Roskaruokaprinssin romanttiset ensitreffit

Makuanalyysi Samin huulilta huvitti noitaa ja hän naurahti ja antoi vain miehen maistella. ”Ei, kun ne ovat minun huuliltani”, Sam totesi ilkikurisesti hymyillen. Jostain syystä Gabriel ilahtui jostain kamalasti ja Sam tunsi hetken aikaa itsensä pallokalaksi siilien joukossa. Onneksi Gabriel näki Villisilmän kosioretkimielikuvan yhtä huvittavana. Sam oli aina jostain syystä pitänyt herrasta. Eihän hän ollut nähnyt miestä usein, mutta toisinaan. Tuon hulluus oli ollut jo taidetta. ”Mhm.. Tai sitten sut on jotenkin lumottu”, Sam pohti vakavana. Tosin mielikuva Gabrielista vaaleanpunaisen nallen kanssa oli yksistään jo hyvin hullu. Eikä Sam sen enempää pehmoeläimistä pitänyt. Ne karmivat häntä jostain syystä. Ehkä niiden silmien elottomuus aiheutti kylmiä väreitä Sam rukan selässä.

Kun Sam kertoili pikku noidasta, Gabriel oli purskauttaa viininsä seinää päin. He olivat saaneet kuulla pientä vinoilua suhteestaan, joka oli tullut vahingossa ilmi kun Layla oli löytänyt heidät pussailemasta keittiössä ja kiljaissut täysillä: ”Mangus! Kaljuunat! Mä sanoin, että Sam ja Gab päätyy yhteen!” Sen jälkeen rahoja oli vaihtunut muutamissakin pöydissä. ”Niin taisivat odotella. Voi minun mies parkojani kuinka heitä onkaan mulkoiltu kun he veivät sinulle varatun paikan”, Sam sanoi huvittuneena. Hän kiemurteli Gabrielin katseen alla, kun tuo sanoi häntä söpöksi, mutta rääkäisi kuin pieni eläin kun häntä tökittiin! Sam tarttui miehen käteen salamana ja esti uudet tökkäykset. ”Minä olen söpö aina, mutta ei silti saa tökkiä!” Noita totesi antaen spanielin katseen Gabrielille. ”Se kutittaa”, hän sanoi surkealla äänellä.

Alapuolella autot tööttäilivät toisilleen ja Sam nojautui takaisin Gabrielin kylkeen. ”Paljonkohan meistä on lyöty vetoa parhaimillaan”, noita pohti ja kihnutti itsensä hyvään asentoon. Hän oli veikkaillut paria kaljuunoita, mutta Layla oli vain hyräillyt kysyttäessä. Noita oli ostanut uuden kalliin luudan, joten Sam oli varma naisen pyörittäneen pientä sivubisnestä.

"Ouu.. Tosiaan," Gabriel sanoi itsekin hyvin vakavalla naamalla ja melkein kauhistuneena, "julma kirous jos sillä laitetaan viattomat ihmiset kantelemaan vaaleapunaisia nalleja pitkin kaupunkia!" Sinänsä Gabrielin saattoikin nähdä mitä ihmeellisimmissä tilanteissa, mutta vaalanpunainen nalle saattaisi mennä jo aika rajusti yli.. Mutta toisaalta..
"En tiedä siitä vaaleanpunaisesta," hän sanoi naurahtaen ja siirsi katseensa taas Samiin, "mutta olen mä pehmolelujen kanssa useestikin kävelly pitkin kaupunkia." Se on varmasti ollut aina yhtä hullu näky. Joskus olisi kiva selvittää mitä ohikulkijoiden päässä oikein liikkui kun hän tuli vastaan jonkun.. prinsessabarbien kanssa tai jotain. Kaikki niiden orpolapsien takia.

Hänen tökkäisynsä myötä, Samin puolustusmeganismit pärähtivät käyntiin ja Gabrielin kasvoille nousi ensin viaton ilme, joka vaihtui ovelaan hymyyn aika pian naisen sanojen myötä.
"Niin sä oletkin," Gabriel vastasi ja veti kätensä irti naisen otteesta sipaisemaan tuon yhtä karannutta hiuskikkuraa, "ja tuon katseen kanssa oot vielä söpömpi." Hän tökkäisi tuota hieman sormellaan nenään ja hymyili sitten tyytyväisenä. Joskus oli niin tuhottoman kivaa saada tämä tyttö punastumaan. Se oli niin söpöä.

Kun keskustelu kääntyi vedonlyönteihin, Gabriel pudisteli päätään hieman hymähtäen epäuskoisesti.
"Ois pitäny ennakoida se," hän naurahti hetken mietittyään, "oltais voitu tienata rahat vaikka lomareissuun." Olihan se vähän väärin että Layla ja muut olivat tienanneet heidän kustannuksellaan, mutta tämän illan jälkeen.. Sen saattoi ehkä antaa anteeksi Laylalle. Mutta noh.. Oli se silti hassua kuinka kaikki muut olivat tienneet tästä ennen heitä.
"Mihin sä muuten matkustaisit jos saisit mennä iiihan minne tahansa," Gabriel kysyi kääntyen taas Samin puoleen.

Sam ei tajunnut miksi Gabriel häntä niin tökki! Ei hänessä ollut piilotettuja nappuloita, jotka saivat hänet laulamaan vaikka hevoskotka rokkia! Tökkäisy sai vain nenän kutiamaan ja Samin tuhisemaan. ”Tökit koko ajan”, Sam mutisi ja kosti tökkäisyt muutamalla tökkäisyllä miehen kylkeen. Mokomakin.

Sa pyöräytti silmiään Gabrielin ennakoimisesta. ”Mä kiskoin tietoja niin ne oli kuulemma lyöneet vetoa vuosistakin”, Sam sanoi ja virnisti lomarahoille. ”Mhm... Oltaisiin saatu ihan kiva reissu varmasti”, noita totesi. Ei hän koko hommaa pahakseen ollut pistänyt, lähinnä naurahtanut vain. Olihan sitä ihmisille jotain jännitystä annettava! Tosin oli kiusallista, miten muute olivat jo heidän suhdettaan odottaneet kielet pitkinä.

Hetken aikaa Sam joutui todella miettimään minne haluaisi mennä. Se oli todella vaikea kysymys. ”Minä olen jo käynyt ranskassa, yhdysvalloissa, australiassa, italiassa ja egyptissä. En tiedä. Kiinaan haluaisin mennä, koska siellä on kuulemma taitavia velhoja. Japaniin kirsikkakukkien takia, brasiliian taas sademetsien vuoksi... Minä menisin mikämikä maahan! Tosin sitä ei taida olla olemassa, mutta jos saisi mennä minne vain niin sinne”, Sam pohti ääneen ja kohotti katseensa Gabrieliin: ”Entä sinä? Ranskaat et ainakaan kertomasi perusteella, vaikka minusta sinä voisit pitää siitä paljon”. Indico oli vain kertonut niukasti tapahtuneet, mutta Gab sitten tarkemmin. Kuulemansa perusteella Sam ei ihmetellyt miksei naapuri kiinnostanut.

Gabrielin saatua tökkäyksiä osakseen, mieskin kavahti hieman kauemmas naurahtaen. Hän ei ehkä kutissut samoissa määrin kuin Sam, joka tuntui kutiavan jokaisesta pienestäkin kosketuksesta, mutta kyllä hänkin kutisi! Etenkin kyljistä jos ne olivat paljaat! Tällä kertaa välissä oli onneksi sekä liivi että paita, mutta ei nahkatakin antamaa suojaa!

"Vuosista?" Gabriel kysyi naurahtaen, "aika reilua. Eikö kukaan sitten väittänyt ettei me alettaisi seurustelemaan ollenkaan? Tosin se olisi ollut ikuisuusveto siinä vaiheessa.." Koskahan nuo olivat aloittaneet tämän vedonlyönnin? Kuinka kauan Layla oli ehtinyt rikastua? He olivat kuitenkin tunteneet.. 5-6 vuotta jo! Missä vaiheessa he olivat alkaneet näyttämään minkäänlaisia merkkejä siitä että voisi olla enemmän kuin ystävyyttä pelissä? Tosin Samhan oli kuulemma ollut joskus ihastunut häneen, joten ehkä vedonlyönnit olivat lähteneet siitä!
"Sinä ja sun ihastumisesi," mies sanoikin naurahtaen, "siitä lähtien ne on varmaan odottaneet että me alettaisiin seurustelemaan! Ja mä olin vaan monta vuotta täysi uuno enkä tajunnut mitään. Koska sä ees olit ihastunu muhun?"

Gabriel tiesi kyllä Mikä-mikä-maan! Hän oli Peter Panistakin lukenut useasti orpokodin lapsille, koska noille kelpasivat mitkä vain tarinat.. Ei vain ne, jotka oli velhoille suunnattuja. Sitä yleisesti luettiin sitä, mitä nyt saattoi käsiin saada. Peter Pan oli Samin kirjojen ohella yksi suosikeista.
Samin kysyessä häneltä saman kysymyksen, mies naurahti Ranska-huomautukselle ja vaipui sitten hetkeksi mietteisiinsä. Ranskaan hän ei tosiaan lähtisi ihan heti.. Eikä varsinkaan Samin kanssa! Hänen paluunsa varmasti tajuttaisiin ja varmasti hänelle yritettäisiin kostaa, joten myrkytyksen vaara olisi.. edelleen suuri. Hyvä että hän nytkään uskalsi juoda ranskalaisia viskejä tai viinejä.
"No.. Ranska on poissa laskuista," Gabriel vastasi hymyillen, "mutta tuotaa.. No se Mikä-Mikä-Maa kelpaisi kyllä! Haluaisin tietää voinko lentää vaikka olenkin.. aikuinen." Hän virnisti ja oudoksui hieman ajatusta aikuisena olemisesta vaikka sitä olikin. Se tuntui oudolta.
"Mutta jos ei nyt Mikä-Mikä-Maahan päästä," hän sanoi harkiten, "niin sanoisin että.. Ehkä johonkin lämpimään. Kreikkaan tai Italiaan.. Tai Australiaan! Kun olin pieni niin orpokodissa oli sellainen kirja, joka kertoi koalakarhusta ja sen ystävistä. Siinä oli joku kengurukin. Australiassa olisi hienoa käydä.. Tai Caribialla."

Ihastuminen oli Samin lempipuuhaa. Hän ihastui usein ja kovaa. Oli kyseessä sitten esine tai henkilö, mutta niin vain kävi. ”Mä ihastuin suhun ennen chaosta ja sitten sen illan jälkeen kun olin sulle sönköttänyt entisen ihastumiseni”, Sam sanoi pohtien. Yleensä hän oli vaientanut ihastumisensa: ”sehän on Gab!” ajatuksella. ”Joten kyllä ne jonkin aikaa on sitä pelirinkiä pyörittänyt.

Ilmaisesti Gabriel ei halunnut tulla myrkytetyksi, joten he eivät menisi ranskaan. Mikä-mikä-maa oli kuitenkin heidän yhteinen unelmansa. ”Taatusti, ollaan me aika kakaroita toisinaan”, Sam totesi hymyillen. Hän muisti kesän kun he olivat innostuneet vesipyssyistä ja jahdanneet toisiaan. Sam muisti lapsien ilmeet kun he innostuivat enemmän kuin nuo!

”Lämpimään...” Sam sanoi haaveellisesti ja käpertyi Gabrielin kainaloon. ”Tässä on ihan hyvä. Pistä päällesi hawaji paita niin mehän ollaan kuin rantalomalla”, noita sanoi ja hymyili. Hän ei kyllä halunnut mihinkään sillä hetkellä, joten hän kieroi kätensä herran ympärille ja nojasi leukaansa tämän rintaan: ”mut mä olen kyllä tällä hetkellä ihan unelma matkakohteessa”, noita totesikin ja kohottautui suudellakseen kunnolla, pitkään ja nautiskellen. Siinä olikin tarpeeksi lomatekemistä noidan mieleen.

Gabriel ei ollut osannut odottaa että Sam olisi ollut ihastunut häneen niin kauan aikaa sitten.. Jo ennen kuin tuo oli seurustellut Chaoksen kanssa! Se oli hyvin hämmentävä ajatus ja todella, hän oli ollut uuno jo monta vuotta! Hauskaa oli ettei Samin ollut tarvinut muuta tehdä kuin antaa yksi suukko huulille poskien sijaan ja hän oli myyty. Uunous unohdettu.
"Täytyy udella Laylalta mistä kaikest ne sit on lyöny vetoa tän ringin aikana," Gabriel mietiskeli, "mä tiedän hyvä kiristyskeinonki et miten saadaa ne tiedot ulos! Se haluaa kuulla kaiken tästä illasta.." Hän iski pienesti silmäänsä ja otti huikan viinistään.

"Joo.. Niin ollaan," Gabriel naurahti, "ja kun mennään sinne niin voitaisiin tapella merirosvoja vastaan pääkallokanjonissa ja käydä tanssimassa intiaanitansseja!" Hän alkoi jo innostua pelkästä ajatuksesta että matkustettaisiin oikeasti Mikä-Mikä-Maahan! Se olisi aivan loistavaa! Sitten hän voisi kertoa orpokodin lapsille omista seikkailuistaan Peter Panin kanssa.

Samin käpertyessä hänen kainaloonsa, Gabriel hymyili hieman ja laski katseensa tuohon tuon puhuessa. Ei hän mitään havaijipaitoja päälleen pistäisi! Kesässä hienoa oli se että sai esitellä tatuointeja ja järkyttää siten niitä kaikista vanhoillisimpia ihmisiä. Hän kulkisi pelkissä shortseissa! Nahkatakkikin saisi jäädä kotiin..
"Niin mäkin," Gabriel vastasi Samin pohdintoihin ja naisen suudellessa häntä, hän alkuun hymyillen vastasi tuolle. Mansikka, viini ja kerma sekoittuivat taas huumaavaksi yhdistelmäksi ja nyt kun kesästä ja lomasta oli puhuttu, nekin loivat oman särmänsä tähän kyseiseen suudelmaan. Gabriel painautui hieman lähemmäs Samia ja vei kätensä tuon paljaan niskan taa ja hartioille. Sam maistui ja tuoksui ja tuntui niin hyvälle että Lontoo tuntui melkein pysähtyneen. Se tieto että Sam oli vihdoin hänen, kaiken sen hänen uunoutensa jälkeen, sai miehen hyvin onnelliseksi. Hän oli varma että jos he nyt olisivat Mikä-Mikä-Maassa, hän pystyisi lentämään paljon ketterämmin kuin Peter Pan! Onnellisia ajatuksiahan siihen tarvittiin. Ja ripaus sitä keijupölyä.

Laylan uteliaisuus oli toisinaan hyödyksi: ”Hän niiiiin syö tällä hetkiä kynsiään kotonaan ja parkuu sinua omakseen”, Sam nauroi. Kyllä hän naisen tunsi ja tuo oli lähes yhtä paha romantikko kuin työntantajansakkin. Molemmat osasivat ulkoa ihmiskunnan suurimmat rakkaustarinat. Heillä oli ollut suhdepalaverit ja sinkkuangstit monta kertaa.

”Minä en taida haluta tapella, mutta tanssisin mieluusti ja sitten leikkisin poikien kanssa”, Sam sanoi hymyillen. Hän ei ollut kovakaan tappelupukari edes sanallisesti. Jotenkin noidalta vain puuttui halu tapella. Härnääminen ja kinaaminen olivatkin asia erikseen, mutta edes muksuna hän ei ollut siskoaan kiusannut eivätkä he olleet tapelleet. Vanhemmat olivat olleet siitä hyvin iloisia.

Gabriel ei rynnännyt vaihtamaan paitaansa hawaiji tyyliin, mikä oli sinällään pettymys. Sam olisi halunnut nähdä sen ihmeen. Hän kuitenkin unohti hawaiji paidan Gabrielia suudellessaan. Hän sai yhä kylmiä väreitä kun Gabriel hyväili hänen niskaansa.

Suudelman loputtua Sam piti silmänsä kiinni ja hymyili. ”Ei.. ei pääse lentämään”, hän lopulta sanoi huokaisten ja aukaisi silmänsä. Olihan sitä pitänyt koettaa! ”No ainakin mä tiedän miten saan suojeliuksen helposti loihdittua”, noita totesi vain ja suukotti Gabrielin kaulaa. Aina kun he olivat viettäneet aikaa vain suudellen ja kuherrellen Sam oli lennellyt jossain seitsämännessä taivaassa. Orpokodin lapset olivat vain sanoneet kovaan ääneen ”yök, ne pussailee”, kun he olivat unohtuneet suutelemaan orpokodin edustalla.

Sam ei halunnut tapella ja Gabriel hyväksyi sen ajatuksen hymyillen. Ei hänkään periaatteessa halunnut tapella.. Paitsi tietysti Koukkua vastaan, koska Koukku nyt oli kuuluisin merirosvo maailmassa! Mutta jos tosissaan mietittiin niin ei hänkään olisi halunnut tapella.. Mutta jonkun sekin piti tehdä ja nyt näinä päivinä jos halusi edes vähän puolustaa inhimillisyyttä niin sitä joutui taisteluun.
"Noo mä voin käydä tappelemassa Koukun kanssa," hän vastasi naurahtaen, "ja sä voit lähettää meille yhden kakun jossa on kello sisällä niin voitetaan yhdessä."

Samin lentämisyritykset olivat niin suloisia ja saivat Gabrielin naurahtamaan lempeästi. Mies sipaisi jälleen yhden karanneen hiuskiekuran tuon korvan taakse.
"Siihen tarvitaan keijupölyä," hän sanoi pahoitellen, "sen jälkeen onnellinen ajatus saa lentämään." Hän hymyili ja antoi noidalle suukon otsalle. Mutta oli hyvä että suojelius kuitenkin toimisi ilman keijupölyä.
Suukot kaulalle tuntuivat aina yhtä kihelmöiviltä. Gabriel silitteli Samin käsivarsia tuon suukotellessa häntä. Naisen lopetettua, hän suuteli tuota pienesti ja kietoi sitten kätensä naisen ympärille. Hän huokaisi syvään ja hymyillen katseli Lontoon yöelämää. Nyt jos ei olisi ollut aivan liian aikaista sanoa niin, hän olisi ehkä sanonut rakastavansa Samia. Se oli vain turhan aikaista. Ei kahden viikon seurustelun jälkeen voitu niin vahvoja sanoja sanoa, ei vaikka oltaisiinkin tunnettu monta vuotta ennen tätä.

"Enköhän mä yhden kakun voi vain sua varten tehdä", Sam lupasi hymyillen urhoolliselle tappelupukarilleen. Noita koetti jo ottaa varaslahsön, mutta hänhän tosiaan oli unohtanut yhden asian: keijupölyn. "Niimpä tietenkin", hän sanoi hymyillen. Vaikka Sam koetti kaulan suukottamisella saada Gabin nousemaan, tuo ei lähtenyt yhtään mihinkään. Ehkä se keijupöly olisi todella tarpeellista.

Sam oli hokenut rakastamistaan heidän ystävyytensä aikana, mutta ei tarkoittaen niin syvällä tasolla. Nyt hän oli käpertyneenä Gabrielin kainaloon ja tunsi itsensä ikionnelliseksi. Alapuolella huutavat sireenitkään eivät saaneet häntä hätkähtämään vaan hän kykeni rentoutumaan. Noita oli jopa hiljaa ja vain oli! Yleensä Sam ei ollut pidempia jaksoja mykkänä vaan lopulta kysyi jotain tai kertoi. Hän vain ei osannut juurikaan olla hiljaa.

Aikaa saattoi kulua minuutteja tai tunti ennen kuin Sam liikahti. Jalkaa kutitti. Hän pökkäisi hellästi Gabia, sillä hän ei ollut saanut laisinkaan niin monta suukkoa kuin olisi pitänyt! Aiai, tuhma Gab oli melkein unohtanut hänet! Sam katsoi miestä huulet suipistuneena ja sitten virnisti leveästi. Ei hän viitsinyt puhua. Oli mukavan hiljaista ilman vaivaantuneisuutta. Miksi mennä pilaamaan sitä?

Rauhaa ei kestänyt kauaa kun pieni pöllö ilmestyi kaiteelle. "Gab... postia", Sam totesi ja nousi miehen kainalosta hakien pöllön. Seinä tuntui hieman kun hän kurkotti linnun käteensä. Se tuli kiltisti läpi, vähän pörhistellen, mutta tuli kuitenkin. Sam otti kirjeen ja luki sen pari kertaa. "Haluatko tulla tapaamaan vanhempiani? Heillä on jotain kerrottavaa, tai tarkemmin siskollani", Sam kysyi luettuaan hänelle osoitetun kirjeen.

Gabriel ei kai kertaankaan aikaisemmin ollut sanonut rakastavansa Samia, ei edes silloin kun he olivat olleet vain ystäviä. Tuntui niin vaikealta sanoa niin vaikka niin ajattelisikin. Hän ei ollut sellainen ihminen, joka sanoi noin vahvoja sanoja niin nopeasti. Hän kai ajatteli liikaa.
He istuivat siinä hiljaa kylji kyljessä ties kuinka kauan. Gabriel olisi voinut vaikka vain nukahtaa siihen Samin viereen.
Se rauha katkesi yllättäen jonkun pienen pöllön ilmestyessä palloilemaan hänen parvekkeensa eteen. Gabriel ei sitä aluksi edes tajunnut vaikka oli melkein seurannut pöllön lentoa taivaitten halki. Vasta kun Sam hoksasi pöllön, hänkin havahtui siihen että pöllöllä tosiaan oli joku kirje nokassaan.
Samin noustua, Gabriel suoristautui sieltä sohvalta ja kietoitui hetkeksi yksikseen siihen heitä lämmittäneeseen peittoon. Kirje oli ilmeisesti osoitettu Samille, joten Gabriel antoi tuolle lukurauhan.
Samin esittäessä kysymyksensä, mies tuijotti tuota hetken ilmeettömänä ja naurahti sitten kuin toivoen että Sam vitsaili. Mutta ei tuo tainnut vitsailla!
"Ähm.. En mä.. En mä tiedä," hän sanoi puolustuskannalla, "tai siis.." Hän naurahti hieman ja vilkaisi Lontoota kuin jonkinasteista turvaa hakien.
"Eikö.. Eikö ole vähän aikaista?" hän kysyi hetken kuluttua, "tai siis.. äh.." Hän ei ollut joutunut tapaamaan tyttöystävän vanhempia ties koska viimeksi.. Jos koskaan!

Yllättäen Gabriel meni todella vaikeaksi! Sam näytti hetken hämmentyneeltä, mutta sitten hän hymyili ilkikurisesti. "Gabriel Scott, pelkäätkö sinä vanhempiani?" Sam kysyi nauraen ja käveli miehen luokse ja istuutui tuon syliin. "Enkä mä tiedä siitä aikasesta kun ollaan tunnettu kuusivuotta, ainakin. Musta ei tunnu, että tää on mikään hetken mielijohde, joka kaatuu heti kun kuhmuroita tulee tielle", Sam sanoi ja silitteli miehen kasvoja hymyillen. Oli jotenkin todella söpöä, että iso pelottava aurori pelkäsi vanhempien kohtaamista!

Samin isä oli hyvin leppoisa mies ja piti aina tyttöjensä puolta. Samin äiti oli taas hyvin Samin kaltainen ja työnsi pullaa vierialle kilokaupalla. "Äitini tarjoaa valmasti hyviä leivoksia", Sam houkutteli ja alkoi suukotella Gabrielia. Hän tiesi, että vanhemmat janosivat tietoa uudesta miehestä. Nuo tiesivät jo Gabrielista, koska Sam ei ikinä ollut osannut salata asioita heiltä. "Mhm... pullia, keksejä, kahvia... kiusallisia muistoja minusta", Sam jatkoi maanitteluaan suukkojen lomasta.

"No en!" Gabriel vastasi Samin kysymykseen kuin mikäkin.. Peter Pan.
"Mä en vaa.." hän ei saanut jatkettua kun Sam istuutui hänen syliinsä vastaten jo hänen edelliseen argumenttiinsa. Gabriel vaikeni nyreänä kuin pikkupoika, mutta kuunteli silti mitä Samilla oli sanottavaa ja joo.. Olihan noidan puheessa pointtinsa, mutta ei hän silti.. Ollut vielä valmis mihinkään moiseen! Hän oli vain halunnut järjestää Samille romanttisen yllätyksen niinkuin tuo oli halunnut ja.. Kuka nyt tapasi ensitreffien päätteeksi tyttöystävän vanhemmat?!
Samilla oli keinonsa ylipuhua hänet, mikä oli tietysti valitettavaa. Mutta vaikka puheet leivoksista, pullista ja kekseistä tuntuivat houkuttelevilta, hänen oli pidettävä pintansa!
"Joo mutta niiden.. mukana tulee myös liuta kysymyksiä," hän mutisi nyppien uusista farkuistaan jotain olemattomia nukkia irti. Olikohan Samin äiti yhtä hyvä kokki kuin tyttärensä?

Gabriel parka ei ollut valmistautunut ollenkaan siihen pommiin. Sam silittei tuota ja katsoi hellästi. "Minusta tuntuu, että siskoni varastaa huomion, hän on hyvä siinä. Minä vain en haluaisi päättää iltaa vielä. Tuon viestin sävy on kuitenkin sen verran tärkeän oloinen, etten myöskään voi jättää sitä huomiotta", Sam sanoi ja suukotti Gabrielia noustessaan tuon sylistä. "Anteeksi Gab, mutta en saisi ikinä anteeksi perheeni sivuuttamista. Äiti jaksaisi antaa minulle pöydän pienimmän pullan vielä vuoden päästä", Sam sanoi ja kumartui suutelemaan vielä kunnolla miestä. "Tämä oli todella upeaa. Hienointa varmaan mitä kukaan on tehnyt minulle hetkeen ja ehdottomasti romanttisimmat ensitreffit", noita sanoi ja suuteli vielä kerran kiellon päälle kumartuen sitten nostamaan korkokengät maasta. Lopulta hän sai koottua itseään niin paljon, että pääsi sisälle. Hän oli jättänyt takkinsa naulaan, joten eteinen oli seuraava suunta.

Eteisessä Sam pujotti jalkansa korkokenkiin ja vilkaisi peiliin siistien itseään hieman. "Sinä siis lähetät nyt minut yksin kohtaamaan vanhempani juuri sen näköisenä, että he repivät minut pois parhaasta iltatekemisestäni, eli sinun suukottelustasi ja vastaamaan aaaaivan yksin miljooniin kysymyksiin, koska sinä et ole hillitsemässä yhtään", Sam sanoi ja pujottautui takkiinsa. Kyllä hän ymmärsi miksei Gabriel halunnut tulla, mutta oli tosiaan kiusallista istua aivan yksin kolmen silmäparin tarkkailun alla ja tentattavana vailla sensuuria.

Sisko varastaisi huomion? Ja sitten hän astelisi sisään tatuointeineen ja lävistyksineen ja huomio siirtyisi siskosta ihan johonkin muualle. Ja hänen tuurillaan Samin vanhemmat olivat vielä vanhoillisia ja näkisivät hänet vain jonain.. hämärähiipparina. Eikä hän ihmettelisi sitä yhtään!
Samin selittäessä illasta, Gabriel hymähti hieman ja oli täysin samaa mieltä! Nyt jos koskaan hän ei olisi halunnut nousta siitä sohvalta. Jo sen takia että ilta oli ollut niin hieno, mutta myös koska Samin vanhempien tapaaminen oli.. no sanotaanko että ei niinkään sitä mitä ensitreffien jälkeen haluttiin kokea.
Mutta ei kukaan pidä pienimmistä pullista..

Gabriel sai suukon.. ja toisenkin. Ja sitten Sam paineli korkkareineen sisälle ja mies muksautti takaraivonsa siihen selkänojaan jääden tuijottelemaan kattoa. Hän huokaisi syvään ja harkitsi todellakin seuraavaa siirtoaan! Ja sitten sisältä kuului Samin syyllistävä kommentti ja mies tuhahti turhautuneena. Se oli kaikkea muuta kuin reilua! Sam tiesi ettei hän pystynyt enää väittämään vastaan moisen äänensävyn kuullessaan! Se ei ollut reilua..
Gabriel nousi vastahakoisesti ja laahusti sitten peittoon kietoutuneena sisälle.
"Sä oot julma nainen," hän mutisi eteisessä takkia pukevalle noidalle.
"Mutta jos mun on lähtävä," hän lateli ehtonsa, "sä saat luvan odottaa. Tukka ja kajalit pitää tarkistaa.. ja en tasan lähde moikkaamaan kenenkään vanhempia ja siskoja ilman turvapanssariani." Hän asteli Samin ohi vessaan ja lukittautui sinne. Kuului hiuslakan ääni ja sitten hiljaisuus. Vähän lisää lakkaa ja pidempi hiljaisuus. Sitten Gabriel asteli ulos vessasta ja nappasi nahkatakkinsa eteisen tuolin nojalta. Hän kääntyi katsomaan itseään eteisen peilistä ja sörkkäsi sormella silmäkulmaansa kaivaen sieltä yhden kajalipaakun veke.
"Mmhh.. Mitkä niitten sun porukoitten nimet olikaa?" hän kysyi. Sam puhui noista aina vain äitinä ja isänä eikä hänen ollut koskaan tarvinut udella enempää.
"Pitäisikö meidän viedä heille jotain?" hän kysyi liikehtien hieman rauhattomasti peilin edessä.

Sam hymyili leveästi ja kipitti suutelemaan Gabrielia kun tuo lupasi tulla mukaan. "Ihana, ihana mieas ja mä otan kaikki iskut", hän sanoi ja antoi herran mennä vessaan rauhassa. Kun Gab paranteli hiuksiaan Sam tarkisti huulipunansa ja mekkonsa tilan. Hän odotti Gabrielia kiltisti ja hymyili tuolle peilin kautta kun hän peilaili itseään vielä ja kietoi kätensä velhon ympärille takaapäin. "Lilith ja William ja siskoni nimi oli Kathreen. Isäni on tilintarkistaja, joten älä puhu rahasta ja äitini on opettaja", noita sanoi ja naurahti tuliaisille: "he käskivät tulla nopeasti. Sinä saat varmasti tilaisuuden tuoda kukkia useamminkin". Sam kiersi Gabrielin eteen ja hellästi siisti miestä: "Sinä näytät todella komealta".

Kun Gabriel oli valmis Sam tarttui miehen käteen ja kun he pääsivät sivumalle kujalle hän kaikkoontui miehen kanssa vanhempiensa omakotitalon taakse pienelle kujalle. "Tervetuloa Slayerien päämajaan", Sam sanoi avatessaan takaportin lukon loitsuin. Talo oli pieni ja kodikas. Sam näki ikkunoista loistavan valon ja se valaisi myös hieman takapihaa, joka oli siististi hoidettu. Hän ei kuitenkaan tavan mukaisesti mennyt vain takaovesta vaan johdatti Gabrielin etuovelle ja kääntyi katsomaan miestä: "eivät he sinua syö". Sen sanottuaan Sam kolkutti ja piteli miehen kättä lempeästi.

Ovi avautui ja Samin isä seisoi ovella. Hänellä oli komeat viikset, silmälasit ja Samin ystävälliset silmät. Hän oli pukeutunut äidin kutomaan neuleeseen ja khakihousuihin. Hän näytti hieman hämmästyneeltä nähdessään Gabrielin. "Kas... Iltaa vain. Pitää sanoa vaimolle, että kattaa kupin lisää. Kukas sinä mahdat olla?" Mies kysyi ja päästi heidät sisään ja katsoi tytärtään merkitsevästi, mutta Sam vain hymyili nätisti ja suukotti isäänsä poskille. "Hei isä", nainen sanoi ja haistoi heti lapsuuden kotinsa tutut tuoksut.

"Lilith, William ja Kathreen.." Gabriel toisti Samin mainitsemat nimet yrittäen painaa ne tiiviisti mieleensä. Hän oikoi liiviään nahkatakin alla ja kuunteli samalla Samin selvitykset vanhempiensa ammateista. No rahasta puhuminen ei olisi tullut mieleenkään, mutta toisaalta kyllä hänellä rahaa oli. Aurorina tienasi hyvin ja suurin osa rahoista meni säästöön väkisinkin kun mitään ostettavaa ei ollut. Ja no olihan hän ollut hyvä Tylypahkassa, joten opettajaäiti.. Tuskin voisi kysyä häneltä mitään kovin hankalaa vaikka jästikoulun opettaja taisi ollakin.
Mutta kumma kyllä nämä ajatukset eivät silti olleet lohduttavia kaikesta positiivisuudestaan huolimatta.
Eikä Sam antanut hänen käydä kaupassakaan! Hänellä ei olisi mitään viemisiä tyttöystävänsä vanhemmille ja.. ääh..
Eikä Samin kehutkaan tuntuneet juuri miltään, mutta kai sitä silti pitäisi lähteä. Tämä oli ehdottomasti kamalinta heti Ranskan reissun jälkeen.

Kului turhankin lyhyt hetki ja he jo seisoskelivat jossakin Gabrielille täysin tuntemattomalla alueella. Sekään ei sinänsä rauhoittanut miestä yhtään. Hän oli unohtanut kysyä missä päin Britanniaa tuon vanhemmat edes asuivat. Niin tai näin, hän ei tunnistanut aluetta.
Talo oli siisti, mikä sekin itsessään jo sai Gabrielin elintoiminnot käymään hitaalla. Mies vilkaisi Samia tuon avatessa portin ja hädintuskin kuuli mitä tuo hänelle kertoi. Hän kulki naisen perässä talon toiselle puolelle ja opetteli siinä matkan varrella hengittämään uudestaan.
Päästessään etuovelle, Gabriel huokaisi syvään Samin koputtaessa ovelle ja veti sitten väkisin rennon hymyn kasvoilleen. Se jos jokin oli vaikeaa.
Ovella seisoi mies, jolla oli jättimäiset viikset. Ja joka tuijotti hetken Gabrielia, joka tuijotti takaisin. Molemmat taisivat olla enemmän tai vähemmän yllättyneitä.
"Gab.. Gabriel Scott," Gabriel esittäytyi ojentaen tuolle miehelle kätensä, "hauska tavata herra Slayer."
Gabriel vilkaisi se sama hymy kasvoillaan Samia tuon halatessa isäänsä ja asteli sitten naisen ja tuon isän perässä sisälle taloon.

Sam näki isänsä ilmeen kun tuo tarttui Gabrielin käteen ja ravisteli sitä pontevasti. "Iltaailtaa, sisälle vain. Tyttö mitä sinulla on päälläsi? Tuollahan on viileää kuin siperiassa", William sanoi ja ohjasi kaksikon sisään sulkien oven. "Isä, sitä kutsutaan mekoksi ja me olimme treffeillä kun minä sain viestin", Sam sanoi ja ripusti takkinsa naulakkoon. Kun Gabrielin käsi vapautui Sam tarttui siihen ja hymyili miehelle. Eteisestä he pääsivät käytävää pitkin olohuoneeseen, jossa istui Kathreen ja tämän miesystävä Bill. "Hei! Mies, Sam, miksi minä en ole kuullut? Hei hauska tavata, minä olen Kathreen ja tässä on Bill. Kukas sinä mysteeri mies olet?" Kathriin oli noussut ja purjehtinut heidän luokseen. Siskot olivat saman näköisiä, mutta vanhempi oli tanakampi ja totisemman näköinen.

Olohuoneeseen purjehti kuitenkin Samin äiti, joka nappasi heti ylimääräisen jäsenen pienestä joukosta. "Hei sinun täytyy olla Gabriel. Me olemme kuulleet sinusta niin paljon hyvää. Herran jestas sentään, Sam ei valehdellut sanoessaan, että pilaat hänen maineensa laihuudella. Toivottavasti pidät pullasta. William, kaada nyt pojille vaikka viskiä lämmikkeiksi. Tytöt otatteko vaikka mehua?" rouva Slayer häselsi ja halasi mutkattomasti Gabrielia ja astui käsivarren mitan taaemmas ja totesi sitten tytölleen: "oikein komea poika". Sam ei voinut olla pyörittämättä silmiään ja Kathreen iski silmää Gabin selän takana. "Tässä on siis ilmihullu perheeni. Äiti... mehua? Ihan tosi", Sam tuhahti kun hänelle lykättiin mansikka mehua ja Gabrielille viskiä. No Sam ei jaksanut asiasta kättä vääntää vaan ajautui Gabrielin kanssa kahden istuttavalle sohvalle ja noita ei päästänyt velhosta irti, osittain peläten tuon juoksevan pian kiljuen talosta ulos.

Gabriel otti mallia Samista ja riisui itsekin, joskin hieman vastahakoisesti ja pakon edessä, turvapanssarinsa naulakkoon Samin takin viereen. Ja luojan kiitos Samille kun tuo tarttui häntä kädestä tai miesparka olisi jäänyt kauhusta kankeana tönöttämään eteiseen! Nyt hänen oli hyväryhtisenä ja rennoksi tekeytyneenä käveltävä Samin perässä olkkariin.. Vaikka se tuntuikin lähinnä hautakammiolta sillä hetkellä.
Okei, jos vanhemmat olivat creepyjä niin sisko vei aina voiton tässä tapauksessa. Nytkin Samin sisko, Kath.. Kathreen? puhutteli häntä ja sitten toisaalta ei puhutellut ja kamala että se nainen oli pelottava ilmestys! Näytti melkein samalta kuin Sam.. paitsi vihaisemmalta. Sam näytti tuolta silloin kun Gabriel oli kutittanut tuota.
Gabriel oli jo vastaamassa Samin siskon uteluihin hänen nimestään, muttei ehtinyt kun rouva Slayer asteli paikalle! Paljon puhetta, halauksia ja lisää puhetta.. Ja Gabriel ei osannut kuin naurahtaa ja nyökytellä tuolle muka kovinkin huvittuneena. Hän tosin oli kiitollinen tarjotusta viskistä, koska rohkaisua hän nyt tarvitsikin. Jännä miten viinin vaikutukset olivat tainneet jäädä hänen parvekkeelleen.
Gabriel kiitti siis viskistä ja hipsi sitten Samin kädestä pitäen parisohvalle istumaan. Hän joi viskistään ja se oli erinomaisen hyvää!
"Hyvää viskiä," Gabriel kommentoi rohkaistuaan itsensä, "taitaa olla skotlantilaista?" Kyllä hän jotain viskeistä tiesi vaikkei niinkään viineistä.

Sam katsoi säälien Gabrielia, jonka esitys ei aivan mennyt noidan läpi. Hän oli tuntenut miehen kuitenkin jo kauan aikaa! Hän puristi velhon kättä kun he istuutuivat sohvalle ja hymyili tuon kommentille viskistä, josta Samin isä innostui. "Kyllä on! Sinä olet viski miehiä? Kuinka mukavaa. Bill taas pitää enemmän likööreistä", Samin isä jutteli istuutuessaan viereiseen nojatuoliin. "Sam..." siskon ääni viereiseltä sohvalta sai Samin katsomaan tuota kulmat koholla. "Gabriel, samanlainen kuin minä, tunnettu yli viisivuotta ja yhdessä kaksi viikkoa ja kyllä hän on komea", Sam sanoi nauraen siskolleen niin hiljaa kuitenkin, etteivät vanhemmat kuulleet saaden Kathreenin nauramaan. "Niin sitä pitää", tuo vain totesi ennen kuin istuutui Bilin kainaloon.

Kun taon emäntä vihdoin istahti omaan keinutuoliinsa, eikä häärännyt keittiössä, kaikki olivat koolla. "No niin lapsukaiset. Kathreen, sinä sanoit että teillä on jotain tärkeää kerrottavaa, mutta minua myös kiehtoo kuka sinä olet Gabriel, mutta kaikki aikanaan", rouva sanoi ja hymyili äidillisesti Samin vieressä istuvalle velholle. Sam katsoi myös tuota ja hymyili. Kunnes Kathreen rykäisi hieman kurkkuaan. "Joojoo Kathreen, kakaise jo ulos. Sä näytät siltä kuin kohta pamahdat seinille", Sam tuhahti ja sai siskoltaan vain mulkaisun. Sisarellista suorasukkaisuutta parhaimillaan. "Niin... Tota... Tämä Slayerien hätäkokous poppoo on kutsuttu paikalle, koska..." sisko piti dramaattisen ja sanoi sitten: "minä ja Bill saamme vauvan".

Sam ja hänen äitinsä henkäisivät ihastuneina ja William kimposi pystyyn. "Minusta tulee isoisä? Kulta kuulitko! Meistä tulee mamma ja pappa!" William kaappasi Kathreenin tiukkaan halaukseen ja Sam tunsi itsensä hölmistyneeksi. Hän käänsi katseensa Gabrieliin. "Jaa... mä sanoin että Kathreen osaa varastaa shown", hän vain totesi ja hymyili siskolleen suukotettuaan nopeasti Gabrielia.

Gabriel tunsi pienenpienen aidon hymyn kipuavan sen tekaistun hymyn tilalle Samin isän kiinnostuessa hänen viskikokemuksistaan.
"Joo," hän vastasi vilkaisten nopeasti Samia, joka oli kumartunut siskonsa puoleen. Hän ei kuullut mitä nuo sanoivat eikä ehtinyt keskittyäkään siihen kun piti Samin isän kanssa jutustella.
"Likööreissäkin on puolensa, mutta ennemmin minä otan lasillisen viskiä," Gabriel jatkoi, "se.. auttaa rentoutumaan rankan työpäivän jälkeen." Hän hymyili hieman ja maistoi uudemman kerran lasistaan.
Samin lopettaessa jutustelunsa siskonsa kanssa, Gabriel vilkaisi naista ja hymyili hieman rohkeammin.. Onnellisen tietämättömänä siitä mitä Sam oli juuri siskolleen sanonut.

Ja sitten rouva Slayer saapui taas paikalle puhumaan ja Gabriel hymähti hieman tuon udellessa hänestä, mutta luojan kiitos nyt ei ollut sen aika! Sen sijaan rouva käänsi katseensa vanhimpaan tyttäreensä. Ilmeisesti tässä perheessä oltiin malttamattomia, koska pian jo Kathreen oli rykimässä kun mitään reaktiota ei aiemmin saatu aikaan. Sam siinä jo patisti siskoaan puhumaan ja Gabriel vain odotteli hymyillen.
Hymy oli kuitenkin kadota kaaoksen alkaessa. Kahtreen ilmoitti odottavansa vauvaa, mikä oli tietenkin iloinen asia! Gabriel ei vain ollut osannut odottaa tälläisiä uutisia ja se mylläkkä mikä siitä aiheutui sai miehen pään pyörälle! Tai itseasiassa tulevan isoisän reaktio taisi suurimman osan aiheuttaa. Naiset vain henkäilivat ihastuksissaan.
Samin huomautus kuitenkin rentoutti miestä yllättävän paljon ja Gabriel hymyili tuolle vastaukseksi.
"Onneksi olkoon," Gabriel rohkaistui sanomaan kun huoneeseen laskeutui hetken hölmistynyt hiljaisuus. Tai ei sitä hiljaisuudeksi voinut sanoa, rauhallisempi hetki kuitenkin.

Pian Samin äitikin oli ilonpidossa mukana ja hölpötti Bill paralle jotain vauvannutuista. Sam oli onnellinen, kun hänen siskonsa teki yleensä kaiken ennen häntä. Hän sai siis istua Gabrielin vieressä sohvalla ja halata siskoaan tiukasti vuorollaan. "Mä ja äiti päästään siis vääntämään kättä kakuista", Sam sanoi ja sai siskonsa naurahtamaan ja lopulta istumaan. Gabrielin onnittelut otettiin lämmöllä vastaan. "Voi kiitos, kamalaa kun me vedetään sut jo tähän sählinkiin. Sam on itsessään jo pieneen tornaadoon verrattava"; Kathreen sanoi ja sai muun perheen nauramaan Sam kommentilla. "Minä mikään tornado ole!" nuorin puuskahti ja hörppäisi mansikkamehuaan. Hänellä oli niin kakara olo. "Kuinka kauan sinä sitten olet tätä salaillut? Häh? Etkö muista, että me tehtiin se verivalakin silloin kerran ja luvatiin aina kertoa toisillemme kaikki?" Sam kuulusteli hymyillen ja Kathreen näytteli viatonta. "Älä nyt Sammy, isä olisi tehnyt minusta hakkelusta, jos olisit saanut ensimäisenä tiedon", tuo totesi naurahtaen.

"Oivoi... On tämä hieno ilta kun saa kuulla tulevansa mummoksi ja tavata Gabrielinkin. Kohta minä voitan lotossa!" Samin äiti nauroi ja käänsi lempeät silmänsä Gabrieliin. "Mitä sinä teet työksesi? Sam ei ole kamalasti puhunut sinusta, ainakaan nimeltä. Kyllä me tiesimme sinusta, tiedätkin että likka on varmaan maailman huonoin valehtelija", Isä puolestaan uteli. Sam katsoi Gabrielia hymyillen ja hän auttoi hieman vastaamissa: "Gab on eräänlainen poliisi". Hänen vanhempansa eivät kamalasti velhomaailmasta ymmärtäneet, mutta koettivat aina parhaansa ja ainakin kuuntelivat.

Gabriel oli tosiaan joutunut pienen tornadon keskustaan, mutta siitä oli tällä kertaa turha syyttää Samia! Samhan se istui käytännössä kiltisti paikallaan siinä missä tulevat isovanhemmat olivat räjähtää onnesta. Gabriel seuraili tilannetta sohvalta käsin hymyillen ja viskistään nautiskellen. Okei, ehkei tämä perhe ollut niin pelottava kuin hän oli kuvitellut.
Samin ja Kathreenin siskollinen kinastelukin oli hupaisaa katseltavaa eikä Gabrielkaan voinut olla naurahtamatta hiljaa siinä sohvallaan.
Samkin oli oikein suloinen muka mököttäessään siitä että tuota oli sanottu tornadoksi! Tornado oli kyllä osuva kuvaus yleensä, mutta tänään se ei liiemmin toiminut. Sam taisi olla vain häkeltynyt uutisista, vielä tuo pyörisi kuin mikäkin pyörremyrsky ja.. kinaisi äitinsä kanssa niistä kakuista.

Sitä kesti jonkin aikaa, mutta lopulta kaikki istuutuivat taas paikoilleen ja Gabrielkin sai Samin takaisin turvakseen. Sitä turvaa taidettiinkin tarvita sillä nyt kun vauvauutiset oli jaettu kaiken kansan keskuuteen, oli aika kiinnittää huomio häneen! Samin isän suunnalta tulikin kysymys siitä mitä hän teki työkseen. Gabriel laski viskilasinsa siihen tuolin käsinojalle ja oli jo vastaamassa kun Sam ehti edelle selittäen jotain poliiseista. Gabriel vilkaisi tuota, mietti hetken ja käänsi sitten katseensa tuon vanhempiin.
"Joo.. Vähän ku poliisi," hän komppasi, "paitsi että meitä kutsutaan auroreiksi ja valvomme.. velhojen lakia." No! Ainakin poliisina oleminen saattoi tehdä hyvän ensivaikutelman!

Sam sujautti kätensä miehen selänpuolelle ja hymyili tuolle lempeästi Gabrielin vilkaistessa häntä pienen intron jälkeen. Vanhemmat näyttivät vaikuttuneilta ja hymyilivät leveästi: ”on se hyvä tietää sitten, että Sammy on ainakin lain oikealla puolella. Muistatko sinä vielä nuori rikollisen alku, mitä teit kakarana?” Samin isä naureskeli ja tytär huokaisi: ”äh... Älä taas kerro sitä isä”. Vastustelu oli turhaa kun William jo hohottaen muisteli: ”Joo täm meidän Sam on aina ollut melkonen viikari. Kun Sam oli viiden vanha ja äitinsä kanssa kauapassa hän alkoi kiukutella kun ei saanutkaan sitä pientä nalleako se oli? Joo nalle se taisi olla. No tämä touhutäti sitten päätti, että hän nyt saa sen. Tietenkin hän jäi kiinni ja suurin silmin selitti kuulemma vartioille, miten hän oli viemässä sitä vain hoitoon ja tulisi palauttamaan sen”. Sam pyöritteli silmiään ja sanoi Gabrielille: ”jostain syystä vanhemmistani on todella hauskaa muistella kaikkea mitä tein vaahtosammuttimen kokoisena”. Nopeasti Samin äiti vain naurahti: ”totta kai, pitäähän meidän karkoittaa noin mukava kosiskelija pois! Gabhan voi varastaa sinut meiltä ihan kokonaan. Unohdat meidät vanhat kyömynokat”. Sisarukset nauroivat tälle toteamukselle vain ja Sam silitteli Gabrielin selkää.

”Oletko sinä muuten urheilu miehiä?” Bill kysyi ensimäisenä Gabrielilta ja kaikki naiset tuntuivat huokaavan samaan aikaan. Ei urheilua he rukoilivat. Sam ei voinut sietää jästilajeja, mutta huispauksesta hän pitikin, mutta eiväthän hänen vanhempansa sitä lajia ymmärtäneet.

Tuntiessaan rohkaisevan käden selällään, Gabriel katsahti Samia hymyillen ja onnekseen hänen ammattinsa sai hyvän vastaanoton talossa! Samin isä vielä innostui kertomaan tarinan tyttärestään, mihin taas tytär itse ei näyttänyt olevan niin tyytyväinen. Gabriel vilkaisi Samia ja kuunteli sitten tämän tarinan nuoristorikollis-Samista.
Se hyvä puoli orpona olemisessa oli ettei ollut vanhempia, jotka kertoisivat moisia noloja tarinoita tyttöystäville. Tosin Lisa tiesi hänestä liikaakin, joten jos Sam koskaan keksisi kysyä, tuolla olisi varmaan nipullinen tarinoita kerrottavana. Mutta se ei toivon mukaan koskaan tulisi Samin ajatuksiin, koska Lisa ei ollut hänen äitinsä.
Gabriel naurahti tarinalle ja Samin selittäessä, hän hymähti naiselle ja nyökkäsi. Samin äidillä oli kuitenkin sananen sanottavana, johon Gabriel naurahti hieman epävarmana vaikka perheen siskokset sanoille nauroivatkin. Noo.. Eikai hän Samia niin kokonaan veisi. Perhe oli tärkeä asia.

Hetken päästä Bill, se Samin siskon mies, otti urheilun puheeksi ja Gabriel käänsi katseensa tuohon. Hirveää kuulustelua!
"No tuota.." hän sanoi mietteliäänä ja hymähti hieman naisten reaktion huomatessaan, "velhojen urheilua olen joutunut seuraamaan enemmän tai vähemmän ja kesäisin joudun kentällekin joskus.. Mutta valitettavasti ei ole oikein aikaa eikä keinoja seurata.. esim. jalkapalloa." Hän oli sanoa jästien urheilua, mutta oli onneksi tajunnut sen ennen kuin meni sanomaan! Hän ei tiennyt miten jästit suhtautuivat.. jästittelyyn.
"Tosin kyllä mä olen jalkapalloakin joutunut joskus pelaamaan," hän lisäsi.

Sam virnisti Gabrielille: "Niin. Huispaus on ainoa mitä oikeasti edes jaksaa katsoa". Laylan kanssa Sam aina väitteli eri joukkueista ja asiakkaiden kanssa tuli myös juteltua aiheesta paljon. "Sehän oli se mitä te pelaatte niillä luudilla ja sitten oli niitä palloja ja muita", Samin isä varmisti ja Sam nyökkäsi. "Jösses kun minä olin saada sydänkohtauksen kun näin ensimäisen kerran Samin lentävän luudalla. Minä odotin sitä hetkeä, kun se tulee alas!", äiti sanoi naurahtaen. "Minä en ikinä halua joutua sen selkään. Sam vaikka minä olisin kuolemassa, sinä et ikinä ota minua kyytiin", Kathreen vannotti ja Sam ojensi pikkusormensa, johon sisko tarttui omallaan. "Minä vannon, tosin tuskin se luuta nousi ylöskään", hän sanoi virnistäen ja sai siskonsa mulkaisemaan itseään.

Keittiöstä kuului piippaus ja mamma Slayer nousi tuolistaan jättäen muut pulisemaan. Keittiöstä kuuluva huudahdus sai kuitenkin kaikkien päät kääntymään: "pullaa!". Sam oli aina tottunut hyviin aterioihin kotona sekä koulussa. Hän antoi hätäisten mennä ensin ja vei sitten Gabrielin kodikkaaseen keittiöön, joka oli lämpimän värinen. Suuri tamminen pirttipöytä oli kaikkein huomiota herättävin. Vanhemmat olivat istuneet päätyihin ja nuorten annettiin istua eripuolilla pöytää pirttituoleilla. Keskellä oli teekannu, keksejä, pullia ja pikku suolaisia. "Paperi, kivi sakset?" William sanoi vaimolleen ja nopeasti nuo vetivät arvontansa ja Sam sai selville syyn kun hänen äitinsä voitti saksillaan isän paperin. "Gab kulta pääsee minun viereeni!" rouva iloitsi ja Sam naurahti: "Kiitti äiti, mä tunnen itseni niin halutuksi lapseksi just nyt". "Älähän nyt Sam. Tule isin polvelle", William naureskeli, mutta Sam istuutui Gabrielin polvelle mieluummin, mutta tyytyi sentään vai istumaan penkille.