Roskaruokaprinssin romanttiset ensitreffit

"No.. Kyllä mä varmaan jalkapalloa katsoisin," Gabriel vastasi mietteliäänä lähinnä Samille ja katsahti sitten muuta perhettä, "mutta ei mulla ole koskaan ollut mitään.. mikäseon.. telkkaria? Niin telkkaria saatavilla. Ei sinänsä, ei mulla varmaan olisi aikaa sellaista katsellakaan. Mutta on sitä tultu pallon perässä juostua aika paljon." Orpokodin hienouksia sekin; siellä oli sekä jästilapsia että taikaväen lapsia, koska olihan se nyt mahdotonta selvittää lapsesta kumpaa nuo edustivat ennen kuin ne kasvoivat isommaksi. Siksi Gabrielkin oli pelannut lapsena esim. jalkapalloa ja sulkapalloa. Talvisin hän oli istunut takkatulen ääressä monopolyn ja normaalin shakin parissa. Mutta näiden lisäksi he olivat pelanneet myös huispausta velholapsien kanssa. Sen orpokodin yhteisö oli kyllä mitä paras paikka lapsen kasvaa, jos nyt ei omaa perhettä otettu laskuun, koska siellä oppi kumpikin osapuoli ymmärtämään toisiaan. Harmillista oli että velholaki tuli vastaan kun jästilapset kasvoivat aikuisiksi ja muuttivat pois.. tai saivat perheen.
Gabrielista tuntui että Sam oli heistä kahdesta se, joka viihtyi paremmin luudan päällä. Hän oli itse istunut nenä kiinni kirjassa Tylypahkavuotensa, joten ei edes ajatellut että huispausjoukkueeseen päätyminen olisi mahdollista. Mutta kyllä hän nyt luudalla pysyi ja lapsien kanssa sitä pitikin pysyä.. Vaikka noista olikin mitä hauskinta jos hän mätkähti alas luudanvarrelta. Lapset olivat sadistisia!

Rouva Slayer poistui keskustelusta, mutta muut jäivät vielä keskustelemaan huispauksesta. Gabriel joutui hieman avaamaan huispauksen sääntöjä Samin isälle, vaikka varmasti mies oli niitä juttuja kuullut aikaisemminkin tyttäreltään. Gabrielista itseasiassa tuntui että mies kyseli typeriä ihan vaan pitääkseen hänet äänessä..
"Mutta on aika mahdoton sanoa olisko sellanen nyt rike vai ei," Gabriel selitti, "koska huispauksessa on varmaan miljoona eri sääntöä ja vain jotkut alan ammattilaiset tuntee ne kaikki ja osaa vastata tohon.. Valitan." Hän naurahti, mutta samassa rouva Slayerin ääni kantautui olohuoneeseen, jonka ansiosta porukka heräsi taas eloon huutaen pullan perään! Gabriel hätkähti tätä ja vilkaisi Samia tietämättä miten reagoida oikein.
Mutta Sam kuljetti hänet keittiöön ja Gabriel oli pyörtyä onnesta; vastaleivotun pullan tuoksu iskeytyi kuin seinämänä häntä vastaan heti keittiön ovella.

Samin isä ja äiti kävivät jonkun hyvin hämärän arpomistilanteen, jota Gabriel katseli hieman oudoksuen ja vilkaisi Samiinkin hieman kysyvästi. Samin ei kuitenkaan tarvinut vastata kun rouva Slayer jo hihkui kuinka hän pääsisi tuon viereen! Gabriel naurahti hieman hämillään, mutta teki sitten niinkuin pyydettiin/käskettiin. Eihän hän voisi muutakaan! Ei tyttöystävän äidille sanottu ei ensimmäisellä tapaamiskerralla.
He istuutuivat pöytään ja pian kaikilla oli tuoreet, jättimäiset pullat edessään. Gabriel vaikeni mussuttamaan tyytyväisenä sitä omaansa.
"Aivan tuhottoman hyvää," hän kommentoi hetken päästä katsahtaen rouva Slayeriin, "ei jää epäselväksi keneltä Sam on perinyt sen leipurin taidot."

Ensin isä innostui selittämään siitä, miten mahtavaa oli omistaa telkkari ja sitten kyselemään huispauksen säännöistä. Sam taas juorusi Billin ja siskonsa kanssa yhteisistä tutuista. He päivittelivät uusimpia eroja ja kaikkia. Toisinaan Samia hieman harmitti se, kuinka erilaista elämää hän eli. Aivan kuin häntä revittäisiin kahteen maailmaan. Hän kuitenkin osasi sumplia. Porukka kuitenkin siirtyi nopeasti keittiöön pullan kutsumina. Sam ei voinut olla virnistämättä Gabrielille ja tuon hölmistyneelle ilmeelle ja onnelle.

Sam sai ihan kohtalaisen pullan ja mussutti sitä tyytyväisenä. He kaikki virnistivät Samin äidin todetessa: "Voi kun sinä olet kultainen". "No Sam sai leipurin taidot, mutta mä sain laulun", Kathreen naureskeli ja Sam heitti takaisin: "mieluummin minä leivon kuin rääyn kuorossa". "Me harrastamme kuorolaulua mieheni ja Kathreen. Sam ei koskaan innostunut siitä", Samin äiti selitti Gabrielille ja työnsi tuolle lisää pullaa lautaselle edellisen huvetessa. "Yep, minä pidin enemmän kirkon penkkien alla möyrimisestä ja uruista. Kanttori ja minä olemme yhä lämpimissä väleissä", Sam sanoi ja siemaisi teetään.

Sam katseli perhettään ja oli mielissään siitä mitä näki. Hän tiesi vanhempiensa olevan avoimia ja ystävällisiä. He olivat joutuneet hyväksymään kokonaan uuden maailmankin! Gabriel ei siis ollut mitenkään suuri asia heidän mielestään kajaaleineen kaikkineen. Samin äiti höpötteli Gabrielille lähes samaan tyyliin kuin Sam itsekin. Aivan turhia asioita, mutta kun niistä oli vain kivaa puhua.

Gabriel ei kai koskaan ymmärtäisi täysin tätä Samin perheen.. kirkkojuttua. Tai siis kyllähän hän tiesi jotain kirkosta, kiitos orpokodin, muttei ollut koskaan ymmärtänyt mikä siinä viehätti ja miksi ihmiset menivät kirkkoon. Kai se oli sitä että halusi uskoa johonkin parempaan, mutta miksei sitten uskonut vain parempaan huomiseen? Gabriel halusi uskoa siihen. Mutta ei hän silti mennyt kyseenalaistamaan Samin ja tuon perheen uskomuksia, koska eihän se hänen asiansa ollut. Kukin uskoi mihin tahansa ja jos tuon perhe halusi uskoa johonkin.. kirkkojuttuun niin uskokoon. Mitä se häneltä oli pois? Ei mitään.
Gabriel pyrki hymyllä piilottamaan pienen häkellyksensä Samin äidin sanoessa häntä kultaiseksi koska yleensä kuuli moisen sanan korkeintaan Lisan suusta jos tuoltakaan. Samin äiti oli kyllä outo tapaus, mutta se taisi olla yleistä tässä perheessä.
Samin kertoessa omista kokemuksistaan, Gabriel hymyili tuolle ja kiitti samalla Samin äitiä uudesta pullasta, jota nainen niin ponnekkaasti hänelle tuputti.
Gabriel ei ollut ollut kirkossa sitten sen kun oli ihan pieni poika. Silloin oli pitänyt käydä pari kertaa vuodessa kirkossa, muttei hän siitä mitään muistanut. Mutta jos se olisi ollut mahdollista, hänkin olisi melkovarmasti möyrinyt penkkien alla samaan tapaan kuin Sam. Mutta nyt ei ehkä olisi sopiva aika kertoa hänen mietteistään..

Gabriel ei tajunnut yhtään mitä kaikkea Samin perhe oli joutunut käymään läpi sen jälkeen kun noille oli selvinnyt että nuorin tytär oli noita, joten eipä hän ajatellut sitäkään että noiden oli hyväksyttävä kokonaan uusi maailma. Hän piti noita normaaleina ihmisinä ja normaaleille ihmisillehän noituus ei ollut mitenkään outoa. Varsinkin jos tuli samanlaisesta kasvuympäristöstä kuin hänkin niin ei sitä vain osannut ajatela heti samalla tavalla kuin jotkut muut eritavalla ajattelevat. Niinpä Gabriel oli loppuun asti sitä mieltä että nuo oudoksuivat hänen ulkonäköään vaikka olivatkin hänelle mitä ystävällisempiä.
Ja se outo nainen, Samin äiti, oli tosiaan yhtä paljon äänessä kuin Sam itsekin. Ellei enemmän! Gabriel tuskin sai suunvuoroa tuon selitellessä omiaan, mutta oli hyvin kiinnostunut ja elein ja nyökkäyksin ilmaisi olevansa mukana keskustelussa.. Samalla kun tuhosi sitä pullaansa.
"Aijaa?" Gabriel kysyi kiinnostuneena naurahtaen, "mullakin.. mullakin on muutama tatuointi kerääntynyt tän elämän aikana mutta niillä kaikilla on kyllä merkitys ihan. Yhtään tribaalia ei löydy ihosta." Samin äiti oli juuri kertonut kuinka tuon.. työkaverin siskon pojantytär oli hankkinut jonkun turhanpäiväisen tribaalitatuoinnin ihoonsa ja kuinka työkaveri siskoineen olivat tuohtuneet asiasta! Gabriel naurahti hieman uudemman kerran ja keskittyi taas siihen pullaansa tajuttuaan ettei tosiaan tiennyt mitä mieltä rouva Slayer oli tatuoinneista. Yleensähän.. kirkollisissa piireissä ei kai tatuoinnit ollut oikein arvossa? Tai mistä hän tiesi.

Sam antoi Gabrielin selvitä äidistään itsenäisesti ja kesittyi kinaamaan isänsä kanssa. Lopulta mies nauroi ja suukotti vain Samin otsaa. Heidän kinansa olivat yleensä juuri sellaisia, merkityksettömiä ja eräänlainen tapan näyttää välittämistä. Sam kääntyi takaisin Gabrielin puolen kun hänen äitinsä lähti tekemään lisää teetä. "Minä sanoin, että äiti tekee hyvää pullaa", hän totesi ja silitti miehen polvea pöydän alla. Hän kyllä päätti, että syötyään he saisivat lähteä, koska heillä oli treffi yhä kesken.

"Olitteko te muuten jossain hienossa paikassa kun viesti tuli?" Samin sisko kysyi pöydän toidelta puolelta. "Joo. Gab oli järjestänyt minull illallisen parvekkeelleen. Ruusuja ja kaikkea. Minulla on ihan hemmoteltu prinsessa olo", noita sanoi ja hymyili Gabrielille. Hän muisti kukkien jääneen miehen asunnolle ja ne pitäisi hakea. Sam aikoi kuivattaa ne ja säilöä. Loitsulla hän toki saisi ne säilymään ikuisesti! Oli hienoa olla noita.
"Voi... Te kaksi saisitte ottaa mallia", vanhin siskoista sanoi katsoen isäänsä ja aviomiestään. "Mamma, eikö piknik lammella ollut kyllin hyvä", William kysyi vaimoltaan, joka pyöräytti silmiään: "sinä pistit minut tekemään ruuat ja pistit viltin muurahaiskeon päälle", tuo vastasi nauraen. Bill pysyi ihan hiljaa. Sam tiesi miehen olevan kyllä niin kovaa jätkää toisinaan, että ihan nauratti. Tosiäijä ei leperrellyt ja Chaos oli ollut romanttinen ja näytti kymmenen kertaa enemmän mieheltä jota kannatti pelätä. "Itse asiassa, te keskeytitte meidät ja ajattelin, että kun olemme saaneet nämä niin me varmaan voisimme suunnata jo kotiin. Olen ollut koko päivän liikkeessä. Kävin hakemassa pari uutta kasvia", Sam sanoi ja haukkasi pullaansa.

[Sam ja Gabby muuten syö ihan vitust :'D Ne söi hetkee aikasemmin jättiannokset pastaa ja jälkkärii ja vaik mitä!]

Gabriel käänsi katseensa Samin äidistä takaisin tyttäreen rouva Slayerin lähdettyä keittämään lisää teetä ja Samin puhuttua hänelle. Gabriel hymyili tuolle leveästi vastaukseksi ja nyökkäsi. Eihän sitä nyt voinut kieltääkkään! Rouva Slayer teki aivan mahtavaa pullaa! Tosin ei ehkä ihan Samin pullan veroista, mutta.. Tai no ei niitä oikein voinut verrata. Ne olivat kummatkin taivaallisia, mutta.. Taisivat vain olla eri taivaista.

Sam selitti siskolleen hänen järjestämistä parveketreffeistä ja Gabriel, hymyillen ujosti, laski katseensa pullaansa ja keskittyi siihen. No.. olihan hänen järjestämänsä illallinen ollut hieno, se täytyi myöntää. Ainakin itselleen. Tämä mies oli kuitenkin niin vaatimaton ettei menisi kehumaan itseään ääneen ihan heti.. Paitsi mitä nyt tuli tukkaan ja ulkonäköön ja tatuointeihin. Ja niitäkin vain tietyssä mielentilassa! Ja puolivitsillä sillai ettei se toinen luulisi hänen olevan kovinkin itsekeskeinen.
Samin siskon mainitessa kuinka noiden vanhempien pitäisi ottaa heistä mallia, Gabriel haukkasi ison palan pullaa ja vilkaisi sitten syrjäkarein Samin vanhempia. Noiden kertomus piknikistä hymyilytti häntä ja hän vilkaisi muita kiinnittämättä huomiota siihen että Bill ei puhunut mitään. Hän voisi ehkä viedä Samin piknikille kesällä. Piknikit olivat kivoja.
Sam otti kuitenkin taas puheenvuoron kertoen että he olisivat pian lähdössä ja Gabriel hörppäsi juomastaan vilkaisten tuota ja tuon äitiä, joka hymyili jotenkin niin sam:maisella tavalla että ihan pelotti. Ihan kuin tuo tietäisi jotain mitä he eivät.

"Kiitos kaikesta, rouva Slayer," Gabriel sanoi kahvihetken päätyttyä ja kaikkien noustua pöydästä, "tarjoilunne olivat aivan loistavia. En voi muuta sanoa.. Jos en olisi jo lunastanut paikkaani Samin vakioasiakkaana niin löytäisitte minut oveltanne joka arkipäivä kahvitauon aikaan!" Hän naurahti hieman ja katsahti sitten Samia. He nyt kai sitten olivat lähdössä?

Gab pisteli pullaa poskeensa niin, ettei taatusti joutuisi sanomaan mitään. Moinen tahti hieman huvitti Samia, mutta ei hän mitään tuohon tokaissut. Heidän pikku perheensä taisi pistää miehille romantiikan peruskurssin pystyyn pian, joten hän halusi pelastaa Gabrielin. Tuo saikin pullat poskeen nopeasti.

Kiitokset otettiin vastaan iloisesti ja pieni rouva nousi tuoliltaan ja taputti Gabrielin kättä. ”Tulkaa sitten vähän teille sopivammalla ajalla uudestaan. Pidä nyt sitten meidän Samista huolta”, tuo hössötti ja melkein halasikin pitkää auroria. Sam kuitenkin ehti miehen kainaloon ja antoi isälleen poskisuukon kuitenkin ennen kuin lähti heippoja huudellen viemään Gabrielia ulos. Koko perhe huuteli vain ruokapöydästä ja antoi kaksikon mennä.

Ulkona Sam huokaisi ja kääntyi suutelemaan Gabrielia. ”He pitivät sinusta ja äiti palvoo sinua kun niin hänen pulliaan kehuit”, noita totesi ja silitti miehen poskea tyytyväisesti hyräillen. Nyt he voisivat lopettaa treffinsäkkin mukavammin ja unohtaa vanhukset. ”Lontooseen?” Noita kysyi ja noijaili Gabrielia vasten.

Gabriel hymyili Samin äidille tuon kehottaessa heitä tulemaan uudemman kerran ja häntä pitämään huolen Samista. Gabriel katsahti Samia hieman ja nyökkäsi sitten tuon äidille. Halaukset jäivät luojan kiitos vaihtamatta kiitos Samin. Gabriel oli aivan varma että hänet olisi rutistettu hengiltä! Tarkoituksella tai vahingossa.
Sam hyvästeli vielä perheensä ja he lähtivät sitten pois huoneesta. Gabriel kiitteli vielä ja heilautti kättään hyvästeiksi ennen kuin sitten asteli Samin kädestä pitäen ulos talosta raikkaaseen yöilmaan.

Gabriel sai hyvän miehen palkaksi suudelman, jonka päätteeksi mies nosti katseensa taakse jätettyyn taloon, jonka ikkunoista kajasti nyt ystävällinen valo. Samin sanat saivat hänet hymyilemään ja huokaisemaan tyytyväisenä. Miten hän olikaan ollut niin tyhmä että oli kangistunut kauhusta jouduttuaan tapaamaan Samin perhettä? Nuohan olivat mitä mukavimpia vanhempia. Eikä siskossa ja tuon miehessäkään ollut mitään valittamista!
Gabriel laski katseensa talosta takaisin Samiin tuon nojautuessa häneen ja hymyili.
"Lontooseen," hän vastasi ja tarttui sitten naista käsistä ja samassa kuului pieni, kevyt poksahdus ja he katosivat pihamaalta.

He ilmestyivät eräälle sivukujalle, jota Gabriel yleensä käytti ilmiintyessään jotteivät Lontoon jästikansa kiinnittäisi turhan paljoa huomiota itsekseen katoilevaan ja ilmestyvään mieheen. Nyt niissä taloissa asustelevat ihmiset saattoivat kuitenkin miettiä miksi hän aina meni sivukujalle ja tuli sieltä pois vasta iltamyöhään jos silloinkaan! Mutta parempi kai se kuin pelkkä paikaltaan katoaminen.
"Onko vielä jotain mitä haluat tehdä?" Gabriel kysyi astellessaan Samin kanssa pois sivukujalta, "vai palataanko jo sisälle?"

Gabriel sai hoitaa Ilmiintymisen ja he poksahtivat tutulle sivukujalle. Sam ravisteli korviaan ja hieroi nenäänsä. Ilmiintymisen tunne ei ollut parhaita mahdollisia, mutta nopeus voitti. Nenää hieroessaan Sam käänsi katseensa Gabrieliin kun tuo kyseli mitä hän halusi tehdä. Noita virnisti vain ja sujahti takaisin miehen kainaloon. "Minä ehdotan, että me emme tee mitään erikoista", noita totesi tyynesti ja nyökkäsi sisälle paluuseen. Hän voisi viettää aikaa vaikka kuinka kauan miehen kainaloon käpertyneenä ja söpöilemässä. Lisäksi hän halusi olla tukena jos tuolla ilmenisi henkisiä traumoja hänen vanhemmistaan.

Kävellessään takaisin Gabrielin asuntoon Sam näytti hyvin onnelliselta. Hänen päivänsä oli paras pitkään aikaan. Hän kohotti katseensa hississä velhoon ja suuteli tuota tavalla, jolla suudeltiin vain miestä, jonka kehtasi esitellä vanhemille. Vanhempi pariskunta liittyi heidän mukaansa ja katseli paheksuen nuoria, jotka poistuivat samaan kerrokseen.

Gabrielin kotona Sam ravisteli itsensä irti takistaan ja korkokengistään. "Sinä olet ihan paras", noita totesi Gabille ja tanssahteli asuntoa tutkimaan, kun ei ollut sitä vielä kerennyt tekemään. Hän huomasi nopeasti, että kuvia miehellä ei ollut omasta perheestään ainakaan. Samilla taas oli olohuoneessa paljonkin kuvia erilaisissa kehyksissä. Osa seinällä, osa missä milloinkin ja osa oli jästikuvia ja osa velhojen. "Sinun asuntosi on tosi... Gabmainen", noita totesi ja kumartui tutkimaan kirjoja.

Gabriel virnisti hieman sille heitä paheksuen katselleelle pariskunnalle ja ystävällisesti hymyillen tervehti noita kuin mikäkin kultapoika. Hän oli enemmän kuin tottunut paheksuviin katseisiin ja varsinkin silloin kun kyseessä oli tämä kyseinen pariskunta; nuo olivat varmaan maailman kapeakatseisimmat ja vanhoillisimmat ihmiset. Hauskaa sinänsä etteivät nuo olleet edes puhdasverisiä velhoja vaan päinvastoin jästejä, joiden luulisi jo tottuneen kaikenlaisiin kummallisuuksiin. Mutta no, jos nuo saivat jokapäiväisen hupinsa puhuessaan hänestä paheksuvasti niin samapa se. Kai pääasia oli että noilla vanhuksilla olisi tekemistä.

Sisälle päästyään, Gabriel otti Samin takin tuon ravisteltua sen yltään ja laittoi sen naulakkoon. Hän naurahti hieman naisen sanoille muttei lähtenyt kyseenalaistamaan mitään. Ei hän tulisi koskaan varmaan ymmärtämään Samin ihmeellisen mielen vieläkin ihmeellisempiä syvyyksiä, mutta no.. Jos noita ajatteli hänet parhaana niin ajatelkoon. Olihan se imartelevaa.
Gabriel riisui oman takkinsa myöskin naulakkoon ja kumartui sitten aukomaan kengännauhojaan.
"Miten niin Gabmainen?" Gabriel naurahti naisen kysymyksen edessä ja potki sitten kengät jalastaan. Hän asteli sisemmäs yksiöönsä ja katseli taasen ympärilleen kuin olisi itsekin ensikertaa asunnossaan.
Gabriel laski katseensa Samiin, joka paraikaa tutki hänen minimaalista kirkakokoelmaansa, joka piti sisällään lähinnä joitain bändeistä kertovia opuksia mutta myös joitain uskomuksiin, legendoihin ja taruihin liittyviä kirjoja. Se ei ehkä päällepäin näkynyt, mutta hän oli aina ollut kiinnostunut siitä miksi ihmiset toimivat miten toimivat.. Ja miksi nuo uskoivat mihin uskoivat ja niin edelleen. Jästit varsinkin tuntuivat uskovan mitä ihmeellisimpiin asioihin.

Ilmeisesti Gabmainen ei ollut kamalan ymmärrettävä adjektiivi ja Sam virnisteli hetken vain, kunnes totesi: ”Se muistuttaa sinua. Suhteellisen simppeli ja siltä saa kysellä paljon ennen kuin se puhuu. Se on siis Gabmainen!” Samin pitäisi selvästi alkaa harrastamaan jonkin sortin Sam – Muut – Sam sanakirjaa.

Noita oli nopeasti tutkinut kirjat ja todennut, etteivät ne häntä sen suuremmin kiinnostaneet, joten oli mukavampaa hiippailla Gabrielin luokse. Hän kietoi kätensä miehen ympärille ja virnisti. ”Okei, miten mä voin parantaa traumat, jotka sait mun perheeltäni?” Noita kysyi hymyillen ja silitteli miehen kasvoja ja näytti valmiilta puhaltamaan kolhuihin ja kuhmuihin, mitä tuon suku oli saanut aikaan. Hän juoksutti sormeaan miehen alahuulella ja hymyili. Hän oli kyllä toisinaan niin ovela!

Sam tunsi itsensä rentoutuneeksi ja höppänäksi. Sitä se kai teetti kun oli rakastumassa päätäpahkaa mieheen, jonka menneisyys oli avoin kuin tulevaisuuskin. Hän halusi vain halia ja pusia ja pitää hyvänä auroria. Se tekisi tuolle taatusti vain hyvää!

"No.. Vastasko se sulle?" Gabriel kysyi naurahtaen Samin söpöydelle, "vai pitäsköhän sun syöttää sille pari kinuskikakkua josko se alkais avautuu?"

Samin kysymyksen myötä, Gabriel kietoi kätensä tuon ympärille ja veti ilmeensä myrtsiksi. Ihan kuin Samin perhe olisi muka ollut juurikin niin kamala kuin mitä hän oli pelännytkin, vaikkei niin tosiasiassa ollutkaan.
"En tiiä," hän sanoi muka niin kamalan vakavissaan ja murheellisena, "ihan kamala koettelemus.. hirvittävä suorastaan. En tiedä voitko tehdä mitään.. Se oli niin järkyttävää! Pullan pakkosyöttöä ja kaikkea!"
Selvästihän hän vain pilaili, mutta kerran Sam oli kysynyt kysymyksensä niin ovelasti niin kai hän sai mennä leikkiin mukaan! Olihan.. tyttöystävän vanhempien tapaaminen aina kamalaa. Etenkin jos vastassa oli jonkin Samin vanhemmat.

[Lyhyt T__T]

Gabriel nauroi Samille. ”Ei se seinät välttämättä pitäisi kakun tahmeudesta”, noita vastasi vakavana ennen kuin sulkeutui Gabrielin käsien suojaan. Hän hymyili miehen vakavan murheelliselle ilmeelle ja nyökytteli päätään. ”Aivan, tiedän rakas. Se oli kerrassaan kamalaa. Kaikki hössöttäminen ja se epäystävällisyys... Minua lähes hävettää heidän puolestaan, mutta onneksi minä en ole laisinkaan samanlainen”, noita sanoi ja silitteli Gabrielin rintaa ja katsoi tuota ripsiensä lomasta. ”Minä voin...”, Sam sanoi ja silitteli mietteissään Gabrielin harteita: ”tuoda sinulle kukkasen”.

Kukkanen olisi tuomittu kuolemaan, mutta nyt Sam osoitti Gabrielin antamaa kukkapuskaa ja kutsui sieltä yhen kukan ja katkaistuaan varren hän pujotti sen miehen napinläpeen. ”Onko muita toiveita?” nainen kysyi silmät tuikkien ja haistoi kukkaa. Se tuoksui makealta ja hieman Gabrielin joltain... miesten tuoksulta. Sam piti siitä ja sai kylmiä väreitä selkäänsä.

[niin mullakin :3]

"No jos sen seinät ei pidä siitä niin sitten olen raahannut sinut jonkun muun kuin Gabrielin kämppään," Gabriel huomautti.
Gabriel nyökkäili murheellisen näköisenä Samin puhuessa epäystävällisyydestä ja hössötyksestä ja ties mistä.
"Niinpä.." hän sanoi kuin maansa myyneenä ja kuin olisi maailman kiitollisin siitä ettei Sam ollut mikään hössöttäjä. Vaikka niin.. Olihan tuo. Ehkä jopa pahempikin.
Okei, mitä Gabriel sitten olikaan odottanut niin ei ainakaan kukkasta. Pientä, vaaleanpunaista ruusua rinnuksiinsa. No.. Vaikka nyt vain puhuttiinkin lämpimikseen, Gabriel oli melko varma että vaikka olisikin ollut tosissaan, Sam olisi teollaan onnistunut piristämään häntä. Ei hän kukista sen suuremmin välittänyt, mutta moinen ele tuntui silti niin söpöltä. Varsinkin kun Sam teki sen niin randomisti.

Samin kysyttyä muita toiveita, Gabriel näytti pohtivan ankarasti katse siinä saamassaan kukkasessa.
"Hmm.. Ehkä," hän sanoi ja nosti sitten katseensa Samiin. Hän painoi huulensa tuon huulille ja hitaasti ohjasi naisen istumaan siihen sänkynsä reunalle. Hän istahti itse siihen viereen ja hymyillen irrottautui suudelmasta.
"No.. Ehkä elämä voittaa vaikka koettelemus olikin mitä kamalin," hän sanoi huokaisten hieman myrtsi ilme taas kasvoillaan.

Gabrielille ilmestyi kevyitä juovia kasvoille kun tuo kurtisteli naamaansa. Se huvitti noitaa ja hän sai työllä ja tuskalla pidettyä ilmeensä vakavana. Ehkä pientä nykimistä suupielien suuntamilla oli... Sitä ei kuitenkaan saanut myöntää! Onneksi Gabriel suuteli noitaa, jolloin tuo ei taatusti nauranut vaan nautiskeli ja liikkui miehen ohjaamana ja istuutui kun tunsi sänkynpäädyn. Vasta sitten Gabriel päästi hänet magneettisesta otteestaan.

Myrtsi ilme miehen kasvoilla sai Samin suupielet yhä nykimään. ”Voi Gab parkaa”, hän sanoi ja silitteli miehen kasvoja ja pieniä kurttuja. ”Voi mies parkaa”, hän mutisi ja suuteli miestä uudelleen lempeästi hyväillessään miehen niskavilloja. ”Yhtään parempi?” noita kysyi ja painoi kevyesti huulensa vasten huulikorua ja vetäisi varoen alaspäin. Hän oli oppinut leikkimään sillä melko nopeasti.

"No.. Ehkä vähän," Gabriel myönsi ja hymy kapusi väkisinkin takaisin hänen kasvoilleen vaikka hän kuinka yritti esittää Samin vanhempien henkisesti mukiloimaa poikaystävää. Se vaan oli turhan hankalaa kun Sam oli siinä niin lähellä, tuoksuen ja maistuen niin hyvältä. Ja tuntuen niin hyvältä. Kai sitä saattoi jo ajatella olevansa rakastumassa korviaan myöten kyseiseen höpsöön naisihmiseen.
Gabriel nojasi oikeaan käteensä ja vei vapaan kätensä naisen kaulalle ja niskalle. Hän oli niin onnellinen juuri nyt ettei sanoja ollut edes kuvailemaan hänen tuntojaan. Pitkästä aikaa kaikki tuntui olevan juuri niin hyvin kuin vain saattoi olla ja palaset loksahtelivat koko ajan entistä enemmän paikoilleen.
Käsi, johon Gabriel nojasi, alkoi pikkuhiljaa väsyä ja puutua ja lopulta miehen oli pakko ottaa paino pois sen päältä. Hän vei kätensä Samin selälle ja hetken päästä kellahti siihen sängylle.
"Mä tykkään susta aivan valtavasti, Sam," Gabriel sanoi lipsahtaen taas kuiskaamisen puolelle kuten tämmösissä tilanteissa oli tapana.. ja koska kuten Sam sanoi, jottei hetki säikähtäisi tiehensä.

Samin selkää pitkin juoksivat kylmät väreet kun hän tunsi käden kaulallaan. Gab tiesi miten herkkää se alue oli ja jos tuo tekisi pienenkin kutittavan liikkeen Sam saisi halvauksen. Onneksi herra ei tehnyt mitään sen kaltaista. Tosin... mies kellahti sängylle ja Sam seurasi perässä aivan lähelle. Turhaa tilaa jättää väliin.

Puna nousi noidan kasvoille kun hän kuuli Gabrielin kuiskauksen. ”Mäkin tykkään susta aivan liian paljon Gab”, Sam kuiskasi takaisin ja kosketti varpusta paidan läpi hymyillen. Hän todella piti miehestä ja halusi kertoakkin sen. Lisäksi, olihan se mukavaa kuultavaakin!

Sam liikahteli hieman ja oli pian aivan lähelä Gabrielia ja hän tunsi miehen hengityksen kutittavasti. Hän nosti sormensa hyväilemään miehen kasvoja hellästi ja hymyili. Hänen olonsa oli keveän huoleton. Hänene perheensä piti Gabrielista ja hän piti Gabrielista ja ainoastaan näillä mielipiteillä oli jotain painoarvoa. Sam painoi suukon miehen huulille ja kosketti hellästi kielenpäällään huulikorua.

Gabriel ei edes muistanut sillä hetkellä Samin olevan herkkä kutiamiselle, joten eipä tuo olisi osannut suunnitellakaan mitään moista liikettä jos edes olisi halunnut. Toisaalta niinkin kivaa kuin Samin kiusaaminen silloin tällöin oli, ei hän olisi moiseen sortunut tässä hetkessä vaikka olisi saanut mahdollisuuden siihen.
Sen sijaan Gabriel keskittyi hänen lähelleen painautuneeseen Samiin ja unohti moiset kiusaukset.
Gabriel hymyili Samin vastaukselle ja kosketukselle. Hän seurasi naisen silmiä katseellaan ja tuntiessaan tuon huulet omillaan, hän sulki silmänsä. Hetken hän vain nautti Samin huulien pehmeydestä, mutta vastasi sitten suudelmaan. Hän veti molemmat kätensä Samin kyljille ja veti tuon lähemmäs itseään. Puheet oli nyt puhuttu ja ilta oli saamassa arvoisensa päätöksen.

Gabriel heräsi aamulla auringon paistaessa jo sisään hänen ikkunastaan. Hän raotti aavistuksen silmiään ja oli kääntää kylkeä, mutta huomasi sitten erään pienen yövieraan siinä vieressään ja kyljenkääntäminen jäi vain haaveeksi. Hän hymyili hieman näylle ja yhtäkkiä huomasi unen kadonneen silmistään.
Hetken aikaa Gabriel vain katseli rauhallisesti nukkuvaa Samia, sitten hän kurotti antamaan suukon tuolle.
"Teen sulle aamupalaa," hän kuiskasi ja vääntäytyi sitten istualleen siitä Samin vierestä. Hän kaiveli farkkunsa siitä lattialta ja vetäisi ne jalkaansa noustessaan. Hän vilkaisi vielä hymyillen Samia, haroi hieman hiuksiaan ja hipsi sitten keittiötasanteelleen. Hän mietti hetken ja alkoi sitten kaivella kaappejaan. Yhden asian hän osasi mielestään tehdä, jos ruuasta puhuttiin; pannukakkuja! Sitä varten hänellä oli tasan yksi paistinpannu, kulho taikinalle ja.. Niin.
Gabriel kaiveli kaappejaan ja löysi tarvittavat ainekset sekoittaen ne kulhossa. Sitten hän alkoi käristää lettuja Samin mielestä varmaan hyvinkin epäammattitaitoisesti, mutta haittaneeko tuo. Ajatushan se kai oli tärkeintä? Ja että saisi hieman aamiaista..

Ilta loppui taianomaisesti ja lopulta Sam oli vain käpertynyt Gabrielin kainaloon ja nukahtanut. Hän ei muistanut nukkuneensa niin hyvin pitkään. Hän inahti kun jokin liikahti kyljen vieressä, mutta hän löysi tyynyn ja kykeni halimaan sitä, jolloin hyvä uni ei häiriintynyt. Noidan kasvoilla oli hymy unenkin läpi.

Hitaasti ruuanlaiton äänet saivat pörröön menneen hiuspehkon nousemaan tyynyliinalta. Hän tapitti ympärilleen ja näki sitten Gabrielin. Hän hymyili ja pyörähti vain mahalleen nauttien näköalasta. Hän paranteli asentoaan hieman ja lopulta nojaili päätään kämmeniinsä näyttäen yhä hivenen aamu uniselta. Hän vajosi kuitenkin nopeasti vain tyynyjen tasolle ja tapitti vain Gabrielin paljasta selkää ja tämän letun tekoa. Se oli jotenkin... outo näky. Yleensä Sam oli se, joka pyöri keittiössä.

Kun mies kääntyi katsomaan sänkyyn päin Sam hymyili. ”Huomenta”, noita sanoi tyynyjen ja otsahiustensa seasta. Hänen hymynsä ylsi korvasta korvaan ja silmät tuikkivat tukan takana.

Gabrielin siinä paistellessa niitä lettujaan, hänellä meni hetki ennen kuin hän alkoi tuntea tuijotuksen selässään. Hymy nousi hänen kasvoilleen ennen kuin hän sitten kääntyi varmistamaan olivatko epäilyt totta ja kyllä, sieltä peittojen ja tyynyjen välistä häntä tapittivat yhdet suuret silmät. Ja ne silmät toivottivat hänelle hyvät huomenetkin ihan ääneen! Gabriel naurahti hieman ja heitti paistumassa olleen letun pinon jatkeeksi. Sitten hän nappasi lautaset ja lasit ja kiikutti ne pöytään.
Siinä samalla hän hyppäsi Samin luo ja antoi tuolle nopean suukon.
"Huomenta," hän vastasi naiselle muttei voinut jäädä pidemmäksi aikaa siihen koska pannun suunnalta kuuluva sihinä kuulosti jo siltä että hän tarjoaisi palanutta lettua pian! Niinpä hän kipitti pikaisesti takaisin sinne hellansa ääreen ja lettua heittämällä käänsi sen ympäri.

Kun letut oli paistettu, Gabriel otti kasan ja vei sen myöskin pöytään. Hän kipaisi vielä hakemassa mehupurkin ja hillon ennen kuin, köyhä mutta ajatuksellinen aamiainen oli pöydässä.
"Vastapaistettuja lettuja ála Gabriel," hän sanoi naurahtaen, "hillo on Lisan tekemää, joten jos letut maistuu kamalilta niin heitä sitä läjä sekaan niin varmasti maistuu paremmalta."

Peittojen alla oli mukavan lämmintä ja tuoksui hyvältä – Gabrielilta nimittäin. Noita ei halunnut nousta ikinä. Lakanat tuntuivat pehmeiltä ja niissä oli mukavaa möyriä ja venytellä. Tosin sänky oli liian kova ollakseen täydellinen. Tosin koko sänkypohdinta unohtui kun Gabriel pompahti siihen suukkoineen ja vilisti jo sitten pois. ”Hei!” noita vain kitisi perään ja jäi mulkoilemaan miehen selkää. Ei noin saanut tehdä!

Sam kääriytyi peittoon ja seuraili hymyillen keittiön tapahtumia. Hän nousi peittoon kääriytyneenä kun pöytä oli katettu ja istuutui Gabrielin syliin. ”Mm... ála Gabriel. Eivät ne voi olla muuta kuin hyviä”, noita totesi maistoi ja hymyili. Hän suukotti Gabia ennen kuin istuutui omalle tuolilleen ja otti lettuja ihan mukavan annoksen. Yölliset aktiviteetit olivat saaneet hänet nälkäiseksi! Eivätkä letut edes olleet hassumpia. ”Sinä teet hyviä lettuja”, noita sanoikin ja otti Lisan hilloa, mikä teki letuista vain parempia. Noita oli hyvin tyytyväinen aamupalaansa. ”Mahtavia”, Indico nyökytti päätään ja siemaisi mehua ja paransi sitten peittoa yllään. Hän ei halunnut vielä pistää mekkoa päälleen, koska se ei ollut niin mukava.

Gabriel virnisteli sille lettupannulleen kuullessaan Samin marinan sängyn suuntamilta ja vilkaisikin naista olkansa yli irrottamatta kuitenkaan otetta siitä pannusta.
Vasta kun hän sai lettunsa valmiiksi, Sam suvaitsi nousta ylös sieltä sängyn uumenista ja raahutui pöytään.. ja hänen syliinsä. Tuon epäilyt saivat miehen naurahtamaan ja hän seurasi kuinka nainen sitten maistoi hänen lettujaan. Vai että hänen lettunsa olivat hyviä jonkun ammattilaiskokin mielestä! Niin vissiin.. Vaikka olihan se tietysti mukava kuulla vaikkei välttämättä ihan totta olisikaan.
Suukon jälkeen Sam istuutui omalle paikalleen ja Gabrielkin pääsi nauttimaan aamiaisestaan. Hänen vatsansa murisi jo ihan kiitettävästi.
Okei, letut olivat onnistuneempia tänään kuin yleensä. Eivät yhtään liian kärähtäneitä.. tai raakoja. Jopa se ensimmäinen vedos oli onnistunut kohtalaisen hyvin! Joten ehkä Sam sitten puhui totta kehuessaan hänen tekeleitään.
"Tiedän," Gabriel vastasi virnistäen Samille tuon sanottua hänen tekevän hyviä lettuja. Mies haukkasi letturullasta ja hilloa tipahti hänen leualleen, koska huulikorun pallo oli väärässä kohdassa. Gabriel lipaisi huuliaan ja laski lopun rullan lautaselle napaten yhden paperin jolla sitten pyyhki leukaansa.
"Huulikorun harmillisuuksia," hän naurahti, "kuvittele.. Mun piti opetella juomaan kahvia uudestaan sen jälkeen kun otin tämän! Varsinkin sitten kun lätkäsin renkaan siihen. Aluksi puolet kahvista tippu leualle mutta sitten tajusin että toi pallo pitää laittaa kiinni leukaan ku alkaa juomaa tai syömää.. On aika jännää opetella uudestaan syömään ja juomaan ku oot jotain kaheksantoist vuotias." Hän naurahti ja tarttui taas letturullaansa.
"Mitä suunnitelmia sulla on tälle päivälle?" hän kysyi.

Sam natusti lettujaan hyvin tyytyväisenä pienenä noitana. Hän hymyili Gabrielin tavalle, joka toi mieleen yli-innokkaan pikkupojan, joka halusi kaikki maut heti suuhun. Tosin mies myös sottasi. Huulikoru ei siis ilmeisesti aina ollut se kaikkein paras keksintö. ”No... Onneksi minun ei tarvitse opetella uudelleen syömistä tai muutakaan kun ei tuota ole. Mieti jos olisi niin mehän oltaisiin saatettu jymähtää kiinni!” Sam nauroi ja katsoi pääkalleellaan, miten Gab sen teki, kunnes tajusi, että hänen ohjelmiaan sille päivälle kyseltiin.

Hetken aikaa Sam joutui miettimään kunnolla. ”Eilen oli kukkavierailu... Tänään on lauantai... Maanantaina minulla on maistiaisia eri hedelmistä. Enpä usko, että minulla on mitään sen suurempaa. Layla saa varmaan hoidettua kahvilan melko pitkälti”, noita pohdiskeli pitkää hiussuortuvaansa näpertäen. Hän selasi mielessään omaa kalenteriaan ja ei todellakaan muistanut, mitä hänen olisi pitänyt tehdä, joten ei varmastikkaan mitään. ”Entä sinulla? Ison aurorin virkoja?” Sam kysyi hyimyillen ja mussutti lettuja kovaa vauhtia, koska Gabriel oli hänen edellään. Mieshän oli saanut syödä kun hän oli puhunut ja pohdiskellut!

Sam kiinnitti vasta nyt huomiota todella siihen miltä Gab näytti. Hän oli tottunut julmetun paksuihin rajauksiin ja yhtäkiä miehen silmät eivät olleet yhtä mustat kui bandalla. Ne olivat suuremmat ja Samin mielestä söpömmät. Hän virnuili omille ajatuksilleen mussuttaessaan viimeisiä paloja lettupinostaan.

"Ooh se olisi ollut vallan kamalaa!" Gabriel nauroi Samin kauhisteltua kiinni jäämistä. Hän ei ollut moista puolta ajatellutkaan, mutta kai se vaara olisi jos Samilla olisi huulikoru. Gabriel käänsi katseensa letustaan Samiin näyttäen mietteliäältä. Lopulta hän hymyili.
"Sulle ei sopis huulikoru," hän sanoi naurahtaen ja haukkasi taas letustaan. Olisi outoa jos Samilla olisi mitään lävistyksiä! Paitsi ehkä.. korvakorut.

Samilla ei tuntunut olevan suurempia suunnitelmia tälle päivälle, vaikka tuo kuinka yritti miettiä. Tuon kysyessä saman kysymyksen Gabrielilta, mies kohautti hieman olkapäitään.
"No periaatteessa mun pitäis käydä ministeriös sen verran että vien yhden raportin lakipuolelle," hän sanoi, "niillä on yksi oikeudenkäynti ensi viikolla ja lupasin niiden syyttäjälle että käyn toimittaas sen viikonlopun aikana jotta ne voi sitten rauhassa valmistella juttujaan.. Mutta siinä ei mene kuin hetki kun mä pyörähdän siellä." Suuria aurorin virkoja? Tuskin! Termi sai Gabrielin hieman hymyilemään huvittuneena.
"Joten voitaisiin tehdä tänään jotain jos haluat?" hän kysyi pyyhkien sottaisia sormiaan yhteen paperiarkkiin.
"Mä kuulin että siinä ministeriön lähellä olevassa puistossa on tänään joku tivoli," hän sanoi, "tai jotkut.. markkinat tai mikä.. liikkuva huvipuisto onkaan. Voidaa käydä siellä jos haluat?" Viaton ehdotus.. Tosiasiassahan tämän miehen sisällä asuva pikkupoika paloi halusta päästä moiseen tivoliin! Siitä oli kauan kun hän oli viimeksi sellaisessa käynyt..

Gabriel ilmeisesti koetti kuvitella Samia huulikorun kanssa. Ainoat reiät mitä samista löysi olivatkin korvissa, mutta muuten nainen kavahtikin ajatusta. ”Joo ei. Mä tykkään näistä ihan ilman rautaa”, hän totesi ja kosketti omiaan kuin peläten löytävänsä jonkun renkulan. Onneksi kaikki oli normaalia ja pehmoista.

Sam nyökytti ministeriön asioille ja koetti olla ajattelematta miten kurja oikeudenkäynti mahtaakaan olla. Hän ei ikinä ollut joutunut ministeriössä sen suuremmin käymään, vaikka suurin osa tuntui siellä päivät töitä tehden. Hän ei todellakaan olisi viihtynyt siellä. Tosin koko ministeriö unohtui kun Samin sisäinen kakara heräsi sanan ”tivoli” kohdalla. ”Joo!” Sam sanoi silmät loistaen ja yhtäkkiä letut katosivat hyvin nopeasti. Sam ei edes vaivautunut esittämään etteikö hän olisi asiasta innoissaan. Tivoleissahan oli ihan paras meno. Kaikki sormiruuat, isot nallekarhut, vemputtimet, joihin Sam ei mennyt kun ne lähtivät menemään pääalaspäin... Hattara ja karuselli olivat ihan parhaita. ”Isä ja äiti vei mua ja mun siskoa aina kaikkiin tivoleihin. Mä olen tosi huono kaikessa ampumisessa ja sellaisessa, mutta ankan onginnassa mua onnisti usein”, Sam selitti ja vilkaisi mekkoaan. ”Meidän täyttyy kyllä käydä hakemassa mulle toiset vaatteet”, noita sanoi, sillä kyseisen mekon helma oli nousevaa sorttia. Ehkä hän jopa pukeutuisi housuihin, jottei vilautteluvaara pelottaisi pois laitteista.

Samin toteamus huulistaan sai Gabrielin vilkaisemaan tuota hymyillen.
"Niin mäki," hän sanoi ja joi sitten mehulasistaan, mikä oli entistä vaikeampaa nyt kun hän hymyilikin samaan aikaan.

Sam innostui silminnähden tivolista ja niin Gabrielkin päästi innokkuutensa näkymään paremmin. Sam selitti vanhemmistaan ja tuon tivolireissuista.
"Mä oon käyny kaks kertaa tivolissa," hän puolestana selitti, "ekan kerran kun olin ihan pieni enkä muista siitä yhtään mitään. Tokalla kerralla olin kahdeksan vuotias ja voitin kaikki pallonheitossa. Siellä oli joku peli missä oli roskiksia ja niist roskiksist nous joku kissa sitä mukaa ku niitä palloja sai heitettyä sinne roskikseen. Sit se voitti kenen kissa oli ensimmäiseen kiivenny semmosee tankoo." Hän hymyili muistolle ja tunki viimeisen lettukäärönsä suuhunsa.
Sam mainitsi jotain vaatteiden vaihdosta ja Gabriel nyökkäsi.
"Sä voit käydä kotona sillä välin kun mä käyn ministeriössä," hän ehdotti, "ellet ehdon tahdoin haluu tulla kattoo ministeriön viikonloppuelämää. Siel ei yleensä ees oo ketään lauantaisin."