevan oikein mielissään siitä kuinka ihanan romanttinen mies heidän putiikkiinsa oli astunut.

Päästyään kotiin, kello ilmoitti olevansa jo kuusi! Gabriel kiiruhti oitis terassille ja parilla sauvan heilautuksella hän laittoi nurkassa olevan ränsistyneen luudan siivoamaan parveketta. Sitten hän kiiruhti suihkuun ja vaihtamaan vaatteita. Samalla kun parveke puhdistui, Gabriel käytti liiankin kauan aikaa kylppärin puolella. Tultuaan suihkusta, hän kuivasi hiuksensa ja alkoi laittamaan niitä siististi pörröön takaata. Etuhiuksensa hän asetteli niinikään siististi sivuille ja oli onnekseen tyytyväinen tukkaansa. Ja no, seuraavaksi hän heitti kajaalit silmiinsä, jonka jälkeen hän kipitti vetämään uudet vaatteet niskaansa. Se että nämä vaatteet oli samasta kaupasta kuin hänen muukin vaatekaapin sisältönsä, sai hänet tuntemaan olonsa edes vähän kotoisammaksi.
Palattuaan parvekkeelle, kello oli hälyttävästi jo seitsemän! Hän pyöräytti sauvaansa sisätiloissa pari kertaa ja siisti yksiönsä.
Terassille päästyään hän taikoi näkymättömän seinämän siihen parvekkeen kaiteen kohdalle, jonka tehtävänä oli pitää kylmä ilma ulkona. Samassa parvekkeen ilma muuttui lämpimämmäksi, mutta samalla raikkaaksi ulkoilmaksi. Gabriel hymyili tyytyväisenä ja levitteli sitten ruusunlehdet ympäri parveketta siten että niitä oli eniten pöydän luona. Seuraavaksi kynttilät palamaan ja.. Pikaisesti hakemaan sapuskat!

[Ei tää mikää metriviesti oo.. Tää on kilsaviesti.]

Layla jäi vilkuttelemaan Gabrielin perään ja säntäsi sitten hoitamaan omaa hommaansa. Hän tekaisi kutsut ja kaiken muunkin niin, että Samilla ei olisi aavistustakana. Sam itse saapui paikalle tunsi Gabrielin lähdön jälkeen ja Layla oli häntä vastassa.

Sam hämmentyi hieman kun apulainen häsläsi jostain juhlista ja puhui hänet niihin. Layla lähetti hänet valmistautumaan. Tuo kertoi Gabrielin olevan töissä, joten heillä olisi tyttöjen ilta juhlissa. Noitaa vähän ihmetytti, mutta hän halusi kiittää Laylaa sen päiväisestä, joten hän totteli tuota kiltisti. Hän laittautui huolella, aina ihokarvojen poistosta ihon kuorintaan ja kaikkeen muuhunkin. Sam nautti vapaasta illastaan ja ajatteli käyvänsä tervehtimässä Gabiakin myöhemmin. Nyt hän kuitenkin suuntasi vaatehuoneeseensa.

Sam kulutti aikaansa sovitellen mekkoja ja lopulta päätyi Marilyn Monroen tyyliseen mekkoon, joka sidottiin niskaan, korosti povea, mutta oli tiukka lantiolta ja leveni kauniisti. Sam tunsi olonsa nätiksi pyörähdellessään vihreässä luomuksessa. Hän sujautti jalkansa mustiin korkokenkiin ja meikkasi itsensä mahdollisimman nätiksi. Ripustettuaan joskus Gabrielilta lahjaksi saamansa hopean korun kaulaansa ja helmet korviinsa hän oli valmis. Layla odotti häntä alhaalla itsekin laittautuneena ja naksautti kieltään. ”Eiei... Sinun hiuksiesi pitää olla ylhäällä. Minä laitan ne...” niin Sam istui vielä jonkin aikaa keittiössään. Hänen hiuksensa sidottiin osittain ylös niin, että niska jäi paljaaksi.

Noidat lähtivät ja ilmiintyivät erään kerrostalon luokse. ”No niin.. Tule”, Layla sanoi ja kiskoi Samin hissiin. Sam paranteli pitkää trensiään ja katseli ympärilleen. Kello näytti kahdeksaa kun Layla koputti hiljaisen asunnon ovea. ”Onko täällä mitään, en kuule musiikk...” Layla oli kadonnut ja jättänyt Samin seisomaan oven eteen. Noita mietti hetken pakoon juoksemista, kunnes ovi avautui. Hän ei ollut uskoa silmiään nähdessään sisälle.

Gabrielin haettua ruuat, hän kattoi pöydän niin nätiksi kuin vain pystyi. Muodonmuutosloitsulla hän muutti yhden valkoisen paitansa pöytäliinaksi ja asetteli sen vielä kynttilöiden alle. Lopulta kun ruuat oli pöydässä, viini jäiden seassa kylmässä ja kaikki näytti valmiilta, Gabriel lähti sisälle keittiöön ja kellon lähestyessä kahdeksaa, hän kaatoi kahteen lasiin shampanjaa.
Äkkiä oveen koputettiin ja Gabriel hipsi eteiseen. Ennen kuin hän avasi oven, hän katsahti vielä peiliin ja kosketti tukkaansa. Sitten hän veti ryhdin suoraksi ja oli jo avata oven kun äkkiä muisti jotain hyvin oleellista! Hän juoksi olohuoneeseen ja nappasi sen ruusukimpun käsiinsä palaten sitten takaisin eteiseen.
Avatessaan viimein oven, hän hymyili eteisessä odottavalle kauniille ilmestykselle ja hieman kumartaen ojensi tuolle kukkakimppua.
"Tervetuloa matalaan majaani," hän sanoi ja teki sitten tilaa niin että Sam saattoi astella sisään hänen yksiöönsä. Parvekkeelle ei vielä tässä vaiheessa näkynyt, koska hän oli vetänyt sälekaihimet kiinni ja sulkenut oven.

Päästyään sisälle, Gabriel otti shampanjalasit pöydältä ja ojensi niistä toisen Samille.
"Ajattelin että kaksi viikkoa ilman kunnon treffejä on kaksi viikkoa liikaa," hän sanoi hymyillen, "joten kiva kun pääsit tulemaan."

Sam ei todellakaan odottanut mitään. Hän seisoi ovella hölmistyneen hetken aikaa, kunnes hänen ilmeensä valaistui. Hän otti kukat ja astui sisälle. ”Hei... Mitää... miten...” Sam koetti käsittää koska hän ei ollut kuullut tälläisestä. Hän haistoi ruusuja ja käveli Gabrielin perässä sisälle jättäen takkinsa kuitenkin naulakkoon. Hän ei ollut vielä koskaan nähnytkään miehen asuntoa.

Sam kiitti ottaessaan shampanja lasin vastaan ja laski kukat hellästi pöydälle. ”Mulle ei annettu minkään sortin muita vaihtoehtoja”, noita totesi ja kilautti lasiaan vasten Gabrielin kädessä olevaa. ”Sinä näytät todella... erilaiselta”, Sam totesi ja kosketti liiviä astuen lähemmäs Gabrielia ja suuteli miestä hellästi. ”Kiitos kukista, ne ovat ihania”, hän sanoi ja siemaisi shampanjaa ja katseli sitten ympärilleen. Asunto ei kyllä ollut mikään koreilun esimalli. Kaikki oli todella... Gabrielimaista. Sam päätti joskus tuoda edes kukan paikalle. ”Sinulla on mukava asunto”, Sam totesi ja hymyili. Häntä yhä hämmästytti, miten jotain tälläistä oli onnistuttu salaamaan häneltä.

Gabriel kilautti omaa lasiaan Samin lasia vasten ja joi sitten pienen kulauksen siitä tuhannen kaljuunan juomastaan. Samin kommentoidessa hänen näyttävän tänään erilaiselta, Gabriel naurahti ja katsahti asuaan Samin astellessa lähemmäs. Hän vastasi suudelmaan hymyillen ja jäi sitten katsomaan Samia.
"Sä näytät kauniilta," hän vastasi kehuun ja Samin kiittäessä kukista, hän heilautti sauvaansa ja yhdestä juomalasista muodostui maljakko, joka täyttyi vedellä. Toisella sauvan heilautuksella kukat laskeutuivat maljakkoon.
"Ettei ne kuihdu ennen aikojaan," hän sanoi, "ja kyllä, niissä on kukkakaupasta saatua virvoiketta joten voit olla huolehtimatta niistä tämän illan." Hän naurahti lempeästi tietäen että jos hän ei olisi kertonut tätä, Sam huolehtisi noista kukista turhankin kärkkäästi koko illan.

Samin kehuttua hänen asuntoaan, Gabriel kiitti tuota vilkaisten ympärilleen kuin varmistaen sen minkälainen hänen asuntonsa olikaan. Sitten hän käänsi hymyillen katseensa takaisin Samiin ja tarttui tuota kädestä.
"Tule," hän sanoi ja asteli parvekkeen ovelle. Hän kääntyi kuitenkin Samin puoleen ennen kuin avasi oven. Hänestä oli kai kuoriutumassa jonkun sortin romantikko hänen tehdessään näin, mutta se tuntui jotenkin luonnolliselta.
"Sulje silmäsi," hän sanoi, "äläkä kurki." Samin tehtyä mitä pyydettiin, hän kietoi kätensä tuon ympärille ja suuteli tuota. Varmistuttuaan että Sam uppoutui suudelmaan ja unohti koko kurkkimisen, hän vei toisen kätensä oven kahvalle ja avasi oven parvekkeelle. Hitaasti hän peruutti suudelman lomasta ulos ja veti Samin mukanaan. Lopulta hän irtautui hieman naisesta ja hymyili tuolle hieman ennen kuin merkitsevä katse kehotti tuota katsomaan ympärilleen.

Sam tunsi punastuvansa kehuista. Hän kosketti mekkonsa helmaa ja hymyili. Hänestä oli aina mukavaa kuulla kehuja. Hän katseli Gabrielin taikoja ja oli huomauttaa virvokeaineista, kun mies jo kerkesi. Eihän siinä voinut muuta kuin naurahtaa: ”Sinä tunnet minut liian hyvin”. Sam todellakin olisi ollut häsläämässä kukista muuten. Hän päätti kuivattaa ne, jotta muistaisi ensimäiset treffit vielä pitkään.

Gabriel johdatteli hänet ovelle ja kääntyi sitten yllättäen. Sam sulki silmänsä ja tunsi Gabrielin huulet sitten omillaan. Hän miehen harteista kiinni ja kulki huomaamattaankin velhon perässä. Hän ei huomannut muutosta ilman lämpötilassa, mutta se tuntui raikaammalta. Hän avasi silmänsä suudelman loputtua ja katsoi sitten ympärilleen.

Noita katseli ympärilleen hämmästyneenä. ”Gab!” Hän henkäisi ja kohotti katseensa takaisin velhoon. ”Wau...” Sam sanoi ja ihasteli yksinkertaista kattausta. Mies oli nähnyt vaivaa todella! ”Minä en olisi uskonut sinun olevan näin kova romantikko”, Sam sanoi hämmentyneenä ja käveli ruusulehtien keskellä. Kaupungin valot ja kynttilät loivat täydelisen tunnelman ja Sam ei voinut uskoa tämän kaiken olevan totta.

Gabriel hymyili Samin reaktiolle ja katseli itsekin ympärilleen sekä Samia, joka selkeän häkeltyneenä käveli ympäri parveketta.
"En minäkään," hän tunnusti kävellen Samin viereen katselemaan maisemia.
"Mutta kerta se on ensimmäinenkin," hän lisäsi hymyillen ja kääntäen katseensa Samiin. Tuo oli niin uskomattoman kaunis siinä vihreässä mekossaan ja nyt kun Gabriel asiaa ajatteli, hän oli tuskin koskaan aikaisemmin nähnyt Samin tukkaa minkääntason nutturalla. Yleensä tuolla oli ne nätit kiharat vapaana harteilla.
"Saisiko kauniille neidille olla italialaista?" hän kysyi kääntyen pöydän puoleen, "ei, en puhu nyt pizzasta, turha pelätä." Hän lisäsi pienesti virnistäen ja auttoi Samin sitten pöytään istumaan.
"Hetki pieni," hän sanoi ja palasi sitten keittiöön hakemaan ruuat. Ne oli siisteissä ravintolan omissa astioissa ja hänen pitäisi palauttaa ne maanantaina. Gabriel oli pitänyt niitä loitsuin lämpimänä, aivan kuten Layla oli neuvonut. Nyt hän otti ne käsiinsä ja kantoi parvekkeelle.
"Pikkulinnut lauloivat että tykkäät italialaisesta pastasta," hän sanoi laskiessaan Samin annoksen tuon eteen. Hän laski toisen lautasen omalle paikalleen ja alkoi sitten aukomaan punaviinipulloa. Hän kaatoi molemmille viiniä ja istuutui sitten vihdoin omalle puolelleen pöytää. Kevyt, lempeä tuulenvire kävi sotkemassa hänen tukkaansa.

Gabrielin tullessa lähelle Sam kohotti katseensa miehene ja hymyili. Hän todella arvosti sitä kaikkea. ”No tämä on todella hienoa Gab, todella”, Sam sanoi ja hipaisi velhon kättä. Hän hymyili ruuan kohdalla. ”Kyllä kiitos, arvon herra todellakin osaa yllättää”, Sam sanoi ja istuutui Gabrielin avustuksella pöytään. Hän jäi odottamaan jännittyneenä mitä Gabriel oli keksinyt ja tunsi kuolan valuvan nähdesään oman annoksensa. ”Voi minusta tuntuu, että rakastan sitä pikku lintua todella paljon”, nainen totesi ja odotti, että Gabriel pääsi istumaan.

Ensimäinen palanen kertoi heti, mistä Gabriel oli ruuat saanut. Sam vain henkäisi ja katsoi miestään. ”Tämä on todella hyvää”, noita totesi ja siemaisi viiniä. Hän ei voinut lopettaa hymyilyä. ”Layla onnistui höynäyttämään minua täysin”, Sam tunnusti syödessään. Hän katseli Gabrielia ja kurkotti pöydän yli pyyhkäisemään tuulen tuivertamat hiukset pois miehen kasvoilta. Oli ihanaa olla kaksin ja syödä yhdessä jotain, mitä Sam ei ollut valmistanut. Hän piti kyllä piirakoistaan, mutta hän piti myös siitä että sai olla ilman mitään häslinkiä ja nauttia itse hetken. Ravintolakin olisi ollut mukava, mutta nyt Gabriel oli selvästi nähnyt vaivaa kaiken eteen. Se oli liikuttavaa. ”Miten ihmeessä sä keksit kaiken tämän?” Sam ihmetteli ja katseli Gabrielia viinilasinsa yli.

Gabriel hymyili Samille tuon mainitessa rakastavansa sitä pikkulintua.
"Niin sä rakastatkin," hän vastasi tuolle ennen kuin lähti keittiöön. Hän kyllä uskoi Samin jo tietävän kenestä pikkulinnusta oli kyse.

Hänen tosiaan täytyisi kiittaa Laylaa kaikesta, koska ruoka oli aivan mainiota. Ruusut toimivat, kynttilät toimivat.. ja terälehdet toimivat. Kaikki toimi ja hän ei olisi ikinä keksinyt mitään vastaavaa joten onneksi hän keksi kysyä Laylalta apua. Hän vilkaisi Samia tuon kehuessa ruokaa ja nyökkäsi hyväksyvästi.
"En kyllä ole parempaa pastaa ikinä saanut," hän sanoi. Siihen ei tosin paljon tarvittu, koska mäkkäristä ei liiemmin pastaa tilailtu. Jossain pizzerioissa oli kyllä pastaa saatavilla, mutta miksi mennä pizzeriaan jos ei pizzan takia?
"Laylaa käy kyllä kiittäminen," Gabriel sanoi juoden viinistään ja hymyillen sitten Samille. Tuo kysyi häneltä miten hän keksi mitään tälläistä ja mies naurahti hieman jääden hymyilemään mietteliäästi.
"Layla auttoi alkuun," hän sanoi päätettyään pysyä totuudessa, "seisoin tänään kukkakaupan edessä pää tyhjänä ideoista ja sitten menin kahvilallesi, muttet ollut siellä. Päätin kysyä Laylalta vähän vinkkiä että mistä sinä pitäisit."

Jotenkin Sam oli jo arvannut, että apulaisella oli näppinsä pelissä. Hän hymyili vain pistäessään pastaa poskeensa. ”Hän tuntee minut hyvin. Sitä se pitkä ura yhdessä teettää. Lisäksi pari pulloa viiniä toisinaan ja aina eron yhteydessä”, Sam nauroi ja ojensi Gabia kohti haarukallista omaa pastaansa. ”Haluatko maistaa?” noita kysyi ja ojensi haarukan Gabin lähelle. ”Edes minä en osaa tehdä näin hyvää”, hän kertoi ja hymyili leveästi.

Ruoka katosi Samin lautaselta nopeasti. Hän oli ollut nälkäinen ja ruokaa ei sopinut sörkkiä. Koko päivä oli oikeastaan mennyt hujauksessa. Hän rentoutui selkänojaa vasten ja mursi itselleen palan patonkia. ”Sinä todella ylitit kaikki odotukseni ensimäisten treffien suhteen”, Sam sanoi ja hipaisi Gabrielin jalkaa omallaan. ”Kiitos”, nainen sanoi jälleen ja siemaisi viiniään. Hänen olonsa oli mukavan lämmin ja rentoutunut. Sellainen... hyvin täydellinen. Hän seuraili Gabrielin liikkeitä ja ajatteli, mitä kaikkea hän oppisikaan vielä velhosta. Sam oli kuvitellut tietävänsä miehen ajatukset hyvinkin, mutta se päivä oli todistanut ettei asian laita ollut aivan niin. ”Mitä meillä on jälkiruuaksi?” Sam kysäisi saatuaan annoksensa lopetettua.

Gabriel hymyili Samin selittäessä hänen ja Laylan ystävyydestä. Hänestä oli ihanaa että Samilla oli joku niin hyvä ystävä kuin Layla.. Joku jonka kanssa juoruta ja pitää hauskaa niin työajalla kuin vapaa-ajallakin. Ja no.. Tänään oli todistettu että hänellekin oli hyötyä siitä että Samilla oli Layla.
Samin ojentaessa hänelle haarukallista, Gabriel nojautui ottamaan tarjotun suupalan.
"Oh my god," hän naurahti suu täynnä pastaa. Samin annos oli, jos mahdollista, vielä parempaa kuin hänen annoksensa!
"Mutta ei," hän lisäsi, "sä teet edelleen tän kaupungin parhaat ruuat leivoksista puhumattakaan.." Hän puhui totta, vaikka Sam tuskin uskoi sitä. Hän söisi edelleen mieluummin Samin kahvilassa kuin italialaisessa, vaikkei tässäkään ruuassa mitään valittamista ollut.

Ruuat katosivat hiljaisuuden vallitessa molempien keskittyessä annoksiinsa. Lopulta lautaset olivat tyhjiä ja kummatkin saivat huokaista tyytyväisenä.
"Mä nostin riman aika korkeelle," Gabriel pohti naurahtaen, "seuraavil treffeil mun pitää varmaa vciedä sut johkuu Italiaa." Hän hymyili Samille tuon kiitoksen kuultuaan ja se oli ehdottomasti paras kiitos mitä hän oli ikinä saanut. Se että ilta oli onnistunut niin hyvin että siitä kannatti kiittää.
"Ah, jälkiruoka!" Gabriel naurahti Samin muistuttasessa siitä ja nousi sitten ylös pöydästä. Hän palasi jälleen keittiöön hakemaan jääkaapista valmiin kermavaahdon ja mansikat.
Palattuaan terassille, hän laski kulhot pöydälle ja veti tuolinsa lähemmäs Samia. Hän otti yhden mansikan ja kahmaisi siihen kermavaahtoa ennen kuin ojensi sen Samille.
"Jälkiruoka se vasta vaikea valinta olikin," hän sanoi naurahtaen, "koska mikään ei voita sun tekemiä jälkkäreitäsi ja musta ois ollu outoa ostaa sun kahvilasta jälkiruuat tänään."

Kieltämättä Gabriel oli heittänyt riman sille korkeudelle, että työtä vaadittaisiin sen ylittämiseen. ”Mhm.. Niin varmaan. Illallinen jossain viinitilalla niin aletaan pyöriä samoissa tunnelmissa”, nainen sanoi nauraen. Hän ei todellakaan odottanut mitään tälläistä jatkuvasti. Hän tosin otti mielellään vastaan hemmottelua. Saihan Gabkin hänen seurassaan ties mitä! Piirakoista niskahierontaan ja parturipalveluihin.

Jälkiruoka oli jotain, mitä Sam odotti jännittäen. Hän toivoi ettei näkisi omia töitään ja hymyili nähdessään mansikat ja kermavaahdon. ”Mä olen iloinen, ettei tarvitse nähdä omia töitä”, Sam sanoi ja otti mansikan suuhunsa ja valitsi Gabille sitten makoisen näköisen yksilön. ”Sano aa...” Sam vitsaili ja syötti mansikan miehelle hymyillen. Hyvin täydellinen jälkiruoka valinta. ”Kermavaahto ja mansikat... Sä kyllä olet valinnut melkoset ruuat”, nainen sanoi ja suuteli miestä ja kykeni maistamaan mansikat vieläkin. Layla oli vinkannut heille melko seksikkään jälkiruuan ja Sam arveli tuon möllöttävän kotona mouruten omia samalaisia treffejä. ”Mm... nää on todella hyviä”, Sam kehui saadessaan taas yhden syötyä ja hän kaappasi Gabin suupielestä kermavaahdon kielen kärjellään ja perääntyi virnuillen. ”Sä saat aina kermaa kaikkialle. Oot kuin kissa”, hän totesi ja maukaisi nauraen perään. Hän piti todella paljon Gabrielin syöttämisestä ja katsoi aina intensiivisesti miestä silmiin mussuttaessaan mansikkaa, osittain jottei tuo huomaisi kermavaahtoa hänen suupielissään!

Samin mainitessa kuinka hnen pitäisi viedä tuo jonnekin viinitilalle, mies hymähti hieman vaikka oli jo salaa mielessään sitä mieltä että pitäisi Samin kaukana kaikista viinitiloista. Hänellä itsellään ei ollut kovin hyviä kokemuksia moisista varsinkaan kun viimeksi sellaisella vieraillessaan, hänet oli yritetty myrkyttää vielä niinkin tarmokkaasti että siihen oli annettu kaksi pulloa. Tosin kyse oli silloin ollut viskistä.
"Noh katsellaan.. Enköhän mä jotain keksi," hän lupasi juoden siitä viinilasillisestaan. Tai ainakin Layla keksisi..

"Aaaa," Gabriel sanoi naurahtaen ja otti mansikan vastaan Samin sitä hänelle tyrkyttäessä. Ilmeisesti jälkiruoka oli ollut oikea ratkaisu. Pitäisi siitäkin kiittää Laylaa, kuten niin monesta muustakin. Toisaalta Gabriel olisi eeeehkä saattanut itsekin päätyä kermavaahdolla päällystettyihin mansikoihin. Se vaikutti niin helpolta valinnalta ja kuka nyt ei mansikoista pitäisi.
Sitäpaitsi tämän ruuan jälkeen suudelmat maistuivat ihan mansikalle ja kermavaahdolle. Eikä sekään ollut paha asia.. tietenkään.
"Aaah," Gabriel henkäisi kuin unelmoiden Samin mainitessa kermavaahdosta, "siunattu kerma! Sitä pitäisi olla kaikkialla! Kermaa ja suklaata ja mansikoita ja.. kinuskia." Hän naurahti päälle ja dippasi yhtä mansikkaa kermaan antaen Samin haukata siitä palasen ennen kuin heitti loput suuhunsa.

Kun jälkiruokakin oli tuhottu, Gabriel kiidätti astiat parilla sauvan heilautuksella sisään ja tiskialtaaseen. Olisi kuitenkin typerää tuhlata kaunis ilta ja parvekkeen tunnelma näin. Niinpä hän haki yhden ison viltin sängyltään ja palasi parvekkeelle. Hän istuutui parvekkeellaan olevalle ulkokalustesohvalle kietoen vilttinsä selkänsä ympäri niin että Samkin mahtuisi sen alle.
"Olisi ollut sääli tuhlata näin hieno ilta menemällä saman tien sisälle, eikö?" hän kysyi hymähtäen.

Sokerihiiri oli Gabrielille sopiva eläin. Mies kun olisi taatusti voinut vedellä sokeria ilman mitään vaikutuksia kun Sam olisi jo kiipeillyt seinille. ”Toisin sanoen, kaikki mikä on makeaa niin sitä ei voi olla liikaa”, nainen totesi ja napsautti mansikasta osan kermaa pois. Hän ei malttaisi odottaa kesää ja kun saisi mennä jästipelloilta poimimaan pyöreitä mollukoita. ”Kiitos ruuasta”, Sam sanoi viimeisten mansikoiden kadottua.

Noita kurkotti viinilasin itselleen ja nousi kävelemään ruusun terälehdillä, jotka levittivät tuoksuaan kaikkialle parvekeella. Hän kääntyi katsomaan Gabrielia tuon palatessa suuren viltin kanssa. Hymyillen nainen käveli sohvan luo ja istuutui Gabin viereen laskettuaan viinilasinsa turvaan lattialle. ”Olisi todellakin ollut. Varsinkin kun olet nähnyt näin paljon vaivaa”, noita sanoi ja käänsi miehen päätä hieman voidakseen suukotella tuota. ”Tuo taikaseinä oli nerokas idea”, Sam totesi ja tiputti korkokengät jaloistaan ja istui puoliksi räpylöittensä päälle.

Lontoon valot välkkyivät ja Sam tunsi itsensä maailman onnellisemmaksi noidaksi. ”Minun aurorini on romantikko”, hän ei voinut olla sanomatta leveästi virnistäen. Hänestä vain oli todella söpöä, miten mies oli kaiken tehnyt!

Samin tiivistettyä hänen mietteensä, Gabriel mietti hetken ja nyökkäsi sitten.
"Aika liki," hän vastasi, "paitsi viini. Jos se on liian makeaa niin se ei ole hyvä." Hän naurahti hieman ja kohautti sitten hartioitaan.
"Mutta joo.. Aika pitkälti kaikki mikä on makeaa."
Noidan kiitettyä häntä ruuasta, Gabriel hymyili vain vastaukseksi. Laylan ansiotahan tämä oli.. ja sen italialaisen ravintolan, joka tämän kaiken teki. Eihän hän koskenut sormellaankaan koko ateriaan. Jos olisi koskenut, he olisivat nauttineet oikein 'maukkaan' mikroillallisen tänään.

Samin istuuduttua hänen viereensä, Gabriel veti peiton heidän molempien ympärille ja vei kätensä naisen hartioille siirtäen sitten katseensa ulos Lontooseen. Hän ei kuitenkaan saanut ihailla sitä kun hetken kun Sam jo vaati huomiotaan suukoillaan. Niillä mansikan makuisilla suukoilla, jossa oli vivahde hyvää viiniä.
Naisen mainitessa hänen loihtimastaan seinästä, mies siirsi katseensa takaisin maisemaan, siihen missä näkymätön seinä oli.
"Joo.." Hän naurahti hymyillen ja siirsi sitten katseensa taas takaisin Samiin. Hän mietti hetken ja suuteli tuota sitten uudelleen.
"Sä maistut hyvältä," mies sanoi naurahtaen ja hymyä olisi ollut hyvin vaikea estää jos edes olisi yrittänyt.

Ehkä Gabriel sitten oli romantikko. Ei hän sitä koskaan itse ollut ajatellut, mutta kaiken tämän jälkeen niin.. ehkä tän tosiaan oli. Romanttinen aurori.. Siinäpä termi. Mutta toisaalta ei hän ollut koskaan kenellekään järjestänyt mitään vastaavaa. Sam taisi omalla hurmaavalla tavallaan kaivaa hänestä sen romantikon esiin.
"Sun takias," hän vastasi kääntäen katseensa takaisin Samiin, "taidan olla ainoa lajiani. Aurorit ei ole tunnettuja romantiikasta." Onneksi ei. Hänellä voisi olla paljon suuremmat paineet juuri tämän illan osalta jos olisivat. Hänen olisi ehkä pitänyt viedä Sam sinne.. viinitilalle jo tänään jos auroreilta odotettaisiin romantiikkaa.

Viltin alla oli mukavan lämmin ja Sam ei ollut edes tajunnut miten jäässä hänen säärensä olivat olleet. Vaikka seinä piti kylmyyden ulkona, se ei ollut tehokain lämmittäjä ja Sam oli pukeutunut kevyesti ajatellen huonetta täynnä lämpimiä ihmispattereita. Nyt Gabriel oli kyllä laadullisesti kaikkein paras ja Sam hymyili saadessaan lisää suudelmia. Hän oli pienestäkin syystä varastanut Gabrielilta suudelman. Se vain oli ollut niin hauskaa! ”Mhm... Sä maistut kesältä”, Sam sanoi ja naurahtaen takaisin ja koetti katsoa Lontoota, mutta kun Gab vain oli niin paljon paremman näköinen kuin tiiliseinät.

Miehen toteamus syystä hänen romanttisuuteensa saivat Samin punastumaan. ”Mä olen hyvin tyytyväinen tähän mutaatioon”, noita totesi ja hymyillen, mutta alkoi sitten kikattamaan. ”Mä vaan koetin kuvitella rakasta Villisilmää kukkasten kanssa jonkun noidan ovelle”, hän selitti nopeasti, mutta pelkkä ajatuskin oli hirvittävä! Kukissa olisi ollut taatusti joku juju! ”Khrhm... Hyvän mielikuvituksen sivutuote on todella huono huumori”, Sam sanoi ja katseli tiiliseinää. Hänen suupielensä nykivät koko ajan ylöspäin ja hän kurkotti ottamaan viinilasin. ”Jos alat raahata mulle kahvilaan vaaleanpunaisia nalleja I love you teksitllä lupaan viedä sut mungoon”, Sam sanoi sitten ja siemaisi viiniä. Hän todella halusi tietää mitä mies hänelle juotti! Se oli ollut hyvää ruuan kanssa ja ilmankin sitä. ”Muistiko Layla muuten kertoa tällä hetkellä parhaan kommentin mikä on kuultu meidän suhteesta? Jos olet niin älä kerro, koska minä haluan kertoa”, Sam sanoi ja kääntyi katsomaan Gabrielia vakavasti. ”Muistatko sen pikkuruisen noidan, sen joka pitää lähes nostaa tuolille? No hän oli kuullut jostain ja kun hän marssi kahvilaan hän loihti yhtäkiä jostain tikapuut ja halasi minua sanoen: minä tiesin että sinä vielä isket sen miehen. Minä olin ensinnäkin niin järkyttynyt sen noidan pituudesta, että olin rääkäistä säikähdyksestä, mutta kun hän meni ja moiskautti minulle suukon ja sitten...”, Sam punastui syvästi ja mutisi hieman. ”Ja sitten hän olisi halunnut kuulla oletko sinä hyvä rakastaja. Minä karkasin keittiöön ja Layla nauroi niin kovaa, että hän ei meinannut saada henkeä!”

Gabriel naurahti Samin sanoessa hänen maistuvan kesältä, mutta nyökkäsi sitten hyväksyvän epäilevästi. Kai sitä kesää voisi niinkin kuvailla.
"Sinä maistut..," Gabriel aloitti suukottaen Samia mietteliäänä, "mansikoilta.." uusi pohtiva suukko, "viiniltä.." ja vielä yksi mietteliäs pusu.
"Ja kermavaahdolta," hän totesi ja hymy nousi miehen pohtivan ilmeen tilalle, "voiko parempaa ollakaan?"

Mutaatioon! Gabriel oli mutaatio! Samin fraasi sai miehen nauramaan lempeästi ja suukottamaan tuon tukkaa. Hänelle tuskin oli ikinä sanottu mitään suurempaa kohteliaisuutta! Hän oli viidennestä Tylypahkavuodestaan saakka yrittänyt kaikkensa olla erilainen, oma itsensä.. ja nyt häntä sanottiin mutaatioksi! Ilmeisesti hänen tehtävänsä oli onnistunut!
Samin selittäessä Villisilmästä, Gabriel kohotti toista kulmaansa hieman oudoksuvan huvittuneena. Hän ei ollut koskan kuullut kenenkään kutsuvan Villisilmää rakkaaksi saatika kuullut edes mietteitä siitä miltä tuo näyttäisi kukkapuskan kera noidan ovella! Mielikuvan iskeydyttyä Gabrielin aivoihin, hän epäili ettei se enää koskaan lähtisi sieltä pois.
"No sitten on hyvä että sun mielikuvitukses sivutuotteella on joku, joka ymmärtää huonoa huumoria," Gabriel vastasi yhä naureskellen Villisilmä-mielikuvalleen.
"Todellakin viet!" Gabriel nauroi Samin puhuttua pinkeistä nalleista, "oon siinä tapauksessa todennäkösesti karannut sieltä ja ne etsii mua."

Gabriel nyökkäsi Samin udeltua muistiko hän yhden pikkuruisen noidan. Kyllä hän muisti.. Se noita oli ollut niin pieni että jopa Gabriel oli miettinyt mitä ihmettä. Ja hän sentään oli pitänyt itseään lyhyenä koko pienen ikänsä.. Sitä noitaa ei voitu sanoa enää edes lyhyeksi! Se oli.. pieni. Niin.
Gabriel kuunteli viiniä naukkaillen Samin kertomuksen ja juoma oli lentää hänen suustaan pitkin Lontoota. Ei vielä siinä vaiheessa kun Sam mainitsi hänen iskemisestään, koska sitään nyt kaikki olivat odottaneet kuin kuuta nousevaa. Siltä ainakin tuntui. Mutta siinä kohtaa kun pikkuruinen noita oli kysynyt hänen rakastajan taidoistaan! Hän sai kuitenkin nielaistua viininsä varmana että osa niistä meni nenän kautta alas. Hän kääntyi katsomaan Samia ja huomasi tuon punastuneen pienesti.
"No.. Okei," hän naurahti hieman sanattomana, "no.. Kaikkihan sitä taisivat odottaa että me ennemmin tai myöhemmin päädymme yhteen.. Mutta okei. Voin kertoa sille noidalle totuuden sitten kun näen sen. Saadaan mekin nauraa sille sitten. Se on varmaan nauranut itsensä puolta kokoa pienemmäksi sinun reaktiosi nähtyään." Hän naurahti ja katsoi sitten taas Samia.
"Sä oot söpö kun punastut," hän kuittasi ja tökkäsi noitaa pienesti kylkeen.